Ulos kilpajoukkueesta

[Sokrateen puskumaali]

Tuo lähisukulaisuus on arkipäivää pienemmissä seuroissa, mutta sit ku näistä aiheesta valittaville heittää sen vaikeemman kysymyksen pöytään, eli kukas teidän jengiä valmentaa jos valmentajan poika lähtee jengistä tonttiin, niin tulee hiljasempaa. Tuota tilannetta pidetään myös minun tuntemien seurojen osalta harmillisena, mutta se on kompromissi jonka joutuu monessa pienemmässä yksikössä tehdä, koska vaihtoehtoja on vähäinen määrä. Vai lähdetkö sä ilman palkkaa otona valmentamaan jengiä johon sulla ei oo kontaktipintaa? Aivan.

En minä kyllä mitenkään kehtaisi omaa poikaani ottaa kilpajengiin, jos hän ei siihen kuulu oikeasti. Olen jo harrastuksessa itse niin syvällä, että olen täysin valmis ilman palkkaa valmentamaan joukkueita, joissa oma poikani ei pelaa. Toisaalta kyllä se kytkös tekee siitä työstä helpompaa.

Mutta ymmärrän kyllä, ettei tilanne ole välttämättä ihan helppo. Enemmän kuulen kyllä sitä, että kun aktiiviset kilpapoikien vanhemmat miehittävät erilaiset taustapositiot, niin sitten tulee sitä kommenttia, että taustojen pojilla on eri kohtelu. Siinä pitää valintoja tekevän valmentajan olla aika tarkka, ettei niin pääse käymään, mutta vaikeaahan se on antaa sellaista vaikutelmaa kun ne neljän lahjakkaimman ja lajiin satsaavan pojan vanhemmat ovat myös innokkaasti mukana toiminnassa.

[erno]

Mutta meidän seurassa tuo tarkoittaisi sitä, että olet siellä kentällä eri aikaan kuin lapsesi, koska tarunhohtoinen kilpajoukkue treenaa eri aikaan kuin muut. Jos sä vedät kilvalle treenejä 17:00-18:30 ja lapses treenaa siihen perään 18:30-20:00 niin pelittääkö logistiikka? Entäs matsit ja turnausviikonloput?

[ginikettu]

Mutta meidän seurassa tuo tarkoittaisi sitä, että olet siellä kentällä eri aikaan kuin lapsesi, koska tarunhohtoinen kilpajoukkue treenaa eri aikaan kuin muut. Jos sä vedät kilvalle treenejä 17:00-18:30 ja lapses treenaa siihen perään 18:30-20:00 niin pelittääkö logistiikka?

Ei kai nuo sitten ole samaa joukkuetta enää?

Mutta se on totta, että kilparyhmän pelaajien vanhemmat ovat meilläkin melkein kaikki vähintään peluuttajina ja suuri osa toimii myös apuvalmentajina.

[Sokrateen puskumaali]

Mutta meidän seurassa tuo tarkoittaisi sitä, että olet siellä kentällä eri aikaan kuin lapsesi, koska tarunhohtoinen kilpajoukkue treenaa eri aikaan kuin muut. Jos sä vedät kilvalle treenejä 17:00-18:30 ja lapses treenaa siihen perään 18:30-20:00 niin pelittääkö logistiikka? Entäs matsit ja turnausviikonloput?

Olen joutunut säätämään noita harrastusaikoja ja niihin liittyviä logistisia haasteita jonkin verran. Oikeastaan aika paljonkin. Itse ratkaisisin tuon dilemman niin, että vetäisin ensin kilvalle treenit 17.00-18.30 ja sen jälkeen oman lapsen ryhmän kanssa 18.30-20.00. Joskus hän katsoisi kilvan treenejä katsomosta ja joskus kyytien natsatessa tämä tulisi 18.15 valmistautumaan omiinsa. Tuo ei olisi mitenkään erityisen haasteellinen tilanne vielä.

Pelimatkoilla oma poika olisi sitten enemmän kyytien varassa, jos menee samoille päiville pelit. Tuollainen asioiden palloittelu on ihan normaalia kun enemmän kuin yksi lapsi harrastaa jalkapalloa.

[erno]

Ei siinä siis, nostan hattua jos vetää harrastustoimintana 3-5 kertaa viikkoon ilmaisiks otona treenejä muiden lapsille. Mutta samaan aikaan, ei sinun kaltaisia ihan hirveän montaa tässä maassa ole.

[Ben]

Ei siinä siis, nostan hattua jos vetää harrastustoimintana 3-5 kertaa viikkoon ilmaisiks otona treenejä muiden lapsille. Mutta samaan aikaan, ei sinun kaltaisia ihan hirveän montaa tässä maassa ole.

Mutta voisiko tai pitäisikö olla? Onko vika kulttuurissa, että valmentaminen ei voi olla harrastus siinä missä moni muukin?

Täällä Maltalla minkään joukkueen valmentajista kukaan ei valmenna omaa lastaan, vaan jos oma lapsi seurassa ylipäätään pelaa, niin isä valmentaa jotain toista ikäluokkaa. En tiedä mitä noille maksetaan, mutta kaikilla joista tiedän on ihan oikeakin päivätyö ja kun kausimaksu on joku 300 euroa vuodesta, niin ei siitä ainakaan ammattilaisen palkkoja makseta eikä pelipaidassakaan ole mitään sponsoria tai mitään talkoita järjestetä. En tiedä tukeeko valtio, emoseura tai kaupungit sitten noita millä summilla, mutta ei nyt ainakaan niin että jokaiselle ikäluokalle olisi varaa kolme ammattivalmentajaa palkata.

[Sokrateen puskumaali]

Ei siinä siis, nostan hattua jos vetää harrastustoimintana 3-5 kertaa viikkoon ilmaisiks otona treenejä muiden lapsille. Mutta samaan aikaan, ei sinun kaltaisia ihan hirveän montaa tässä maassa ole.

No tuo kuvaamasi tilanne ei ollut se minun tilanteeni tällä hetkellä. Totta kai niiden omien lapsien harrastuksen mahdollistaminen ja kanssaeläminen on ihan tärkeä osa tätä, mutta en minä näe tuota kuvaamaasi esimerkkiä niin hirveänä uhrauksena. Kahdet treenit illassa on ihan mahdollinen homma ja olisihan se valmentajana ihan mukava saada olla myös sen kilpajoukkueen mukana eikä pelkästään lapsensa harraste/haaste -porukan mukana.

En koe sitä niin isona ja harvinaisena uhrauksena. Osa ihmisistä maksaa paljon rahaa saadakseen tällaisia elämyksiä ja minä saan ilmaiseksi.

[erno]

Minä en siis myöskään halua valmentaa omaa lastani. Turnauksissa tai vastaavissa voin peluuttaa, mutta ympärivuotisesti en valmenna. Valmennukseen voin osallistua muissa ryhmissä jotka treenaa samaan aikaan. Ja valmennan mielelläni sellaisia lapsia jotka ei ota lajia liian tosissaan. Eli sellasia joiden tavotteet on vaan jossain Eredivisie-tasolla.

[Kossi Agassa]

Mutta voisiko tai pitäisikö olla? Onko vika kulttuurissa, että valmentaminen ei voi olla harrastus siinä missä moni muukin?

Aika harvalla perheellisellä on yleensäkään jotain tiettyä harrastusta 3-5 kertaa viikossa.

[Jäsen3]

Nyt näyttää kriisiytyvän koko harraste/haasteryhmän toiminta. Ajattelin että ehkei niin hyvin toimi mutta tällainen kaaos ei silti mielessä käynyt. Syynä se panostaminen kilpapuolen toimintaan. Toiminnan laatu kärsinyt ja vanhemmat valittavat ja ylilyöntejä tapahtunut. Saa nähdä mitä jatkoa seuraa.

[coelb]

Oman superjunnun jengistä tappiokierteeseen ajautunut kilpaporukka lähti toiseen joukkueeseen muhkeampien lihapatojen ääreen.

Haaste- ja harrastepuolella toiminta parantunut huomattavasti ja yleinen fiilis paljon parempi. EOM.

[Nigel Kugelschfeir]

Melkoista meininkiä. 10 vuoden päästä huomataan ettei kenestäkään tullut ammattilaista ja suurin osa on lopettanut.

[erno]

Suomessahan "eliitti" ja "kilpapelaajien" lopettaminen ei oo sinänsä ongelma, vaan ongelma on ennemmin siinä että harraste ja haastepelaajat päättävät peliuransa hyvin prematuresti. Toivon että tämä on sellainen seuraava isompi teema mistä suomessa ruvetaan puhumaan. Isommillakin paikkakunnilla alkaa jossain B-vaiheessa olla vaikeuksia kasata minkäänlaisia harrastejengejä. Kuitenkin lähtökohta pitäs olla siinä että jos lapsi on skulaillu futista, että siitä tulis sellanen läpi elämän kestävä harrastus.

[coelb]

Melkoista meininkiä. 10 vuoden päästä huomataan ettei kenestäkään tullut ammattilaista ja suurin osa on lopettanut.

Kaikella todennäköisyydellä näin. Mutta eipä tosiaan ole tullut ikävä. Maksut vähän nousi, mutta eipä tarvitse katsoa noita kikkailemassa haasteen peleissä vieden muiden pelipaikkoja. Kunhan nyt vaan pysyisi tuo nykyinen runko kasassa. Toistaiseksi näyttää hyvältä.

[Sokrateen puskumaali]

Suomessahan "eliitti" ja "kilpapelaajien" lopettaminen ei oo sinänsä ongelma, vaan ongelma on ennemmin siinä että harraste ja haastepelaajat päättävät peliuransa hyvin prematuresti. Toivon että tämä on sellainen seuraava isompi teema mistä suomessa ruvetaan puhumaan. Isommillakin paikkakunnilla alkaa jossain B-vaiheessa olla vaikeuksia kasata minkäänlaisia harrastejengejä. Kuitenkin lähtökohta pitäs olla siinä että jos lapsi on skulaillu futista, että siitä tulis sellanen läpi elämän kestävä harrastus.

Eikö harrastejengejä tuon ikäiset perusta ihan itse höntsäilyihin ja puulaakeihin? Tarvitseeko seurojen ja liiton ihan hirveästi näitä jalkapallon harrastajia tukea?

Jos tarkoitat, että pitäisi olla vielä jotain organisoidumpaa näiden harrastehommien ja kovimman kärjen välissä, ettei mene liian hauraaksi se kärjen toiminta, niin varmaan siihen voisi jotain syvyyttä hakea, mutta lähtökohtaisesti Suomessa nuorilla on kyllä siinä vaiheessa aika vähän rationaalisia syitä yrittää jotain pientä mahdollisuutta ammattilaisuudesta pitää hengissä, koska jo toimeentulotuki takaa paremmat tulot ja mikä tahansa opiskelu on panos/tuotos -suhteen kannalta järkevämpi valinta.

[Morchen]

Eikö harrastejengejä tuon ikäiset perusta ihan itse höntsäilyihin ja puulaakeihin? Tarvitseeko seurojen ja liiton ihan hirveästi näitä jalkapallon harrastajia tukea?

Jos tarkoitat, että pitäisi olla vielä jotain organisoidumpaa näiden harrastehommien ja kovimman kärjen välissä, ettei mene liian hauraaksi se kärjen toiminta, niin varmaan siihen voisi jotain syvyyttä hakea, mutta lähtökohtaisesti Suomessa nuorilla on kyllä siinä vaiheessa aika vähän rationaalisia syitä yrittää jotain pientä mahdollisuutta ammattilaisuudesta pitää hengissä, koska jo toimeentulotuki takaa paremmat tulot ja mikä tahansa opiskelu on panos/tuotos -suhteen kannalta järkevämpi valinta.

Ei kai tässä nyt kyse ollut mistään ammattilaisuudesta. Tottakai se on seuroille ja liitolle ongelma, jos harrastajia putoaa suurin määrin pois siinä 15-16-vuotiaana.

[Susa80]

Mun mielestä tuo on ihan iso ongelma. Jos 15-vuotiaana ei mahdu sinne kovaan jengiin tai ei vaikka ajankäytön takia pysty siellä pelata, ei saa olla niin että ainoa vaihtoehto on joku ihan puhdas harrasteporukka jossa muut vaan pelailee. Pääkaupunkiseudulla tai muualla isommissa kaupungeissa voisi ajatella että seurat tekisi yhteistyötä ja kai ne jollain tasolla tekeekin kun on niitä kahden seuran yhteisjoukkueita. Yläkoulu tai lukioikäinen pystyy jo liikkua pitempiä matkoja.

Mahdollisimman iso porukka pitäisi pitää mukana mahdollisimman pitkään. Mä en tiedä, voiko vaikka kakkosessa 15-vuotiaana pelannut nousta pitkälle mutta uskon että voi. Muistaakseni näitä on huuhkajissakin pari ainakin.

Tyttöfutiksessa ongelma oli aikoinaan paljon vielä isompi. Ei vaan oikein ollut joukkueita kohtuuetäisyydellä kun niin paljon lopetti. Nykytilannetta en ihan tiedä. Mutta moni olisi halunnut pelata silloin paljon pitempään. Moni on aloittanut uudestaan aikuisena naisten harrastejoukkueessa. Nyt niitäkin on paljon.

[Futarimiäs]

Mun mielestä tuo on ihan iso ongelma. Jos 15-vuotiaana ei mahdu sinne kovaan jengiin tai ei vaikka ajankäytön takia pysty siellä pelata, ei saa olla niin että ainoa vaihtoehto on joku ihan puhdas harrasteporukka jossa muut vaan pelailee. Pääkaupunkiseudulla tai muualla isommissa kaupungeissa voisi ajatella että seurat tekisi yhteistyötä ja kai ne jollain tasolla tekeekin kun on niitä kahden seuran yhteisjoukkueita. Yläkoulu tai lukioikäinen pystyy jo liikkua pitempiä matkoja.

Mahdollisimman iso porukka pitäisi pitää mukana mahdollisimman pitkään. Mä en tiedä, voiko vaikka kakkosessa 15-vuotiaana pelannut nousta pitkälle mutta uskon että voi. Muistaakseni näitä on huuhkajissakin pari ainakin.

Tyttöfutiksessa ongelma oli aikoinaan paljon vielä isompi. Ei vaan oikein ollut joukkueita kohtuuetäisyydellä kun niin paljon lopetti. Nykytilannetta en ihan tiedä. Mutta moni olisi halunnut pelata silloin paljon pitempään. Moni on aloittanut uudestaan aikuisena naisten harrastejoukkueessa. Nyt niitäkin on paljon.

Tässä on se ristiriita että sitten kun pidetään mahdollisimman iso porukka mukana, niin sitten pitäisi olla uskallusta tehdä pelaajasiirtoja tasojen välillä kehityksen mukaan sekä tarjota pelejä (omantasoisia tai astetta kovempia välillä) ihan jokaiselle. Homma ei toimi jos on 30 joukkueessa, joista 15-20 saa peliaikaa ja loput istuvat penkillä tai ovat pelaamatta.

[erno]

Eikö harrastejengejä tuon ikäiset perusta ihan itse höntsäilyihin ja puulaakeihin? Tarvitseeko seurojen ja liiton ihan hirveästi näitä jalkapallon harrastajia tukea?

Jos tarkoitat, että pitäisi olla vielä jotain organisoidumpaa näiden harrastehommien ja kovimman kärjen välissä, ettei mene liian hauraaksi se kärjen toiminta, niin varmaan siihen voisi jotain syvyyttä hakea, mutta lähtökohtaisesti Suomessa nuorilla on kyllä siinä vaiheessa aika vähän rationaalisia syitä yrittää jotain pientä mahdollisuutta ammattilaisuudesta pitää hengissä, koska jo toimeentulotuki takaa paremmat tulot ja mikä tahansa opiskelu on panos/tuotos -suhteen kannalta järkevämpi valinta.

Mitä helvettiä?

[Susa80]

Mä tarkoitin mukana lajissa. Joukkueeseen ei kannata nimetä 30 pelaajaa, se johtaa just tohon penkittämiseen.
Tarkoitin, että nuoret lopettaa lajin jos ei löydy fiksua paikkaa jatkaa.
Eli tarvitaan myös niitä jengejä kilvan ja höntsän välille.

[Thalian]

Eikö harrastejengejä tuon ikäiset perusta ihan itse höntsäilyihin ja puulaakeihin? Tarvitseeko seurojen ja liiton ihan hirveästi näitä jalkapallon harrastajia tukea?

Jos tarkoitat, että pitäisi olla vielä jotain organisoidumpaa näiden harrastehommien ja kovimman kärjen välissä, ettei mene liian hauraaksi se kärjen toiminta, niin varmaan siihen voisi jotain syvyyttä hakea, mutta lähtökohtaisesti Suomessa nuorilla on kyllä siinä vaiheessa aika vähän rationaalisia syitä yrittää jotain pientä mahdollisuutta ammattilaisuudesta pitää hengissä, koska jo toimeentulotuki takaa paremmat tulot ja mikä tahansa opiskelu on panos/tuotos -suhteen kannalta järkevämpi valinta.

On kyllä kokonaisuudessaan niin käsittämätön kirjoitus, että en kyllä tajua, miten kukaan voi päästellä tämmöisiä pieruja suustaan. Sanottakoon kuitenkin, että vaikka se terävin huippu onkin näkyvin osa seurojen ja liittojen hommasta, niin joku 80% duunista suuntautuu henkilöihin, joilla ei ole koskaan ollut mitään aikomusta saada lajista itselleen ammattia.

[erno]

95-98% oikeasti.

[Sokrateen puskumaali]

On kyllä kokonaisuudessaan niin käsittämätön kirjoitus, että en kyllä tajua, miten kukaan voi päästellä tämmöisiä pieruja suustaan. Sanottakoon kuitenkin, että vaikka se terävin huippu onkin näkyvin osa seurojen ja liittojen hommasta, niin joku 80% duunista suuntautuu henkilöihin, joilla ei ole koskaan ollut mitään aikomusta saada lajista itselleen ammattia.

Olen pahoillani. Ehkä meillä on kommunikaatio-ongelma sen suhteen, että mitä osajoukkoa me tarkoitamme. Katsotaan pääsemmekö vielä yhteisymmärrykseen.

Itse olen sitä ikäluokkaa, että lukioikäisenä oli ihan luonnollista perustaa omat nuorten höntsäilyporukat lajiin kuin lajiin. Minä en kokenut, että minulle tai ystävilleni olisi kenenkään aikuisen tai muun organisoidun tahon pitänyt järjestää jotakin. Se harrastaminen sujui ihan itsestään.

Meidän harrastustoimintamme piirissä olevista ei kenellekään ollut mitään illuusioita mistään urheilun vakavamielisestä harrastamisesta. Meille opiskelu oli selkeä valinta elämänpoluksi siinä tilanteessa.

Mikä tässä yhtälössä on se käsittämätön asia? Kertokaa ihmeessä, jotta ymmärrän.

[fingerström]

Olen pahoillani. Ehkä meillä on kommunikaatio-ongelma sen suhteen, että mitä osajoukkoa me tarkoitamme. Katsotaan pääsemmekö vielä yhteisymmärrykseen.

Itse olen sitä ikäluokkaa, että lukioikäisenä oli ihan luonnollista perustaa omat nuorten höntsäilyporukat lajiin kuin lajiin. Minä en kokenut, että minulle tai ystävilleni olisi kenenkään aikuisen tai muun organisoidun tahon pitänyt järjestää jotakin. Se harrastaminen sujui ihan itsestään.

Meidän harrastustoimintamme piirissä olevista ei kenellekään ollut mitään illuusioita mistään urheilun vakavamielisestä harrastamisesta. Meille opiskelu oli selkeä valinta elämänpoluksi siinä tilanteessa.

Mikä tässä yhtälössä on se käsittämätön asia? Kertokaa ihmeessä, jotta ymmärrän.

DDR:n hiihdon mahtiaikoina kaikki 27 kilpahiihtäjää koottiin yhteen kylään ja valtion varat ohjattiin heidän valmentamiseensa. Hyvin meni. Ei menneet resurssit hukkaan.

PS EDIT: Lisätään nyt vielä jonkinsorttista faktaa Sokrateen teesien kivijalaksi. Kun piirit vielä olivat olemassa, järjestttiin Helsingin piirin alueella vuodessa noin 10 000 peliä. Jos rohkeasti arvioin yläkanttiin, oli näistä noin 30 ammattilaisten tai sellaiseksi tulevien pelejä ja muut harrastepelejä. Jos näiden 9970 pelin resurssit siirrettäisiin näihin 30 peliin, niin olisivat resurssit kunnossa! Vai mitä?

Tosin tätä harrastusnäkökulmaa sotkee foorumsuosikki Lionel Messi, joka tuossa reipas 10 vuotta sitten totesi haastattelussa, että on aina harrastanut eikä ole tehnyt eläissään sekuntiakaan työtä.

[Nuorenanätti]

DDR:n hiihdon mahtiaikoina kaikki 27 kilpahiihtäjää koottiin yhteen kylään ja valtion varat ohjattiin heidän valmentamiseensa. Hyvin meni. Ei menneet resurssit hukkaan.

Tuo ei voisi toimia suomalaisessa juniorijalkapallossa, koska 27 pelaajn kilpajoukkue on liian suuri.