Laisto
 Poissa
|
 |
Vastaus #1 : 07.01.2023 klo 21:04:27 |
|
Kausi 2022 vielä kerran pikakelattuna
JäPS lähti vuonna 2022 historiansa ensimmäiseen kauteen Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykkösessä. Ykkönen on nykymuodossaan sarjanousijoille tunnetusti armottoman raaka paikka, kun hyppy kolmen lohkon ja yhteensä 36 joukkueen Kakkosesta 12 joukkueen valtakunnalliseen Ykköseen on pitkä ja korkea. Kakkoseen mahtuu vielä aika monenmoista organisaatiota ja joukkuetta, ja siellä kohtuullinenkin pärjääminen on mahdollista rakentaa aika yksinkertaisin eväin – urheilullisuus ja ryhmähenki siivittävät jo pitkälle, vaikka mitään sen suurempia hienouksia ei toimintaan sisältyisikään.
Ykkösessä taso tiivistyy huomattavasti, ja niissä karkeloissa ei pelkällä hyvällä fiiliksellä enää menesty. 12 joukkueen sarjasta tippuu alaspäin kolme joukkuetta, ja tuon pohjatrion välttäminen vaatii aitoja vahvuuksia ja riittävän tasaista tekemistä läpi koko kauden. Yksittäinen muutaman voiton hyvä jakso ei riitä, vaan pisteitä pitää pystyä napsimaan läpi koko sarjan. Tätä taustaa vasten JäPS tuomittiin lähes kaikissa ennakkoarvioissa varmaksi putoajaksi, eikä asiantuntijoiden kaartin ennakkoarviota nyt kovasti voi tuomitakaan. JäPS pelasi Kakkosen läpi hyvin suoraviivaisella ajokoirafutiksellaan, eikä tarkoituksena ollut sitä mihinkään muuttaa vaikka sarjataso vaihtuikin. Oli helppo ennustaa, että Ykkösessä moinen antifutis ei enää kanna, ja rutinoituneet, vahvoista yksilöistä ja taitavista valmentajista koostuvat Ykkösen niput riisuvat JäPSin aseista vaivattomasti.
Lisää pontta ennustukset saivat siinä vaiheessa, kun oli aika ilmoittaa joukkueiden pelaajabudjetit. JäPSin 60k oli listan toiseksi pienin, alemmaksi jäi vain PIF:n 30k. Listan keulilla olleet TPS ja KTP pyörivät 300k:n tuntumassa, ja suurin osa joukkueista osui 100k-200k haarukkaan. Ykkösessä menestymisen edellyttämiä vahvistuksia ei pelkällä pyhällä hengellä mukaan saa houkuteltua, eikä suuri yleisö nähnyt JäPS:n mahdollisuuksissa kovinkaan suuria toivonpilkahduksia.
Joukkue itse ei lähtenyt kuitenkaan nöyristelemään tai surkuttelemaan, vaan lausui tavoitteekseen joidenkin mielestä jopa röyhkeästi ylemmän loppusarjan, eli sijoittumisen perussarjassa 6 parhaan joukkoon. Tavoitteelle oli helppo hymähdellä, mutta ehkäpä se osaa kuulijoista jäi kuitenkin mietityttämään – voisiko JäPSin tekemisessä olla kuitenkin joitain vahvuuksia, jotka ennakkospekulaatioissa jäävät näkemättä?
Pre-season ottelut sujuivat kohtuullisesti. Ykköscupin alkulohkosta kerättiin Gnistanista voitto, PEPO:n kanssa tasapeli ja tappio KTP:lle. Näillä tuloksilla irtosi lohkon kakkostila ja jatkopaikka, ja puolivälierässä vastaan tuli Jaro. Pietarsaaressa pelatussa ottelussa JäPS oli matkassa hyvin ohuella ja repaleisella joukkueella, ja selkeä 3-0 tappio antoi lisää vauhtia niille ennusteille, että kun tosipelit alkavat on JäPS helisemässä. Treenipeleissä voitettiin ja hävittiin EIF:lle, ja Honkaa sekä FC Lahtea vastaan kärsittiin tappiot.
Joukkueen kasaaminen eteni talven mittaan ja ryhmää vahvistettiin vielä pitkin kevättä, kun mukaan saatiin Ykkösestä ja/tai Liigasta kokemusta omaavina pelaajina Alieu Ceesay (VPS), Tino Palmasto (HIFK), Luqman Kassim (VPS) ja Hassan Sesay (Gnistan). Aikaisemmin talvella mukaan oli saatu uusina pelaajina Tony Lehtimäki (PK-35), Daniel Kepot (EPS), Antti Ulmanen (MP), Joni Niemi (PK-35), Verneri Meriläinen (IF Gnistan), Adel Jrad (VJS) ja Besart Mustafa (KTP). Tämäkin herätti pohdintaa – toisaalta pohjalla oli vahva Kakkosessa hitsautunut runko josta löytyi kovia nimiä kuten Aleksi Ristola ja Reza Heidari, ja sitä saatiin kohtalaisesti höystettyä uusilla pelaajilla, ja toisaalta taas joukkueesta puuttui jotain, joka olisi luonut varmuuden Ykkösessä menestymisen mahdollisuuksista.
Kauden kolme ensimmäistä sarjaottelua jättivät vielä odottavan tunnelman. Vastassa oli kova kolmikko Jaro, TPS ja KPV, ja kenenkään jalkoihin ei jääty. Jarolta ja KPV:lta puristettiin kotona 0-0 tasapelipiste, ja TPS:llekin laitettiin vieraissa ihan hyvin kampoihin, vaikka Simo Roihan tehohetket pitivätkin pisteet Turussa 3-0 lukemin. Epäilyksiä totta kai herätti se, että JäPSin tehtyjen maalien sarakkeessa komeili näiden kolmen ottelun jälkeen vielä pyöreä nolla.
Neljännellä kierroksella sitten räjähti, ja tällä kerralla järvenpääläisittäin ikävästi, kun Gnistan-pelin lopputulos Oulunkylässä oli peräti 10-1. Osa Sinisten kannattajista ei tule luultavasti ikinä täysin toipumaan tästä hoonauksesta. JäPSistä tuli hetkeksi aikaa koko suomalaisen futisyleisön pilkan kohde, ja täysin ymmärrettävästi, eihän tuollaisia lukemia voi millään perusteilla hyväksyä.
Gnistan-tappion jälkeen oltiin sitten aikalailla JäPSin kauden kulminaatiopisteessä. Kasassa olivat ainekset kaikkien aikojen syöksykierteeseen, jonka olisi hyvin voinut kuvitella olevan edessä, jos muutamasta seuraavastakin pelistä olisi tullut selkäsauna. Tässä kohtaa JäPS-miehistö kuitenkin kaivoi takataskustaan siellä lymynneen ryhtiliikkeen, ja käynnisti jopa aika käsittämättömänkin pisteputken. Kuusi seuraavaa sarjaottelua poikivat neljä voittoa ja kaksi tasapeliä, jotka raavittiin milloin milläkin tavalla. Putken käynnistäneessä EIF-kotivoitossa ryhmää piti pystyssä Janne Laiho, joka torjui kaiken mahdollisen ja mahdottomankin, kun tammisaarelaiset hakkasivat päätään JäPSin uhrautuvaa puolustusta vastaan. Lappeenrannassa PEPO iski 16 minuutissa taululle 2-0 lukemat ja JäPS oli täysi vastaantulija, mutta peliminuuttien 50-59 aikana tauolla uudesti syntynyt järvenpääläissikermä paukutti kolme maalia, ja käänsi pelin täysin päälaelleen tyylitellen lopulta 2-4 vierasvoiton.
Samalla ajanjaksolla JäPS keräsi glooriaa myös Suomen Cupissa. Alkukierrosten voitot alempien sarjatasojen NJS:ää, HyPSiä ja Komeettoja vastaan tulivat rutiinilla, mutta neljännesvälierän 2-1 voitto AC Oulua vastaan nousi järvenpääläisen jalkapallon klassikoiden joukkoon. Peli eteni odotetusti liigajoukkue Oulun hallinnassa, ja kaikki näytti jo selvältä, kun Enoch Banza iski toisen puoliajan alkajaisiksi 0-1 maalin. Viimeisen kymmenminuuttisen tapahtumat nostavat kuitenkin kylmiä väreitä edelleen, kun ensin Hassan Sesayn sivuvapari painui ruuhkan keskeltä suoraan maaliin, ja hetken kuluttua Miro Schwalenstöckerin ja Ville Aholan prässi ja paine olivat liikaa oululaisten Juhani Pennaselle ja Noah Pallakselle, joista jälkimmäinen lopulta sohi pallon omaan maaliin. Lopputulos 2-1 oli JäPSille iso päänahka, ja se vei järvenpääläiset Cupissa peräti kahdeksan parhaan joukkoon.
Cupin puolivälierässä JäPS matkusti mastokaupunkiin FC Lahtea vastaan, ja draamaa oli jälleen luvassa koko rahan edestä. Ensimmäisen puolituntisen vieraat olivat täysiä vastaantulijoita, mutta valmentajanvaihdostaan piristyneet isännät onnistuivat iskemään vain yhden täysosuman. Puolen tunnin kohdalla lahtelaisten maalissa pelannut Antonio Reguero kuitenkin kohelsi itselleen punaisen kortin, ja Tino Palmasto ampui tilanteesta tuomitulla 11-metrisellä JäPSin tasoihin. Yhden pelaajan ylivoima tasoitti puntit, ja tilanne ottelun voittajan suhteen olikin sen jälkeen taas täysin avoimena. JäPSille oli tarjolla ratkaisun avaimet toisen puoliajan keskellä, kun pallo vietiin uudestaan rangaistuspisteelle. Tällä kerralla Palmasto ei kuitenkaan onnistunut, ja peliä jatkettiin 1-1 tasalukemissa. Ottelun lisäajalla Lahti näytti sitten liigajoukkueen rutiiniaan, ja iski 2-1 voittomaalin keskialueen vapaapotkunsa jälkimainingeista.
Pettymys oli hetken aikaa valtaisa, mutta pienen sulattelun jälkeen mieleen jäi päällimmäiseksi upea Cup-matka ja hienoja elämyksiä. Näistä elämyksistä vähäisin ei ollut se kannatus, jota järvenpääläiset olivat jo pitkin kautta saaneet katsomosta nähdä ja kuulla, ja joka etenkin Lahdessa nousi vielä pykälää suurempiin mittasuhteisiin. Erittäin runsaslukuiseksi alkukauden aikana kasvanut junnumobi oli rumpujen ja chanttien ja banderollien kera alkanut kotiotteluissa pitää huolta siitä, että tunnelma on katossa, ja Lahdessa tämä ääneenkannatusjoukkio sai vielä rutkasti lisävahvistuksia. Lisäksi, JäPS oli täysin uskottavasti pystynyt haastamaan Veikkausliigajoukkueita kilpailullisissa ja panoksellisissa otteluissa, ja se totta kai toi lisää ruutia koko touhun uskottavuuteen.
Suomen Cupin myötä JäPS oli tahkonnut kauden koko alkupuoliskon melkoisessa otteluruuhkassa, ja siitä taidettiin maksaa veroa kesä-heinäkuun vaihteessa, kun sarjassa kärsittiin peräkkäiset tappiot MP:lle, TPS:lle ja KPV:lle. Jälleen kerran Siniset näyttivät kuitenkin vahvuutensa, ja pistivät tappioputken poikki ennen sen paisumista vaarallisiin mittoihin. Seuraavat viisi ottelua toivat 12 pistettä voitoilla Gnistanista, EIF:stä, PIF:stä ja SJK Akatemista, ja ainoastaan KTP oli Arto Tolsalla liian kova vastus.
Samalla kun ylemmän loppusarjan paikka alkoi siintää horisontissa, alkoivat takasuoran maitohapot jyllätä pohkeiden lisäksi myös takareisissä. Neljä jäljellä ollutta perussarjan ottelua aloitettiin tappioilla PEPO:lle ja Jarolle, jolloin ratkaisut jäivät viimeisten otteluiden varaan. JäPSin näkökulmasta helpottavaksi muodostui toiseksi viimeisellä kierroksella pelattu 75-vuotisjuhlaottelu Keskuskentällä PK-35:ta vastaan, josta komean 1152 katsojan yleisömäärän lisäksi napattiin myös riemastuttava 3-0 kotivoitto. Tämä ei ylemmän loppusarjan paikkaa vielä sinetöinyt, mutta muut pelit menivät kahden viimeisen kierroksen aikana sopivasti ristiin niin, että perussarjan viimeisen ottelun 2-0 vierastappio Mikkelissä ei koitunut JäPSin kohtaloksi. Lopullinen sijoitus oli kuudes, joka tarkoitti upeasti paikkaa Ylempään loppusarjaan. Lisäbonuksena plakkariin jäi Ykkösen pk-seutu + kehyskunta-alueen valtikka, kun sekä Gnistan että PK-35 jäivät alempaan loppusarjaan.
Ylemmässä loppusarjassa taivaan portit olivat raollaan – teoriassa. Reality checkkiä tarjoiltiin kuitenkin heti ensimmäisessä ottelussa Kotkassa, kun keväiset muistot Oulunkylästä palailivat mieleen KTP:n 6-0 kylvetyksen jälkeen. Tällä kerralla lieventävänä asianhaarana oli Hassan Sesayn totaalinen kilahtaminen ottelun alkuvaiheilla – seurauksena ulosajo ja kurinpidolta jälkitoimituksena seitsemän pelin lisäpelikielto normaalin kahden pelin kakun lisäksi. Tack och adjö kauden 2022 osalta, ja JäPS-futiksen osalta ehkäpä ihan pysyvästikin.
Jotta ansiomerkki kauden 2022 väriläiskänä ei kuitenkaan jäisi epäselväksi, pisti JäPS haisemaan seuraavassakin ottelussa – tällä kerralla positiivisissa merkeissä. KTP:tä takaa-ajanut TPS saapui Keskuskentälle voitto ainoana vaihtoehtonaan, ja aloittikin pelin tylysti iskemällä ensimmäisen maalin toisen peliminuutin kohdalla. Ei muuten ollut ensimmäinen JäPSin alkuminuuttien koomailu kauden aikana. Päivän teemana oli kuitenkin hurlumhei, ja parinkymmenen minuutin päästä oltiinkin jo 2-1 kotijohdossa. Tauolle mentäessä numerot tulostaululla oli saatu päiviteltyä taas toisinpäin tilanteeseen 2-3. Toinen puoliaika osoitti jo hyytymisen merkkejä, kunnes TPS-puolustuksen Samba Benga hönöili itselleen punaisen kortin alimman pelaajan rikkeellä. Siitä muutaman minuutin päästä Herkko Kuosa ampui yhden koko Ykkösen kauden komeimmista täysosumista, kun volley painui hämmentävällä tavalla TPS-maalin takaressuun. Viimeisen niitin Tintti Johanssonin TPS-valmentajapestille iski sitten kukas muukaan kuin Aleksi Ristola pomputtamalla pallon jälleen yli TPS-häkkäri Marttisen kuin Iso-Kello Eerikäinen Kinnarin kentällä jäke-pesiksen kulta-aikoina konsanaan.
TPS-voiton jälkeen järvenpääläisten kausi alkoi olla jo niin täynnä kaikkea mahdollista, että viimeiset kolme ottelua olivat enemmän ja vähemmän läpsyttelyä. EIF ja Jaro kairasivat selkeät voitot, ja kauden päättäneessä KPV-ottelussa paremmalta näyttäneen latingin tappoi Tino Palmaston ulosajo. Tämän myötä JäPS jäi yläloppusarjan viimeiseksi, mutta se ei tietysti siinä kohtaa enää niin kirvellyt, kun kausi kaiken kaikkiaan oli sujunut paremmin kuin hyvin, ja aika monen ennakko-odotukset ylittäen.
Pelikentän ulkopuolella JäPSin boogie soi ja swengasi duurissa. Järvenpään tunnetusti romanttisen pittoreskeihin puitteisiin rakennetut ottelutapahtumat tunnustettiin laajalti positiivisiksi hyvän mielen tapahtumiksi, ja sijoittuminen Ykkösen yleisöliigan keskivaiheille lähes 600 katsojan keskiarvolla ei ole kehyskunta-alueen sarjanousijalle ollenkaan huono suoritus. Pelitapahtumista ei vauhtia, vaarallisia tilanteita ja yllättäviä käänteitä puuttunut, joka osaltaan totta kai lisäsi viihdearvoa. Myöskään kauden 2020 kovimpien kesähelteiden kaltaista katastrofia eli lonkeron loppumista ottelun puolivälissä ei tapahtunut, eli eteenpäin mentiin silläkin saralla.
Kaikkein tärkein asia ottelutapahtumiin liittyen oli kuitenkin lopullinen nuijan kopautus sille, että Keskuskentän olosuhteet pistetään uusiksi. Näin järvenpääläisen futisväen pitkä ja uuttera lobbaustyö sai palkintonsa, ja hetken päästä JäPS-futista päästään pelaamaan sen ansaitsemissa puitteissa. Varsinaiset rakennustyöt alkavat syksyllä 2023 ja valmista pitäisi olla kesällä 2024, eli vielä kauden 2023 ajan Järvenpäässä päästään onneksi nauttimaan ”against modern facilities” -liikkeen antimista!
Myös joukkueen talouspuoli kesti Ykkösen debyyttikauden rasitukset hyvin, ja pelaajistoa pystyttiin loppukesästä siirtoikkunan umpeutuessa vahvistamaan Enoch Banzalla ja Berat Kösellä. Päivitettyjä pelaajabudjetteja ei mikään taho enää kauden aloituksen jälkeen kerää, mutta JäPSinkin osalta lopputulos oli vahvistusten myötä varmuudella suurempi kuin kauden alussa ilmoitettu 60k.
Kauden 2022 osalta summa summarum; monella rintamalla mentiin yli odotusten ja viihdearvoa ei puuttunut. Hurjat heilahtelut ja ailahtelut tiputtavat kouluarvosanaa kiitettävästä ja erinomaisesta, mutta kyllä se tässä todistuksessa on sellainen tukeva 8 ja 1/2.
|
