Tuollaisen rikuriskimäisen toiminnan ROI on sille yksilölle tai yhteisölle pyöreä nolla eikä muuta mitään niin pitkään ennen kuin sitä toteutetaan laajassa rintamassa pelaajien ja eri maiden lajiliittojen yhteisymmärryksessä, mikä on valitettavasti lähes mahdoton ajatus.
Otsikon avaajana toivoin, ettei tätä "mitä hyötyä" -vääntöä käytäisi täällä, kun sitä jo käydään ainakin kahdessa muussa otsikossa. Mutta ROI:n googletettuani provosoiduin sen verran, että osallistun nyt tämän yhden ainoan viestin verran.
On selvää ettei minun tai kenenkään muun yksittäisen, tavallisen katsojan päätös olla katsomatta kisoja vaikuta fifan toimintakulttuuriin tai Qatarin lainsäädäntöön. Samoin yhden pelaajan poisjäänti tuskin olisi suuria
ROI-kertoimia saanut. (Paitsi jos joku Messi...)
On myös selvää että moraali on suhteellinen käsite ja moraalisen ajattelun tukena on hyvä olla monenlaisia työkaluja, vaikkapa sitten tällainen
return on investment. Tämänsuuntaisia kommentteja olemme kuulleet myös tunnustetuilta moraalisilta auktoriteeteilta, kuten Suomen Amnestyn puheenjohtajalta.
Mutta katsoisitko kisoja, jos oma veljesi tai paras ystäväsi olisi kuollut qatarilaisella rakennustyömaalla eikä työnantaja ottaisi tapahtuneesta mitään vastuuta, ei maksaisi korvauksia tai esittäisi edes rehtiä anteeksipyyntöä?
Tai kuvitellaan, että kotipaikkakunnallasi avataan ensi kesänä huvipuisto. Vuosikausien ajan paikallinen media olisi kirjoittanut työturvallisuuden laiminlyönneistä ja kymmeniä, satoja, jopa tuhansia työntekijöitä - paikallisia miehiä ja naisia - olisi kuollut rakennustöissä. Ostatko perhelipun ja viet lapsesi vähän hurvittelemaan?
Jos vastauksesi näihin kuvitteellisiin tilanteisiin on ei, niin miksi se on Qatarin kisoja edeltäneistä ihan oikeista tapahtumista huolimatta kyllä? En ymmärrä logiikkaa.
Minusta Qatarin kisojen katsomatta jättäminen on niin ilmiselvä moraalinen valinta, että sen päätöksen seurausten arviointi vain hämärtää sitä oikeaa kysymystä: onko oikein että katson tätä öljyoligarkkien egotrippiä, jonka järjestämiseksi tuhansien ihmisten piti kuolla? Ja mikä sitten on ROI "sille yksilölle tai yhteisöille" siitä, että yksittäinen katsoja päättääkin katsoa kisat ihan tavalliseen tapaan? Täysin sama kuin boikotoinnilla, eli plus-miinus nolla?
ROI:n sijaan puhuisinkin mieluummin moraalisesta tai empaattisesta distanssista. Ilmeisesti nämä kauheudet vain tapahtuvat tarpeeksi kaukana ja tarpeeksi kaukaa tuleville ihmisille. Kisojen alla voi sitten kukin tykönään vetää moraalisen flikflak-sarjan sellaisella alastulolla, että kyllähän mä voin nämä kisat kuitenkin katsoa.
Mutta kuten todettua, moraali on suhteellinen käsite. Meillä on kaikilla omat rajamme ja omat ajattelutapamme.
Pelaajat hyvin ymmärtävät, että vuoden päästä kukaan ei muista Qatarista tai sen ihmisoikeuksista yhtään mitään, mutta mestarit muistetaan vielä vuosikymmentenkin kuluttua. Saati sitten jonkun Ingländin tapauksessa kuinka paljon rakentavaa palautetta on valmis sietämään "faneilta", jos mielinosoituskortin seurauksena joukkueen pelit päättyvät liian aikaisin.
Rohkeuttahan tässä juuri peräänkuulutetaankin, rohkeutta ja periaatteita. Rohkeutta uskaltaa olla se ainoa, joka ottaa vastaan ne henkilökohtaiset seuraukset silloin, kun kukaan muu ei uskalla. Inspiroida omalla esimerkillään muita ehkäpä perustamaan sellainen kansanliike, jonka puitteissa se ROI on tarpeeksi korkea jopa kaiken maailman aidalla istujille.
Loppuun vielä sanon, että en tiedä oliko lainaamani nimim. eikka okapin viestin tarkoitus puolustella niitä, jotka eivät boikotoi. Minunkaan viestiäni ei pidä lukea hyökkäyksenä mainittua kirjoittajaa kohtaan. Tuohon
return on investment -ajatteluun vain tahdoin tarttua, koska en tässä yhteydessä ymmärrä sitä ollenkaan.
