FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
05.12.2022 klo 09:17:33 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Futissuomi.fi, FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 [2] 3 ... 6
 
Kirjoittaja Aihe: Ulos kilpajoukkueesta  (Luettu 15975 kertaa)
0 jäsentä ja 2 vierasta katselee tätä aihetta.
jyrsija

Poissa Poissa


Vastaus #25 : 01.11.2022 klo 14:19:34

Aivan käsittämätöntä pelleilyä että seuralla on vara sanoa että kiitos näkemiin ja seuraava tryout on sitten muutaman kk kuluttua! Ja tuon ikäisille lapsille. Vaihtakaa seuraa jos mahdollista!

Mitä itse kuullut ja tiedän niin tryout:eihin pääsee aika vapaasti nyt kauden loputtua kun sarjat ovat loppu. Nyt puhun 14-15 vuotiaiden liigatasosta etelässä. Toki kesken kautta ei ole oikein kenellekkään vaihtaa seuraa jos ei ole mennyt sukset pahasti ristiin tai muuttamassa uudelle paikkakunnalle

Toki on noita virallisia tryout jaksoja, milloin seurat järjestävät näitä tryout tapahtumia uusille pelaajille, mutta erittäin harvalla seuralla on varaa sanoa ei pelaajille näissä 11*11 sarjoissa, jos nyt haluaisivat tulla kokeilemaan joskus pelaamista. Ja myös 8*8 sarjoissa pitäisi seuralla olla vähän pelisilmää mikä on tilanne muutaman vuoden kuluttua
« Viimeksi muokattu: 01.11.2022 klo 14:22:01 kirjoittanut jyrsija »
Jäsen3

Poissa Poissa


Vastaus #26 : 01.11.2022 klo 23:49:26

Joo, eihän se meidän ongelma enää ole mutta on minusta lyhytnäköistä hoitaa juttu näin. Kun kilpajoukkueessa on esim. useamman lajin harrastajia niin jatkaako kuinka moni kuinka pitkään? Jos nyt jo käyvät 1.kerran viikossa treeneissä, joku ehkä peleissä ja kerran kahdessa viikossa treeneissä. (Preferoivat toista lajia.) Jossain vaiheessa on pakko ajanpuutteen takia todennäköisesti valita mitä lajia haluaa harrastaa. Muiden lasten harrastuksissa on nähty että porukkaa tippuu aina matkan varrella pois. Joku tuossa kirjoitti että ei tipu kilpajoukkueesta ellei ole motoriikassa haasteita tms. Ei ole ollut ja liikunnassakin koulussa parhain numero sekä intohimoa lajiin ollut, on harjoitellut omalla ajalla, harrastanut muita lajeja mutta ajanpuutteen takia ei enää, mutta ei nämä auta mitään. Harrasteryhmässä on eri valmentajat, ei niiden treenejä/ otteluita seurata ja pelit ovat paljon helpompia kun kilparyhmässä että vaikka siellä kuinka loistaa ei se ole tie kilparyhmään takaisin tässä seurassa, ehkä jossain toisessa seurassa voi olla niin. Se on hyvä jos niin on. Toinen seura tai laji on löydettävä tulevaisuudessa. 
Susa80

Poissa Poissa


Vastaus #27 : 02.11.2022 klo 08:04:03

Meillä tilanne oli se, että ei ikinä päästy sinne kilparyhmään. Haasteen puolella harjoittelu ei ollut kunnollista. Siellä painoi monentasoiset pojat samassa. Ei haasteen parhaat saaneet treeneissä kunnon haasteita. Pitkään mietin asiaa ja lopulta tuli sitten se viimeinen niitti ja vaihdettiin seuraan. Siellä poika meni sitten kilpapuolelle ja on kuin eri lajia harrastettaisiin. Tekeminen ja harjoitteleminen tosi hyvää. Tärkeintä on että lapsi tykkää.

Mä luulen että osassa seuroista ajatellaan just, että otetaan aika ne ikäluokan 25 parasta kilpapuolelle ja muut sitten tasosta riippumatta haasteeseeen. Kun lauma urpoja tekee valintaa niin ensinnäkin valintakriteerit voi olla ihan pyllystä. Kahden pojan välinen pikkuinen ero onkin sit ratkaiseva, toinen kilpaan ja toinen haasteeseen. Vaikka vuotta alemmassa tai ylemmässä ikäluokassa tilanne voi olla ihan toinen. Kilpaan pääsee joku pylleröijä jolla ei toisessa ikäluokassa olisi mitään saumaa sinne.

Tää on tosi lyhytnäköistä hommaa. Mun mielestä Suomen oloissa ei oikeasti ole varaa jättää yhtään innostunutta ja suht lahjakasta lasta kilpavalmennuksen ulkopuolelle. Kun ne lapset ihan oikeasti kasvaa ja kehittyy eri tahtiin. Mun oman pojan ikäluokassa on useampikin poika, joka siinä alle kouluikäisenä ihan häikäisi taidoillaan. Ne oli oikeasti paljon muita edellä kun olivat pelanneet veljiensä kanssa ja muutenkin kehittyneet nopeasti. No enää niiden taidot ei häikäise ketään vaikka ovat kilparyhmässä kyllä edelleen ja saaneet oikeasti hyvää valmennusta.

Valitettavasti monessa seurassa toiminta on osaamatonta puuhastelua, jossa vahvat jyrää. Syntyy kuppikuntia ja klikkejä. Eikä kukaan oikein johda seuraa. Erot joukkueiden välillä voi olla isoja. Ei ole olemassakaan mitään seuran linjauksia. Ja se karmein asia on just se, että ero kilparyhmän ja haasteen valmennuksen välillä on valovuosia eikä vastaa sitä eroa lasten taitojen ja motivaation välillä ollenkaan.
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #28 : 02.11.2022 klo 10:08:14

Joo, eihän se meidän ongelma enää ole mutta on minusta lyhytnäköistä hoitaa juttu näin. Kun kilpajoukkueessa on esim. useamman lajin harrastajia niin jatkaako kuinka moni kuinka pitkään? Jos nyt jo käyvät 1.kerran viikossa treeneissä, joku ehkä peleissä ja kerran kahdessa viikossa treeneissä. (Preferoivat toista lajia.) Jossain vaiheessa on pakko ajanpuutteen takia todennäköisesti valita mitä lajia haluaa harrastaa. Muiden lasten harrastuksissa on nähty että porukkaa tippuu aina matkan varrella pois. Joku tuossa kirjoitti että ei tipu kilpajoukkueesta ellei ole motoriikassa haasteita tms. Ei ole ollut ja liikunnassakin koulussa parhain numero sekä intohimoa lajiin ollut, on harjoitellut omalla ajalla, harrastanut muita lajeja mutta ajanpuutteen takia ei enää, mutta ei nämä auta mitään. Harrasteryhmässä on eri valmentajat, ei niiden treenejä/ otteluita seurata ja pelit ovat paljon helpompia kun kilparyhmässä että vaikka siellä kuinka loistaa ei se ole tie kilparyhmään takaisin tässä seurassa, ehkä jossain toisessa seurassa voi olla niin. Se on hyvä jos niin on. Toinen seura tai laji on löydettävä tulevaisuudessa. 

Onko tämä nyt se sama seura, mistä valitit jo vuosi sitten samantyyppisten ongelmien vuoksi? Minun on hieman vaikea saada kiinni siitä, että miten sinä ja muut täällä ko. seuran toimintaa negatiivisesti kommentoineet haluaisivat asian järjestyvän. Toimintaa on kehityksen kannalta eriytettävä ja valmentajat tekevät valinnat näiden ryhmien kohdalla.

Jos pelaaja on pelitaitonsa suhteen ryhmien rajalla ja mediaanit näiden ryhmien välillä isot, niin toki siinä on jossain määrin epäoptimi kehitysympäristö juuri sille pelaajalle. Sen voi huomioida sillä, että tällä rajamailla olevia pelaajia vaihdellaan ryhmästä toiseen ja katsotaan, että miten pelaajat kehittyvät eri ympäristöissä. Kaikkia halukkaita ei voi ottaa korkeimmalle tasolle, koska sitten melkein kaikki olisivat siinä ja sen jälkeen pelaajille olisi taas vaikeampi muodostaa kehittävää harjoitusympäristöä. Jossain seurassa kaikki motorisesti lahjakkaat pysyvät korkeimmalla tasolla, mutta siellä missä taso on korkeampi, tämä ei ole mikään automaattinen pääsylippu korkeimmalle tasolle vaan vaaditaan sen ohella myös pelitaitoa.

Epäilen, että jos seurassa on yksi valmennuspäällikkö, niin tämä ei kyllä ole hirveästi 3. luokkalaisten try-outeista tai valinnoista kiinnostunut vaan luottaa ikäluokan valmennuksen kykyyn nähdä pelaajan taitotaso. Toki seurat ja toimijoiden persoonat ovat erilaisia. En tiedä tryout tilaisuuksista juuri mitään, mutta jos poikasi jo on seurassa, niin pitääkö häntä edes oikeastaan testata, kun hänen taitonsa havaitaan joka kerta harjoituksissa? Jos siellä enemmän testattiin niitä, jotka olivat tarjolla siirtymään siihen seuraan?

Kilpajoukkueesta ei tipauteta pelaajia haaste/harraste-tasolle sen vuoksi, että nämä kuitenkin valitsevat toisen harrastuksen. Sinne valitaan ne, jotka parhaiten juuri sillä hetkellä hyötyvät siitä kovemmasta tasosta. Sinne ei myöskään pelkän potentiaalin vuoksi ketään siirretä vaan ensin annetaan kehittyä itselleen sopivammalla tasolla. Sinne ei siirretä pelkän harjoitteluhalun vuoksi ketään vaan pitää pärjätä niissä peleissä. Ketään ei kehitä pelit, missä omat kaverit eivät luota siihen, että pelaajalle kannattaa syöttää ja on lähinnä vain yksi prässääjä, joka ei koskaan palloa saa.

Meillä tilanne oli se, että ei ikinä päästy sinne kilparyhmään. Haasteen puolella harjoittelu ei ollut kunnollista. Siellä painoi monentasoiset pojat samassa. Ei haasteen parhaat saaneet treeneissä kunnon haasteita. Pitkään mietin asiaa ja lopulta tuli sitten se viimeinen niitti ja vaihdettiin seuraan. Siellä poika meni sitten kilpapuolelle ja on kuin eri lajia harrastettaisiin. Tekeminen ja harjoitteleminen tosi hyvää. Tärkeintä on että lapsi tykkää.

Tämä on hyvä. Joskus on varmasti ihan vaan parasta vaihtaa seuraa. Jossain saattaa olla 26. paras pelaaja ja joutua pelaamaan 24 huonomman pelaajan kanssa harjoituksissa ja peleissä, mikä ei niin kehitä. Toisessa seurassa saattaa olla 15. paras ja pääsee pelaamaan itselleen paremman tasoisia pelejä ja harjoituksissakin on parempi meno. Ei se silti tarkoita, että se on välttämättä sen aikaisemman seuran vika.

Lainaus
Mä luulen että osassa seuroista ajatellaan just, että otetaan aika ne ikäluokan 25 parasta kilpapuolelle ja muut sitten tasosta riippumatta haasteeseeen. Kun lauma urpoja tekee valintaa niin ensinnäkin valintakriteerit voi olla ihan pyllystä. Kahden pojan välinen pikkuinen ero onkin sit ratkaiseva, toinen kilpaan ja toinen haasteeseen. Vaikka vuotta alemmassa tai ylemmässä ikäluokassa tilanne voi olla ihan toinen. Kilpaan pääsee joku pylleröijä jolla ei toisessa ikäluokassa olisi mitään saumaa sinne.

Johonkin se raja on syytä vetää. Onko se 20 vai 25 tai jotain muuta? Kaikilla rajanvedoilla on puolensa. Minusta oleellista olisi saada rajanveto sellaiseksi, että mahdollisimman monelle olisi mahdollisimman hyvä ympäristö. Ikäluokat eroavat toisistaan, mutta mitä sitten? Eihän rooli kilparyhmässä voi olla mihinkään betoniin valettu "täytä nämä kriteerit, niin paikkasi on kilparyhmässä" vaan se on kilvoiteltu paikka, johon kulloisenkin ikäluokan parhaat valitaan. Urpoista en tiedä, mutta yleensä valmennusryhmä katselee pelaajia satakunta harjoitusta vuodessa tuossa iässä ja ne arviot saattavat olla objektiivisempia kuin yksittäisten vanhempien.

Lainaus
Tää on tosi lyhytnäköistä hommaa. Mun mielestä Suomen oloissa ei oikeasti ole varaa jättää yhtään innostunutta ja suht lahjakasta lasta kilpavalmennuksen ulkopuolelle. Kun ne lapset ihan oikeasti kasvaa ja kehittyy eri tahtiin. Mun oman pojan ikäluokassa on useampikin poika, joka siinä alle kouluikäisenä ihan häikäisi taidoillaan. Ne oli oikeasti paljon muita edellä kun olivat pelanneet veljiensä kanssa ja muutenkin kehittyneet nopeasti. No enää niiden taidot ei häikäise ketään vaikka ovat kilparyhmässä kyllä edelleen ja saaneet oikeasti hyvää valmennusta.

Mitä tämä tarkoittaa? Eikö kaikki valmennus ole niille lapsille sitä kilpavalmennusta? Ei kai mikään seura toiminnassaan ajattele, että nämä me jätämme heille optimaalisen valmennuksen tekemättä?

Lainaus
Valitettavasti monessa seurassa toiminta on osaamatonta puuhastelua, jossa vahvat jyrää. Syntyy kuppikuntia ja klikkejä. Eikä kukaan oikein johda seuraa. Erot joukkueiden välillä voi olla isoja. Ei ole olemassakaan mitään seuran linjauksia. Ja se karmein asia on just se, että ero kilparyhmän ja haasteen valmennuksen välillä on valovuosia eikä vastaa sitä eroa lasten taitojen ja motivaation välillä ollenkaan.

Ehkä minulla on käynyt tuuri kun en ole nähnyt ihan näin jyrkkää eroa. Kuppikuntia ja klikkejä syntyy melkein kaikkialle ihmistoimintaan, mitä on vaikea varmaan estää. Mutta oletteko te varmoja, että se koettu valmennuksen ero on välttämättä huonosta valmennustoiminnasta lähtöisin?

Jos minulla on isot erot valmennusryhmien välillä, niin sille heikommalle ryhmälle usein kannattaa antaa ihan toisenlaisia harjoitteita tehtäväksi, koska taidon alkeissa saattaa olla niin paljon puutteita, että ne harjoitteet joita teettää kehittyneemmille eivät palvele tämän porukan kehittymistä oikein mitenkään. Toinen on harjoitusryhmän sisäinen motivaatio. On vaikea saada aikaan samanlaista sähäkkyyttä suorituksiin, jos pelaajien oma motivaatio on niin erilainen. Toki hyvä valmentaja saa liikettä aikaan heikomminkin motivoituneissa ja fyysisesti hitaammissa pelaajissa, mutta ei koskaan niin kovaa liikettä kuin mitä tapahtuu siinä porukassa, missä sisäinen motivaatio ja fysiikka on parempaa. Jos siinä joukossa on pelaajia, jotka omaavat sisäisen motivaation ja fysiikan, niin he kyllä siinäkin harjoitusympäristössä kehittyvät paremmiksi, mutta ulkopuoliselle se harjoitusryhmän valmennus saattaa näyttää heikolta kun pelaajathan vaan suurin osa löntystelee vailla mielenkiintoa.

Genetiikka on 50% kaikesta pelitaidosta (ellei jopa enemmän), omalla ajalla liikkuminen/pelaaminen luo valmiudet käyttää niitä lahjojaan, valmennus kehittää niitä valmiuksia paremmaksi ja kovat pelit hiovat sen kokonaispaketin. Siinä on sellainen kertolaskun tulo, missä kaikkia elementtejä tarvitaan.
Jäsen3

Poissa Poissa


Vastaus #29 : 02.11.2022 klo 10:28:36

Sokrateen puskumaali, en tiedä luitko koko ketjun mutta ongelma on että ollut kilparyhmässä ja seuraava taso on harraste. Harrasteessa on omat juttunsa. Varmaan tiedät itsekin. Suurin syy miksi siellä ei ole mielekästä on se että vasta-alkajat ym. Samassa ryhmässä. Ei laittaisi itse missään lajissa vasta-alkajia useamman vuoden harrastaneen kanssa tekemään samoja juttuja treeneistä toiseen. Yksilölajeissa esim. Uinnissa voi olla tietysti samalla radalla samaan aikaan treeneissä mutta siellä myös kovempi uimari joutuu jatkuvasti ohittamaan hitaamman ja uinnin tahti siitä kärsii molemmilla kun on ahdasta. Sielläkin treenit menee parhaiten kun nopeus on kutakuinkin sama. Ihmettelen miksi näistä asioista ei saisi puhua ? Ei me olla ainoita jotka olleet tässä tilanteessa. Nopeus on pienempi myös harrasteryhmässä. Jne. Tiedät varmaan itse parhaiten.
Jäsen3

Poissa Poissa


Vastaus #30 : 02.11.2022 klo 11:24:21

Vielä miksi kirjoitin että näen jonkinlaisena ongelmana ne jotka käyvät harvoin tapahtumissa. On ollut tässä vuosien varrella että joukkuetta ei saada kasaan peleihin kun osa preferoi toista harrastusta kun vaikkapa kisat ovat päällekkäin. Pelaajia on jouduttu etsimään muista seuroista esim. Turnauksiin. On myös jätetty osallistumatta. On ollut yli-ikäisiä. Tässä syy miksi otin tämän asian esiin. Sinänsä asia on muuten yhdentekevä.
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #31 : 02.11.2022 klo 15:54:13

Sokrateen puskumaali, en tiedä luitko koko ketjun mutta ongelma on että ollut kilparyhmässä ja seuraava taso on harraste. Harrasteessa on omat juttunsa. Varmaan tiedät itsekin. Suurin syy miksi siellä ei ole mielekästä on se että vasta-alkajat ym. Samassa ryhmässä. Ei laittaisi itse missään lajissa vasta-alkajia useamman vuoden harrastaneen kanssa tekemään samoja juttuja treeneistä toiseen. Yksilölajeissa esim. Uinnissa voi olla tietysti samalla radalla samaan aikaan treeneissä mutta siellä myös kovempi uimari joutuu jatkuvasti ohittamaan hitaamman ja uinnin tahti siitä kärsii molemmilla kun on ahdasta. Sielläkin treenit menee parhaiten kun nopeus on kutakuinkin sama. Ihmettelen miksi näistä asioista ei saisi puhua ? Ei me olla ainoita jotka olleet tässä tilanteessa. Nopeus on pienempi myös harrasteryhmässä. Jne. Tiedät varmaan itse parhaiten.

Saa näistä puhua. Kuten kirjoitin, niin voihan sitä olla, että joku pelaaja on itselleen huonossa harjoitusympäristössä. Tuntuu kuitenkin terveen järjen vastaiselta, että yksi pelaaja olisi tuomittu harrasteryhmään, joka siitä kilparyhmästä hyötyisi ja muille se harrasteryhmä on sopiva. Jos taas niitä haastetason poikia on useampia, niin sitten se jaottelu ei olekaan ihan niin helppoa.

Se vahvin syy, että miksi ylipäätänsä kommentoin on se, että minun kokemukseni mukaan ne valmentajat 95% ymmärtävät aika hyvin, että mikä on se pelaajan oikea paikka niissä peliryhmissä, mutta lastensa vanhemmille tulee täysin sokea piste omien lastensa kohdalla havaintoihin. Monet valmentajatkin saattavat olla kyvyttömiä arvioimaan oman lapsensa taitoa objektiivisesti, joten se on aika luonnollista.

Olen useita kertoja saanut lasten vanhemmilta viestiä, että miksi heidän poikansa harjoittelee ja pelaa niiden muiden tumpeloiden kanssa. Miksei hän pääse näyttämään kykyjään kilparyhmän kanssa? Kerran hän oli yhdessä turnauksessa kilparyhmän kanssa ja kaikki pelit voitettiin ja hänellä oli niin kivaa pelata taitavien pelaajien kanssa. Melkein kaikkien muidenkin "tumpeloiden" vanhemmat antavat samaa viestiä, koska heidän liikunnasta kiinnostunut poikansa on se ainut tapaus, joka ei oikeastaan kuulu joukkoon. Lapsen vanhempana oleminen ilmeisen vahvasti aiheuttaa meissä sellaista ajatusvääristymäharhaa, jossa kognitiivinen dissonanssi toimii ja tunteet nousevat pintaan.

Siksi syntyy näissä pohdinnoissa minulle aina luonnollinen pohdinta siitä, että voisiko jälleen kerran olla kyseessä sellainen tilanne, että pelaajaa ei kohdella väärin vaan hänen paikkansa saattaisi jopa olla siinä ryhmässä missä hän on. Ei se toki olisi ihmiskunnan historiassa ensimmäinen kerta kun jotain arvioitaisiin väärin, mutta vähemmän tavallista se minun havaintojeni mukaan on. Näistä asioista kannattaa kyllä jotenkin päästä keskusteluyhteyteen valmennuksen kanssa ja kysyä konkreettisia kehitystarpeita lapsensa kohdalla tai sitten vaihtaa seuraa, missä voi hyvinkin taso olla omalle lapselleen parempi.
Jäsen3

Poissa Poissa


Vastaus #32 : 02.11.2022 klo 16:45:30

On totta että omasta lapsesta saattaa olla ajatusvääristymä kuten Sokrateen puskumaali sanoit. Minun näkemys on että lapseni ei ole eliittitasoa mutta ei harrastetasoakaan. Hän ei käy yksityisvalmennuksessa tms. Ja kyllä samasta seurasta puhun mistä ennenkin. Jos jokin asia mietityttää niin siitä puhun jos se on mahdollista. Viimeksi asia korjaantui ja en mielelläni heti ala vaihtaa seuraa vaikka sitä kyllä pohtii mielessä. Nyt asiasta ei ole voinut puhua. Seurassa on toiminta vähän kun pyörremyrsky verrattuna toisten lasten kokemuksiin. Joku toimii hyvin vaikka 5 kuukautta. Sen jälkeen voi vaihtua tasoryhmä, lähinnä harraste-kilpa, ikäryhmä, omanikäiset/ vanhemmat, siis joukkue ja taas uudestaan ikäryhmä. Eri joukkueissa eri määrä lapsia kilparyhmässä, eri lapset ja eri valmennus. Ollut muutosta toisen perään. Nämä on sitten ollut välillä hyviä ja mutta välillä ei. Kilparyhmä saa yksilöllisempää valmennusta. Siihen panostetaan oli ikäluokka mikä tahansa. Ja on ollut epäselviä asioita ja niitä joutuu itse pohtimaan jotta ymmärtäisi tätä ja on mahdollista välillä hetken ettei pysy perässä näissä mutta sitten tulee joku ajatus useimmiten miksi. Helpompi olisi kuitenkin kuulla valmentajalta. Olen ollut katsomassa treenejä ja pelejä joten on käsitystä miten lapsi pelaa suhteessa muihin oli sitten kilparyhmä tai harrasteryhmä. Valmentajan ammattitaito puuttuu kyllä.
Metsän poika

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS, TPV


Vastaus #33 : 02.11.2022 klo 18:22:44

Mitä tämä tarkoittaa? Eikö kaikki valmennus ole niille lapsille sitä kilpavalmennusta? Ei kai mikään seura toiminnassaan ajattele, että nämä me jätämme heille optimaalisen valmennuksen tekemättä?
Minusta Susa kuvaa hyvin tilannetta. Toki asiasta en nyt vaikka seuroja syyttäisi. Osaavia valmentajia ei ole tarpeeksi, osaavista suurempi osa on kiinnostunut vanhemmista ikäluokista ja jos yksi valmentaja on tarjolla kilpa- ja haasteryhmään, niin on ihan itsestään selvää kumman tuo valitsee. Ei seurat päätä jättää tekemättä optimaalista valmennusta - mutta ei se nyt ihan seurojenkaan käsissä ole. Mutta onhan se nyt päivän selvää, että kilpajoukkueiden tarpeet katsotaan ennen haastetta - on se optimaalista tai ei.
 
 
Susa80

Poissa Poissa


Vastaus #34 : 03.11.2022 klo 08:08:08

Mä kirjoitin vähän vissiin turhankin vihaisesti. Kirjoitus nosti ne vanhat tunteet pintaan.

Ei varmaan muissa seuroissa olekaan niin räikeää toiminta kuin meillä oli. Siellä oli kilparyhmä ja sitten muut. Ja oma poika oli näiden muiden ehkä paras tai parhaita. Ei oikein ollut kiva treenata kun erot ryhmän välillä oli niin isoja. Eriyttämisestä puhuttiin mutta ei sitä saatu toteutettua kun valmentajia oli niin vähän isolle porukalle. Onneksi löytyi toinen seura edes suhteellisen läheltä.

Mä luulen että tosi monessa seurassa tilanne ei ole noin paha ollenkaan.

erno

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RMA, Dortmund, City, United, Chelski, Bayern, Arsu


Vastaus #35 : 03.11.2022 klo 10:35:22

Susan kuvaus osuu aika moneen sellaseen pienempään seuraan mitä itsekin olen nähnyt ihan hyvin. Yhtälailla mun vanhemman lapsen ekassa seurassa kilpajoukkue sai parhaat valmentajat ja parhaat välineet. Alimpiin ryhmiin jäi sit se mitä oli. Käytännössä tämä tarkoitti siis sitä, että jos vaikka oli suunniteltu treeni jossa pelataan neljään pieneen maaliin, niin kilvalla oli aina se neljä pientä maalia, mutta alimmalle ryhmälle ei välttämättä jäänyt yhtään maalia. Kilvan valmentaja oli palkattu (kk-liksa) ja alimpiin ryhmiin sit revittiin millon jonkun mutsia tai faijaa, taikka seurasta jotain 14-vuotiasta joka tarttee kaljarahaa viikonlopuks. Ja kaikki maksoi tietty yhtäläisen osuuden tosta palkatun valmentajan liksasta. Virallisena perusteena käytettiin sitä, että se palkollinen oli vastuussa mm. treenien suunnittelusta, mutta pidin itse tuota melkoisena paskapuheena. Treenit vedettiin kuusi viikkoa kestävällä ohjelmalla jonka se vastuullinen toki suunnitteli, mutta onhan siinä melkoinen ero minkä osuuden siitä työpanoksesta saat jos toisille annetaan suunnittelu + 4.5h / viikko valmennusta ja toisille suunnittelu. Toki oma ulottuvuutensa oli sit se et esim. ylempänä kuvatussa tilanteessa 14-vuotiaan coachin kysellessä että "mites mä tän teen kun meillä ei oo neljää maalia" ja vastaus on että "sovella", niin ei siitä suunnittelutyöstäkään ihan täyttä hintaa pitäisi maxaa.
« Viimeksi muokattu: 03.11.2022 klo 10:41:40 kirjoittanut erno »
siwunic

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kuopion Palloseura


Vastaus #36 : 07.11.2022 klo 10:50:53

Jäsen3: Onko harraste- ja kilpajoukkueella harjoituksetkin erikseen vai treenaako joukkueet yhdessä samalla treenivuorolla?

Oman lapseni joukkueessa on kaksi tasoryhmää (ja nimenomaan ryhmää, ei joukkuetta). Molemmat ryhmät treenaavat yhdessä, valmentajat ovat molempien ryhmien mukana ja treeneissä mennään suurista tasoeroista johtuen myös tasoryhmissä. MUTTA: Haasteen ja kilvan "välimaastossa" olevia pelaajia pyöritetään sekä treeneissä ja peleissä molemmissa ryhmissä. Esim. oma lapseni pelaa kilvassa, mutta treenaa ja pelaa välillä haasteen puolella puolustajana, koska kamppailupelaaminen on lapseni heikkous. Hän saa näin "kevyemmässä ympäristössä" paremmin vastetta, kun opettelee puolustamista. Ja kääntäen: valmentajat eivät häntä laita haasteen peleissä hyökkääjäksi, koska sen hän osaa ja painaisi peleissä liikaa maaleja. Ja vastaavassa haasteen "kärkipelaajia" käytetään kilvan peleissä, jotta sekä valmentajat että lapsi itse näkee missä mennään. Tällainen hybridimalli on ainakin omien kokemuksien mukaan toimiva ratkaisu ja monesti myös ainoa järkevä malli realiteeteistä johtuen.

Varsinkin tyttöpuolella harrastajien vähyys tuo haasteita. Koska tytöille ei monellakaan paikkakunnalla ole omaa ns. "kaupunginosa-joukkuetta", uudet tytöt tulevat suoraan edustusjoukkueeseen. Moni tyttö ei ole koskaan harrastanut mitään liikuntalajia, joten tasoerot ovat siten aivan järkyttävät. Haasteryhmässä tulee tästä johtuen sitten Jäsen3:n kuvaamia haasteita, kun niitä "kokeilijoita" on paljon ja ne kärkipään pelaajat tuskastuvat, kun pelikaverien tason skaala on suuri. Paras malli olisi, että olisi kolme tasoryhmää (kilpa, haaste, harraste), mutta tähän malliin ei riitä pelaajia eikä valmentajia. Eli tässä kohtaa monesti iskee realiteetit vastaan ja täytyy tehdä kompromisseja, kuten tässäkin keskustelussa moni on kuvannut.

Palloliiton Youtube-kanavalla on tosi hyvin avattu tasoryhmien ajatusta. Suosittelen kaikkia katsomaan videon. https://www.youtube.com/watch?v=hCqhB-qv3gU




Nigel Kugelschfeir

Poissa Poissa


Vastaus #37 : 07.11.2022 klo 13:45:20

Meillä on ainakin 16 syntyneen tytön kanssa se ongelma että niiden talviliigassa heiluu edelleen 14 syntyneitä vastustajissa. Meillä on kaksi tai kolmekin peliryhmää tuon ikäisistä ja ne joutuu joko pelaamaan täysiä aloittelijoita vastaan tai vuoden pari vanhempia vastaan. Kummassakaan tapauksessa pelaamisessa ei ole oikein järkeä.
ginikettu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK (BJK)


Vastaus #38 : 07.11.2022 klo 13:57:09

Sokrateen puskumaali, en tiedä luitko koko ketjun mutta ongelma on että ollut kilparyhmässä ja seuraava taso on harraste.
Sivustahuutelijana, niin kävisin valmentajan kanssa valinnan perustetta läpi halusi se tai ei. Mutta itse yritän pitää lapsen joukkueessa etäisyyttä päätöksiin, mutta ajoittain olen joutunut valmentajalta kysymään toisten lasten osalta valintoja. Niissä on meillä ollut ihan järkiperusteet. Mutta isolta ongelmalta kuulostaa, jos kilpatason jälkeen ei ole kunnollista haastajatasoa tuon ikäisillä. Parasta olisi valmentajan pitää riittävää vaihtuvuutta peliryhmissä - ei väkisin, mutta niin ettei liikaa eriytetä ryhmiä.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #39 : 07.11.2022 klo 14:38:27

Sivustahuutelijana, niin kävisin valmentajan kanssa valinnan perustetta läpi halusi se tai ei. Mutta itse yritän pitää lapsen joukkueessa etäisyyttä päätöksiin, mutta ajoittain olen joutunut valmentajalta kysymään toisten lasten osalta valintoja. Niissä on meillä ollut ihan järkiperusteet. Mutta isolta ongelmalta kuulostaa, jos kilpatason jälkeen ei ole kunnollista haastajatasoa tuon ikäisillä. Parasta olisi valmentajan pitää riittävää vaihtuvuutta peliryhmissä - ei väkisin, mutta niin ettei liikaa eriytetä ryhmiä.

Mielestäni valmentajan ei kyllä tarvitse perustella toisille vanhemmille muiden lasten valintoja, mutta kyllä vanhemmalle hänen oman lapsensa valintoihin. Eli siis jos jostain syystä oma lapsi ei mahdu johonkin ryhmään, niin pitää valmentajalla olla syyt ja esim. asiat mitä kehittää kerrottavaksi. Mutta ei mielestäni valmentajan piti lähdeä väittelemään vanhempien kanssa muiden lasten osalta onko joku toista parempi ja miksi.
ginikettu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK (BJK)


Vastaus #40 : 07.11.2022 klo 14:56:15

Mielestäni valmentajan ei kyllä tarvitse perustella toisille vanhemmille muiden lasten valintoja, mutta kyllä vanhemmalle hänen oman lapsensa valintoihin. Eli siis jos jostain syystä oma lapsi ei mahdu johonkin ryhmään, niin pitää valmentajalla olla syyt ja esim. asiat mitä kehittää kerrottavaksi. Mutta ei mielestäni valmentajan piti lähdeä väittelemään vanhempien kanssa muiden lasten osalta onko joku toista parempi ja miksi.
Ei tietenkään. Lähinnä jos muut vanhemmat ovat multa kysyneet ja olen informoinut lähinnä valmentajaa, että näille voisi olla hyvä kertoa lisää.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #41 : 07.11.2022 klo 15:07:44

Ei tietenkään. Lähinnä jos muut vanhemmat ovat multa kysyneet ja olen informoinut lähinnä valmentajaa, että näille voisi olla hyvä kertoa lisää.

Aah. Tämä oikein hyvä tapa toimia. Muutenkin mielestäni olisi hyvä pyrkiä asialliseen keskusteluyhteyteen valmentajan kanssa asioista mitkä askarruttavat.
gv39

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tuomarit ja kyläjoukkueet ml. Kups


Vastaus #42 : 07.11.2022 klo 15:11:59

Ketjua seuranneena retorinen kysymys jäsen3:lle ja vastaus aloituksen pohdintaan.

Kun harrastetaso ei ole kohdillaan ja muita seuroja järjellisen matkan päässä niin voihan tuota kokeilla.

Mikä siinä on niin vaikeaa mennä toiseen joukkueeseen?
Henkinen kynnys vai ei ole loppupelissä muissakaan seuroissa paikkoja sopivassa ryhmässä.




Susa80

Poissa Poissa


Vastaus #43 : 08.11.2022 klo 11:10:39

Seuran vaihtaminen viivästyi meillä osittain kaverien ja osittain sijainnin takia. Kuvittelin, että uudessa seurassa olisi ties mitä kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä. Etäisyyttä on jonkun verran, alkuperäinen seura oli lähin.
Ja osaksi myös vanha seura lupasi parannuksia joita ei koskaan tullut. Niitä odotettiin ja luotettiin liian kauan. Tästä syytän itseäni.

Vaihtamisen jälkeen ihmettelen miksei vaihdettu aikaisemmin.

Varmaan se henkinen kynnys siinä on isoin ongelma. Ja ehkä pelko siitä että se toinen seura ei ole kumminkaan yhtään parempi. Tutut kaverit ja reitit joita lapsi osaa kulkea itse. Pelko siitä että uuden joukkueen ilmapiiri on huono. Tämmöisiä syitä varmaan voi olla.
Ben

Paikalla Paikalla


Vastaus #44 : 08.11.2022 klo 11:55:18

U12-joukkueen valmentaja aloitti eilen sunnuntain 6-1-murskatappion jälkeen treenit seuraavalla puheella: "Eilen näitte, mitä vaaditaan pärjäämiseen eliittitason joukkueita vastaan. Olen nyt nähnyt teidän pelaavan ja harjoittelevan puolentoista kuukauden ajan ja tiedän mihin kukin teistä kykenee. Valitettavasti suurin osa teistä ei ole riittävän hyviä nousemaan koskaan A-tason pelaajaksi. Haluan olla rehellinen ja uskon, että tekin haluatte mielummin kuulla totuuden, kuin valheita. Tiedän, että rakastatte jalkapalloa ja maassa on monia heikompitasoisia joukkueita, joihin voitte siirtyä. Kahden vuoden päästä pelataan kilpasarjaa ja teillä ei ole mahdollisuuksia kehittyä siihen mennessä pääsarjan tasoisiksi pelaajiksi. Tästä huolimatta toivon, että kaikki jaksavat tehdä voima- ja nopeusharjoituksia omalla ajalla, sillä se määrittää pitkälti mille tasolle teillä on mahdollisuuksia."

Ja ei kun harjoitukset käyntiin.
« Viimeksi muokattu: 08.11.2022 klo 12:00:30 kirjoittanut Ben »
ginikettu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK (BJK)


Vastaus #45 : 08.11.2022 klo 11:57:18

Huono valmentaja. Tuon ikäisillä pitäisi vielä mennä vahvasti lähes pelkkää posia linjalla.
pizza slut

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: TPS


Vastaus #46 : 08.11.2022 klo 12:00:37

Mitä helvettiä näissä joukkueissa tapahtuu? Mitä vitun väliä sillä on jos kaikista lapsista ei tule jotain Messiä? En siis yhtään ymmärrä miksi kukaan puhuisi 11-vuotiaalle tuolla tavalla.
Nigel Kugelschfeir

Poissa Poissa


Vastaus #47 : 08.11.2022 klo 12:37:46

Eikä ne lapset ole ihan idiootteja. 6-vuotiaatkin tajuaa että ne hävisi pelin ihan pystyyn vaikka saisivatkin mitalit pelin jälkeen.
Susa80

Poissa Poissa


Vastaus #48 : 08.11.2022 klo 12:38:25

Eikö kausi vasta käynnistynyt ja toi valmentaja on ohjaamassa jo lapsia muihin joukkueisiin. On vähän outoa.

Ja surkeaa psykologiaa. Jos lapselle sanotaan että siitä ei koskaan ole kilpasarjaan niin miksi ihmeessä hän tekisi edes niitä oman ajan harjoituksia. Jos ei ole mahdollisuuksia kumminkaan korkealle. Ollaakseen vähän vähemmän huono vai?

Miettiköhän toi valmentaja omaa tekemistään yhtään? Omaa valmennustaan ja osaamistaan, omaa osuuttaan tuossa häviössä. Oliko vika vain pelaajissa?

Osa valmentajista on semmoisia että niiden ei koskaan pitäisi antaa olla tekemisissä lasten kanssa.

Ei kaikista lapsista tule koskaan hyviä. Ammattipelaajia tulee tosi harvasta. Mutta mitä ihmeen hyötyä on huutaa asiasta joillekin 10-vuotiaille?

Fillarikommari

Poissa Poissa


Vastaus #49 : 08.11.2022 klo 12:55:10

Eiköhän syynä tuollaiseen ole ihan pelkästään valmentajan omat liian korkealle asetetut tavoitteet ja kyvyttömyys käsitellä tavoitteiden ja tuloksen ristiiridasta aiheutuvaa painetta. Jännä reaktio kuitenkin ajaa parhaita pelaajiaan pois, vaikka eivät olisikaan niitä toivottavia eliittitason pelureita. Ja ihan höpöä tietysti, että 12-vuotiaasta voisi ei voisi tulla hyvää pelaajaa, vaikka ei vielä pärjäisikään ykköstasolla.

 
Sivuja: 1 [2] 3 ... 6
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa