Pelit on pelattu, kisat on ohi, ja kriittisiä ääniä kuului taas enemmän erinäisten medioiden loppuyhteenvedoissa.
YLE kiinnitti huomionsa
fifan miljardivoittoihin ja petettyihin kisalupauksiin sekä
Lionel bin Messin rooliin Qatarin ja Saudi-Arabian mannekiinina. The Guardianin
Qatar beyond the football -sarja vietti harmillista hiljaiseloa parisen viikkoa, mutta aktivoitui jälleen finaaliviikonloppuna usean mainion kirjoittajan voimin: Qatarin MM-kisat olivat kirkkaassa päivänvalossa ja suuren silminnäkijäjoukon edessä suoritettu murha ja kisat pelattiin rikospaikalla, mutta kaikesta ilmiselvyydestä huolimatta rakenteellista rasismia aktiivisesti toimeenpaneva isäntämaa (ja fifa) pääsi kuin koira veräjästä.
Ja niinhän tässä kävi, että liberaali länsimedia ja jokunen hassu eurooppalainen
legacy fan vähän aikaa yritti sanoa, että eihän tämä näin voi mennä, mutta suurelle maailmalle tämä oli pelkkää kärpästen surinaa. Ennätysvoitot fifalle, kaikkien aikojen katsojaluvut TV-yhtiöille ja sponsoreille, bishtaan puettu Messi pokkaamassa uralleen kruunun sheikin pepsodent-hymyn loistaessa taustalla. Näköjään miesten jalkapallon MM-kisat ovat niin huikea ja koukuttava tuote, etteivät ihmiset yksinkertaisesti välitä sen inhimillisistä ja ekologisista tuotantokustannuksista. Mikä on parasta huumetta? FIFA World Cup™ on parasta huumetta.
Jopa Jari Tervo, joka yleensä kykenee terävään yhteiskunnalliseen analyysiin ja puolustaa kiihkeästi ihmisoikeuksia, viisasteli finaalin alla ettei
kisojen katsomatta jättäminen täytä yhdenkään siirtotyöläisen vatsaa. Ihanko totta, Jari? Mutta eihän Venäjänkään vastustaminen herätä henkiin yhtään pommituksissa kuollutta ukrainalaislasta, joten hajaantukaamme, ei sielläkään mitään nähtävää. Tässä Jari sulle yks, lue tämä heti sen jälkeen kun olet vetänyt haisevan vitun silmän päähäsi:
https://www.theguardian.com/global-development/2022/dec/20/dark-days-in-qatar-nepali-workers-face-bitter-legacy-of-world-cup-debts“I like football, I’m a big Lionel Messi fan, but this World Cup hasn’t touched my heart because thousands of workers like me in Qatar were not treated well,” says Adhikari. “We workers have shed blood, sweat and tears to make the World Cup happen, but we weren’t paid properly for it.”
...
Despite playing a part in constructing the stadiums, Magar found no joy in watching the matches. “My friends enjoyed the games, but I couldn’t. When you go through financial problems, it’s very difficult to be find happiness in this type of thing. I have my own problems to focus on,” he says. “Nothing works out as you expect here.”
Vielä nostan framille
Hesarin referaatin The Athleticin artikkelista, joka käsitteli Qatarin naisten jalkapallomaajoukkuetta:
JALKAPALLON MM-kisaisännyyttä varten Qatar tarvitsi naisten maajoukkueen. Ilman sitä isännyyden saaminen olisi ollut mahdotonta Kansainvälisen jalkapalloliiton, Fifan, sääntöjen mukaan – tosin Qatar sai kisat lahjomalla, joten sääntöjä ei hirveästi muiltakaan osin noudatettu.
...
Qatarin naisten joukkuetta ei perustettu Qatarin palloliiton alaisuuteen, vaan se on osana Qatarin naisten urheilukomiteaa. Kun Fifa arvioi Qatarin MM-hakemusta, se totesi tavoitteen olevan Qatarin kaikkien jalkapallotoimijoiden, myös naisten, kuulumisen Qatarin palloliittoon.
The Athleticin mukaan naisten joukkueesta ei edelleenkään ole mitään mainintaa muun muassa Qatarin jalkapalloliiton verkkosivuilla.
VUONNA 2013 Qatarin naisten joukkueen Fifa-ranking oli 111:s. Nykyisin se ei ole ollenkaan Fifan listoilla. The Athleticin arvion mukaan joukkueella ei ole tällä hetkellä mitään toimintaa.
The Athletic yritti tiedustella myös Qatarista, mikä naisten maajoukkueen tilanne on. Qatarin palloliitto, Qatarin olympiakomitea ja Qatarin naisten urheilun komitea jättivät vastaamatta.
Faneihin, kisajoukkueisiin ja -pelaajiin, TV-yhtiöihin ja sponsoreihin emme voi luottaa, mutta jospa naisjalkapalloilijat saisivat fifassa muutoksen aikaan? "Naisten jalkapallon" suosio on kovassa kasvussa niin pelaajamäärillä, katsojaluvuilla kuin sponsorituloilla mitattuna, mutta - tyhmä kysymys - onko fifan excossa ikinä ollut yhtään naisjäsentä? Kuinka monen fifan jäsenmaan puheenjohtajana tai pääsihteerinä on toiminut nainen? Tähän saakka fifa on saanut rauhassa körötellä kaksilla rattailla "jalkapallo kuuluu kaikille"-mantraansa hokien, mutta miten naisjalkapalloilijat ja naisten kisojen sponsorit suhtautuvat jatkossa siihen, jos miesten MM-kisat myönnetään maihin, joissa miehet eivät anna naisille lupaa pelata? Kuuluuko jalkapallo silloin(kaan) kaikille? Toki pessimistinä veikkaan, että naiset kyllästyvät 5-10 vuoden sisällä fifan samaan vanhaan menoon ja perustavat oman lajiliittonsa.
Toivon että otsikko pysyy auki voidaksemme seurata täällä sitäkin, kun kisapölyn laskeuduttua Qatarin siirtotyöläisten ja seksuaalivähemmistöjen ympärillä ruuvi taas alkaa kiristyä.
