Simo Valakari, St Johnstone F.C.

[HÄI]

Mutta siis toi suomalainen seurakulttuurihan on viturallaan lähes kaikissa lajeissa, kun vertaa näihin isoihin KV-tekijöihin ja myös isoihin pohjoismaalaisiin. Jos aatellaan vaikka AIK:ta, niin jos satut asumaan Solnassa ja sun lapses haluaa esimerkiksi pelata golffia, shakkia, keilata, jäkistellä, yleisurheilla, painia tahi vastaavaa, niin kaikkiin näihin vastaus on AIK. Työmatkalla kävin tutustumassa Lissaponissa (lausutaan perluskooni) Sportingin toimintaan vähän ja näillä tais olla suunnilleen 50 lajia valikoimassa. Djurgårdenilta löytyy samat ku AIK:lta, mutta tohon päälle alppihiihtoa, suunnistusta, nyrkkeilyä, pöytätennistä, miekkailua ja jotain muuta.

Voihan sitä pitää päinvastoin vahvana omanlaisenaan seurakulttuurina, että aletaan pienellä kynnyksellä väsätä jotain Vuosaari Volleyball Boysia eikä vaan toimita jonkun megabrändin alla. Ja Portugalissa nyt käytännössä jalkapallo on ainoa urheilulaji, joka kiinnostaa ketään, niin vertailu on muutenkin väkinäistä. Maan toiseksi suosituin joukkuelaji on käsitykseni mukaan hóquei em patins, jolla ei ole edes vakiintunutta suomenkielistä nimeä.

[erno]

Mennään aika vahvasti ohi aiheen (toki oma syy, itsehän aloitin), mutta kävin kattomassa tota ja kyseessä on suunnilleen sählykäykalossa rullaluistimilla pelattava jääkiekko. Isoimmat seurat tossa lajissa taitaa olla FC Porto, Sporting Lissabon ja Benfica. Polkupyräilyhän tuolla on ainakin mun silmiin kakkoslaji, ja siinä puolestaan parhaat jengit on Benfica ja Boavista.

Ja kyllä, sä voit pitää sitä omanlaisena seurakulttuurina että jokasella lajilla ja jokasella kärrypolulla on oma urheilujengi, mutta siinä on myös omat puutteensa. Kuten se, että oikein mikään seura ei ole sitten kulttuurillisesti kauhean vahva, mikä heijastuu monenlaisiin asioihin yhteisöllisyydestä harjoitusolosuhteisiin.

[Kutonen]

Off topikkina jatketaan, mutta Suomessa monilajiseuroissa usein käy niin, etta hoki vie halleineen jellonaosan ja muut - yleensa futis - kaapii laarinpohjia.

[Höntsäfutis]

Mutta siis toi suomalainen seurakulttuurihan on viturallaan lähes kaikissa lajeissa, kun vertaa näihin isoihin KV-tekijöihin ja myös isoihin pohjoismaalaisiin. Jos aatellaan vaikka AIK:ta, niin jos satut asumaan Solnassa ja sun lapses haluaa esimerkiksi pelata golffia, shakkia, keilata, jäkistellä, yleisurheilla, painia tahi vastaavaa, niin kaikkiin näihin vastaus on AIK. Työmatkalla kävin tutustumassa Lissaponissa (lausutaan perluskooni) Sportingin toimintaan vähän ja näillä tais olla suunnilleen 50 lajia valikoimassa. Djurgårdenilta löytyy samat ku AIK:lta, mutta tohon päälle alppihiihtoa, suunnistusta, nyrkkeilyä, pöytätennistä, miekkailua ja jotain muuta.

Onhan Suomessakin joitain näitä "monilajiseuroja" esim. Pyrintö ja monilla futisseuroilla on ollut valikoimassaan lätkää ja lentopalloa.... Se on vain harmi, että jossain vaiheessa on "erkauduttu" ja on tullut omat lätkä/futisseurat, jotka voisivat omilla suuremmilla resursseillaan tukea myös muita lajeja.

En tiedä, mikä sitten suomalaisten luonteessa saa aikaan, että meillä on haluttu erikoistua vain siihen tiettyyn lajiin? Onko syynä ollut pienemmän resurssit ja sitä myötä niistä sitten on tiukemmin kamppailtu/ riidelty ja päätetty olevan helpompi kun saat itse päättää niistä.

Kyllähän tuollainen olisi hyvä ratkaisu etenkin monen pienemmän lajin ongelmaan, kun esim. harrastuspaikkoja voitaisiin rakentaa yhdistelemällä eikä niin, että jokainen vuorotellen vinkuu sitä omaa hallia/kenttää.

[Nigel Kugelschfeir]

Jos olet tutustunut suomalaiseen seuratoimintaan niin eihän siellä saada valittua edes kahvimerkkiä buffettimyyntiin ilman että joku suuttuu ja lähtee ovet paukkuen menemään.

[Rikkiviisas]

Myöskään meillä ei jostain syystä kehittynyt samanlaista laajojen massojen seurakulttuuria kuin muissa Pohjoismaissa.

Enemmänkin massojen seurakulttuuri ei ole säilynyt (kuin jääkiekossa 70-luvulta eteenpäin).
Suunnilleen 70- ja 80-luvullahan yleisömäärät kääntyivät laskuun ja muutenkin toiminnan kehittyminen tyssäsi.

Toki sarjajärjestelmän mielenkiintoisuuksien vuoksi on pelattu vastaavasti aikanaan todella pienillekin yleisöille, mutta sanoisin jatkuvuuden katkenneen noilla paikkeilla nimenomaan massojen osalta. Vastaavasti sitten jääkiekossa ne alkoivat kehittyä, pitkälti olosuhteiden lobbauksen vuoksi.

[Dirk Kuyt]

Sinänsä näiden Benfica, Olympiacos, Panathinaikos, Fenerbahce, Barca, AIK, DIF, Hammarby jne monilajisuuden ihailussa unohtuu kuitenkin se, että selkeä enemmistö maailman futisseuroista on silti lajiensa erikoisseuroja, ja tollaisia lajien resurssisyistä pudottamisia löytyy muualtakin. Esimerkiksi Ajax oli joskus muinoin myös hyvä baseballjengi jne.

Ruotsissakaan ei tarvitse mennä kuin Göteborgiin, jossa IFK Göteborg on tosiaan monilajiseura, jonka voi bongata niin Allsvenskanista kuin Jukolan viestistä, mutta toisaalta kaupungin kendossa ainoa relevantti seura on Frölunda HC, joka taas on vuosikymmeniä sitten futiksessa lähes ei kenenkään kannattamasta Västra Frölundasta omille teilleen lähtenyt erikoisseura. Göteborgissa lienee siis aikalailla ”kannatan IFK:ta futiksessa, Frölundaa lätkässä” meno niillä, jotka molempia seuraa, joka ei juuri Suomesta eroa.

[Jair Bolsoaarnio]

Aidot monilajiseurat on tosiaan se poikkeus, ja että Ruotsissa on niin monta menestynyttä sellaista on vielä poikkeuksellisempaa.

Tanskassa iso osa pääsarjaseuroista on "FC Lahtia", eli fuusiomuovia kun kaupunkien kaksi tai useampaa seuraa yhdistyivät.

Norjassa tunnetut ja perinteiset Rosenborg, Molde, Brann, Lilleström, Viking Stavanger, Bodö/Glimt jne on kaikki jalkapallon erikoisseuroja. Vålerenga on tässä se poikkeus, eli toimintaa on futiksesta shakkiin. Vålerenga on myös Norjan menestynein kendoseura. Tromsö IF oli aikanaan monilajiseura, mutta nykyään keskittyy täysin futikseen.

[ManuRe]

Lopettakaa jo, täällä seurataan Valakarin tekemisiä.

[giro12]

Lopettakaa jo, täällä seurataan Valakarin tekemisiä.

Ehkä Valakari voisi valmentaa myös shakkia tai kendoa?

[nptuomin]

Juuri äsken päättyneessä ottelussa Riga FC voitti Simon viime kauden seuran Audan 1-0.

[Edmundo]

Lopettakaa jo, täällä seurataan Valakarin tekemisiä.

Mielestäni paljon kiinnostavampaa keskustelua kuin Simon harmaan jengin tulosten luettelu. Olkoonkin OT.

[muumi]

Suomessahan oli miltei kaikki seurat monilajiseuroja vielä pitkään sotien jälkeen. Sitten sekä rahapulassa että riidoissa mihin lajiin panostetaan seurat valitsivat lajin, mihin panostavat. Joissain säilyi yllättäviäkin rippeitä vielä pitkään tai edelleen, kuten ToPo:n nyrkkeilytoiminta, mutta isoimmat lajit erkani, koska halusivat resurssit käyttöönsä.

[Jair Bolsoaarnio]

Suomihan on tässä seurakulttuuriasiassa jossain Baltian ja muun Euroopan välissä. Myöskään meillä ei jostain syystä kehittynyt samanlaista laajojen massojen seurakulttuuria kuin muissa Pohjoismaissa. Vasta nyt viimeisen parin vuosikymmenen aikana tätä on selkeästi kulttuurisena tuontina juurrutettu Suomeen ja esimerkiksi HJK:n kohdalla on menty kovaa eteenpäin.

Olisi kieltämättä todella mielenkiintoista kuulla valistuneita arvioita tai tutkimuksia siitä, mistä tämä johtuu. Suomessa seurasekoilu on ollut vähäisempää kuin Baltiassa, joten syyt ovat kenties ainakin yksilöurheilun painottumisessa ja suurissa maan sisäisissä muuttoliikkeissä, jotka ovat rikkoneet paikallisuutta.

Valistunutta tutkimusta en pysty tarjoamaan, mutta voin antaa oman arvailuni. Sanoisin että suuri syy on se että itsenäisyyden alkuaikoina ja jopa ennen itsenäisyyttä, Suomen ihan virallisena tavoitteena oli "juosta Suomi maailmankartalle". Yksilölajeihin panostettiin valtavasti, valmennus oli aikansa huippuluokkaa, ja myös lihashuollossa ja ravintotieteissä Suomi oli yksi maailman edelläkävijöitä. Se näkyi myös esim Puolustusvoimissa. PV alkoi laskea kenttämuonituksen vitamiiniarvoja muistaakseni 1935, jolloin esim B6-vitamiini oli löydetty ja kemiallisesti erotettu Saksassa vain vuotta aikaisemmin.

Ja menestyshän yksilölajeissa oli ihan käsittämätöntä. Esim 1924 kesäolympialaisissa Suomi oli mitalitaulukon kakkonen, ennen nykyisiä supermaita Britanniaa ja Ranskaa. Norja keräsi 10 mitalia ja Tanska 9. Suomi 37 joista 14 kultaisia. Menestys ruokki kiinnostusta ja menestystä, ja joukkuelajit jäivät Suomessa taka-alalle. Vuonna 1929 perustettu jalkapallon pääsarja oli pienen piirin puuhastelua. Valtaosa seuroista koko 1930-luvun tulivat vain kolmesta kaupungista; Helsingistä, Turusta ja Viipurista. KuPS, VPS ja VIFK olivat harvoja etelärannikon ulkopuolisia seuroja jotka pystyivät kampeamaan itsensä pääsarjaan, usein pudotessa nopeasti takaisin. Jalkapalloa pelattiin etelä- ja länsirannikon kaupungeissa, ja Kuopion tai Valkeakosken sisämaakaupungit olivat harvoja poikkeuksia. Ei voida millään tavalla sanoa että jalkapallo olisi ollut koko maan peli, eikä pikkupaikkakunnilla tiedetty jalkapallovalmentamisesta mitään. Sen sijaan yleisurheilusta ja hiihdosta tiedettiin. Joku lahtelainen voi korjata jos olen väärässä, mutta käsittääkseni Lahden seudusta tuli suomalaisen jalkapalloilun painopisteistä kunnolla vasta karjalaisevakkojen tuontitavarana.
Koska jalkapallo ei ollut Suomessa "koko kansan" laji, myös maajoukkueen menestys oli kehnoa. Pohjoimaiden mestaruuskisoissa Suomi oli aina viimeinen, ja ensimmäisissä MM-karsinnoissa vuoden 1938 Suomi kovassa lohkossa pelasi saldolla 0-0-3, 0-7. Saksa, Ruotsi ja Viro voittivat Suomea vastaan. Latvia taas pääsi jatkokarsintoihin voittamalla lohkonsa, jossa pelasi Latvia ja Liettua. Ehkä vähän epäreilut lohkot mutta ok. Joka tapauksessa, menestys oli kehnoa.  

Muuttoliikettä ja maaltapakoa ei voida suoraan syyttää, koska Ruotsissa oli yhtä voimakas muuttoliike. Ero oli kuitenkin se, että viimeistään vuoden 1950 MM-kisojen pronssin jälkeen joka ikinen perämetsien ruotsalainenkin tiesi miten jalkapalloa pelataan. 1950 kisojahan ei voinut katsoa livenä kuin paikan päällä, mutta radiosta matseja kuunneltiin ja lehdissä kirjoitettiin paljon niin itse kisoista, itse jalkapallosta kuin eksoottisesta Brasiliastakin. Ehkä ihan hyvä ettei kisoja televisioitu, koska jatkosarjassahan Brasiliassa perserassasi Ruotsia maalein 7-1, ja tällainen nöyryytys oli helppo unohtaa.
Erona oli siis että suomalaiset maaltamuuttajat tulivat usein alueilta joissa jalkapallokulttuuria ei ollut nimeksikään, kun taas monet ruotsalaiset ja norjalaiset maaltamuuttajat toivat orastavan jalkapallokulttuurinsa mukanaan kaupunkeihin, ja näin syntyi luonnollisesti isoisältä pojalle -seuralutuuri.

Joskus voi olla myös ihan yksittäisistä puuhamiehistä ja heidän aktiivisuudestaan kiinni mitkä lajit juurtuvat mihinkin ja mitä sitten massat alkavat pelata. Se korostui valtavasti varsinkin silloin kun televisiota ei ollut, puhelimiakin vähän, eikä kielitaidottomat kansalaiset olisivat voineet lukea ulkomaisia alan zinejä vaikka niitä olisikin ollut liikkeellä. Ranskalaisista muotilehdistä naiset katsoivat kuvia ja kopioivat tyylinsä sillä tavalla, mutta jalkapallossa se on vähän vaikeaa. Eikä varmaan auttanut että Urheilulehti kirjoitti vähättelevästi miten suomalaiset potkupalloilijat olivat surkeita ja vieraileva Unkari voitti suomalaiset mennen tullen. Suomen maalivahtikin epäiltiin olevan sokea kun oli niin luokaton. Moni meistä katsoi tiistain tsämppäriottelua telkkarista ja seuraavana päivänä yritettiin kopioida kikkoja joita oltiin nähty. Ennen telkkaria se ei ollut mahdollista.
Sekä koripallo että käsipallo levittäytyi Suomeen tiettävästi Tanskan kautta. Koris juurtui jollain mittapuulla, mutta käsipallo ei koskaan levinnyt länsi-Uudenmaan ulkopuolelle paitsi Riihimäelle. Suomi pääsi mukaan ilman karsintoja vuoden 1939 koripallon EM-kisoihin, ja oli varmaan kaikkien aikojen surkein joukkue joka koskaan on tuolla tasolla pelannut. Esim Viro voitti Suomen 91-1. Tosin Viro oli järkevästi kutsunut amerikanvirolaisia mukaan, Suomi ei. Koris kuitenkin juurtui vaikkei siinäkään alku ollut mikään loistokas. Sen sijaan Tanskassa koris vaihtui unholaan, mutta käsipallosta tuli maan kakkoslaji.

Miten nyt tiivistäisi tämän kaiken? Jalkapallokulttuuri on Suomessa ohutta, koska se alkoi ja pysyi hyvin pitkään ohuena, ja se oli pitkään pienen piirin puuhastelua. Ensin yleisturhailtiin, lumilaahailtiin ja menestyttiin niissä, sitten kendo keksi että nyt joka pitäjään jäähalli jotta jääkiekkokulttuuri leviää joka niemennokkaan, suomalaisia pääsi NHL:ään ja he toivat palatessaan ammattimaisen toiminnan mukanaan. Samaan aikaan Suomen huippunimet kuten Jukka Ikäläinen pelasi Ruotsin kyläseuroissa. Yksi lähes 100 peliä Suomen kendomajussa pelannut entisaikojen pelaaja kertoi minulle että miksi kendo nousi ykköslajiksi eikä futis, oli nimenomaan koska jääkiekossa tajuttiin paljon aikaisemmin miten harjoitellaan ja pelataan ammattimaisesti, ja se sisäistettiin hyvin.

e: Jos Aulis Rytkönen ei olisi muuttanut kuusivuotiaana Kuopioon vaan Jyväskylään, hänestä olisi tullut yleisurheilija tai joku saatanan mäestätippuja.

[Kuku]

Kumupjen yöstä hönkii taas ilmoille foorumistien katkerat muistot. Muistettiinko mainita Natsi-Pihkala ja pesäpallo?

Tähän päivään ja Simoon, tai oikeammin ylihuomiseen.
Sellainen vähän riskipeli tulossa, matka Valmieran vieraaksi. On kolmantena 6 pistettä Riga FC:tä perässä, ja varmasti pyrkivät kaventamaan eroa. Tasuri olisi pettymys molemmille ja Simon asemalle erityisen vaarallinen, jos RFS klaaraa oman pelinsä Liepajassa huomenna.

[Kuku]

Ja niinhän siinä kävi, että Simo joutui tyytymään tasapeliin Valmierassa ja RFS hoiti voiton kotiin Liepajassa. Ero sarjakärkeen venähti 7 pisteeseen.

Riga FC tasoitti lisäajalla loppunumeroiksi 2-2, eli paskemminkin olisi voinut käydä. Kyllä se Latvian mestaruus näyttää karkaavan.

[D mies]

Kova voitto Puolan Slaskista Konffaliigan karsinnoissa. 1-0 kotona eli onhan tuosta toki vielä matkaa jatkoon, muttei Simon uran jatkomahdollisuuksia huononnakaan.

[Weki]

"Kissa tippuu aina jaloilleen", oli ajatukseni katsellessa Rigan mainiota alkua Slaskia vastaan. Valakari vaikutti varsin tyytyväiseltä pelilliseen ilmeeseen. Ensimmäinen puoliaika oli oman näkemykseni mukaan kauden parasta peliä joukkueelta.

Siirtoikkunan avauduttua saapunut Costa Rican maajoukkuepelaaja Orlando Galo vaikuttaa ottavan suoraan tontin puolustavana kk-pelaajana Babecin viereltä. Tämä hankinta voi olla Rigan eurotaipaleelle äärettömän tärkeä palanen, sillä joukkueessa ei oikein ole toista pelaajaprofiililtaan puolustusorientoitunutta kk-pelaajaa.

[Tähtiportteri]

https://www.itromso.no/meninger/i/gwwKMq/nok-en-stygg-avskjed

[äägee]

https://www.itromso.no/meninger/i/gwwKMq/nok-en-stygg-avskjed

Tämä oli vähän outo:

En langtidskontrakt gjorde at TIL etter nedrykket noen måneder tidligere, i desember 2019, ikke kunne sparke treneren som hadde lagt seg ut med både sentrale TIL-aktører utenfor banen og store deler av spillergruppa. Sistnevnte blant annet fordi det var en oppfatning hos lagkameratene at Simos tenåringssønn ble satt inn på laget av andre årsaker enn det rent sportslige.

Väitetään, että pelaajistossa oltiin TIL:ssä sitä mieltä, että Onni Valakari oli joukkueessa muista kuin pelillisistä syistä. Onnin tilastot Tromssassa olivat kuitenkin melko hyvät, ja on tehnyt ihan hienoa uraa Kyproksella sen jälkeen (vaikka foorumilla tykätään kritisoida sitä). 2019 mies teki 7 maaliakin Tromssalle.

[Pököpeura]

Niin ja Röytän Karhun mukaan "TIL kuittaa miljoonissa kruunuissa liikkuvan siirtosumman [Onnin Pafos siirrosta], Tepsille menee 15%."

[Kuku]

Se ei kuitenkaan ollut outo, että Simo hankkii ensin sankarinviitan kilpailullisten saavutusten johdosta ja joutuu sen jälkeen riitoihin seurajohdon kanssa.

Odotellaan nyt ensin sitä sankaruutta Riga FC:ssä...

Så kanskje skal Simo Valakari ha en liten bit av æren for at TIL nå skal spille i Europa igjen? For mange blir han en mytisk og uforståelig skikkelse. Som skaper umiddelbar suksess før han legger seg ut med klubbledelsen.

[Kuku]

Simon joukkueelle normivoitto 1-0 kotona Daugavpilsistä eli kotoisemmin Väinänlinnasta.

Ero RFS:ään vakioitumassa 7 pisteeseen. Kirittävää on.

Tärkeä konferenssiliigan karsintapeli Slask Wroclawia vastaan ensi torstaina klo 21:30. Puolaan lähdetään 1-0 johdossa.

[Kuku]

Simon eurotaival päättyi, Slask Wroclaw - Riga FC 3-1, yhteistulos 3-2 puolalaisten hyväksi.

Taukotulos 1-1 oli vielä viemässä Riikaa jatkoon, mutta toisella puoliajalla Wroclaw meni menojaan.

[Kuku]

Huomenna klo 20 on muuten taas Riian derby. Tässä vaiheessa voi sanoa, että vain voitto riittää pitämään Simon mestaruushaaveet elossa. RFS johtaa 7 pisteellä, ja tekeminen on niin tasaisen varmaa että ero ei tuosta juuri kavennu. Viimeinen derby on sitten 9.11, sopivast viimeiselle kierrokselle sijoitettuna.

E: Taulukossa ero 4 pistettä, mutta 7 pisteen ero "efektiivinen ero", koska RFS:llä on yksi peli vähemmän, ja pelimäärät tasoittuu vasta syyskuun puolivälissä