Veikkausliigan pelaajamyynnit - saludoilla maailmalle?

[shots]

Ikuisuuskysymys eli miten kotimaan seuroille saataisiin lisää fyffeä sisään pelaajamyynneillä. Asia joka pisti silmään Arttu Hoskosen siirrossa, kun klubi kertoi saaneensa "merkittävän siirtokorvauksen". Puolalaislähteiden mukaan tuo korvaus oli 250 000€. Tokihan tuo on iso raha jokaiselle joukkueelle, en sitä kiellä, mutta osataanko Suomessa edes vaatia isompia korvauksia? Vai pelätäänkö että seistään pelaajan uran esteenä jos hintalappua nostetaan korkeammalle?

Netissä tuli vastaan taulukko, jossa on Norjan, Tanskan ja Ruotsin seurojen pelaajamyynnit. Tässä talvella on tullut ihmeteltyä Allsvenskanin todella kovaa tekemistä tällä saralla ja kyseinen tilasto tukee sitä käsitystä että Ruotsissa on lähtenyt markkinat nousuun. Esimerkiksi AIK on myynyt viimeisen 6 kuukauden aikana pelaajia noin 14-15 miljoonalla eurolla. Viime viikolla tilille tuli kahdesta pelaajakaupasta 8,5 miljoonaa euroa. Hammarby puolestaan osti norjalaisen kärjen 2 miljoonalla eurolla ja Djurgården laittoi vähintään saman verran rahaa liikkumaan sisäisesti Brommapojkarnalle kolmesta nuoresta pelaajasta. Ja tämäkin siitä huolimatta, että ruotsalaiset pelaaja-agentit antavat sapiskaa sveduseurojen johdoille, että nämä eivät ole riittävän ammattitaitoisia mitä tulee pelaajamyynteihin. Tanskassa tämäkin asia hoidetaan monta kertaa paremmin.

TV-raha ja pelaajamyynnit ovat aiheuttaneet sen, ettei suomalaiset seurat pysy enää taloudellisesti perässä Ruotsin kanssa. Joku Trelleborg painaa Superettanissa budjetilla joka on samaa luokkaa HJK:n kanssa. Vuosi sitten IFK Värnamo nousi Allsvenskaniin budjetilla joka oli Superettanin pienimpiä - 1,8 miljoonaa euroa. Ero muihin pohjoismaihin kasvaa ja tuntuu ettei Suomi pysy tässä kelkassa yhtään mukana.

[Kim Suomisen ponnari]

Paskamainen oravanpyörähän tämä on ja omasta mielestäni homma juontaa juurensa siihen että Veikkausliigassa ei makseta sellaisia palkkoja joilla saadaan pelaaja pysymään ekan siirtokyselyn aikana paikallaan. Suomessa yksi totaalinen nappikausi poikii usein siirron ulkomaille jolloin tämän maan futiksen tynkäsopimusideologiasta johtuen pelaaja siirtyy ekan vitun färsaarelaisjengin tarjouksesta pois jolloin pelaajan TM-arvo ei nouse jossain mutasarjoissa pelatessa. Toinen vaihtoehto on sitten hieman jotain pubisarjaa kovempaan sarjaan siirto, jossa tämä kyseinen pelaaja jumittaa liian ison stepin vuoksi penkkiä ja se raamatunoloinen TM-arvo jämähtää taas lähtötelineisiinsä. Suomalaispelaajien TM-arvoja ei siis saada merkittävään nousuun kuin tosi harvoin, vaikka esimerkiksi Veikkausliigan puolelta saisi vuosittain useammankin EOM:ää vedelleen pelaajan ja kun nämä TM-arvot, jota siis agentit ja skoutit oikeasti käyttää töissään, on aina suomalaispelaajien kohdilla matalat, on ne tarjouksetkin sopimuksenalaisille pelaajille lähinnä tuollaisia avausviestissä mainittuja "tosi merkittäviä summia".

Ratkaisumalli: Pelaajille pidemmät jatkosopparit edes jollain lailla näiden yleisimpien siirtokohteena olevien sarjojen (Skandinavian maiden kaksi korkeinta sarjatasoa, keskeisen Euroopan huippusarjojen ulkopuolella olevat sarjat ja pimpit yms.) palkkoja täsmäämään, jolloin saadaan myytyä ulkomaille enemmän "kolme kertaa peräkkäin Veikkausliigan parhaaksi laitahyökkääjäksi" valittuja pelaajia, "yhden hyvän kauden pelanneen" pelaajan sijaan. Kasvattajasarja tässä ollaan joten hankalaa se on etenkin nuoria pelaajia kiinnittää pitkillä soppareilla ja progressiivisesti kehittyvillä palkoilla. Olisi pelaajillekin huomattavasti isompi kynnys tyrmätä täysin näiden makedonialaisdivarista sopparia tarjoavien tahojen kosiskelut kun taskussa olisi nykyisessä seurassa hyvä pahvi joka antaa enemmän motia kilpailuttaa tarjouksia ihan kunnolla.

Kesäsarjan status tekee myös hieman hallaa siinä mielessä että jos pelaaja X vaikkapa dominoi aivan mielin määrin Veikkausliigaa kauden ekan puolikkaan, lähtee tämä yksivuotisen pahvinsa takia todella halvalla kun diiliä on enää jäljellä muutama kuukausi.

[shots]

Sopimuksen pituudet (tai tarkemmin niiden puute Suomessa) oli itsellänikin tuossa avausviestissä mainittuna, mutta nappasin sen rivin pois. Tosiasia on se että jopa kahden vuoden sopimus on mahdollisesti liian lyhyt jos pelaaja pelaa hyvän kauden. Sen jälkeen on se 6 kk aikaa ennen kuin pelaaja saa alkaa keskustelemaan vapaasti muiden kanssa. Toisinsanoen sopimukset pitäisi olla sen 3 vuotta kestäviä. Koska Ruotsia tulee seurattua tarkalla silmällä, niin siellä sopparit ovat järjestäen 3-5 vuotisia. Toki tukevat sponssi- ja tv-rahat antavat selkänojaa sen verran, ettei noihin tarvitse edes mitään putoamisklausuuleja kirjoitella kuten esim. Saku Ylätuvan tapauksessa. Se oli täysin pelaajan ja seuran tahto, että Ylätupa myytiin eteenpäin putoamisen jälkeen. Sama päti Lingmaniin, joka olisi pahimmassa tapauksessa istunut tulevan kauden Helsingborgin koirankopissa.

[pimputus]

Nythän näyttää siltä että veikkausliigassa ja ykkösessäkin on näkyvissä trendi että tehdään enemmän kotimaisten nuorten kanssa sopimuksia ja annetaan vielä peliaikaakin. Pitkään on ollut tapa että hankitaan penkille halpoja täytemiehiä afrikasta ym.ja kotimaiset nuoret lopettaa ja vajoaa alasarjoihin kun jalkapallosta ei ole mielekästä tavoitella työtä.Nostaako tämä pelaajien arvoa tulevaisuudessa? Luulen että nostaa. Veikkausliiga on eurooppalaisessa vertailussa niin pohjalla että ehdottomasti kannattaa panostaa näihin nuoriin pelaajiin ja rohkeasti peluuttaa aikuisten peleissä kaikkia 16-18 vuotiaita joilla on pienikin potentiaali ja halu nousta ammattilaiseksi. junnujen taso myös noussut huimasti viimevuosina niin siinäkin mielessä tätä kotimaista polkua kannattaa vahvistaa ja sitä kautta myös pelaajista saatavat summat saadaan nousuun. Lisäksi seurojen pitää myös kehittyä huimasti ja pystyä luomaan suhteita maailmalle

[Nordicist]

ACO taisi lyödä kuokan kultasuoneen kun tekivät Liimatan (ja muutaman muun nuoren) kanssa vuoden -24 loppuun yltävän sopimukset muistaakseni kauden -21 aikana/lopussa. Jos Liimatan sopimus loppuisi jo -23 lopussa, niin laihaksi jäisi siirtokorvaukset, mutta nyt tilanne näyttää aika mehukkaalta.

[Lounasseuralainen]

Kun suomalaisten joukkueiden ja pelaajien kansainvälinen näkyvyys kasvaa, kiinnostus lisääntyy ja hinnat nousee. HJK:n ja muiden kärkijoukkueiden esitykset europeleissä on avainasemassa, samoin Huuhkajien menestys.

[Kroatian Pele]

Tarttumatta yksityiskohtiin liiaksi olisi hienoa tietää paljonko Liimatasta on jo tulossa.

[shots]

Rupesi kiinnostamaan nämä sopimusten kestot, niin laitoin Veikkausliigan ja Allsvenskanin diilit Exceliin. Lähteenä käytin Veikkausliigan osalta forkan sopimukset topikkia ja Allsvenskanin osalta Fotbolltransfers-sivustoa. Hongastahan ei perinteisesti sitten ole juuri mitään tietoa. Ruotsin osalta en ottanut huomioon ulos lainattuja pelaajia.

Veikkausliiga:
2023   148   65,20 %
2024   74   32,60 %
2025   5   2,20 %
2026   0   0,00 %

Allsvenskan:
2023   109   26,01 %
2024   116   27,68 %
2025   117   27,92 %
2026   65   15,51 %
2027   12   2,86 %

Ja vielä Veikkausliiga ilmoitetuilla optioilla:
2023   105   46,26 %
2023+1   43   18,94 %
2024   60   26,43 %
2024+1   14   6,17 %
2025   5   2,20 %
2025+1   0   0,00 %
2026   0   0,00 %

Eli suoria yksivuotisia soppareita on Suomessa 65%, joissa tosin osassa on optio jatkosta. Allsvenskanissa reilu neljännes on yksivuotisia. Suomessa pisimmät sopparit (5 kpl) on vuoteen 2025, Allsvenskanissa 117 sopparia on vuoteen 2025 ja vielä iso läjä pidempiä diilejä. Toki täytyy muistaa että Allsvenskanissa on neljä jengiä enemmän joten lukumäärät eivät ole verrannollisia.

[Nordicist]

Tarttumatta yksityiskohtiin liiaksi olisi hienoa tietää paljonko Liimatasta on jo tulossa.

Skytän ja Pyyhtiän 500 tonnin siirtosummista saanee osviittaa..

[gamla dörtsi]

Kun suomalaisten joukkueiden ja pelaajien kansainvälinen näkyvyys kasvaa, kiinnostus lisääntyy ja hinnat nousee. HJK:n ja muiden kärkijoukkueiden esitykset europeleissä on avainasemassa, samoin Huuhkajien menestys.

Suomalaiset kielitaitoiset jalkapallofanit voisivat soluttautua kaikkien suurseurojen omille futisforumeille sekä sosiaaliseen median kanaviin, joissa viesteissä järjestelmällisesti tuotaisiin esiin sitä kuinka tietty suomalainen pelaaja olisi potentiaalinen nimi hankittavaksi. Lopulta jalkapallopiirien yleistä mielipidettä saataisiin manipuloitua siihen suuntaan, että Veikkausliigassa on kyllä mielenkiintoisia nousevia kykyjä, jotka ovat lisäksi hinta-laatusuhteeltaan potentiaalisia. Vähitellen tämä ajattelutapa leviäisi myös seurojen johtoportaan tietoon.

[shots]

Roni Huddin agenttiko se siellä?

[Monzan gorilla]

Jaksaako joku laskea miten Suomen myynnit vertautuu seurajoukkuetasollisesti lähempänä oleviin Islantiin ja Viroon?

[luiyikynä]

Tuntuuko muista siltä, että suomalaisilla nuorilla lupaavilla pelaajilla agentteineen ja perheineen on hirvittävä kiire ULKOMAILLE? Tuntuu, että täältä lähdetään jo ennen läpimurron tekemistä, mikä tekisi Veikkausliigasta jopa jotain, joka on kasvattajasarjaa alempana ravintoketjussa. En tiedä miten kyseinen ilmiö vertautuu muihin pohjoismaihin ja lähdetäänkö esimerkiksi Ruotsista suurempiin ympyröihin vasta kun kannukset on ansaittu vai yhtä suurina ”raakileina” kuin täältä? Edes se vuosi Veikkausliigassa voisi tehdä ihmeitä.


E. Lisätään vielä, että nämä Liimatat voivat toimia hyvinä esimerkkeinä muille, että ehtii sinne vehreämmille kentille myöhemminkin, kunhan on ensin kasvanut rauhassa liigassa.

[pimputus]

Tuntuuko muista siltä, että suomalaisille nuorille lupaavilla pelaajilla agentteineen ja perheineen on hirvittävä kiire ULKOMAILLE? Tuntuu, että täältä lähdetään jo ennen läpimurron tekemistä, mikä tekisi Veikkausliigasta jopa jotain, joka on kasvattajasarjaa alempana ravintoketjussa. En tiedä miten kyseinen ilmiö vertautuu muihin pohjoismaihin ja lähdetäänkö esimerkiksi Ruotsista suurempiin ympyröihin vasta kun kannukset on ansaittu vai yhtä suurina ”raakileina” kuin täältä? Edes se vuosi Veikkausliigassa voisi tehdä ihmeitä.


E. Lisätään vielä, että nämä Liimatat voivat toimia hyvinä esimerkkeinä muille, että ehtii sinne vehreämmille kentille myöhemminkin, kunhan on ensin kasvanut rauhassa liigassa.

Kansainvälisten agenttien mukaan(ja mikä on totuus) veikkausliigan tempo on niin matala että pelaajat ei kehity siinä riittävästi

[luiyikynä]

Kansainvälisten agenttien mukaan(ja mikä on totuus) veikkausliigan tempo on niin matala että pelaajat ei kehity siinä riittävästi

Ei sillä etteikö Veikkausliigan tempo ja taso olisi alhainen, mutta vaikea uskoa nuorten pelaajien itse ajattelevan näin, ellei heille ole syötetty propagandaa. Äkkiä voisi kuvitella rahan ratkaisevan, eli nuorille huippuyksilöille pitäisi yksinkertaisesti saada värkättyä riittävän kilpailukykyinen sopimus, jotta jääminen olisi vaihtoehto. Niin kauan kun Suomessa mennään 1-2 vuoden projekteissa ja rahaa ei uskalleta sijoittaa omiin pelaajiin, lähtevät he etsimään sateenkaaren päästä aarretta. Voisiko joku huippu-urheilustipendi toimia?

[Naapel]

Ei sillä etteikö Veikkausliigan tempo ja taso olisi alhainen, mutta vaikea uskoa nuorten pelaajien itse ajattelevan näin, ellei heille ole syötetty propagandaa. Äkkiä voisi kuvitella rahan ratkaisevan, eli nuorille huippuyksilöille pitäisi yksinkertaisesti saada värkättyä riittävän kilpailukykyinen sopimus, jotta jääminen olisi vaihtoehto. Niin kauan kun Suomessa mennään 1-2 vuoden projekteissa ja rahaa ei uskalleta sijoittaa omiin pelaajiin, lähtevät he etsimään sateenkaaren päästä aarretta. Voisiko joku huippu-urheilustipendi toimia?

Onhan se pelin tempo ja taso todella isossa roolissa. Muista Pohjoismaista siirtyy nuoria pelaajia suoraan suuriin sarjoihin ja niissä siirroissa raha liikkuu. Lupaavimmatkin Veikkausliiga-pelaajat joutuvat melkein poikkeuksetta ottamaan väliaskeleen ennen kuin ovat valmiita suuriin sarjoihin, jos ikinä sinne pääsevät.

Ja toinen merkittävä tekijä on rahan puute, joka vaikuttaa melkeinpä kaikkeen. Veikkausliiga-seuroille muutama satatuhatta on merkittävä summa, kun muissa Pohjoismaissa ei ole mitään tarvetta myydä sellaisilla summilla. Muissa Pohjoismaissa pelaajille pystytään myös tarjoamaan parempia sopimuksia ja markkinat toimivat myös oman sarjan sisällä, mikä myös vähentää tarvetta myydä ulkomaille saludoilla. Merkittävä osa muiden Pohjoismaiden isoista siirroista on omien kasvattien lisäksi myös nuoria afrikkalaispelaajia. Harvalla Veikkausliiga-seuralla taitaa olla resursseja löytää ja hankkia niiltäkään markkinoilta potentiaalisia pelaajia, jos vastassa ovat suuremmat seurat.

[Nelson Mandela]

Sopimuksien pituus on varmasti avainkysymys. Pituutta pystytään kasvattamaan rahalla ja rahaa ei ole. On myös vaikeaa tehdä pitkiä pelaajasopimuksia kun valmentajat eivät sitoudu pitkiksi ajoiksi. Mielestäni on mielenkiintoista, ettei Suomessa nähdä pitkiä projekteja tai jos nähdään niin ovat epärealistisia ykkösestä Europpaan neljässä vuodessa räpellyksiä (tune TPS). Olisi oikeasti virkistävää jos edes yksi valmentaja kauden alla uskaltaisi sanoa, että tällä kaudella katsotaan asetelmia ensi kautta tai sitä seuraava kautta varten.

Pitkät sopimukset eivät aina ole avain onneen. Esim. Benjamin Källmanilla taisi olla pari 3+ vuoden pätkää 2016-2022 ja silti lähti maajoukkuepelaajana ilmaiseksi. Urheilujohtaminen on lapsenkengissä Suomessa, eikä haluta olla pelaajien kehittymisen esteenä. Lähtökohtaisesti aliarvioidaan omaa tuotetta.

[luiyikynä]

Onhan se pelin tempo ja taso todella isossa roolissa. Muista Pohjoismaista siirtyy nuoria pelaajia suoraan suuriin sarjoihin ja niissä siirroissa raha liikkuu. Lupaavimmatkin Veikkausliiga-pelaajat joutuvat melkein poikkeuksetta ottamaan väliaskeleen ennen kuin ovat valmiita suuriin sarjoihin, jos ikinä sinne pääsevät.

En väitä vastaan, etteikö asia olisi näin. Täsmennän kuitenkin, että tarkoitin nimenomaan niitä huippulupauksia, jotka eivät vielä edes ole liigapelaajia. Jos ymmärsit mitä tarkoitin, niin oletko sitä mieltä, että tuollaiset erityislahjakkaat pelaajat jättävät Veikkausliigan tietoisesti pelaamatta, koska kokevat yhden ”väliaskeleen” turhaksi, joka ei kehitä tarpeeksi?

Totta kai tapaukset ovar erilaisia keskenään, mutta haluan uskoa yhden-kahden hyvän liigakauden saattavan matkaan vielä valmiimman ja paremman pelaajan. Mielelläni käännän takkini, jos asia niin kuin ymmärsin viestistäsi ja se tapa olisi pelaajalle hyödyllisin.

[Näätäkeisari]

Jaksaako joku laskea miten Suomen myynnit vertautuu seurajoukkuetasollisesti lähempänä oleviin Islantiin ja Viroon?

https://www.fifa.com/legal/media-releases/fifa-publishes-global-transfer-report-2022-with-all-time-record-setting-numbers

Uusimman FIFAn raportin mukaan (on sitten ihan helvetin iso pdf jos yrität ladata sivuilta hitaalla netillä) Suomeen tuli viime vuonna 2,1 miljoonaa siirroista ulkomaille, mikä on vähemmän kuin Islannin 2,3 miljoonaa, mutta enemmän kuin Viron 1,4 miljoonaa. Norja 50 miljoonaa, Ruotsi 71, Tanska 115. Latvia ja Liettua sentään tukevasti takana alle millin siirtosaamisilla.

Osa Suomen erosta muihin Pohjoismaihin selittyy varmasti matalalla palkkatasolla ja lyhyillä sopimuksilla, mutta voisin kuvitella myös historian ja 'kulttuurin' vaikuttavan. On totuttu, että suomalaiset pelaajat on halpoja, joten niistä tarjotaan hiluja; on totuttu, että ulkomailla kaikki on automaattisesti parempaa, joten kun kutsu käy niin mennään taskurahoilla Italiaan akatemiaan. Kun pelaaja rakentaa uraa, hän väistämättä ottaa mallia muista pelaajista, ja suomalainen urapolku huipulle on perinteisesti sisältänyt siirron ulkomaille saludoilla.

Näiden takia seurojen on vaikea sitouttaa pelaajaa seuraan, eikä pelaaja haluaa riskeerata tulevaisuuttaan jäämällä johonkin RoPSiin. Vaikka miljoona on aika pikkuraha vähänkään isommalle euroseuralle, on se silti ihan liikaa tarjottavaksi jostain random suomalaisesta. Pelaajamarkkinat ovat kaikkea muuta kuin rationaaliset, TJEU ihan mikä tahansa siirtoikkuna ja kymmenien miljoonien eurojen floppisiirrot ja rahan kaataminen joka paikkaan.

Palkkatason ero tietty selittyy jalkapallotalouden koolla, missä ollaan oltu jäljessä jo vuosikymmeniä, eikä nykyisen globaalin jalkapallomaailman aikana ole kauhean helppo kasvattaa protektionistisesti oman maan taloutta ilman että rikkaat repii resurssimme pois. Viime vuodet silti lienevät kevyttä eeooämmää, enää ei lähde joukkueiden tähdet ilmaiseksi kesken sopimuskauden ulkomaapykälällä.

[pilkku seiska]

Kun suomalaisten joukkueiden ja pelaajien kansainvälinen näkyvyys kasvaa, kiinnostus lisääntyy ja hinnat nousee. HJK:n ja muiden kärkijoukkueiden esitykset europeleissä on avainasemassa, samoin Huuhkajien menestys.

Asia varmasti on näin, mutta itse antaisin eniten painoa nuorisomaajoukkueiden menestykselle. Mitä nuorempana  pelaajat ovat valmiita ulkomaisiin sarjoihin, sitä varmemmin heistä maksetaan suuria summia. Tämä tarkoittaa sitä, että junioreiden fysiikkaan ja harjoitusten tempoon pitää saada monen napsun verran lisäystä, jotta pelaajat kukoistaisivat nykyistä aiemmin.

[Kim Suomisen ponnari]

Asia varmasti on näin, mutta itse antaisin eniten painoa nuorisomaajoukkueiden menestykselle. Mitä nuorempana  pelaajat ovat valmiita ulkomaisiin sarjoihin, sitä varmemmin heistä maksetaan suuria summia. Tämä tarkoittaa sitä, että junioreiden fysiikkaan ja harjoitusten tempoon pitää saada monen napsun verran lisäystä, jotta pelaajat kukoistaisivat nykyistä aiemmin.

Tähän komppaus. Junnumaajoukkueita ja niissä esiintyviä pelaajia kuitenkin skouttaillaan useamman vuoden ajan joten siinä putkessa edukseen esiintymällä, miesten peleissä peliaikaa samaan aikaan seurajoukkueessa kellottamalla, ja olematta tarttumaan siihen ihkaensimmäiseen tarjoukseen mikä sähköpostiin kilahtaa... tällä yhtälöllä voitaisiin saada maahan jotain hieman isompiakin siirtosummia kuin ne iänikuiset 100-200 kiloeuroa.

Ivanovin ja Hoskosen esimerkeissä ei suinkaan myöskään ole mitään vikaa mutta U21-ikäisten pelaajien siirroissa pitäisi saada jotain muutakin aikaan kuin sitä akatemia-/ressujengiin siirtymistä teini-iässä jolloin hommasta ei tunnu hyötyvän nykypäivänä (Suomessa) oikein kukaan.

[Pulloliitto]

Mutulla sanoisin että veikkausliigasiirtojen (ja suomalaisten pelaajien siirtojen yleensäkin) siirtosummia ilmoitetaan aika harvoin. Onko syy siinä että siirtosumma on niin pieni ettei sitä kehdata edes ääneen sanoa, vai se että diilissä on mukana jatkosiirtoprosenttipykälä jonka toivotaan tulevan olemaan moninkertainen itse siirtosummaan nähden ja siksi se nähdään irrelevanttina? Vai se että tieto halutaan pimittää muilta Veikkausliigan nappikauppiailta?

Mielenkiintoista olisi tietää esim Modeston ja Terhon lopullinen hinta, vaikka luultavasti nekin olleet 200-500k luokkaa.

[Kosmoksen Härkä]

FIFAn vuosijulkaisuista kerättyä (nämä kaikki taitaa olla liittojen välisiä siirtoja, joten kotimaan sisäiset eivät sisälly):

Koodia:

	ostot Suomeen(m$)	         myynnit Suomesta(m$)
2018	0,1			2,6
2019	0,3			1,8
2020	0,4			3,3
2021	n/a (alle 5 ostoa?)	3,1
2022	0,8			2,1

Verrokkimaiden väliset vertailut voivat olla hankalia, kun ei ole tiedossa mitään yksityiskohtia siirroista (joku haluaa massit käteen heti, joku satsaa jatkoprossiin yms.) ja niitä rahallisia siirtoja on kuitenkin hyvin rajallisesti - satunnaisuus!

e. Huom! summat dollareissa, vuonna 2022 tosin $ keskikurssi oli liki 1:1 euron kanssa ...

[Naapel]

Mutulla sanoisin että veikkausliigasiirtojen (ja suomalaisten pelaajien siirtojen yleensäkin) siirtosummia ilmoitetaan aika harvoin. Onko syy siinä että siirtosumma on niin pieni ettei sitä kehdata edes ääneen sanoa, vai se että diilissä on mukana jatkosiirtoprosenttipykälä jonka toivotaan tulevan olemaan moninkertainen itse siirtosummaan nähden ja siksi se nähdään irrelevanttina? Vai se että tieto halutaan pimittää muilta Veikkausliigan nappikauppiailta?

Mielenkiintoista olisi tietää esim Modeston ja Terhon lopullinen hinta, vaikka luultavasti nekin olleet 200-500k luokkaa.

Eihän muuallakaan moni seura itse ilmoita siirtosummia. Ero on siinä, että muualla journalistit saavat ne melko tehokkaasti selville. Mistä sitten johtuu, että Suomessa ei näin ole. Varmaan jonkinlainen yhdistelmä kulttuurin heikkoutta ja seurojen halua pitää ne piilossa.

[shots]

Mielenkiintoista olisi tietää esim Modeston ja Terhon lopullinen hinta, vaikka luultavasti nekin olleet 200-500k luokkaa.

Modeston siirtosummaa olen koittanut kaivella, mutta ei ole tullut vastaan. AIK yleensä ilmoittaa myydyistä pelaajista sen mihin rahakategoriaan pelaaja kuuluu, mutta ostetuista näin ei tietenkään ole.

AIK Fotboll AB har infört en klassificering av spelartransfers baserat på nettoresultatet av fasta ersättningar, exklusive eventuella villkorade framtida rörliga ersättningar, enligt nedanstående skala:

Klass         Från (kSEK)    Till (kSEK)
I                          0              2 500
II                  2 500              5 000
III                 5 000            10 000
IV               10 000            20 000
V                20 000            40 000
VI               40 000            70 000

Transfern av Yasin Ayari till Brighton & Hove Albion FC hamnar i klass V.

Tämä on mielestäni hyvä systeemi joka voisi olla laajemminkin käytössä. Ei sitä tarkkaa summaa tarvi tietää, mutta edes sinnepäin.