ViPa/2 -
Soho 1-4 (1-2)
Soho kävi sarjan ainoana joukkueena tällä kaudella hakemassa täyden pistepotin Vihtavuoresta.
Potku -
Blackbird/Akatemia 4-2 (2-0)
Pöytäkirjan mukaan 57. minuutilla 2-1 -tilanteessa Böördin akatemian Matias Vainionpää lentänyt toisella keltaisella pihalle ja Potku siirtynyt seuraavalla minuutilla 3-1 -johtoon (osumaa ei ole kuitenkaan merkattu rangaistuspotkumaaliksi, kuten Blackbird/Akatemian 2-1 -kavennus). Blackbird/Akatemia kaventanut vielä 68. minuutilla 3-2:een, mutta Potku iskenyt loppulukemat 11 minuuttia myöhemmin. 83. minuutilla myös akatemian Kachimbwa Guerschom Samajita lentänyt toisella keltaisella pihalle. Jossittelu on silti turhaa, ihan itse Soho hukkasi mahdollisuutensa. Onnittelut Blackbird/Akatemialle sarjan voitosta!
Komeetat/2 -
JoSePa 10-1 (6-1)
JoSePa pelannut pöytäkirjan mukaan tosiaan vain kymmenellä pelaajalla, Komeettojen kakkosella ollut 18 pelaajaa listalla. Edes farmisopimus ja Itäisen alueen erillismääräykset eivät ole tällä kertaa pelastaneet JoSePaa, sillä heillä on ollut sääntöjen sallimat täydet kolme kappaletta viimeksi KaPa-51:n riveissä pelannutta pelaajaa mukana.
---
Näillä tuloksilla Soho nousi tasapisteisiin sarjavoittaja Blackbird/Akatemian kanssa, jälkimmäiselle siis ykkössija keskinäisten otteluiden paremman maalieron turvin. ViPa/2 sijoittui vastaavasti kolmanneksi KeuPa/2:sta vastaan pelattujen keskinäisten paremman pistesaaliin (4-1) ansiosta. Komeetat/2 nousi lopulta kolmen ottelun voittoputkensa myötä joutsalaisten ohi viidenneksi. Ja Potkukin sai makoisan päätöksen hankalalle kaudelleen sarjavoittajasta otetun päänahan turvin.
Jotain sarjan tasaisuudesta kertoo se, että kolmannen ja kuudennen sijan välillä oli toista kautta peräkkäin vain neljä pistettä eroa. Olisiko ensi kaudeksi tiedossa vieläkin tasaisempi Vitonen, kun mahdollisesti tämän kauden kärkikolmikko nousee Neloseen, viime kauden Vitosen vitonen PetPet palaa Nelosesta Vitoseen, ja Kutosesta noussee koko kolmen kärki. Itse luovutan Sohon nousun myötä Vitosen yleisseurannan muille, ellei sitten jokin taho kiinnitä allekirjoittanutta asiakirjoittamaan vaikkapa kaikista Keski-Suomen miesten sarjoista Kolmosesta Kutoseen
---
Sitten vielä Soho-lasein otteluraporttia kierroksen kärkikamppailusta. Vierasreissuun lähtö saikin hetkeksi hieman erilaisen tunnelman, kun allekirjoittanut, kimppakyydin kuljettaja ja toinen kyydissä ollut näkivät Taitoniekantien ja Wilhelm Schildtin kadun risteyksessä olevan kerrostalon ohi ajettaessa useamman poliisiauton, yhden ambulanssin ja talon takapihalla peitteellä peitetyn ruumiin. Mitä lie tapahtunut.
Vihtavuoreen matkasi liki täysi lista soholaisia, kun 18 pelaajan kokoonpanon lisäksi mukana oli kaksi varamiestä. Kotijoukkueella oli niin ikään laaja 18 pelaajan kokoonpano, jota voisi nimilistan perusteella kaiketi sanoa kakkosjoukkueen tämän kauden ykkösnyrkiksi. Äkkiseltään katsottuna ainoastaan kevätkaudella loistanut, viimeksi 25.7. pelannut Frans Kangas (loukkia?) oli poissa, mutta hänen tilallaan oli viikko sitten jälleen reilun parin kuukauden tauon jälkeen pelikentille palannut Juuso Muttonen. Keli oli kuin luotu tekonurmella käytävään jalkapallo-otteluun: 16 astetta lämpöä, ensimmäisellä puoliajalla kevyttä tihkusadetta ja toisella jo ihan kunnon sadetta. Yleisöä ei nähdäkseni ollut ihan niin paljoa kuin ainakin männävuosina edustuksen peleissä, mutta lähti sieltä sentään tuttuun tapaan ääntä.
Tällä kertaa Sohon valmentaja Joel Seppälä oli tervehtynyt penkille heti pelin alusta alkaen pitämään tarpeellisen muistutuksen siitä, että jalkapallo-ottelussa on suotavaa olla hereillä heti alkuvihellyksestä alkaen. Sohon kahden edellispelin alun löysäily oli muisto vain, ja kentällä nähtiin nälkäinen vierasjoukkue. Muistikuvieni pohjalta sanoisin, että vieraat olivat alussa enemmän niskan päällä ja varsinkin hyökkäyspään ahnas prässipeli aiheutti kiirettä kotijoukkueen puolustukselle. 25. minuutilla syntynyt pelin avausmaali syntyikin tällaisesta tilanteesta, kun Sohon kahden-kolmen pelaajan prässi aiheutti (muistaakseni) harhasyötön ViPa/2:n oikealta laidalta keskelle, jossa Sohon maalitykiksi äitynyt Anssi Kauhanen kiitti tarjoilusta ja laukoi pallon tarkkaakin tarkemmin vasemman tolpan kautta sisään. ViPa/2 joutui myös toistuvasti rikkomaan vastustajaansa. 32. minuutilla Soho sai vapaapotkun vasemmalta hieman boksin ulkopuolelta. Pallon taakse asettui hieman yllättävä nimi, Sami Jäntti, mutta miehellä on kyllä yllättävän hyvä oikea jalka. Olosuhteet oivallisesti huomioinut Jäntti laukoi pallon joko aivan muurin vasemmalta puolelta tai jopa sen läpi kohti etukulmaa, ja pallon pompatessa liukkaasta tekonurmesta juuri ennen maalia, ei ViPa/2:n maalivahti Joni Liukkonen aivan ennättänyt tilanteeseen maalin toiselta puolelta.
Ensimmäisen jakson loppua kohden hallinta kääntyi kotijoukkueelle sapluunan ollessa useammassa vaarallisessa hyökkäyksessä sama. Pallo pelattiin pitkänä tai puolipitkänä vihtavuorelaisten oikealle laidalle kapteenina pelanneelle Mikael Karjalaiselle, joka pääsi pariinkin otteeseen tänään betonijaloilla liikkeellä olleesta allekirjoittaneesta ohi, mutta keskitykset/laukaukset pienistä kulmista saatiin torjuttua kulmapotkuiksi Sohon topparikaksikon Lauri Pellikka - Kosti Oksanen ja maalivahti Aleksi Sahlbergin toimesta. Yhdestä kulmapotkusta syntyi kuitenkin kotijoukkueen kavennus ottelun 43. minuutilla, kun pallo lähetettiin varsin kauas taka-alueen tuntumaan noin seitsemään metriin. Joku Soho-pelaajista ei seurannut miestään loppuun saakka, vaan ViPa/2:n Ari Puumala pääsi tälläämään kaikessa rauhassa sisäsyrjällä verkkoon. Olikohan sama peluri, joka oli aivan ensimmäisen jakson lopussa lähellä toista maalia kulmapotkusta, mutta tauolle mentiin lopulta vieraiden 1-2 -johdossa.
Toinen puoliaika käynnistyi kutakuinkin siitä, mihin ensimmäinen päättyi. Varsinkin allekirjoittaneen laita vuosi muutamaan kertaan siihen malliin, että olin jo lähellä huutaa penkille että ottakaa jo vaihtoon. Onneksi muu puolustuslinja piti pintansa, eikä kotijoukkueelle tainnut vielä tässä vaiheessa siunaantua mitään tuhannen markan paikkoja. Noin tunnin molemmin puolin oli myös ajanjakso, jolloin ottelu meinasi mennä ajoittain jo vaarallisen puolelle osan ViPa/2:n pelaajista pelatessa tappioasemassa toistuvasti ylikovaa, mutta hyvän pelin viheltänyt Antti Vilkman sai yhdellä varoituksella ja useammalla puhuttelulla rauhoitettua tilanteen. Tunnin kohdalla Soho sai vapaapotkun keskioikealta noin 18-19 metristä. Pallon taakse asettui tällä kertaa legendaarisista vasemman jalan vapareistaan tunnettu Joonas Kiema, joka hämäyksenä seisoi alkuun liki suorassa linjassa muutama metri pallon takana. Tuomarin annettua luvan vapaapotkun suorittamiseen, Kiema siirtyikin nopeasti reilusti oikealle, otti vauhtinsa ja täräytti vasurilla pallon muurin vasemmalta puolelta vastustamattomasti maaliin. Lisää tuli 71. minuutilla, kun Soho sai sivurajaheiton syvältä oikealta. Olisikohan oikea laitapuolustaja Ville Jetsu lingonnut pallon kohti maalia, ja tällä kaudella lukuisia kulmapotkuja sisään puskenut Santtu Spätgens sai ohuesti päätään väliin. Liippaus putosi Kauhasen juoksulinjalle ja mies puski illan toisellaan Sohon voittolukemat 1-4. Joko tuossa tilanteessa tai ennen Sohon neljättä osumaa myös kotijoukkueella oli loistopaikka kaventaa peliä, mutta Sohon maalilla Sahlberg venyi erittäin komeaan yhden käden torjuntaan.
Päätösvihellyksen jälkeen kotijoukkueen kapteeni Karjalainen teki vielä viime kauden ViPa/2 - Potku -pelistä tutut "muttoset" ja otti suunsoitosta toisen keltaisen. Olin kauden aiemmassa kohtaamisessa jo jokseenkin positiivisesti yllättynyt, että vihtavuorelaisten nuorisokaartin päänkesto oli tappiotilanteesta huolimatta kokenut selkeää EOM:ää edelliskaudesta, mutta näemmä osalle ainakin ajoittain tulee edelleen ylilyöntejä. On eri asia pelata kovaa sääntöjen sallimissa puitteissa kuin pelata kovaa sääntöjen vastaisesti. Tuon eron tuomarikolmikko erotti mielestäni tänään erinomaisesti.
---
FC Soho sijoittui viime kaudella lopulta kolmanneksi, ja tulevan kauden tavoitetta sivusinkin aiemmissa viesteissä. Joukkue on vahvistunut viime kaudesta muutoinkin kuin foorumpreesensin osalta ja vahvistuksia on saatu käytännössä kentän jokaiselle osa-alueelle. Kilpailua on jokaiselle pelipaikalle ja pelaajisto on ollut harjoituskauden ajan ihailtavan sitoutunutta toimintaan; harjoituksissa on ollut järjestään yli 20 pelaajaa lähes joka kerta, parhaimmillaan jopa 25-26 sisältäen kaksi maalivahtia. Avausotteluun on tällä hetkellä ilmoittautunut 28 pelaajaa, joten ei käy valmennusjohtoa kateeksi 18 pelaajan ottelukokoonpanoa valittaessa.
Ainoa hennolla lyijykynän piirrolla piirretty kysymysmerkki on ehkäpä selkeän ysipaikan ykköstykin puute, joka vaivasi joukkuetta käsittääkseni myös viime kaudella. Hyviä hyökkäyspään pelaajia on kyllä yllin kyllin, mutta sangen monelle luontaisin pelipaikka on laitahyökkääjän tontti. Itseltäni löytyy kuitenkin luottoa joukkueen maalintekokykyyn, kuin myös muihinkin kykyihin kentän jokaisella osa-alueella. Minkä tahansa sarjan voittaminen on kuitenkin niin monesta asiasta kiinni, että olisi typerää sanoa muun kuin sarjavoiton olevan pettymys, joten sanotaan että muu kuin top2-sijoitus olisi pettymys
Lyhyesti vielä Sohon kaudesta kausiennakkoon peilaten.
Helmikuun alussa aloitettu työnteko alkoi vaikean alkukauden jälkeen kantaa hedelmää, kun pelaajien kemiat alkoivat kohdata ja kun valmennuksen peluutustapa muuttui romahdukseen päättyneen JoSePa-vieraspelin jälkeen paikoin selkeämpään, ennen kautta puhuttuun suuntaan. Tuloksena oli sarjan tämän kauden pisin voittoputki (seitsemän ottelua), jonka aikana kaatuivat mm. sarjan lopulta voittanut sekä kolmanneksi, neljänneksi ja viidenneksi sijoittuneet joukkueet, unohtamatta hyvän syyskauden pelanneen Jyryn kaatamista Jämsänkoskella, josta on muodostunut toistaiseksi melkoinen mörkö muille joukkueille syyskauden puolella. Sohon pelillinen zeniitti osui oman arvioni mukaan kevätkauden kahteen viimeiseen otteluun. Ensin kaatui Komeetat/2 Comets Parkilla suvereenin esityksen jälkeen, vaikkakin lukemien puolesta niukammalla mahdollisella tavalla 0-1. Sen jälkeen ViPa/2 oli jokseenkin pelkkä vastaantulija Säynätsalossa käydyssä kamppailussa, jonka Soho klaarasi 3-0.
Harmillisesti syyskauden loppuun sattui pari heikompivireistä peliä, joiden johdosta sarjavoitto lipesi käsistä. Siitä huolimatta tämän päivän vierasvoittoon oli erityisen hienoa päättää kausi. Muistutuksen vuoksi yksikään toinen joukkue ei onnistunut hakemaan Vihtavuoresta tällä kaudella täyttä pistepottia. Itse asiassa ViPa/2:n ainoa pistemenetys kotona Soho-tappion lisäksi oli tasapeli KeuPa/2:sta vastaan noin kuukausi takaperin. Ja tällä voitolla totta kai varmistui kausiennakossa mainitsemani asia eli top2-sijoitus, joten en sanojeni mukaisesti voi olla joukkueen kauteen pettynyt, vaikkei sarjavoittoa tullutkaan. Henkilökohtaiseen kauteen sen sijaan olen kylläkin hivenen pettynyt, mutta puolustukseksi rationalisoin, että 11.2. futsalkentillä sattunut, yli kuuden viikon tauon harjoituskauteen aiheuttanut nilkkavamma söi varmasti osansa kaudesta. Jospa ensi kaudella uskaltaa taas potkaista kovempaa sillä enemmän käyttämällänikin jalalla.
Mutta takaisin Sohoon. Joukkueesta löytyi laadun lisäksi myös laajuutta, sillä siinä missä sarjassa nähtiin useampiakin pelaajapulasta johtuneita luovutuksia, Soho sai jokaiseen otteluun vähintään 18 pelaajaa. Useimmiten mukana oli myös pari ekstramiestä. Ysipaikallekin löytyi alun kokeilujen jälkeen varsin hyvä dumbo: Santtu Spätgens kävi tekemässä maalit, ja hänen vaihtoparinaan yleensä ollut Hannes Myyrä kävi prässäämässä ja tekemässä hirvittävän määrän työtä joukkueen eteen, vaikka jälkimmäisen maalitili heppalaumassa jäikin vielä avaamatta. Ensi kaudella tuo kaksikkona vuorotellen pelaaminen ei samaan tapaan toki enää onnistu edestakaisten vaihtojen jäädessä Vitoseen.
Tuossa onkin kenties Sohon suurin työsarka ensi kautta ajatellen. Ysikymppisessä kunnossa ei ole tällä hetkellä kuin ehkä kourallinen kenttäpelaajista, tosin seitsemän vaihdon Nelosessahan tuo alkaakin olla jo riittävä määrä. Silti keskimääräistä kuntotasoa olisi omaan makuuni hyvä petrata, jotta kukin jaksaa pelata yhtäjaksoisesti riittävällä tasolla. Rungon pysyessä toivottavasti hyvin kasassa, näkisin Soholla olevan varsin hyvät saumat ensi kaudeksi suuria joukkueellisia muutoksia kokevassa Nelosessa muuhunkin kuin PetPetin tämän kauden kaltaiseen ranskalaiseen visiittiin.
Loppuun vielä subjektiivinen, omatekemään tilastoanal yysiin pohjaava näkemykseni Sohon parhaasta yksitoistikosta Vitosen kaudella 2023. Sohohan pääsi pelaamaan kentällä lopulta vain 16 peliä, mistä syystä pelejä ei voinut luonnollisesti kertyä pelaajillekaan tuota enempää.
GK: Aleksi Sahlberg (14/14 peliä avauksessa, 3 nollapeliä, 2 torjuttua rankkaria)
RB: Ville Jetsu (14/14, 1 maali)
RCB: Kosti Oksanen (11/12, 1 syöttö)
LCB: Lauri Pellikka (13/15, 1 syöttö)
LB: Vili Ylinampa (15/16, 2 syöttöä)
LCM: Joni Rajala (7/12, 5 syöttöä)
CAM/CM: Miska Peltonen (15/15, 5 maalia, 9 syöttöä)
RCM: Valtteri Koskinen (15/15)
RWF: Saku Liikka (7/7, 2 maalia, 1 syöttö)
ST: Santtu Spätgens (10/14, 9 maalia, 4 syöttöä)
LWF: Anssi Kauhanen (10/10, 11 maalia, 1 syöttö)
Yksittäistä joukkueen kauden Man of Mania en lähde arvioimaan, mutta jos kolme pelaajaa pitäisi aseella uhattuna asettaa lyhytlistalle, raapustaisin paperille Sahlbergin, Peltosen ja joukkueen maalipörssin voittaneen Kauhasen nimet. Siltikin jäisi tunne, että hyviä vaihtoehtoja olisi joutunut jättämään listan ulkopuolelle.
---
Kiitoksia kaudesta kanssajoukkueille ja -kirjoittajille, tuomareille, katsojille sekä tietysti kentän reunalta videomateriaalin kera raportoineille JaVin toimittajille! Ja kiitetään nyt myös Pölliksen Itäisen alueen henkilöstöäkin, vaikka pyyhkeitä on tullutkin annettua pikkukentille asetelluista peleistä ja paikoin mielenkiintoisista erillismääräyksistä. Eihän tämä homma pyörisi ilman kaikkia palasia. Tai ei nyt sentään liioitella kaikilla ammattilaisten kliseillä - eiköhän tällä tasolla pelit pelattaisi ilman ainuttakaan katsojaa. Ehdottoman mukavaa silti, että jokaisessa pelissä on edes jokunen silmäpari ollut kentän reunallakin.
