Koko nimi: JIPPO Joensuu (JIPPO ry, taustayhtiö Joensuun Edustus jalkapallo Oy)
Perustettu: 2001
Tunnusvärit: Punainen, musta, valkoinen
Kotistadion: Mehtimäen tekonurmi
Kotisivut: http://www.jippo.fi/Facebook: https://www.facebook.com/JippoJoensuuTwitter: https://twitter.com/JippoJnsInstagram: https://www.instagram.com/jippoedustus/YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCW5sw_C2QOzrt6OeTHquRMQSarjasijoitukset (/päävalmentajat):2002 Kakkonen Itä 5. 8-9-5, 33p, maalit 55-27 (Pekka Kemppainen/Jari Hyvärinen)
2003 Kakkonen Itä 9. 5-7-10, 22p, maalit 31-44 (Jari Hyvärinen/Jouni Lehtimäki)
2004 Kakkonen Itä 2. 15-4-3, 49p, maalit 54-21 (Jarmo Korhonen)
2005 Kakkonen Itä 1. 14-5-3, 47p, maalit 44-19 (Jarmo Korhonen)
2006 Ykkönen 5. 11-8-7, 41p, maalit 33-34 (Jarmo Korhonen)
2007 Ykkönen 9. 8-8-10, 32p, maalit 32-37 (Jarmo Korhonen)
2008 Ykkönen 5. 11-6-9, 39p, maalit 27-30 (Mark Dziadulewicz)
2009 Ykkönen 10. 8-5-13, 29p, maalit 28-39 (Mark Dziadulewicz)
2010 Ykkönen 11. 7-9-10, 30p, maalit 23-26 (Mark Dziadulewicz)
2011 Ykkönen 8. 6-12-6, 30p, maalit 24-20 (Jarmo Korhonen)
2012 Ykkönen 8. 7-7-13, 28p, maalit 31-44 (Jarmo Korhonen)
2013 Ykkönen 8. 7-8-12, 29p, maalit 18-30 (Jarmo Korhonen)
2014 Ykkönen 9. 5-5-17, 20p, maalit 19-56 (Mika Lähderinne)
2015 Kakkonen Itä 8. 7-8-9, 29p, maalit 38-34 (Mark Dziadulewicz)
2016 Kolmonen Itä- ja Keski-S. 3. 11-6-3, 39p, maalit 48-23 (Jouni Lehtimäki)
2017 Kolmonen Itä- ja Keski-S. 1. 15-2-1, 47p, maalit 65-10 (Jouni Lehtimäki)
2018 Kakkonen A 3. 10-7-5, 37p, maalit 34-25 (Jouni Lehtimäki)
2019 Kakkonen A 2. 10-13-2, 43p, maalit 38-18 (Jussi Leppälahti)
2020 Kakkonen C 1. 12-4-1, 40p, maalit 31-10 (Jussi Leppälahti)
2021 Ykkönen, alempi loppusarja 6. 7-3-17, 24p, maalit 18-40 (Jussi Leppälahti)
2022 Kakkonen A 2. 16-5-4, 53p, maalit 50-19 (Sami Okkonen)
KAUSI 2022LähtöasetelmatJipon visiitti Ykkösessä jäi ranskalaiseksi kauden 2021 päätyttyä putoamiseen, ja samaan aikaan päävalmentaja
Jussi Leppälahden kolmen vuoden mittainen projekti tuli päätökseensä. Kauden 2022 teemana oli siis jälleenrakennus, kun koko valmennusryhmä meni uusiksi ja pelaajistossa kävi iso myllerrys.
Uudeksi päävalmentajaksi palkattiin pelaajauraltaan mm. HIFK:sta tutuksi tullut 34-vuotias
Sami Okkonen, joka oli toiminut edelliset kaudet Kakkosen C-lohkossa pelanneen FC Vaajakosken edustusjoukkueen päävalmentajana sekä seuran valmennuspäällikkönä. Avukseen Okkonen sai Kajaanista saapuneen espanjalaisen fysiikkavalmentajan
Xavi Cadenas Pérezin ja vasta 24-vuotiaan RoPS-taustaisen maalivahtivalmentajan
Jarkko Ojaniemen, joiden lisäksi valmennustiimiin kuului
Timo Ronkainen.
Edelliskauden Ykkösen joukkueen avauskokoonpanossa usein nähdyistä pelaajista joukkueessa jatkoivat vain puolustajat
Timo Tahvanainen ja
Jens Harju sekä vakiovaihtomiehistä hyökkääjä
Miro Turunen, keskikentän
Santeri Saarenkunnas,
Sauli Kettunen ja
Niko Niemeläinen sekä laitapelaaja
Jere Juurinen. Muuten koko joukkue meni käytännössä uusiksi, ja suurin osa uusista pelaajista tuli joko seuran B-juniorijoukkueesta (maalivahti
Remu Koikkalainen, puolustajat
Topi Kela,
Eetu Viitaniemi ja
Niko Hukka, keskikentän
Niklas Sottinen sekä hyökkääjä
Veeti Piiparinen) tai farmijoukkueesta Kolmosen Lehmon Pallosta (maalivahti
Erkka Oikarinen sekä hyökkääjät
Terrence Smith,
Aleksi Nissinen ja
Aake Yletyinen, joka tosin oli edustuksen ringissä jo 2021).
Nuoriso-osaston lisäksi joukkueeseen liittyi paluumuuttajina Kakkosesta pudonneesta MiPK:stä keskikenttäpelaaja
Miika Vainikainen sekä Kolmosen FC Blackbirdissä opiskelujensa ohessa höntsännyt hyökkääjä
Toni Tahvanainen. Kokonaan uusina pelaajina Jippoa vahvisti KTP:stä hankittu maalivahti
Pyry Piirainen, PK-37:ää Kolmosessa kipparoinut toppari
Jesse Åhman, Okkosen perässä FCV:stä tullut keskikenttäpelaaja
Lari Liukkonen, MiPK:stä Vainikaisen vanavedessä saapunut brassitoppari
Victor de Paula sekä Maltalla edelliset sarjapelinsä pelannut tuulennopea japanilaislaituri
Ryohei Fujimura.
Jippo muuttui viime kaudesta kertaheitolla radikaalisti, ja avauskokoonpanoon oli väkisinkin nousemassa tulokkaita sekä aiemmin Kakkosen tasolla maksimissaan rotaatioroolissa pelanneita pelaajia, joten joukkueella ei ollut suuria sarjanousupaineita ennen kautta. Joukkue oli kuitenkin sijoitettu lohkojaossa Kakkosen A-lohkoon, jossa ei etukäteen ollut muitakaan selkeitä ison budjetin nousijasuosikkeja, joten ykkössija tuntui silti ihan saavutettavalta tavoitteelta.
Viime kauteen lähdettiin Sami Okkosen johdollaPre-season / Suomen CupHarjoituskausi oli Jipolle haasteellinen. Koronapandemiatilanne paheni joulukuussa, ja aluehallintoviraston päätöksen myötä joukkue ei saanut harjoitella hallissaan kuukauteen tammikuun alusta alkaen. Tämä taas vesitti try-outeja, kun treenit olivat pelkkää pakkasessa juoksemista, ja joukkueenrakennus viivästyi. Samalla joukkueen sisällä oli niin sairasteluja kuin loukkaantumisiakin, ja niihin harjoitusotteluihin, joita ei syystä tai toisesta jouduttu perumaan, saatiin hädin tuskin joukkue kasaan.
Tilanne parani huhtikuussa, ja Jippo sai sarjakauden alle ehjähköt ja selvin numeroin voitetut harjoitusottelut KajHaa ja FCV:tä vastaan sekä rutiininomaisesti hoituneen Suomen Cup -startin Nelosen NiemU:a vastaan. Cup-juna lähti porskuttamaan mukavasti eteenpäin, kun seuraavalla kierroksella Kakkosen C-lohkon ylivoimainen ennakkosuosikki JJK kaatui Rantakylän Liikuntahallin trillerissä rangaistuspotkukilpailun kautta, jonka sankari oli Pyry Piirainen. Cup-glooria jäi kuitenkin siihen, sillä viidennellä kierroksella toukokuun lopussa Jippo kompastui Joensuun keskuskentällä Atlantis FC:hen, joka ehdittiin ennen sitä voittaa sarjaottelussa Koillispuistossa.
Dominoiva alku sarjakauteenKakkosen kausi alkoi varsinaisella ilotulituksella, sillä Jippo voitti viisi ensimmäistä otteluaan maalierolla 19-2. Tuloksellisesti murskaava alku maistui toki hyvältä, mutta se jätti monille hieman valheellisen kuvan joukkueen ja koko sarjan tasosta. Oli kyse sitten forum-kirjoittelusta tai ihmisten puheista kylillä, lohkoa tunnuttiin pitävän vain muutaman pelatun ottelun jälkeen huumorisarjana, jonka voittoon Jipon pitäisi jyrätä mennen tullen.
Kun katsoo edes hieman syvemmälle tulosten taakse, oli Jipolla niin PPJ:tä, Atlantista kuin Futuraakin vastaan omat todella vaikeat hetkensä, joista selvittiin tuurilla ja taidolla kuiville. Samalla omat maalipaikat käytettiin tehokkaasti hyväksi, ja 90 minuutin jälkeen taululla oli voitot 0-2-, 3-0- ja 3-1-lukemin.
Vierasottelussa KuPS Akatemiaa vastaan yksittäinen vastustajajoukkueen pelaaja lahjoitti parissakymmenessä minuutissa Jipolle kolme maalia (eikä häntä sen koommin joukkueensa riveissä nähty), ja ottelun ratkettua nopeasti lukemat pääsivät ryöpsähtämään lopulta 1-7:ään. Voittoputken viimeisessä ottelussa pisteillä herkuteltiin sarjan ainoaa oikeaa heittopussia FC LaPaa vastaan kotikentällä. Ottelu päättyi 4-0-voittoon, jonka jälkeen niin pelaajat kuin valmennuskin tuntui lähinnä sadattelevan, kuinka heikosti peli oli kulkenut.
Sinänsä Jippo kyllä ansaitsi viiden kierroksen jälkeisen sarjajohtonsa, ja peli oli viihdyttävää, tehokasta sekä ajoittain oikeinkin hyvän näköistä, mutta kaikkea tekemistä leimasi silti keskeneräisyys, joka oli kauden lähtökohtiin nähden odotettuakin.
Keskikesän perinteiset yskähtelytKesäkuussa prosessin keskeneräisyys näkyi tulostaulullakin. Vierasotteluissa Kiffeniä ja PKKU:ta vastaan Jippo kamppaili uuden tilanteen kanssa, joukkueen jouduttua molemmissa otteluissa ensimmäisellä jaksolla tappioasemaan. Rutinoitunutta ja kurinalaista Kiffeniä vastaan joensuulaisten pallonhallinta ei realisoitunut maalipaikoiksi, ja kotijoukkue nappasi 2-0-voiton. PKKU-ottelu oli vielä enemmän yhtä maalia, mutta Jippo ei saanut millään murrettua keravalaisten bussipuolustusta, ja kauden toinen tappio tuli 1-0-lukemin.
Tappiollisten vierasotteluiden välissä Jippo pelasi kotonaan Reipasta vastaan. Ensimmäistä kertaa kauden aikana Jippo hävisi keskikentän täysin, ja oli suuren osan ottelusta puolustusasemissa. Uudesta tilanteesta kuitenkin selvittiin, ja Jippo karkasi voittoon Miro Turusen toisen jakson vastaiskumaalilla.
Juhannuksen molemmin puolin Jippo pelasi kotonaan kaksi ehjää ysikymppistä voittaen sekä NJS:n että PeKan helposti, vaikka jälkimmäisessä ottelussa ruuti olikin märkää vieraiden verkon heiluessa vain kertaalleen. Ennen heinäkuun puolivälistä startannutta ”kesätaukoa” JIPPO haki vielä tasaisesta kärkitaistosta KäPan vieraana tasapelipisteen ja voitti alkukaudesta vahvistuneen KuPS Akatemian kotonaan 2-1.
Miro Turunen on tehnyt jälleen maalinRunkosarjan loppupuoliHeinä-elokuun taitteessa kamppailtiin taas alkukaudelta tutun ongelman kanssa, eli pakka ei kestänyt kasassa yhdeksääkymmentä minuuttia. Atlantis-vierasottelussa Jipolla ei ollut mitään ongelmia ensimmäisen tunnin aikana, mutta yhtäkkiä peli hajosi ja 0-2-johto kuihtui 2-2-tasapeliksi kymmenisen minuuttia kestäneen heikon hetken vuoksi. Kotiottelussa Futuraa vastaan uhkasi käydä tismalleen samalla tavalla, mutta porvoolaiset onnistuivat onneksi maalaamaan vain kerran tunnin pelin jälkeen, ja Toni Tahvanainen löi lopussa taululle helpottavan 3-1-maalin.
Elokuun lopuissa otteluissa sarjan heittopussi LaPa hoidettiin vieraissa rutiinilla, Kiffen osoittautui Joensuussa yhtä vittumaiseksi vastustajaksi kuin alkukaudesta Helsingissä riistäen kaikki aiemmat kotiottelunsa voittaneelta Jipolta tasapelipisteen, ja Lahdessa Jippo oli vähintään yhtä kusessa Reipasta vastaan kuin edellisessä kohtaamisessa Joensuussa. Jipon pallollisen pelaamisen täysin tylsyttänyt fyysinen lahtelaisnippu vyörytti pitkin ottelua hyökkäyksiä joensuulaisten maalille, mutta rikkoi kuparisen katkeralla tavalla vasta lisäajan viime sekunneilla aiheuttaen Jipolle ensimmäisen tappion kesäkuun jälkeen.
Jippo kiinnitti elo-syyskuussa kaksi uutta sopimuspelaajaa, joista kumpikin tosin enemmänki tulevia kausia ajatellen. Vasta 15-vuotias superjunnu
Eemil Tanninen ehti pyörähtää parissa Kakkosen ottelussa kentällä väläytellen potentiaaliaan, mutta pelasi syksyllä alkukauden tapaan enemmän B-junioreissa ja maajoukkueleireillä. Parikymppinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Janne Partanen pääsi pari kertaa avaukseenkin saavuttuaan opiskelujen perässä pk-seudulta Joensuuhun, mutta ei vielä ehtinyt päästä kunnolla joukkueeseen sisään.
Syyskuussa Jippo kaatoi kotonaan PKKU:n ja vieraissa NJS:n suhteellisen helposti, mutta kotiottelu PPJ:tä vastaan oli ns. hutipeli, jonka voittamiseen joukkue tarvitsi roppakaupalla tuuriakin. Runkosarjan viimeisestä vierasreissusta PeKaa vastaan muodostui ehkä kauden erikoisin ottelu, jossa pelillisesti koko ajan vastustajaansa edellä ollut Jippo joutui ensin takaa-ajoasemaan, ja johtoon noustuaan miesalivoimalla takaisin tasatilanteeseen. Joukkue osoitti kuitenkin luonnettaan, ja nousi alivoimallakin voittoon.
Runkosarjan päätti trilleri, jossa Jippo kohtasi kotonaan pahimman kilpailijansa KäPan. Jippo oli tasaisella avausjaksolla Lari Liukkosen maalin verran parempi, mutta toisella jaksolla KäPa sai otteen. Pallonhallinta tuotti vartti ennen loppua harmillisen tasoituksen, mutta tasapelikin riitti Jipolle runkosarjan voittoon.
NousukarsintasarjaJippo sai runkosarjan voittajana suosiollisen otteluohjelman nousukarsintasarjaan, mutta Reipas, Kiffen ja KäPa osoittautuivat Jipolle yhtä vaikeiksi vastustajiksi kuin runkosarjassakin. Ensimmäisenä vuorossa ollut Reipas-kotiottelu rankkasateessa oli pelillisesti kaikkein vaikein, mutta periksiantamaton taisteluasenne yhdistettynä satumaiseen tuuriin toi Jipolle 2-1-voiton Toni Tahvanaisen lisäaikamaalilla. Kiffen-vierasottelu päättyi 1-1-tasapeliin, joka oli sarjatilanne huomioiden Jipolle yhtä arvokas tulos kuin voitto olisi ollut. Sen myötä Jipolle riittäisi yksi piste viimeisen kierroksen kotiottelusta KäPaa vastaan.
Ratkaisuottelussa puitteet olivat kohdallaan. Mehtimäen kentän ennätysyleisö, hyvä tunnelma, kelpo sää, Timo Tahvanaisen upean uran päätösottelu ja nousu Ykköseen tasapelipisteen päässä. Ottelu oli joukkueiden edellisten kohtaamisten tapaan tasainen, mutta tällä kertaa KäPa meni avausjakson lopulla johtoon, kun Jipolla oli pakka levällään erikoistilanteen jälkeen. Jippo haki toisella jaksolla raivoisasti tasoitusta, mutta KäPa tylsytti hyökkäykset. Yksi maali olisi riittänyt, mutta sitä ei saatu. Toiseksi jäätiin.
YhteenvetoVaikeisiin lähtökohtiin nähden kausi oli kaiken kaikkiaan positiivinen. Joukkue pysyi sarjataulukon kärkipäässä alusta loppuun, peli näytti parhaimmillaan todella hyvältä, ja pelaajistossa oli useita onnistujia. Rosterissa oli kuitenkin omat puutteensa, ja kaikesta näki, että joukkue pelaa ensimmäistä kauttaan yhdessä ja uuden päävalmentajan alaisuudessa, ja pelitapa oli jotain ihan muuta kuin edellisen koutsin kanssa. Murskavoitto-otteluidenkin sisällä oli huonoja jaksoja. Puolustusmateriaali oli niin kapea, että yhdenkin poissaolon myötä linjassa pelasi keskikenttäpelaaja, ja niitä poissaoloja olikin runsaasti kauden aikana. Keskikentän keskustaan olisi kaivattu enemmän pallollista taitoa. Silti sarjanousu jäi vain maalin päähän, mikä tietenkin harmittaa edelleen.
Pelaajista täytyy mainita ensimmäisenä tietenkin Miro Turunen, joka teki odotetun läpimurron joukkueen ykköshyökkääjänä. Viisitoista maalia on komea saldo, vaikka syksyllä tahti hyytyikin. Vähän jäi sellainen fiilis, että valtava vastuu ja kuluttava pelitapa saivat nuoren pelaajan väsähtämään ennen ratkaisupelejä. Turusen hyytyessä esiin nousi supersub Toni Tahvanainen, jonka kymmenestä sarjamaalista neljä syntyi syys-lokakuussa. "Tahvis" oli kesällä kuukauden sivussa loukkaantumisen vuoksi, ja ajautui syksyllä vaihtopelaajan rooliin isoilta osin Jyväskylässä jatkuneista opinnoistaan johtuen. Rooli tuntui kuitenkin sopivan.
Joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä oli seitsemän kertaa osunut Niko Niemeläinen, joka pääsi vuosien ajan edustusjoukkueen ringissä oltuaan ensimmäistä kertaa avauskokoonpanon pelaajan vastuulle pelaten tarpeen mukaan keskikentällä tai laidassa. Maaleista neljä oli muuten voittomaaleja. Kuudennen kautensa Jippo-paidassa pelannut keskikenttäpelaaja Miika Vainikainen tykitteli vaihtomiehen roolista käsin viisi maalia, joiden joukossa oli elintärkeä tasoitusmaali nousukarsintasarjan ottelussa Kiffeniä vastaan.
Japanilaislaituri Ryohei Fujimura näytti kauden alussa äärimmäisen lupaavalta pelaajalta, jolta osasi odottaa isoja tekoja, kunhan kielitaidoton mies vain pääsisi paremmin joukkuepelaamiseen sisään ja alkaisi käyttää paikkojaan tehokkaammin hyväksi. Noh, sitä ei ehtinyt koskaan oikein tapahtua. Taitava taskuraketti eteni käytännössä jokaisessa ottelussaan vasemmalta laidalta vähintäänkin puolittaiseen maalipaikkaan, mutta maaleja syntyi lopulta vain kaksi. Maalipaikkoja mies loi joukkueesta eniten, mutta niitä olisi voinut syntyä paljon enemmänkin, sillä vastapuolen puolustajilla ei juuri tuntunut olevan laillisia keinoja estää Fujimuraa pääsemästä keskittämään. Fujimura antoi viisi maaliin johtanutta syöttöä, joka on kuitenkin ihan kelpo määrä. Samaan ylsi muista Jippo-pelaajista vain Lari Liukkonen, joka rakensi peliä keskikentän pohjalta. Fujimuran tapaan ensimmäistä kauttaan Jipossa pelanneesta Liukkosesta ei tunnuttu saavan ihan täyttä potentiaalia irti, mikä tosin johtui osin loukkaantumisista ja pelikielloista, joiden vuoksi mies oli harva se kierros sivussa kokoonpanosta.
Joukkue teki kauden aikana "epäjippomaisen" paljon maaleja, mutta yllättävän harva pelaaja pääsi kuitenkaan isommin tehoille. Edustusjoukkueeseen farmi-LehPan puolelta noussut hyökkäyksen dynamiittipötkö nimeltä Terrence Smith esitti läpi kauden hyviä otteita vaihdosta sisään tultuaan, mutta kasasi aivan järkyttävän kokoisen gorillan selkäänsä maalipaikkoja tuhlatessaan. Elokuun Kiffen-kotiottelun lisäaikatasoitus vapautti gorillan, mutta "Tikon" maalit jäivät kuitenkin siihen. Vuoden tauon jälkeen Jippoon palanneelta Aleksi Nissiseltä oli lupa odottaa paljon, mutta kevään loukkaantuminen pilasi alkukauden, ja sitä seurannut odotettua vähäisempi peliaika vähillä onnistumisilla lopulta itseluottamuksenkin. Nissisen kauden ainoaksi maaliksi jäi huipputärkeä voittomaali PeKan verkkoon runkosarjan lopussa.
Timo Tahvanaisen upea ura päättyi pettymykseenPuolustuspäästä löytyi useampi iso onnistuja, joista suurimpana kaikki ottelut pelannut maalivahti Pyry Piirainen. 22-vuotias kassari äänestettiin ensimmäisen Jippo-kautensa alla kapteenistoon seuraikonien kaveriksi, ja itse kauden aikana mies torjui jotakuinkin kaiken mahdollisen. Piiraisen edessä topparit vaihtuivat kauden aikana tiuhaan, sillä etenkin pre-seasonilla ja alkukaudesta loukkaantumiset, korona jne. pistivät linjan uusiksi jatkuvasti. Joukkueeseen viimeisenä vahvistuksena ennen kautta liittynyt Victor de Paula vaikutti huhti-toukokuussa pahalta hutihankinnalta, mutta kuntoon päästyään, pelitapaan ja pelikavereihinsa totuttuaan sekä koronasta toivuttuaan brassitoppari näytti ihan eri mieheltä, ja oli heinäkuusta kauden loppuun saakka joukkueen kiistaton ykköstoppari, joka ei enää "loistanut" hitaudellaan ja hasardialttiudellaan, vaan loisti ylivoimaisena kaksinkamppailupelaajana niin maassa kuin ilmassakin. Kauden jälkeen Piirainen valittiin JPY:n äänestyksen kautta A-lohkon parhaana maalivahtina ja Victor parhaana puolustajana.
Victorin, Jens Harjun ja lopulta kokonaan ilman peliminuutteja pitkäaikaisloukkaantuneena jääneen Jesse Åhmanin poissaolojen avustamana B-junioreista nostetut puolustajat Topi Kela ja Eetu Viitaniemi nousivat isoihin rooleihin. Kela oli pallon kanssa ja etenkin jalkanopeudeltaan toppareista paras. Kelan tapaan nopeajalkainen Viitaniemi oli suurimman osan kaudesta avauskokoonpanon oikea puolustaja, mutta paikkasi tarvittaessa poissaoloja vasempana pakkina tai topparina, ja pelasi jonkun pelin oikeana laitalinkkinäkin, vaikka viime talvena kukaan ei olisi odottanut nuorukaisen nousevan pelaavaan kokoonpanoon.
Nuorten puolustajien läpimurrot ovat iloinen asia senkin vuoksi, että uusia luottomiehiä todella tarvitaan, kun kapteeninnauhaa kantanut seuralegenda Timo Tahvanainen päätti uransa tähän kauteen. Tahvanainen oli joukkueelle loppuun asti supertärkeä pelaaja niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Hän missasi yhden ottelun pelikiellon ja toisen sairastumisen vuoksi, mutta kaikissa muissa otteluissa hän ahkeroi täydet tai lähes täydet minuutit. Kuten rutinoituneelta ammatin mieheltä odottikin, oli "Tinke" myös kenttäpelaajista tasaisin suorittaja. Jos hän nyt ei ihan huipulla lopettanut, niin ainakin Kakkosen huipulla.
Epäviralliset pelaajatilastot
Sopimuspelaajista ilman peliminuutteja jäivät maalivahdit Remu Koikkalainen (14 ottelua penkillä) ja Erkka Oikarinen (5 ottelua penkillä) sekä puolustaja Jesse Åhman (3 ottelua penkillä). Käyttämättömänä vaihtopelaajana pöytäkirjaan nimensä sai lisäksi maalivahtivalmentaja Jarkko Ojaniemi (5 ottelua).Ihanneavaus
Fujimura Turunen Niemeläinen
Kettunen Saarenkunnas Liukkonen
Tahvanainen (c) Kela Victor Viitaniemi
Piirainen
KAUSI 2023ValmennusJippo lähtee kauteen 2023 elokuussa kahden vuoden jatkosopimuksen tehneen Sami Okkosen johdolla... eiku. Eipä lähdekään. Joukkueen rakentaminen ehti lähteä jo ihan mukavasti käyntiin ja joukkueharjoitusjakso oli juuri alkamassa marraskuun lopulla, kun HIFK teki entiselle pelaajalleen tarjouksen, josta hän ei voinut kieltäytyä. Jipossa ei koettu järkevänä edetä ensi kauteen vastentahtoisesti jatkavan päävalmentajan kanssa, joten vain muutama kuukausi aiemmin sorvattu sopimus purettiin yhteisymmärryksessä, ja Jippo jäi tyhjän päälle.
Tätä kirjoittaessa Okkosen korvaaja on vielä hakusessa, ja koko valmennustiimin koostumus on siten vielä mysteeri. Kaksi edellistä päävalmentajaa, Leppälahti ja Okkonen, osoittautuivat jälkikäteen arvioituna onnistuneiksi out of the box -hauiksi, vaikka kummankin kohdalla poistuminen tapahtui happamissa merkeissä (Leppälahdella epäonnistunut kausi Ykkösessä, Okkosella poiskarkaaminen kesken sopimuskauden). Siksi odotan ihan luottavaisena uuden luotsin löytymistä.
PelaajistoHeti kauden 2022 päätyttyä vaikutti siltä, että selkeä enemmistö pelaajista olisi jatkamassa joukkueessa ensi kaudellakin, ja haluan uskoa, ettei valmentajan vaihtuminen muuta tätä. Tässä vaiheessa ainoa varmistunut lähtijä on SJK:n kanssa sopimuksen tehnyt Miro Turunen, jonka oli oman kehityksensä kannalta syytäkin lähteä ylempiin sarjoihin. Tiedossa olevia sopimuksia on nyt seitsemän kappaletta, ja jokunen ennen Okkosen exitiä solmittu kontrahti voi olla vielä julkaisematta.
Viime kauden suurimpiin onnistujiin kuulunut Pyry Piirainen teki jatkosopimuksen, ja nuoren lupauksen Remu Koikkalaisen viime talvena solmittua sopimusta on vielä vuosi jäljellä, joten maalivahtiosasto on hyvässä jamassa jo tässä vaiheessa. Kolmesta viime kaudella topparina vastuuta saaneesta pelaajasta konkari Jens Harju ja nuori Topi Kela jatkavat, mutta Victor de Paulasta ei ole tietoa. Mikäli Victor ei Joensuuhun enää palaa, tarvitsee Jippo väkisinkin yhden laatutopparin lisää, vaikka Harjulla nousisikin vielä jalka ja Kela jatkaisi kehittymistään. Jesse Åhman on vammojen pilaaman kauden jälkeen erikoisessa tilanteessa, sillä vielä viime talvena näytti, että hänelle on tarjolla avauksen paikka, mutta nyt jatkaessaan hän mitä luultavimmin lähtisi taistelemaan peliajasta nokkimisjärjestyksen neljäntenä miehenä.
Pyry hoitaa nämä - ensi kaudellakinLaitapuolustuksessa vahvistuksille on melko akuutti tarve, sillä jo viime kaudella siellä jouduttiin toisinaan peluuttamaan väärän pelipaikan miehiä, ja eniten pelannut Timo Tahvanainen lopetti nyt uransa, eikä sopimuksenalaisia pakkeja vielä ole. Eetu Viitaniemelle on jatkaessaan tarjolla iso rooli jommalla kummalla puolella. Niko Hukka pääsi viime kaudella jämäminuuteille, ja pelasi koko syksyn farmi-LehPassa Kolmosta. Olisiko hän nyt valmiimpi kamppailemaan peliajasta edarin puolella?
Keskikenttäpelaajista varmoja jatkajia ovat lähinnä vaihtomiehenä peliminuutteja keskellä kerännyt Niklas Sottinen sekä hyökkäävämpinä pelaajina syyskaudeksi joukkueeseen liittynyt Janne Partanen ja huippulupaus Eemil Tanninen. Heistä lähinnä Partanen saattaisi taistella avauskokoonpanon paikasta jo ensi kaudella. Viime kauden joukkueesta työjuhdat Sauli Kettunen ja Santeri Saarenkunnas olisi tärkeää saada kiinnitettyä, mutta erityisesti keskelle tarvittaisiin pelinrakennusosaamista. Etenkin, jos Lari Liukkonen poistuu huhujen mukaisesti muualle.
Miro Turusen lähtö jättää ison loven hyökkäykseen, ja todennäköisesti poistuvalle Ryohei Fujimurallekin tarvittaisiin korvaaja. Lisäksi sekä Toni Tahvanaisen että Aleksi Nissisen jatkot ovat vähintäänkin epävarmoja. Toisaalta seitsemän maalia tehnyt Niko Niemeläinen jatkanee, ja takana on mm. Terrence Smith kärkkymässä isompaa roolia sopimukseen päästessään. Jipolla on viime vuosina ollut melkein vuosittain joku pelaaja, jonka kausi menee mönkään tai pitkälti ohi intin takia, ja päättyneellä kaudella se oli Aake Yletyinen. Ehkä ensi kaudella on Aaken läpimurron aika?
Näitä tarpeita on toki vähän hankala hahmotella, kun ei vielä tiedetä valmentajaa saati millaisella ryhmityksellä ensi kaudella mennään.
TavoitteetKun joukkueeseen on kiinnitetty seitsemän pelaajaa, se on vailla valmentajaa, eikä lohkostakaan ole vielä mitään tietoa, on sinänsä hassua lähteä määrittelemään tavoitteita. Kaudeksi 2024 toteutuvan sarjajärjestelmämuutoksen vuoksi Kakkosen tuleva kausi on kuitenkin hyvin erikoislaatuinen, ja paikkoja sarjanousuun on tarjolla tavallista enemmän, plus että nousu on oikein onnistuneen kauden päätteeksi mahdollinen jopa kaksi porrasta ylemmäs (Kakkosesta Ykkösen yli Ykkösliigaan). Siksi lienee päivänselvää, että Jipon kaltaiselle organisaatiolle Joensuun kokoisen kaupungin ykkösseurana nousu Ykköseen on minimitavoite. Ellei sitten uuden valmentajan hakeminen osoittaudu odotettuakin vaikeammaksi prosessiksi ja pre-seasonilla mene jotain perustavanlaatuisesti ketuilleen, niin että lähtökohdat sarjakauteen olisivatkin ihmeellisen heikot.
Olosuhteet ja ottelutapahtumatVittumaisimpia asioita viime kaudessa oli se, että Mehtimäen tuskaisen hitaan kenttäremontin vuoksi Jippo joutui pelaamaan kauden aikana kevään cup-ottelut mukaan lukien peräti neljällä eri kentällä kuin mitkäkin kiertolaiset. Keväällä pelattiin Rantakylän Liikuntahallissa, sieltä siirryttiin hetkeksi Koillispuiston tekonurmelle ja toukokuun lopulla Joensuun keskuskentän luonnonnurmelle. Mehtimäen tekonurmelle päästiin viimein elokuun alussa, ja uuden alustan korkannut Futura-ottelu pelattiin olosuhteissa, joissa kiinteää puukatsomoa lukuun ottamatta kaikki katsomorakenteet oli viety keskuskentälle Kalevan kisoja varten. Noh, ne saatiin sentään takaisin loppukaudeksi.
Kauteen 2023 lähdetään harvinaisessa tilanteessa, jossa kaikki kilpailulliset ottelut päästäneen lähtökohtaisesti pelaamaan samalla kentällä. Kaupunki on moneen kertaan puhunut, että Mehtimäen tekonurmen alla olevat lämmitysputket otettaisiin käyttöön tulevana keväänä, mutta näinä energiansäästöaikoina epäilen vahvasti. Silti kuvittelisin, että jos sarjakausi alkaa toukokuussa, saadaan kenttä ajoissa pelikuntoon talven jäljiltä. Yhdellä kentällä pelaaminen herättelee jälleen toiveita kaljamyynnin saapumisesta Jipon ottelutapahtumiin...
Kausikortteja ei vielä ole saatu myyntiin, mutta jospa ne ehtisivät vielä pukin konttiin. Hintoihin tuskin on luvassa isoja muutoksia, mutta suunnitteilla on ilmeisesti ollut ainakin yksi kokonaan uusi kausarikategoria.
Ykköses tai Kakkoses - Rednecks on ja pysyy
