Ulos kilpajoukkueesta

[Sokrateen puskumaali]

U12-joukkueen valmentaja aloitti eilen sunnuntain 6-1-murskatappion jälkeen treenit seuraavalla puheella: "Eilen näitte, mitä vaaditaan pärjäämiseen eliittitason joukkueita vastaan. Olen nyt nähnyt teidän pelaavan ja harjoittelevan puolentoista kuukauden ajan ja tiedän mihin kukin teistä kykenee. Valitettavasti suurin osa teistä ei ole riittävän hyviä nousemaan koskaan A-tason pelaajaksi. Haluan olla rehellinen ja uskon, että tekin haluatte mielummin kuulla totuuden, kuin valheita. Tiedän, että rakastatte jalkapalloa ja maassa on monia heikompitasoisia joukkueita, joihin voitte siirtyä. Kahden vuoden päästä pelataan kilpasarjaa ja teillä ei ole mahdollisuuksia kehittyä siihen mennessä pääsarjan tasoisiksi pelaajiksi. Tästä huolimatta toivon, että kaikki jaksavat tehdä voima- ja nopeusharjoituksia omalla ajalla, sillä se määrittää pitkälti mille tasolle teillä on mahdollisuuksia."

Ja ei kun harjoitukset käyntiin.

Olisi mukava nähdä se, että mitä valmentaja itse uskoi sanoneensa. Joskus näissä on pieni tulkintaero jälkikäteen kun muistellaan. Vaikea uskoa, että ihan näin lytättiin, mutta voihan sekin olla mahdollista. Onhan se tietysti kommunikoijan ongelma, jos tulee viesti väärinymmärretyksi, mutta joskus tätä tapahtuu enemmän suhteessa asiassa emotionaalisesti herkempiin vanhempiin kuin 12v poikiin. Silloin voidaan myös miettiä, että kenelle se viesti on tarkoitettu ja onnistuttiinko siinä kommunikaatiossa paremmin.

An sich tuo viesti tuollaisenaan ja kirjaimellisesti luettuna on hölmö monilta osin, siitä meillä ei varmaan ole erimielisyyttä.

Ja surkeaa psykologiaa. Jos lapselle sanotaan että siitä ei koskaan ole kilpasarjaan niin miksi ihmeessä hän tekisi edes niitä oman ajan harjoituksia. Jos ei ole mahdollisuuksia kumminkaan korkealle. Ollaakseen vähän vähemmän huono vai?

No itse asiassa on myös ihmisryhmä, mikä saa tuollaisista todella virtaa ja tekee sen jälkeen enemmän kuin koskaan vain osoittaakseen, että pystyy valmentajan sanoista huolimatta sille tasolle. Ei ehkä nykypäivänä kaikkein tavallisin persoona, mutta ei myöskään täysin kadonnut. Lähtökohtaisesti sitä ei geneerisenä motivointikeinona kannata tänä päivänä käyttää. Ennen vanhaan saattoi toimia paremmin?

Miettiköhän toi valmentaja omaa tekemistään yhtään? Omaa valmennustaan ja osaamistaan, omaa osuuttaan tuossa häviössä. Oliko vika vain pelaajissa?

Varmaan kaikki reflektoi omaa toimintaansa, mutta jos on ollut vasta puolitoista kuukautta valmentajana(?), niin ei varmaan koe hirveästi olevansa vastuussa pelaajien taitotasosta.

Ei kaikista lapsista tule koskaan hyviä. Ammattipelaajia tulee tosi harvasta. Mutta mitä ihmeen hyötyä on huutaa asiasta joillekin 10-vuotiaille?

Minä en ymmärtänyt tuota huutamisena. Ei tuollaista kai huudeta vaan enemmän rauhallisella äänellä todetaan?

[gv39]

Katsomosta toteaa, että Benin tapauksessa oletus, ettei ihan pikkupaikkakunnalla olla ja eliittipelaajamassaa on saatavilla tilalle, kun paskaa aletaan tiputtamaan rattailta.
Raadollisesti sanoen tuotahan se sitten on, jos/kun seuran ja valmentajan tavoitteina on eliittijoukkue.

... Onhan se tietysti kommunikoijan ongelma, jos tulee viesti väärinymmärretyksi, mutta joskus tätä tapahtuu enemmän suhteessa asiassa emotionaalisesti herkempiin vanhempiin kuin 12v poikiin. Silloin voidaan myös miettiä, että kenelle se viesti on tarkoitettu ja onnistuttiinko siinä kommunikaatiossa paremmin.
...

Forkan tiedoilla se viesti on tarkoitettu "suurimmalle osalle" poikia. Paremmat pelaajat tietävät olevansa niitä parempia ja halutuille rajatapauksille valkku kyllä kertoo sanoin tai muuten, että sinä kuulut tulevaan eliittijoukkoon.

[Ben]

Olisi mukava nähdä se, että mitä valmentaja itse uskoi sanoneensa. Joskus näissä on pieni tulkintaero jälkikäteen kun muistellaan. Vaikea uskoa, että ihan näin lytättiin, mutta voihan sekin olla mahdollista. Onhan se tietysti kommunikoijan ongelma, jos tulee viesti väärinymmärretyksi, mutta joskus tätä tapahtuu enemmän suhteessa asiassa emotionaalisesti herkempiin vanhempiin kuin 12v poikiin. Silloin voidaan myös miettiä, että kenelle se viesti on tarkoitettu ja onnistuttiinko siinä kommunikaatiossa paremmin.

An sich tuo viesti tuollaisenaan ja kirjaimellisesti luettuna on hölmö monilta osin, siitä meillä ei varmaan ole erimielisyyttä.

Varmaan kaikki reflektoi omaa toimintaansa, mutta jos on ollut vasta puolitoista kuukautta valmentajana(?), niin ei varmaan koe hirveästi olevansa vastuussa pelaajien taitotasosta.

Minä en ymmärtänyt tuota huutamisena. Ei tuollaista kai huudeta vaan enemmän rauhallisella äänellä todetaan?

Siis pelkästään pojille tuo puhe oli tarkoitettu, mutta satuin kuulemaan tuon, kun olin sen verran lähellä tapahtunutta ja ihan kirjaimellisesti noin sanoi. Esitin selailevani forkkaa, mutta korvat olivat höröllä. Ja tosiaan rauhallisella äänellä ilman minkäänlaista huutamista. Siinä ei muita vanhempia ollut ihan vieressä, niin muut ovat poikien mahdollisesti kertoman varassa.

Tämä kaveri on pitkän linjan (yli 30 vuotta, mukaan lukien miesten liigan päävalmentajana ja apuvalmentajana. Naisten puolella on myös valmentanut moninkertaiseksi mestariksi itsensä ja joukkueensa.) valmentaja ja kahtena edellisenä kautena valmentanut seuran A-junnut hopealle ja pronssille. En tiedä miksi nyt täksi kaudeksi on siirretty U12-juniorien matkaan, mutta epäilen, että tavoitteena koulia heidät valmiiksi U14-sarjaan, jolloin siirrytään isolle kentälle ja sarjatoiminta vasta alkaa. Viime kauden valmentajakin nimittäin jatkaa seurassa, mutta siirrettiin U10-joukkueen koutsiksi. Seura on maan hallitseva mestari tuossa U14-ikäluokassa ja kaikissa muissakin sarjoissa strong contender joka vuosi, eikä varmasti aio tulevaisuudessakaan sijoittua häntäpäähän missään sarjassa.

Minun pojalleni sanoi sen sunnuntain pelin jälkeen yksityisesti, että "Sinulla on hyvät mahdollisuudet pelata A-tasolla isommissa junioreissa ja aikuisena, kunhan onnistut parantamaan jalkanopeutta ja siihen tarvitaan päivittäistä harjoittelua omalla ajalla", muille annetusta henkilökohtaisesta palautteesta en ole tietoinen. Ainakin minun poika sai tästä motivaatiota. Lisäksi edellisen pelin jälkeen kertoi yleisesti vanhemmille Facebookissa, että jatkossa valitsee peleihin vähemmän pelaajia ja harjoituksissa parhaiten esiintyneet, kun tähän asti pelatuissa neljässä pelissä on annettu kaikille peliaikaa ja lähdetty kahdella täydellä kentällisellä matkaan (9vs9-pelejä).


Ja tämä tapahtuu siis Maltalla, ei Suomessa. Pelaajapoolia riittää ja välimatkat ovat lyhyet, itsekään emme asu lähelläkään pääkaupunkia jossa kyseinen joukkue pitää majaansa. Tälle kaudelle ilmestynyt jostain joukkueeseen aivan kärkipään pelaajia pari ja minunkin superjunnu bongattiin vuotta aiemmin pienemmästä seurasta ensin try-outille ja sitten mukaan ryhmään, eli voisi uskoa, että valmentajan mielestä "liian huonot" saadaan kyllä paikattua ensi kaudeksi, kun seuran imago on "Maltan HJK". Maan jalkapalloliiton sääntöjen mukaan tämän kauden jälkeen pitää allekirjoittaa 2 vuoden sopimus seuraan, josta ei niin vain irti pääsekään kesken kaiken, niin täytyy vähän katsella miten kausi tästä jatkuu. Tähän mennessä oma poikani on ollut joka pelissä avauksessa ja statseihinkin tullut joltisen täytettä, eli tuskin on ihan ekana karsittavien listalla, mutta tilanteet voivat tietysti muuttua. Ei ole kutsuttu kuitenkaan vielä kertaakaan harjoittelemaan U13-poikien kanssa kuten muutama jamppa joukkueesta.


Täällä on aika turha jäädä roikkumaan väkisin joukkueeseen, koska seuroja riittää. Isompi poikani allekirjoitti juuri pakollisen 4-vuotisen sopimuksen paikallisen divarijoukkueen kanssa hyvin menneen C-juniorikauden jälkeen, mutta sai harjoituspeleissä B-juniorien koutsilta vain muutamia haistapaska-minuutteja, niin sanoin hänelle suoraan, että pyytää lainaa alemman tason joukkueeseen täksi vuodeksi ja koittaa ensi vuonna uudelleen kun on vanhempiin B-junioreihin kuuluva. Lainaan onneksi suostuttiin ja nyt pelaa täysiä ysikymppisiä D-tason porukassa. Varmasti parempi vaihtoehto kuin istua penkillä C-tason joukkueessa ja pelata joskus kymppi lopusta.

Ongelmana on, että yhtään isommat seurat eivät päästä sopimuksen alaisia junnujakaan ilmaiseksi mihinkään, ei edes sellaisia joilla ei potentiaalia huipputasolle ole. Eikä pienemmillä seuroilla tietenkään ole halua maksaa pelaajista. Tämän vuoksi lusitaan sopimus loppuun (13-vuotiaana on pakko allekirjoittaa 2 vuoden sopimus, 15-vuotiaana 4 vuoden, jossa puolivälissä on kuitenkin kesäikkuna irtautua ilman velvoitteita) vaihtopenkkiläisenä tai lopetetaan. Yksi pelaaja olisi viime kaudella halunnut siirtyä kesken kauden oman seuransa penkiltä poikani C-junnujoukkueeseen, mutta seura vaati 1 000 euron siirtomaksua. No ei sitä tietenkään halunnut uusi seura eikä vanhemmat maksaa, joten siellä istui sitten kauden loppuun penkillä ja siirtyi nyt sopimuksen loputtua sinne vasta. Toisin sanottuna nuoremman poikani kohdalla täytyy ratkaisuja tehdä ennen kesää, sillä silloin valitun joukkueen riveissä on pakko olla seuraavat 2 vuotta.

[Nigel Kugelschfeir]

No ei Malta taida ihan johtavia futismaita olla.

[Ben]

No ei Malta taida ihan johtavia futismaita olla.

Ei tietenkään, mutta ihan kohtuullisen tasoista ammattilaissarjaa täälläkin pelataan ja ainoa kilpaileva laji on vesipallo. Maahockey ja koripallo marginaalissa.

[KVilho]

...

Oman lapseni joukkueessa on kaksi tasoryhmää (ja nimenomaan ryhmää, ei joukkuetta). Molemmat ryhmät treenaavat yhdessä, valmentajat ovat molempien ryhmien mukana ja treeneissä mennään suurista tasoeroista johtuen myös tasoryhmissä. MUTTA: Haasteen ja kilvan "välimaastossa" olevia pelaajia pyöritetään sekä treeneissä ja peleissä molemmissa ryhmissä. Esim. oma lapseni pelaa kilvassa, mutta treenaa ja pelaa välillä haasteen puolella puolustajana, koska kamppailupelaaminen on lapseni heikkous. Hän saa näin "kevyemmässä ympäristössä" paremmin vastetta, kun opettelee puolustamista. Ja kääntäen: valmentajat eivät häntä laita haasteen peleissä hyökkääjäksi, koska sen hän osaa ja painaisi peleissä liikaa maaleja. Ja vastaavassa haasteen "kärkipelaajia" käytetään kilvan peleissä, jotta sekä valmentajat että lapsi itse näkee missä mennään. Tällainen hybridimalli on ainakin omien kokemuksien mukaan toimiva ratkaisu ja monesti myös ainoa järkevä malli realiteeteistä johtuen.

...

Tämä kuulostaa juuri siltä oikealta tavalta. Oma kokemus on että toimii hyvin ainakin vielä n. 60 junnun rosterilla.

Se huonompikin pelaaja kokee olevansa samaa joukkuetta ja saa huomiota myös ykkösvalmentajalta, vaikka fokus tottakai on pääosin kilpajoukkueen suoritteissa. Pieni kehu / huomionti kilpajengin vastuuvalmetajalta myös harraste / haaste-puolen treenisuoritteissa nostaa mukavasti myös näiden treenaajien fiilistä. Toki treeneissä kovemmat treenaa eri tötsien välissä kuin heikommat, mutta samaa joukkuetta ollaan. Tasojen rajat saadaan sopivasti hämärtymään kun mm. ylläkuvatussa tilanteessa junnuja heitällään ryhmien välillä eikä se ole maailman loppu vaikka se selkeesti kilpaan kuuluva kaveri "vahingossa" joutuu johonkin sopivaan treeniin haaste-porukan kanssa.

Eikä ne parhaat siitä kovin pahasti pilalle menneet, vaikka heikompien kanssa samalla treenikentällä joutuvat oleilemaankin.

[Fillarikommari]

Tämä kuulostaa juuri siltä oikealta tavalta. Oma kokemus on että toimii hyvin ainakin vielä n. 60 junnun rosterilla.

Se huonompikin pelaaja kokee olevansa samaa joukkuetta ja saa huomiota myös ykkösvalmentajalta, vaikka fokus tottakai on pääosin kilpajoukkueen suoritteissa. Pieni kehu / huomionti kilpajengin vastuuvalmetajalta myös harraste / haaste-puolen treenisuoritteissa nostaa mukavasti myös näiden treenaajien fiilistä. Toki treeneissä kovemmat treenaa eri tötsien välissä kuin heikommat, mutta samaa joukkuetta ollaan. Tasojen rajat saadaan sopivasti hämärtymään kun mm. ylläkuvatussa tilanteessa junnuja heitällään ryhmien välillä eikä se ole maailman loppu vaikka se selkeesti kilpaan kuuluva kaveri "vahingossa" joutuu johonkin sopivaan treeniin haaste-porukan kanssa.

Eikä ne parhaat siitä kovin pahasti pilalle menneet, vaikka heikompien kanssa samalla treenikentällä joutuvat oleilemaankin.

Kaikissa eurooppalaisissa akatemioissa lapset eriytetään tason mukaan jo hyvin varhain. Siitä on aika vahva näyttö, että luomalla parhaimmille laadukas ympäristö saadaan aikaiseksi parhaita pelaajia. Huippuakatemioissa ei myöskään olla kiinnostuneita mahdollisimman hyvästä yleisestä tasosta, vaan huippuyksilöiden tuottamisesta. Kuvaamasi kaikilla on kivaa -malli on hyvä tuottamaan kaikille hauskaa, mutta silloin fokus ei ole huippujen tuottamisessa. Aikaisen valinnan mallin tunnistettuna ongelmana on, että kilparyhmiin on vaikea päästä, jos sinne ei ole päässyt heti aluksi. Palloliitto yrittää ratkaista tämän ongelman ns. joustavalla toimintatavalla, jossa ryhmiä muutetaan pikaisellakin aikataululla lasten kehitystason mukaan. Tässä taas on ongelmana, että kilparyhmän alapuolella harvemmin on laadukasta ryhmää. Mutta tällainen, että 60 lasta pyörii samassa sekalaisessa ryhmässä, ei vaan toimi, ei ehkä myöskään niiden kannalta, jotka eivät sinne kilpatasolle yllä.

[Spangen]

Itse ymmärrän kilpajoukkueen aika eri tavalla, kun mitä täällä keskustellaan. Kilpajoukkue, olipa se kasattu miten vaan, harjoittee erikseen joukkueena. Siis koko joukkue tekee treeneissä pääsääntöisesti yhtä harjoitetta samaan aikaan. Toki välillä veskarit veskakoutsilla ja ehkä pelipaikkakohtaisia harjoitteita. Lähtökohtaisesti veskarivalmentaja, fysiikkavalmentaja tai ainakin valmennusryhmässä selkeä työnjako. Kilpajoukkueessa on maksimissään 16-25 pelaajaa riippuen ikäryhmästä. Voidaan pelata sarjaa yhdellä tai kahdella eri tason joukkueella, vaikkapa ykkösjoukkue ELL/ykkönen, kakkosjoukkue ykkönen/kakkonen.

Jos joukkue harjoittelee yli 30 pelaajan ryhmissä pääsääntöisesti rastiharjoitteilla, ei puhuta varsinaisesta kilpajoukkueesta, vaikka kärkiryhmä pelaisikin "kilpa" tasolla. Äkkiseltään en myöskään tiedä kilpajoukkueita olevan 5vs5 maailmassa.

[KVilho]

Ehkä vähän pikaisesit luin, mutta en ymmärrä miksi niiden heikompien läsnäolo tekisi siitä kilparyhmän treenistä jotenkin vähemmän laadukasta?

Miksi kilpajoukkuetta ei voi olla jos samalla kentällä treenaa myös haaste- / harrastetason porukkaa.

Ei jymmärrä.

[Metsän poika]

Kaikissa eurooppalaisissa akatemioissa lapset eriytetään tason mukaan jo hyvin varhain. Siitä on aika vahva näyttö, että luomalla parhaimmille laadukas ympäristö saadaan aikaiseksi parhaita pelaajia. Huippuakatemioissa ei myöskään olla kiinnostuneita mahdollisimman hyvästä yleisestä tasosta, vaan huippuyksilöiden tuottamisesta. Kuvaamasi kaikilla on kivaa -malli on hyvä tuottamaan kaikille hauskaa, mutta silloin fokus ei ole huippujen tuottamisessa. Aikaisen valinnan mallin tunnistettuna ongelmana on, että kilparyhmiin on vaikea päästä, jos sinne ei ole päässyt heti aluksi. Palloliitto yrittää ratkaista tämän ongelman ns. joustavalla toimintatavalla, jossa ryhmiä muutetaan pikaisellakin aikataululla lasten kehitystason mukaan. Tässä taas on ongelmana, että kilparyhmän alapuolella harvemmin on laadukasta ryhmää. Mutta tällainen, että 60 lasta pyörii samassa sekalaisessa ryhmässä, ei vaan toimi, ei ehkä myöskään niiden kannalta, jotka eivät sinne kilpatasolle yllä.

Olisiko sinulla jotain viitetietoja antaa tuohon näyttöön?
 Siis toki ymmärrettävää, että ne joille annetaan paras ympäristö, kehittyvät paremmin, kuin huonossa ympäristössä olevat. Mutta mielellään lukisin, miten noissa on huomioitu pelaajavalinta, eri vaiheissa oleva fyysinen kehitys jne. Ja onko nuo tutkimustulokset yleistettävissä muuallekin, kuin Huippuakatemioihin, jotka toimivat täysin eri periaatteella, mihin esimerkiksi Suomen kokoisella alueella on mahdollisuutta järkevästi toimia.

[Spangen]

Ehkä vähän pikaisesit luin, mutta en ymmärrä miksi niiden heikompien läsnäolo tekisi siitä kilparyhmän treenistä jotenkin vähemmän laadukasta?

Miksi kilpajoukkuetta ei voi olla jos samalla kentällä treenaa myös haaste- / harrastetason porukkaa.

Ei jymmärrä.

Rastiharjoittelu on ihan ok tiettyyn ikään asti kaikille, Jos halutaan nostaa vaatimustasoa, treenataan joukkueena, jonka pelaajat sitoutuvat toimintaan, joukkueen sääntöihin ja pystyvät pelaamaan tarvittavan korkealla tasolla. Joukkueeseen ei kuulu niitä, jotka tulevat treeneihin vartin myöhässä ilman syndejä suklaapatukka kädessä, vaan ainoastaan sellaisia pelaajia, jotka sitoutuvat treenaamiseen ja joukkueen sääntöihin. Liian monta eri tasoa sekoittaa kaikkien fokuksen ja toiminnasta tulee kuluttavaa ja sekavaa, jolloin varsinkin yksilövalmennus, mutta myös taktinen harjoittelu kärsii.

[KVilho]

Rastiharjoittelu on ihan ok tiettyyn ikään asti kaikille, Jos halutaan nostaa vaatimustasoa, treenataan joukkueena, jonka pelaajat sitoutuvat toimintaan, joukkueen sääntöihin ja pystyvät pelaamaan tarvittavan korkealla tasolla. Joukkueeseen ei kuulu niitä, jotka tulevat treeneihin vartin myöhässä ilman syndejä suklaapatukka kädessä, vaan ainoastaan sellaisia pelaajia, jotka sitoutuvat treenaamiseen ja joukkueen sääntöihin. Liian monta eri tasoa sekoittaa kaikkien fokuksen ja toiminnasta tulee kuluttavaa ja sekavaa, jolloin varsinkin yksilövalmennus, mutta myös taktinen harjoittelu kärsii.

Väitän että riippuu toteutuksesta. Toisaalta täytyy sanoa että paikallisessa seurassa olen tunnistanut yhden valmentajan joka osaa tämän tehdä oikeasti hyvin.

Toisaalta enpä hänen johtamissaan treeneissä ole moista asennoitusmista nähnytkään. Kaikki tekivät parhaansa, vaikka se paras ja osallistumistiheys vaihteli. Onkohan se syy vai seuraus?

Taitaapa olla tämä ryhmä seuran historian paras ikäluokka. Ei pelkästään Veikkausliigaedustuksina tai maajoukkuevalintoinva, vaan myös ihan dropouttien vähyydessä mitattuna (suurin koskaan A-junnuihin jatkanut ryhmä), mutta ohi menee otsikosta, eli ei siitä sen enempää.

[Spangen]

Väitän että riippuu toteutuksesta. Toisaalta täytyy sanoa että paikallisessa seurassa olen tunnistanut yhden valmentajan joka osaa tämän tehdä oikeasti hyvin.

Toisaalta enpä hänen johtamissaan treeneissä ole moista asennoitusmista nähnytkään. Kaikki tekivät parhaansa, vaikka se paras ja osallistumistiheys vaihteli. Onkohan se syy vai seuraus?

Taitaapa olla tämä ryhmä seuran historian paras ikäluokka. Ei pelkästään Veikkausliigaedustuksina tai maajoukkuevalintoinva, vaan myös ihan dropouttien vähyydessä mitattuna (suurin koskaan A-junnuihin jatkanut ryhmä), mutta ohi menee otsikosta, eli ei siitä sen enempää.

Hieno homma. Olen itsekin nähnyt pari virtuoosia, jotka osaavien apukoutsien kanssa pyörittää laadukasta rastiharjoittelua isolle laumalle alle 10-vuotiaita. Ja sitten olen nähnyt realismin ja kolikon toisen puolen. Joukkueharjoittelussa ei tarvita valovoimaista karismaa, vaan ihan normikoutsitkin pystyvät vetämään toimintaa laadukkaasti. Ei se tietysti automaattisesti tule, mutta on todella paljon helpompaa.

[Fillarikommari]

Pelaamisen laatu määräytyy pelissä olevien pelaajien mukaan. Vaikkapa kaksi heikkoa pelaajaa kummallakin puolella 8v8-pelissä tappaa yhtenäisenä joukkueena pelattavan laadukkaan yhteispelin. Aivan eri tasoisten pelaajien samaan peliin laittamisessa on mieltä ainoastaan siinä tapauksessa, että yksittäinen laadukkaampi pelaaja käy kehittämässä joitain tiettyjä taitoja heikompia vastaan. Mutta yksittäisiä heikompia ei ole järkeä laittaa selvästi parempien sekaan ellei pelaajamateriaalin puolesta ole pakko. Jos ei ole pakko ja voidaan eriyttää, niin miksi niin ei tehtäisi.

[fingerström]

Pelaamisen laatu määräytyy pelissä olevien pelaajien mukaan. Vaikkapa kaksi heikkoa pelaajaa kummallakin puolella 8v8-pelissä tappaa yhtenäisenä joukkueena pelattavan laadukkaan yhteispelin. Aivan eri tasoisten pelaajien samaan peliin laittamisessa on mieltä ainoastaan siinä tapauksessa, että yksittäinen laadukkaampi pelaaja käy kehittämässä joitain tiettyjä taitoja heikompia vastaan. Mutta yksittäisiä heikompia ei ole järkeä laittaa selvästi parempien sekaan ellei pelaajamateriaalin puolesta ole pakko. Jos ei ole pakko ja voidaan eriyttää, niin miksi niin ei tehtäisi.

Sitä vahvaa näyttöä varhaisen eristämisen hyödystä kyseltiin, josset huomannut.

[Jäsen3]

Joku kysyi millainen on kilparyhmä. Sillä on eri valmentajat, eri toiminta-ajat, eri kk-maksu. Valmennusresurssit on hyvät. Harraste: oli 1 valmentaja, isä paikkaamassa toisen valmentajan poissaoloa. (Ei tietoa tuleeko) Vasta-alkaneet/ vähän pelanneet / entiset kilparyhmäläiset sekaisin. 40-50 lasta. Liikaa pelaajia pelissä, iso röykkiö lapsia yhdessä sumpussa siellä missä pallo oli. Sellaista kun aloittelijana harrastejoukkueessa. Yksi seura kysytty, täyttä. Pitää odottaa tai vaihtaa lajia. Pidettiin omat treenit lapsen kanssa missä sai ainakin liikuntaa. Pitää juoksukunnon ainakin hyvänä oli sitten seuraava laji mikä tahansa.

[Fillarikommari]

Sitä vahvaa näyttöä varhaisen eristämisen hyödystä kyseltiin, josset huomannut.

Meni ohi, ja oikeassa olet, että näytöstä puhuminen tarkoittaa tieteellisesti tai vähintään jollain käppyröillä osoitettua. Leväperäisesti kirjoitin - ei minulla mitään varsinaista näyttöä ole tiedossa. Ehkä voisi löytyäkin, mutta en usko, koska kaikki vakavat akatemiat toimivat eriyttämisen perustalta. Hankalaa löytää vertailtavaa ryhmää tai kontrolliryhmää. Sitä kuitenkin pidetään itsestään selvänä, että mahdollisimman kovatasoinen harjoittelu kehittää pelaajia parhaiten. Todistustaakka on minun nähdäkseni sillä, joka haluaa muuta väittää. Mutta se on tosiaan jo huomioitu, että aikaisen eriyttämisen ongelmana on vaikeus tunnistaa ne, joilla on oikeasti potentiaalia huipulle. Myöhemmin kehittyvät jäävät liian herkästi pysyvästi ulkopuolelle.

[KVilho]

Pelaamisen laatu määräytyy pelissä olevien pelaajien mukaan. Vaikkapa kaksi heikkoa pelaajaa kummallakin puolella 8v8-pelissä tappaa yhtenäisenä joukkueena pelattavan laadukkaan yhteispelin. Aivan eri tasoisten pelaajien samaan peliin laittamisessa on mieltä ainoastaan siinä tapauksessa, että yksittäinen laadukkaampi pelaaja käy kehittämässä joitain tiettyjä taitoja heikompia vastaan. Mutta yksittäisiä heikompia ei ole järkeä laittaa selvästi parempien sekaan ellei pelaajamateriaalin puolesta ole pakko. Jos ei ole pakko ja voidaan eriyttää, niin miksi niin ei tehtäisi.

Varmaankin näin.

Tässä mainitsemassani esimerkissä kärjen ja heikoimman pään ero (vähemmän aikaan harrastaneite jne.) oli niin suuri, että ei olisi ollut mitään järkeä laittaa pelaamaan keskenään / tekemään 1  vs. 1 :iä.

Alkulämmöt vedettiin yhdessä ja mahdollisesti jotain treenejä missä tasoeroilla ei ollut niinkään merkitystä. Muuten sitten harjoitteluryhmät meni aika lailla tason mukaan. Myös  loppupelit tmv. jaoteltiin tason mukaan.

Se että harjoiteltiin YHDESSÄ, niin että kaikki saivat tuntea olevansa samaa joukkuetta oli kuitenkin se juttu. Se että arvostettu ja pidetty päävalmentaja näki myös näiden muiden tekemistä ja näytti kiinnostuksensa siihen on erittäin tärkeää. Ryhmä oli jo niin suuri että tämä ammattivalmentaja yleensä vain ohjasi eri ryhmien tekemistä ja isävalmentaja oli vetämässä harjoitusta. Tottakai päävalmentajan painopiste oli ykkösporukan pojissa.

Väitän että harjoittelu ei ollut sen vähemmän laadukasta kilvan pojille. Toisaalta harjoittelu saatiin näin laadukkaaksi ja ennen kaikkea motivoivaksi myös muille. Valmentaja myös näki mitä harrasteessa ja kilvassa tapahui. Tämä mahdollisti pelaajien liikuttelun ryhmien välillä suoriutumisen, motiviaation ja kehittymisen mukaan.

Ryhmien olemassa olemista ei alleviivattu vaan ehkä enemmän päinvastoin. Oli ehkä jopa nähty hieman vaivaa tasoryhmien "piilottamiseksi".

[Sokrateen puskumaali]

Ja tämä tapahtuu siis Maltalla, ei Suomessa.

Jaa, no tämä kyllä selittää asian. Muualla kyllä pystytään kuulemaan asioita suorempaan eikä kukaan mene rikki. Jos vielä pelaajat ovat saaneet yksilöllistä palautetta, niin uskon kyllä enemmän siihen, että kertomasi on lähellä suoraa.

Meni ohi, ja oikeassa olet, että näytöstä puhuminen tarkoittaa tieteellisesti tai vähintään jollain käppyröillä osoitettua. Leväperäisesti kirjoitin - ei minulla mitään varsinaista näyttöä ole tiedossa. Ehkä voisi löytyäkin, mutta en usko, koska kaikki vakavat akatemiat toimivat eriyttämisen perustalta. Hankalaa löytää vertailtavaa ryhmää tai kontrolliryhmää. Sitä kuitenkin pidetään itsestään selvänä, että mahdollisimman kovatasoinen harjoittelu kehittää pelaajia parhaiten. Todistustaakka on minun nähdäkseni sillä, joka haluaa muuta väittää. Mutta se on tosiaan jo huomioitu, että aikaisen eriyttämisen ongelmana on vaikeus tunnistaa ne, joilla on oikeasti potentiaalia huipulle. Myöhemmin kehittyvät jäävät liian herkästi pysyvästi ulkopuolelle.

Joku voisi sanoa, että vahva näyttö asiasta on Eurooppalainen juniorivalmennus. Euroopassa tehdään kilpailullisia valintoja kaikissa ikäryhmissä ja näistä maista tulevat parhaat pelaajat. Suomessa kokeiltiin kaikki pelaa -menetelmää ja näyttö ei ollut kovin vahva. Samoin Saksa, jossa siirrettiin ammattilaisjoukkueilta pois ruohonjuuritason jalkapallo ja käskettiin keskittyä vain eliittiin, on tuottanut parempaa tulosta kuin aikaisemmalla mallilla (joskin luulen, että silloinkin tasoryhmät olivat)

Tälle on vaikea löytää mitään muuta vertailupohjaa kuin oikeastaan tämä suomalainen systeemi. Siksi tieteellistä näyttöä voi olla vaikea järjestää. Ehkä löytyy silti jostain ruohonjuuritason harrastemenon tutkimuksista.

[Metsän poika]

Meni ohi, ja oikeassa olet, että näytöstä puhuminen tarkoittaa tieteellisesti tai vähintään jollain käppyröillä osoitettua.

Eli mutuilet. Harmi, kun olisi ollut mielenkiintoista tuota näyttöä arvioida.

Joku voisi sanoa, että vahva näyttö asiasta on Eurooppalainen juniorivalmennus. Euroopassa tehdään kilpailullisia valintoja kaikissa ikäryhmissä ja näistä maista tulevat parhaat pelaajat. Suomessa kokeiltiin kaikki pelaa -menetelmää ja näyttö ei ollut kovin vahva. Samoin Saksa, jossa siirrettiin ammattilaisjoukkueilta pois ruohonjuuritason jalkapallo ja käskettiin keskittyä vain eliittiin, on tuottanut parempaa tulosta kuin aikaisemmalla mallilla (joskin luulen, että silloinkin tasoryhmät olivat)

Tälle on vaikea löytää mitään muuta vertailupohjaa kuin oikeastaan tämä suomalainen systeemi. Siksi tieteellistä näyttöä voi olla vaikea järjestää. Ehkä löytyy silti jostain ruohonjuuritason harrastemenon tutkimuksista.

Joku, kuten minä, voisi väittää, että Euroopan akatemioissa voidaan harrastaa sitä, että tiputellaan paskimpia jatkuvasti pois, kun parempia tulossa tilalle. Eli hukata todella paljon potentiaalia. Lopulta akatemioista tulee ulos riittävästi hyviä pelaajia, kun massaa on niin, että esim hyvistä mutta myöhään kehittyvistä pelaajista ei tarvitse välittää. Suomalaisessa jalkapallossa massaa ei ole niin paljon, jolloin olisi perusteltua järjestää mahdollisimman hyvää  valmennusta haasteryhmillekin, joista ne myöhemmin kehittyvät nousevat.
 Eli peli- ja valmennusryhmien pitää olla jossain määrin eriytetty, jotta jokainen saa kehitysvaiheeseensa optimaalista valmennusta. Ongelma on, että valmentajat, joilla on kunnianhimoa, haluavat kilparyhmään, jossa voi voittaakin jotain - haasteryhmiin on sitten huomattavasti haastavampaa saada kokeneita valmentajia, eikä noiden ryhmien puolta pidä kukaan. Silloin minusta tuo, että yksi valmentaja vastaa useamman ryhmän harjoittelusta, mutta ryhmä jaetaan (liukuvasti) tasoryhmiin, kuulostaa todella järkevältä ratkaisulta.

 E. Saksan sijaan voisi pohtia mitä vaikka Islannissa tehdään.

[jyrsija]

Kyllä kilpa ja harrasteryhmien liika erottaminen erillisiksi joukkueiksi 10+ vuoden ikäisinä on huono asia. Se johtaa siihen että näiden ryhmien kehitys erkanee liian paljon koska harvalla seuralla on tarjota hyvää valmennusta harrasteryhmiin. Se johtaa myös siihen että tunnollliset mutta ei ehkä taidollisesti (kirjoittavalla hetkellä) lopettavat koska eivät jaksa kattoa sitä harrasteryhmien pelleilyä

Eli ikäryhmän pitäminen yhtenä ryhmänä ja jatkuva ns valinta kilparyhmään, palvelee tulevaisuutta paljon paremmin.

Oma poika pelaa siis P15 sarjassa, ja aina ollut kilparyhmässä, joten en puhu omasta puolesta. VAsta viime aikoina nähnyt ettei tämä eriyttäminen nuoressa iässä ole mikään hyvä asia tulevaisuuden kannalta. Liikkuminen ryhmien välillä pitäisi olla tasaista koko vuoden. Se ei ole sitä jos esim palkkavalmentaja treenaa vain kilparyhmää.

[Sokrateen puskumaali]

Eli mutuilet. Harmi, kun olisi ollut mielenkiintoista tuota näyttöä arvioida.

Asiasta on varmaan oikeasti tietoakin. Kellä asiaan riittää jonkinlaista aikaa voi sitä kaivaa.

Joku, kuten minä, voisi väittää, että Euroopan akatemioissa voidaan harrastaa sitä, että tiputellaan paskimpia jatkuvasti pois, kun parempia tulossa tilalle. Eli hukata todella paljon potentiaalia. Lopulta akatemioista tulee ulos riittävästi hyviä pelaajia, kun massaa on niin, että esim hyvistä mutta myöhään kehittyvistä pelaajista ei tarvitse välittää. Suomalaisessa jalkapallossa massaa ei ole niin paljon, jolloin olisi perusteltua järjestää mahdollisimman hyvää  valmennusta haasteryhmillekin, joista ne myöhemmin kehittyvät nousevat.

Miten se on potentiaalin hukkaamista, että pelaaja siirtyy vaan toiseen joukkueeseen? Päinvastoin se on enemmän potentiaalin optimaalista kehittämistä niin sen pelaajan kohdalla, joka siirtyy siihen akatemiaan ja sen kohdalla, joka tippuu siitä pois. Ei jalkapallomaissa ole mitenkään erityisen huono alempien divareiden pelitaso vaikka kaikki eivät akatemioissa kehitykään.

Ja optimaalinen potentiaalin kehittäminen ei tosiaan tarkoita sitä, että valmennuksen tason pitäisi olla jotenkin merkittävästi huonompi niillä alemmilla tasoilla. Mahdollisimman hyvää pitää kyllä järjestää, sehän on selviö. Toisaalta on myös selvää, että jonkun huippuvalmentajan tehon hukkaaminen siihen, että tämä valmentaa liian montaa pelaajaa on huono koko systeemin kannalta. Mielummin niin, että tämä voi keskittyä järkevään määrään pelaajia, jotta voi kehittää näitä oikein. Silloin tämä valmentaja pystyy vaikuttamaan valmennettaviinsa.

Eli peli- ja valmennusryhmien pitää olla jossain määrin eriytetty, jotta jokainen saa kehitysvaiheeseensa optimaalista valmennusta. Ongelma on, että valmentajat, joilla on kunnianhimoa, haluavat kilparyhmään, jossa voi voittaakin jotain - haasteryhmiin on sitten huomattavasti haastavampaa saada kokeneita valmentajia, eikä noiden ryhmien puolta pidä kukaan. Silloin minusta tuo, että yksi valmentaja vastaa useamman ryhmän harjoittelusta, mutta ryhmä jaetaan (liukuvasti) tasoryhmiin, kuulostaa todella järkevältä ratkaisulta.

Valmentajan halu olla kehittyneempien pelaajien kelkassa saattaa selittyä sillä, että niillä valmentajan substanssitaidoilla on jotain merkitystä näiden kanssa. Jos valmentaja käyttää osaamistaan liian huonokuntoisten tai haluttomien pelaajien kanssa, niin on ihan sama, että mitä temppuja hän näiden kanssa tekee, koska nämä eivät pysty toteuttamaan ohjeita. Näitä voisi peluuttaa kuka tahansa, joka kykenee antamaan pallon ja omaa motivoimisen taitoja. Voittaminen tai menestyminen on varmaan aika marginaalinen motivaation lähde junorivalmentajalla, mutta ketään ei oikein nappaa, jos sillä omalla valmentamisella ei ole mitään merkitystä.

Oikeanlainen haasteryhmä, jossa on liikunnallisia ja motivoituneita lapsia on minusta oikeastaan vielä mukavampi valmentamisen paikka, koska siinä on mahdollisuus enemmän vaikuttaa niiden lasten kehittymiseen. Se kuitenkin pitää olla sellainen joukko, johon voi valmentamisen keinoja käyttää.

E. Saksan sijaan voisi pohtia mitä vaikka Islannissa tehdään.

Siellä tehdään käsittääkseni ihan samaa vielä vähän paremmalla yhteiskunnallisella tuella. Onko jollain joku muu tieto?

[erno]

Tuossa aikaisessa ryhmäjaossa (meillä jaettiin 7 vuotiaat tasoryhmiin) on minun mielestä se ongelma, että loppuviimein aika harva on tuossa iässä kaikessa tekemisessä selkeästi muita parempi. Kun esim. 7-vuotiaat pistetään hyvät - paskat -jaolla kaikissa asioissa kahtia, niin vaikka tietyllä tavalla ymmärrän sen mitä tuossa haetaan, niin loppuviimein haittapuolia on enemmän kuin hyötyjä. Ja monet noista hyödyistä on saavutettavissa, vaikka ryhmä itsessään ei olisi tasoryhmä.

Jos aatellaan vaikka treeniä jossa mennään suunnilleen sellaisella kaavalla että 33% treenistä on koordinaatiota/liiketaitoa, 33% perusteknisten ominaisuuksien kehittämistä ja 33% harjoituksesta pelillisiä harjoitteita, niin tuo on monessa tilanteessa tehtävissä ilman varsinaista tasoryhmittämistä niin että treeni pysyy mieluisana. Hyvään 1v1 harjoitukseen ei tarvita 12 pelaajaa, vaan siihen tarvitaan noin 4 pelaajaa. 12 pelaajan ryhmä voi siis tuota kautta muodostua hyvin montaa eri tasoluokituksesta, jos pelilliset harjoitukset on luonteeltaan pienpelejä (kuten niiden pitäisi olla).

Sit taas liikunnallisia ja koordinatiivisia harjoituksia tehdessä saattaa huomata, että osa niistä jotka on edistyneitä jalkapallossa ei välttämättä ole edistyneimpiä noissa. Ainakin meillä mimmeissä noissa liikunnallisissa ja koordinatiivisissa harjoituksissa dominoi sellaiset, jotka on pienenä vetänyt jotain tanssia, voimistelua, taitoluistelua, kamppailulajeja tai vastaavaa, mut joilla ei pallo pysy vielä mukana kun eivät ole vielä pelanneet jalkapalloa niin pitkään.

[Tobatus]

Oman pojan seurassa joukkue jakaantui P9->P10 siirtymässä kilpa ja haaste+harraste joukkueisiin. Mielestäni aivan liian aikaisessa vaiheessa, mutta ehkä ymmärrettävää kun poikia oli noin 50 yhteensä. Oma poika päätyi haaste joukkueeseen, mutta samalla tuntui, että ehkä suurempi motivaatio löytyikin sitten P10 ikäisenä ja muun muassa omalla ajallakin halusi lähteä lenkille juoksemaan. Kautta myöhemmin kilpa-joukkue kaipasi yllättäen lisää pelaajia haaste-porukasta ja nyt P11 kausi lähteekin käyntiin kilpa-porukasta yhdessä muutaman muun siirtyneen pojan kanssa.

Haasteellista jakautumisessa oli, että entisen yhteisjoukkueen valmentajat kaikki lähti kilpa-porukan mukaan ja haaste-jengi sai itse etsiä uudet valmentajat lennosta. Toivoisi kyllä seuroilta pitkäjänteisyyttä ja osaavia valmentajia haaste-porukoille tän ikäisissä pojissa.

[Jortsukka]

Oman pojan seurassa joukkue jakaantui P9->P10 siirtymässä kilpa ja haaste+harraste joukkueisiin. Mielestäni aivan liian aikaisessa vaiheessa, mutta ehkä ymmärrettävää kun poikia oli noin 50 yhteensä. Oma poika päätyi haaste joukkueeseen, mutta samalla tuntui, että ehkä suurempi motivaatio löytyikin sitten P10 ikäisenä ja muun muassa omalla ajallakin halusi lähteä lenkille juoksemaan. Kautta myöhemmin kilpa-joukkue kaipasi yllättäen lisää pelaajia haaste-porukasta ja nyt P11 kausi lähteekin käyntiin kilpa-porukasta yhdessä muutaman muun siirtyneen pojan kanssa.

Haasteellista jakautumisessa oli, että entisen yhteisjoukkueen valmentajat kaikki lähti kilpa-porukan mukaan ja haaste-jengi sai itse etsiä uudet valmentajat lennosta. Toivoisi kyllä seuroilta pitkäjänteisyyttä ja osaavia valmentajia haaste-porukoille tän ikäisissä pojissa.

Tämähän ei ole pelkästään seuroista kiinni. Valitettavasti on useimmiten niin että motivoituneiden pelaajien perheet myös ovat innokkaampia toiminnasta. Eli ovat mukana sitten valmentajina, jojoina, huoltajina, jne. Tämä siis yleisesti ja selvästi prosentuaalisesti näin. Sitten juuri kun aloitetaan jossain vaiheessa jakamaan ryhmää, niin ongelmia tulee juuri sen takia että yleensä niiden "haaste/harraste"-pelaajien vanhemmat ovat vähemmän olleet mukana toiminnassa ja tekijöitä onkin vaikeampi löytää.