Mielestäni on jännää, miten se elokuun 1. päivän kotiottelu Interiä vastaan muodostui niin vahvaksi vedenjakajaksi. Siltä tuntui silloin ja käsitys tästä on vain ajan saatossa vahvistunut. Mixu oli päässyt ajan tasalle ja saanut haluamansa palikat järjestykseen kun Roman oli liittynyt jengiin. Peli näytti todella hyvältä ekat 20 minuuttia ja toivo siitä, että suunta olisi nyt ylöspäin, alkoi herätä kaikilla.
Sitten Mattilan kaksi älytöntö keltaista sekuntien sisällä ja momentum häviää, loppu on surullista historiaa.
Syy: Mattilan stressaava elämäntilanne ja heikkohermoinen tuomari.
Seuraus: Mixun mahdollisuuksien ikkuna sulkeutuu ja alaspäin suuntaava spiraali ottaa uuden, kiihtyvän käänteen, jota Mixun kaltainen valmentaja ei kykene pysäyttämään tai kääntämään. Aikanen ja selkeä karsiutuminen divariin käy toteen.
Yhden pelaajan traumattinen eläköityminen 26 vuotiaana romahdettuaan henkisesti harjoituksissa.Huomionarvoinen asia mihin havahduin podissa oli se, että Mattila ei vieläkään näe Mixua huonona valmentajana. Johtajaominaisuudet ja ryhdikkyys saivat sen sijaan kehuja. En itse lähde tässä tuomitsemaan tuota näkökulmaa tai kehittelemään mitään enempiä mielipiteitä tästä, mutta pidin tätä nostoa vähintään kiinnostavana ulkopuolisen silmin katsottuna.
Toivoa saattaa, että tälle kaikelle pystyy joskus tulevaisuudessa naurahtamaan pienenä kuriositeettina seuran historiassa. Katse eteenpäin alkavaan kauteen.
Edit. eläköityminen tapahtuikin jo heinäkuussa, ennen Inter-peliä.
