Vuosi sitten tähän aikaan elettiin Interissä eräänlaista uutta alkua. Seuraikoni Timo Furuholm oli ripustanut nappulakengät naulaan, vuosikausien tarpomisen jälkeen edustusjoukkueen takaisin mestaruus- ja kärkikahinoihin nostanut Jose Riveiro tiimeineen oli vaihtanut maisemaa. Kylmiltään UTJ:n paikalle aiemmin keväällä vedetty Jani Meriläinen oli aloittamassa ensimmäistä varsinaista työnäytettään kun joukkueesta siirtyi pois laivalastillinen pelaajia. Kotikenttääkin oltiin uudistamassa poistamalla lutuurinen luonnonnurmi ja laajentamalla katsomokapasiteettia. Vuotta myöhemmin on käsillä uuden ajan alku ihan virallisesti kun seura itsekin on tiedottanut isoista linjavedoista vähintään seuraavaksi pariksi kaudeksi. Viime kauden mahalaskun kokenut projekti on vedetty vessasta alas ja trippimittarin painamisen näkyvimpänä osana on uusi päävalmentaja jolla on kotimaan kentillä erittäin tunnettu valmennusprofiili. Mitä tästä tulee ja millaisiin seikkailuihin rakas hinaaja-aluksemme tällä kertaa päätyy?
Interissä kaudesta 2019 valloillaan ollut espanjalaisinkvisitio sai jatkoa vuoden 2021 lopulla, kun Inter ilmoitti palkanneensa päävalmentajaksi nuoren valmentajalupauksen nimeltä Miguel Grau. Pitkin ja poikin vanhan mantereen junnu- ja kakkosjoukkueita enimmäkseen matkannut valmentajaopiskelija otti erittäin ison riskin urallaan kun nappasi ekaksi aikuisten tason päävalmentajapestikseen Riveiron jättämän massiivisen aukon. Veritaksella oltiin kolmen kauden aikana totuttu menestykseen ja viihdyttäviin matseihin, ja Grau kovin lupaili tämän jatkuvan hänen pelifilosofiansa myötä jatkossakin. Staffi täydentyi Graun omilla suosituksilla sekä kotimaan kentiltä osaamista tarjonneella SJK-kakkosella, Ramiro Muñozilla, ja ainakin paperilla kasassa oli mielenkiintoisen "freesi" valmennusryhmä.
Sisään tullut pelaajaliikenne oli myös enemmän tai vähemmän mielenkiintoista. Pari vuotta loukkien ja koirankoppien vuoksi täysin sivuraiteilla ollut Tommi Jyry. Interin pronssitaistelussa päihittäneen SJK:n jatkosoppariton kolmikko Viitala, Arciero sekä Lepistö. Stepeittäin kotimaan kentillä edennyt ja kehittynyt Ruxi. Rovaniemen uppoavasta laivasta pelastetut Niska ja Kuittinen. Kaikki mielenkiintoisia hankintoja kerrassaan mutta kaikissa näissä haisi jollain lailla se että vasta tammikuun puolella Suomeen ylipäätään saapuva uusi päävalmentaja ei ollut näitä pelaajia valitsemassa jengiin. Talven ehdottomia pelaajasopparikohokohtia olivatkin (tulevan kapteenin) Rick Kettingin sekä tähtipelaaja Petteri Forsellin jatkopahvit, mutta isossa kuvassa ilmassa vallitsi pientä epätietoisuutta jo ennen ensimmäistäkään kilpailullista (jos glamoröösi liigacup sellaiseksi voidaan aikuisten oikeasti laskea?) ottelua. Totuttuun jokavuotiseen tapaan täysin sekaisin ollutta HIFK:ta vastaan Interin ikiomalla treenikentällä pelattu kauden avauspeli olikin sitä mitä tässä tekstissä on jo useaan kertaan sanottu;
mielenkiintoinen. Pelaajia pelasi mitä ihmeellisimmillä pelipaikoilla ja peli oli kaikin puolin sekavampaa mitä usein talvikauden ekoissa peleissä on totuttu näkemään. Kasvukipujen ja uutuudenviehätyksen piikkiin ja ei kun eteenpäin. Joukkuetta täydennettiin talvikauden aikana ekoilla ulkkariarvoilla pienen väkkärän, David Haron, muodossa ja cupissa irtosi jopa menestystä. Komeassa KuPS-voitossa kauden alkoi myös näkyä eräänkin Benkku Källmanin talviunilta heräämistä, kun mies takoi hattutempulla Interin komeaan voittoon edeltäneen kauden hopeajoukkueesta. Toinen cup-talven mukava muisto oli tuolloin vasta 15-vuotiaan Tino Kangasahon komea esiintyminen maalilla HJK:ta vastaan pelatussa matsissa. Vaikka peli päättyi Klubille 2-1 viime hetkien voittomaalilla, voi jonneikäinen kikkarapää olla erittäin ylpeä tuon pelin kypsästä peliesityksestään.
Talven peleissä, cupin pelit ja höntsät mukaan laskettuna, ei kuitenkaan missään vaiheessa vielä kukaan saanut oikein kiinni Miguel Graun pelitavallisista ajatuksista. Mastokangasta ja Kantolaa kohtaan tehdyt todelliset HV-tason pelipaikkalottoilut saivat lähinnä myötähävettämään ja miehen lupailemaa hyökkäävää pallonhallintafutista ei näkynyt mailla eikä halmeilla vaikka näissä peleissä olisi toden totta sitä voinut vielä kokeilla ja treenailla ihan mielin määrin. Alkoi olemaan kivuliaalla tavalla selvää että Inter tulisi kaudella 2022 elämään pitkälti kolmen, Veikkausliigan mittareilla tähtipelaajiksi luokiteltavan pelaajansa (Ketting, Källman ja Forsell) tekemisistä. Koko hommaa varjosti entisestään se että kolmikon tärkeimmän kaverin sopimuksen tiedettiin loppuvaksi kesken kauden, ja tästä muistuttelivat useaan otteeseen urheilutoimenjohtajaa niin seuran tiimoilta pyörivät harrastelijapodcastit, Veritaksen lounaalla vastaantulleet tavikset, kuin ihan paikallislehtien jalkapallotoimittajaktin. Homman kerrottiin olevan ns. hyppysissä joten ei kai siinä sitten mitään pahempaa pelkoa.
Sarjakausi alkoi Interillä mollivoittoisesti niin kentällä kuin lipputuloissakin. KuPS oli tasaisen väännön jälkeen ekassa pelissä vahvempi 2-1, ja Mokoman hittibiisistä tuttu luonnonilmiö aiheutti sen että Inter joutui pelaamaan sarjaohjelmaan merkatut kaksi ekaa kotipeliään evakossa Helsingissä sekä Valkeakoskella. Jälkimmäisessä paikassa irtosi kauden toisesta pelistä avausvoitto sangen värikkään (niin värikkään kuin vitivalkoinen lumi nyt voi ylipäätään olla) matsin jälkeen ja ensimmäinen kiimaa nostattava voitto irtosi kauden neljännessä pelissä hallitsevaa mestaria vastaan Boltilla, jossa Inter kyykytti HJK:ta kolmen maalin voitolla johon sisältyi pari maalia jotka naurattaisivat lajista mitään tietämätöntäkään. Epätasaisuus kuitenkin vaivasi sinimustia. Paria komeaa voittopeliä saattoi seurata pari tappiota, ja matsien sisällä ei keskiviivan jälkeen oikein joukkueelta löytynyt sellaista samanlaista hyökkäysstrategiaa joka oli ollut Riven aikana aina läsnä. Joukkue eli valitettavan paljon Källmanin ja Forsellin yhteispelin hedelmistä, joskin kevään todellinen huippulöytö oli flopanneelta lainapestiltään Interiin palanneen Matias Tammisen istuttaminen laitapelaajaksi. Toinen kevään pelaajakohtainen valopilkku Tammisen lisäksi oli itsensä kynsin ja hampain edustuksen rinkiin taistelleen Markus Arsalon ilahduttavat ensimmäiset liiga-askeleet Interin keskikentällä, ja etenkin haastateltavan roolissa mediasta riippumatta.
Sitten alkoi kesä...
Eurovastustajaksi arvottiin mahdollisista vastustajista se, jota vastaan Interillä oli paperilla hyvällä onnistumisella saumat ihan realistisesti jatkopaikkaan otteluparista. Kosovolaisjoukkue Drita oli toki fyysinen ja stereotyyppisesti erittäin taitava sekä vikkelä, mutta heillä oli kausi vasta alkamassa kun Inter oli ottelutahdin osalta hyvissä vaihdelukemissa liikkeellä. Suomen Cupissakin joukkue esitti sangen mainioita tuloksia, raivaten tiensä semifinaaleihin saakka komealla rankkariskabavoitolla HJK:sta. Tämä matsi oli myös Interin kaudelle tavallaan iso vedenjakaja, sillä joukkueen kauden 2022 paras pelaaja Källman, pelasi tuossa matsissa viimeisen Inter-pelinsä muutamaan vuoteen. Kovalla tahdilla tuttuun tapaansa maaliverkkoja kauden aikana venytellyt hyökkääjä jätti Interin hyökkäykseen sen tason jättiläismäisen aukon, että sen korvaamiseen oltaisiin tarvittu lähes samanlainen lottovoitto jonka eurokentille kauden päätteeksi selvinnyt Haka sai Lee Erwinistä. Surullisinta tässä kaikessa oli se että "koko ajan kontrollissa ollut" tilanne korvaavan hyökkääjän suhteen osoittautui yhdeksi kaikkien aikojen Inter-fiaskoista. Sitä ennen kuitenkin hieman positiivisempaa tekstiä...
BK9Jos Interin seurahistorian paras maalintekijä ja yksi seuran kaikkien aikojen ikonisimmista pelaajista on maailman Turkulaisin Porilainen, voidaan Benjamin Källmania kutsua maailman interiläisimmäksi eiffiläiseksi. Käsipallolegendan poika saapui aikoinaan Turkuun suurena hiomattomana talenttina, ilman isompaa kielitaitoa ja maalivainua monipuolisempaa osaamista, ja lähti siinä välissä rohkeasti kokeilemaan siipiään oikeinkin koville kentille, palatakseen takaisin atleettisempana ja yhtä hienoa cupin voittoa rikkaampana. Pari vuotta ehti Källman Interissä pelata ensiseikkailunsa jälkeen, olla siinä välissä BK9:n sijaan myös BK10, mutta se pari vuotta sementoi vielä futariksi nuoren miehen aseman Interin folkloressa. Pelkästään ylivertaisella fysiikallaan teininä maalintekoon päässyt hiljainen köntti oli muuttunut äärimmäisen monipuoliseksi hyökkäyspään pelaajaksi, jolla oli jo alle 25-vuotiaana sen tason johtajaominaisuuksia joista moni pelaajarosteri olisi kiitollinen. Huuhkajapaikka on sementoitu ja lopullinen läpimurto kansainvälisillä pääsarjatason kentillä on viittä vaille otettu Puolan sarjassa, joten hienoa nähdä mihin Benkun tie vielä tuosta vie? Se on varmaa että Interissä on aina ovet auki Källmanille, oli se sitten kesälomilla katsomaan matsia Veritakselle, tai sitten moneksi kaudeksi ihan kentän puolelle iskemään maaleja uran viimeisten vuosien ajaksi, ihan niin kuin kävi sillä maailmalla ihastuttaneella mentorillakin aikoinaan.
Källman tosiaan lähti ja tilalle tuli sen tason sontaa että oksat pois. Viimeistään maalisyöpön lähdön jälkeen lopullisesti läpimäräksi kastunut Interin hyökkäyspään ruuti yritettiin kuivattaa sellaisilla nimillä kuin David Accam, Joel Rodriguez ja Tobias Fagerström. Yksi näistä pelasti Interin Suomen Cupin finaaliin timantinkovaa HIFK:ta vastaan kahdella maalillaan, yksi oli pelaamattomuuden jäljiltä puolikuntoinen ja muutenkin aika saatanan huono futari, ja yksi oli vielä toipumassa melkein vuoden kestäneeltä sairaslomalta. Kovaa tekemistä pelaajahankinnoista ja tarkkailusta päättäviltä tahoilta. Inter pumppasi sisään myös mainioksi osoittautuneen keskikaistan spanskikonkari Rober Sierran, sekä joka paikkaan ryntäilevän topparipelaajan. Kesällä Inter siirsi myös rosterissa olleita pelaajiaan lainapesteille pitkin kyliä ja kaupunkeja. Hakassa lähes nappikauden lopulta pelannut Mastokangas, omat monivuotiset junnuprojektit Kantola sekä Heinonen ja lupaava hyökkääjä Otto Lehtisalo, sysättiin kaikki eri puolelle Suomea ja sarjatasoja, noiden viiden edellä mainitun janarin edestä, ja tämä jos joku herätti jälleen isojakin kysymyksiä urheilutoimenjohdon suuntaan. Kesä meni mollivoittoisesti heti Källmanin lähdön jälkeen. Ekassa europelissä tuli toki voitto mutta asiantuntijapiireissä näkyi jo ekan pelin 1-0 -voitonkin jälkeen että Kosovossa tulee kyyti olemaan kylmää, ja niinhän siellä tulikin. Liigassa tasaisuus loisti poissaolollaan ja valmennustiiminkin sipulin kestävyyttä alettiin kyseenalaistamaan kun melkeinpä joka pelissä eri väriä edustavat kortit viuhuivat kohti Interin penkkiä, ja jos eivät viuhuneet niin ainakin itku oli ihan vitunmoista otteluiden jälkeisissä pressitilaisuuksissa.
Inter kuitenkin selvitti kuin ihmeen kaupalla tiensä niin Suomen Cupin finaaliin kuin yläloppusarjaankin kuuden parhaan joukkoon sijoittumalla. Jälkimmäinen toki irtosi omalla tavallaan kabinettien puolella kun samoista sijoista kisailleen AC Oulun voittopeli Interin kustannuksella vaihtuikin nurinkurin, ja näiden pisteiden turvaamana Inter nilkutti valitettavan kovaan seuraan pelaamaan kauden viimeisiä pelejä.
Cupin finaali oli pelillisesti ja suoraan sanoen realistisestikin ainoa sauma Interille päästä vuoden 2023 europeleihin, mutta todellisessa pelillisessä ja tuloksellisessa kuopassa itsekin ollut KuPS sai Interin näyttämään divaritason amatööriporukalta, joka yrittää vaan päästää matsissa mahdollisimman vähän maaleja. Inter sinnitteli finaalissa aina viimeisille minuuteille asti kunnes rättiväsyneen Sierran edestä lähti keskitys maalille, jossa Gabriel Bispo nousi korkeimmalle nikaten pallon maaliin ja samalla Graun kortistoon. Miguel Graun Inter-taival ei missään vaiheessa lunastanut sille annettuja vähäisiäkään lupauksia, mutta miehen ansioiksi on kuitenkin laskettava "debyyttikaudellaan" toteutuneet kaksi cup-finaalia, sekä seuran näkökulmasta aina mukavat oman junnupolun liigadebyytit. Kaikki kunnia Riveirolle tekemästään työstä, mutta en usko että velho olisi päästänyt liigadebyyttiään kentälle asti tekemään Arsaloa, Lehtisaloa saatikka Kantolaa. Kaikkea hyvää Graulle kuitenkin jatkoon mutta Inter ei vaan saa olla työharjoittelupaikka valmentajauransa alkutaipaleilla oleville vielä tyyliään hakeville keltanokille.
Graun kakkosena toiminut Rami otti ohjakset käsiinsä ja luotsasi Interiä yläloppusarjassa sen minkä pystyi. Käkättimeen tuli melkeinpä kaikissa peleissä ja varsinaisissa europleijareissa Inter päätti kautensa kotikentällä melkeinpä yhtä rumasti kuin kaudella 2021. Viisi maalia omiin ja vieläpä täysin katsojia aliarvioivalla kehonkielellä. End of the story.
Syksyllä kuitenkin koettiin myös mukavia asioita paskoista tuloksista huolimatta. Melkein vuoden päivät pois tosipeleistä ollut Juuso Hämäläinen palasi takaisin pelikentille ja Hämis oli kuin mitään vakavaa loukkaantumista olisi ikinä ollutkaan. Kaupan päälle vielä kauden jälkihöyryissä kahden vuoden jatkodiili ansaitusti käteen, ja toivottavasti ensi kaudesta alkaen myös loppu-ura menee Interissä nauha käsivarressa pelatessa. Toinen, vielä ainakin tällä hetkellä positiiviseksi laskettava syksyn uutinen, oli uusi valmentajanimitys. Kun Riveiro ilmoitti syksyllä 2021 jättävänsä Interin, laski moni seuran pelaajakasvatus- ja junioritoimintaan painottuvan strategian kuullut päässään 1+1 ja nosti esille juurikin nuorten talenttien hiomisessa viime kausina kunnostautuneen nimen joka tuolloin oli vapailla valmentajamarkkinoilla. Wissin Jarkko ei silloin vielä tarttunut haaviin mutta toivottavasti pieni välivuosi ja sen aikana tehdyt asiantuntijatyöt Sanomalle, ovat tuoneet Jallulle uutta työintoa ja ehkä muutaman uuden kortinkin valmennushihaan.
Kausi 2023Tuleva kausi alkaa Interissä siis toden totta uudistuneissa merkeissä. Meriläinen on väistynyt urheilutoimenjohtajan paikalta, valmennus on vedetty 66% uusiksi viime kauteen verrattaessa, Veritas on myllätty ihan uuteen uskoon sitten joskus kesän alussa ja seurastrategiakin on kokenut ihan virallista päivitystä ja tarkennusta. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ei Veritaksella pelata edes sitä yhtä europeliä vaan koko kausi menee kotimaan peleihin keskittyessä, ja ensimmäistä kertaa myös moneen kauteen, Inter lähtee kauteen ehkä jopa sieltä haastajien puolikkaasta käsin. Viime kauden lähtökohdat olivat kovat mutta silti kauden ennakkoasetelmissa Inter pystyi turvautumaan kolmeen liigatasolla tähtipelaajien statuksella operoivaan nimeen. Nyt kirjoitushetkellä (19.11.) joukkueessa ei ole yhtään sellaista nimeä joka yksittäisillä tekemisillään pystyisi olemaan se X-factor jolla voitetaan matseja edes cupissa. Wiss tuli Ilveksessä tunnetuksi siitä että rajallisilla resursseilla mies ohjasi nuorta Ilves-jengiä jalometalleille ja europeleihin asti, tuoden samalla pelaajakoulutusosaamisellaan seuran kassaankin siirtoeuroja. Nyt mieheltä odotetaan Interissä samaa mutta mielenkiintoista (taas se sana!) on nähdä että mennäänkö kaikilta osin täysin Ilves-aikojen muotin mukaan vai onko vanha kettu oppinut pienen sapattinsa aikana uusiakin temppuja?
Sopparitilanne (29.3.2023)(pisteet hienosta tilastoinnista nimimerkille Taskulaskinpelle)
Wiss on päässyt jo noukkimaan itselleen mieluisia pelaajia ja soppariuutisia onkin tipahdellut hyvää tahtia tässä pitkin loppusyksyä. Saapujat ovat juurikin sitä mitä Wissiltä voi miehen Ilves-vuosien katselmuksella olettaa: on nuorta ja lupaavaa pelaajaa Daniel Rökmanin (Klubi 04) muodossa, sekä turpa 98% peliajasta tiukasti kohti vastustajan maalia pelaavia pelaajia Sejdiun (FC Lahti) ja Jakosen (TPS) muodossa, unohtamatta tietty Ilves-aikojen monipuolista luottopeluria Iiro Järvistä. Interillä oli viime kauden päätteeksi oikeinkin hyvä sopparitilanne määrällisesti joten saa nähdä että tuleeko vielä paljonkin pelaajia nimenomaan kotimaan kenttien sisältä rosteriin vai alkaako näiden neljän mainitun nimen jälkeen toivottavasti viime kautta paremmin maaliin osuva ulkkarilotto?
Osa-alueetMaalivahditViime kaudella tuttu kaksikko jatkaa kumpikin viimeiselle sopimuskaudelleen. Asetelma pyllähti viime kaudella hieman päälaelleen kun paperilla ykkösveskan rooliin povattu Viitala istuikin yllättävän monta peliä penkillä Riikosen tieltä. Jos asiaa katsoo isossa kuvassa niin Riikosen pitäisi otteidensa perusteella olla tällä kaudella ykkösveska.
PuolustusLuottomieheksi noussut Ruxi pahoitti muutamasta asiasta mielensä ja lähti, ja tämä lasketaan kyllä isoksi menetykseksi, olihan espanjalaissymppis yksi kauden tasaisimpia suorittajia niin kovin epätasaisessa Interin ryhmässä. Vasen laita jos otetaan pois laskuista, on Interillä kuitenkin ihan OK-tilanne puolustuspään varalta. Katastrofaalisesti kautensa päättänyt Luka Kuittinen nousee tänä vuonna toivottavasti avaavaksi liigatason toppariksi, ja Jan Heinonen (mikäli häntä enää toppariksi edes luokitellaan viime kauden hyvin menneen registan roolinsa jälkeen?) toivon mukaan saa vastuuta ja liigadebyytin kasvattiseuransa väreissä. Rollon ihmeet ovat lähtökohtaisesti avaavat laitakiitäjät mutta Niskalle tosiaan tarvitsisi kirittäjää/stunttia... eikä se olisi pahitteeksi Hyvärisellekään koska Arciero nyt ei kovin kummoiseksi futariksi osoittautunutkaan.
KeskikenttäNoah Nurmi on edelleen aivan helvetin virhealtis pelaaja. Roope Kantola ei ole vielä näyttänyt että olisi liigatason peluri. Matias Ojala pelaa taas kerran 90% peleistä muualla kuin keskikentän keskustassa. Tommi Jyryn vahvuudet eivät oikein ole keskikentän keskustan pallonjakelijana. Iiro Järvinen on liigatason kaveri. Siinä lista joka kertoo sen että mihin Inter kaipaa tällä hetkellä isosti apuja, ellei sitten Wiss saa Nurmesta ja Kantolasta irti yhtäkkiä jotain sellaista mikä sementoi kaverit vähintään liigatason avaaviksi pelaajiksi... yhden pre-seasonin aikana siis. Kesällä lienee tälle osastolle tulossa isoa apua Intiasta asti mutta sen varaan ei kannata munia koriin laittaa joten jotain pitää tapahtua talvella ja kevättalvella tällä osa-alueella.
HyökkäysMistä Interille takuuvarma vähintään kymmenen liigamaalia kauden aikana paukutteleva sankari? Wiss suosi Ilves-vuosinaan paljonkin järjestelmää jossa yksinäinen piikkipelaaja oli sen tason köriläs, että tämä sai sidottua itseensä niin palloa kuin myös vastustajien pelaajia, jotta alempana pelanneet dynaamisemmat väkkärät saivat lisää elintilaa ja näin ollen aikaa laittaa palloa nuottaan. Toistuuko tämä ja jos toistuu niin kuka on tämä kärjen korsto sillä tällä hetkellä sellaista ei oikein nykyisistä nimistä löydy. Niitä pienempiä vikkeläkinttuisia pelaajia on sitten senkin edestä.
Paljon on vielä Wissillä ja tiimillä tekemistä sillä tämänhetkinen nimilista näyttää tosiaan hätäisesti katsottuna siltä että voi tehdä tiukkaa jo talven hallihöntsissä. Toisin kuin viime kaudella, on tällä kaudella kuitenkin huomattavasti luottavaisempi olo valmennuksen suuntaan. Tuleva kausi näyttää sen että onko Jallu jo nopeasti päivittyneessä valmennusmaailmassa muinaisjäänne vai onko velmuilija oppinut uusia temppuja pienen taukonsa aikana?
Olemme jälleen uuden edessä mutta on siinä omanlaisensa viehätys. Jos viime kauden jälkeen oltiin pelaajiston osalta tutussa ja turvallisessa mutta näitä pelaajia valmentavat tahot olivat täysiä mysteerejä, voidaan nyt sanoa että valmentajan taidot tiedetään mutta pelaajat tuovat sen isoimman muuttujan peliin. Seuran ympärillä kuitenkin on hyvä pöhinä päällä kasvatetun junnuihin panostamisen, uudistetun kotistadionin, upouuden naisfutisjaoston ja yhteiskunnallisia asioita hoitelevan InterActionin toimesta. Nautitaan kyydistä taas kaudella 2023 ja tehdään se siten miten kukin vaan parhaaksi näkee. Kausareita ostamalla tai kannatustoimintaan osallistumalla, tai vapaaehtoiseksi seuratoimintaan ilmoittautumalla, tai somessa Inter-aiheisia juttuja jakamalla, tai tuttuja matseihin irtolipuilla viemällä, tai junnujen pelejä katsomalla yms. jne.
Sini
Musta
Raivo
Hullu
Tiedätte loput...
Äänestys
