EM-karsinnat 2024: Analyysissä lohko H

[Salming]

Tämän pidemmittä puheitta alla ovat muistiinpanot San Marinosta, Pohjois-Irlannista, Kazakstanista ja Sloveniasta. Kolmen ensiksi mainitun osalta havainnot on tehty jo pitkälti viime syksynä heti lohkoarvonnan selvittyä, kun C Moren tilaus oli vielä voimassa Kansojen liigan jäljiltä. Sloveniaan tutustuin viime viikolla. Tanskan osalta EM-kisoja varten tehty taustatyö saa riittää, koska se saapuu kylään vasta syyskuussa ja teen ennakkoscouttausta kuitenkin lähinnä siksi, että tuntisin pelaajat ja pelitavat paremmin, koska silloin pelien katsominen on paikan päällä mukavampaa, joten Tanskasta ehdin päivittää tietoni karsintojen edetessä, jos ja kun jotain uutta ilmenee.

Sen toki haluan vielä sanoa, että yhteistä kaikille tässä tekstissä läpikäytäville maille on melko suoraviivainen pelaaminen ja puolipitkien syöttöjen pelaaminen ilmassa ohi vastustajan ylimpien prässilinjojen, joten jos on nimettävä yksi osa-alue, joka Suomella on oltava kunnossa menestystä ajatellen, se on puolustuslinjan kaksinkamppailupelaaminen niin ilmassa kuin maassa. Tietysti aiemminkin hyvät kaksinkamppailuprosentit ovat ymmärtääkseni JT:n ja JB:n tilastoissa korreloineet vahvasti voittojen kanssa, mutta tässä lohkossa kamppailu- ja kakkospallopelaaminen korostuu kyllä entisestään. Siksi minua ehkä hitusen hirvittää etukäteen se, että miten Suomi pärjää, kun puolustuslinja on nykyään ennemminkin parhaimmillaan pallollisena eikä pallottomana, mutta toivokaamme parasta.

San Marino

Päävalmentaja: Fabrizio Costantini

Paperiryhmitys: 5-3-1-1

Nicola Nanni #9 (Danilo Rinaldi #16, Marco Bernardi #6, Mattia Stefanelli #9)
Luca Ceccaroli #4 (Matteo Vitaioli #7, Fabio Ramon Tomassini #10)
Lorenzo Lunadei #21 (Marcello Mularoni #22) - Michael Battistini #8 (Enrico Golinucci #6) - Alessandro Golinucci #17 (David Tomassini #19, Luca Censoni #18)
Andrea Grandoni #13 (Luca Ceccaroli #4, Adolfo Hirsch #20, Danilo Rinaldi #16) - Mirko Palazzi #3 (Alessandro Tosi #5) - Dante Rossi #6 (Davide Cesarini #18) - Filippo Fabbri #20 (Michele Cevoli #5, Simone Franciosi #15) - Tommaso Zafferani #14 (Alessandro D'Addario #2, Manuel Battistini #11)
Elia Benedettini #23 (Simone Benedettini #12, Aldo Simoncini #1)

Päävalmentaja Costantini on ollut pestissään marraskuusta 2021 lähtien eli hänen alaisuudessaan San Marino pelasi Kansojen liigaa vuonna 2022. Saldona oli tuplatappiot Virolle ja Maltalle maalierolla 0-9. Lisäksi joukkue pelasi kuusi harjoitusottelua, joista mainittakoot maaliskuun niukka 1-2 tappio Liettualle ja maaliton tasapeli syyskuussa Seychellitia vastaan. Marraskuussa joukkue matkasi vielä valtameren toiselle puolen Karibialle kohtaamaan kahdesti St. Lucian, mutta 18 vuoden voitoton jakso ei katkennut, vaan ottelut päättyivät 1-0 ja 1-1. Jokaisessa pelissä käytössä oli 5-3-1-1/5-3-2 puolustusmuoto, joten eiköhän San Marino nähdä MM-karsinnoissa pelaamassa viiden alakerralla.

Joukkueen tukipilari on maalivahti Elia Benedettini, joka on 27-vuotias ja markkina-arvoltaan Transfermarktissa toiseksi arvokkain yksilö (100k). Yhtä arvokas on samanikäinen Luca Ceccaroli, joka on koulutukseltaan vasen laituri, mutta maajoukkueessa pelipaikka on joko alempi kärki tai vasen wingback 5-3-1-1/5-3-2 systeemissä. Arvokkain pelaaja on Nicola Nanni (150k), joka on 22-vuotias keskushyökkääjä. Hän pelaa Serie C:ssä Olbian joukkueessa. Maajoukkueessa statsit ovat 28/1.

Benedettini pelasi Kansojen liigassa kaikki neljä matsia maalissa. Entinen ykkösvahti ja maajoukkueessa seitsemänneksi eniten pelejä merkkauttanut (63 kpl) 36-vuotias Aldo Simoncini pelasi ainoastaan Islanti-harjoituspelin vuonna 2022. Puolustuslinjassa vasen wingback Andrea Grandoni on sementoitunut asemansa. Ikää on 25 vuotta ja maaotteluja vyöllä 34. Hän on köyhän miehen Uronen ja pitää aikaisista keskityksistä vasurillaan. Toppareista Mirko Palazzi pelasi kaikki Kansojen liigan pelit. Hän voi EM-karsintojen aikana siirtyä San Marinon kaikkien aikojen toiseksi eniten maaotteluita pelanneeksi pelaajaksi. Nyt niitä on koossa tätä raapustaessa 70. Vasenjalkaisuutensa ansiosta hän lienee vasen toppari ja pystyy myös pelaamaan laitapakkina, jos San Marino pelaisi 4-5-1:llä. Aikoinaan hän oli kuuluisa oltuaan maansa ainoa ammattilaisfutari.

Keskitopparina eniten pelasi vuonna 2022 puolestaan Dante Rossi, mutta hän on Palazzin tavoin jo 35-vuotias, joten piakkoin nuorennusleikkausta on tehtävä. Oikeana sivutopparina aloittaakin luultavimmin parikymppinen Filippo Fabbri. Hän on Nannin joukkuetoveri Serie C:n Olbiasta ja markkina-arvoltaan 75 000 euron peluri. Viimeisimmässä Kansojen liigan pelissä Costantini puolestaan ajoi sisään paria muuta nuorta topparia Palazzin rinnalla. He olivat Alessandro Tosi ja Simone Franciosi. EM-karsinnoissa he lienevät kuitenkin vielä enemmän rotaatioroolissa, mutta tulevaisuudessa sitten puolustuksen vastuunkantajia. Yksi mahdollinen toppari on myös 24-vuotias ja 11 maaottelun Michele Cevoli, joka on kuitenkin nokkimisjärjestyksessä Fabbrin takana oikeaksi sivutoppariksi.

Oikean wingbackin vastuun jakavat puolestaan hyökkäävämpi Tommaso Zafferani ja koulutukseltaan laitapakki oleva Alessandro D'Addario. Yksi mielenkiintoinen vaihtomies joko oikeaksi tai vasemmaksi wingbackiksi on maaottelulistauksen yhdeksäs Adolfo Hirsch, jota käytettiin Kansojen liigassa 2. puoliajalla hyökkäävänä vaihtona wingbackiksi, jos ja kun San Marino oli tappiolla, mutta avaukseen 36-vuotiaalla veteraanilla ja koulutukseltaan vasemmalta laiturilta ei nykyisellään ole asiaa.

Optimaalinen keskikenttäkolmikko vuoden 2022 perusteella taitaapi olla Lorenzo Lunadei, Michael Battistini ja Alessandro Golinucci. Battistini on heistä ankkuri, joka suojaa toppareiden edustaa ja tarvittaessa puolustaa eteenpäin vastustajan ankkuriin estäen kääntymisen San Marinon ylimmän prässilinjan takana. Koko tuo keskikenttäkolmikko pelaa kotimaassaan ja he ovat pelaajia parhaassa iässään, joten siten tilanne on parempi kuin puolustuksessa. Rotaatiomiehistä 31-vuotiaalla Enrico Golinuccilla on 36 maaottelua raastettuna ja 24-vuotias Marcello Mularoni puolestaan palloilee Italiassa Tropical Corianoassa samassa joukkueessa yhdessä keskitoppari Rossin ja toisen keskikentän rotaatiopelaajan 22-vuotiaan David Tomassinin kanssa.

Alemmaksi kärjeksi on kolme pätevää vaihtoehtoa, joista arvokkain pelaaja Ceccaroli lienee ykkösvaihtoehto. Tämä kuitenkin avasi Maltaa vastaan wingbackina, joten sekin pelipaikka luonnistuu. Peliajasta kilvoittelee San Marinon maaottelutilastoa johtava 32-vuotias Matteo Vitaioli, joka on 79 maaottelussa osunut kertaalleen. Kolmosvaihtoehto on sitten Fabio Ramon Tomassini, joka avasi mm. Viroa vastaan päätöskierroksella Kansojen liigassa alempana hyökkääjänä ja tuli säännöllisesti vaihdosta sisään vuoden 2022 aikana useammassa matsissa. Kärjessä puolestaan pellavapää Nanni pelaa aika lailla täydet minuutit ollessaan käytettävissä. Eniten häntä tuurasi jo 36-vuotias patukkamainen Danilo Rinaldi, joka pystyy operoimaan myös vasempana wingbackina tai alempana hyökkääjänä Nannin alapuolella kuten kesäkuussa parissa pelissä nähtiin. Hän on siis monipuolinen futari, joka on 44 maaottelussa maalannut yhden kerran. Ylipäätään San Marinon historiassa on Wikipedian mukaan vain kaksi pelaajaa, jotka ovat tehneet vähintään kaksi maaottelumaalia. He ovat Andy Selva ( ja Manuel Marani (2). Ennustan, että Nanni liittyy tuohon kerhoon EM-karsintojen aikana.

Katsoin nauhalta kaikkia San Marinon kilpailullisia pelejä ja tein niistä havaintoja. Varsinkin Viro-pelit olivat osviittaa antavia, koska Viron paperiryhmitys on suomimainen 5-3-2. Toki myös Maltaa vastaan kotipelistä sai hyvää materiaalia, kun sekin hyökkäsi 3-1-4-2:lla ja Viroa enemmän vielä yritti löytää tiloja muodon sisästä selustapallojen asemesta. Alla ovat ensin ranskalaisin viivoin pääasiat ja sitten niihin liittyen kuvia, mutta tämänkertaiset maaennakot ovat typistetympiä ja yritin käydä yhden teeman läpi muutamalla kuvalla enkä toistaa samaa asiaa monesta eri pelistä poimituilla kuvilla, vaan luotan, että arvon lukijalle riittää yksittäinen läpikäyty tilanne per "teema".

San Marino pallottomana vs. vastustaja pallollisena

- San Marino puolustaa puolessa kentässä 5-3-1-1/5-3-2 muodossa. Viroa vastaan toinen kärkiparista merkkasi aina pois vastustajan ankkurin, kun Viro hyökkäsi suomimaisesti 3-1-4-2:lla, mutta aika helposti varsinkin kotipelissä Viron ankkuri liikkui pois syöttövarjosta tehden itsensä pelattavaksi San Marinon kahden ylimmän prässilinjan väliin. Vastustajan wingbackit San Marino jätti auki sivurajoille lähtökohtaisesti ja myös Viron topparit saivat aika rauhassa pallotella keskenään puolessa kentässä, mutta sivutoppareihin kuitenkin kärkiparista aina toinen iski keskiviivalla ja tällöin kärkiparin toinen osapuoli kavensi sulkemaan ankkurin keskeltä. Vastustajan keskitoppari on se, joka on oikeastaan koko ajan ilman mitään prässiä, mutta sivutoppareita San Marinon kärkipari pyrkii jossain määrin hidastamaan. Keskitopparin on täten oltava pelaaja, joka kykenee tarvittaessa kuljettamaan jopa kärkiparin välistä SMR:n muodon sisään aiheuttamaan sekaannusta kuten Maltan keskitoppari Pepe teki
- San Marinon laitakeskikentät sijoittumisellaan tukkivat ensisijaisesti välikaistat ja yrittivät estää vastustajaa pelaamasta ylätaskuihin. Ankkuri suojasi toppareiden edustaa vapaassa roolissa ja toppareilla oli 3v2-ylivoima Viron kärkiparia vastaan. Kun välillä San Marinon laitakeskikentät puolustivat eteenpäin vastustajan sivutoppareihin kärkiparin oltua liian uupunut ravaamaan sivuttain, keskeltä ankkuri siirtyi vapaasta roolista merkkaamaan välikaistalle vapaaksi jääneen virolaisen laitakeskikentän eli toimintamalli oli sama kuin vaikkapa Schüllerillä Suomen paidassa
- San Marino prässää harvoin korkealta ja kun niin käy, usein kk-linja jää liian kauaksi kärkiparista ja täten vastustajan on helppo ohittaa prässi pelaamalla tyhjään tilaan prässilinjojen välissä. Koska korkeaan prässiin rahkeet eivät riitä, siksikin San Marino altavastaajana suosiolla valuu puolustusmuotoonsa pallonmenetyksen jälkeen
- Muodossa puolustaessa pelaajat iskevät aggressiivisesti vastustajien runkoon kiinni, kun nämä kuljettavat heitä kohden, joten pallosta on osattava luopua ajoissa, mutta toisaalta aggressiivisuus johtaa etäisyyksien kasvuun ja löyhyyteen muodon sisässä
- San Marino luo mielellään laitakaistoille lukumääräisiä ylivoimia tuomalla nopeasti wingbackin avuksi laitakeskikentän ja sivutopparin, jotka ennakoivat jo valmiiksi hyvin pitkälti vastustajan syöttöä laitakaistalle. Siksi pallotempo ja muodon liikuttaminen sivuttain ovat avainasemassa, jotta San Marino väsyy puolelta toiselle liikkuessa eikä ehdi muodostamaan lukumääräisiä ylivoimia (3v2), joita se ehti jatkuvasti Viron hidasta pallotempoa vastaan luomaan ja täten estämään melko hyvin laidoilta murtautumisen. Satunnaisesti laitakaistalla voi olla jopa viisi pelaajaa, kun keskitoppari ja ankkurikin tulevat tueksi luomaan esim. 5v3-ylivoiman kuten kävi pari kertaa Viroa vastaan
- Todennäköisesti Suomi törmää monesti lukumääräisiin alivoimatilanteisiin laidoilla, mutta silloin on vain kärsivällisesti palautettava pallo alas ja kierrätettävä se toiselle puolelle (kuten Malta 0-2 maalissa), vaikkakin lukumääräisistä alivoimatilanteistakin San Marinoa voi yksilötaidolla haavoittaa ja jalan saada auki esimerkiksi keskitykselle kuten Viro 2-0 maalissaan kesäkuussa
- Sivutopparin liikkuessa leveyteen luomaan ylivoimaa wingbackin ja laitakeskikentän avuksi, usein San Marinon ankkuri putoaa puolustuslinjaan tukkimaan sivutopparin jättämän aukon ja täten puolustusmuoto on syvällä välillä jopa 6-2-1-1
- Ylätaskuihin muodon sisään on tilaa pelata pienenkin liikuttelun jälkeen, koska etäisyydet kasvavat ja muotoon tulee täten löyhyyttä. Viron pelityyli vain oli/on niin suoraviivainen, että se hyökkäsi enimmäkseen selustaan, mutta Suomi löytänee tilat välikaistoilta muodon sisästä paremmin kuten Maltakin teki. Jos San Marinon ankkuri nukkuu eikä putoa puolustuslinjaan, San Marinon sivutopparin ja keskitopparin väliin jää myös monesti suuri aukko, johon voi hakeutua pelattavaksi. Toki San Marinon puolustuslinja puolustaa aggressiivisesti tarvittaessa eteenpäin tukkimaan tilan kahden alimman linjan välissä ja ollen viimeinen lukko, joten haltuunoton jälkeen ei 10-alueella saisi jahkailla tai seurauksena on hävitty maakaksinkamppailu/pallonmenetys
- San Marinon wingbackien puolustaessa mielellään eteenpäin vastustajan wingbackeihin, kun nämä saavat kierrätyksen sivurajoille, vastustajalle aukeaa tilaa pelata sivurajaa pitkin San Marinon wingbackien selustoihin, jonne on tehtävä aloitteita välikaistoilta kuten Viro ja päästä siten keskittämään boksiin 1v1-tilanteista sivutoppareita vastaan. San Marinon wingbackien selustat ovat siis yksi haavoittamisen kohde, koska laadullisen ylivoiman pitäisi olla Suomen puolella hetkellisissä 1v1-tilanteissa laitakaistoilla sivutoppareita vastaan, vaikkakin varsinkin Fabbri on sitkeä vastus ja ainakin virolaisille mahdoton ohitettava. Lisäksi satunnaisesti jopa San Marinon keskitoppari liikkui Viroa vastaan tuplaamaan laitaan ja estämään siten keskitystä yhdessä sivutopparin kanssa
- Boksipulustus on haparoivaa, joten siksikin keskityksiä kannattaa suosia yhtenä klassisena matalan blokin murtamiskeinona. Lukumääräisistä alivoimatilanteistakin (2v3) jalka on mahdollista saada auki laitakaistalla yksilötaidolla ja mm. Viro teki 2-0 maalin siten kesäkuussa, kun boksissa Tamm voitti pääpallon toppareiden keskeltä. Jokaisessa muussakin pelissä San Marino päästi maalin Kansojen liigassa siten, että keskitys putosi kahden topparin väliin, mutta kumpikaan ei saanut ruotuun vastustajan maalintekijää, joten Pohjanpalon härkämäisyyttä San Marinon on todella vaikea puolustaa keskityksissä vuorenvarmasti. Ennustan Suomelle yhtä puskumaalia jo nyt kesäkuun kotiottelussa
- San Marinon selustassa on jonkin verran tilaa, johon pelata, koska kyseessä ei ole automaattisesti matalaan blokkiin valuva joukkue, vaan kyseessä on keskiblokki ja pelaajat vuorotellen puolustavat eteenpäin muodossa pyrkien siten estämään valumisen liian lähelle omaa maalia. Esimerkiksi wingbackit irtoavat puolustuslinjasta välillä jopa vastustajan kenttäpuoliskolle saakka paineistamaan omaa vastinpariaan
- Vassiljev putosi monesti muodon ulkopuolelle rakentamaan peliä alataskusta avoimella jalalla ja Lingmankin saattaisi olla pätevä vaihtoehto hakeutumaan pois muodon sisästä ja lähettämään vassiljemaisia pystysyöttöjä joko suoraan topparien tai sitten wingbackien selustoihin tyhjään tilaan. Wingbackeista Zafferani vuotaa herkemmin ja mm. Viroa vastaan nukahti kertaalleen selustansa vartioinnissa, josta Viro oli rangaista. Myös Suomen sivutopparit voivat ottaa tyhjän tilan pois kuljettamalla ja hakea 30 metristä välikaistoilta chippejä selustaan kuten Maltan oikea toppari S. Borg teki
- Positiivisissa tilanteenvaihdoissa pyrkimys oli jossain määrin haavoittaa Viron nousevien wingbackien jättämiä tiloja, mutta Eestin sivutopparit tukkivat tilat usein helpohkosti. Monesti San Marinon vastaiskut menevät liialliseksi pallonsiirtelyksi, kun luontaisia tempokuljettajia ei löydy ja täten vastustaja ehtii organisoitua pallon alle ja se johtaa siihen, että San Marino ei välillä edes kunnolla yritä iskeä vastaan, vaan tyytyy pitämään pallon ja hengähtämään hetken aikaa. Vastaiskupelaajista parhaimmistoa on Hirsch, joka kykenee tempokuljetuksiin jossain määrin ja oli Nannin upeasta ristipallosta lähinnä maalintekoa San Marinolle Kansojen liigasssa hiivittyään vastustajan wingbackin ja sivutopparin selustaan, mutta Viron alakerta pelasti maaliviivalta maalin synnyn

San Marino pallollisena vs. vastustaja pallottomana

- San Marino pelaa montenegromaisesti kaikki maalipotkut melkeinpä pitkinä, koska lyhytsyöttöpeliin taitotaso ei riitä ja Kansojen liigassakin pelaajistolta nähtiin paljon harhasyöttöjä yksinkertaisissa syötöissä, kun tekniikka ei vain riitä. Benedettini voi kohdistaa avaukset kummalle sivurajalle tahansa, mutta yhteistä on se, että hänellä on tietty kohdenelikko, jota kohden tähdätä. Nelikon muodostavat kärkipari, lähin wingback ja lähin laitakeskikenttä. Tavoitteena on voittaa ykkös- ja kakkospallot tuolla tiiviillä nelikolla ja kaaokseen luottaen päästä murtautumaan nopeasti vastustajan selustaan kombinaatiolla. Irtopallon voitettuaan San Marino etenee terävästi ja suoraviivaisesti kohti vastustajan maalia, koska vastustaja on tuolloin usein organisoimattomassa tilassa pitkän maalipotkun jäljiltä. Viroa vastaan se oli onnistua pari kertaa avausjaksolla vieraissa, mutta ratkaiseva syöttö selustaan oli epätarkka suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan
- Kun harvoin San Marino etenee alhaalta maitse ja saa rakenteen kuntoon, hyökkäysmuoto on 3-1-4-2
- Montenegro- ja kazakstanmaisesti melko suoraviivaisesti ilman turhaa hieromista San Marinon alakerta pelaa palloa vastustajan viimeiseen linjaan joko kohti kärkiparia tai sivurajoille wingbackeille. Tavoitteena on maalipotkujen tapaan nopeasti mahdollisesti voitetun kaksinkamppailun jälkeen edetä vain kohti vastustajan maalia kombinaatiolla tai keskityksellä. Viron topparit kuitenkin harjasivat lähes kaikki ykköspallot ilmassa ja keskikenttäpelaajien tulee olla sitten vain lähellä hoitamassa kakkospallot itselleen. Montenegro-kotipelissä Suomi sai hyvää harjoitusta Kansojen liigassa tuohon osa-alueeseen
- Wingbackeille pyrkimys on luoda leveyteen 1v1-tilanteita voitettujen kaaospallojen jälkeen ja vasen wingback Cardoni varsinkin pitää aikaisista keskityksistä, jos hän sivurajalla onnistuu kaksinkamppailun voittamaan. Cecceroli puolestaan kykenee ohittamaan harhauttamalla ainakin maltalaiset vastustajansa hankkien yhden vapaapotkun hyvästä paikasta.
- Laitakaistojen 1v1-keskitystilanteissa wingbackeille on boksissa kyllä tarjolla 3-4 kohdepelaajaa, kun kärkiparin lisäksi toinen laitakeskikentistä ja myös painottoman puolen wingback monesti liikkuvat kohdealueelle
- San Marino pelaa mielellään aikaa kaikissa hetkissä kuten rajaheitoissaan, maalipotkuissaan tai vapaapotkuissaan. Jokainen rajaheitto kestää ainakin 15-20 sekuntia palauttaa peliin ja siten se yrittää rikkoa tempoa ja levätä maksimaalisesti vastustajan vyöryn keskellä
- Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa pyrkimys on tukkia keskusta ja ohjata vastustaja laitaan. Puolustuslinja lähtee perääntymään ajoissa eikä tue mahdollista vastaprässiä ylempänä. San Marino muutamalla lähimmällä pelaajalla yrittää kyllä välitöntä riistoa takaisin, vaikka onnistumisprosentti on huono, mutta loput juoksevat kurinalaisesti kohti omaa maalia. Siltikin puolustuslinja voi jäädä suojaamattomaksi ja vuotaa kuten Maltaa vastaan 1-0 maalissa topparin taklattua ohi vastustajasta. Yksi mahdollisuus on myös pelata heti riistosta selustaan, koska topparikolmikossa ei liikaa nopeutta ole ja se tuli ilmi Viron 0-4 maalissa syyskuussa Anierin karattua läpiajoon Tammin vapauttavasta passista

Erikoistilanteet

- San Marino puolustaa kulmapotkut kahdella aluepuolustajalla, kuudella vartioijalla (jos vastustajalla kuten Virolla oli/on niin monta kohdepelaajaa) ja kahdella reunapelaajalla. Kulmapotkujen puolustamisessa oli haparointia Viron sumputettua maalinedustan ja keskittämällä vitosen alueelle kohti omia kohdepelaajiaan. Välillä parikin kohdepelaajaa kerrallaan voitti omat 1v1-vartioijansa ja pääsivät puskupaikoille
- Hyökkäyspään kulmapotkuissa on 5-6 kohdetta ja keskitykset laskeutuvat suoraviivaisesti parhaalle maalintekosektorille. Maltaa vastaan SMR käytti 2+4 variaatiota, jossa maalinedusnelikko Golinucci-Nanni-Palazzi-Rossi sitoi itseensä etutolpalla monta miestä häiriten myös veskaria ja pilkun kohdalta Rinaldi-Ceccaroli kaksikko juoksi eristetyssä 2v2-tilanteessa takatolpalle kohti Battistinin keskityksiä, mutta ne leijailivat hitusen yli. Battistinin lisäksi Vitaioli voi antaa erikoistilanteita kuten Viroa vastaan
- Sivuvapaapotkut San Marino puolustaa seitsemän miehen linjalla, yhdellä reunapelaajalla ja kahdella pelaajalla muurissa. Viro teki maalin keskittämällä koko linjan yli taka-alueelle ja pudottamalla sieltä pallon maalin eteen vähän vastaavasti kuten Suomi Zenicassa MM-karsinnoissa
- Hyökkäyspäässä kaikista puolen kentän vapaapotkuista San Marino rakentaa erikoistilanteet nostamalla boksiin 3-4 pelaajaa, mutta aika vaarattomiksi keskiviivalta lähetetyt laakapallot yleensä jäävät. Välillä San Marino voi myös pelata maitse boksin reunalle ja siten Maltaa vastaan vieraissa D'Addario jysäytti vasurillaan tolppaan 25 metristä, joten boksin reunapelaajan (Kamara normaalisesti) on oltava hereillä eikä vain odotettava laakapalloa boksiin


San Marinon 5-3-2/5-3-1-1 blokki puolessa kentässä. Keskitopparia ei prässätä, vaan kärkipari ravaa sivutoppareiden ja ankkurin välillä. Laitakeskikentätkään eivät sivutoppareita prässää, vaan makaavat enimmäkseen kk-linjassa tukkien ylätaskuista Viron laitakeskikentille pelaamisen. Ankkuri suojaa ylimääräisenä keskellä puolustuslinjaa ja puolustaa tarvittaessa eteenpäin Viron ankkuriin, jos tämä pääsisi kääntymään San Marinon kahden ylimmän linjan välissä. San Marino jättää myös wingbackit auki sivurajoille pitäen viiden puolustuslinjan kapeana. Mikään bussi ei silti kyseessä ole, vaan San Marino puolustaa aggressiivisesti kyllä eteenpäin tilaisuuden tullen.


Tappiolla laitakeskikentät prässäävät vähän aktiivisemmin ja toki myös kärkiparikaan ei ikuisesti jaksa ravata sivuttain, joten heitä on välillä autettava. Tällöin ankkuri kaventaa vapaasta roolistaan kiinni vapaaksi jääneeseen laitakeskikenttään schüller- ja sparvmaisesti. Kuvassa näkyy myös taas se, että Viron keskitoppari on auki, kun alempi kärki merkkaa ankkurin ja toinen kärkiparin osapuoli hölkkää vasemman sivutopparin vierellä.


San Marinon puolustamisen kivijalka on lukumääräisten ylivoimatilanteiden luonti laitakaistoille ja sivutoppareiden valmius tukkia tilat wingbackien selustoissa. Yleensä ylivoimat ovat luokkaa 3v2, kun wingback-sivutoppari-laitakeskikenttä -kolmio puolustaa leveyttä, mutta välillä jopa keskitoppari ja ankkuri kaventavat avuksi luomaan 5v3-ylivoiman. Tällöin on oltava kärsivällinen ja nopealla kierrätyksellä vain vaihdettava puolta, jotta San Marino väsyy eikä ehtisi muodostamaan samanlaista ylivoimaa toiselle laidalle.


Välillä San Marino puolustaa jopa 6-2-1-1 muodossa, kun ankkuri putoaa tukkimaan sivutopparin jättämää aukkoa puolustuslinjaan, koska sivutopparit tosiaan kaventavat niin aggressiivisesti wingbackien tueksi laitakaistoille.


Tämä kuva osoittaa hyvin sen, kuinka San Marinon sivutopparit ennakoivat todella ajoissa syöttöjä leveyteen, jotta tuki ei olisi myöhässä ja kun vielä laitakeskikentät makaavat useimmiten kk-linjassa eivätkä prässää vastustajan sivutoppareita, nämäkin ehtivät nopeasti wingbackin avuksi luomaan vähintään 3v2-ylivoiman.


San Marinoa voi yrittää haavoittaa wingbackien selustoista juoksupalloilla, mutta tällöin voi joutua jopa tuplatuksi sivutopparin ja keskitopparin toimesta. Melko uniikkia, että tosiaan keskitopparikin kaventaa näin rajusti aivan sivurajalle asti ja lopulta Viro sai tilanteesta hankittua vain kulmapotkun.


Vaikka San Marino tuo leveyteen paljon pelaajia, siltikin se vuoti Kansojen liigassa keskitystilanteissa, koska boksipuolustus ei vakuuttanut ja alivoimatilanteista huolimatta vastustajien yksilöt saivat jalan auki keskityksille. Esimerkiksi tässä Sinyavskiy sai oikean jalkansa vapaaksi...


... ja erikoistilanteen jäljiltä ylös jäänyt Tamm nikkasi pallon alakulmaan. Viro kaksi, San Marino nolla. Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, virolaisten kontrollointi oli olematonta.


Kotipelistä Viroa vastaan samanlainen näyte. Ojamaa veivaa tassun auki.


Ja toinen wingback Teniste viimeistelee takatolpalta Viron 0-2 johtoon.


Ja vaikka sivutopparit tosiaan tukevat wingbackeja ja ovat lähellä valmiudessa tukkimaan näiden takana olevat tilat, juoksupalloilla voi luoda hetkellisiä 1v1-tilanteita, joista sivutopparitkaan eivät nauti ehkä Fabbria lukuun ottamatta. Tässä Sappinen veivasi Palazzin vipuun ja viimeisteli sitten takakulmaan. San Marino nolla, Viro kolme.


San Marinon 5-3-1-1 blokin selustassakin on tilaa, jota haavoittaa, koska puolustuslinja ei tosiaan makaa syvällä vain oman kuudentoista rajalla. Virolle se sopi, koska nykyisen valmentajan alaisuudessa se pelaa muutenkin suoraviivaisesti. Tässä Vassiljev poimii Sinyavskiyn juoksun toisen wingbackin Zafferanin selustaan.


Tämä ei tosiaankaan ole puolustava wingback, joten vaikeudet alaspäin olivat odotettuja.


San Marinon onneksi Kirss ei onnistunut liukumaan palloa maaliin.


Pienelläkin liikuttelulla kuitenkin San Marinon muodon sisään yleensä aukeaa tilaa syöttää, joten selustasyöttöihin ei noin kaukaa välttämättä tarvitse turvautua. Laitakeskikenttien syöttövarjot eivät ole vedenpitäviä, joten kyllä ylätaskuihin pääsee maitse pelaamaan sivutoppareiden kautta pienen houkuttelun jälkeen viimeistään.


Tässä vasen laitakeskikenttä ennakoi jo syöttöä wingbackin taakse, joten välikaista jäi täysin tyhjäksi Käitille. Halutessaan hän ehtii jopa kääntyä.


Toki San Marino tosiaan haluaa aggressiivisesti puolustaa eteenpäin tilaisuuden tullen eikä palloa voi hautoa liikaa. Tulevaisuuden lupaus Fabbri eritoten sivutoppareista irtoaa mielellään selkään asti ja taklaa lujaa puolustaessaan kahden alimman linjan välistä tilaa.


San Marino on vaaraton vastaiskujoukkue, koska tempokuljettajia ei löydy ja ratkaisut viipyvät liiaksi, vaikka se periaatteessa yrittääkin iskeä vastustajien nousevien laitapakkien/wingbackien selustoihin.


Pallonsiirtely oli tässäkin niin verkkaista, että Viron sivutoppari ehti helposti harhasyöttönsä jälkeen vielä tukkimaan wingbackin jättämän tilan ja Viro organisoitua pallon alle.


San Marinon ehkä koko Kansojen liigan paras maalipaikka tuli toki transitiosta juuri tässä matsissa, kun Nanni lähetti upean ristipallon wingbackin selustaan, Hirsch kiersi maalivahdin ja vain Viron alakerran putsaus maaliviivalta esti osuman synnyn. Nannin pistosyöttö oli virkistävä poikkeus hitaan pallonsiirtelyn lomassa.


San Marinon 3-1-4-2 hyökkäysmuoto näkyy puolestaan tässä. Kuten todettua, se pelaa todella suoraviivaisesti ilmassa kohti viimeistä linjaa...


... jossa kohdenelikkona on tiiviillä alueella kärkipari, painollinen wingback ja laitakeskikenttä. Benedettinin avaus karkasi kuitenkin liian pitkäksi, mutta pääpalloista Suomen alakerta saa varautua tappelemaan sanmarinolaisia vastaan. Viron toppareilla ei niissä ongelmia ollut.


Muutaman puolittaisen aihion San Marino onnistui rakentelemaan kaaostilanteista voitettuaan ykköspallon ja edettyään sitten kohti maalia vastustajan oltua hetken organisoimaton. Viimeiset ratkaisut boksin nurkilla kuitenkin olivat noina hetkinä liian huonoja. Tässäkään Golinucci ei lopulta saanut vapautettua Nannia vetopaikkaan.


Tässä Benedettinin pitkän avauksen jälkeen toppari voitti ykköspallon Rinaldia vastaan, mutta Golinucci nappasi kakkospallon ja levitti Hirschille. Kaaoksen jälkeen wingbackeille luotavat 1v1-tilanteet ovat yksi murtautumismalli myös ja se yhdistyy tähän näytteeseen sopivasti.


Aikainen keskitys ei kuitenkaan löytänyt omia...


... mutta kakkospallosta Golinucci lähetti kaukolaukauksen Heinin syliin.


Maltaa vastaan turnauksen avausmaali näytti jo tulevan, kun Nanni raapi pitkän syötön itselleen...


... mutta lopulta VAR kumosi rankkarituomion. Kuin veistä olisi kääntänyt haavassa, sillä niin harvinaista herkkua maalintekokin San Marinolle on.


Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa puolustuslinja lähtee heti peruuttamaan ja ylhäältäkin tullaan kurinalaisesti alas, mutta silti maa päästi kolme vastaiskumaalia. Vaikka alin linja perääntyy heti, selustassa on siltikin tilaa, johon iskeä.


Topparit eivät ole myöskään viimeisiä lukkoja suojaamattomina, vaan esim. tässä Rossi taklasi ohi ja Busuttil viimeisteli vasurillaan boksin reunalta alakulmaan 0-1 voittomaalin.


Viro puolestaan hyödynsi selustassa olleen tilan ennen kuin topparit ehtivät oikeastaan edes peruuttaa. Tamm voitti kaksinkamppailun keskikentällä ja vapautti heti Anierin karkuun.


Tämä kiersi maalivahdin ja kuljetti tyhjiin. San Marino nolla, Viro neljä.


Suomi saanee varautua kulmissa tähän San Marinon 2+4-variaatioon, jossa maalinedusta sumputetaan neljällä miehellä ja häiritään maalivahtiakin.


Itse keskitys leijailee takatolpalle. Lähellä oli, ettei Ceccaroli-Rinaldi kaksikko päässyt puskemaan.


Kulmien puolustaminen hoituu puolestaan kahdella aluepuolustajalla, kuudella vartioijalla ja kahdella reunapelaajalla...


... mutta avoimen pelin tavoin pääpalloissa on vaikeuksia ja miehet hukkuvat kontrollista.



Maltaa vastaan VAR pelasti yhdeltä takaiskulta kahden perättäisen hävityn 1v1-tilanteen jälkeen.


Puolen kentän vapaapotkuista San Marino rakentaa aina erikoistilanteet, mutta eipä näistä laakasiivuista vaaraa juuri synny. Neljä kohdepelaajaa on tavanomainen määrä.

[Salming]

Pohjois-Irlanti

Päävalmentaja: Michael O'Neill

Paperiryhmitys: 5-3-2

Shayne Lavery #9 (Dion Charles #11, Gavin Whyte #18) - Josh Magennis #21 (Dale Taylor, Kyle Lafferty #10)
George Saville #6 (Ethan Galbraith #19, Cameron McGeehan) - Steven Davis #8 (Corry Evans #13, Shea Charles #18, Sean Goss) - Ali McCann #16 (Jordan Thompson #15, Alfie McCalmont #14, Isaac Price)
Jamal Lewis #3 (Paddy Lane #3, Conor McMenamin #7, Shane Ferguson #11, Niall McGinn #7) - Daniel Ballard #4 (Tom Flanagan #4, Ciaron Brown #22) - Jonny Evans #5 (Craig Cathcart #20) - Paddy McNair #17 (Kofi Palmer #14, Eoin Toal) - Stuart Dallas #18 (Conor Bradley #2, Trai Hume)
Bailey Peacock-Farrell #1 (Conor Hazard #12, Luke Southwood #23)

Päävalmentaja oli 51-vuotias Ian Baraclough, joka perusti pelisuunnitelmansa tiukkaan puolustamiseen, mutta hän sai potkut 21.10.2022 juuri sillä viikolla, kun olin saanut katsottua läpi Pohjois-Irlannin ottelut Kansojen liigassa. Yleensä käytössä oli viiden alakerta, mutta välillä siitä oli joustettu joko vastustajien tai käytettävissä olevien pelaajien vuoksi. Kansojen liigassa Pohjois-Irlanti pelasi vaativimmat Kreikka- ja Kosovo-pelit 5-3-2:lla, mutta helpoimmat Kypros-pelit 4-1-4-1:llä. Viime vuosien mairein meriitti on maaliton tasapeli Italiaa vastaan MM-karsintojen päätöskierroksella, kun vierasjoukkue oli pakkovoiton edessä. Toki myös Sveitsin se onnistui pakottamaan maalittomaan tasapeliin, joten helpolla Huuhkajat ei Pohjois-Irlannin 5-3-2 blokkia murra maaliskuussa, jos uuden valmentajan alaisuudessa systeemi pysyy suunnilleen samanlaisena. MM-karsintojen ainoat voitot tulivat Liettuasta. Kansojen liigassa C-tasolla Pohjois-Irlanti keräsi saldon 1-2-3. Ainoa voitto tuli lisäajalla kotona Kosovosta 2-1. Tasapelit tulivat Kyprosta vastaan. Kreikalle se hävisi 0-1 ja 3-1.

Lyhyellä otannalla kuvailisin Pohjois-Irlantia melko pitkälti kopioksi MM-karsintojen Kazakstanista ja osin Huuhkajista, koska puolustusmuoto ja roolitukset ovat pitkälti samoja (tämä toteamus siis Baracloughin aikakauden perusteella). Pallollisena se kazakstanmaisesti keskinkertaisista yksilöistä huolimatta yrittää rakentaa peliä jonkun verran linja kerrallaan, vaikka toki korkean prässin alla melko herkästi turvautuukin pidempiin palloihin kohti kärkiparia vastustajan viimeiseen linjaan. Pallollinen pelaaminen on harjoitteluvaiheessa kuten Suomella ja Kazakstanilla kolmella topparilla pelatessa.

Uusvanhaksi päävalmentajaksi nimettiin peräti vuoteen 2027 saakka ulottuvalla sopimuksella 53-vuotias Michael O'Neill. Hänen yhdeksän vuotta kestäneellä päävalmentajakaudellaan (2011-2020) Pohjois-Irlanti eteni kertaalleen EM-lopputurnaukseen 2016. Itse turnauksessa lohkokolmosten vertailussa Pohjois-Irlanti oli riittävän hyvä edetäkseen kuudentoista parhaan joukkoon, kunnes sitten Wales pudotti sen jatkosta 1-0. Pistekeskiarvo viime visiitillä oli 72 ottelussa 1,33. Viimeksi O'Neill valmensi Stoke Cityssa suunnilleen samalla menestyksellä (142 ottelua / 1,39 pistettä per peli). Transfermarktin perusteella O'Neill käytti Stokessa eniten 5-3-2 ja 4-3-3 pelijärjestelmiä, joten sen perusteella mikään ei välttämättä hirveästi pelissä muutu Baracloughin aikakaudesta. EM-kisoissakin O'Neillin alaisuudessa neljästä pelistä puolet Pohjois-Irlanti pelasi 5-3-1-1:llä ja puolet 4-1-4-1:llä. Lähestymistapa voi olla siis melko samanlainen kuin Baracloughilla eli kovempia maita vastaan O'Neill suosii kolmea topparia ja heikompia maita vastaan Pohjois-Irlanti pelaa neljän alakerralla.

Ykkösmaalivahdiksi paikkansa on vakiinnuttanut Burnleyn 25-vuotias kakkosveskari Bailey Peacock-Farrell ja Klubista tuttu Conor Hazard on pätevä varamies vuotta nuorempana. Wingbackeiksi kärkinimet ovat Jamal Lewis ja Stuart Dallas. 31-vuotias Leedsissä palloileva Dallas oli sivussa koko Kansojen liigan murtuman vuoksi, joten 19-vuotias Conor Bradley sai paljon vastuuta, mutta eiköhän Dallas ota paikkansa takaisin EM-karsinnoissa, vaikka Bradley pirteästi esiintyikin ja toi rutkasti juoksuvoimaa (E: Dallas on yhä sivussa maaliskuun peleistäkin). Lewis puolestaan on Newcastlen pelaaja, mutta vastuu on ollut Valioliigassa olematonta. Maajoukkueessa vastuuta tulee senkin edestä vasempana wingbackina gebardimaisin askelin. Kansojen liigassa parissa pelissä vasemmalla wingbackina oli myös 21-vuotias Paddy Lane, joka on kuitenkin koulutukseltaan keskikenttäpelaaja.

Toppareiksi on puolestaan tarjolla viisi hyvää vaihtoehtoa. Kapteeni Jonny Evans Leicesteristä on itseoikeutettu nimi avaukseen keskitoppariksi (E: poissa Suomea vastaan). Hän sai sata maaottelua täyteen syyskuussa Kreikka-pelissä. Paddy McNair, Daniel Ballard, Craig Cathcart ja Tom Flanagan kilpailevat muista topparin paikoista. Heistä Cathcart ei pelannut ollenkaan Kansojen liigassa, mutta oli kyllä mukana viime maaliskuun harjoituspeleissä, joten tuskin maajoukkueura on vielä paketissa 33-vuotiaalla Watfordin topparilla (E: Cathcart toimii kapteenina EM-karsintojen alussa). 27-vuotias McNair puolestaan on kuuden miljoonan markkina-arvollaan joukkueen arvokkain pelaaja. Hän palloilee Middlesbroughissa Englannin mestaruussarjassa ja antaa oikealla jalallaan myös erikoistilanteita, mikä ei ole tavanomaista topparille. Sanoisin, että McNairin nimi on myös melko sementoitu avaukseen oikeaksi sivutoppariksi, koska pelinavaaminen alhaaltakin kulkee pitkälti hänen kauttaan. Neljän alakerralla pelatessa hänet nähtiin yhdessä ottelussa myös kasipaikalla keskikentän kolmikossa, joten se kertoo McNairin monipuolisuudesta (E: O'Neillin ryhmässä hänet on merkitty keskikentälle, joten voi olla, että pelipaikka löytyy sittenkin sieltä). 23-vuotias Daniel Ballard on nousussa oleva nimi, joka on saanut kehuja joistain esityksistään maajoukkueessa. Hän on Sunderlandin toppari. Flanagan on puolestaan kolmikymppinen perusvarma Shrewsbury Townin keskuspuolustaja, joka pelasi syyskuussa täydet minuutit kahdessa viimeisessä Kansojen liigan ottelussa. Maaliskuun matseihin häntä ei nyt kuitenkaan valittu. Eikä pidä unohtaa nutturapäistä Ciaron Brownia, joka voi pelata joko vasempana sivutopparina tai laitapakkina, mutta on enemmän rotaatiomies eikä pallollisena kovinkaan hyvä.

Keskikentällä on häärännyt ankkurina maaottelutilaston kärkinimi (140/13) Steven Davis, joka on 38-vuotias Rangersin mies. Eiköhän hänellä olisi ollut vielä yhdet karsinnat edessä keskikentän kolmikossa, mutta polvivamma pitää hänet sivussa ainakin tämän kauden loppuun, joten maaliskuun kohtaamisesta hän on poissa. Sisällytin hänet toki vielä ihanneavaukseen siinä tapauksessa, että mies palaisi kehiin syksyllä. Osin nuoret ovat toki jo ottaneet roolia. 22-vuotias Ali McCann on loistanut laitakeskikenttänä (maaliskuussa poissa loukkaantumisen takia) ja kaksikko George Saville-Jordan Thompson kilpailee myös peliajasta. Saville on 29-vuotias vasenjalkainen Millwallin pelaaja ja arvoltaan toiseksi arvokkain McNairin jälkeen. Olemus muistuttaa hieman Lucas Lingmania, koska hän on parempi ylös- kuin alaspäin ja hakeutuu myös rakentamaan peliä vastustajan muodon ulkopuolelle aika ajoin NIR:n keskikentän luovimpana yksilönä. Thompson on puolestaan 25-vuotias Stoken keskikenttäpeluri. McCann pystyy pelaamaan molemmilla puolilla laitakeskikenttänä, mutta Savillen parempi puoli on vasen ja Thompsonin oikea. Eikä pidä unohtaa parikymppisiä Ethan Galbraithia ja Alfie McCalmontia, joiden aika ei vielä välttämättä ole saada vastuuta kuin San Marinoa vastaan, mutta he ovat myös tulevaisuuden nimiä (E: kumpikaan ei mukana maaliskuun ryhmässä). Ensin mainittu on Manchester Unitedin lainapelaajana Englannin kakkostasolla. 32-vuotias Corry Evans on puolestaan ollut yksi rotaatiovaihtoehto ankkuriksi Davisin paikalle, mutta häntäkään ei maaliskuun peleihin valittu loukkaantumisen vuoksi.

Optimaalinen kärkipari taitaa olla Josh Magennis-Shayne Lavery. 23-vuotias Lavery palloilee Blackpoolissa ja on osa Pohjois-Irlannin sekä nykyisyyttä että tulevaisuutta (poissa hänkin Suomea vastaan maaliskuussa vamman takia). Magennis sen sijaan on jo 32-vuotias, mutta maaotteluja on vyöllä yli 60 ja hän tuo kokemusta yläkertaan. Lisäksi hän on ykköskohdepelaaja keskityksille ja maalipotkuille erinomaisena pääpelaajana. Eikä pidä unohtaa kyvykkyyttä pitkiin rajaheittoihin, joita Pohjois-Irlanti hyödyntää. Seurajoukkueissaan Mestaruussarjassa sekä Laverylla että Magennisilla on kuitenkin ollut vaikeuksia, kun tätä kirjoitettaessa kumpikin on osunut vain kerran 13 pelissä. Dion Charles ja Kyle Lafferty ovat vaihtokärkiä siinä missä Gavin Whytekin, vaikka tämän parempi paikka onkin laidalla, mutta 5-3-2:ssa 26-vuotias Cardiffin ravuri on nähty välillä kärkiparissa. Lafferty on maaottelutilaston seiska 89 maaottelulla. Maaleissa hän on kakkosena 20 täysosumalla. Listakärki David Healyyn on matkaa 16 täplää, joka on liikaa. Laffertyn avausmaali syntyi muuten vuonna 2006 Suomen verkkoon. Tällä hetkellä hän pelaa Skotlannin pääsarjassa Kilmarnockissa. Kesäkuun maaotteluissa vastuuta tuli kolmesti avauksessa ja kerran vaihdosta, mutta maaleja ei tullut. Syyskuun peleistä hänet tiputettiin ryhmästä pois sen jälkeen, kun sosiaalisessa mediassa levisi video, jossa Lafferty käytti sopimatonta kieltä. Maaliskuun matseihinkaan miestä ei lopulta valittu.

Tarkastelin lähinnä noita matseja, joissa Pohjois-Irlanti pelasi 5-3-2:lla ja huomioin vähemmän neljän alakerralla pelattuja pallopelejä Kyprosta vastaan, koska oletan P-Irlannin pelaavan itseään kovempaa maata Suomea vastaan viiden alakerralla. Katsoin tunnin verran viimeisintä kilpailullista ottelua Kreikkaa vastaan ja avauspuoliajan kotipelistä Kosovoa vastaan. Lisäksi muista matseista kävin läpi maalitilanteet koosteiden kautta. Voi hyvin olla, että Suomen valmennus katsottuaan Kreikka- ja Kosovo-pelien nauhat päätyy kopioimaan noiden maiden 4-1-4-1 ryhmitykset, koska Huuhkajatkin siitä sai kokemusta Montenegrossa/Makedoniassa ja varsinkin wingbackien selustoihin iskemistä helpottaisi se, että Suomelta kehissä olisivat laiturit eivätkä wingbackit.

Pohjois-Irlanti pallottomana vs. vastustaja pallollisena

- Paperiryhmityksen ollessa 5-3-2, se on puolustusmuotona puolessa kentässä. Kärkipari sallii vastustajan toppareiden keskinäisen pallottelun ja tyytyy estämään syötöt vastustajan pohjapelaajalle/pohjapelaajille, joten Suomenkin ankkuri (Schüller) tulee olemaan pelaamattomissa NIR:n yläviisikon puristuksissa. Laitakeskikentät pysyttelevät välikaistoilla lähellä puolustuslinjaa tukkimassa ylätaskuja vastustajan kasipaikan pelaajilta ja ankkuri-Davis on vapaassa roolissa keskellä tukkimassa tiloja toppareiden edessä 10-alueella kuten Schüller. Toki jos NIR:n ylin prässilinja tunnistaa mahdollisuuden riistoon (esim. toppari ottaa huonon kosketuksen), eritoten Laveryn juoksuvoimaisuuden kanssa on oltava tarkkana, koska hän kirmaa tarpeen tullen ihan iholle saakka yrittämään katkoa, joten louhikkokosketuksiin häntä vastaan ei ole varaa
- Neljän alakertoja (eli GRE- ja KOS-peleissä) vastaan Kansojen liigassa NIR jätti 5-3-2 blokissa ollessaan vastustajan laitapakit auki alataskuihin ja iski heihin vasta, jos pallo näille kierrätettiin. Keskiblokissa painollinen wingback (Lewis vasemmalla ja Bradley oikealla) nousi aina irti puolustuslinjasta vastustajan laitapakkiin (eli Suomea vastaan todennäköisesti wingbackiin) ja hänen taakseen jäi tilaa syöttää, mutta toisaalta NIR:n sivutopparit kavensivat kurinalaisesti tukkimaan wingbackin taakse jääneen tilan varsinkin lähempänä omaa maalia, joten helppoa sieltä murtautuminen ei ollut, mutta pari kertaa kyllä kotona esim. Kosovoa vastaan vastustaja pääsi kuljettamaan kuudentoista reunalle asti hakeutumalla lähempänä puolta kenttää Bradleyn selustaan jääneeseen tilaan, joten Suomikin voisi 4-1-4-1 paperiryhmitystä käyttäessään (hyökkäysmuoto 2-3-2-3 alhaalta) hyödyntää helpommin Pohjois-Irlannin wingbackien jättämiä tiloja, jos se ensin houkuttelisi vastustajan wingbackin iskemään kiinni laitapakkiin keskiviivalla ja sitten siirtäisi pallon tämän ohitse laiturille. Esimerkiksi Uronen syöttäisi sivurajaa pitkin ohi Bradleyn/Dallasin prässin ja Antman liikkuisi pelattavaksi samalle kaistalle. Toisella laidalla Alho pelaisi palloa ohi Lewisin ja Lod pääsisi haltuunoton jälkeen ajamaan keskustaan kuten kosovolaislaiturit parhaimmillaan tekivät, koska NIR:n välikaistoilla päivystävät laitakeskikentät eivät aina ehtineet tukkimaan noita tiloja lähempänä puolta kenttää, kun sen wingbackit tosiaankaan eivät epäröineet irrota puolustuslinjasta aina vastustajan kenttäpuoliskolle asti hakemaan riistoa vastustajan laitapakin jalasta ja joitakin katkoja Lewis-Bradley kaksikko saikin sivurajoilla aikaan
- Jos Suomi käyttää 2-4-4 maalipotkuvariaatiota kolmella topparilla, silloin tietysti Lewis saattaisi prässätä laitapuolustajamaisesti käyttäytyvää Väisästä ja hänen selustaan jäisi tila Alholle, joten toki 5-3-2 paperiryhmityksellakin Suomi varmasti jotenkin kykenisi hyödyntämään NIR:n aktiivisten wingbackien jättämiä tiloja. Ja tokihan Romania-vieraspelissä 5-3-2 ryhmityksestä huolimatta Suomen avausmalli oli enemmänkin 2-3-2-3, kun Väisänen ja Uronen olivat kuin laitapakit sivurajoille ja Alhosta kuoriutui periaatteessa oikea laituri sekä Pukista vasen, kun Pohjanpalo jäi yksin keskelle toppariparia vastaan ja Lod-Kamara parilla oli 2v1-ylivoima Romanian ankkuria M. Marinia vastaan. Melkein jopa tekisi mieli ennustaa jo nyt, että maaliskuussa Suomi hyökkää ainakin välillä alhaalta 2-3-2-3 muodolla oli sitten ryhmitys valmiiksi siihen taipuva 4-1-4-1 tai 5-3-2. Ensin mainitussa laiturit olisivat ne, jotka haavoittaisivat wingbackien jättämiä tiloja ja jälkimmäisessä kaksikkona olisi luultavimmin Romania-matsin tapaan Pukki-Alho, kun Teme hakeutuisi leveälle Bradleyn/Dallasin taakse ja Alho sitten Lewisin
- Koko ottelua NIR:n wingbackit eivät jaksaneet pumpata eteenpäin, joten se avasi sitten tilaa vastustajan laitapakeille kuljettaa esteettömästi pitkällekin NIR:n kenttäpuoliskolle, kun laitakeskikentät pysyttelivät vain välikaistoilla tukkimassa syöttöjä ylätaskuihin ja muodon sisään. Sikäli tuo muistutti Suomen puolustamista viime maaliskuussa harjoituspelissä Islantia vastaan, kun senkin laitapakit saivat edetä estelyittä pitkälle Suomen kenttäpuoliskolle ja keskittää sivurajojen tuntumasta boksiin, koska Suomi sen salli ja jossain määrin Kansojen liigassa myös Pohjois-Irlanti
- Korkealta prässätessä tietysti NIR:n ankkuri nosti yleensä kiinni vastustajan ankkuriin ja GRE/KOS-peleissä vapaaksi pelaajaksi jäi vain painottoman puolen laitapuolustaja, kun kärkipari hoiti topparit, koko kk-kolmikko oli peilattuna ja painollinen wingback tutusti nousi irti puolustuslinjasta vastustajan laitapakkiin. Prässissä oli sekä hyvää että huonoa. Hyvää oli se, että useimmiten NIR sai sillä vastustajan alakerran pakotettua roiskaisuun kohti keskiviivaa, jossa puolustuslinja voitti pääpallon ja seuranneista tilanteenvaihdoista NIR loi puolittaisia maalipaikkoja. Kotipelissä Kosovoa vastaan se sai jopa pallon maaliin, kun Evans voitti ilmassa ykköspallon ja Saville syötti kakkospallon heti selustaan Charlesille ja tämä viimeisteli alakulmaan, mutta tilanne oli niukka paitsio. Joka tapauksessa korkean prässin ohittamisessa on oltava huolellinen ja eritoten jos tilanne päättyy menetykseen keskiviivalla, nopean käännön kanssa on oltava tarkkana
- Huonoa oli puolestaan se, että pari kertaa todella syvältä prässätessä NIR:n puolustuslinja jätti seuraamatta kk-kinjaa ja sen etupuolelle jäi todella suuri tila, johon vastustaja chippasi pallon syvältä omalta kenttäpuoliskoltaan selvittäen siten korkean prässin. Kreikkaa vastaan tappiolla riskitasoja tietysti nostettiin, mutta 3-1 maali syntyi siten, että puolustuslinja jäi etäälle kk-linjasta ja Evans hävisi pääpallon Douvikasille, jonka jälkeen Mantalos nappasi kakkospallon puolustuslinjan edessä eikä kk-linja ehtinyt prässäämään enää yläpuolelta etäisyyden oltua liian suuri, joten Mantalos pääsi pudotuksen jälkeen kuljettamaan kohti suojaamatonta puolustuslinjaa ja ampui kaukolaukauksen 20 metristä maalivahdin käsien kautta vasempaan yläkulmaan. JOS Huuhkajat saa houkuteltua NIR:n prässäämään ylempää ja sitten chippaa alhaalta puolustuslinjan eteen, voi Pohjanpalon/Pukin pudotuksista aueta meheviä tempokuljetustiloja kohti suojaamatonta puolustuslinjaa
- Kypros-peleissä NIR puolusti 4-1-4-1 muodossa vastustajan 3-1-4-2 hyökkäysmuotoa vastaan, joten tuo peli antoi osviittaa mahdollisista puolustusroolituksista, jos NIR pelaisi kotonaan Suomea vastaan neljän alakerralla ja Huuhkajat viiden alakerralla. Yläkolmikko prässäsi Kyproksen toppareita ja yritti myös jättää ankkurin syöttövarjoon 3v4-alivoimaisina, mutta aika huonolla menestyksellä. NIR:n kasipaikan pelaajat peilasivat Kyproksen laitakeskikentät ja ankkuri (Davis/S. Charles) jäi suojaamaan puolustuslinjan edustaa. Usein hän pimensi 10-alueella Kyproksen alemman kärjen ja seurasi tämän liikkeitä, kun ylempi kärki jäi 1v2-alivoimaiseksi NIR:n toppariparia vastaan. Leveydessä NIR:n laitapakit puolustivat Kyproksen wingbackit, mutta he olivat lähtökohtaisesti kapealla toppareiden apuna ja irtosivat leveyteen vain tarvittaessa, joten luultavasti Suomenkin wingbackit tulisivat olemaan auki sivurajoilla, jos NIR puolustaisi kapealla 4-1-4-1 muodolla keväällä. NIR:n laitapakit saivat apuja paljon laitureilta Kypros-peleissä varsinkin ylempää prässätessä eikä heidän suinkaan aina tarvinnut pumpata eteenpäin siten kuin wingbackit tekivät 5-3-2:ssa, koska 4-1-4-1:ssä NIR:n laiturit ravasivat rutkasti kahden tulen välissä Kyproksen sivutoppareiden ja wingbackien kesken ja mahdollistivat laitapakkien jäämisen puolustuslinjaan luomaan suuremman ylivoiman, mutta toki välillä 4-1-4-1:ssäkin painollinen laitapakki irtosi linjasta kiinni vastustajan wingbackiin, jos laituri oli ylempänä pelattu pihalle
- NIR 5-3-2 blokissaan oli näennäisen tiivis ja etäisyydet pysyivät kurissa linjojen välillä kollektiivin oltua noin 20 metrin sisässä toisistaan. Keskiblokin selustassa oli kuitenkin jonkin verran tilaa ja esim. Kreikan topparit avoimilla jaloillaan puolesta kentästä hakivat sinne pidempiä syöttöjä koko vastustajan kollektiivin yli, joten niitä toivoisi näkevän myös Suomen (sivu)toppareilta/Lingmanilta, kunhan yläkerta tekee aloitteita. Toki Evans ja McNair katkoivat ilmasta hyvällä prosentilla noita pystysyöttöjä ja Flanagankin kontrolloi pystyjuoksuja syyskuussa melko virheittä, mutta yksi mahdollisuus nuo pidemmät pystysyötöt puolesta kentästä selustaan ovat joko kärkiparille tai wingbackeista Alholle, jolta on nähty syvyysliikkeitä 2-3 kertaa per maaottelu
- Syvemmällä omalla kenttäpuoliskolla NIR:n keskikenttälinja valui aika herkästi puolustuslinjan syliin oman boksin sisään, joten usein pallon alla oli kahdeksan pelaajaa lähekkäin toisiaan välikaistojen sisällä sumpussa ja täten selustan lisäksi leveyteen jäävää tilaa on Suomen hyödynnettävä, jos se ei halua puskea päätä seinään keskeltä, vaikkakin muodon sisästäkin on löydettävissä rakoilua, mutta yksinkertaisilla keskityksillä laitakaistoilta vastustajat tekivät kaksi maalia NIR:n verkkoon viime kampanjan aikana. Viimeisimmässä tosipelissä Kreikassa laitakaistan 3v3-tilanteesta lähteneen keskityksen Peacock-Farrell pudotti eteensä törmättyään omaan toppariin ja Pelkas puski lahjapallon maaliin. Kosovossa puolestaan 2-0 maali syntyi siten, että oikea laituri Rashica hassutti 1v1-tilanteessa vasemman wingbackin McMenaminin ja keskitti taka-alueelle, jossa vuorostaan oikea wingback päästi vasemman laiturin Bytyqin sisäpuolelleen viimeistelemään ilmasta volleyn takakulmaan. Kolmas päästetty keskitysmaali oli lähellä kotipelissä Kreikkaa vastaan, mutta viidestä metristä tullut pusku suuntautui suoraan Peacock-Farrellin käsiin. NIR:n boksipuolustaminen ei vakuuttanut Kansojen liigassa, joten yksi klassinen matalan blokin murtamiskeino keskitykset kuulunevat Suomenkin pelikirjaan
- Pohjois-Irlantia vastaan käytettiin myös jonkin verran ristipalloja, joilla luotiin hetkellisia 1v1-tilanteita wingbackeja vastaan laitakaistoille, koska NIR:n laitakeskikentät ja sivutopparit ovat kurinalaisia tukemaan wingbackeja. Bradley on haavoittuvainen 1v1-puolustamisessa ja puolestaan Kypros-vieraspelissä vain Peacock-Farrellin vastaantulo pelasti takaiskulta sen jälkeen, kun Lanesta mentiin vasemmalla laidalla heittämällä ohi ja seuranneesta keskityksestä seurasi avopaikka kyproslaiselle painottomalle puolelle
- Lisäksi se, että kk-linja valuu lähelle puolustuslinjaa, jättää tilaa kaukolaukauksille noin 20-25 metristä ja kertaalleen Kypros-vieraspelissä avausjakson lopussa vastustaja tykittikin kaukolaukauksen ylärimaan, kun kk-linja ei ehtinyt paineistamaan pallollista pelaajaa. Kosovon laiturit puolestaan ristipallojen jälkeen eivät aina lähteneet haastamaan laidan puolelta keskittääkseen, vaan leikkasivat sisään ja kk-linjan valuttua alas, heille jäi tilaa ampua boksin ulkopuolelta sisäkierteisiä laukauksia kohti takakulmaa. Samaahan harrasti Romanian Sorescu Helsingissä Alhon kustannuksella syyskuussa, joten jos Suomi hyökkää 2-3-5:llä laitureiden kera, ehkä Antman ja Lodkin voisivat hakea kaukolaukauksia ristipallojen jäljiltä
- Kun NIR puolustaa laitakaistoja, sivutopparit tosiaan syvällä kaventavat kurinalaisesti tukkimaan wingbackien jättämät tilat ja toisaalta jos vastustajan taskupelaajat tekevät välikaistoilta pystyjuoksualoitteita NIR:n wingbackien taakse, laitakeskikentät seuraavat nuo juoksut säntillisesti. Suomenkin välikaistapelaajien tulee tehdä aloitteita, koska siten he saavat vietyä NIR:n kasipaikan pelaajat mukanaan ja luotua entistä eristetympiä 1v1-tilanteita laitakaistoille joko wingbackeille, laitureille tai laitapakeille systeemistä riippuen. Kreikan laitapakit esim. pääsivät täten pari kertaa keskittämään aika vapaasti välikaistoilta, kun he 1v1-tilanteissa leikkasivat NIR:n ylempien keskikenttien jättämiin tiloihin muodon sisässä eivätkä lähteneet haastamaan NIR:n wingbackeja laidan puolelta tai syöttämään näiden ohitse sivurajaa pitkin
- Yksi tapa haavoittaa laidoilta edetessä Pohjois-Irlantia on myös se, että keskitoppari Evans tuppaa jäämään keskustaan mielellään eivätkä laitakeskikentätkään aina sijoitu niin hyvin, että wingbackin selustaan kaventavan sivutopparin ja keskitopparin aukko tulisi umpeen, vaan puolustuslinjaan jää välillä suuriakin rakoja, joista antaa puhkoa syöttöjä selustaan ja niitä mm. Kreikka hyödynsi pari kertaa, kun leveydestä laitapakki säntäsi pystyyn ohi Lewisin ja voitetun juoksukilpailun jälkeen keskitti päätyrajalta takaviistoon. Lisäksi Kosovossa 1-0 maaliin johtanut rangaistuspotku aiheutui siitä, että kosovolainen teki pystyjuoksun oikean wingbackin ja sivutopparin välisestä aukosta ja vaikka se seurattiinkin säntillisesti, irtopalloon Davis liukui ankkurina myöhässä ja rappasi nopeampaa vastustajaa jaloille pilkun arvoisesti, joten edes pyrkimys hyödyntää puolustuslinjassa ollut aukko johti hyvään lopputulemaan
- Mitä tulee vielä tarkemmin muodon sisään pelaamiseen, ylätaskuihin on kyllä mahdollista syöttää vastustajan muodon sivuttaisen liikuttamisen ja tilanteon jälkeen, vaikka NIR:n sivutopparit puolustavat aggressiivisesti eteenpäin ja eritoten Flanagan esti kääntymiset linjojen välissä syyskuussa tehokkaasti, mutta toisaalta Kosovo teki kesäkuussa 3-1 maalin siten, että sisäänkaventaneella laiturilla oli juuri riittävästi tilaa yhden kosketuksen pudotukseen Brownin oltua myöhässä ja Kosovon kk-pelaaja chippasi seinän kolmannelle selustaan, jonne juoksi laitapakki Kastrati tarjoilemaan keskitykseen tyhjiin Muriqille. Syyskuussa puolestaan Pelkas chippasi kertaalleen oikeasta ylätaskusta linjan taakse ohi myöhässä olleen sivutopparin ja Masourasin tehtyä leveydestä aloitteen, tämä ampui etutolppaan voitettuaan juoksukisassa Lewisin, joka nukahtaa satunnaisesti nopeissa kombinaatioissa
- Parhaat hetket NIR:n muodon sisään pelaamiseen ja eritoten 10-alueelle ovat silloin, kun NIR:n laitakeskikentät saadaan houkuteltua prässäämään esimerkiksi puolessa kentässä laitapuolustajia ja auttamaan täten wingbackien kuormaa, kun nämä eivät jatkuvasti voi irrota puolustuslinjasta, vaan kuten Suomi, myös NIR:n 5-3-2:een kuuluu se, että laitakeskikentät prässäävät välillä vastustajan neljän alakerran laitapuolustajia. Noina hetkinä ankkurina Davis tietysti kaventaa perässä ja ottaa vartiointiin välikaistalta vastustajan kk-pelaajan, jonka NIR:n kasipaikan pelaaja McCann/Saville on jättänyt vapaaksi. Ja kun Davis liikkuu toppareiden edestä vapaasta suojaamisroolistaan kohti väli- ja laitakaistaa, tulee Davisin jättämään tilaan liikkua jonkun suomalaisen. Se voi olla esim. Pukki, joka putoaa tyhjentyneeseen tilaan tai Lod, joka kaventaa painottomalta puolelta ylimiehittämään viime aikojen pelitapaan viitaten keski- ja vasenta välikaistaa. Houkutteluvaiheen onnistuminen on KRIITTISTÄ, jotta NIR:n kk-linjaan saadaan eloa eli alakerran on uskallettava pitää palloa ja kenties Schüllerin kautta pelata murtava syöttö 10-alueelle Davisin jättämään tilaan tai sitten chipattava itse puolipitkä syöttö yli NIR:n ankkurin. Evans toki keskitopparina puolusti eteenpäin noina hetkinä tukkimaan Davisin jättämää tilaan, mutta esim. Kosovon 0-1 maali syntyi kesällä siten, että Evans taklasi ohi Muriqista, joka pyörähti ohi otettuaan ensimmäisen kosketuksen tyhjään tilaan ja tykitti sitten vastustamattomasti taka-alakulmaan kuudentoista rajalta, joten Evans ei ole sellainen viimeinen lukko noina hetkinä, jota pitäisi pelätä haastaa muodon sisässä. Kyproksen 0-2 maali syntyi puolestaan siten, että ensin kärkipelaaja Kakoullis putosi Davisin jättämään tilaan, kun tämä liikkui merkkaamaan oikealla välikaistalla ollutta vastustajaa. Kakoullis jatkoi 10-alueelta nopeasti leveyteen ja sieltä kyproslainen lähti ajamaan keskustaan. Davis jätti taklaamatta jäätyään jälkeen ja täten Panagiotou pystyi antamaan 10-alueelta murtavan syötön oikean wingbackin Spencerin selustaan vasemmalle laiturille Tzionisille, joka tarjoili matalan keskityksen maalille ja Kakoullis puttasi sen sisään. Tuossakin maalissa Davis houkuteltiin ensin pois toppareiden edestä ja sitten tämä ei ehtinyt enää puolustaa vastustajan pelaajan kuljetusta muodon sisään ja puolustuslinjan edestä Kypros pääsi antamaan tarkan murtavan syötön selustaan
- NIR:n kk-linja joutuu juoksemaan paljon sivuttain Suomen tapaan. McCannin syöttövarjopelaaminen on hyvää ja hän kykenee laitapakkeja prässätessään myös pysymään syöttölinjalla siten, että välikaistalle pelaaminen on hankalaa, mutta Saville on lingmanmaisena pelaajatyyppinä huonompi pallollisena sijoittumaan ja välillä alibipuolustaa glenkamaramaisesti, joten Suomen on luultavimmin helpompi murtautua muodon sisään oikealta laidalta sillä oletuksella, että Saville on kasipaikalla vasemmalla puolella. Davisinkaan syöttövarjopelaaminen ei aina vakuuta, jos ja kun hän pelaa välillä kasipaikalla. Lisäksi hänen ja Savillen välistä varsinkin vastustajat jokusen kerran puhkoivat Pohjois-Irlannin keskikenttälinjan yrittäessään syöttää ylätaskuihin
- Positiivisissa tilanteenvaihdoissa pallo pyritään pelaamaan alhaalta suoraviivaisesti vastustajan puolustuslinjan eteen toiselle vastaantulevalle kärjelle ja toinen jää roikkumaan puolustuslinjaan ollen valmiudessa menemään selustaan. Kansojen liigassa usein kuitenkin vastustajan topparit onnistuivat voittamaan kaksinkamppailut puolessa kentässä ja vastaprässäämään pallon nopeasti takaisin menetyksen jälkeen. Sitä edesauttoi myös kulloisenkin kärkiparin yhden kosketuksen jatkojen epätarkkuus vastustajan topparin hiostettua selässä. Yhden vastaiskumaalin NIR kuitenkin teki Kosovon verkkoon syyskuussa 2-1 voitossa. Siinä Lavery voitti oman 1v1-kaksinkamppailunsa puolessa kentässä topparia vastaan ja pääsi kuljettamaan tyhjää kenttää pitkin boksiin saakka, jossa hän tarjoili syötön viereen ja Whyte puttasi tyhjiin tasoituksen. Jos vain Suomen sivutopparit eivät vuoda puolessa kentässä kaksinkamppailuissa negatiivisissa tilanteenvaihdoissa, Pohjois-Irlanti on aika vaaraton ja kesy vastaiskupumppu. Jokusen kerran alhaalta topparit (varsinkin McNair) saattavat yrittää pelata suoraan selustaankin, jos tilaisuus on, mutta Magennis ei päässyt livahtamaan ainakaan Kansojen liigassa vastustajan toppareilta karkuun noinakaan hetkinä

Pohjois-Irlanti pallollisena vs. vastustaja pallottomana

- Pohjois-Irlanti varioi avauspelaamistaan viiden alakerralla pelatessa kuten Suomikin, mutta pääasiallinen rakentelumalli on luonnollisesti 3-1-4-2, jossa Davis on ankkurina topparikolmikon yläpuolella ja Saville-McCann kaksikko laitakeskikenttinä hänen yläpuolellaan wingbackien kanssa. Kärkipari roikkuu vastustajan puolustuslinjassa ja toki toinen vuorollaan tulee palloa vastaan linjojen väliin
- Oikealla sivutopparilla McNairilla on myös tapana leoväisäsmäisesti liikkua lähemmäs sivurajaa, jolloin avausmallia voi kuvailla välillä 2-3-2-3:ksi, kun oikea wingback nostaa tieltä pois itsensä vastustajan viimeiseen linjaan ikään kuin oikeaksi laituriksi ja kärkiparin toinen osapuoli menee lähemmäs vasenta sivurajaa (usein Lavery) vasemmaksi laituriksi sekä toinen kärkiparista jää "yksinäiseksi" piikiksi keskelle vastustajan toppareita vastaan (Magennis). Suomihan teki samoin Romania-vieraspelissään
- Tuohon 2-3-2-3:een voi yhdistyä myös vielä se, että esimerkiksi Davis ja McCann vaihtavat hetkellisesti paikkoja ja ylipäätään Pohjois-Irlannin keskikenttäkolmikko vaihteli kyllä ahkerasti paikkojaan Baracloughin alaisuudessa. Mielestäni Suomi ei ole maajoukkuepeleissä kovin tottunut puolustamaan niin vahvoja rotaatioita kuin esimerkiksi NIR harrastaa/harrasti ja se näkyi esim. Slovakia-harjoituspelissä, joka päättyi 0-2 tappioon viime maaliskuussa, kun slovakkien keskikenttäkolmikon paikkojen vaihdot ja runsas liike sekoittivat Kamaraa ja Lingmania. Jopa kreikkalaisilla oli vaikeuksia välillä kommunikoinnissa Kansojen liigan NIR-peleissä ja vihreäpaidat pääsivät helposti paikkojen vaihdoilla etenemään yli puolen kentän
- 2-3-2-3:lla hyökätessä McNair käyttäytyy kuin laitapuolustaja ja tekee taustakiertoja sivurajaa pitkin syvällekin vastustajan kenttäpuoliskolle ja wingback puolestaan kaventaa tieltä pois laiturimaisesti oikealle välikaistalle. Bradley ja McNair pelasivat jonkin verran yhteen laitakaistalla Kansojen liigassa ja seinäsyötöillä loivat keskitysmestoja McNairille sivurajalta, joten rohkeudesta hyökkäyspelaamisessa ei voi syyttää, kun laitatopparilla oli tosiaan vapaus nousta välillä todella syvällekin vastustajan puolustuskolmannekselle
- Yksi kiinnostava asia NIR:n pelinavaamisessa Baracloughin aikana oli myös se, että välillä myös wingbackit ja laitakeskikentät vaihtelivat keskenään paikkoja alhaalta rakennettaessa. Esimerkiksi Bradley hakeutui satunnaisesti välikaistalle ja McCann liikkui leveyteen vapaaksi. McNair sitten poimi leveyteen liikkuneen kk-pelaajan, joka jäi usein vapaaksi keskiviivan tuntumaan, kun vastustajien kommunikointi petti. Toisena pikanttina huomiona oli se, että Saville mielellään hakeutui rakentamaan peliä lingmanmaisesti vastustajan muodon ulkopuolelle ja esim. Kypros-peleissä vastustajan 5-2-3:ta vastaan hän ei tyytynyt olemaan muodon sisässä puristuksissa, vaan hakeutui vasemmalle sivurajalle tekemään peliä ja luomaan laitapakin kanssa ylivoimaa vastustajan laituria vastaan
- Kun paperiryhmitys on 4-1-4-1, silloinkin avausmalli on luonnollisesti 2-3-2-3 ja se näkyi Kypros-peleissä. S. Charles ankkurina ei vakuuttanut ihan hirveästi vieraspelissä ja kotona Davis olikin sitten kutospaikalla, kun Charles pelasi kasipaikalla McNairin kanssa. Puolessa kentässä hyökkäysmuoto oli yhtä luonnollisesti 2-3-5 siten, että laiturit (vieraissa McGinn ja Whyte, kotona McMenamin ja Lavery) olivat leveydessä, ylemmät keskikentät täyttivät välikaistat (vieraissa Saville-Davis, kotona Charles-McNair) ja yksinäinen kärki (Lafferty) oli piikissä.
- Maalipotkut Peacock-Farrell pelaa mielellään pitkänä kohti oikeaa sivurajaa, jossa ykköskohteena on Magennis ja hänellä on kolme pudotus-/jatkovaihtoehtoa (oikea wingback, laitakeskikenttä ja kärkiparin toinen osapuoli Lavery, joka jää roikkumaan puolustuslinjaan). Kohdenelikko koostuu siis samoista pelipaikoista kuin San Marinolla
- Pelinrakentelu kulkee pitkälti McNairin kautta, koska tämän oikea jalka on niin hyvä ja kosketus pehmeä. Toki keskitoppari Evanskin pystyy kuljettamaan jalalla ohi ensimmäisen prässilinjan Valioliiga-topparina. Pohjois-Irlanti halusi Baracloughin aikakaudella edetä alhaalta linja kerrallaan ja tällöin etenemiskaavana oli useimmiten McNair-Davis-Bradley-Lavery. Viimeksi mainittu tuli palloa vastaan oikeaan ylätaskuun puolustuslinjan etupuolelle ja Bradley sivurajalta monesti poimi hänet, mutta kun vastustajan toppari oli selässä, pelin edistäminen olikin sitten enää hankalaa puolen kentän jälkeen
- Kazakstan-, montenegro- ja sanmarinomaisesti aika herkästi kuitenkin Pohjois-Irlanti prässin alla vältteli turhia riskejä lähellä omaa maalia ja topparit (McNair/Flanagan/Ballard) chippasivat suoraviivaisesti pallon yli vastustajan ylimpien prässilinjojen kohti kärkiparia vastustajan puolustuslinjan etupuolelle. Samoin wingbackeista Bradley nosti monesti sivurajalta pallon ilmassa vain eteenpäin, jos prässi kävi liian kovaksi. Suomen topparit saavat varautua painimaan rutkasti ilmassa ja keskikenttäpelaajien on oltava lähellä voittamassa kakkospalloja. Toki Suomi tuskin kammoprässiä päälle laittaa maalipotkuja lukuun ottamatta, joten se helpottanee NIR:n pyrkimystä edetä muutoinkin kuin pitkillä syötöillä. Joka tapauksessa (puoli)pitkien syöttöjen jälkeen pyrkimyksenä on voittaa ykkös- ja kakkospallot vastustajan kahden alimman linjan välissä ja joko edetä nopealla kombinaatiolla selustaan tai sitten kärkiparin toinen osapuoli levittää laitaan wingbackille, joka lähettää aikaisen keskityksen rangaistusalueelle suoraviivaisesti aika lailla heti, kun siellä on kohdepelaajia ja jalka vain on auki sivurajalla. Kaaospallovoitoista NIR luo ainakin yhden puolittaisen maalipaikan per ottelu ja palkinnon se sai Kyprosta vastaan kotona, kun 1-2 kavennus syntyi siten, että alhaalta toppari chippasi pallon vastustajan viimeiseen linjaan ja voitettujen kaksinkamppailujen jälkeen seurasi levitys leveyteen, wingback hassutti päätyrajalla vastustajan ja erikoistilanteen jäljiltä ylös jäänyt McNair puttasi maalin edestä nahkakuulan verkkoon. Kreikkaa vastaan kotona yhdestä pitkästä pallosta vastustajan viimeiseen linjaan seurasi puolestaan volley kuudentoista reunalta Vlachodimosin syliin
- Yksi syy herkästi pitkiin palloihin turvautumiseen on se, että mm. päätöskierroksella Kreikassa NIR menetti pallon kahdesti lähellä omaa maaliaan, kun se yritti edetä maitse syöttelemällä. Ensimmäinen pallonmenetys johtui Peacock-Farrellin harhasyötöstä ja varsinkaan hän ei jalalla loista, vaan turvautuu mielellään pitkiin avauksiin puoleen kenttään, vaikka hänellä olisi hyvin aikaa tutkailla syöttövaihtoehtoja, joten siten ero on suuri esim. Hradeckyyn. Jälkimmäisestä pallonmenetyksestä toisen puoliajan alussa puolestaan seurasi kotijoukkueen 2-1 voittomaali. Bradley oli vaihteeksi rotatoinut itsensä välikaistalle ja McCann hakeutunut leveyteen. Davis yritti syöttää laitakaistalle keskikentän pohjalta, mutta antoi harhasyötön, josta seurasi nopea tilanteenvaihto ja organisoimatonta puolustusta vastaan Masouras viimeisteli Bakasetasin syötöstä pallon maaliin
- Muodon sisään etenemisiä ja keskeltä kombinaatioilla murtautumisia lyhytsyöttöpelillä Pohjois-Irlannilta on melko turha odottaa kuin aniharvoin, koska taitotaso ja luovuus eivät siihen riitä. Katsomistani peleistä en löytänyt ainuttakaan yksittäistä tilannetta, jossa vaikkapa puolen kentän hyökkäyksistä NIR olisi päässyt keskeltä etenemään maalipaikkaan. Kaaospallojen jälkeen toki se pääsi puolittaisiin maalipaikkoihin, mutta ne ovat eri asia
- Sen sijaan leveydestä murtautuminen keskityksillä on Pohjois-Irlannin suurin ase kuten jo osin tuli mainittua ylempänä. Kärkiparista vuorollaan toinen tekee mielellään aloitteita vastustajan laitapakin/wingbackin taakse ja yrittää päästä keskittämään suoraan juoksusta. Lavery useasti Kreikassa esim. hakeutui Tsimikasin selustaan ja McNair yritti poimia hänet, mutta hyvin Kreikan topparit kavensivat perässä tukkimaan tilan. 4-1-4-1:llä pelatessa Kyprosta vastaan mm. vieraspelissä puolestaan laitureista Whyte teki koko ajan aloitteita vasemman wingbackin taakse ja pääsikin keskittämään joitakin kertoja laitakaistalta boksiin. Boksissa on yleensä vähintään kolme kohdetta, kun painoton wingback kaventaa kärkiparin seuraksi ja neljän alakerralla pelatessa puolestaan keskikentältä esim. Saville tekee taustajuoksuja boksiin, joten ne on seurattava tarkasti. Kypros-vieraspelissä myös McCann teki päätöskympillä yhden juoksun viiteen metriin ja ohjasi avopaikasta ohi maalin, joten hänetkin on huomioitava
- Yksi tapa luoda keskitystilanteita ovat myös perinteiset ristipallot wingbackeille 1v1-tilanteisiin sivurajoille. Muun muassa McNair satunnaisesti poimii Lewisin vasemmalta sivurajalta. Tämä kykenee haastamaan myös muodon sisään leikkaamalla ja lähtökohtaisesti Lewis vs. Alho kuulostaa jokseenkin pahalta, joten laitakeskikenttien ja sivutopparien on tuettava vikkelään Suomen wingbackeja. McNair puolestaan laitapakkiroolissaan keskittää ahkerasti sivurajalta kuten jo todettua, joten hänen oikeaa jalkaansa ei saa jättää sulkematta
- NIR teki kaksi maalia Kansojen liigassa lisäajalla yksinkertaisesti siten, että laitakaistalta keskitettiin vain boksiin ja parhaat pääpelaajat Magennis ja Evans kumpikin osuivat kertaalleen Kosovon ja Kyproksen verkkoon, joten boksipuolustamisessa on oltava loppuun asti tarkkana mahdollisessa johtoasemassa
- Mitä tulee selustaan pelaamiseen, sitä Pohjois-Irlanti harrastaa jossain määrin, muttei ihan hirveästi kuten ei Suomikaan. Useimmiten puolesta kentästä toppari avoimella jalalla pelaa selustaan silloin, kun juoksuvoimainen oikea wingback (Bradley/Spencer/Dallas) tekee sinne aloitteen. Kertaalleen Bradley jätettiinkin seuraamatta Kypros-kotipelissä ja tämä ohjasi viidestä metristä yli maalin. Kosovossa 2-1 kavennus syntyi puolestaan siten, että Ballard puhkoi sivutopparina vastustajan alakerran pelaamalla aukosta selustaan ja sinne kirmasi leveydestä Spencer, jonka keskityksen puski takatolpalta verkkoon Lavery. Kun vastassa on viiden alakerta, silloin NIR mututuntumalla ja pienellä otannalla vähän herkemmin hakee selustasyöttöjä yli vastustajan keskiblokin ja Kyprosta vastaan yksi Evansin pystysyöttö tavoitti oikean laiturin Whyten, jonka aloitteen jälkeen seurauksena oli kulmapotku, mutta oli käytössä sitten 5-3-2 tai 4-1-4-1, pystyaloitteet tulevat pitkälti oikean laidan leveyspelaajalta, joten Urosen on oltava erityisen hereillä
- Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Pohjois-Irlantia yritettiin haavoittaa wingbackien jättämistä tiloista, mutta aika hyvin NIR:n alakerta keskitoppari Evansin johdolla tukki syntyneet tilat ja sai vastaiskut pysähtymään ajoissa leveyteen kaventamalla. Yhden vastustajan kenttäpuoliskolta käynnistyneen vastaiskumaalin se päästi ja se oli Kreikkaa vastaan kotona, kun sivutoppari Ballard rynni keskiympyrässä ohi kaksinkamppailujen jälkeisestä irtopallosta ja Limnios pääsi vapaasti kuljettamaan tämän ja Lewisin jättämää tilaa pitkin hyökkäyskolmannekselle, jossa hän syötti keskustaan Bakasetasille ja tämän tarkka laukaus boksin reunalta painui vasempaan alakulmaan. Jos ja kun NIR:n topparit eivät kuitenkaan vuoda EM-karsinnoissa 1v1-kamppailuissa puolessa kentässä, aika vaikea Pohjois-Irlantia on vastaiskuista haavoittaa, kun wingbackitkin kuitenkin juoksuvoimaisina yksilöinä kipittivät nopeasti alaspäin. Toki niinä hetkinä, kun McNair on poissa paikaltaan ja noussut keskittämään hyökkäyskolmannekselle sivurajalta laitapakkiroolissaan, Suomi voi iskeä vasenta laitaansa pitkin, vaikkakin Evans varmasti noina hetkinä on kova luu ohitettavaksi

[Salming]

Erikoistilanteet

- Hyökkäyspään kulmapotkuissa pallolla ovat useimmiten McNair ja Saville, jotka keskittävät ulospäin laakasiivuja viiteen metriin kohti maalinedussumppua. McCann saattaa myös antaa joitakin kulmapotkuja, mutta ne lähtevät sisäänpäin. Kreikkaa vastaan ainoassa kulmassa kohteita oli boksissa kuusi (2+4), mutta vasemman jalan siivu viiteen metriin päätyi vastustajan maalivahdin käsiin. Kosovoa vastaan kohteiden määrä oli sama (J. Evans, Flanagan, kärkipari, Bradley ja C. Evans) ja ensimmäisen kulman pääpallon voitti taka-alueella Magennis, mutta toisen Kosovo puski etualueelta viidestä metristä, joten Pohjanpalon rooli aluepuolustajana jälleen korostuu. Yleensä boksin reunalla on kaksi pelaajaa kakkospalloissa ja mm. Kyprosta vastaan kotona Davis pääsi tälläämään kakkospalloon boksin reunalta volleyn, joka meni maalivahdin käsien kautta yli maalin. Toinen mahdollinen keskitysten kohde viiden metrin viivan lisäksi on taka-alue, jonne tosiaan hakeutui Kosovoa vastaan kotona Magennis, mutta vieraspelissä useampaan kertaan Ballard ja tämä pääsikin pari kertaa pallon päälle McCannin keskityksiin, mutta nikkasi kummallakin kerralla hieman ohi oikealta. Ballardin lähettyvillä oli myös toinen toppari Brown, joten sivuvapaapotkujen tapaan myös kulmapotkuissa kaksi topparia voivat olla kohteina taka-alueella
- Kulmapotkut Pohjois-Irlanti puolustaa kahdella aluepuolustajalla (Magennis-J. Evans), viidellä vartioijalla (McNair, Flanagan, Bradley, kaksi kk-pelaajaa esim. Saville ja Davis/McCann), kahdella lyhyen variaation estävällä yksilöllä (Lewis-McCann/Davis) ja yhdellä reunapelaajalla (Lavery/Charles). Tapa on käytännössä identtinen Suomen kanssa, kun Magennis on Pohjanpalon roolissa etutolpalla ja J. Evans sitten putsaa keskeltä vitosen viivaa palloja ivanov-/arajuurimaisesti. Pukki, Lod ja Alho ovat usein Suomen ylimääräisenä kolmikkona estämässä lyhyitä variaatioita tai odottamassa kakkospalloja boksin reunalla unohtamatta Alhon satunnaista tolppamiehen roolia. Kansojen liigassa kulmapotkujen puolustaminen oli tyydyttävää eikä omissa kolissut
- Sivuvapaapotkujen puolustus hoituu standardinomaisesti seitsemän miehen linjalla, yhdellä reunapelaajalla (Davis) ja kahdella pelaajalla muurissa (Lewis-Lavery/Charles). Seitsemän miehen linjassa topparikolmikko on yleensä keskellä, joten lienee kannattavampaa keskittää linjan etu- tai takaosaan kuin pilkun maastoon, johon mm. Ivanov hakeutui syyskuun maaotteluissa kohdepelaajana. Kypros teki 0-1 maalin kesäkuussa keskittämällä sivuvapaapotkun juuri etualueelle, josta Kakoullis nikkasi pallon takakulmaan. Kosovoa vastaan puolestaan suora kokeilu laidalta kohti etukulmaa oli yllättää Peacock-Farrellin, joka odotti enemmän keskitystä boksiin ja torjui vain vaivoin etukulmasta
- Sivuvapaapotkuissa pallolla ovat McNair ja Saville, jotka keskittävät ulospäin lähes kaikki vapaapotkut eli McNair keskittää oikealta ja Saville vasemmalta laidalta. Kohteita on viisi (kärkipari, McCann ja kaksi muuta topparia Evans ja Flanagan/Ballard). Topparit hakeutuvat useimmiten taka-alueelle, mutta McNairin nostot sinne kohti Evansia olivat osoitteettomia Kreikkaa (ja Kosovoa) vastaan, mutta yhden vapaapotkun jälkikeskityksestä (Davis) Lavery ohjasi pallon verkkoon viidestä metristä tasoittaen 1-1:een päätöskierroksella. Kosovo- vieraspelissä puolestaan Ballard rynni väkisin viiteen metriin ohjaamaan Thompsonin ulkokierteisen keskityksen maaliin ja kavensi 3-2:een. Toinen kohdetoppari Brown odotteli vielä hänen takanaan varalta, joten sivuvapaapotkujen puolustamista on harjoiteltava ennen NIR:n kohtaamista ja varsinkin McNairin ulkokierteisten keskitysten siivoamista on simuloitava, koska kreikkalaiset hyvin putsasivat vajaiksi jääneet ykköspallot kuudentoista tuntumasta
- Erikoisaseena ovat myös pitkät rajaheitot, joita pystyvät heittämään useat pelaajat, mutta etunenässä Magennis ja Whyte. Yleensä Evans-Flanagan/Ballard kaksikko juoksee heiton lähtiessä ilmaan etualueelle ja yrittää jatkaa pallon keskemmälle kohti McNairia ja Laverya. Niin oli esimerkiksi Kreikkaa vastaan vieraissa. Kosovo-kotipelissä Evans-Flanagan oli niin ikään heiton kohteena, mutta he eivät ihan päässeet rynnimään lössin läpi puskupaikkaan kuuteen metriin, jonne saakka Magennisin heitot helposti kantavat. Kypros-vieraspelissä Whyten pitkä rajaheitto ottelun alussa puolestaan aiheutti flipperipallon ja lähes käsivirheen vastustajalle


Pohjois-Irlannin 5-3-2 blokki vs. Kreikan 2-3-2-3 avausmalli. Davis on ankkurina vapaassa roolissa keskellä suojaamassa puolustuslinjaa. Laitakeskikentät peilaavat vastustajan kasipaikan pelaajat ja pysyttelevät aika lähellä puolustuslinjaa tukkien ylätaskut ja pitäen muodon siten tiukkana. Kreikan ankkuri on pelaamattomissa NIR:n yläviisikon puristuksissa, kun kärkipari sallii vastustajien toppareiden pallotella rauhassa ja peittää vain syötöt pohjapelaajalle/pohjapelaajille muodon sisään. Tila on jätetty laitapuolustajille alataskuihin, mutta kuten kuvastakin näkyy, NIR:n painollinen wingback puolustaa aina mielellään eteenpäin (tässä Bradley), jos vastustaja kierrättää pelivälineen sivurajalle. Kreikka toki haluaakin houkutella hänet ylemmäs, jotta selustaan voisi sen jälkeen iskeä ja siksi laitureiden käyttö NIR:ia vastaan voisi olla suotavaa.


Tämä näyte on Kosovo-pelistä. Bradley painollisena wingbackina tukee railakkaasti taas korkeaa prässiä...


... mutta hänet ohitetaan yhdellä syötöllä. Kosovo pääsee sitä kautta etenemään kuudentoista rajalle asti.


Vain Rrudhanin viimeinen ratkaiseva syöttö epäonnistuu, mutta on helppo nähdä, että jos Suomi pelaisi 4-1-4-1:llä, Lod ja Antman pääsisivät hakeutumaan näihin tiloihin ja etenemään sieltä kohti maalia tempokuljettamalla yhtä lailla!


Koko ottelua NIR:n wingbackit eivät toki jaksa pumpata eteenpäin ja silloin esim. Kosovon laitapakeille aukeni tiloja kuljettaa pitkiäkin matkoja, kun wingbackit jäivät alas kontrolloimaan vastustajan laitureita eivätkä jättäneet näitä sivutoppareiden vastuulle. Ja laitakeskikentät tosiaan pysyttelevät myös tässäkin vain lähellä alinta linjaa tukkien ylätaskut. Tällaisesta paikasta on jo ihan hyvä kokeilla aikaista keskitystä tai murtavaa syöttöä selustaan.


Pohjois-Irlanti sumputtaa keskustan tosiaan sen verran tarkasti, että leveys ja selusta ovat ne etenemisreitit, joita kannattanee suosia. Suomenkin toppareilta (ja mahd. laitapakeilta alataskuista) toivoisi näkevän pidempiä avauksia puolustuslinjan taakse, kun heidät kuitenkin tullaan jättämään ilman kummoista prässiä. Kreikka löi jatkuvasti kotonaan selustasyöttöjä koko vastustajan pakan yli, kun NIR kerran siihen mahdollisuuden tarjosi.


Toki lähes kaikki pääpallot Evans, McNair ja kumppanit ilmassa voittivat tai muuten kontrolloivat pystyjuoksut, mutta esim. tässä pari kreikkalaista oli jopa livahtaa Evansinkin ohi karkuun, joten yrittänyttä ei laiteta. Ajoitusten vain tulee olla kunnossa.


Pahimmillaan NIR:n kaksi alinta linjaa ovat näin lähekkäin tukkimassa keskustan ja pallon alla on kahdeksan miestä, joten taitaville ohittajille leveydessä on käyttöä. Lisäksi kun kk-linja valuu puolustuslinjan syliin, kaukolaukauksillekin on paikkansa 25 metristä kk-linjan etupuolelta.


Keskitykset ovat yksi tapa murtaa tuo NIR:n bussi. Kansojen liigassa se päästi kaksi maalia simppeleistä keskityksistä ja kolmaskin oli lähellä. Toinen takaiskuista tuli Kreikassa. 3v3-tilanteessa kreikkalainen sai jalan auki Davisia vastaan.


Peacock-Farrell rähmäsi pallon ja Pelkas kiitti lahjasta. Kreikka yksi, Pohjois-Irlanti nolla.


Kosovossa Rashica hassutti oikealla laidalla vasemman wingbackin McMenaminin.


Ja perään oikea wingback Spencer jätti merkkaamatta Bytyqin juoksun. Tämä viimeisteli volleyn takakulmaan. Boksipuolustus ei Kansojen liigassa siis liiemmin vakuuttanut, kun vielä Kreikka-kotipelissäkin vastustajalla oli yksi avopuskupaikka viidestä metristä, mutta sen Peacock-Farrell pelasti torjunnallaan.


Kun NIR puolustaa laitoja siten, että sivutopparit kaventavat tukkimaan wingbackien takana olevia tiloja, välillä rako keskitoppariin kasvaa suureksi ja aukoista voi juosta pystyyn. Kreikka haki monesti näistä aukoista parempia keskityspaikkoja hieman lähempää maalia välikaistoilta suoraan juoksusta.


Kosovo puolestaan saalisti rankkarin välikaistajuoksun jälkeen, kun Davis liukui irtopalloon myöhässä osuen vastustajaa jaloille.


Keskityspaikkoja voi luoda myös ristipalloilla, jolloin NIR:n wingbackit eivät välttämättä saa ajoissa tukea ja jäävät 1v1-tilanteisiin. Bradley on varsinkin niissä haavoittuvainen.


Eikä aina tarvitse keskittää, vaan Suomen leveyspelaaja voi leikata keskustaan...


... ja kaukolaukoa, kun NIR:n kk-linja kerran peruuttaa boksin reunalle. Peacock-Farrell selvitti tämän sisäsyrjäsijoituksen alakulmasta, mutta torjui suoraan Rashicalle, joka kuitenkaan topparin pihdeistä ei laadukasta paluulaukausta saanut aikaiseksi.


Mitä tulee muodon sisään pelaamiseen, kyllä 10-alueellekin voi syöttää, vaikka NIR on näennäisen tiivis. Ankkuri on vain saatava houkuteltua pois paikaltaan ja se tapahtuu esim. niin, että ensin NIR:n laitakeskikentät saadaan edes joskus prässäämään vastustajan laitapakkeja/alataskupelaajia, jolloin ankkuri joutuu tiivistämään perässä välikaistalle vapaaksi jäävään pelaajaan ja silloin esim. piikistä Pukki voisi pudota ankkurin jättämään tilaan.


Kosovon 0-1 maali oli hyvä osoitus houkuttelun jälkeisestä hyökkääjän putoamisesta syntyneeseen tilaan. Evans puolusti myöhässä eteenpäin, taklasi ohi ja Muriqi viimeisteli tylysti takakulmaan. Pohjois-Irlanti nolla, Kosovo yksi.


Korkealta prässätessäkin ongelmana on välillä se, että puolustuslinja ei seuraa tarpeeksi kk-pelaajia ja kahden alimman linjan väliin jää iso tila, johon chipata pallo ohi ylimpien prässääjien. Se kostautui mm. Kreikassa. Tässä toppari nostaa pallon ohi prässin puolustuslinjan eteen.


Evans häviää ykköspallon ja kun kk-linja on niin etäällä, he eivät ehdi prässäämään yläpuolelta kakkospallon voittanutta Mantalosta.


Kaukolaukaus suojaamattoman linjan edestä leijaili verkkoon. Kreikka kolme, Pohjois-Irlanti yksi. Jos Huuhkajat saa houkuteltua NIR:n prässäämään ylempää ja sitten chippaa alhaalta puolustuslinjan eteen, voi esim. Pohjanpalon/Pukin pudotuksista aueta meheviä tempokuljetustiloja kohti suojaamatonta puolustuslinjaa.


Toisaalta silloin kun topparit ovat hereillä ja pumppaavat ajoissa vastaan, nopeista käännöistä keskiviivalta voi helistä omissa, jos Suomi ei nopeasti organisoidu. Tämän maalin vei VAR paitsiona, kun Saville vapautti ensin upeasti Charlesin maalipaikkaan Evansin katkon jälkeen.


Positiivisissa tilanteenvaihdoissa idea on hyvin selkeä. Pallo pyritään saamaan nopeasti vain kohti kärkiparia, josta toinen tulee vastaan (tässä Lavery) ja toinen roikkuu ylempänä kytäten selustapassia. Kunhan Suomen topparit eivät häviä 1v1-tilanteita vastaprässiä tukiessaan, vaan ovat yhtä rujoja kuin kreikkalaistoppari tässä, NIR on melko kesy vastaiskujoukkue. Yhden vastaiskumaalin se Kosovoa vastaan teki, mutta se johtui juuri siitä, kun vastustoppari hävisi vastaavan 1v1-tilanteen vastaprässätessä keskiviivalla ja Lavery pääsi karkaamaan häneltä ja tarjoili boksissa syötön viereen tyhjiin Whytelle.


Pohjois-Irlanti hyökkää 3-1-4-2 muodolla. Kuten todettua, se yrittää jonkin verran edetä linja kerrallaan, jos vastustajalta ei tule kammoprässiä (epätodennäköistä Suomeltakin), mutta usein yritykset pysähtyvät viimeistään 40 metriä vastustajan maalista. Muodon sisässä kombinaatiot vastustajan kenttäpuoliskolla ovat harvassa, joten keskeltä murtautumisia on juurikaan turha vihreäpaidoilta odottaa. Pelinavaaminen kulkee enimmäkseen McNairin kautta, jos tämä pelaa topparina eikä keskikentällä.


Jos selkeää syöttöpaikkaa ei ole, keskikenttä kuitenkin ohitetaan monesti myös ilmassa, joten itseäni toistaen Suomen puolustuslinja saa varautua kamppailemaan paljon myös ilmassa. Tässä Bradley nostaa pallon kohti kärkiparia, kun Davisin syötön jälkeen ei ole muita syöttösuuntia enää auki.


Lavery kamppailee ilmassa, mutta häviää.


Maalipotkut veskari suuntaa usein oikealle sivurajalle, jossa on ykköskohteena Magennis ja lähellä ovat wingback, laitakeskikenttä ja toinen kärki. Lyhyenä näitä ei anneta. Tässä on Kosovo-pelistä näyte, jossa maalipotku suuntautui vähän keskemmälle, mutta kuitenkin kohti Magennisia, joka voitti ykköspallon.


Ja sen perään Charles pääsi loistopaikkaan, kun toinen toppari liukastui. Yksinkertaista ja usein tehotonta, mutta tämä oli poikkeus sääntöön.


Maalipotkut Peacock-Farrell antaa pitkinä siksi, että lyhytsyöttöpeli on ollut riskaabelia. Kreikkakin kuritti Pohjois-Irlantia yläaluriiston jälkeen. Davisin harhasyötön jälkeen Bakasetas siirsi viereen Masourasille, joka viimeisteli tarkasti alakulmaan. Ennen sitä Bradley kavensi välikaistalle ja veti mukanaan laitapakin, jonka jättämään tilaan McCann oli puolestaan liikkumassa ja Davisin idea syöttää sinne oli hyvä, mutta toteutus vain petti.


NIR:n pelinavaamisessa haastavuutta Suomelle tuonevat tosiaan pelaajarotaatiot. Välillä esim. kreikkalaisillakin oli vaikeuksia kommunikoinnissa, kun vaikkapa wingback ja laitakeskikenttä vaihtoivat paikkoja niin, että wb liikkui välikaistalle ja kk-pelaaja leveyteen. Tässä Bradley juoksi sivurajalta välikaistalle pelattavaksi ja samalla laitakeskikenttä McCann liikkuu leveyteen tyhjään tilaan eivätkä kreikkalaiset kommunikoi pelaajavaihtoa sujuvasti, jolloin NIR pääsee pois prässin alta etenemään vastustajan kenttäpuoliskolle.


3-1-4-2:n lisäksi pelikirjassa Baracloughin aikana oli myös 2-3-2-3. Oikea wingback Bradley nosti viimeiseen linjaan ikään kuin laituriksi kuten Alho joskus tekee ja toinen kärki Lavery levitti vasempaan laitaan kuten Pukki Romaniassa. Magennis jäi sentteriksi keskelle. Täten viimeisessä linjassa oli vain 3v4-alivoima tavanomaisemman 2v4-alivoiman sijasta. Sivutoppari McNairista tuli puolestaan ikään kuin hetkellisesti laitapakki.


"Laitapakkina" McNair teki ajoittain rohkeita taustakiertoja 2-3-2-3:lla avatessa ja pelasi yhteen "laituri" Bradleyn kanssa. Rohkeaa hyökkäämistä NIR:ltä nähtiin siis aika ajoin, kun nimellisellä sivutopparilla oli lisenssi nousta näin rajusti hyökkäyskolmannekselle asti, mutta toisaalta kun McNairilla on hyvä oikea jalka, sitä pitääkin hyödyntää. Toki tässä Bradley päätti keskittää itse lähempää maalia, kun tassu oli auki.


Keskitykset ovat NIR:n voimavara hyökätessä. Kun on paikka keskittää aikaisin, sen NIR käyttää romania- ja montenegromaisesti, joten paine tulee olemaan varmastikin kova omassa boksissa. Tässä Evans levitti laitaan ja McNair lyö pallon heti boksiin.


Magennisin puskusta tuloksena oli kulmapotku.


McNairin aikaisten keskitysten lisäksi wingbackeille voidaan luoda ristipalloilla hetkellisiä 1v1-tilanteita laitakaistoille. Evans ja McNair varsinkin tykkäsivät poimia Lewisin vasemmalta sivurajalta ja tarjota tälle haastotilaisuuden.
 

Lewis vs. Alho kuulostaa esim. etukäteen laadulliselta ylivoimatilanteelta kotijoukkueelle, kun tässä Baldockkin oli helisemässä. Magennis kuitenkin hukkasi pallon boksin reunalla louhikkokosketuksella.


Kärkipari tekee jonkin verran aloitteita myös leveyteen päästäkseen keskittämään suoraan juoksusta. Ne on vain seurattava kuten Tsimikas piti Laveryn aisoissa tässä otoksessa McNairin syötettyä sivurajaa pitkin.


NIR iski Kansojen liigassa kaksi lisäaikamaalia, kun laadukkaat pääpelaajat Magennis ja Evans nikkasivat nahkakuulat verkkoon. Kun käytössä on tuollaisia yksilöitä, miksei NIR sitten tarjoaisi heille ruokaa, jos vastustaja ei saa keskityksiä estettyä. Boksipuolustuksen on toimittava loppuun asti. Turha tätäkään maalia on ylianalysoida sen enempää. Bradley siirsi pelivälineen eteenpäin Whytelle, joka voitti oman miehensä ja samoin Magennis maalilla. Taisi olla myös niin, että NIR oli vaihtanut toisella puoliajalla 5-3-2:sta 4-1-4-1:een ja Whyte oli nimenomaan oikeana laiturina mielipaikallaan haastamassa. Jos Suomi pelaa 5-3-2:lla laitakeskikenttien on ennakoitava siirtoja leveyteen ja oltava ajoissa peittämässä keskityksiä. 4-1-4-1:llä laiturit vuorostaan saavat paiskia alaspäin hommia.


Jonkin verran toki NIR hyödyntää myös selustassa olevaa tilaa, mutta sinne enimmäkseen aloitteita tekevät wingbackit. Varsinkin Bradley juoksi uutterasti leveydestä linjan taakse ja Kosovossa kavennusmaalissa puolestaan Ballard vapautti puolustuslinjasta olleesta aukosta Spencerin keskityspaikkaan.


Spencer ehti juuri ennen päätyrajaa syöttöön...


... ja Lavery viimeisteli takatolpalta akrobaattisen osuman rintakehällään. Eritoten Suomen vasemman pakin/wingbackin tulee olla hereillä siis ja kontrolloida NIR:n oikean wingbackin aloitteet.


Tässä on Bradleylta yksi hyvä spurtti Kyprosta vastaan, jonka Thompson poimii.


... mutta ohjaus läheltä meni yli maalin.


Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa topparit tukkivat aika hyvin wingbackien jättämät tilat. Evans varsinkin teki vahvaa työtä Kansojen liigassa.


Kertaalleen omissa silti kolisi, kun Ballard ryntäsi ohi pallosta ja Kreikka rankaisi.


Limnios poimi keskeltä Bakasetasin, joka laukoi kuudentoista reunalta vasempaan alakulmaan. NIR nolla, Kreikka yksi.


Sivuvapaapotkuissa pallolla ovat yleensä McNair ja Saville. Ensin mainitun ulkokierteisiin keskityksiin taka-alueelle kohti muita toppareita on varsinkin harjoituksissa totuttava niitä simuloimalla. Tämä nosto kohti Evansia ja Flanagania oli tosin osoitteeton.


Kosovossa Ballard kuitenkin viimeisteli toiselta puolelta tulleen Thompsonin ulkokierteisen keskityksen verkkoon ja taustalla odotteli vielä toinen kohdetoppari C. Brown.


Magennisilla on pitkät rajaheitot. Evans-Flanagan kaksikko pyrki Kansojen liigassa juoksemaan etualueelle ja jatkamaan pallon keskelle McNairille ja kuvan ulkopuolelle Laverylle tuloksetta.


Kulmapotkuissa on yleensä 2+4 kohdetta boksissa ja keskitykset putoavat viiteen metriin laakana, joten Suomen kahden aluepuolustajan rooli korostuu. Joissain variaatioissa Ballard on myös kohteena taka-alueella. Tämäkin McNairin kulma leijaili aina taka-alueelle saakka, jonne liikkui Magennis, muttei päässyt kunnolla pallon päälle.


Kulmapotkujen puolustaminen hoituu suomimaisesti kahdella aluepuolustajalla, viidellä vartioijalla ja lopuista kolmesta pelaajista yksi on yleensä reunalla ja kaksi estämässä lyhyttä variaatiota. Tämä kuva on sen sijaan sivuvapaapotkusta, jossa kuuden miehen linjassa (yleensä kyllä seitsemän) topparit ovat keskellä, joten on kannattavaa ennemmin keskittää linjan etu- tai takaosaan kohti heikompia pääpelaajia toisin kuin Sloveniaa vastaan, jonka linja vuotaa juuri keskeltä.


Kakoullis nikkasi etualueelta todella hankalasta asennosta takakulmaan 0-1 maalin Kyprokselle.

[Salming]

Kazakstan

Päävalmentaja: Magomed Adiev

Paperiryhmitys: 5-2-3

Bakhtiyor Zaynutdinov #19 (Elkhan Astanov #23, Vladislav Vasiljev #14, Roman Murtazaev #9, Bauyrzhan Islamkhan #9) - Abat Aymbetov #17 (Artur Shushenachev #9, Abylaykhan Zhumabek #6) - Ramazan Orazov #20 (Bauyrzhan Baytana #10, Maksim Samorodov #21)
Askhat Tagybergen #8 (Samat Zharynbetov #14, Arman Kenesov #8) - Aslan Darabayev #7 (Islambek Kuat #5, Adilet Sadybekov #23)
Yan Vorogovskiy #11 (Timur Dosmagambetov #18, Gafurzhan Suyumbaev #16) - Nuraly Alip #3 (Yuri Logvinenko #23, Talgat Kusyapov #19) - Aleksandr Marochkin #22 (Temirlan Erlanov #4) - Sergey Maliy #2 (Marat Bystrov #21, Eldos Akhmetov #6) - Bagdat Kairov #13 (Mikhail Gabyshev #16)
Igor Shatskiy #12 (Mukhammedzhan Seysen #16, Bekkhan Shayzada #1)

45-vuotiaan päävalmentajan Magomed Adievin ensimmäinen vuosi Kazakstanin peräsimessä oli menestyksekäs. Viisi ensimmäistä peliä Kansojen liigassa toivat neljä voittoa ja tasapelin. Päätöskierroksen merkityksetön ottelu Azerbaijanissa päättyi 3-0 tappioon, mutta silti Kazakstan nousi B-liigaan. Sinällään pelitapa ja ryhmitys eivät ole liiaksi muuttuneet MM-karsinnoista Baysufinovin aikakaudesta, vaan Adiev on jatkanut siitä, mihin tämä ja osin vielä aikaisempi valmentaja Bilek ovat maajoukkueen jättäneet.

Ykkösmaalivahdin tontti on selkeästi valumassa Igor Shatskiyn haltuun, kun Pokatilov ja Mokin eivät ole enää ympyröissä. Hänhän teki aikoinaan maajoukkuedebyyttinsä Suomessa 1-0 tappiossa kaksi vuotta sitten ja pelasi nyt Kansojen liigassa kaikki ottelut. Topparikolmikkokin oli hyvin vakiintunut. Nuraly Alip avasi kaikki pelit vasempana topparina ja Aleksandr Marochkin jykevällä olemuksellaan luuti keskitopparina niin ikään kaikissa peleissä. Oikeana sivutopparina vastuun jakoivat Sergey Maliy, Marat Bystrov ja Eldos Akhmetov. Heistä Maliy pelasi eniten ja on hierarkiassa ylimmäisenä. Alip-Marochkin kaksikkokin tuli nähtyä jo pari vuotta sitten Helsingissä ja silloin livenä mieleen jäi Marochkin kaksinkamppailuvoima ilmassa sekä Alipin pehmeä vasuri, mutta nyt hän on ottanut entistä isompaa roolia pelinavaamisessa.

Wingbackitkin olivat aika selkeät Kansojen liigassa. Oikealla Bagdat Kairov ja Mikhail Gabyshev jakoivat vastuun puoliksi ja samoin tekivät vasemmalla Yan Vorogovskiy ja Timur Dosmagambetov. Pidän erityisesti siitä, että Adiev on laittanut Vorogovskiyn vasemmalle puolelle pysyvästi, kun vielä aiempien valmentajien alaisuudessa hän pelasi välillä myös oikealla sekä keskikentälläkin (kuten esim. Suomea vastaan kasipaikalla 5-3-2:ssa), mutta parhaimmillaan hän on mielestäni vasempana wingbackina ja sen Adievkin on oivaltanut.

Keskikentän ykköspohjapari oli Kansojen liigassa Askhat Tagybergen - Aslan Darabayev. Heistä Tagybergenin pelinrakentelukyvyt ja pehmeät ristipallot ovat tuttuja jo MM-karsinnoista, mutta Darabayev on uusi tuttavuus. Hän on koulutukseltaan puolustava keskikenttäpelaaja ja enemmän rikkova yksilö kuin Tagybergen. Kolmessa pelissä avauksessa oli myös niin ikään vanha tuttu Islambek Kuat, jota aiemmin tituleerasin Kazakstanin Tim Sparviksi. Pallollisena hän on keskinkertainen, mutta pallottomana suojaa hyvin puolustuslinjan edustaa eikä epäröi potkia vastustajia jaloille.

Yläoksilla selvää oli se, että Abat Aymbetov avasi piikissä kaikki pelit viimeistä lukuun ottamatta. Hänen juoksunopeutensa kanssa Huuhkajien tulee olla yhä tarkkana, vaikka viime kohtaamisessa Helsingissä hän pysyikin hyvin topparikolmikon nuhteessa. Kesäkuussa Aymbetovin vaihtomiehenä toimi Artur Shushenachev, joka on kookkaampi hyökkääjä ja täten tuo pääpelivoimaa kokoonpanoon. Kolmoskärjeksi voisi luonnehtia Abylaykhan Zhumabekia, joka sai vastuuta päätöspelissä Azerbaijanissa. Hän on 21-vuotias ja mättänyt mm. U21-maaotteluissa kolme maalia seitsemään peliin sekä Kazakstanin pääsarjassa tätä kirjoittaessa kahdeksan osuma 23 pelissä. Hän on välimallin pelaaja Aymbetoviin ja Shushenacheviin verrattuna.

Laitureista Ramazan Orazov avasi neljässä pelissä kuudesta ja on ykkösvaihtoehto oikealle. Hänet tunnistaa rehuletistä ja väkkärämäisyydestä. Hän on myös todella juoksuvoimainen prässääjä, jolta ei ehdy virta helposti, vaan kevytrakenteisena pelaajana hän jaksaa prässätä lujaa. Elkhan Astanov on puolestaan hieman suoraviivaisemman oloinen laiturityyppi ja kikkaratukka, joka on koonnut 7+6 tehot kotimaan pääsarjassa 23 peliin. Eikä pidä unohtaa tietysti silkkisen vasurin omaavaa Bakhtiyor Zaynutdinovia, joka kuitenkin Kansojen liigassa oli mukana vain syyskyyn kotipelissä onnistuen heti maalinteossa, mutta jospa hiljalleen loukkaantumiset hellittäisivät, koska maajoukkuetehot 24/10 eivät kalpene juuri kellekään. Jos hän vain on terve, kaiketi hänen pitäisi olla Astanovin edellä vasemman laiturin hierarkiassa. Seurajoukkueessaan CSKA Moskovassa hän on pelannut pääosin vasempana sivutopparina, joka ei tosiaan ole omin pelipaikka, mutta maajoukkueessa sentään hän pääsee ylemmäs. Kaikkiaan Kazakstanin tilanne tulevaisuuden suhteen on aika hyvä, kun yläoksien avainpelaajien iät ovat haitarissa 22-27 vuotta eli hyviä pelivuosia on useita jäljellä. Zaynutdinov, Orazov ja Shushenachev ovat 24-vuotiaita, Astanov 22-vuotias, Aymbetov 27 vuotta vanha ja Zhumabek tosiaan 21-vuotias.

Yksi mielenkiintoinen nimi on vielä mainittava, sillä kahden vuoden dopingkiellon kärsinyt Bauyrzhan Islamkhan palasi maajoukkueeseen marraskuun maaotteluissa tullen vaihdosta sisään Uzbekistania vastaan. 29-vuotias futari oli ennen pannaansa jopa maajoukkueen silloinen kapteeni. Hän on varmasti yhä käyttökelpoinen yläoksille taitavana yksilönä. Nopeus ei ole vahvuus, mutta hän pystyy saamaan jalkansa auki 1v1-tilanteissa ja leikkaamaan sisään esim. vasemmalta laidalta, koska pallokosketus on pehmeä.

Koska Kazakstan saapuu kylään vasta lokakuussa ja Suomen vieraspelikin on ohjelmassa vasta syyskuussa, ideaalikokoonpano ehtii muuttumaan vielä niin paljon, että katsoin parhaaksi katsoa toistaiseksi vain Kansojen liigan avauspelin Azerbaijania vastaan, koska siinä vastustaja pelasi suomimaisesti 5-3-2:lla. Tuon Azerbaidzan-pelin avauskokoonpano oli:

Kazakstan 5-2-3 vs. Azerbaijan

Astanov 23 - Aymbetov 17 - Baytana 10
Tagybergen 8 - Darabayev 7
Vorogovskiy 11 - Alip 3 - Marochkin 22 - Ahmetov 5 - Kairov 13
Shatskiy 12

Kazakstan pallollisena vs. vastustaja pallottomana

- Kazakstan palasi Adievin alaisuudessa takaisin Bilekin aikakaudella nähtyyn avausmalliin 3-4-2-1 sen sijaan, että se olisi jatkanut Baysyfinovin lanseeraamalla 3-1-4-2:lla. Laiturit kaventavat välikaistoille, jotta he olisivat lähempänä kärkimies Aymbetovia, kun sivutopparit lähettävät hetken houkuttelun jälkeen alhaalta tutusti puolipitkiä chippejä yli vastustajan ylimpien prässilinjojen viimeiseen linjaan. MM-karsinnoissahan Kazakstan rakensi 3-1-4-2/3-1-4-1-1 muodossa ennemmin, mutta nyt Tabybergen on saanut toisen kk-pelaajan avukseen pelintekoalueelle ja toisaalta kun ennen vastustajan viimeisessä linjassa oli vain kaksi kohdetta 5-3-1-1/3-1-4-1-1 systeemissä, 3-4-2-1:lla avatessa niitä on kolme ja täten Kazakstanin yläkerran on hieman helpompi voittaa ykköspalloja, kaksinkamppailuja ja edetä sitten siitä nopeasti kohti vastustajan maalia luottaen yläkolmikon yhteistyöhön kuten jo aikoinaan Bilekin aikakaudella. Yläkolmikon (MM-karsinnoissa enimmäkseen kärkiparin) nopea kombinaatiopelaaminen vastustajan puolustuslinjan etupuolella on klassista Kazakstania ja sen Suomen puolustuslinja klaarasi ainakin MM-karsinnoissa virheittä
- Ensisijainen tavoite on löytää vastustajan muodon sisästä joku yläkolmikosta eli laiturit välikaistoilta tai kärki keskikaistalta, mutta jos se on mahdotonta, sitten käytössä ovat tutusti juoksupallot. Taskukympit tulevat mielellään Adievin alaisuudessa palloa vastaan houkutellen siten vastustajan toppareita mukaansa irti puolustuslinjasta, jolloin Aymbetoville aukeaa tilaa juosta syntyneistä aukoista pystyyn. Kazakstan ei pelkää pitää palloa prässin alla, vaan tosiaan yrittää rakentaa jonkin verran peliä linja kerrallaan, jollei prässi käy mahdottomaksi ja syöttösuuntia löytyy. Oikeastaan vain sivutopparit ja maalivahdit saavat turvautua pidempiin syöttöihin nykyään. Vasemman sivutopparin Alipin vasurin peittäminen on tärkein tehtävä prässätessä, koska hän on kuitenkin paras avaamaan peliä. Viimeksi Olympiastadionillahan Suomi jätti hänet jatkuvasti auki Kazakstanin sivutoppareista ja Alip sai nousta rauhassa jopa puoleen kenttään pallon kanssa. Toki Kazakstanilla on olemassa myös vaihtoehtoinen reitti pelata ylätaskuihin laitureille eli varsinkin tuossa Azerbaijan-pelissä Alip syötti välillä myös leveyteen Vorogovskiylle, joka sitten jatkoi pallon välikaistalle muodon sisään
- Ja kun pyrkimys on edetä yhä rohkeammin lyhytsyöttöpelillä (ex-luotsi Baysufinovhan sanoi, että peliä halutaan kehittää, koska roiskimalla maa jää ikuiseksi altavastaajaksi ja nyt se on tuottanutkin jo tulosta, kun tapahtui nousu B-liigaan), Kazakstanille sattuu yhä satunnaisia vaarallisia pallonmenetyksiä alhaalla toppareiden pallotellessa keskenään, koska taitotaso ei ole kuitenkaan priimaa, joten jos Huuhkajat prässää ylhäältä, varmasti sekin joitakin riistoja yläalueilla onnistuu saamaan. Toisena perisyntinä on myös yhä epäedullisiin tilanteisiin syöttäminen ja niistä aiheutuvat menetykset omalla kenttäpuoliskolla. Esimerkiksi kun vastaantuleville laitureille Kazakstanin sivutopparit pelaavat palloa jalkaan negatiivisiin asentoihin, kovin korkealla prosentilla ainakaan tuossa Azerbaijan-pelissä jatkosyötöt vastustajan toppareiden selustaan/viereen kärkimiehelle tai pudotukset omille eivät onnistuneet
- Ideologian hiljattaisesta muutoksesta jotain kertoo sekin, että enää Kazakstan ei pelaa automaattisesti kaikkia maalipotkuja pitkinä kohti sivurajoja, vaan Shatskiy avaa myös lyhyellä viereen toppareille
- Puolessa kentässä hyökkäysmuoto on joko 3-2-5 siten, että kaistat ovat tasaisesti täytettyinä (laiturit ylätaskuissa ja wingbackit leveydessä) tai välillä MM-karsinnoistakin tuttu 3-1-4-1-1, jolloin toinen pohjapelaaja Darabayev nousee vastustajan kahden alimman linjan väliin kärjen alapuolelle ja Tabybergen jää tutusti pyörittämään yksin peliä topparikolmikon yläpuolelle, mutta suoraviivaisuus leimaa kuitenkin yhä hyökkäämistä, joten ei Kazakstan liian kauan pelivälinettä hallussaan haudo vain sen pitämisen ilosta
- Muodon sisässä tapahtuvan nopean kombinaatiopelaamisen ja Aymbetovin selusta-aloitteiden lisäksi Kazakstanin pelikirjassa ovat myös yhä juoksupallot vastustajan wingbackien/laitapakkien taakse. Esimerkiksi Vorogovskiylle pelattiin yksi juoksupallo jo avauskympillä Azerbaijania vastaan ja myös Kairov teki joitakin pystyjuoksuja oikeaasivurajaa pitkin. Keskikentän pohjalla Tabybergen tykkää yhä jakaa tavaramerkkimäisiä pitkiä ristipalloja juurikin Kazakstanin nouseville wingbackeille, jotta nämä voisivat sitten suoraan juoksusta keskittää sivurajalta kohti boksia, jossa on nykyään yleensä vähintään kolme kohdepelaajaa aina. Uutuutena välillä myös Kazakstanin laiturit tekevät ylätaskuista pystyjuoksuja vastustajan wingbackien/laitapakkien taakse eivätkä ne enää ole pelkästään wingbackien vastuulla, joten sikäli Adiev on monipuolistanut hieman Kazakstanin hyökkäämistä MM-karsintojen jälkeen pelijärjestelmämuutoksellaan. Azerbaijania vastaan vasen laituri Astanov varsinkin teki pari pystyjuoksua vieraiden oikean wingbackin taakse päästen keskittämään suoraan juoksusta rangaistusalueelle, joten enää Suomelle ei riitä pelkästään Kazakstanin wingbackien tarkkailu, vaan on oltava hereillä myös taskulaitureiden kanssa
- Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Kazakstanin ongelmahan aikoinaan vielä MM-karsintojenkin alkupuolella oli se, että sen keskikentästä juostiin aika helposti läpi suunnanmuutoksissa eikä asenne alaspäin tultaessakaan ollut ihan kunnossa, jolloin puolustuslinja jäi täysin suojattomaksi jouduttuaan peruuttamaan kohti omaa maalia, mutta Azerbaijan-pelissä vastaprässääminen toimi aika ajoin kivasti ja tarvittaessahan jykevä Marochkin on topparina jonkinlainen viimeinen lukko. 2-0 maali oli seuraus onnistuneesta vastaprässistä ylhäällä, jonka jälkeen Tabybergenin vapauttava syöttö löysi Aymbetovin toppareiden välistä ja tämä viimeisteli haalandmaisen akrobaattisesti pallon takakulmaan

Kazakstan pallottomana vs. vastustaja pallollisena

- Puolustusblokissa Kazakstanin muoto on useimmiten joko 5-2-3 tai 5-4-1. Pyrkimys on tietysti ensin mainittuun, mutta syvemmällä puolustettaessa laiturit valuvat Aymbetovin rinnalta pohjapelaajien tasolle kk-linjaan
- Korkealta prässätessä Kazakstan käytti kallellaan olevaa 4-3-3:a Azerbaidzanin suomimaista 3-1-4-2 avausmallia vastaan. Painollinen wingback nousi pohjaparin rinnalle kiinni vastustajan wingbackiin. Aymbetov merkkasi ankkurin jättäen keskitopparin auki, jolloin Kazakstanin pohjaparille jäi velvollisuudeksi peilata vastustajan laitakeskikentät. Toppareille jäi 3v2-ylivoima, kun wingbackit pelasivat wingbackeja vastaan leveydessä, mutta painottoman puolen wingback oli kuitenkin vähän etäämmällä omasta miehestään lähempänä toppareita
- Azerbaijan avasi satunnaisesti myös 3-4-1-2:lla. Silloin Kazakstanin yläkolmikko tietysti hoiti vastustajan topparikolmikon ja pohjapari peilasi kk-pelaajat keskikentällä. Vapaaksi pelaajaksi jäi Azerbaijanin painoton wingback, kun Kazakstanin painoton wingback jäi puolustuslinjaan luomaan 4v3-ylivoiman toppareiden kanssa vastustajan kolmea ylintä pelaajaa vastaan.
- Lähempänä puolta kenttää puolustusblokissa Aymbetov jätti myös keskitopparin auki ja merkkasi vastustajan pohjapelaajan. Välillä laiturit olivat sen verran kapealla tukkimassa välikaistoja, että yleensä heistä toinen kykeni merkkaamaan toisen laitakeskikentän, jolloin Kazakstanin toinen pohjapelaaja kykeni jäämään suojaamaan vain puolustuslinjan edustaa. Toisinaan toki toinen Kazakstanin pohjapelaaja nosti ylemmäs, jos Kazakstanin laituri ravasi kohti sivutopparia eikä voinut olla kapeammalla kiinni vastustajan laitakeskikentässä
- Jos ja kun Aymbetov lähti prässäämään välillä keskitoppariakin tai maalivahtia, keskikentän pohjalta joko Tagybergen tai Darabayev nosti vuorostaan vapaaksi jääneeseen ankkuriin ja toinen Kazakstanin sivutoppareista vuorostaan pohjapelaajan auki jättämään vastustajan laitakeskikenttään, jollei laituri sitten ollut jo kapealla kiinni tässä. Sekä Alip että Ahmetov sivutoppareina eivät epäröineet puolustaa aggressiivisesti eteenpäin jopa vastustajan kenttäpuoliskolle saakka ja tukea oikeaoppisesti korkeaa prässiä, jotta kollektiivissa etäisyydet pysyivät tiiviinä, mutta riskinä noissa hetkissä tietysti on se, että jos vastustaja saa pelattua ohi prässin, Kazakstanin toppareiden jättämistä aukoista voi pelata pystysyöttöjä selustaan (myös keskitoppari Marochkin pumppasi jokusen kerran eteenpäin irti puolustuslinjasta). Joitakin kertoja niin tapahtuikin ja Pukinkin on piikissä oltava valmiudessa haavoittamaan heti Kazakstanin toppareiden jättämiä aukkoja, jos Suomi pääsee ohi prässin aikanaan syksyn kohtaamisissa. Mutta toisaalta esimerkiksi Azerbaijania vastaan 1-0 maali syntyi siten, että Alipin aggressiivisuus ja eteenpäin puolustaminen tuotti riiston puolessa kentässä ja seuranneesta positiivisesta tilanteenvaihdosta Aymbetov kiskaisi kaukolaukauksen kimmokkeen kautta verkkoon. Kazakstanin topparit ovat siis Adievin alaisuudessa selkeästi hanakampia puolustamaan eteenpäin kuin aiemmin, jolloin riskit ovat suuremmat, mutta myös palkinnot. Mutta tuokin on vain osa luonnollista kehitystä, koska Kazakstan ei halua jäädä jalkapallon lilliputiksi, vaan kehittää pelaamistaan vuosi vuodelta kohti modernimpaa tapaa. Muutaman kerran etäisyydet korkeassa prässissä venyivät melko suureksi ja se helpotti Azerbaijanin pelaamista ohi prässin, joten työstämistä kollektiivisessa toiminnassa yhä toki on
- Kazakstanin pelikirjassa pallottomana on myös yhä MM-karsintojen 5-3-1-1 muoto, johon se vaihtoi johtoasemassa Azerbaijania vastaan toisella puoliajalla, kun Orazov tuli alemmaksi kärjeksi merkkaamaan vastustajan ankkuripelaajan. Tuolloinhan laitakeskikentät jäävät mielellään lähelle puolustuslinjaa tukkimaan vain välikaistoja vastustajan ylätaskupelaajilta ja antavat esim. vastustajien sivutopparien kuljettaa jopa puoleenväliin omaa kenttäpuoliskoa rauhassa. Tavoitteena on pitää kahden alimman linjan välinen tila tuolloin tukossa
- Katsoin hetken myös vieraspeliä Azerbaijanissa ja kun kotijoukkue ei pelannutkaan viiden alakerralla, vaan avasi alhaalta 2-4-4/2-4-1-3 muodoilla, Kazakstan jätti usein auki toisen laitapuolustajan. Jos Suomi siis palaisi 4-4-2:een, varmaankin Kazakstan prässäisi siten, että toinen laituri vuorollaan nostaisi ylimpään prässilinjaan kärjen vierelle ja jättäisi selkänsä taakse laitapakin vapaaksi. Välillä toki Kazakstan käytti jopa koko kentän miesvartiointia, jos Azerbaijan avasi selkeämmin 2-4-1-3:lla. Silloin yhä toinen laitureista nosti itsensä ylimpään prässilinjaan ja molemmat wingbackit puolustivat yhtäaikaisesti eteenpäin merkaten laitapakit. Painoton laituri oli puolestaan keskemmällä merkkaamassa toista vastustajan pohjapelaajaa. Kazakstanin pohjaparista toinen hoiti toisen pohjapelaajan ja toinen jäi puolustuslinjan eteen merkkaamaan vastustajan kymppipaikan yksilön. Sivutopparit kontrolloivat puolestaan laitureita ja keskitoppari kärkimiestä.
- Tuossa Azerbaijan-vieraspelissä erikoista oli myös puolen kentän blokissa vasemman laiturin kummallinen roolitus. Hänen sijoittumisestaan riippuen muoto vaihteli 5-4-1:n ja 5-3-2:n välillä, sillä hän ravasi oikean laitapakin ja lähimmän vastustajan pohjapelaajan välillä. Kun vastustajan toppareilla oli pallo, hän kavensi kärjen viereen estämään syötöt Azerbaijanin pohjakaksikolle. Jos oikea toppari kierrätti pallon sivurajalle, hän ravasi kiinni laitapakkiin ja jätti tuon lähimmän pohjapelaajan syöttövarjoon! Ja kun korkealta prässätessä velvoitteena oli vielä nousta tosiaan ylimpään prässilinjaan prässäämään oikeaa toppia, voi todeta, että Kazakstanin vasen laituri oli jopa kolmen tulen välissä.
- Kun viimeksi scouttasin kunnolla Kazakstania, ongelmia pallottomassa vaiheessa olivat mm. muodon tietty löyhyys (avasi tilaa 10-alueelle), wingbackien selustavuodot, laiturien tuki alaspäin ja toppareiden kömpelyys 1v1-tilanteissa omalla puolustuskolmanneksella. Adiev on muuttanut laitapuolustamista siten, että kun ennen sivutopparit kavensivat kohti leveyttä tukemaan wingbackia, he jäivät välillä vähän kuin ei-kenenkään-maalle, vaikka ikään kuin menivätkin luomaan 2v2-tilanteita ja tukkimaan myös tarvittaessa wingbackien selustoihinsa jättämiä tiloja. Nykyään Kazakstan haluaa tuoda aina kolme pelaajaa puolustamaan leveyttä eli laitureille on painotettu kurinalaisuutta alaspäin, jotta laituri-wingback-sivutoppari -kolmikoilla Kazakstania ei haavoitettaisi enää niin helposti wingbackien selustoista keskityksillä. Riskinä on se, että sivutopparit kaventaessaan kohti leveyttä jättävät jälleen puolustuslinjaan aukon, josta voi pelata läpi. Azerbaijankin pari kertaa onnistui niin tekemään, kun se 2v3-alivoimatilanteesta sai pelattua leveydestä muodon sisään välikaistalle ja jatkettua sitten pallon vielä aukosta syntyneestä pystyyn. Mutta ainakin Adiev on luonut selkeän ohjeistuksen ja on muiden vastuulla sitten vain tukkia tuo syntynyt aukko, jos käy niin, että vastustaja selvittää laitakaistojen 2v3-alivoimatilanteet. Marochkin oli toki viimeisenä lukkona esim. pari kertaa tuossa Azerbaijan-kotipelissä, kun laitapuolustaminen vuoti, joten häneen voi jonkin verran luottaa
- Tietysti leveyden puolustamista helpottaa sekin, että ainakin lyhyellä otannalla Kairov pärjäsi hyvin oikealla laidalla eikä juuri hävinnyt juoksukisoja sekä sijoittui melko hyvin, jolloin hänen selustastaan vastustaja ei juuri päässyt keskittämään suoraan juoksusta. Vorogovskiy on myös laadukas peluri vasemmalle ja MM-karsinnoissa tosiaan pelipaikka oli enemmän laitakeskikenttänä
- Muodon löyhyys oli 5-2-3:lla puolustettaessa yhä silmiinpistävää ja Azerbaijan sai aika paljon kaukolaukauspaikkoja boksin ulkopuolelta. Eräs kaukolaukauspaikka aukeni myös topparin kömpelöstä 1v1-puolustamisesta, joten sekin on yhä jonkinlainen ongelma, muttei kuitenkaan niin suuri varsinkaan Alipin tai Marochkinin kohdalla. Maliy on se heikoin lenkki tuolla osa-alueella. Kazakstanin vaihdettua 5-3-1-1:een sitten luonnollisesti tiiviys parani, kun alimmat linjat olivat lähempänä toisiaan ja sivutoppareiden ei tarvinnut puolustaa niin suurta tilaa edessään. Helppoa Suomellekaan ylätaskuihin pelaaminen ei tule olemaan tuota puolustusmuotoa vastaan, jos Kazakstan siihen turvautuu kuten se teki Olympiastadionilla viime vierailullaan häviten vain 1-0
- Positiivisista tilanteenvaihdoista jäi käteen se, että lähes kaikki suunnanmuutokset hyytyivät lopulta vastustajan boksin reunalle eli viimeisissa ratkaisuissa oli petrattavaa. Muutaman yläalueriiston Kazakstan sai aikaan kallellaan olevalla 4-3-3:llaan, mutta lopputulema oli sama. Aymbetovin nopeuden kanssa on oltava toki tarkkana, koska tätä tavoitellaan mielellään selustasta aika suoraviivaisesti riistojen jälkeen, jos sauma siihen vain on. Astanov on puolestaan kohtalainen tempokuljettaja ja saa siten hajaannusta aikaan. Ei hän ihan kuitenkaan mikään Zaynutdinov ole, mutta mukiinmenevä vastaisku-uhka kuitenkin

Erikoistilanteet

- Kulmien puolustaminen viidellä aluepuolustajalla (topparikolmikko vitosen viivalla ja etutolpalla Aymbetov+Kairov), kolmella vartioijalla (Vorogovskiy ja pohjapari Tagybergen-Darabayev) ja kahdella pelaajalla, joista toinen estää lyhyen variaation (Astanov) ja toinen on boksin reunalla (Baytana/Orazov). Kotipelissä Azerbaijania vastaan aluepuolustusviisikko purki keskitykset viidestä metristä varmasti (vaikkakin Alip oli hävitä ykköspallon kuten tavallista), mutta kun vartioijia on vain kolme, vapaita kohdepelaajia tulee Suomella olemaan 1-2 kappaletta aina pilkun maastossa kohdepelaajien määrästä riippuen. Azerbaijan-vieraspelissä päätöskierroksella roolitukset muuttuivat siten, että vartioijat olivat Kuat, Kairov ja Astanov, kun Orazov oli reunalla ja Darabayev esti lyhyen variaation
- Hyökkäyspään kulmapotkuissa Tagybergen on tutusti pallolla ja Darabayev tarjoaa lyhyen variaation eli pohjapari hoitaa keskittämisen. Kohdepelaajia on viisi kuten ennenkin. Heistä Aymbetov oli Azerbaijan-pelissä valmiiksi vitosen alueella, Marochkin-Akhmetov kaksikko pilkun kohdalla ja Alip-Astanov kaksikko taka-alueella. Baytana oli reunalla ja wingbackit varmistivat alhaalla, joten erona aiempaan oli se, että kun aiemmin Kazakstanilla oli jopa porrastetusti neljä pelaajaa vastustajan boksin ulkopuolella ehkäisemässä kulmapotkujen jälkeisiä vastaiskuja, nyt selkeästi vain wingbackit jäivät alemmas ja toinen laituri boksin reunalta tarvittaessa liittyi heidän avukseen. Joissain lyhyissä variaatioissa varmistajista jopa Vorogovskiy liittyi pohjaparin avuksi luomaan 3v2-ylivoiman kulmalipun tuntumaan ja keskittämään paremmalta alueelta välikaistalta boksiin. Joissain variaatioissa Alip puolestaan oli kohteena taka-alueella.
- Sivuvapaapotkut Kazakstan puolustaa standardinomaisesti 7+1+2 kaavalla. Darabayev on reunalla ja laiturit muurissa. Seitsemän miehen linjassa topparit ovat keskellä, Aymbetov ja oikea wingback etuosassa sekä Tagybergen ja vasen wingback taaempana, joten kuten NIR-peleissä, Suomen kannattaa kenties keskittää ennemmin linjan eteen tai taakse ja noista vaihtoehdoista mieluummin jopa taakse, kun Alipkaan ei ilmassa häikäise, joten asettaisin Ivanovin juoksemaan hänen lävitseen kohti maalia. Yksi Azerbaijanin sivuvapareista putosi Aymbetovin naaman eteen etualueella ja sieltä tulleen nikkauksen Shatskiy torjui nyrkkeilemällä, mutta idea oli OK. Toinen sivuvapari puolestaan putosi juuri Alipin alueelle taaemmas ja tämä hävisi ykköspallon, mutta azerbaijanilaispusku lähti täysin väärään suuntaan


Kazakstanin 3-4-2-1 avausmuoto. Taskukympit eli sisäänvedetyt laiturit putoavat mielellään vastaan houkutellen vastustajan topparit irti linjasta, jotta Aymbetov voi juosta syntyneistä aukoista pystyyn. Pelkuruutta prässin alla ei ole, vaan pyrkimys on lyhytsyöttöpeliin ja pelin kehittämiseen sitä kautta. Jonkin verran toki menetyksiä Kazakstanille yhä sattuu, kun nämä syötöt negatiivisiin peliasentoihin eivät ole aina edullisia. Tässä vapaan topparin Ahmetovin syöttö kuitenkin tavoitti Baytanan.


Myöhemmin Ahmetov oli kuitenkin aivopierullaan lahjoittaa läpiajon, kun hän yritti pudottaa pallon veskarille saakka.


Shatskiyn vastaantulo pelasti kuitenkin isännät.


Jatkotilanteessa Azerbaijan kuitenkin teki yläalueriiston ja sitä seurasi loistopaikka boksin sisästä, joten rohkeasti prässäämällä Suomellekin näitä saumoja avautuu, kun Kazakstan vuosi vuodelta roiskii yhä vähemmän.


Pelikirjassa on silti yhä suoraviivainen vaihtoehto ja siksi muoto on nykyään 3-4-2-1 eikä 3-1-4-2, jotta viimeisessä linjassa olisi tiiviisti kolme pelaajaa kahden sijasta kohteina. Jos muuta reittiä ei löydy, vapaa sivutoppari nostaa pallon kohti yläkolmikkoa ja luottaa heidän juonivan kolmistaan nopealla kombinaatiolla maalipaikan. Tuttu juttu jo Bilekin aikakaudelta. Alip on eniten vastuussa pelinrakentelusta ja hänen vasurinsa tulisi sulkea.


Tässä Baytana on hetkellisesti vähän kauempana Aymbetovista ja Astanovista, mutta idea tullee selväksi. Alipin chippi karkasi kuitenkin liian pitkäksi tällä kertaa.


Neljänneltä minuutilta klassista Kazakstania. Muoto on 3-4-2-1 ja sivurajalta wingback poimii välikaistalta vastaan tulevan laiturin. Juuri nämä taskukympit Kazakstan haluaa löytää muodon sisästä...


... Azerbaijanin topparit on saatu houkuteltua ylemmäs. Baytana pelaa nopean seinän puolustuslinjan edessä Aymbetovin kanssa ja tekee sitten puhkovan spurtin selustaan tyhjään tilaan toppareiden taakse. Mustafazada puolusti kuitenkin tarpeeksi lähellä Aymbetovia ja sai jalan väliin seinäsyöttöön. Puolustuslinjan edustan suojaaminen on Kazakstania vastaan elintärkeää sekä selustapassien ennakointi toki myös.


Puolessa kentässä muoto on hyökätessä pääosin 3-2-5, mutta toisinaan Darabayev nousee pohjalta kärjen alapuolelle ja Tagybergen jää pyörittämään peliä toppareiden yläpuolelle kuten jo MM-karsinnoissa.


Tagybergenin ristipallot vastustajan wingbackien/laitapakkien taakse ovat yhä yhtenä murtautumismallina pelisapluunassa.


Vorogovskiy ei tähän syöttöön vain aivan ehtinyt.


Uutuutena wingbackien lisäksi myös laiturit tekevät ylätaskuista aloitteita leveyteen...


 ja keskittävät suoraan juoksusta boksiin, jossa on vähintään kolme kohdetta. Tämä pallo ei omia kuitenkaan tavoittanut.


Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Kazakstan on petrannut eikä keskikentästä juosta enää niin helposti läpi. Marochkin on tarvittaessa viimeisenä lukkona. Vastaprässi tuottaa nykyään kuitenkin myös välillä välittömiä riistoja ylhäällä ja esim. 2-0 maalissa onnistuneen vastaprässin jälkeen Tagybergen väläytti syöttötaitoaan ja Aymbetov viimeisteli akrobaattisesti toppareiden keskeltä.


Kazakstanin 4-3-3 muotoinen korkea prässi, jossa toinen wingback kerrallaan nousee pohjaparin rinnalle. Azerbaijan avaa tässä suomimaisella 3-1-4-2:lla, joten Aymbetov on enemmän kiinnostunut ankkurista jättäen keskitopparin auki ja pohjapari Darabayev-Tagybergen hoitaa vastustajan kaksi muuta kk-pelaajaa. Nämä eivät kuitenkaan seuranneet vastustajan laitakeskikenttiä sivurajoille, kun nämä levittivät rajusti wingbackien tyhjentämiin tiloihin. Toppareilla on 3v2-ylivoima kuvan ulkopuolella vastustajan kärkiparia vastaan. Toki kun tästä sitten Azerbaijanin oikea wingback lähti nousemaan laidallaan, Vorogovskiyn oli laskeuduttava mukana ja palloton muoto muuntui enemmän 5-2-3:ksi, joka se on aina lähtökohtaisesti puolessa kentässä.


Korkealta prässääminen oli kollektiivista toimintaa ja kun Aymbetov nosti kiinni keskitoppariin, pohjalta usein Darabayev seurasi perässä kiinni ankkuriin ja tosiaan sitten sivutoppari vapaaksi jääneeseen laitakeskikenttään.


Alip oli tässä kuitenkin myöhässä ja laitakeskikenttä sai jatkettua syötön eteenpäin, jolloin Kazakstanilla oli kiire tukkia puolustuslinjaan syntynyt aukko. Kuten todettua, yhtenäisyydessä on vielä työstämistä, kun Kazakstan opettelee puolustamaan yhä aktiivisemmin eteenpäin Adievin alaisuudessa.


Toinen AZE-kärki oli heti menossa pystyyn Alipin jättämästä aukosta, mutta Marochkin kontrolloi viimeisenä lukkona juoksun mainiosti. Pukinkin on kuitenkin oltava heti valmiudessa hyödyntämään tällaiset samanlaiset tilaisuudet, jos Kazakstanin prässi saadaan ohitetuksi.


Eteenpäin puolustaminen toi myös palkintoja eikä vain riskejä. Avausmaalissa Alip voitti kaksinkamppailun...


... ja suunnanmuutoksesta Aymbetov viimeisteli kimmokkeen kautta kaukolaukauksella 1-0 maalin yläriman alle.


Kazakstanin 5-2-3 keskiblokissa mielenkiintoista oli tosiaan se, että painoton laituri oli yleensä hyvin kapealla ja se mahdollisti sen, että toinen pohjapelaaja vuorollaan kykeni jäämään vain tukkimaan puolustuslinjan edustaa eikä tämän tarvinnut huolehtia laitakeskikentästä kuten korkeammalta prässätessä.


Syvällä puolustettaessa muoto muuntuu enemmän 5-4-1:ksi ja laiturit ovat kurinalaisia. Kazakstan luo paljon tällaisia 3v2-ylivoimia laituri-wingback-sivutoppari -komboilla pyrkien siten parantamaan aiemmin vuotanutta laitapuolustamistaan, jottei vastustaja pääsisi haavoittamaan sitä wingbackien selustoista. Samoin sivutopparit on selkeästi ohjeistettu kaventamaan laitakaistalle saakka, jotteivat nämä jää ei-kenenkään-maalle välikaistalle vain katsomaan vierestä kuten ennen tapahtui liian usein. Muiden tehtävä on tukkia sivutopparin ja keskitopparin väliin jäävä rako, mutta siitä voi kyllä Kazakstania haavoittaa nopealla pallonliikuttelulla.


Toki yksilömuutokset ovat myös parantaneet laitapuolustamista. Kairov pärjää oikealla juoksukisoissa hyvin ja sijoittuukin usein riittävän tarkasti.


Tässä sijoittuminen ei ihan priimaa ollut, mutta hän selvitti selustaansa jättämän tilan juoksemalla vastustajan kiinni ja ahdistamalla tämän kulmalipulle.


10-alueen löyhyys ja toppareiden kömpelö 1v1-puolustaminen ovat yhä jonkinlainen ongelma, mutteivat niin iso kuin ennen. Toki Azerbaijankin löysi välillä yllättävän isoja tiloja kahden alimman linjan välistä.


Akhmetov rynni rumasti ohi miehestään ja tuloksena oli kaukolaukauspaikka boksin reunalta, joita Azerbaijan sai useita.


Shatskiy otti tässä kuitenkin komean torjunnan.


Syvältä lähtevissä positiivisissa tilanteenvaihdoissa ideana on vain vapauttaa Aymbetov selustaan. Tätä juoksukisaa tämä ei kuitenkaan voittanut. Suomen toppareiden tulee vetäytyä Aymbetovin mukana alemmas ja antaa kk-pelaajien hoitaa vastaprässääminen sekä pallollisen pelaajan jalan sulkeminen.


Kulmapotkujen puolustaminen hoituu tosiaan viidellä aluepuolustajalla, kolmella vartioijalla ja parilla reunapelaajalla, joten Azerbaijanillakin oli kaksi täysin vapaata kohdepelaajaa, joiden juoksuja ei kontrolloitu. Suomellakin on täten varmasti vapaita kohdepelaajia, joille keskitykset kannattaa suunnata sovituilla variaatioilla, koska vitosen alueelta Kazakstan purki aika hyvin ykköspallot ainakin tässä pelissä.


Sivuvapaapotkut Kazakstan puolustaa normaalisesti seitsemän miehen linjalla, jossa topparit ovat keskellä, joten keskitykset kannattaa suunnata ennemmin etu- ja taka-alueille. Ja noista vaihtoehdoista mieluummin taakse, koska vasen toppari Alip on ilmassa puolustajista heikoin ja hänen takanaan ovat vielä Tagybergen ja Vorogovskiy. Asettaisin täten melkeinpä Ivanovin juoksemaan Alipin läpi maaliin.


Myöhemmässä sivuvapaapotkussa Alip hävisikin ykköspallon azerbaijanilaistopparille, mutta tämän pusku lähti täysin väärään suuntaan.

[Salming]

Slovenia

Päävalmentaja: Matjaz Kek

Paperiryhmitys: 4-4-2

Andraz Sporar #9 (Jan Mlakar #9, Andres Vombergar #18) - Benjamin Sesko #11 (Luka Zahovic #19)
Benjamin Verbic #21 (Tomi Horvat #15) - Jasmin Kurtic #14 (Jon Gorenc Stankovic #5, Domen Crnigoj #13) - Adam Gnezda Cerin #22 (Timi Max Elsnik #7) - Sandi Lovric #8 (Miha Zajc #10)
Gregor Sikosek #24 (Jure Balkovec #3) - Jaka Bijol #6 (David Brekalo #23) - Miha Blazic #4 (Miha Mevlja #17) - Petar Stojanovic #20 (Zan Karnicnik #2)
Jan Oblak #1 (Vid Belec #12, Igor Vekic #16, Matevz Vidovsek #12)

Kaksinkertainen MM-kävijä Slovenia aloitti vuoden 2022 käyttämällä kolmea topparia, mutta kun tulokset laahasivat (0-4-2), syyskuussa 61-vuotias pääluotsi Kek vaihtoi 4-4-2:een. Sillä kaatui ensin Norja kotona 2-1 ja Ruotsista joukkue haki 1-1 tasapelin säilyen Kansojen liigan B-liigassa. Marraskuun maaotteluissa 4-4-2 ryhmitys tuotti vielä voitot Romaniasta (1-2) ja Montenegrosta (1-0), joten eiköhän täten ole aika ilmeistä, että toimivaa konseptia Kek ei lähde rikkomaan, vaan Slovenia aloittaa EM-karsinnat 4-4-2:lla hyvällä momentumilla kuten Huuhkajat aikoinaan.

Avausyksitoistikko oli melko vakiintunut neljässä viime pelissä. Stojanovic stunttasi syyskuussa laiturina, mutta omin pelipaikka on oikea laitapuolustaja. Bijol-Blazic pelasi toppariparina kaikissa neljässä viime pelissä ja Sikosek avasi vasempana pakkina kolme kertaa neljästä. Keskikentän pohjalla Kurtic ja Gnezda Cerin avasivat yhdessä 3/4 peliä ja Verbic puolestaan oli joka pelissä avauksessa laiturina. Kärkipari Sporar-Sesko on myös melko selkeä. Ruotsissa Sporaria tuurasi Mlakar, mutta muutoin hän on avannut Seskon parina viime aikoina. Isoin kysymysmerkki on se, että kuka avaa oikeana laiturina. Lisäksi jo 34-vuotias Kurtic on kärsinyt polvivaivoista marraskuusta saakka eikä ole juuri pelannut sittemmin. Gorenc Stankovic on toki ihan pätevä korvaaja ja oli avauksessa mm. Ruotsi-pelissä.

Ykkösmaalivahti on tietysti Atletico Madridin 30-vuotias Jan Oblak. Kapteenilla on maaotteluja vyöllään vasta 54, koska Samir Handanovic oli ennen häntä monivuotinen ykkösveskari. Varaveskareina toimivat 32-vuotias APOELin Vid Belec ja reilu parikymppiset Igor Vekic (Pacos de Ferreira) ja Matevz Vidovsek (Ljubljana).

Topparipariksi on tosiaan muovautunut Jaka Bijol ja Miha Blazic. Bijol on 24-vuotias Udinesen oikeajalkainen toppari. Pituutta on mukavat 190 senttiä. Maaottelutilastot ovat 35/1. Blazic puolestaan on viisi vuotta kokeneempi ja palloilee Angersissa Ranskan pääsarjassa. Ikäerosta huolimatta maaotteluja Blazicilla on kymmenkunta vähemmän. Kolmostopparina ensimmäisenä rotaatiossa vuoroaan odottaa Miha Mevlja, joka oli kolmella topparilla pelatessa avauksessa Bijolin ja Blazicin rinnalla. 32-vuotias partasuu on pelannut 50 maaottelua ja maalannut kahdesti maalleen. Myös hänen jalkaisuus on oikea. 24-vuotias Viking FK:n David Brekalo on myös syytä mainita, sillä häntä käytettiin syksyllä pari kertaa viime hetken vaihtopelaajana ja johtoaseman turvaajana.

Gregor Sikosek on 28-vuotias Mariborin vasen pakki, jonka tunnistaa ruskeasta hyppyritukasta. Vasurilla on maaotteluja vasta 11. Samanikäinen Jure Balkovec on pudonnut hierarkiassa taakse. Hän pelaa Turkissa ja maaotteluja on 26. Balkovecilla on pituusylivoima Sikosekiin nähden (185 cm vs. 176 cm), mutta avauskokoonpanoon se ei vielä riitä. Oikea pakkina useimmissa peleissä nähtäneen 27-vuotias Petar Stojanovic. Hän palloilee Bijolin tavoin Italiassa, mutta seura on Empoli. Maaotteluja on kertynyt mukavasti (41/2). Varavaihtoehto on vuoden vanhempi Zan Karnickik, joka pystyy pelaamaan myös topparina. Seura on kotimaan NK Celje.

Keskikentän optimipari on vuorostaan Jasmin Kurtic-Adam Gnezda Cerin. Ensin mainittu on pelannut neljänneksi eniten maaotteluja, mutta kuten todettua, tämä kausi on ollut Kreikassa rikkonainen. 23-vuotias tuimakatseinen Gnezda Cerin tuo keskikentälle vikkelämmät jalat. Erikoistilanteita hän antaa oikealla jalallaan ja teknisyyden ansiosta rakenteluvastuu on ylipäätään alhaalta avatessa pitkälti hänen vastuullaan keskikentällä. Myös hän pelaa Kreikassa, koska seura on Panathinaikos. Rotaatiosta on mainittava 27-vuotias Jon Gorenc Stankovic, joka on Sturm Grazin puolustava keskikenttäpelaaja. Pituutta miehellä on hulppeat 190 senttiä. NK Olimpijan 24-vuotias kapteeni Timi Max Elsnik puolestaan on hieman nuorempi ehdokas keskikentän keskustaan. Italian pääsarjasta on puolestaan tarjolla 27-vuotias Domen Crnigoj, joka on pelannut 26 maaottelua.

Vasemmalle laidalle kärkiehdokas on 29-vuotias Benjamin Verbic, joka on Gnezda Cerinin joukkuetoveri Panathinaikosissa. Tämän kauden tehot (17gp 2+1) ovat tosin vaisut eikä 46 maaottelussakaan ole syntynyt kuin viisi osumaa. Jalkaisuus on oikea. Oikealla laidalla marraskuussa vastuuta sai puolestaan 24-vuotias Sandi Lovric, joka palloilee ikätoveri Bijolin tavoin Udinesessa. Maaottelutilastot ovat 25/3. Lovric on koulutukseen keskikaistan pelaaja, mutta kun Slovenialla ei oikein ole tarjokkaita oikeaan laitaan, Lovric saattaa aloittaa EM-karsinnat siellä perparimhetemajmaisena kahden suunnan työmyyränä. Rotaatiossa tarjolla ovat 28-vuotias Miha Zajc ja viisi vuotta nuorempi Tomi Horvat. Ensin mainittu on ollut luottopelaaja vuosien ajan ja siitä kertovat maaottelutilastot 36/8. Fenerbahcen taiturin omin paikka olisi kenties kymppipaikka, jossa hän pelasi Kansojen liigan alussa 5-2-1-2:ssa, mutta marraskuussa Montenegroa vastaan hän aloitti laiturina. Horvat puolestaan esiintyi viimeisimmissä peleissä Verbicin vaihtomiehenä. Hänen seuransa on Gorenc Stankovicin tavoin Sturm Graz, joten yllättävän paljon Slovenian rosterissa on pelaajia samoista seurajoukkueista.

28-vuotias Andraz Sporar on kolmas Panathinaikosin pelaaja ja mättänyt tätä kirjoitettaessa 19 otteluun tehot 7+4 seurajoukkueessaan tällä kaudella. Maajoukkueessa maaleja on seitsemän 42 otteluun, joten siellä tahti on ollut hiljaisempi. 186-senttinen oikeajalkainen kärkipelaaja on kuitenkin vallannut paikan avauksesta ja tuo yäkertaan voimaa. Vierellä häärää talentti nimeltä Benjamin Sesko, jolla on ikää vasta 19 vuotta. Tämä on osunut Salzburgille viidesti 16 otteluun. Kansojen liigassa hän teki komean volleymaalin Ruotsin verkkoon ja kaikkiaan 17 maaottelussa maaleja on koossa viisi. 195-senttisen sentterin markkina-arvo on Oblakin jälkeen korkein ja hän siirtyy ensi kaudeksi Bundesliigaan kulttiseura RB Leipzigiin. Viimeisen viiden maaottelun tehot ovat 4+2, joten Sesko saapuu EM-karsintoihin vahvassa iskussa. Hän spurttaa mielellään selustaan ja venyttää vastustajan puolustusmuotoa syvyyssuunnassa tehden tilaa muille toppareiden etupuolelle. Rotaatiossa ovat 28-vuotias Andres Vombergar (San Lorenzo, Argentiina), 27-vuotias Luka Zahovic (Pogon Szczecin) ja 24-vuotias Hajduk Splitin Jan Mlakar, joka on kolmikosta ainoana onnistunut maalinteossa maajoukkueessa.

Koska Slovenia tosiaan jatkanee 4-4-2:lla, katsoin nauhalta vain noita syksyn maaotteluja Norjaa ja Ruotsia vastaan. Lyhyesti tiivistettynä Slovenia muistuttaa todella paljon viime Kansojen liigasta tuttua Montenegroa, mutta toki hieman paremmilla yksilöillä varustettuna.

Slovenia pallottomana vs. vastustaja pallollisena

- Slovenian muoto pallottomana on 4-4-2. Korkea prässi on maltillinen ja ohjaava. Vastustajan topparit jätetään puolittain rauhaan. Yleensä toinen kärjistä vuorotellen prässää työteliäästi lähes iholle asti ja toinen peittää syöttöä jollekin vastustajan pohjapelaajista. Tuo on myös isoin ero pallottomana Montenegroon, jonka 4-4-2 oli enemmän seisovampi ja se vetäytyi herkemmin suosiolla puoleen kenttään keskiympyrän yläkaarelle, mutta Slovenian prässitaso on kutakuinkin vastustajan kenttäpuoliskon puolessa välissä eli hieman korkeammalla!
- Toki myös Slovenian pelikirjassa on hieman matalampi 4-4-2 blokki, mutta se pyrkii ottamaan siis vähän ylempää kiinni kuin esim. Suomi ja Montenegro silloin, kun nämä ovat viime vuosina 4-4-2:lla pelanneet. On hyvin mahdollista, että Slovenia ottaa pallonhallinnan ainoastaan San Marinoa vastaan, joten Suomenkin on oltava kärsivällinen kierrättäessään palloa vastustajan muodon ulkopuolella. Slovenian keskikenttä- ja puolustuslinja ovat sähäköitä puolustamaan eteenpäin ja pitämään kollektiivin tiivinä. Esim. Norjalle kävi monesti niin, että laitapakki joutui sivurajalta vain palauttamaan pallon takaisin toppareille, kun tilaa edetä eteenpäin ei auennut, koska Slovenian kahden alimman linjan välissä ei ole hirveästi tilaa. Siksi mm. Ödegaard putosi hakemaan palloa muodon ulkopuolelta oikeasta alataskusta kuten hän teki MM-karsinnoissa Norjan pelattua Montenegroa vastaan, joten tuokin vain kertoo Slovenian yhtäläisyydestä Montenegroon. Toivon täten Suomenkin kk-pelaajilta samanlaista pallon hakemista tyhjästä tilasta alataskusta (Lingmanhan sitä toki toteutti mm. viime kesäkuun Montenegro-kotipelissä)
- Koska Slovenian 4-4-2 muotoinen keskiblokki on niin tiivis ja etäisyys ylimmästä linjasta viimeiseen parhaimmillaan alle 20 metriä, puolustuslinjan selustassa on jonkin verran tilaa, jonne pelata pitkiä syöttöjä alhaalta ilmassa. Sitä Norja ja Ruotsikin monesti yrittivät, mutta varsinkin vasen pakki Sikosek voitti juoksukilvat hyvällä prosentilla. Toppareista Bijol on myös melko elastinen ja nopeajalkainen, joten tarvittaessa hän ehtii kaventamaan tukkimaan Sikosekin selustan, vaikka olikin kertaalleen myöhässä Ruotsi-pelissä ja rappasi Kulusevskia jaloille ennen kuin tämä pääsi puikahtamaan laidasta kohti maalia. Sen sijaan oikea toppari Blazic on se, jonka puolelta Pukin kannattaa pyrkiä iskeä selustaan, koska mm. Haaland jätti hänet kertaalleen tylysti telineisiin kiihdyttäessään pystyyn oikean laitapakin ja topparin välisestä aukosta, mutta laukaus meni vain sivuverkkoon pienestä kulmasta
- Yksi tapa haavoittaa Sloveniaa suoraviivaisten selustasyöttöjen lisäksi on myös houkuttelu ja vasta sitten laitapuolustajien selustaan iskeminen. Koska Slovenian puolustuslinja puolustaa mielellään eteenpäin, ylätaskuista voi tehdä liikkeitä laitapuolustajien jättämiin tiloihin, kun nämä on ensin houkuteltu ylemmäs kohti keskiviivaa. Toki kuten todettua, Bijol varsinkin osaa ennakoida tuollaisia tilanteita ja kaventaa ajoissa leveyteen katkoakseen sivurajaa pitkin tulevat pystysyötöt, mutta silti Norja haki niitä toisteisesti.
- Mitä tulee muuten leveyden käyttöön, Slovenian laiturit ovat todella kurinalaisia ja valuvat aina oman boksin reunalle tukemaan laitapuolustajia, joten lukumääräisten ylivoimatilanteiden luonti ei yksinkertaisesti Sloveniaa onnistu, vaan se tuo laitapakin avuksi aina riittävän määrän pelaajia niin, että tilanteet ovat tasavoimaisia (2v2/3v3 yms.). Siksi Suomi tarvitsee leveyteen pelaajia, jotka pystyvät voittamaan 1v1-tilanteita ja saamaan jalan auki keskityksille. Norjalle sellainen pelaaja oli satunnaisesti Elyounoussi, mutta edes hän ei suinkaan joka kerta Valioliiga-pelaajana päässyt ohi Karnicnik-Stojanovic -kaksikosta Norjan vasemmalla laidalla 2v2-tilanteista. Ruotsin Claesson oikealla laidalla oli ehkä hieman parempi 2v2-tilanteissa laitapakin avustuksella. Slovenian heikkous pakotetussa tasavoimatilanteiden luonnissa on se, että toisinaan laitapakin ja topparin välinen etäisyys kasvaa todella suureksi ja jos vielä lähin kk-pelaaja tulee avuksi laitaan, tämä ei ole tukkimassa aukkoa laitapakin ja topparin välissä ja siitä aukosta Norja pystyi pari kertaa syöttämään boksiin ja luomaan puolittaista uhkaa, joten jos pallollinen tilanne pysähtyy laidalle, esim. Suomen painottoman puolen laituri voisi kaventaa toiselle laidalle (kuten on viimeisen vuoden aikana tapahtunut laitakeskikentillä pelatessa) ja tehdä haavoittavan juoksun revenneestä aukosta pystyyn
- Muodon sisään ei ole helppoa pelata maitse, koska kollektiivi on tosiaan aika tiivis keskiblokissa. Norja ja Ruotsi kuitenkin onnistuivat löytämään yläkerran pelaajia (Sörloth, Haaland, kärjessä pelannut Kulusevski) puolustuslinjan edestä puolipitkillä chipeillä ohi Slovenian yläkuusikon. Suomikin on tietysti monesti avannut peliä siten, että Pukille on pelattu pieniä chippejä, jotka tämä on kuolettanut toppareiden edessä ja Slovenia-peleissä Pukin taidolle ottaa ilmassa tulevia syöttöjä haltuun pehmeällä kosketuksella on jälleen tarvetta! Toki sekä Bijol että Blazic parhaimmillaan kumpikin alistivat itse Haalandia pääpalloissa eikä tämä saanut jatkettua niitä kovin hyvällä menestyksellä viereen, mutta Sörlothille lantionkorkuisten syöttöjen pelaaminen oli menestyksekästä ja niissä Pukkikin varmasti on omimmillaan, koska jatkuvasti eteenpäin pumpatessa Slovenian topparitkin väsyivät syyskuun peleissä eivätkä enää puolustaneet suinkaan ajoissa eteenpäin, jolloin vastustajien kärjet ehtivät kääntyä ainakin puoliksi ja jatkaa pallon selustaan topparin jättämästä aukosta tai sitten pudottaa vain viereen omille. On erittäin mahdollista, että Suomenkin hyökkääminen ajautuu siihen, että alakerrasta pelivälinettä chipataan kohti viimeistä linjaa ja sitten on vain kyettävä voittamaan 1v1-kamppailuita
- Keskinkertaisella pallonhallinnalla Sloveniaa ei ole helppo murtaa. Ehkä viisainta olisi pelata 4-1-4-1:llä, jolloin Slovenian tiiviin yläkuusikon puristuksissa olisi keskikentällä vain yksi kk-pelaaja (ankkuri) ja ylemmät keskikentät voisivat vapaammin joko etsiä tiloja välikaistoilta tai hakeutua toisinaan alataskuihin pelattavaksi. Samoin nämä olisivat lähellä yläkolmikkoa raapimassa kakkospalloja Huuhkajille, koska varmasti Suomikin joutuu Ruotsin ja Norjan tavoin alakerrasta turvautumaan puolipitkiin syöttöihin ilmassa joko puolustuslinjan eteen tai sen selustaan. Uronen ja Alho lienevät viisaimmat valinnat laitapuolustajiksi, koska heillä riittää taitoa syöttää eteenpäin ja mm. Uronen on Schalkessa tottunut jo alkuvuonna operoimaan konservatiivisemmassa roolissa 2-3-5 hyökkäysmuodossa alataskussa ja lähettämään sieltä syöttöjä suoraan selustaan aloitteen tehneelle kärjelle. Lisäksi Sloveniaa vastaan laitakaistoille tarvitaan 1v1-osaamista, koska lukumääräisiä ylivoimatilanteita ei vain ole mahdollista luoda, joten Antman ja Lod olisivat luontevat valinnat leveyspelaajiksi 4-1-4-1:ssä, koska he saavat jalkansa auki ja keskityksiä boksiin
- Positiivissakin tilanteenvaihdoissa Slovenia muistuttaa pitkälti Montenegroa. Heti riiston jälkeen se yrittää pelata suoraviivaisesti vastustajan puolustuslinjan selustaan kohti kärkipariaan Sporar-Sesko. Varsinkin Seskon nopeuden kanssa on oltava hereillä. Ruotsia vastaan eräs 2v2-vastahyökkäys oli tuottaa maalin ja vain Olsenin vastaantulo pelasti isännät, kun Mlakar vapautti Seskon nokikkain tämän kanssa. Myöhemmässä transitiossa Sesko laukoi boksin reunalta ja Mladar tykitti paluupallon avopaikasta päin Olsenia. Laiturina syyskuun peleissä operoinut Stojanovic puolestaan kykenee voittamaan tilaa tempokuljetuksilla ja juoksemaan ohi vastaprässin, joten hänen pysäyttämisensä ajoissa on tärkeää, jottei Slovenian kärkipari saisi ruokaa tilanteenvaihdoissa

Slovenia pallollisena vs. vastustaja pallottomana

- Slovenia rakentaa alhaalta 2-4-4:llä paperiryhmitykseen sopien. Välillä se saattaa olla hetkellisesti enemmän 2-1-3-4, kun pohjapelaajista esim. Kurtic putoaa hakemaan toppareilta palloa lähempää.
- Kuten Montenegro, Slovenia pelaa lähes kaikki maalipotkut pitkinä. Oblakin ykköskohde on Sesko, joka tulee aggressiivisesti vastaan lähelle puolta kenttää ja yrittää jatkaa ykköspallon omille. Kun Norjaa vastaan toisen jakson alussa Slovenia pelasi ensimmäistä kertaa maalipotkun lyhyenä, se kostautui heti, kun Karnicnikin syöttö kohti toista topparia katkesi vastustajaan ja Haaland pussitti irtopallon boksin sisästä yhdellä kosketuksella takakulmaan vieden vieraat 0-1 johtoon
- Puolen kentän hyökkäyksissä ja hyökkäyskolmanneksella Slovenia käyttää 2-3-5:tä. Laitapuolustajat nousevat vuorotellen ylänelikon tueksi ja painollinen laituri kaventaa tieltä pois välikaistalle. Pohjapelaajat ja painoton laitapakki jäävät keskimmäiseen tasoon huolehtimaan viiden pelaajan puolustusvalmiudesta ja kierrättämään palloa. Kaistat täytetään tasaisesti eikä Slovenia pyri luomaan yksittäisille kaistoille juurikaan ylivoimia toisin kuin Suomi on viimeisen vuoden aikana tehnyt yhä useammin. Puolustajista Sikosek nousee ehkä vähän aktiivisemmin vasemmalla ja Verbic kaventaa vasemmalle välikaistalle, mutta syyskuussa myös Karnicnik teki paljon nousuja ja varsinkin, jos Stojanovic palaa laitapakiksi, niitä on varmasti tulossa oikealta puolelta entistä enemmän
- Slovenian hyökkäämistä leimaa suoraviivaisuus ja vastustajan ylimpien prässilinjojen ohittaminen "riskittömästi" ilmassa, mutta siihen Suomi tottui viimeksi jo Kansojen liigassa Montenegroa vastaan. Slovenian alakerta ei kikkaile pallolla, vaan montenegromaisesti topparit pelaavat pallon mielellään ilmassa kohti vastustajan viimeistä linjaa ylänelikolleen, jotka sitten yrittivät voittaa ykköspallon ja kaaoksen jälkeen edetä nopealla kombinaatiolla kohti vastustajan maalia. Erityisesti ykköspallon voittamisen jälkeen kohteena on Sesko, joka spurttaa selustaan useasti ottelun aikana. Slovenian 1-1 ja 2-1 maalit Norja-kotivoitossa olivat malliesimerkkejä suoraviivaisesti pelaamisesta. Ensin Bijol chippasi jopa suoraan selustaan, jonne kirmasi ensimmäisenä Sesko, kun Norjan toppareista Östigard ei seurannut juoksua loppuun asti ja toinen toppari ennakoi chippiä puolustuslinjan eteen, joten tämän takana oli tilaa haavoittavalle juoksulle. Sitten Sesko tarjoili poikittaissyötön takatolpalle Sporarille, joka liukui pallon maaliin Melingin jäätyä laitapakkina väärälle puolelle. 2-1 maalissa puolestaan Slovenian alakerta chippasi pallon alhaalta kohti Sporaria Norjan puolustuslinjaan. Tämä pudotti Seskolle, joka kiskaisi boksin reunalta kaukolaukauksen taka-alakulmaan maalivahdin osittaisella avustuksella
- Sen lisäksi, että Slovenian vaihtoehtoina ovat chippaaminen joko puolustuslinjan eteen (Sporar) tai suoraan selustaan (Sesko), se käyttää myös jonkin verran leveyttä ja alakerta/keskikentän pohjat (Cnezda Cerin) pelaavat ristipalloja kulloisillekin leveyspelaajille, joten tuokin on yhtäläisyys Montenegroon. Kuten myös se, että toppareiden ristipalloissa syöttötarkkuus ei hivele silmiä, vaan Bijolin ja Blazicin syötöt karkaavat ajoittain suoraan yli sivurajan kuten mm. Savicinkin. Leveyspelaamisessa erona Montenegroon on kuitenkin se, että yhtä suoraviivaisesti Slovenia ei pyri laittamaan aikaisia keskityksiä laitakaistoilta boksiin, vaan puolenvaihtojen jälkeen pitää myös palloa ja saattaa etsiä maaliodottamaltaan parempaa murtautumispaikkaa lyhytsyöttöpelillä, kun Montenegrohan on puolestaan yksi Euroopan keskitysherkimpiä maajoukkueita
- Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Slovenia on hyvin valmennettu joukkue. Todella nopeasti pallon alla on kahdeksan pelaajaa ja se saa hidastettua vastaiskuja kohtalaisen kivasti kohti laitoja, vaikkei olekaan mikään Tanskan tai Ranskan veroinen negatiivisten tilanteenvaihtojen maajoukkue, koska nämähän saavat vastahyökkäykset usein jo katki ennen keskiviivaa. Hallinta saattaa jäädä vastustajalle, mutta tosiaan vaarattomille alueille. Yhden vastaiskumaalin Slovenia toki päästi Ruotsia vastaan 1-1 tasapelissä, mutta siinäkin tilanne oli periaatteessa kontrollissa, kun sillä oli 5v2-ylivoima, mutta niin vain Forsberg punnersi kolmen pelaajan välistä yksilötaidolla läpi ja viimeisteli suoraan juoksusta takakulmaan boksin reunalta! Tuota maalia edelsi Stankovicin menetys keskikentällä, joten molemmat syyskuun päästetyt maalit tulivat Slovenian omien menetysten jälkeen eli lyhytsyöttöpeli ei sille tosiaan kovin hyvin sovi ja varmasti siksi päävalmentaja Kek on valinnut suoraviivaisemman pelitavan
- Sloveniaa voi toki haavoittaa vastaiskuissa, mutta yksilötaitoon luottamisen sijaan kannattaa yrittää pelata selustaan ennen kuin Slovenia saa riittävästi miehiä pallon alle, koska Haaland ja Kulusevski olivat kumpikin kertaalleen livahtaa karkuun nopeissa tilanteenvaihdoissa eikä toppareista Blazic varsinkaan ole nopeajalkaisin mies. Lisäksi varsinkin jos Suomi onnistuu voittamaan keskikentällä kaaospalloja Slovenian puolipitkien avaussyöttöjen jälkeen, tasapaino on aika ajoin huonohko ja selustassa entistä enemmän tilaa haavoitettavaksi, joten silloin on lingmanmaisesti syötettävä yhdellä kosketuksella pystyyn ennen kuin Slovenia saa rivit kasaan

Erikoistilanteet

- Hyökkäyskulmissa pallolla oli Norjaa vastaan Gnezda Cerin. Kohteita oli jopa kuusi (3+3). Kärkipari ja Verbic olivat valmiiksi vitosen alueella. Topparit Bijol ja Blazic sekä Kurtic olivat taaempana. Boksin ulkopuolella oli pari pelaajaa (Sikosek-Stojanovic) ja alempana varmistamassa Karnicnik. Yhteistä kulmapotkuille oli se, että joku vitosen alueen pelaajista irtosi aina vastaan palloa ja pelasi joko seinän Gnezda Cerinille, jotta tämä pystyi lähettämään sisäkierteisen pallon hieman paremmasta asemasta tai yritti jatkaa pallon suoraan etutolpalle, jonne juoksi toisteisesti Sporar. Sporarin etutolppajuoksujen lisäksi toisena kohteena on taaimmaisesta kolmikosta toppareista eritoten Bijol.
- Kulmien puolustaminen tapahtuu käytännössä samoin kuin Suomella eli kahdella aluepuolustajalla, viidellä vartioijalla, kahdella reunapelaajalla ja yhdellä pelaajalla kulmalipulla. Norjaa vastaan Sikosek esti lyhyet variaatiot, Verbic ja Gnezda Cerin olivat boksin reunalla ja Sesko-Kurtic kaksikko suojaamassa vitosen aluetta. Sesko toimii etutolpalla pohjanpalomaisena ykköspallojen purkajana ja Kurtic on taaempana keskellä vitosen viivaa putsaamassa kultaista sektoria ivanov-/arajuurimaisesti. Miesvartioinnista Norjaa vastaan vastasivat topparit, oikea pakki Karnicnik, Stojanovic ja Sporar. Ruotsia vastaan muutoksena oli se, että kun Kurtic ei kehissä ollut, Mlakar otti tämän paikan aluepuolustajana ja muistaakseni Stankovicista tehtiin miesvartija. Slovenia siis suojasi maalinedustan kärkiparillaan, mikä ei ole kyllä jokapäiväistä erikoistilannepuolustamisessa. Suurin osa vastustajan kulmapotkuista päättyi siihen, että Sesko purki ykköspallon etualueelta, joten keskittäisin ennemmin kohti boksin keskustaa kohdepelaajaryppääseen tai jopa taka-alueelle
- Sivuvapaapotkut Slovenia puolustaa standardinomaisesti seitsemän miehen linjalla, kahdella muurimiehellä ja yhdellä pelaajalla boksin reunalla. Norja keskitti suoraviivaisesti keskelle rangaistusaluetta ja sai jopa pallon maaliin, mutta osuma hylättiin rikkeen vuoksi. Toisella kertaa toppari Östigaardin pusku pilkun tuntumasta suuntautui puolestaan avopaikasta päin Oblakia. Ohjeistaisin siis vain Suomenkin tornimaiset topparit juoksemaan keskelle boksia ja keskittäisin sinne, koska Slovenian vapaapotkujen puolustaminen ei vakuuttanut


Slovenian 4-4-2 pallottomana. Prässitaso on vastustajan maalipotkuissa noin vastustajan kenttäpuoliskon puolessa välissä. Toinen kärjistä prässää toppareita ja toinen laskeutuu aina kiinni pohjapelaajaan.


Keskikenttä- ja puolustuslinjat puolustavat terävästi eteenpäin pitäen kollektiivin tiiviinä, joten monesti Norja ja Ruotsi vain joutuivat kierrättämään palloa muodon ulkopuolella puolessa kentässä. Tällöin on oltava kärsivällinen.


Vapaan topparin käyttö avauspelaamisessa on tärkeää. Hänen on uskallettava kuljettaa lähelle prässilinjoja ja antaa sitten puolipitkä murtava syöttö ilmassa joko suoraan selustaan (jossa on tilaa keskiblokin takana) tai puolustuslinjan etupuolelle vastaantulevalle kärjelle.


Tässä valintana oli syöttö suoraan selustaan, mutta Sikosek varsinkin tosiaan pärjää juoksukisoissa mainiosti. Haaland puolestaan teki vastaliikkeen tarjoten toisenlaisen vaihtoehdon, jota ei tässä käytetty, mutta toivottavasti Pukki putoaa samoin palloa vastaan ja jatkaa sen omille puolustuslinjan edestä.


Toppareista Blazic on hitaampi, joten selustasyötöt kannattaa suunnata ennemmin hänen taakseen.


Sörloth hankki tästä tilanteesta kulmapotkun.


Tässä on yksi näyte puolustuslinjan etupuolelle pelaamisesta vapaan topparin chipillä, haltuunotosta, jatkosta omille ja siten etenemisestä hyökkäyskolmannekselle.


Lopulta Sörlothin valintana oli levitys laitaan, mutta Haaland oli jo haavoittamassa puolustuslinjaan syntynyttä aukkoa saamatta kuitenkaan syöttöä juoksulinjalleen.


Yksi tapa haavoittaa Sloveniaa on myös rakentaa peliä alataskuista ja houkutella laitapuolustajat nostamaan ylemmäs, jonka jälkeen ylätaskuista voi tehdä aloitteita syntyneeseen tilaan. Bijol toki osaa ennakoida ja kaventaa kohti laitaa tukkimaan tilaa melko hyvin, mutta kertaalleen hänkin oli myöhässä Kulusevskia vastaan ja tämä olisi päässyt luikahtamaan kohti maalia ilman rappausta jaloille.


Slovenian laiturit ovat kurinalaisia ja putoavat aina laitapuolustajien avuksi luomaan tasavoimatilanteita. Sloveniaa vastaan ei yksinkertaisesti ole mahdollista luoda lukumääräisiä ylivoimia, koska se tuo laitakaistoille aina riittävän määrän pelaajia, joten leveyspelaajien on oltava sellaisia, jotka saavat jalan auki 1v1-tilanteissa.


Slovenian heikkous pakotetussa tasavoimatilanteiden luonnissa on se, että toisinaan laitapakin ja topparin välinen etäisyys kasvaa todella suureksi ja jos vielä lähin kk-pelaaja tulee avuksi laitaan, tämä ei ole tukkimassa aukkoa laitapakin ja topparin välissä ja siitä aukosta Norja pystyi pari kertaa syöttämään boksiin ja luomaan puolittaista uhkaa.


Tässä takaviistokeskityksestä Daehli laukoi kuitenkin ohi maalin.


Slovenian 2-4-4 avausmalli alhaalta avatessa. Tämä voi muuntua enemmän 2-1-3-4:ksi, kun toinen pohjapelaaja putoaa välillä lähes toppareiden syliin.


Hyökkäyskolmanneksella muoto on 2-3-5. Laitapuolustajat nousevat vuorotellen ja painoton laitapakki jää pohjaparin kanssa keskimmäiseen tasoon huolehtimaan viiden pelaajan puolustusvalmiudesta. Kaistat on täytetty tasaisesti.


Lähes kaikki maalipotkut Oblak pelaa pitkinä.


Ja ykköskohde on Sesko.


Toisen jakson alussa ensimmäinen lyhyenä pelattu maalipotku kostautui heti, kun Elyounoussi oli Karnicnikin syötön välissä.


Haaland laukoi irtopallon alakulmaan. Slovenia nolla, Norja yksi. Taitotaso ei riitä lyhytsyöttöpeliin, joten Kek on luonut suoraviivaisen pelitavan.


Norja-pelin maalit ovat loistava tiivistys Slovenian riskittömästä hyökkäämisestä. Joko alakerrasta chipataan pallo suoraan selustaan Seskon juoksulinjalle (tässä Bijol poimii aloitteen)...


... ja Sporar viimeistelee Seskon poikittaissyötöstä 1-1 tasoituksen.


Tai sitten pallo nostetaan vain viimeiseen linjaan kohti ylänelikkoa, joka yrittää voittaa ykköspallon ja edetä kaaoksesta nopeasti kohti vastustajan maalia. Tässä Sporarin pudotuksesta Sesko tykitti takakulmaan 2-1 voittomaalin. Suomen puolustuslinja saa varautua lukuisiin kaksinkamppailuihin ilmassa.


Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa pallon alla on nopeasti kahdeksan pelaajaa ja vastustajan hyökkäykset siten hidastuvat melko kivasti laitoihin. Selustassa on kuitenkin tilaa välittömille haavoittaville syötöille...


... ennen kuin Slovenia ehtii organisoitua pallon alle. Nuo yllä olevat syöttöikkunat pitää vain käyttää hyödyksi. Ödegaardkaan ei jostain syystä Haalandin aloitetta poiminut.


Positiivisissa tilanteenvaihdoissa Slovenia pyrkii suoraviivaisesti vapauttamaan kärkiparinsa läpiajoon selustaan montenegromaisesti.


Kärkipari pystyy alivoimaisinakin loihtimaan taikoja yhdessä organisoimatonta puolustusta vastaan.


Vain Olsenin vastaantulo pelasti Ruotsin, kun Sporarin tuuraaja Mlakar vapautti Seskon puolittain läpi.


Sporarin etutolppaliikkeet on kulmapotkuissa seurattava tarkasti. Kuvassa näkyy tosiaan myös se, että kohteita on valmiiksi kuusi (3+3).


Sesko on jollemainen eläin kulmapotkujen putsaamisessa etutolpalta.



Sivuvapaapotkuissa Slovenia vuotaa. Östigaard pääsi kahdesti puskemaan pilkun tuntumasta. Ensimmäinen osuma hylättiin rikkeenä ja jälkimmäisen Oblak koppasi haltuunsa. Ei muuta kuin Lodiltakin vain keskityksiä Ivanoville keskelle rangaistusaluetta.

[Salming]

Kazakstan - Slovenia 1-2 23.3.2023, EM-karsinnat

Slovenia 4-4-2

Sesko 11 - Celar 9
Verbic 7 - Gorenc Stankovic 5 - Gnezda Cerin 22 - Stojanovic 20
Balkovec 3 - Bijol 6 - Blazic 4 - Karnicnik 2
Oblak 1

Kazakstan 5-3-1-1

Aymbetov 17
Samorodov 6
Tagybergen 8 - Darabayev 7 - Orazov 20
Vorogovskiy 11-  Bystrov 4 - Marochkin 22 - Maliy 2 - Gabyshev 16
Shatskiy 12

EM-karsinnat potkaistiin käyntiin Astana Arenassa. Slovenian avauksessa yllätti se, että Stojanovic kuitenkin jatkoi syyskuun tapaan laiturina eikä ollut omimmalla paikallaan laitapuolustajana. Kurtic puolestaan ei ollut edes kokoonpanossa, joten Gorenc Stankovic täten luonnollisesti pelasi keskustassa Gnezda Cerinin parina. Sikosek oli myös poissa ryhmästä, joten Balkovec avasi vasempana pakkina. Luganon kärkimies Celarin avauspaikka tuli myös puskista, kun penkillä olivat kuitenkin tarjolla Vombergar ja Zahovic Sporarin korvaajaksi. Kotijoukkueella Alip oli pelikiellossa saatuaan punaisen Kansojen liigan päätöskierroksella, joten Bystrov oli vasen toppari. Yllätyin hieman siitä, että Gabyshev syrjäytti oikeana wingbackina Kairovin, joka tuli vasta vaihdosta sisään. Zaynutdinovkaan ei avaukseen mahtunut, vaan tuli vasta penkiltä sisään, kun Kazakstan aloitti tunnin kohdalla tutun vaihtorallin. Koska Kazakstan ei jatkanutkaan Kansojen liigan 5-2-3:lla, vaan palasi MM-karsintojen 5-3-2/5-3-1-1:een, Zaynutdinovin pelipaikka löytyi kärkiparista eikä vasemmalta laidalta.

Slovenia pallollisena vs. Kazakstan pallottomana


Slovenia hyökkäsi tutusti alhaalta 2-4-4 muodossa. Ylänelikko oli vastustajan viimeisessä linjassa ja tuli palloa vastaan yksi kerrallaan.


Oblak pelasi tasatilanteessa maalipotkut pitkinä kohti Seskoa kuten tapana on ollut.


Tappiolla kuitenkin Slovenia alkoi pelaamaan maalipotkut lyhyenä, mielenkiintoista. Yllätyin ylipäätään jossain määrin pelinkuvasta eli siitä, että Slovenia hallitsi palloa niin voimakkaasti ja Kazakstan tyytyi ottamaan vastaan.


Kazakstan puolusti siis 5-2-3:n asemesta vanhalla tutulla 5-3-1-1:llä, jota se kyllä käytti Kansojen liigassa johtoasemaa suojellessaan toisilla puoliajoilla, mutta en olettanut sen olevan valintana heti ottelun alussa. Samorodov oli Aymbetovin alapuolella merkaten vastustajan toisen pohjapelaajan. Tuttu toimintatapa myös ex-koutsi Baysufinovin aikakaudelta. Laitakeskikenttinä olivat Tagybergen vasemmalla ja Orazov oikealla. Se ero sentään aiempaan oli, että Tagybergen ei nyt ollut "ankkurina" keskellä, vaan Darabayev hoiti sen roolin puolustavampana keskikenttinä, joten tuo oli minusta hyvä muutos, koska aiemmin Tagybergen ei ainakaan vakuuttanut puolustussuuntaan keskisektoria suojellessaan. Laitakeskikentät eivät myöskään niin helposti valuneet lähelle puolustuslinjaa (toisin kuin tässä kuvassa), vaan prässäsivät ylempää niin, etteivät Slovenian laitapakit tai topparit päässeet ilmaiseksi kuljettamaan Kazakstanin kenttäpuoliskolle. Toki kun vastustaja sitten pääsi Kazakstanin puoliskolle, he valuivat Darabayevin rinnalle ja tukkivat ylätaskuja tämän kuvan mukaisesti.

Yritin miettiä sitä, että miksi Kazakstan aloitti pelin 5-3-2:lla ja päädyin siihen, että ehkä kolmen miehen kk-linjalla olisi helpompi harjata kakkospalloja, kun varmasti Adievkin oletti, että Slovenia jatkaisi suoraviivaista pelaamistaan kohti ylänelikkoa ja ylittäisi Kazakstanin ylimmät prässilinjat ilmassa, joten siten kakkospalloista puolustuslinjan edessä olisi tappelemassa kolme pelaajaa kahden sijasta. Toki valinta johti sitten siihen, että Kansojen liigassa tutuksi tullut sivutoppareiden aggressiivinen eteenpäin puolustaminen oli jäänyt unholaan ja laitakeskikentät hoitivat tosiaan välikaistojen puolustamisen. Odotin Kazakstanilta rohkeampaa prässiä ja hallinnan ottamista, mutta kuten todettua, Sloveniahan palloa hallitsi jopa 60-prosenttisesti ja se yllätti minut.


Toki Slovenian luotsi Kekin pelisuunnitelma oli varsinkin ensimmäisellä jaksolla myös kovin varovainen. Tämä kuva on hyvä esimerkki siitä. Tavanomaisemman 2-3-5 rakentelumuodon sijasta puolessakin kentässä vielä molemmat Slovenian laitapakit varoivat nousemasta liian syvälle ja pysyttelivät ennemmin keskimmäisessä tasossa pohjapelaajien tasolla, joten Slovenian ylänelikko oli täten lähes aina 4v5-alivoimainen Kazakstanin viiden linjaa vastaan avausjaksolla ja siksi Slovenia ei luonut käytännössä mitään avausjaksolla, koska sen ylänelikko ei kyennyt voittamaan 1v1/1v2-tilanteita. Hyökkääminen oli todella tehotonta ja varovaista. Kazakstanin laitakeskikenttien prässätessä laitapakit vain käänsivät pallon monesti takaisin toppareille.


Tauolla Kek sentään reagoi. Balkovec vaihtui Zajciin. Karnicnik siirtyi oikeasta pakista vasemmaksi ja Stojanovic putosi pykälän alaspäin laiturista laitapakiksi, kun Zajc tuli hyökkäävämpänä pelaajana oikeaan laitaan. Ja samalla hyökkäysmuotokin oli puolesta kentästä eteenpäin tutumpi 2-3-5, kun Karnicnik varsinkin nousi laidallaan paljon ja Verbic kavensi tieltä välikaistalle.


Tässä on vielä kuva Kazakstanin 5-3-1-1:sta vaihtojen jälkeen. Muoto pysyi samana loppuun saakka. Legendat Zaynutdinov ja dopingpannan selättänyt Islamkhan korvasivat Aymbetovin ja Samorodovin kärkiparissa.

Slovenian suoraviivaisuus ja prässilinjojen ohittaminen ilmassa


Slovenia tosiaan jatkoi suoraviivaista pelitapaansa aika ajoin, jos Kazakstan intoutui prässäämään. Heti ensimmäinen pallonhallinta johti tuttuun melko riskittömään chippiin vastustajan viimeiseen linjaan kohti ylänelikkoa. Ennen kuin Samorodov ehtii iholle, Blazic nostaa pallon pystyyn.


1v2-alivoimaisena Celar ei kuitenkaan onnistunut pudottamaan sporarmaisesti palloa Seskolle. Suurin osa pystypalloista johti samaan lopputulemaan.


Puolen tunnin kohdalta seuraava näyte. Vaihtotoppari Brekalo chippaa samoin ohi Kazakstanin ylimpien prässilinjojen.


Mutta Marochkin alistaa ilmassa vuorostaan Seskoa.


Kakkospallossa oli ensin Vorogovskiy, joka lähetti heti Aymbetovin vauhtiin Brekalon selustaan.


Mutta tavanomaisesti Bijol kavensi ajoissa tukkimaan tilan ja selvitti tilanteen. Yhtä kaikki, eivät nuo chipitkään riskittömiä ole, kun kaaospalloissa Sloveniakaan ei aina ole kovin organisoitunut.


74. minuutilla Slovenia loi parhaan paikkansa suoraviivaisuudellaan. Gorenc Stankovic nosti pallon ilmassa yli prässin Seskolle.


Tämä pudotti Maliyn edestä Lovricille, joka oli kakkospallossa ennen Darabayevia.


Vaihtokärki Vipotnik vei liikkeellään Bystrovin mukanaan ja avasi syöttölinjan Zajcille, joka hyökkäsi Vorogovskiyn selustaan, joten kyllä Kazakstaninkin vielä vuoti wingbackien selustoista.


Shatskiyn vastaantulo ja Bystrovin viime hetken liuku kuitenkin pelastivat isännät, kun mäkihypyn maailmanmestarin kaima ei saanut palloa verkon perukoille. Mutta joo, muutoin kyllä Kazakstanin kolmen miehen kk-linja ja toppareiden pääpelivoima riitti eliminoimaan mahdollisuudet kaaostilanteiden syntyyn ja nopeisiin etenemisiin kombinaatioilla selustaan, joten sikäli Adievin puolustuspelisuunnitelma kyllä onnistui.

Kazakstanin muodon sisään pelaaminen


Kazakstanin muodon sisään Slovenia ei avausjaksolla päässyt juuri ollenkaan. Se haki joitain yhden kosketuksen jatkoja välikaistoille kuten Karnicnik tässä Stojanovicille, mutta tilaa kääntyä ei vain ollut, kun isäntien laitakeskikentät syvemmällä puolustettaessa vain olivat heti iholla ja ylempää prässätessä sitten jättivät oivasti taskupelaajat syöttövarjoihin. Tagybergen toki veti jalat alta ja aiheutti vapaapotkun tässä tilanteessa, mutta Adievin passiivisempi 5-3-1-1 energisemmän 5-2-3:n sijasta oli tässäkin mielessä kieltämättä onnistunut valinta.


Toisella jaksolla meno muuttui, kun Slovenialla oli yksi pelaaja enemmän viimeisessä linjassa, joten tiloja alkoi enemmän löytyä eritoten vasemmasta ylätaskusta, josta Azerbaijankin pääsi kaukolaukauspaikoille Kansojen liigassa. Kazakstan toki myös hieman väsyi hiljalleen pallon perässä juoksemiseen ja muoto alkoi venyä. 59. minuutilla pallo kierrätettiin leveyteen Karnicnikille, joka houkutteli Gabushevin itseensä ja poimi sitten aukosta Verbicin.


Darabayev ja Orazov olivat myöhässä tukkimassa tilaa, joten Verbic ehti pyörähtää ylätaskussa, kun Darabayev juoksi ohi hänestä.


Kaukolaukaus kuitenkin kilpistyi Orazovin viime hetken blokkiin.


70. minuutilla Karnicnik leikkasi leveydestä keskelle ohi väsyneen Orazovin. Samalla vaihtolaituri Lovric asemoi itsensä vapaaksi eikä Darabayev ollut täysin syöttölinjalla.


Kairov yritti paikata, muttei ehtinyt väliin, kun Lovric jo käänsi syötön keskelle Zajcille, joka oli hakeutunut painottomalta puolelta Darabayevin jättämään tilaan.


Sisäsyrjäsijoitus ohi Marochkinin peiton meni hieman ohi oikeasta yläkulmasta.

Leveyden käyttö


Enimmäkseen Slovenia yritti avausjaksolla luoda tilanteita leveydestä, kun keskusta oli ummessa. Montenegromaiset ristipallot olivat yhä Sloveniankin pelikirjassa, mutta eipä niistä juuri uhkaa syntynyt. Seitsemännellä minuutilla Slovenia avasi peliä alhaalta taas puolipitkän chipin avulla ja Celar putosi ylänelikosta vastaan. Hän onnistui voittamaan ykköspallon puolustuslinjan edessä ja lähetti sitten ristipallon Stojanovicille.


Tälle saatiin luotua haluttu 1v1-tilanne leveyteen, mutta keskitys karkasi keittiöön. Boksissa olisi kyllä ollut otollinen 2v2-tilanne.


36. minuutilla puolestaan Verbic sai toisella laidalla tassun auki, kun hänelle kierrätettiin pallo maitse. Hän oli erikoistilanteen jäljiltä hetkellisesti laitapakkina, joten siksi vastassa oli Orazov, joka jäi jälkeen hieman.


Celar nikkasi etualueelta kuitenkin päin Shatskiya. Taaempana kyttäsivät vielä Sesko ja Bijol. Muutoin sitten keskityspaikkoja ei laitakaistoilta edes auennut, kun Kazakstanin wingbackit sivutoppareiden ja laitakeskikenttien tuella estivät keskityspaikkojen synnyn eteenpäin puolustamalla ja pakottivat Stojanovicin ja Verbicin vain palauttamaan palloa alaspäin laitapakeille sivurajaa pitkin.

Selustan haavoitus


Yllättävän vähän Slovenia testasi myös Kazakstanin puolustuslinjan nopeutta selustapalloilla. 26. minuutilla kuitenkin Balkovec huomioi Celarin aloitteen.


Maliy oli kuitenkin niin lähellä, ettei Celar edes yrittänyt syöttöä maalin eteen.


72. minuutilla oli paras yritys murtaa Kazakstan pystysyötöllä. Bijol sai jalan auki ja se oli merkki kärkiparille Sesko-Vipotnik, että oli aika hyökätä selustaan.


Sesko ehti palloon ja käänsi sen takaviistoon. Darabayev jäi jälkeen Lovricista, joka oli tuore.


Yhden kosketuksen jatko pomppupalloon oli kuitenkin haastava eikä Lovric saanut suunnattua sitä edes maalia kohti. Samanlaisella kuviolla pitkälti syntyi Norja-pelin 1-1 tasoitusmaali, joten sikäli oli outoa, ettei Bijolkaan sitten tämän enempää edes oikeastaan kokeillut löytää Seskoa selustasta, koska Kazakstanin topparit eivät häikäise nopeudellaan tai 1v1-osaamisellaan. Eikä Bijolin avointa jalkaakaan niin monesti prässätty, etteikö tilaisuutta pystypalloille olisi ollut.

Kazakstan pallollisena vs. Slovenia pallottomana


Samalla kun Kazakstan oli muuttanut puolustusmuotonsa tutuksi 5-3-1-1:ksi, avaamisvaihekin hoitui Kansojen liigasta poiketen 3-1-4-2:lla eikä enää 3-4-2-1:lla. Tagybergen ja Orazov laitakeskikenttinä olivat selvästi Darabayevin yläpuolella jo valmiiksi, koska Kazakstanin alanelikko kuitenkin sai 4v2-ylivoiman Slovenian kärkiparia vastaan ja pystyi siten tulemaan ohi prässin ilman, että Tagybergen jäi keskikentän pohjalle toiseksi pelaajaksi.


Tagybergen tosiaan pelasi hänelle uudehkossa roolissa, koska yleensä hän on jäänyt yksin keskikentän pohjalle rytmittämään peliä, mutta nyt miehellä oli lisenssi hakeutua kahden alimman linjan väliin vasempaan ylätaskuun. 66. minuutilla kaukolaukaus välikaistalta meni ohi maalin, mutta Tanskaa vastaan oli toisin, heh...


Kazakstanin pelinavaaminen tapahtui tutusti enimmäkseen vapaan topparin kautta etenemällä. 27. minuutilla Bystrov lähti nostamaan hyökkäystä jopa jalalla Shatskiyn kierrätyksen jälkeen ennen kuin Sesko ehti iholle.


Viimeisestä linjasta vastaan tuli Samorodov, joka onnistui niukasti Brekalon edestä pudottamaan pallon Darabayeville. Tällaisia kaverisyöttöjähän Kazakstanin alakerralta on totuttu näkemään negatiivisiin peliasentoihin yläkerran pelureille.


Ja kun vastustajan toppari oli saatu houkuteltua halutusti irti linjasta, Samorodov jatkoi liikettään Brekalon jättämään tilaan ja Darabayev tarjoili hänelle takaisin pystysyötön.


Bijol oli kuitenkin jälleen viimeisenä lukkona ja tukki syntyneen tilan.


22. minuutilla Kazakstan meni 1-0 johtoon. Maali oli klassista Kazakstania. Vapaa toppari Bystrov otti taas tyhjän tilan pois alipmaisesti ennen kuin Celar ehti juosta sivuttain prässäämään. Viimeisestä linjasta löytyi Aymbetov, joka ei löytänyt tilaa nopealle kombinaatiolle, joten hän levitti Vorogovskiylle.


Tämän 1v1-osaaminen riitti Karnicnikia vastaan ja maalilla toppareiden väliin itsensä asemoinut Samorodov nikkasi pallon etukulmasta pussiin. Boksissa oli tavanomaiset kolme kohdetta tälläkin pelijärjestelmällä hyökätessä ja Slovenian boksipuolustus vuoti kuten sivuvapaapotkuissa Norjaa vastaan, joten ei se suuri yllätys ollut, että sitä vastaan tehtiin maali puskemalla. Tärkeänä yksityiskohtana oli myös se, että kun Sloveniaa vastaan ei ole mahdollista luoda lukumääräisiä ylivoimia laitoihin, tarvitaan pelaajia, jotka pystyvät voittamaan 1v1-tilanteita. Vorogovskiy oli sellainen yksilö ja siten Kazakstan ei juuttunut laitakaistalle, vaan selvitti jopa hetkellisen 2v3-tilanteen siellä onnistuneesti.

Vastustajan laitapuolustajien selustaan iskeminen


Pelikirjassa olivat yhä ristipallot wingbackeille vastustajan laitapakkien selustoihin, mutta harvakseltaan niitä kuitenkin nähtiin. 17. minuutilla oli kuitenkin yksi kokeilu Darabayevilta kohti Vorogovskiya...


... mutta sen Karnicnik selvitti.


Viidennellä minuutilla murtautuminen vastustajan laitapakin selustaan sen sijaan onnistui. Tässäkin kaikki lähtee vapaan topparin hyödyntämisestä, joka lähes aina oli Bystrov. Hän chippasi kohti Vorogovskiya.


Tämä näki, että Karnickik ehtii alapuolelle, joten Vorogovskiy kuoletti pallon puolustuslinjan edessä.


Seinäpelin jälkeen Tagybergen ylätaskusta hyökkäsi syntyneeseen tilaan.


Karnicnik ehti kuitenkin vielä uudelleen alapuolelle ja tilanteesta seurasi vain kulmapotku. Noin muutoin ottelun lopussa tappiolla vaihtowingback Kairov ja Orazov ylätaskusta tekivät toisella laidalla pari vastaavaa aloitetta silloin vasempana laitapakkina olleen Karnicnikin taakse, mutta keskitykset menivät vihkoon.

Slovenian selustaan pelaaminen


Kazakstan haki todella vähän syöttöjä suoraan selustaan juoksuun esim. Aymbetoville ja sen sijaan pelasi säännönmukaisesti kärkiparille jalkaan nimenomaan puolustuslinjan etupuolelle. Se yllätti hieman, koska Ruotsi ja Norja kuitenkin esim. paljon useammin ylittivät Slovenian tiiviin pakan ilmassa, koska kahden alimman linjan väliin oli haastavaa pelata, mutta Kazakstan ei siihen leikkiin lähtenyt ja toisaalta kun se kykeni poimimaan toisinaan Aymbetovin ja Samorodovin puolustuslinjan edestä, ei ehkä kannattanutkaan, vaikka Aymbetovin nopeus olisikin voinut olla liikaa esim. Brekalolle. Joka tapauksessa potentiaalisin selustahaavoitus tapahtui vasta 86. minuutilla, kun vaihtomies Zaynutdinov spurttasi pystyyn.


Mutta Bijol selvitti uhan.

Slovenian positiiviset tilanteenvaihdot


13. minuutilla Stojanovic osoitti kykyään kuljettaa läpi vastustajan vastaprässin ja hankki vapaapotkun. Hyvä rike kazakeilta, jottei hän päässyt vapauttamaan kärkiparia selustaan. Toisaalta Kazakstanin vastaprässi juuri optimaalisesti eli puolustuslinja peruutti ajoissa kärkiparin mukana, jottei näille jäisi tilaa liikaa haavoitettavaksi ja ylemmät pelaajat sitten hoitivat vain vastaprässäämisen.


16. minuutilla Slovenian puolustuslinja voitti pallon puolessa kentässä. Balkovec syötti heti Seskolle.


Tämä pyörähti ohi rynnänneestä Maliysta, jolle 1v1-vuoto ei ollut uran ensimmäinen eikä viimeinen.


Mutta aika hyvin lopulta Kazakstan hidasti Seskon umpikujaan eikä vaaraa syntynyt.


76. minuutilla Sesko oli sen sijaan melkein karata läpiajoon keskialueen irtopalloselkkauksen jälkeen.


Mutta Shatskiyn vastaantulo oli oikea-aikainen. Erinomaista liberopelaamista, kun tiedossa oli se, että Slovenia yrittää suoraviivaisesti vapauttaa kärkiparin läpi selustaan.


Minuutti myöhemmin Slovenia kuitenkin teki 1-2 voittomaalin. Pelin edetessä Kazakstan palasi pitkiin maalipotkuihin lyhyiden sijasta. Slovenian alakerta harjasi ykköspallon, kärkipari irtosi välittömästi pystyyn ja debytantti Vipotnik iski nahkakuulan maaliin Stojanovicin tarkasta pystysyötöstä, kun Maliy hukkasi hänestä kontrollin. Kazakstan yksi, Slovenia kaksi. Laadukkaiden vastaiskupelaajien kanssa Suomenkin on vain oltava tarkkana kesäkuussa. Stojanovicin tempokuljetuksella oli oma osansa tässäkin näytteessä.


Lopuksi näyte Kazakstanin kehittyneestä vastaprässistä ylhäällä. Ensin Vorogovskiy hyökkäsi taas laitapakin selustaan ja Bystrov poimi hänet.


Vorogovskiy voitti juoksukilvan Stojanovicia vastaan, mutta Bijol purki matalan pallon.


Keskikentän pohjalle vaihdosta tullut Beysebekov kuitenkin oli kärppänä kakkospallossa ennen Gnezda Cerinia. Enää keskikentän läpi ei juosta ilmaiseksi tilanteenvaihdoissa.


Vorogovskiy sai uudelleen vasurinsa auki, mutta Bijol voitti tämänkin ykköspallon Zaynutdinovia vastaan, joten lopputulos oli 1-2.

Erikoistilanteet


Slovenia suuntasi ohjeideni mukaisesti sivuvapaapotkunsa taka-alueelle, koska Kazakstanin topparit olivat seitsemän miehen linjassa keskellä ja toisaalta taka-alueella oli heikohko pääpelaaja Tagybergen. Lisäksi toppareista heikoin ilmassa eli Bystrov oli vielä häntä lähinnä kuten Alipkin olisi ollut. Gnezda Cerinin lisäksi Balkovec oli myös pallon takana.


Slovenian yksi erikoistilanteiden ykköskohteista eli Bijol voitti ykköspallon Bystrovin ja Tagybergenin välistä, muttei päässyt kunnolla pallon päälle.


Parin minuutin päästä Bijol alisti uudelleen kazakkeja taka-alueella, kun vapari oli toiselta puolelta, mutta pudotus ei vierasjoukkueen kannalta valitettavasti löytänyt omia pelaajia kultaiselta sektorilta, vaan Kazakstan purki kakkospallon.


Kazakstan puolestaan keskitti ottelun loppupuolella vapaapotkut keskelle boksia kuten Norja, mutta tällä kertaa Slovenia ei vuotanut niin pahasti. 80. minuutilla Oblak tuli esiin ja nyrkkeili ykköspallon pois Maliyn saatavilta.


Lisäajalla pallon takana oli Tagybergenin sijaan Islamkhan.


Tämän keskitys puolestaan tavoitti Marochkinin...


... mutta Oblak otti voittavan torjunnan. Loistavasti molemmat joukkueet olivat kuitenkin kotiläksynsä tehneet ja löytäneet samat vastustajan heikkoudet kuin minäkin.


Kazakstan pelasi kulmapotkunsa viisaasti yli Seskon, joka suojasi tutusti etutolppaa. Slovenia puolusti kulmat yhä suomimaisesti kahdella aluepuolustajalla (Sesko+Gorenc Stankovic), 5-6 vartioijalla ja 2-3 ekstrapelaajalla. Koska kohteita oli kuusi, Slovenia irrotti yhden reunapelaajan kuudenneksi vartioijaksi. Stojanovic ja Verbic jäivät täten kahdestaan reunalle/estämään lyhyen variaation.


Tässä Tagybergenin keskityksen kohteena oli takatolpalla Samorodov, mutta hän ei ihan päässyt vartioijastaan Balkovecista irti.


82. minuutilta näyte Seskon etualuedominanssista. Vaikka Beysebekov yritti häiritä häntä horjuttamalla...


... Sesko tuli väkisin läpi ja purki ykköspallon.


Viimeisenä on syytä käydä läpi Slovenian 1-1 tasoitus. Se käytti tällä kertaa 2+3-asetelmaa 3+3:n asemesta. Vaikka vitosen alueella oli kaksi pelaajaa hämmentämässä Kazakstanin aluepuolustajia, taaempana oli silti yksi vapaa kohdepelaaja, koska Kazakstan oli lisännyt aluepuolustajien määrää yhdellä (5 -> 6) ja samalla vähentänyt vartioijia kolmesta kahteen. Syy muutokseen oli se, että etualueelle oli odotettavissa keskityksiä. Niinpä vartioijia ei riittänyt kaikille kohdepelaajille, vaan vapaaksi jäi Brekalo, koska boksin reunalla Samorodov keskittyi enemmän kakkospallojen kyttäämiseen kuin vartiointiin.


Vaikka Sporar oli poissa, etutolpalle juoksijoita Slovenian joukkueessa silti riitti. Kuten monesti vaikkapa Norjaa vastaan, Gnezda Cerinin sisäkierteinen pallo putosi etutolpan ympäristöön. Kazakstan oli siis siihen varautunut, mutta sekään ei auttanut, hah. Takakolmikosta Brekalo oli vapaana miehenä se, joka lähti liikkeelle, kun keskitys lähti ilmaan. Kaksi muuta slovenialaista (Bijol ja nähdäkseni Gorenc Stankovic) tekivät blokit. Samorodov ei ollut vartija, vaan boksin reunapelaaja, joten hän ei lähtenyt seuraamaan Brekaloa, vaan jäi levittelemään käsiään boksin reunalle.


Siksi Brekalo pääsi puskemaan täysin vapaasti takakulmaan, kun Gnezda Cerinin keskitys leijaili täydellisesti yli Aymbetovin ja putosi tyhjään tilaan. Seuraavana jonossa ollut aluepuolustaja Marochkin ei ehtinyt ottamaan riittävästi askeleita voittaakseen ykköspallon. Kazakstan yksi, Slovenia yksi.


Liikkuvana versiona vapaan kohdepelaajan hyödyntäminen aukeaa vielä paremmin. Ja tuon saman mahdollisuuden minäkin tosiaan bongasin jo lohkoennakossani, joten sivuvapaapotkujen lisäksi myös kulmapotkuissa joukkueet olivat löytäneet toisistaan samat heikkoudet kuin minäkin.

Kulmapotkujen puolustaminen hoituu tosiaan viidellä aluepuolustajalla, kolmella vartioijalla ja parilla reunapelaajalla, joten Azerbaijanillakin oli kaksi täysin vapaata kohdepelaajaa, joiden juoksuja ei kontrolloitu. Suomellakin on täten varmasti vapaita kohdepelaajia, joille keskitykset kannattaa suunnata sovituilla variaatioilla, koska vitosen alueelta Kazakstan purki aika hyvin ykköspallot ainakin tässä pelissä.


Sivuvapaapotkut Kazakstan puolustaa normaalisesti seitsemän miehen linjalla, jossa topparit ovat keskellä, joten keskitykset kannattaa suunnata ennemmin etu- ja taka-alueille. Ja noista vaihtoehdoista mieluummin taakse, koska vasen toppari Alip on ilmassa puolustajista heikoin ja hänen takanaan ovat vielä Tagybergen ja Vorogovskiy. Asettaisin täten melkeinpä Ivanovin juoksemaan Alipin läpi maaliin.


Myöhemmässä sivuvapaapotkussa Alip hävisikin ykköspallon azerbaijanilaistopparille, mutta tämän pusku lähti täysin väärään suuntaan.

[Salming]

San Marino - Pohjois-Irlanti 0-2 23.3.2022, EM-karsinnat

Pohjois-Irlanti 5-3-2

Washington 9 - D. Charles 10
Saville 6 - S. Charles 19 - McNair 17
Lewis 3 - Brown 22 - Cathcart 20 - Ballard 4 - Bradley 2
Peacock-Farrell 1

San Marino 5-3-1-1

Nanni 18
Berardi 10
Lazzari 14 - Capicchioni 21 - Golinucci 17
Palazzi 3 - Rossi 6 - Di Maio 13 - Fabbri 4 - Ma. Battistini 11
Benedettini 23

Pohjois-Irlannilla oli tosiaan rutkasti poissaoloja, mutta paperiryhmitys säilyi silti 5-3-2:na. McNair pelasi kasipaikalla eikä oikeana sivutopparina, joten O'Neill todella näkee hänet hyödyllisempänä keskikentällä kuin puolustuslinjassa. Toki toisella jaksolla McNair putosi vaihtoruletin myötä sivutoppariksi kuten Suomeakin vastaan, joten molemmat roolit yhä hoituvat tarvittaessa. San Marinon alakerrassa debytoi 40-vuotias Roberto Di Maio, josta tuli EM-karsintahistorian vanhin debytantti. Pari viimeistä vuotta loukkaantumisten takia maajoukkuepeleistä sivussa ollut Filippo Berardi puolestaan palasi suoraan avaukseen ollen Nannin alapuolella. Keskikenttäkolmikossa yllätti jonkun verran se, että Lazzari ja Capicchioni syrjäyttivät Lunadein ja Mi. Battistinin avauksesta. Wingbackeina avasivat Palazzi ja Ma. Battistini, koska Grandoni ja Zafferani eivät ryhmässä olleet. Toki Ceccaroli ja Hirsch olisivat voineet stuntata myös vasemmalla ja D'Addario oikealla.

Pohjois-Irlanti pallollisena vs. San Marino pallottomana


Pelin kuva oli odotettu. Pohjois-Irlanti piti palloa 70-prosenttisesti ja yritti keksiä keinot San Marinon 5-3-1-1 puolustusmuodon murtamiseksi. Vieraat hyökkäsivät viromaisesti 3-1-4-2:lla, jolloin San Marinon alempi kärki (Berardi) jälleen merkkasi vastustajan ankkurin pois pelistä (S. Charlesin). Ja kuten Viroa vastaan, SMR:n laitakeskikentät Golinucci ja Lazzari makasivat lähellä puolustuslinjaa tukkien vain välikaistat Pohjois-Irlannin taskupelaajilta (McNair ja Saville), jolloin vieraiden sivutoppareille Brownille ja Ballardille jäi tilaa kuljettaa rauhassa yli puolen kentän. Myös wingbackit olivat odotetusti lähtökohtaisesti auki sivurajoilla ja näitä San Marino prässäsi vasta, jos Pohjois-Irlanti kierrätti pallon sivurajoille.


Aiempaan verraten ehkä hitusen kuitenkin San Marinon kk-linja oli aktiivisempi ylöspäin ja pyrki pitämään etäisyyden ylimpään prässääjiin pienempänä, jolloin S. Charles ei ankkurina löytänyt niin isoja tiloja kuin Viron Vassiljev kahden ylimmän prässilinjan välistä.


Siksi Cathcartkin turvautui tässä tilanteessa pystypalloon kohti D. Charlesia, mutta tämä hävisi ykköspallon Fabbrille ilmassa.


Toisaalta sitten sivutoppareista varsinkin Ballard hyödynsi hänelle jätettyä avointa jalkaa ja nosti monesti puoleenväliin isäntien puoliskoa, josta ratkaisusyöttöjen antaminen on jo helpompaa.

San Marinon lukumääräisten ylivoimien luonti laitaan ja niiden murtaminen


San Marinon puolustussuunnitelman keskiössä olivat yhä lukumääräisten ylivoimatilanteiden luonti laitoihin. Ja kuten Viroa vastaan Kansojen liigassa, wingbackien tueksi tulivat parhaimmillaan sivutoppari, keskitoppari (!), laitakeskikenttä ja ankkuri, jolloin laidoissa oli välillä jopa tällaisia 5v3-ylivoimatilanteita. Kuten jo San Marinon ennakossani totesin, ei monessa jalkapallojoukkueessa keskitoppari kuitenkaan lähde näin kauas seikkailemaan kuin Di Maio tässä kuvassa tekee. Tuloksena oli katko, joten toki se kannatti. Ja toisinaanhan San Marinon keskitopparit ovat olleet jopa sivurajoilla saakka tuplaamassa vastustajia.


Kuudennelta minuutilta kuva toiselta laidalta, jossa on tavanomaisempi 3v2-ylivoima Bradleya ja McNairia vastaan. Sekään ei kuitenkaan San Marinolle riitä, vaan Rossi vielä jättää paikkansa ja irtoaa leveyteen tukkimaan tilan wingbackin selustassa McNairilta.


Hän ehtikin juuri ajoissa blokkaamaan keskityksen, joita Pohjois-Irlanti rakastaa hakea.


Yhdeksännellä minuutilla Fabbri vuorostaan sivutopparina kaventaa voimakkaasti tukkimaan Battistinin selustan, kun Savillen kanssa paikkoja vaihtanut Lewis tekee sinne aloitteen välikaistalta.


Fabbri taklasi tutun rujosti vastustajaa kylkeen ja Lewis sähläsi pelivälineen yli sivurajan. San Marinon toppareista Fabbri on usein se, joka on kaikkein inhottavin vastustaja ja tässä Lewiskin sai sen kokea.


19. minuutilta jälleen yksi epäonnistunut laitaeteneminen Pohjois-Irlannilta. Bradley yrittää jatkaa pallon eteenpäin McNairille, mutta Palazzi purkaa pallon yli rajan. Lazzari ja Capucchioni olivat kk-pelaajina luomassa ylivoiman.


Mutta mitä tapahtui sitten, kun Pohjois-Irlanti ymmärsi liikuttaa palloa nopeammin puolelta toiselle, jottei San Marino ehtisi muodostamaan ylivoimia? Silloin Pohjois-Irlanti sai luotua haluttuja 1v1-tilanteita eli laadullisia ylivoimatilanteita sivutoppareita vastaan, jolloin murtautuminen oli helpompaa. Tässä Brown levittää vikkelästi pallon leveyteen ja San Marinon muoto venyy.


Lewis jatkoi yhdellä kosketuksella pallon Battistinin selustaan ylätaskusta leikanneelle Savillelle. Tämä pääsi eristettyyn 1v1-tilanteeseen Fabbria vastaan, kun tuki ei ehtinyt lähelle.


Ja vaikka Fabbri on San Marinon paras toppari, hänkin vuotaa joskus. Nyt niin kävi Savillea vastaan, joka köyhän miehen lingmanina sai vasurinsa auki keskitykselle.


San Marinon boksipuolustus on ollut sille suuri heikkous ja tässäkin se näkyi, kun McNair alisti pääpallossa Palazzia.


Vain Benedettinin pelastus piti pelin maalittomana.


22. minuutilta nähty 0-1 voittomaali syntyi samalla kaavalla. Washington teki kärjestä savillemaisen liikkeen vastustajan wingbackin selustaan. Rossi seurasi perässä, mutta sivutopparina vuoti 1v1-keskityksen peitossa. Boksissa Fabbri puolestaan hukkasi kontrollin D. Charlesista, joka pussitti pallon takakulmaan. San Marino nolla, Pohjois-Irlanti yksi. Kansojen Liigassa kaikissa peleissä San Marino päästi keskitysmaalin omiin ja sama trendi jatkui. Suomenkin yläkerrassa on oltava liikettä wingbackien selustoihin ja sitten on rohkeasti keskitettävä hetkellisistä laadullisista ylivoimatilanteista sivutoppareita vastaan ruokaa luukulle Pohjanpalolle, joka on vuorenvarmasti avauksessa San Marinoa vastaan, jos Kanerva ja Nurmela vain ovat tehtäviensä tasalla.


25. minuutilla McNair vuorostaan liikkuu leveyteen.


Palatsi ei saa tukea poikkeuksellisesti sivutopparilta ja vuotaa heti.


Saville voitti ykköspallon Fabbria vastaan, mutta pusku oli vaisu tuolla kertaa.


Ja kuten Viro, myös Pohjois-Irlanti pystyi lukumääräisistä 2v3-alivoimatilanteista luomaan keskitystilanteita yksilötaidon avulla, joten eivät nuo 1v1-tilanteet sivutoppareita vastaan tietenkään elinehto ole tilanteiden luonnille leveydestä. Tässä Bradley ja McNair esittivät tuttua yhteispeliään oikealla laidalla kieputtaen sanmarinolaiset nippuun.


Fabbri kuitenkin purki keskityksen.


41. minuutilta vielä yksi näyte. San Marinon alkuperäinen laitaylivoima murrettiin liikkeellä ja nopeilla kombinaatioilla. Piikistä Charles liikkui vuorostaan leveyteen wingbackin taakse. Rossi seurasi, mutta kompuroi ja lopulta täten vuoti oman 1v1-taistelunsa. Charles jatkoi liikettään sivutopparin jättämään tilaan ja samalla toisella laidalla hetkellisesti ollut Palazzi hukkasi boksissa vuorostaan Lewisin, joka liikkui kultaiselle sektorille ja sai sinne tarjoilun. Taidokas haltuunotto vain karkasi hitusen liian kauaksi, joten pyörähdysmaali jäi syntymättä.

Selustassa olleen tilan käyttö


Koska sivutopparit olivat auki, Pohjois-Irlanti hyödynsi sitä ja avasi heidän kautta peliä välillä suoraviivaisesti selustaan kuten Virokin. Tässäkin kuvassa näkyy, kuinka San Marinon laitakeskikenttä Golinucci tukkii vain ylätaskun Savillelta ja Nanni puolestaan ei piikissä ehdi ravata ajoissa sulkemaan Brownin vasenta tassua. Ja kun San Marino ei kuitenkaan täysin bussita, vaan puolustuslinjan takana on jonkin verran tilaa, sinne kannattaa silloin tällöin kokeilla pystypalloja.


Di Maio keskitopparina seurasi kuitenkin Charlesin aloitteen ja puolusti tilanteen kulmapotkuksi.


Seitsemännellä minuutilla puolestaan näyte siitä, kuinka sivurajoilla lähtökohtaisesti auki olleet wingbackit hyödynsivät heille jätettyä tilaa. Tässä Bradley poimii tutkaparinsa McNairin aloitteen.


Mutta Rossi tuli tutun nopeasti tukemaan Palazzia eikä McNair tuplattuna päässyt murtautumaan.


16. minuutilta näyte toki myös siitä, kuinka Pohjois-Irlanti muutoinkin on suoraviivainen maajoukkue Viron tapaan. Tässä Cathcart voisi syöttää prässilinjojen väliin S. Charlesille, mutta sen sijaan valintana on levitys Brownille, joka kiskaisi sitten pallon ilmassa viimeiseen linjaan yli ensimmäisten prässilinjojen.


Washington teki piikistä pystyjuoksun, mutta Di Maio oli välissä.


Hetken päästä Cathcart on keskitopparina itse ottanut tyhjät pois ja poimii Bradleyn aloitteen, joten yhä edelleen O'Neillinkin alaisuudessa tämä teki haavoittavia pystyjuoksuja wingbackin tontilta.


SMR oli kuitenkin scoutannut ne ja Palatsi ennakoi tilanteen, joten hän pysyi pelin alla ja selvitti tilanteen kulmapotkuksi.


36. minuutilta yksi tilanne vielä. Tässä S. Charles kerrankin löytyi prässilinjojen välistä kuten Viron Vassiljev, kun Berardi oli hitusen liiaksi jättänyt etäisyyttä. Ja kun jalka oli auki, sukunimikaima piikistä teki heti aloitteen tyhjään tilaan. S. Charles tarjoili selustaan pehmeän chipin.


D. Charles ei kuitenkaan ihan yltänyt kurottamaan palloa ohi Benedettinin. Eiköhän Schüllerkin pääse muutamia tällaisia syöttöjä kokeilemaan kesäkuussa ja kenties hän vapauttaisi pitkästä aikaa esim. Pukin maalintekoon kuten Unkaria vastaan 2018. Pohjois-Irlanti ei omista aihioistaan maalia saanut värkättyä tällä kertaa.

San Marinon muodon sisään pelaaminen


Pienen sivuttaissuuntaisen liikuttelun jälkeen San Marinon muodon sisästä jopa Pohjois-Irlannin tasoinen heikko lyhytsyöttömaajoukkue löysi tiloja, kun isäntien muoto alkoi venyä. Kuitenkaan edes San Marinoa vastaan 10-alueella ei ole aikaa aikailuun, jollaiseen Washington tässä sortui sen jälkeen, kun Saville oli ensin houkutellut laitakeskikenttä Golinuccin irtoamaan kohti itseään ja poiminut sitten syötöllään ankkuri Capicchionin jättämään tyhjään tilaan pois Golinuccin syöttövarjosta liikkuneen Washingtonin. SMR:n puolustuslinjasta topparit ovat hanakoita puolustamaan aggressiivisesti eteenpäin ja pumppaamaan tilan kiinni. He ovat nopeasti iholla ja tulevat lujaa tilanteisiin, joten SMR ei ole kiva vastus siinä mielessä. Ratkaisujen kahden alimman linjan välissä on oltava nopeita eikä palloa saa hautoa kuten Washington tässä teki, jolloin laitaylivoimaa aiemmin luomassa ollut Capicchioni ehti vielä prässäämään yläpuolelta ja Rossi tekemään lopullisen katkon.


16. minuutilla kierrätyksen jälkeen Ballard hyödynsi avoimen jalan ja nousi taas 30 metriin. Sitten hän haki murtavaa passia Charlesille...


... mutta Rossi ennakoi sen ja liukui näyttävästi väliin. Asennetta ei taaskaan SMR:n puolustamisesta puuttunut!


Pääosin avausjaksolla kuitenkaan Pohjois-Irlannin pallotempo ei ollut riittävä, jotta SMR olisi rakoillut enempää kuin tuossa ylimmässä osion näytteessä, vaan NIR oli tutun kehno murtautumaan keskeltä maalipaikoille edes tämän tason vastustajaa vastaan. Toki he suosivatkin noita laitamurtautumia muodon sisään pelaamisen asemesta, mutta siltikään muodon sisään eteneminen ei kokonaisuudessaan vakuuttanut edes San Marinoa vastaan. Tässäkin avausjakson lisäajalla toistui sama kuin monesti eli Rossi tuli väkisin Charlesin etupuolelle ja katkaisi Ballardin murtavan syöttöyrityksen.


Vasta toisella jaksolla San Marinon väsyttyä NIR alkoi edetä useammin ylätaskuihin.


Mutta toivotut yhden kosketuksen jatkot olivat epätarkkoja. Tämäkin Washingtonin jatko kohti Savillea katkesi Fabbrin päänuppiin.


63. minuutilta vielä osoitus siitä, kuinka tutusti tappiolla SMR:n laitakeskikentät aktivoituivat vähän enemmän prässäämään ja niinpä Ballard pääsikin poimimaan S. Charlesin prässilinjojen välistä yhä suurentuneesta tilasta.


Sen jälkeen Saville hakeutui pois Golinuccin syöttövarjosta.


Ankkurin ja keskitopparin välistä löytyi Washington.


Mutta sitten sormi meni taas suuhun ja tekniikka loppui kesken. Tämä syöttö ei omille mennyt.

San Marinon positiiviset tilanteenvaihdot


San Marino pyrki vastaiskuissaan tutusti iskemään vastustajan wingbackien selustoihin, mutta yhtä tutusti riistojen jälkeiset ratkaisut, syötöt ja kuljetukset olivat kuitenkin sen verran verkkaisia, että NIR ehti hyvin organisoitumaan pallon alle ja sivutopparit myös tukkivat ajoissa wingbackien takana olleet tilat. Positiivista San Marinon kannalta olivat kuitenkin Nannin muutamat oivat vastaantulot, joilla hän osti aikaa omille kuten tässäkin näytteessä. Sen jälkeen Saville hidasti Berardin, mutta tämä onnistui pudottamaan Golinuccille, joka jatkoi seinän kolmannelle Battistinille, mutta Brown sivutopparina olikin sitten ajoissa tukkimassa Lewisin selustassa olleen tilan. Ja koko vastaisku muuten käynnistyi jälleen yhdestä epäonnistuneesta muodon sisään etenemisestä.


Berardi oli siinä mielessä piristävä lisä kokoonpanoon, että hän oli harvoja sanmarinolaisia, joka pystyi kuljettamalla voittamaan tilaa ja olemaan suunnanmuutosuhka.


Vain viimeinen ratkaisu meni vihkoon, kun hän aikaili eikä ajoissa poiminut Battistinia Lewisin selustasta, joten mies ajautui umpikujaan sivurajalle, mutta tällaiset kahdeksan sekunnin mittaiset tempokuljetukset eivät kyllä todellakaan ole jokapäiväistä kauraa taivaansinisille.


66. minuutilla San Marino sai jopa pallon maaliin, mutta osuma hylättiin paitsiona. Toinen minulle uudehko tuttavuus eli 19-vuotias Lazzarikin osoitti tässä kuskauskykyjään. Syöttö vain viipyi niin kauan, että Nanni ehti livahtaa paitsioon, mutta jos jotain hyvää San Marino 0-2 tappiosta hakee, sen positiiviset tilanteenvaihdot olivat nyt jo vaarallisempia kuin kertaakaan Kansojen liigassa.

San Marino pallollisena vs. Pohjois-Irlanti pallottomana


Benedettini pelasi maalipotkut yhä pitkinä sivurajoille kohti kohdenelikkoa, jonka muodostivat aina wingback, laitakeskikenttä ja kärkipari.


Nanni kuitenkin hävisi ykköspallon Ballardille, joten San Marino ei päässyt etenemään nopealla kombinaatiolla kohti maalia kaaospallon jälkeen vastustajan oltua hetkellisesti vähän organisoitumattomampi.


San Marinon muoto avaamisvaiheessa oli tutusti 3-1-4-1-1 silloin harvoin, kun se hetkellisesti rakensi alhaalta hallitusti.


Pohjois-Irlanti jatkoi valmentajanvaihdoksesta huolimatta 5-3-2:lla ja prässätessä yhä painollinen wingback pumppasi railakkaasti eteenpäin O'Neillinkin alaisuudessa, joten selustaan jäi tilaa haavoitettavaksi. Kärkipari oli 2v4-alivoimainen hoitaen topparit ja ankkurin. Saville ja McNair peilasivat Golinuccin ja Lazzarin, kun keskellä ylimääräisenä kk-pelaajana puolustuslinjan edustaa suojasi S. Charles Berardin vastaantuloilta.

San Marinon suoraviivaisuus ja Fabbrin kautta pelin avaaminen


San Marinon pelinavaaminen tapahtui enimmäkseen Fabbrin kautta, joka oli monesti vapaa sivutoppari Pohjois-Irlannin kärkiparia vastaan lyhyen kierrättämisen jälkeen. Ja kun NIR:n kärkipari teki prässätessä sen verran hyvää työtä, että Capicchioni oli ankkurina syöttövarjossa pelaamattomissa, Fabbrin valintana oli sitten edistää peliä suoraviivaisesti kohti vastustajan viimeistä linjaa, mikä on toki San Marinolle ollut tyypillistäkin.


Berardi tuli hyvin vastaan Fabbrin puhkovaa passia ja päästi sen lävitseen Nannille.


Mutta tämän teknisyys ei sillä kertaa riittänyt nopeaan kombinaatioon keskellä toppareiden ja ankkurin puristuksissa, vaan NIR harjasi irtopallon S. Charlesin oltua riittävän lähellä.


Tovin päästä uusi yritys. Washington ja D. Charles prässäävät muita toppareita ja ankkuria, joten Fabbri jää väkisin auki.


Fabbri pysyi taas pallossa viimeiseen saakka ennen kuin Washington oli jo iholla, jolloin oli syötettävä eteenpäin.


Battistini hävisi kuitenkin ykköspallon tällä kertaa. Vaikka San Marinolla oli NIR:n ensimmäistä prässilinjaa vastaan periaatteessa koko ajan 4v2-ylivoima, taitotaso ei kuitenkaan riittänyt sen parempaan hyödyntämiseen pallottelemalla, vaan topparit turvautuivat puolihätäisiin pidempiin avauksiin sen sijaan, että SMR olisi kyennyt vaikkapa puolustamaan pallolla hetken aikaa. Pohjois-Irlannin puolustuslinja puolestaan viromaisella varmuudella voitti ykköspalloja eritoten ilmassa eikä SMR päässyt hyödyntämään siten hetkellistä kaaosta.


32. minuutilla Fabbri ehti kuljettaa jopa näin pitkälle kierrätyksen saatuaan ennen kuin Washington ehti juosta hänet kiinni.


Nosto puolustuslinjaan kohti Nannia oli kuitenkin tulokseton tälläkin erää. Joka tapauksessa Fabbrin oikean jalan sulkeminen on se kriittisen asia kesäkuun kotiottelussa San Marinon hyökätessä, koska tämä on kuitenkin taitavin pallollisena toppareista, joten sikäli NIR:n valinta painostaa ennemmin Di Maio ja Rossia yllätti. Toivottavasti Suomen kärkipari sallisi ennemmin Rossin vaikkapa avata peliä vapaana topparina.


13. minuutilla San Marino oli lähellä onnistua siinä, mitä se haki. Fabbri chippasi alhaalta ohi Washingtonin prässin Lewisin etupuolelle. Ehkä SMR oli scoutannut etukäteen tämän olevan heikoin ilmassa, joten hänen alueelleen nuo prässilinjat ylittäneet pystysyötöt kannatti lähettää. Golinucci voittikin ykköspallon Lewisia vastaan ja sai jatkettua sen Nannille. S. Charles vuoti kakkospallon puolustamisessa puolustuslinjan edustalla ja Nanni sai vapautettua Berardin selustaan tyhjään tilaan. Toki tämä oli lopulta selvästi paitsiossa, muttei onnistuminen kaukana ollut. Maaliodottamaahan San Marino loi koko pelissä vain 0,03 maalin verran LiveTulosten mukaan, joten sikäli tätä tilannetta lukuun ottamatta NIR tosiaan selvitti viromaisella varmuudella toppareineen ykköspallot ilmassa tai viimeistään kakkospallot, jolloin SMR ei päässyt haavoittamaan organisoimatonta puolustusta ollenkaan. Mutta kun katsoo kylmien numeroiden taakse, ei SMR nyt kuitenkaan niin kaukana ollut laatupaikoille pääsemisestä. Pari kertaa ratkaisusyötöt vain viipyivät liiaksi, jolloin hyökkääjä ehti livahtaa paitsioon ja aihiot kuihtuivat siksi kokoon.


San Marinon yhtenä murtautumismallina ovat myös kaaospallojen jälkeiset levitykset wingbackeille ja aikaiset keskitykset 1v1-tilanteista boksiin. Toisella puoliajalla se onnistui pari sellaistakin tilannetta luomaan, joista jälkimmäinen 64. minuutilla oli jopa puolivaarallinen. Alemmaksi kärjeksi vaihdettu patukkamainen Rinaldi oli ensin Fabbrin puhkovan syötön kohde, mutta Brownin ja S. Charlesin puristuksissa hän ei kyennyt pallossa pysymään. Charles kuitenkin lahjoitti pelivälineen takaisin Golinucille, joka levitti nopeasti Battistinille. Rinaldi hyökkäsi heti boksiin Nannin seuraksi luoden 2v2-tilanteen kohdealueelle, mutta Cathcart-Ballard kaksikosta jälkimmäinen lopulta selvitti keskityksen pidettyään Nannin tukevasti kontrollissa.

Pohjois-Irlannin positiiviset tilanteenvaihdot


NIR-ennakossa totesin, että se on vaaraton vastaiskupumppu, kunhan vastustaja vain hoitaa vastaprässätessä mahdolliset 1v1-tilanteet keskiviivan tuntumassa. 30. minuutilla tutusti riiston jälkeen toinen kärjistä putosi vastaan (Washington) ja toinen teki vastaliikkeen selustaan, josta SMR on vuotanut tilanteenvaihdoissa, vaikka sen puolustuslinja aina heti lähteekin peruuttamaan kohti omaa maalia.


McNair ei kuitenkaan hakenut syöttöä pystyyn, vaan levitti Bradleylle.


Palazzi kuitenkin liukui ohi pallosta eli teki juuri sen, mitä ei saanut tapahtua. Hän hävisi 1v1-tilanteen.


Bradleyn keskitys kuljetuksen päätteeksi löysi Savillen, joka kuitenkin ohjasi ulkosyrjällä pallon yli maalin.


54. minuutilla Pohjois-Irlanti siirtyi 0-2 johtoon. Di Maio purki pallon kohti Rinaldia, mutta Ballard voitti ykköspallon ilmassa. Sen jälkeen Battistini vuoti 1v1-puolustamisessa puolestaan Lewisia vastaan. Boksipuolustus ei myöskään edelleenkään vakuuttunut, vaan Charles sai hiipiä taka-alueelta vapaaseen puskupaikkaan. Benedettini oli voimaton. San Marino nolla, Pohjois-Irlanti kaksi. Muuta merkittävää transitiouhkaa NIR ei luonut, kun muita yhtä kriittisiä 1v1-tilanteita vastaprässätessä SMR ei hävinnyt.

Erikoistilanteet


San Marino puolusti kulmat yhä 2-3 aluepuolustajalla, 5-6 vartioijalla ja kahdella reunapelaajalla. Koska kohteita oli vastustajalla vain viisi, kuudennen vartioijan kykeni siirtämään kolmanneksi aluepuolustajaksi. Pohjois-Irlannilla pallolla oli odotetusti McNair, joka keskitti laakana viiteen metriin, mutta tällä kertaa sisään- eikä ulospäin. Saville tarjosi lyhyen. Kohteina olivat kärkipari ja topparit. Reunalla olivat S. Charles ja Bradley, joten tavanomaiseen tapaan NIR kyttäsi kahdella pelaajalla kakkospalloja, kun Lewis vikkelänä poikana varmisti alhaalla.


Benedettini tiesi, mitä tuleman pitää, astui vastaan ja nyrkkeili ykköspallon pois.


Toisen kulman antoi sisäänpäin Saville. Lewis oli noussut tässä ylemmäs, joten Golinucci otti hänet haltuunsa siirtyen ikään kuin kuudenneksi vartioijaksi. Capicchioni ja Nanni jäivät suojaamaan vitosen aluetta ja Lazzari-Berardi kaksikko otti pois lyhyen variaation.


Keskitys kaarsi kuitenkin hieman Brownin yli. Pohjois-Irlanti ei sentään ihan viromaisesti sumputtanut valmiiksi maalinedustaa, joten SMR:lla ei täten niin paljoa ongelmia ollut tällä kertaa 1v1-vartioinnissa.


44. minuutilla NIR pelasi lyhyen kulman ja McNair sai jalan auki, kun Saville tyhjensi hänelle tilan liikkeellään boksiin.


Keskitys laskeutui taka-alueelle kohti Brownia kuten monesti sivuvapaapotkuissa. Fabbrin ja Rossin tuplauksesta huolimatta Brown oli päästä iskemään kuulan rysään, mutta tämän lähemmäs Pohjois-Irlanti ei erikoistilannemaalia päässyt. San Marino ei kulmapotkuja saanut yhtään.

Slovenia - San Marino 2-0 26.3.2023, EM-karsinnat

Slovenia 4-4-2

Vombergar 18 - Sesko 11
Verbic 7 - Lovric 8 - Gnezda Cerin 22 - Zajc 10
Karnicnik 2 - Bijol 6 - Brekalo 23 - Stojanovic 20
Oblak 1

San Marino 5-3-1-1

Nanni 9
Berardi 10
Lunadei 21 - Mi. Battistini 8 - Golinucci 17
Tosi 15 - Cevoli 5 - Rossi 6 - Fabbri 22 - D'Addario 2
Benedettini 23

San Marino käytti tässä pelissä aika lailla sitä avausta, jota pidin optimina varsinkin keskikentän osalta ennen maaliskuun pelejä, kun Lunadei ja Mi. Battistini palasivat kk-kolmikkoon Golinuccin rinnalle. Tosi aloitti vasempana wingbackina ja D'Addario oli oikealla nokkimisjärjestyksessä Ma. Battistinin edellä. Slovenian avaus oli puolestaan lähes se, millä se pelasi toisella jaksolla Kazakstania vastaan ja nousi takaa voittoon, joten voittava yksitoistikko lienee melko samanlainen Suomeakin vastaan parin kuukauden päästä. Lovric ei tosin korvannut vasemmassa laidassa Verbicia, vaan keskikentän keskustassa Gorenc Stankovicin, joten kokoonpano oli vielä piirun hyökkäävämpi. Lisäksi piikissä Seskon parina ei ollut Celar tai Vipotnik, vaan Vombergar. Stojanovic oli kuitenkin nyt alusta asti pudotettu laitapakiksi ja Karnicnik jatkoi vasempana laitapakkina Kazakstan-pelin toisen puoliajan tapaan.


Slovenia hyökkäsi nyt alusta asti puolessakin kentässä 2-3-5:llä eikä vasta toisella jaksolla. Tässä kuvassa molemmat laitapakit olivat yhtä aikaa leveydessä, Verbic ja Vombergar välikaistoilla sekä Sesko piikissä, kun keskitasossa pohjapelaajien seurana oli hetkellisesti Zajc. Välillä tietysti laiturit pitivät leveyden ja laitapakit olivat keskitasossa tai toinen laitapakki leveydessä ja toinen keskitasossa.


San Marinon 5-3-1-1:ssä vastuut menivät luonnollisesti siten, että Nanni hoiti topparit, Berardi keskimmäisen kk-pelaajan (Gnezda Cerin tässä) ja laitakeskikentät prässäsivät sitten Slovenian keskimmäisen tason laitimmaisia janttereita (Golinucci vs. Lovric ja Lunadei vs. Zajc tässä kuvassa). Battistini ankkurina loi alas 6v5-ylivoiman Slovenian yläviisikkoa vastaan ja auttoi siellä, missä kulloinkin häntä tarvittiin.


San Marino pysyi 3-1-4-1-1 avausmallissaan.


Slovenian hanakka prässi muuntui 4-4-2:sta parhaimmillaan jopa enemmän 4-2-4:ksi ja koko kentän miesvartioinniksi, kun laiturit nostivat pohjapelaajien rinnalta kärkiparin tasolle. Sesko merkkasi alempana kärkenä ankkurin ja Vombergar sai ravata tässä kuvassa kiinni Rossiin, joka oli keskitopparina. Zajc hoiti Cevolin ja Verbic Fabbrin prässäämisen. Keskikentän pohjalla Verbic ja Gnezda Cerin peilasivat San Marinon laitakeskikentät. Puolustuslinjassa oli 4v4-tilanne, kun laitapakit huolehtivat San Marinon wingbackeista ja toppareilla oli keskellä hallussaan Nanni-Berardi kaksikko. Täten P-Irlanti -pelin kaltaista vapaata topparia, jonka kautta avata peliä, San Marinolla ei useinkaan oljenkortenaan ollut, vaan ainoa vapaa pelaaja oli veskari Benedettini, joka sai roiskia pitkiä avauksia mielin määrin.


Ensimmäinen avaus olikin hyvä...


... kun Lunadei liikkui wingbackin jättämään tilaan pois Gnezda Cerinin vartioinnista.


Sen jälkeinen jatko löysi vielä Nanninkin, joka kuitenkin ajautui sitten turhan ahtaaseen tilaan vasemmalle sivurajalle Slovenian luotua tavanomaisen lukumääräisen tasavoimatilanteen laitakaistalle eikä vieraiden yksilötaito riittänyt enää tilanteen setvimiseen. Mutta joo, onhan tällainen koko kentän miesvartiointi korkealta prässätessä Slovenialta mahdollinen Suomeakin vastaan, kun molemmat ovat käyttäneet identtisiä 4-4-2 ryhmityksiä viimeisissä otteluissaan, jolloin selkeät vastinparit hahmottuvat vielä tätä ottelua helpommin.


40. minuutilta vielä toinen kuva San Marinon maalipotkusta, joita se pelasi poikkeuksellisesti välillä jopa lyhyinä. Slovenia prässää koko kentän vartioinnilla, San Marino joutuu turvautumaan roiskaisuun ylös ja puolessa kentässä Slovenia klaarasi lähes kaikki kaksinkamppailut siten, ettei tässäkään ottelussa SMR luonut maaliodottamaa kuin 0,02 maalin verran. Laukauksia kohti maalia vierasjoukkueella oli nolla ja ohi maalin yksi.


Tästä pelistä riittäneekin muutoin pitkälti maalien läpikäynti, koska Slovenialta ja San Marinolta on jo läpikäytynä yhdet ottelut tarkemmin tästä maaotteluikkunasta. Voittomaali syntyi 56. minuutilla. Slovenia kierrätti pallon nopeasti oikeaan laitaan. Ankkurin ja sivutopparin tuki jäi etäälle ja niinpä SMR ei ehtinyt luoda haluamaansa lukumääräistä ylivoimatilannetta, vaan Slovenialla oli jopa 3v2-ylivoima. Tosi puolusti Stojanovicia ja Lunadei seurasi Zajcin välikaistajuoksun, mutta Verbic oli hetkellisesti auki välikaistalla, kun Cevoli tosiaan nukkui.


Stonanovic syötti venyneen muodon sisään. Tiloja välikaistoille aukeni oikeastaan jo avausjaksolla hyvän pallotemmon myötä, mutta vielä enemmän jälleen eritoten toisella puoliajalla vastustajan väsyttyä. Cevolin eteenpäin puolustaminen oli myöhässä toisin kuin Rossilla P-Irlantia vastaan. Niinpä Verbic ehti jatkaa yhdellä kosketuksella pallon viereen Zajcille, jonka liikkeen seuraamisen Lunadei jätti Battistinin vastuulle, mutta tämä ei ehtinyt väliin. Oikeaoppista yhden kosketuksen operointia kahden alimman linjan välissä kotijoukkueelta.


Rossi laittoi kropan likoon mäkimiehen laukauksen tielle.


Mutta rebound kimposi vieraiden kannalta epäonnisesti suoraan Seskon rintakehään ja siitä maaliin. Slovenia yksi, San Marino nolla.


2-0 maalissa tuttu trendi jatkui eli San Marino päästi taas keskitysmaalin. Osuma oli aika identtinen Pohjois-Irlannin 0-2 maaliin peilaten, koska tämäkin kihaus oli vastaiskumaali ja käynnistyi keskikentällä voitetusta ykköspallosta ilmassa, kun Nanni hävisi Gnezda Cerinille. Alalaidassa näkyy korkealla oleva wingback Tosi, jonka selustaan on tilaa iskeä riistosta.


Kentälle juuri vaihdettu Vipotnik haavoittaa Tosin jättämää aukkoa ja sinne keskikentän pohjalta Lovric syöttääkin yli vastaprässin.


Vipotnik yritti hakea aikaisella pallolla Seskoa toppareiden takaa. Ideana minusta aivan hyvä.


Isäntien onneksi tauolla Rossin keskitopparina korvannut Di Maio laittoi päätä väliin ja ohjasi pelivälineen etualakulmaan. Slovenia kaksi, San Marino nolla. Ei tämä tietysti kovin tavanomainen päästetty keskitysmaali ollut, mutta sopii hyvin narratiiviin San Marinon heikosta boksipuolustamisesta.


Maaliodottamat olivat kaikkiaan LiveTulosten mukaan 3.07-0.02. Avausjaksolla San Marino loi odottamaa kahden maalin edestä, joten ajattelin vielä lopuksi läpikäydä muutaman tilanteen sieltä. Kulmapotkuissa Slovenia oli alati vaarallinen ja San Marinon ongelmat 1v1-puolustamisessa tulivat esillä erityisesti 20. minuutilla, kun ensin Slovenian ykköserikoistilannekohde Bijol voitti oman taistonsa Fabbria vastaan nikaten ylärimaan ja perään Karnicnik irtaantui D'Addariosta puskien myös ylärimaan, heh. Suomi ei ihan hirveästi ole erikoistilannemaaleilla juhlinut Zenican vierailua lukuun ottamatta MM-karsinnoissa, mutta kesäkuussa San Marinoa vastaan erikoistilannemaaliin on paremmat saumat kuin pitkään aikaan Kanervan aikakaudella.


Viisi minuuttia myöhemmin otos seuraavasta kulmasta. Gnezda Cerinin pallo putosi taas pilkun kohdalle, jossa Bijol alisti toistamiseen Fabbria.


Jatkopuskemassa oli Brekalo, mutta viimeistely meni ohi etukulman.


Kuten Viro ja P-Irlanti, myös Slovenia haki joitakin pidempiä palloja ilmassa San Marinon puolustuslinjan selustaan, kun siellä tilaa kuitenkin jonkin verran oli ja on. Kärkipari Sesko-Vombergar teki tutusti aloitteita ja heitä jonkin verran pistosyötöillä löydettiinkin, mutta usein herrat ajautuivat niin pieniin kulmiin, ettei viimeistelyihin ollut mahdollisuutta. Niinpä paras yritys nähtiinkin 37. minuutilla, kun Karnicnik spurttasi äkillisesti leveydestä topparien ja oikean wingbackin taakse. Stojanovic hyödynsi hetkellisesti avoimen tassunsa, kun SMR:n kollektiivi ei jaksanut juosta pallon perässä ja antaa painetta kierrätyksen jälkeen.


Viimeistely ilmasta ei kuitenkaan aivan onnistunut, vaan laitapakki ohjasi pallon ohi maalin. Viroakin vastaan oikean wingbackin selusta vuoti, kun siellä oli hyökkäysvoittoisempi wingback. Sama näkyi tässä näytteessä.


Slovenian pallotempo oli tosiaan yleisesti ottaen rutkasti P-Irlantia parempaa, joten SMR:n pakka venyi enemmän ja kotijoukkue löysikin jo avausjaksolla tiloja välikaistoilta sekä 10-alueelta vastustajan boksin reunalta aika paljon. Mutta P-Irlannin tapaan ne viimeiset ratkaisut ja yhden kosketuksen jatkot kahden alimman linjan välissä eivät menneet maaliin kuin sitten vasta 1-0 maalissa toisella puoliajalla, mutta potentiaalia keskeltä murtautumiseen oli huomattavasti pohjoisirlantilaisia enemmän. Tässä klipissä Stojanovic ja Zajc löysivät toisensa kertaalleen välikaistalta laitakaistan 2v3-alivoimasta huolimatta, mutta lopullinen murtautuminen kilpistyi sivutoppari Cevolin katkoon.


Lisäajalla Lovric vaihtoi puolen terävästi.


Zajc valui välikaistaa pitkin muodon ulkopuolelle hakemaan palloa. Samalla Gnezda Cerin teki keskikentän pohjalta liikkeen 10-alueelle.


Pehmeä chippi tavoitti hänet, mutta jatko vaikeasta asennosta karkasi Benedettinille. Liike ja tempo olivat taas avaimia puolittaisen paikan luontiin.


Ja lopuksi se avausjakson paras murtautuminen muodon sisään. Etäisyys wingback Tosista sivutoppari Cevoliin kasvoi suureksi, kun jälkimmäinen ei jaksanut kaventaa luomaan ylivoimaa laidalle tässä klipissä, vaan luotti kerrankin pelkän tasavoiman riittävän tilanteen selvittämiseen Stojanovicia ja Zajcia vastaan. Gnezda Cerin hyödynsi pystyjuoksullaan syntyneen aukon, jota hetkellisesti ankkurina ollut Golinucci ei vain tukkinut riittävän huolellisesti, vaikka tämä olikin laskeutunut lähes puolustuslinjaan kuten ankkurilla on tapana välillä ollut. Cevolikin puolusti eteenpäin myöhässä, mutta Rossi liukui väliin takaviistosyöttöön kohti Seskoa. Irtopala kuitenkin pomppasi Zajcille, jonka Benedettini ryösti lopuksi yläkulmasta.

Jos lopuksi ottaa kantaa jo kesäkuun kotiotteluun Sloveniaa vastaan, ennakoin siitä tulevan samanlaista nyhjäystä kuin Kreikkaa vastaan EM-karsinnoissa, jolloin lopputulos oli 1-0 Kamaran hankittua rangaistuspotkun. Vastakkain lienevät peilikuvamuodot, jolloin kun toinen avaa 2-4-4:llä, toinen puolustaa 4-4-2:ssa. Keskikentän pohjapelaajat tulevat olemaan molemmilla joukkueilla vastustajan kärkiparin syöttövarjossa ja topparit joutuvat liikuttamaan palloa näin ollen lähinnä sivurajoille laitapuolustajille, jotka eivät pääse etenemään, vaan joutuvat palauttamaan takaisin alas, kun vastustajan laiturit puolustavat eteenpäin kiinni selkään. Toisena vaihtoehtona on ylittää vastustajan kollektiivi ilmassa toppareiden pystypalloilla, mutta molemmissa joukkueissa on kuitenkin sen verran osaamista puolustuslinjassa, että juoksukilpailuiden voittaminen pitäisi hoitua rutiinilla, vaikka Sesko ja Pukki räjähtäviä pystyjuoksijoita parhaimmillaan ovatkin. Muodon sisäänkään ei liene helppoa pelata, vaan kahden alimman linjan välit ovat tukossa ehkä jotain yksittäistä nukahdusta lukuun ottamatta. Olen melko varma jo nyt siitä, että molemmat joukkueet eivät tee maalia, vaan korkeintaan toinen. Se on vielä arvoitus, että kummalle joukkueelle pienten marginaalien jalkapallo-ottelu sitten lopulta kääntyy. Tulosvetosuositukseni on 0,1-0,1.

[Salming]

Tanska - Suomi 3-1 23.3.2023, EM-karsinnat

Tanska 4-1-4-1

Höjlund 11
Damsgaard 14 - Jensen 7 - Höjbjerg 23 - Brathwaite 9
Nörgaard 15
Maehle 5 - Christensen 6 - Kjaer 4 - Bah 18
Schmeichel 1

Suomi 4-4-2

Pukki 10 - Pohjanpalo 20
Antman 18 - Kamara 6 - Kairinen 14 - Lod 8
R. Jensen 3 - Ivanov 4 - Väisänen 2 - Alho 17
Hradecky 1

MM-pettymyksen jälkeen ajattelin, että Tanska palaisi viiden alakerrasta 4-1-4-1:een ja niin tapahtuikin. Siksikään en noita Tanskan Kansojen liigan tai Qatarin pelejä sen tarkemmin jälkikäteen läpikäynyt, vaan luotin EM-kisoja varten tehdyn taustatyön olevan arvokkaampaa. Toki jo MM-kisojen lohkovaiheen päätöspelissä Tanska pelasi 4-1-4-1:llä ja ehkä Kanerva siksi uskalsi valita 4-4-2:n 5-3-2:n asemesta, kun samalla paperiryhmityksellä Australia kaatoi Tanskan 1-0.

Tanska pallollisena vs. Suomi pallottomana


Tanska avasi alhaalta 2-1-4-3/2-3-2-3 muodolla odotetusti. Suomi prässäsi maalipotkuissa korkealta, mutta vetäytyi muuten puoleen kenttään suosiolla 4-4-2:een. Maalipotkuprässeissä Lod tavanomaiseen tapaan nousi kärkiparin rinnalle (kuten monesti jos vastustajalla on kolme topparia) ja jätti Maehlen auki sivurajalle. Pukki hoiti ankkuri Nörgaardin, joten Lodin vastuulle jäi vasen toppari Christensen/Nelsson, kun Pohjanpalo merkkasi Kjaerin. Kamara-Kairinen kaksikko peilasi kasipaikkojen Höjbjergin ja Jensenin ja Antman seurasi Bahia. Puolustuslinjaan Suomelle jäi täten 4v3-ylivoima Tanskan yläkolmikkoa vastaan.


4v3-ylivoimansa turvin Suomi aika monesti voittikin nämä tilanteet, kun Schmeichel ei uskaltanut avata lyhyellä, vaan kiskaisi pitkän pallon yllättävän usein.


Toisen jakson alusta vastaava näyte. Jensen alistaa ilmassa Brathwaitea ja Suomi saa pallon itselleen. Hareiden aikakaudellahan Tanska oli todella suoraviivainen poppoo ja en sitten tiedä, että onko Hjulmand kenties hieman palaamassa siihen suuntaan tai sitten ennen peliä puheenaiheena ollut pelinurmen kunto johti siihen, että Tanska pelasi tavallista useammin maalipotkut pitkinä yli Suomen yläkuusikon prässin.


Pari minuuttia myöhemmin vielä yksi maalipotkutilanne. Tässä Tanska avasi lyhyellä. Nelsson poimi Jensenin.


Kamara vuoti yksinkertaisesti liian helposti 1v1-tilanteessa ja päästi miehensä pyörähtämään, äsh. Korkea prässi ei toimi, jos seassa on yksikin heikko lenkki.


Niinpä Tanska eteni liian ilmaiseksi Suomen kenttäpuoliskolle, kun Höjlund vielä putosi toppareiden pihdeistä Jensenin syöttöä vastaan. Eipä ihme, että Kamara istuu nykyään Rangersissakin penkillä, kun sitkeä puolustaminen ei näytä maistuvan.


Puolen kentän hyökkäyksissä Tanskan rakentelumalli oli sekin tuttu 2-3-5. Monesti asetelma oli se, että koko kk-kolmikko jäi keskimmäiseen tasoon, laitapakit Maehle ja Bah pitivät leveyden ja laiturit Damsgaard ja Brathwaite kavensivat muodon sisään joko tilanteesta riippuen välikaistoille tai kärjen alapuolelle. Varsinkin Brathwaite oli monesti Höjlundin lähettyvillä ikään kuin toisena kärkenä kuten tässäkin kuvassa ja roikkui viimeisessä linjassa pystysyöttöä kytäten. Sekään ei mikään uusi asia ollut. Tarvittaessa hän toki myös teki itsensä pelattavaksi oikealle välikaistalle tyhjään tilaan linjojen väliin. Damsgaardin rooli oli puolestaan aika vapaa sekin ja hän hääräsi laajalla säteellä Suomen muodon sisässä eikä suinkaan lukkiutunut vain vasemmalle välikaistalle. Kaipa jalkapallo on taas siihen suuntaan menossa, että hetkellisesti vallalla ollut tiukka viiden hyökkäyskaistan täyttäminen tasaisesti on historiaa ja enemmän jälleen on sallittua luoda ylivoimia tietyille kaistoille jopa 2-3 pelaajalla. Tässäkin kuvassa Tanskan yläkolmikko on käytännössä kokonaan keskikaistalla ja molemmat välikaistat ovat tyhjät, jolloin etäisyyksien ollessa pienemmät kombinaatiopelaaminen ahtaassa tilassa on helpompaa.


Kymmenen sekuntia myöhemmin otos siitä, kuinka Damsgaard on nyt yhtäkkiä oikealla välikaistalla, joten rooli oli tosiaan aika vapaa.


Suomi puolusti puolestaan 4-4-1-1 muodossa. Pohjanpalo oli usein alempi kärki ja merkkasi Nörgaardin pois pelistä. Keskikentän linja oli kapealla luultavasti siksi, että laiturit pystyivät täten prässäämään kätevästi Tanskan keskimmäisen tason laitimmaisia pelaajia eli tässä kuvassa Antman Höjbjergia ja Lod Jensenia. Mutta laitureiden tehtävä oli myös luoda yhdessä laitapakkien kanssa ylivoimia Tanskan leveyspelaajia vastaan. Lähtökohtaisesti Suomi jätti Tanskan laitapakit auki sivurajoille, mutta heti kun näille kierrätettiin pallo, sekä laituri että laitapakki iskivät leveyteen ja loivat sinne 2v1-ylivoiman. Muutoin Suomen puolustuslinjakin pelasi kapealla, koska Tanskan laiturit kavensivat muodon sisään siis jatkuvasti, joten täten puolustuslinjalla oli yhä 4v3-ylivoima keskellä (tässä kuvassa tosin 4v2, kun Damsgaard on hetkellisesti poistunut kahden alimman linjan välistä). Kamara-Kairinen kaksikko keskellä vain yritti peittää syöttöjä puolustuslinjan eteen.


Viimeiseksi vartiksi Suomi vaihtoi vielä muotoa entistä puolustusvoittoisemmaksi 4-1-4-1:ksi, kun Pukki siirtyi Antmanin paikalle laitaan, Forss korvasi Lodin ja Ollila R. Jensenin. Suhosesta tuli kolmas kk-pelaaja keskustaan. Minusta tuo oli ihan järkevä muutos, kun Tanskakin toi kehiin tuoreita jalkoja ja Suomen puolustuspelisuunnitelmassa laiturit saivat ravata urakalla, joten ehtymättömän moottorin omaavan Pukin ja tuoreen Forssin käyttö laitapakkien apuna kuulosti ainakin paperilla toimivalta. Puolustuslinja oli myös aktiivisesti pumpannut eteenpäin läpi illan tukkimaan kahden alimman linjan välistä tilaa, joten kun keskustassa oli nyt kolme pelaajaa, teoriassa puolustuslinjan edustan suojaamisen olisi pitänyt onnistua vielä paremmin.

Tanskan laadullisten ylivoimien eliminointi laitakaistoilla


Tanskan suosituin murtautumismalli Qatarissa oli laadullisten ylivoimien luonti laitakaistoille joko wingbackeille Maehlelle ja Kristensenille tai viimeisessä pelissä laitureille Lindströmille ja Skov Olsenille. Suomi oli varautunut siihen tosiaan siten, että se ei halunnut antaa Tanskalle ollenkaan 1v1-haastotilanteita, vaan yritti eliminoida Tanskan haastot ja keskitykset laitakaistoilta aina 2v1-ylivoiman turvin. Kapealla olleiden laitureiden juoksumäärät olivat täten suuret, kun he prässäsivät myös Tanskan keskimmäisen tason laitimmaisia pelaajia. Tässä Antman ensin sulkee Höjbergin avoimen jalan ja ohjaa tämän levittämään laitaan. Samalla R. Jensen jo ennakoi syötön vapaalle miehelle Bahille, kun Suomi tosiaan jätti Tanskan leveyspelaajat merkkaamattomiksi sivurajoille siihen asti, että näille kierrätettiin peliväline.


Bah ei alivoimaisena lähtenyt haastamaan, vaan palautti takaisin alas. Onnistunut laitapuolustus siis Huuhkajilta. Ja vaikka R. Jensen irtosi hetkeksi puolustuslinjasta, sinne jäi kuitenkin Alhon kavennettua 3v2-ylivoima Brathwaitea ja Höjlundia vastaan, kun Damsgaard oli seikkailemassa muualla.


Oikealta ei päässyt läpi, joten Tanska yritti sitten vasemmalla. Yhtä lailla Lod ja Alho liikkuivat terävästi Maehlen ympärille. Tässä tapauksessa oli myös huomioitava Jensenin välikaistajuoksu, joka teki tilanteesta lopulta tasavoimaisen.


Alho pärjäsi silti 1v1-tilanteessa, kun Maehle ei oikeastaan edes yrittänyt ohitusta vielä tässä kohden, joten sikäli Jensenin pystyjuoksu valui hukkaan. Lod seurasi sen mainiosti ympäristöään havainnoiden.


Viides minuutti. Jensenille jää tassu auki ristipallolle, kun Lod on ollut laidassa prässäämässä. Tanska yrittää puolenvaihdolla estää Antmania ehtimästä tukemaan R. Jensenia.


Aika nopeasti Antman kuitenkin ehti tuplaamaan Bahin.


Tämä kuitenkin löysi suomalaisten välistä syöttöväylän välikaistalle Brathwaitelle. Ivanovin ja R. Jensenin välissä on valtava aukko, josta haavoittaa Suomea, kun Kamara ei ennätä sitä sulkea.


Ivanov kuitenkin tiivisti aukon umpeen ja blokkasi laukauksen kulmapotkuksi lopulta. Bahilla riitti alivoimaisenakin laatua saada jonkinlainen "keskitys" eli tässä tapauksessa syöttö boksiin.


Hetken päästä Bah haki uudelleen nopealla syötöllä Brathwaitea ennen tuplatuksi tulemista, mutta sillä kertaa Ivanov oli tarpeeksi lähellä ja riisti etupuolelta pallon.


Samanhenkinen tilanne toiselta laidalta. Lod paineistaa ensin Jensenia ja ohjaa tämän syöttämään laitaan.


Sitten Lod jatkaa antmanmaisesti liikettään kk-pelaajan luota leveyteen laitapakin luokse saaden tuekseen Alhon. Maehle yritti poimia välikaistalta Damsgaardin, joka oli haavoittamassa laitapakin jättämää tilaa kuten Brathwaite ylemmässä tilanteessa.


Mutta vuorostaan Väisänen astui esiin ja katkaisi syötön. Laitureiden työmäärä oli siis suuri, joten ei ihme, että yleensä täydet minuutit pelaava Lodkin sakkasi 72. minuutilla ja hänet vaihdettin ulos samalla kuin Antman!


13. minuutilla Antman on taas käynyt tuplaamassa Bahin, joten Höjbjergin jalka on pudotuksen jälkeen auki. Tämä haki ristipallolla Maehlelle vuorostaan 1v1-tilannetta.


Mutta Lod luki syötön ja katkaisi sen, bravo.


Tanska meni 1-0 johtoon 20. minuutilla. Tämä näyte pitäisi olla ehkä ennemmin tilanteenvaihto-otsakkeen alla, mutta kun se sopii niin hyvin tähän teemaan, tein poikkeuksen. Alhon rajaheiton kohteena ollut Pohjanpalo kamppaili pallosta rajusti Nörgaardia vastaan, mutta menetti sen lopulta.


Brathwaite nappasi irtopallon ja lähti kuskaamaan sivuttain sietäen siten Kairisen vastaprässiä. Samalla Bah spurttasi laidallaan pystyyn. Antman oli vielä tasoissa tässä kohden...


... mutta kun Brathwaite lopulta syötti tyhjään tilaan, Antman oli jäänyt useamman metrin jälkeen ja jätti laiskasti R. Jensenin laadulliseen alivoimatilanteeseen. Se kostautui valitettavasti.


Bah sai oikean jalkansa auki ja samalla Höjlund hyökkäsi Väisäsen pimeältä puolelta hämäysliikkeen avulla toppareiden väliseen tyhjään tilaan. Ivanov ei myöskään tukkinut tunnelia kuten Ylen studiossa mainittiin yhtenä lisävirheenä.


Höjlund viimeisteli akrobaattisesti Hradeckyn edestä pallon alakulmaan. Tanska yksi, Suomi nolla. Tämä oli ensimmäinen kerta koko pelissä, kun Tanska sai luotua haluamansa laadullisen ylivoimatilanteen laitakaistalle! Annan isoimman kuran tilanteesta Antmanin mukavuudenhaluisuudelle, koska hän jätti juoksunsa kesken. Ymmärtäisin väsymyksen toisen puoliajan lopussa vastaavassa tilanteessa, mutta en 20 minuutin jälkeen.


Neljän minuutin päästä sentään moraali oli taas kunnossa. Höjbjerg poimi ristipallolla Bahin ja Antman ennakoi sen terävästi.


Lopulta Bah ei saanut syöttöä edes haltuun, mutta vaikka olisikin keskitystä hän ei aikaan olisi saanut.


Ajasta 26:40 GIF, joka kuvasi ehkä parhaiten laitureiden ravausta tässä pelissä. Ensin Antman juoksi edestakaisin Jensenin ja Bahin välillä. Seinäsyötön jälkeen Jensen sai kuitenkin poimittua välikaistalta Brathwaiten, mutta Lod luki tilanteen hyvin painottomalla puolella ja putosi tukkimaan puolustuslinjassa olleen aukon, josta Damsgaard yritti livahtaa läpi. Yksi onnistunut puolustushetki lisää Huuhkajilta.


Sanoisin, että Suomen puolustussuunnitelma oli toimiva, koska keskitykset olivat vähissä ja Tanska pyöritti palloa enimmäkseen muodon ulkopuolella. Tässä 38. minuutilla Maehle vei juoksullaan Lodin mukanaan ja Alho jäi peittämään Jensenia.


Tämä sai jalan auki, mutta boksipuolustus toimi tällä kertaa toisin kuin avausmaalissa, kun Väisänen oli välissä.


42. minuutti. Laidassa on 2v1-ylivoima. Maehle hakee längejä Lodilta.


Röban kv-tason kamppailuvoima riittää kuitenkin tanskalaisen kellistämiseen ja Alho nappaa irtopallon.


Avausjakson lisäajalta vielä yksi tilanne. Bah houkutteli alivoimaansa jo tottuen Antmanin ja R. Jensenin itseensä, kunnes hän pudotti pallon keskimmäiseen tasoon Damsgaardille eikä Antman enää jaksanut ravata sulkemaan jalkaa.


Välikaistakeskitys kimposi Väisäsen rintaan...


... mutta kaikkien aikojen suomalaismaalivahti L. Hradecky esti oman maalin yläkulmasta. Ehkä Tanskan olisi pitänyt enemmän vain lyödä palloa boksiin keskimmäisestä tasosta, koska Suomen laiturit eivät voineet ehtiä joka kerta sulkemaan avointa jalkaa edestakaisin ravaamalla.


Toiselta puoliajalta vielä muutama tilanne päätösvartilta, kun nurmella oli tuoreita miehiä. Daramy osoittaa, miksi laitapuolustajien jättäminen 1v1-tilanteisiin olisi ollut iso riski, kun alivoimaisinakin tanskalaisilla riitti taitoa keskittää. Kuten pelin alussa Bah, nyt Daramy onnistui syöttämään kahden suomalaisen (Alho-Forss) välistä välikaistalle boksiin.


Höjlund piti Kamaran selässään ja antoi seinäsyötön.


Daramy rymisti väkisin palloon ja tykitti yli.


Parin minuutin päästä näkyy, miten käy, kun Forss jää ilman tukea. Daramy haastaa keskelle ja saa jalan auki. Suhonen on pari askelta liian kaukana tukeakseen.


Billing leikkaa boksiin ja on saada pystysyötön haltuunsa. Syöttö kuitenkin karkasi Lukelle.


Tanskan 2-1 voittomaaliin johtanut kulmapotku tuli puolestaan pitkän ristipallon seurauksena.


Forss jäi taas yksin ja niukin naukin ehti tökätä pallon yli päädystä ennen kuin Daramy olisi päässyt vapaasti etenemään boksiin. Noh, kulmapotkusta sitten Tanska kuitenkin rankaisi Huuhkajia.


Lisäajallakaan (90+3) Forssin avut alaspäin hirveästi tässäkään tilanteessa vakuuttaneet, kun yhdessä Alhon kanssa he vuotivat Daramya vastaan. Eikä valmennuskaan voi hirveästi mitään tehdä, jos suunnitelman mukaan laitaan on luotu 2v1-ylivoima, mutta pelaajat pettävät sen jälkeen. Daramy pujahti upeasti kaksikon välistä keskityspaikkaan ja pienen kimmokkeen jälkeen Höjlund hoiti loput. Tanska kolme, Suomi yksi. Toisaalta tämäkin klippi oli hyvä osoitus siitä, miksi Suomi halusi ylivoiman laitaan eikä jättää sinne tasavoimaisia haastotilanteita, koska kyyti olisi ollut silloin vielä kylmempää.


Lopuksi toiselta laidalta yksi näyte vielä. Tanska kierrätti pallon Bahille. Ollila irtoaa vastaan oikeaoppisesti ja ehtymätön ravaaja Pukki on tulossa tuplaamaan.


Silti Ollila menee tilanteeseen yliaggressiivisesti, rappaa jalat alta ja saa varoituksen. Hölmö rike.

Selustan käyttö


Pystysyöttöjen viljely kuului yhä Tanskan pelikirjaan, muttei samassa määrin kuin vaikkapa EM-kesänä. Siltikin yläkerta tiesi, mitä odottaa, heti kun alakerrassa jollain oli jalka auki. Tässä tavanomaisen Kjaerin sijasta Jensen poimii Höjlundin aloitteen, kun Lod on pari askelta liian kaukana.


Mutta Ivanovkin oli hereillä ja seurasi vaivatta juoksun.


Vasemmalta laidalta Maehle tekee vuorostaan tässä aloitteen, kun Brathwaitella on jalka auki, mutta tämä ei havainnoinut juoksua Suomen onneksi.


24. minuutilla laita oli tukossa, joten Bah joutui alataskusta hakemaan pystypalloa ohi Antmanin, mutta Damsgaardin aloite oli sen verran myöhässä, että Ivanov suojasi pallon varmasti yli päädystä.


35. minuutilla Kjaer ohittaa Suomen kollektiivin ilmassa potkaisemalla pallon selustassa olleeseen tilaan.


Mutta ajatukset menivät ristiin eikä menijöitä yläkolmikosta ollut.


69. minuutilla Tanska loi parhaan tilanteenta selustapallosta. Höjbjerg poimi Stryger Larsenin, joka teki leveyspelaajana maehlemaisen merkkaamattoman juoksun Suomen laitapakin pimeältä puolelta pystyyn.


Stryger Larsen sai rauhassa pudottaa keskelle.


Höjlund puski toppareiden välistä, mutta Hradecky venyi ilmiömäiseen alakulmaryöstöön. Kenties Tanskan leveyspelaajien olisi merkkaamattomina pitänyt tehdä enemmänkin tällaisia juoksuja, koska luulen, että siten Suomen murtaminen olisi helpottunut.

Suomen muodon sisään pelaaminen


Tanska kuitenkin yritti enemmän edetä leveydestä tai muodon sisään pelaamalla, jossa sillä oli siis yläkolmikko aika ajoin todella lähelläkin toisiaan helpottaakseen kombinaatiopelaamista. Suomi kuitenkin puolusti kahden alimman linjan välistä tilaa melko hyvin läpi illan. Ensimmäinen näyte on kolmen minuutin jälkeen. Damsgaard vapaassa roolissaan on laskeutunut hetkeksi muodon ulkopuolelle ja hakee "kärkiparia" Brathwaite-Höjlund puolustuslinjan edestä. Jensen on myös liikkunut välikaistalle täyttämään Damsgaardin jättämää tilaa.


Mutta Ivanov puolusti erinomaisesti eteenpäin riistäen pallon etupuolelta eikä Tanska onnistunut tavoitteessaan löytää yläkolmikon jäseniä muodon sisästä.


11. minuutilla vuorostaan laitaeteneminen on tukossa, joten Maehle syöttää terävästi 10-alueelle.


Vuorostaan Väisänen irtoaa puolustuslinjasta eteenpäin katkomaan.


Hetken päästä Kjaer löysi keskeltä Nörgaardin, kun Pohjanpalo oli hitusen myöhässä eikä Pukkikaan saanut ankkuria jätettyä syöttövarjoon, joten heti kun tämä oli keskellä auki, Tanska kyllä halusi pelata hänen kauttaan muodon sisään.


Väisänen tutusti pumppasi eteenpäin, mutta oli vähän myöhässä ja rappasi Brathwaitea jaloille. Joskus noita sattuu, mutta ainakaan vastustaja ei päässyt kääntymään.


19. minuutilla Antman antaa painetta Höjbjergille alataskussa. Tämän taito riittää kuitenkin löytämään muodon sisästä vapaan pelaajan.


Brathwaite päästi pallon lävitseen Höjlundille, mutta Väisänen oli selässä estäen kääntymisen. Tanska joutuikin palauttamaan pallon alas. Tuo, että Ivanov seurasi Brathwaiten vastaantuloja oikealla välikaistalla, toistui todella monta kertaa pelin aikana eikä Tanska niistä mitään kummoista täten saanut luoduksi.


Joskus olen moittinut Pohjanpaloa laiskuudesta, mutta tässä ottelussa hän juoksi pallottomanakin hyvällä asenteella. Tässä Jensen yritti syöttää Nörgaardille, mutta Pohjanpalon venytys esti sen.


Ainoa isompi nukahdus sattui tunnin jälkeen. Lod prässäsi tiukasti Maehlea ja Jolle sulki tutusti keskellä Nörgaardin. Pukki peitti syötön Nelssonille, mutta Kjaer jäi auki.


Tämä jatkoi muodon sisään Damsgardille, joka oli ovelasti asemoinut itsensä pohjaparin väliin eikä kommunikaatio oikein toiminut Kairisen ja Kamaran kesken siitä, että kumpi puolustaa Damsgaardin.


Väisänen jäi arpomaan ei-kenenkään-maalle puolustaako eteenpäin vai ei. Höjlund sen sijaan spurttasi heti topparin jättämään tilaan ja Damsgaard poimi hänet.


Hradeckyn maailmanluokan vastaantulo pelasti kuitenkin vierasjoukkueen.


Muutoin olin kyllä tyytyväinen Kairisen eteenpäin puolustamiseen ja siihen, että Damsgaardin kääntymisten estäminen vasemmalla välikaistalla oli hyvällä tasolla kuten Ivanovilla MB:tä vastaan. Suomi paineisti palloa kollektiivina aika onnistuneesti läpi kamppailun ja siksi Tanska teki voittomaalin vasta päätöskympillä erikoistilanteesta.

Suomen positiiviset tilanteenvaihdot


Tanskan laitapuolustajat sijoittuivat korkealle pitämään leveyttä, joten heidän selustassaan oli tilaa, johon iskeä riistoista. Pukki yritti heti neljännellä minuutilla ravata Maehlen jättämään tilaan.


Kjaer yritti tutusti kaventaa ajoissa leveyteen ja tukkia tilan...


... mutta Pukki livahti yllättäen hänen ohitseen. Lopputulemana oli kulmapotku. Qatarissa Tanska päästi kaksi transitiomaalia, mikä oli ennenkuulumatonta eikä siksi voi enää kyllä puhua maailman TOP3-maajoukkueesta negatiivisissa tilanteenvaihdoissa. Kjaerkin parhaina päivinään olisi taklannut Pukin sivurajasta yli tylysti tässä näytteessä ja katkaissut vastaiskun ajoissa.


14. minuutilla Christensen yrittää poimia yläkolmikkoa 10-alueelta tuloksetta, kun Ivanov astuu esiin. Vastaprässikin vuotaa, kun Lod hassuttaa Nörgaardin. Lopulta Antman saadaan hidastetuksi vasta boksin reunalle, kun tavanomaisempaa olisi se, että vastaprässi olisi pysäyttänyt Lodin keskiviivalle, mutta kuten todettua, Tanska ei ole enää entisensä menetysten jälkeen, vaan viime syksystä alkaen laiskempi.


Vasta toisella puoliajalla vastaprässi alkoi toimia tutusti ja tuotti välittömiä riistoja takaisin jo ennen kuin Suomi pääsi yli keskiviivan. 50. minuutilla ensin Jensen-Nörgaard akseli Tanskan keskimmäisessä tasossa hidastaa hyvin Pukin etenemisen ja pakottaa tämän syöttämään alaspäin.


Sitten Kamaralta tukitaan syöttösuunnat usean pelaajan voimin. Tämä oli sitä tuttua ja hyvää Tanskaa menetyksen jälkeen. Glen sortuukin virheeseen ja Höjlund nappaa pallon ennen Kairista.


Viisi sekuntia myöhemmin Brathwaite oli jo laukomassa käännön jälkeen boksin reunalta yli maalin.


Minuutin päästä Antmanin ympärillä on puolestaan pallonmenetyksen jälkeen heti kolme pelaajaa. Taas Tanskan keskimmäisen tason kk-pelaajat tekevät hyvää työtä vastaiskun pysäyttämisessä alkuunsa.


Jensen viritti välittömästi riiston tapahduttua maanuoliaisen, joka meni niukasti vasemmalta ohi. Vastaavia onnistuneita vastaprässejä oli muutama muukin toisella jaksolla, joten Suomen vastaisku-uhka jäi aika olemattomaksi.

[Salming]

Suomi pallollisena vs. Tanska pallottomana


Suomi avasi alhaalta 2-4-4:lla. Tanska prässäsi Suomen alakuusikkoa viidellä ylimmällä pelaajallaan, kun Nörgaard jäi ankkurina puolustuslinjan tueksi luomaan 5v4-ylivoiman Suomen ylänelikkoa vastaan. Suomella oli Hradecky mukaan luettuna 7v5-ylivoima omalla puoliskolla, joten periaatteessa aina yksi ylimääräinen ja vapaa kenttäpelaaja omalta puoliskolta löytyi. Monesti se oli R. Jensen kuten tässäkin pysäytyskuvassa. Höjlund nimittäin prässäsi pitkälti pallollista ykköstopparia Ivanovia ja sai monesti avukseen toppareiden prässäämiseen Damsgaardin, jolloin Jensen liikkui Alhoon. Brathwaite kavensi keskemmäs toiseen pohjapelaajaan Höjbergin hoidettua toisen.


Bah oli toki aina valmiudessa puolustamaan eteenpäin ja tekemään tilanteesta hetkellisesti koko kentän miesvartioinnin, jos Suomi kierrättäisi pallon vasemmalle laitapakille.


Antmanin rooli oli mielenkiintoinen, sillä hän ei pysytellyt leveydessä, vaan hyvissä ajoin kavensi välikaistalle ollakseen lähempänä Pohjanpaloa siinä tapauksessa, että Suomi joutuisi turvautumaan pidempään palloon prässiä purkaessa. Sekin vapautti Bahin pumppaamaan tarvittaessa eteenpäin, kun Nörgaard pystyi helposti ottamaan Antmanin kontrolliinsa puolustuslinjan edessä.


Brathwaiten roolikaan ei ollut kuitenkaan kivenhakattu, vaan välillä hän pysytteli laidalla lähempänä Jensenia ja prässi oli enemmän paperiryhmityksen 4-1-4-1 kaltainen, kun Höjlund ravasi yksin toppareissa, laiturit merkkasivat laitapakit ja ylemmät keskikentät Suomen pohjaparin. Tanskan yläviisikko oli kuitenkin soljuva ja mukautuva, joten prässättävät pelaajat vaihtuivat lennosta aika ajoin.


Omalla kenttäpuoliskolla Tanska tukki keskustan kapealla 4-1-4-1:llä ja jätti Suomelle tilan sekä laidoille että selustaan. Tuttu juttu jo ajalta ennen EM-kisoja. Suomi käyttikin jonkun verran leveydessä ollutta tilaa hyväkseen.


Suomen rakenteluvaiheen rakenne oli luontevasti 2-3-5. Tässä kuvassa Kairinen on viidentenä pelaajana ylhäällä, mutta usein se oli myös R. Jensen. Tuttu juttu viimeisen vuoden ajalta oli sekin, että kaistat eivät olleet tasaisesti täytetty, vaan tässäkin on useampi ukko (Pukki, Jolle, melkein Antmankin) samalla keskikaistalla ja vasen laitakaista on kokonaan tyhjä, kun Antman on kaventanut voimakkaasti muodon sisään välikaistalle helpottaakseen kombinointia. Suomen oma Martin Brathwaite.


Vaihtojen jälkeen rakenne pysyi samana. Leveydessä olivat lähtökohtaisesti Ollila ja Forss, ylätaskuissa Pukki ja Suhonen ja kärjessä Pohjanpalo. Loppua kohden Alho nousi keskimmäisestä tasosta (Kamara-Kairinen-Alho) yhä useammin kuudenneksi pelaajaksi ylös, kun hävittävää ei ollut.

Tanskan korkean prässin ohitus


Tanskan korkea prässi oli aika ajoin erittäin toimiva. Belgiaa vastaan EM-kisoissa se tuotti heti toisella minuutilla maalin eikä kaukana saman toistaminen ollut tässäkään ottelussa. Yläviisikon ravaaminen oli niin korkealaatuista, että vaikutti välillä siltä, että Suomella ei olisi ollutkaan vapaata pelaajaa, jonka kautta edetä, koska aina joku onnistui jättämään syöttövarjoon sen vapaan yksilön. Tässä kuvassa niin tekee Höjlund, joka ahdistaa Ivanovia ja samalla pitää huolen, ettei syöttäminen Jensenille onnistu. Ivanov on pakotettu syöttämään ahtaaseen väliin Kamaralle, koska Suomi ei selvästikään halunnut roiskia pitkää palloa, vaan edetä hallitummin.


Höjberg pääsi väliin, mutta Suomen onneksi pallo karkasi Hradeckylle.


Tämä yritti vuorostaan ylittää korkean prässin ilmassa heittämällä, mutta Nörgaard puolustuslinjan edessä piti Antmanin aisoissa rutiinilla.


Kahdeksan minuutin jälkeen Damsgaard nostaa tutusti itsensä Höjlundin avuksi prässäämään toppareita ja jättää samalla Alhon vain syöttövarjoon, mutta tekee sen niin hyvin, että Väisänen ei uskalla syöttää Nikolaille, vaan pelaa pohjapelaajalle. Nörgaard irtoaa ankkurina prässäämään selästä, kun Jensen on valmiudessa paikkaamaan Damsgaardia laitapakin prässääjänä.


Kairisella oli rutkasti aikaa poimia vapaa mies Alho, mutta syöttö vain epäonnistui ja Jensen pääsi väliin.


Nopeasta käännöstä Höjlund oli päästä maalipaikkaan, mutta Jensen tökkäsi viime hetkellä pallon pois jalasta. Kahdeksaan minuuttiin siis jo toinen puolivaarallinen menetys omalla kenttäpuoliskolla Huuhkajille. Tanska puolestaan tutusti riistojen jälkeen epäonnistui hieman viimeisissä ratkaisuissaan tilanteenvaihtojen lopuksi eikä Suomea kyennyt siksi kurittamaan.


22. minuutilta käytännössä identtinen tilanne. Väisänen syöttää ohi Damsgaardin keskelle Kairiselle. Nörgaard irtoaa ankkurina jälleen hieman myöhässä puolustamaan eteenpäin ja Kairinen ehtii kääntyä vaivatta.


Tällä kertaa Jensen oli niin lähellä valmiiksi Alhoa, että Kairinen haki chippiä Lodille, mutta Maehle oli vuorostaan wälissä. Heikkoa toteuttamista Kairiselta toistamiseen. Oikea valinta olisi ollut poimia Pukki, joka oli laskeutunut Nörgaardin jättämään tilaan puolustuslinjan eteen, jolloin Suomi olisi päässyt 3v3-hyökkäykseen.


25. minuutilta nopea maalipotku. Tanska muutti hetkellisesti tässä kohden prässiään siten, että Höjlund laskeutui kiinni Kairiseen, laiturit hoitivat topparit ja Höjbjerg-Jensen kaksikko Alhon ja Kamaran riippuen siitä, kumpi on vuorollaan vasen ja kumpi oikea kasipaikan pelaaja. Damsgaardin syöttövarjo kuitenkin vuoti ja Höjbjergkin oli myöhässä, joten Alhon kautta eteneminen oli mahdollista.


Ennen kuin Höjbjerg ehti kipittää iholle, Alho tavoitteli ylänelikkoa, mutta Nörgaard sijoittui mainiosti katkaisten jälleen yhden hyökkäyksen ennen keskiviivaa. 5v4-ylivoima alhaalla toimi.


Pari minuuttia myöhemmin sama viritelmä, mutta nyt Suomi yrittää edetä valmiiksi vapaan pelaajan Jensenin kautta. Jensen jättää Kamaran syöttövarjoon ja irtoaa kohti kaimaansa.


Syöttövarjo pitää eikä R. Jensen saa syötetyksi kaimansa ohi. Juoksuvoimaiselta Tanskan yläviisikolta jälleen erinomaista prässäämistä ja jos joskus sitten he vuotivat, Nörgaard yleensä paikkasi tilanteen puolustuslinjan edessä.


Puolen tunnin kohdalla Hradecky haki oikeastaan vasta ensimmäistä kertaa pidempää avausta kohti Pohjanpaloa...


... mutta tämä hävisi ilmassa Nelssonille. EM-kisoissahan alusta saakka Parkenilla Suomi ei ottanut riskejä pelinavaamisessa, vaan 3-4-1-2:lla avatessa Luke avasi lähes aina ilmassa kohti Pukkia, Pohjanpaloa ja Lodia. Kahdessa vuodessa pallonhallintaa on kuitenkin haluttu lisätä, joten lähestyminen tähän kamppailuun oli siksi niin erilainen.

Kahdeksan minuutin kohdalla nähtiin ensi kerran Suomen pelinavaamista alhaalta. Muoto oli tuttu 3-4-1-2. Arajuuri keskitopparina nosti hieman ylemmäs antaakseen lisähappea sivutoppareille ja Hradeckylle. Tuokaan ei ollut mikään uusi asia. Suomi ei kuitenkaan lähtenyt avaamaan peliä alhaalta maitse Hradecky mukaan lukien 4v3 ylivoimallaan, vaan Luke avasi järjestäen pitkällä puoleen kenttään, jotta Suomi ei menettäisi palloa omalla kenttäpuoliskolla vaarallisilla alueilla.


Tässä näkyy, kuinka Tanska prässäsi alkuun ylhäältä odotetusti 4-1-4-1 muodolla jättäen Suomen wingbackit auki. Ylälaidassa Raitala olisi ollut vapaana Luken chipille, mutta Suomi ei selkeästi halunnut pelata wingbackeille ahtaisiin tiloihin ja mahdollisesti vaikeisiin asentoihin sivurajoille. Toinen huomio kuvasta on se, kuinka Sparv on hipsinyt Delaneyn luota Kamaran luo luomaan 2v1 ylivoiman Erikseniä vastaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta, mutta tuotakaan Suomi ei uskaltanut hyödyntää. Tanskan yläkolmikko merkkasi tosiaan Suomen topparit ja Höjbjerg puolestaan jäi alas puolustuslinjan kanssa luomaan 6v3 ylivoiman Lodia, Pukkia ja Pohjanpaloa vastaan.


Seuraava otos näyttää Tanskan 5v3 ylivoiman Hradeckyn pitkissä syötöissä. Syötöt olivat myös usein vähän epätarkkoja, joten tanskalaiset saivat siten entistä helpomman pallon ilmaiseksi itselleen puolessa kentässä. Tämäkin avaus leijaili Pukin yli Kjaerille saakka.


Kun Tanska huomasi, että Suomi ei ota riskejä pelinrakentelussa, se muutti hitusen prässiään eli muotoon 4-2-3-1. Delaney ei enää ollutkaan Eriksenin rinnalla, vaan Höjbjergin. Syy oli tietysti se, että näin Tanskalla oli vielä yksi mies enemmän voittamassa kakkospalloja Hradeckyn pitkien avausten jälkeen.


Samassa kuvassa näkyy myös se, kuinka Kamara nousi puolestaan neljänneksi pelaajaksi ylemmäs Lodin rinnalle, joten Suomi avasi periaatteessa ajoittain 3-3-2-2 muodossa 3-4-1-2:n sijaan. Höjbjerg ja Delaney alkoivat merkkaamaan Lodin ja Kamaran irti kakkospalloista ja puolustuslinja kamppaili Suomen kärkiparia vastaan ylivoiman turvin.


Tämä avaus oli Hradeckylta jo parempi, koska se meni kohti Jollea eikä Pukkia, mutta Maehle voitti silti ykköspallon. Kuvassa näkyy puolustuslinjan 4v2 ylivoima Suomen kärkiparia vastaan, kun molemmat laitapuolustajat Maehle ja Wass makasivat alhaalla jättäen Suomen wingbackit vapaiksi. Delaney-Höjbjerg on pohjakaksikkona valmiudessa kamppailemaan kakkospalloista Lodia ja Kamaraa vastaan, joten kokonaisasetelma oli Tanskan eduksi Hradeckyn avauksissa 6v4. Vaadin Pohjanpaloa avaukseen ennen peliä siksi, että Suomella olisi pakotie Tanskan prässin alla, mutta en odottanut sentään sitä, että Jollea käytettäisiin ihan jatkuvasti kohdepelaajana keskiviivalla.


Kolmas pitkä avaus kahteen minuuttiin. Nyt löytyi Lod, mutta tämä ei ihan yltänyt kunnolla palloon jatkaakseen kärkiparille, joten Maehle pääsi väliin. Taas tilanteessa on sama 6v4 ylivoima Tanskalla, kun Kjaer on vielä kuvan ulkopuolella varmistamassa. Hradeckyn pitkiin avauksiin pitää tulla tarkkuutta jatkossa siis.

Minuutti myöhemmin prässinpurku onnistuu. Höjlund on irronnut Kairisesta Ivanoviin, mutta syöttövarjo vuotaa.


Jensenkään ei selkäpuolelta palloa riistetyksi saanut ja kun hän oli liikkunut kauas pois omalta alueeltaan, Alho oli täysin auki ja sen Kairinen oivasti näki.


Alho puolestaan jatkoi pallon ohi Maehlen Lodille ja näin ollen Suomi eteni onnistuneesti puoleen kenttään. Harvassa onnistumiset kuitenkin olivat.


36. minuutilla prässi aukesi puolestaan siten, että Jensen harhautti ensin sivurajalla Höjbjergin ja Antman laskeutui keskikentälle luomaan ylivoiman Höjlundia vastaan.


Alho oli jälleen vapaana ja hänen kauttaan Suomi eteni keskiviivalle. Tanskan katiskaan keskustassa ei saalis tarttunut. Kenties Antman olisi pitänyt jo aiemmin ohjeistaa putoamaan palloa vastaan aika ajoin.


42. minuutilla Tanska sai ohjattua Suomen niin ahtaaseen tilaan, että Ivanovinkin oli vain roiskaistava pallo kohti Jollea.


Kjaer oli kuitenkin ilmassa vahvempi.


Toisen puoliajan alusta vielä pari näytettä. Tanska palasi alkuperäiseen asetelmaan, jossa Höjlund oli vastuussa Ivanovista ja niin edelleen. Hradecky poimi Alhon Damsgaardin takaa ja Jensen oli sen verran myöhässä, että Nikolai ehti jatkaa pallon eteenpäin.


Mutta Maehle pumppasi hyvin vastaan ja nappasi pallon Lodin edestä.


52. minuutilla Suomi tasoitti 1-1:een. Höjlund on vaihteeksi kiinni Kairisessa ja laiturit hoitavat topparit, joten Jensen olisi auki, mutta Hradecky pelaa illan kolmannen pitkän syötön kohti Pohjanpaloa.


Vihdoin Joel voitti ilmassa ykköspallon ja liippasi sen taitavasti Nelssonin selustaan. Tämä oletti Nörgaardin ehtivän pääpalloon, mutta ankkuri olikin myöhässä ja samalla kommunikaatio ei pelannut Pukin juoksun seuraamisessa.


Kjaer joutui tiivistämään kohti Pukkia ja jätti selustan auki Antmanille. Teemu poimi tämän.


Kliininen viimeistely alakulmaan tasoitti ottelun. Tanska yksi, Suomi yksi. Ennen EM-kisoja jo mainitsin, että Tanska on haavoitettavissa kaaoksen ja selustassa olevan tilan kautta. Suomi yhdisti ne seikat tässä näytteessä upeasti!

Miten Suomi sitten voi hyödyntää ja haavoittaa Tanskaa ottaen huomioon ylempänä toteen näytetyt korkean prässin lainalaisuudet? Tämä näyte on Sveitsi-pelistä. Tanska prässää ylhäältä jälleen ja pakottaa Akanjin roiskaisemaan pallon ylös. Tanskan puolustuslinja on puolessa kentässä tutusti ja Christensen voittaa ykköspallon. Kakkospalloissa sijoittuminen on kuitenkin avainasemassa ja tässäkin pallo tulee suoraan Zhakan jalkaan. Samalla kaksi sveitsiläistä on jo kirmaamassa korkealla pelaavan linjan taakse tyhjään tilaan, mutta Zhaka päätti syöttää Lichsteinerille oikeaan laitaan läpisyötön sijasta.


Vaikka Kjaer-Christensen kaksikko voittaisi ykköspallot esim. Pukkia ja Pohjanpaloa vastaan, jos Sparv-Kamara kaksikko on hyvin sijoittuneena kakkospalloissa, he voivat päästä antamaan murtavan syötön linjan taa. Pukki on lisäksi parempi välttämään paitsioita kuin tässä kuvassa sveitsiläiset.

Islanti tasoitti 85. minuutilla. Tanska oli ryhmittynyt 5-2-3:een. Islannin pitkän maalipotkun jälkeen Delaney häviää kuitenkin keskikentän irtopallon.


Kjaer häviää niin ikään 1v1-tilanteen viimeisessä linjassa.


Sen jälkeen kapteeni-Kjaer ryhtyy korjaamaan nauhaansa ja se kostautuu, kun kaksi pelaajaa spurttaa selustaan hänen ohitseen.


Kjaer jäi ratkaisevasti jälkeen korjailtuaan kapteeninnauhaansa ja Kjartansson laukoi pallon takakulmaan ohi Rönnöwin, joka korvasi puoliajalla Schmeichelin, mutta tämä oli kuitenkin kunnossa seuraavassa pelissä Belgiaa vastaan. Tästä maalista ei ole sen kummempaa analysoitavaa kuin se, että Tanska vain hävisi kasan kaksinkamppailuita ja sekin voi joskus johtaa takaiskuun.

Tanskan muodon sisään pelaaminen


Tanskan kapean 4-1-4-1 muodon sisästä löytyi yllättävästi tilaa muutamaan otteeseen kahden alimman linjan välistä Suomen hyvän houkuttelun jälkeen. Alkuun toki se oli tiukka ja Antmankin turhaan puski syötön 10-alueelle.


Kairisella ei ollut tilaa kääntyä linjojen välissä, kun Nörgaard antoi sivupaineen ja Kjaer tuli vastaan alapuolelta.


Yhdeksän minuutin jälkeen Kairinen sen sijaan löytyi vapaana. Nörgaard höntyili kiinni Kamaraan ja Kairinen putosi tyhjentyneeseen tilaan. Maehlen piti jäädä kontrolloimaan Lodia.


Kairinen teki kuitenkin väärän valinnan. Kääntymisen sijaan hän jatkoi pelivälineen juuri Lodille ja etu hupeni siihen.


Hetken päästä oli toisin. Ivanov syötti ohi Höjlundin kk:n pohjalle Kamaralle. Nörgaard irtosi jälleen vastaan ja samalla Pohjanpalo putosi ankkurin jättämään tilaan.


Glen pienen vartaloharhautuksen jälkeen löysikin puhkovalla syötöllä Pohjanpalon. Nörgaardin prässi oli jälleen kerran vaillinaista hetkenä, kun hän pumppasi eteenpäin. Jo korkealta prässätessä hän oli monesti myöhässä ja sama jatkui matalammallakin. Melkeinpä jatkossa asettaisin Höjbjergin takaisin ankkuriksi, kun Eriksen on taas käytettävissä, koska suurin syyllinen Tanskan yllättävän löyhään 4-1-4-1:een omalla kenttäpuoliskolla oli Nörgaard.


Pohjanpalo havainnoi Kairista paremmin tyhjän tilan ja kääntyi itse. Antman spurttasi välittömästi välikaistalta selustaan, mutta Jollen syöttö karkasi hieman pitkäksi ja Bah voitti juoksukisan.


23. minuutilta poiminta Lodin tutusta kaventamisesta pelin puolelle ja jälleen täten kokonaan oikea laita on Alhon vastuulla, kun välikaistalla ei ole ketään. Tässä Nörgaardkin puolusti hyvin estäen kääntymisen, joten kombinaatiopelaaminen ei Suomelta onnistunut.


31. minuutilla Nörgaard kuitenkin sijoittuu jälleen puolitiehen. Hän on mennä prässäämään Kamaraa, mutta jättääkin menemättä. Pohjanpalo putoaa silti hieman suurentuneeseen tilaan palloa vastaan.


Lod poimii Jollen, joka pääsee toistamiseen etenemään kasvot kohti maalia.


Valintana on levitys leveydessä olleeseen tyhjään tilaan Jensenille, jonka keskitys kuitenkin karkasi keittiöön.


89. minuutilta vielä yksi poiminta. Ivanov salaa syöttönsä hyvin. Nörgaard aavistaa sen tulevan Suhoselle, mutta Ivanov kääntääkin syötön vasempaan ylätaskuun Pukille.


Teemu otti pallon haltuun taitavasti. Kuten todettua, tappiolla Alho liittyi monesti keskimmäisestä tasosta kuudenneksi pelaajaksi ylös. Niin tapahtuu tässäkin, kun hän kipittää jopa suoraan muodon sisään.


Daramy tuli jaloille ja Suomi sai vielä vapaapotkun, jonka Suhonen kuitenkin pyssytti yli maalin. Summa summarum, muutaman kerran Suomi hyödynsi hyvin Nörgaardin höntyilyt ja virheelliset sijoittumiset löytäen tilaa 10-alueelta, mutta viimeiset ratkaisut jäivät piippuun.

Leveydessä olleen tilan käyttö


Ennen erikoistilanteita vielä muutama näyte leveydessä olleen tilan käytöstä. Selustassa ollutta tilaahan Suomi ei käyttänyt hyödykseen kuin noissa muutamissa 10-alueelta annetuissa murtavissa syötöissä, kun suoranaiset pystypallot ilmassa linjan taakse uupuivat. Tässä 43. minuutilla Tanska makaa 4-1-4-1:ssä ja Suomi hyökkää normaalisti 2-3-5:llä. Jensen venyttää muotoa leveydessä olevassa tilassa ja saa sinne kierrätyksen, jolloin vasta Tanskan laitapakki ja laituri tulevat lähemmäs prässäämään.


Antman tekee ylätaskusta oivan aloitteen Bahin selustaan ja Brathwaite nukahtaa. Pohjanpalo sitoo puolestaan Kjaerin, joten tämä ei voi kaventaa tukkimaan tilaa.


MB ehti kuitenkin pelin alle vielä ja Antman jopa tuplattiin, joten Jensenin vasuri jäi auki keskitystä varten.


Schmeichel kuitenkin nyrkkeili kukkupallon pois Pohjanpalon lääniltä.


Toisen jakson alussa oli pyrkimys samanlaiseen murtautumiseen, mutta Jensenin syöttö karkasi päädystä yli. Teknisesti huono suoritus. Nyt Brathwaitekaan ei varmasti olisi ehtinyt kipittää Antmania kiinni.


78. minuutilla Pukki sai pallon välikaistalle ja pyörähti ohi Kjaerin.


Pohjanpalo haavoitti heti Kjaerin jättämää tilaa, mutta Nelsson seurasi juoksun ja tukki aukon.


Niinpä Jolle levitti leveyteen, mutta Bah blokkasi Ollilan keskityksen 1v1-tilanteesta.


Viisi minuuttia myöhemmin Alholla oli jalka auki ja pidin siitä, että hän keskitti, kun paikka oli, mutta pallo oli osoitteeton. Bah oli wälissä ennen Pukkia.


Vielä lopussa Väisänen loi ristipallollaan Forssille 1v1-tilanteen...


... mutta jatko boksiin oli huono. Muutamia Jensenille avausjaksolla luotuja keskityspaikkoja lukuun ottamatta leveyden käyttö jäi Suomelta puutteelliseksi.

Erikoistilanteet


Tanska puolusti kulmapotkut yhä kuten ennenkin käyttäen neljää aluepuolustajaa, neljää vartioijaa ja kahta reunapelaajaa, joista Brathwaite yritti estää lyhyttä variaatiota ja Damsgaard oli lähempänä boksin reunaa. Suomella oli käytössä tuttu 1+4 variaatio, jossa Pukki oli valmiiksi vitosen alueella. Pohjanpalo ja "topparikolmikko" Jensen-Ivanov-Väisänen olivat taaemmat kohteet. Lod ja Antman olivat pallolla ja pohjapari reunalla, joten Alho varmisti yksin alhaalla.


Antmanin ensimmäinen keskitys ulospäin putosi vitosen nurkalle, mutta Nörgaard piti hyvin Jollen kurissa ja Kjaer-Höjlund aluepuolustuskaksikko purki ykköspallon.


Kairinen ja Kamara puolustivat kuudentoista reunalla todella heikosti kakkospallotilanteessa, kun Höjlund pääsi jatkamaan liikettään heidän välistään kohti Suomen maalia.


Kamara ei rikkonut, vaan antoi Höjlundin juosta edellään, kunnes tämä syötti mukaan liittyneelle Damsgaardille.


Sen jälkeen kaikki paitsi R. Jensen tuijottivat palloa ja Tanskan Jensenin nousu jäi huomioimatta.


Suomen onneksi tämä liukastui ratkaisevalla hetkellä.


Toinen variaatio 44. minuutilla oli erilainen. Kohteena oli toki taas Jolle ja Lodin sisäkierteinen pallo löysikin hänet. Kohdepelaajat olivat valmiiksi sulloutuneet lähemmäs maalia ja sieltä sitten Pukki irtosi takaviistoon sekä Pohjanpalo etutolpalla. Samalla boksin reunalta Kairinen hiippaili takatolpalle, joten ehkä ideana oli, että Jolle jatkaisi pallon tälle koko pakan läpi? Pohjanpalo voittikin ykköspallon Nörgaardia vastaan, muttei saanut ohjattua palloa luukulle, vaan se meni ohi etukulmasta. Enempää kulmia Suomi ei sitten saanutkaan.


Tanskan ensimmäinen kulma tuli kuuden minuutin jälkeen. Sillä oli kuusi kohdetta, mutta EM-kisoista tuttu 2+2+2 variaatio ei ollut enää käytössä eli pelaajat eivät olleet ripoteltuina eri alueille kahden pelaajan ryppäissä, vaan Höjlund oli vitosen alueella ja viisi muuta kohdetta läjässä taaempana. Eriksenin poissaollessa Jensen oli pallolla, Höjbjerg-Bah kaksikko reunalla ja Maehle hitusen alempana varmistamassa, joten kohdepelaajina toimivat laiturit, topparit ja ankkuri. Suomi puolusti tutusti kahdella aluepuolustajalla (Ivanov-Pohjanpalo), kahdella reunapelaajalla (Antman-Pukki) ja tässä tapauksessa kuudella vartioijalla, kun kohteita oli kuusi. Alhokin joutui tolppamiehen/kolmannen reunapelaajan roolista siis miesvartiointipuuhiin.


Ensimmäisessä kulmassa Kamara jäi täysin Christensenin blokkiin ja hukkasi miehensä Brathwaiten, joka kiersi takaa pilkun kohdalle...


... ja pyssytti ohi etualakulman niukasti.


Tässä kuvassa Tanskalla on vain viisi kohdetta, kun Damsgaard on tarjoamassa lyhyttä, joten Alho on täten vapautettu vartiointipuuhista suojaamaan etualuetta ylimääräiseksi pelaajaksi.


Alho katkaisikin löysän keskityksen.


Mutta kakkospallo lensi suoraan Maehlelle, joka Höjbjergin ja Bahin välistä laukoi puolivolleyn alimpana pelaajana ohi myöhässä olleen Pukin...


... ylärimaan.


Voittomaali syntyi 81. minuutilla kulmapotkusta. Tanskalla oli jälleen vain viisi kohdetta, joten Alho oli ekstrapelaajana etualueella. On myös huomioitava se, että maalintekijä Höjlund on vielä tässä vaiheessa tutusti Kairisen kontrollissa vitosen alueella Suomen aluepuolustajien välissä.


Alho sai kaljunsa väliin ykköspalloon, muttei yltänyt kunnolla siihen, joten se lensi taka-alueelle.


Siellä Lodilta vartiointiroolin perinyt Forss (Suhonen reunalla antmanmaisesti) hukkasi totaalisesti oman miehensä Windin ja samalla Kairinen lopetti kesken kaiken Höjlundin vartioinnin, ei näin!


Lopputulemana Windin pudotus löysi vitosen viivalta Höjlundin, joka puski pallon vapaasti verkkoon. Nuorukaiset Forss ja Kairinen maksoivat karusti oppirahoja kansainvälisen tason erikoistilannepuolustamisen vaateesta. Sparv ei olisi hukannut Höjlundia silmistä hetkeksikään, kunnes tilanne olisi purettu. Tanska kaksi, Suomi yksi.

[Salming]

Suomi - Slovenia 2-0 16.6.2023, EM-karsinnat

Suomi 5-4-1

Pohjanpalo 20
Pukki 10 - Schüller 11 - Kairinen 14 - Antman 8
Niskanen 21 - Jensen 3 - Ivanov 4 - Hoskonen 2 - Alho 17
Hradecky 1

Slovenia 4-4-2

Sesko 11 - Sporar 9
Lovric 8 - Zajc 10 - Gnezda Cerin 22 - Stojanovic 20
Balkovec 3 - Bijol 6 - Brekalo 23 - Karnicnik 2
Belec 1

Vegas Golden Knightsin mestaruushumun keskeytti ikävästi Suomen jalkapallomaajoukkueen ottelu, mutta olihan sitä lähdettävä katsomaan. Etukäteisraportit kertoivat Suomen mahdollisesti avaavan kolmella topparilla, joten kertasin ennen peliä Slovenian maaliskuiset matsit myös viiden alakerralla pelanneita Kazakstania ja San Marinoa vastaan, mutta toki jo ennen peliä kävi ilmi, ettei Suomi puolustaisi 5-3-1-1:llä tai hyökkäisi 3-1-4-2:lla kuten verrokit. Olin harmissani, että Oblakin bongaaminen livenä jäi väliin hänen oltua tunnetusti loukkaantuneena, mutta Bijol ja Sesko olivat onneksi sentään mukana.

Vieraiden avauksessa yllätti se, että Stojanovic oli taas vaihteeksi nostettu oikeaksi laituriksi laitapakin sijaan. Kek ei näemmä millään häntä halua peluuttaa optimipaikalla, vaikka se toimi Astanassa toisella jaksolla. Sen myötä Verbic putosi olettamistani avauksen laitureista penkille. Zajc ei kuitenkaan vaihtanut vasemmalle puolelle, vaan pelasi yllättäen keskellä ja Lovric oli laiturina. Tuokaan ratkaisu ei voittava ollut jälkikäteen tuumattuna. Karnicnik puolestaan vaihtoi takaisin oikealle puolelle, kun Balkovec avasi vasemmalla. Sekin kyllä vielä hieman yllätti, että Brekalo sai kuitenkin jatkaa toisena topparina Blazicin sijasta, vaikka tämä oli tervehtynyt Astanassa tulleesta vammasta. Eikä tuokaan valinta Kekilta nappiin mennyt.

Suomen avaus hämmensi hetken, kunnes palikat asettuivat luonnollisille paikoilleen Kanervan kenttähaastattelun myötä. 3-4-3/3-2-5 hyökkäysmuoto oli passeli valinta Slovenian transitiouhkaa vastaan, koska 5v2-puolustusvalmiuden piti olla riittävä ja niinhän se olikin. Alkulämmittelyn hyökkäysharjoite paljasti sen, että yläviisikossa Pukki täyttäisi mahdollisesti vasemman välikaistan ja Antman oikean. Kairinen puolestaan olisi vasemmalla puolella keskustan kaksikossa. Todellisuudessa kuitenkin Schüller oli vasemmalla puolella ja Kairinen oikealla pohjaparissa. Lisäksi Pukki monesti hakeutui kyllä pelin aikana esim. Pohjanpalon alapuolelle ylimiehittämään keskikaistaa ja sitomaan toisen topparin itseensä eli hyökkäyskaistat täytettiin usein epätasaisesti, jotta kombinaatiopelaaminen olisi helpompaa. Tuttu juttu Suomen peleistä maaliskuusta 2022 alkaen. Samaan aikaan kuin yläseitsikko harjoitteli kuvioita oman boksin reunalla, topparikolmikko oli keskiviivalla puskuharjoituksissa, koska odotusarvona oli helteinen iltapuhde ilmassa suoraviivaista Sloveniaa vastaan.

Istuimeni oli tietysti E3:ssa, jotta näin Slovenian lämmittelyä melko läheltä. Rivi oli toki melko korkealla, mutta näkymä oli esteetön. Parhaiten mieleen vieraiden alkuverryttelystä jäi se, että Sesko kirkkaan oransseissa nappiksissaan potkaisi pari hutia Balkovecin lämmittelykeskityksiin eikä hän sitten itse pelissäkään ollut kliininen viimeistelijä keskityksistä. Boksin reunalta vasurilla apuvalmentajan seinäsyötöistä sijoitukset oikeaan yläkulmaan ja vasempaan alakulmaan sisäsyrjällä sen sijaan olivat tarkkoja. Lisäksi Slovenia reenasi ristipalloja, joilla luoda 1v1-tilanteita laitakaistoille, koska ne ovat osa sen hyökkäyspelikirjaa.

Mitä tulee vaihtoihin, ne eivät ryhmityksiä muuttaneet. 65. minuutilla Vipotnik korvasi toisena kärkeä Sporarin ja Mlakar tuli vasempaan laitaan Lovricin tilalle. 78. minuutilla avaukseen odottamani Verbic pääsi operoimaan nimelliseksi oikeaksi laituriksi Stojanovicin paikalle ja Elsnik tuli keskikentän keskelle Zajcin tilalle. Lopussa vielä Sesko vaihdettiin Celariin. Suomi puolestaan vaihtoi 65. minuutilla Pukin Håkansiin, jolloin Antman vain siirtyi oikeasta laiturista vasemmaksi ja Daniel pääsi oikealle. Peltola otti vasemman sivutopparin paikan Jenseniltä. Hetken päästä Uronen korvasi Alhon ja Niskanen vaihtoi laitaa. Ja 79. minuutilla Kamara ja Suhonen ottivat yksyhteen Schüllerin ja Antmanin roolit.

Suomi pallollisena vs. Slovenia pallottomana

- San Marinoa vastaan Slovenian 4-4-2 prässi oli enemmän 4-2-4 muotoinen vastustajan 3-1-4-1-1 avausmallia vastaan. Slovenia prässäsi hanakasti selvästi heikomman vastustajan iholle ja koko kenttä oli täynnä 1v1-vastinpareja. San Marino joutui paineen alla turvautumaan pitkiin palloihin, joiden jälkeiset kaksinkamppailut se hävisi. Vieraissa Kazakstanissa kuitenkin prässi oli ennemmin 4-4-1-1 muotoinen, kun kärkipari jätettiin 2v4-alivoimaiseksi Kazakstanin samaista 3-1-4-2 avausmallia vastaan. Tuossa pelissä Slovenian laiturit pysyivät kk-linjassa pohjaparin rinnalla seuraten vastustajan wingbackien nousuja. Oletus tähän peliin oli samainen varovaisempi lähestymistapa, joka jättäisi Suomen sivutoppareille (jos viiden alakerta) tilaa kuljettaa puoleen kenttään lähelle kk-linjaa ja antaa alataskuista sitten peliä edistäviä syöttöjä joko vastustajan muodon sisään ylätaskuihin/10-alueelle, houkuttelun jälkeen Slovenian laitapuolustajien taakse leveyteen tai jopa suoraan linjan taakse
- Totuus oli lopulta se, että kun Suomen hyökkäysmalli tosiaan erosi verrokeista ollen 3-4-3/3-2-5, Slovenia prässäsi sitä siten, että kärkipari jossain määrin avoimessa pelissä jätti Suomen topparien jalat auki ja salli näiden pallotella keskenään. Prässitaso oli keskiympyrän yläkaarella. Sen sijaan Sesko ja Sporar yrittivät estää pelaamisen Kairiselle ja Schüllerille (varsinkin Sporar seisoi monesti kiinni vain Schüllerissä), jonka johdosta nämä molemmat satunnaisesti laskeutuivat muodon ulkopuolelle alataskuihin hakemaan palloa kuten Lingman Montenegroa vastaan vuosi sitten, mutta eipä Suomen pohjapari alataskuista kyennyt peliä edistämään, vaan palautti pallon vain takaisin toppareille. Lisäksi tappioasemassa yksi triggeriprässiin oli se, kun Suomen topparit kierrättivät pallon Hoskoselle, jolloin Sesko irtosi tätä kohden ja Arttu usein sen jälkeen vain pikaisesti siirsi pelivälineen eteenpäin toivoen sen löytävän omat pelaajat. Positiivista oli se, ettei hän ollut niin puujalkainen kuin vaikkapa Eurooppa-liigan kotipelissä Ludogoretsia vastaan, jota olin myös katsomassa syksyllä, vaan vaikutti siltä, että hän oli Puolassa kehittynyt pelin avaamisessa. Se oli ilahduttavaa. Slovenian kk-linja puolestaan alkuun peilasi Suomen 3-4-3:n keskimmäisen tason eli Lovric ja Stojanovic periaatteessa olivat vastuussa wingbackeista ja Zajc-Cnezda Cerin kaksikko prässäsi alapuolelta Suomen pohjaparia tarvittaessa, jonka lisäksi he suojelivat puolustuslinjan edustaa, kun Antmanilla oli muutamaan otteeseen tapana tulla palloa vastaan keskikentälle kuten hän mm. Tanska-pelissäkin teki. Viimeisessä linjassa Suomella oli kuitenkin useimmiten 3v4-alivoima vieraiden puolustuslinjaa vastaan. Laitapakit kontrolloivat Pukkia ja Antmania, kun Pohjanpalo oli topparien vastuulla
- Aika usein kuitenkin kävi niin, että Pukki kavensikin tosiaan Pohjanpalon ja Antmanin lähettyville sitoen Brekalon itseensä ja jättäen Pohjanpalon 1v1-tilanteeseen Bijolia vastaan. Kun oikea pakki Karnicnik ei lähtenyt seuraamaan keskelle Pukkia, hänelle avautui tilaisuus sitten kontrolloida Niskasta leveydessä ja Stojanovic puolestaan pystyi prässäämään ylempää joko Jensenia estäen pelinavaamisen tämän kautta tai sitten olemaan vähän kapeammalla kiinni esim. Schüllerissa ja vapauttaen Sporarin prässäämään esim. Ivanovia. Toisaalta kun Suomi sai painettua Slovenian syvälle ja hyökkäysmuoto oli 3-2-5, joko Stojanovic tai Lovric monesti valui viidenneksi pelaajaksi puolustuslinjaan luomaan tasavoiman ja Slovenian puolustusmuoto oli epäsymmetrinen 5-3-2. Useimmiten se oli Lovric, joka oli kapealla välikaistalla lähellä Antmania, jotta Balkovec pystyi helpommin irtoamaan tarvittaessa leveyteen Alhoon. Tämä jätettiin kohtalaisen auki kuitenkin siis sivurajalle ja paine häneen tuli vain, jos Suomi pallon leveyteen kierrätti. Periaatteessa kentällä oli kaksi erillistä 5v5-rypästä eli Suomen alaviisikko topparit+pohjapari vs. Sesko-Sporar-Stojanovic-Zajc-Gnezda Cerin ja Slovenian puolustuslinja+Lovric vastaan Suomen wingbackit ja yläkolmikko. Yhtä kaikki, Slovenian laitureiden kurinalaisuus pallottomana oli siis ennallaan ja nämä tukivat laitapuolustajia parhaansa mukaan luoden leveyteen tutusti pakotettuja tasavoimatilanteita, joten siksi oli tärkeää, että Suomella oli avauksessa pelaajia, jotka pystyivät saamaan jalkansa auki 1v1-tilanteissa, koska lukumääräisten ylivoimatilanteiden luonti laitakaistoille Sloveniaa vastaan ei vain onnistu!
- Tiedossa oli se, että Sloveniaa ei ole keskinkertaisella pallonhallinnalla helppo murtaa ja siksi pidin siitä pelitavallisesta valinnasta, että varsinkin johdossa Suomi usein melko riskittä ohitti Slovenian ylimmät prässilinjat ilmassa ja käytti Pohjanpaloa kohdepelaajana, kun kerran tällä oli lähellä kaksi pudotuskohdetta Antman ja Pukki. Norjallahan mm. Sörloth oli kohde puolustuslinjan edessä ja hänelle pelattiin samanlaisia puolipitkiä syöttöjä ilmassa tai lantionkorkuisina kuin Jollelle tässä ottelussa. Niiden ansiosta Suomi toisinaan pääsikin etenemään lopulta hyökkäyskolmannekselle suoraviivaisesti ja aiheuttamaan kaaosta hetkellisesti organisoimatonta puolustusta vastaan. Haalandiahan sekä Bijol että Blazic viime syksynä alistivat noissa syötöissä, mutta Sörloth tosiaan kykeni pudottamaan palloja omille ja saman toisti Pohjanpalo, joten ovatko he sittenkin norjalaismonsteria parempia hyökkääjiä, heh? Kirjoitin Slovenia-ennakossani myös näin: "On erittäin mahdollista, että Suomenkin hyökkääminen ajautuu siihen, että alakerrasta pelivälinettä chipataan kohti viimeistä linjaa ja sitten on vain kyettävä voittamaan 1v1-kamppailuita". Noin se tosiaan tapahtui ja onneksi Jollekin kykeni kaksinkamppailuita klaaraamaan mukavalla prosentilla eivätkä Pukki ja Antmankaan lapasia olleet viimeisessä linjassa, vaan pystyivät pysymään pallossa ja jatkamaan sen omille
- Myös maalipotkut Hradecky tuppasi suosiolla avaamaan pitkinä puoleen kenttään kohti entistä seurakollegaansa, koska lyhyet maalipotkut Slovenia otti ylhäältä kiinni ja jätti toppareista silloin auki Hoskosen, jolle pari kertaa pelin alussa Suomi ajautui pelaamaan ja tämän avaavat syötöt kulmalipun tuntumasta eivät välttämättä olleet asia, joiden varaan Suomen kannatti jatkossa avauspelaamista nojata. Lovric noina hetkinä juoksi Arttua kohden ja jätti Alhon syöttövarjoon, jos Sesko ei ennättänyt kipittää Ivanovin luota Hoskoseen. Suomen pelinavaus vapaiden sivutoppareiden kautta jäikin siis aika lailla kunnolla testaamatta, kun Stojanovic tosiaan oli vielä Jensenin vastinparina mitä pidemmälle ottelu eteni eikä sitäkään reittiä Suomi hirveästi uskaltanut kokeilla siten, joten kazakstanmaista jatkuvaa pelinavaamista vapaiden toppareiden kautta ei lopulta nähty. Muutamaan otteeseen Suomi lisäksi näytti avaavan ennemmin 2-4-4:llä, kun Niskanen nousi viimeiseen linjaan ja Pukki kavensi tosiaan tieltä pois, jolloin samalla Jensenista tuli enemmän laitapakki keskimmäiseen tasoon Alhon oltua toisella puolella pohjaparin kanssa samassa tasossa. Ja juuri noina hetkinä varsinkin Stojanovic pystyi ottamaan vastuulleen ylempänä Jensenin, kun Karnicnik hoiti Immin ja Brekalo Pukin. Toki ainakin kertaalleen myös Hoskonen nousi keskimmäiseen tasoon ja Alho puolestaan puski itsensä viimeiseen linjaan neljänneksi pelaajaksi, mutta silloin Luke taisi vain chipata yli prässilinjojen kohti Pohjanpaloa tuloksetta
- Slovenian muoto oli sikäli tiivis, ettei Suomikaan kyllä kahden alimman linjan välistä tiloja löytänyt, mutta se oli odotettavaakin, joten sikäli oli entistä tärkeämpää, että tosiaan askissa oli pelaajia, jotka saavat jalan auki laitakaistoilla 1v1-hetkissä. Suomi pyrkikin hakemaan sloveniamaisesti aina välillä puolipitkillä ristipalloilla/puolenvaihdoilla leveyspelaajiaan ja samalla rikkomaan Slovenian muotoa. Jo Norjahan haavoitti Sloveniaa siten, että se houkutteli laitapuolustajan irti muusta puolustuslinjasta ja sitten keskikentältä joku teki pystyjuoksun syntyneestä aukosta välikaistaa pitkin syvyyteen. Suomikin käytti tuota tapaa useasti. Esimerkiksi 20. minuutilla Ivanovin ristipallo putosi leveyteen Alholle. Balkovec irtosi myöhässä kapealta sinne ja Alho sai ykkösellä jatkettua pallon tämän ohitse Antmanille, joka teki laitapakin ja topparin väliin revenneestä aukosta juoksun, jota Lovric ei ennättänyt kontrolloimaan. Vieraiden ykköstoppari Bijol kuitenkin luki tilanteen hyvin ja kavensi viime hetkellä tilan pois eikä Antman päässyt ihan keskittämään, vaikka puoliksi jo ohi meinasikin päästä. Myös heti pelin alussa yksi Schüllerin ristipallo putosi Alholle ja tämä jatkoi taitavasti ilmasta ykkösellä pallon Balkovecin taakse Antmanille. Lovric oli tuolloinkin perässä pari askelta ja Antman pääsi suoraan juoksusta keskittämään, mutta pallo pomppi lopulta taka-alueella olleen Niskasenkin pään yli. Mutta joo, oli hienoa nähdä Suomen hyödyntävän asioita, jotka tällainen amatööritarkkailijakin oli etukäteen bongannut mahdollisiksi vuotokohdiksi. Välillä puolestaan kun Alho jäi alemmas ja Antman hakeutui leveyteen hyökkäysmuodon oltua hetkellisesti lähempänä 2-4-4/3-3-4:aa, tälle haettiin niin ikään ristipalloja, mutta ne tilanteet kuihtuivat jo oikeastaan ennen kuin alkoivatkaan, kun Balkovec ehti käytännössä aina iholle ja siivoamaan pallon yli sivurajan vähintäänkin. Ottelun voittomaalissakin leveydessä jalan saaminen auki 1v1-tilanteessa oli kriittistä, kun Kairisen vastaprässin jälkeen Balkovec puolestaan vuoti Pukkia vastaan irroten pari askelta myöhässä peittämään keskitystä ja Pohjanpalo tökkäsi matalan luukkupallon Belecin längistä verkkoon
- Yksi tapa haavoittaa Sloveniaa leveydestä ovat olleet aukkojuoksujen lisäksi vain yksinkertaiset aloitteet laitapuolustajien selustoihin. Suomi pari kertaa sai houkuteltua Slovenian pakkaa puolessa kentässä vähän ylemmäs ja Karnicnik nukahti sitten Niskasen teräviä aloitteita vastaan, mutta vielä 13. minuutilla jatko suoraan juoksusta boksiin ei omia löytänyt. Sen sijaan kahdeksan minuutin päästä Schüllerin oiva pystysyöttö prässilinjojen välistä tavoitti Niskasen, kun Karnicnik nukahti ja reagoi myöhässä laidallaan. Matala keskitys löysi boksista Pukin, mutta tämä ei laukausta saanut aikaan Pohjanpalon huonosta seinäsyötöstä. Idea oli kuitenkin mainio. Niskanen myös ainakin kertaalleen sai jalan auki puhtaassa 1v2-tilanteessa Karnickia ja Stojanovicia vastaan, mutta keskitys katkesi toppareihin joskus puolen tunnin jälkeen, joten summattuna sanoisin, että Niskanen pelasi hyökkäyssuuntaan ihan kelvollisesti omalla laidallaan ja varsinkin avausjaksolla pystyi olemaan yksilö, joka voitti omat 1v1-tilanteensa 3-4 kertaa. Tarjoiluista boksiin ei vain valmista tullut
- Sen sijaan varsinaisia pystysyöttöjä ilmassa suoraan linjan taakse alakerrasta Suomi ei harrastanut, mutta sen melkeinpä osasin arvata ennen peliä. Tuota Slovenian puolikorkeaa ja tiivistä blokkia vastaan linjan takana oli kuitenkin jonkin verran tilaa, jonne hyökätä, mutta valintana oli ennemmin löytää Pohjanpalo puolustuslinjan edestä kuin lähettää Antman ja Pukki vauhtiin sen taakse. Norja ja Ruotsihan mm. käyttivät jonkin verran pystypalloja suoraan linjan taakse. Osa niistä toki suuntautui laitapuolustajien selustoihin kuten Suomenkin harvat kokeilut Niskaselle, mutta jonkin verran muut pohjoismaat hakivat myös palloja toppareiden taakse, koska Slovenian keskuspuolustajat eivät ole niitä kaikkein nopeimpia, joten olisin halunnut kyllä nähdä edes pari kokeilua Pukille Brekalon selustaan
- Vaikka Suomen yläkolmikko pelasi monesti lähekkäin kombinaatioiden helpottamiseksi ja hyökkäyskaistat oli täytetty epätasaisesti, ei sekään siis keskeltä murtautumista helpottanut. Sen sijaan silloin kun Pukki oli "omalla paikallaan" vasemmalla välikaistalla, hän pari kertaa ottelun alussa pääsi peippailemaan boksiin saakka yksilötaitonsa turvin. Noihinkin hetkiin toki osaltaan liittyi se, että Niskanen leveydessä venytti vastustajan muotoa ja teki Pukille enemmän tilaa "aukkoon" vasemmalle välikaistalle, mutta Antmanista poiketen Pukki ei pystyjuoksuja tehnyt, vaan halusi palloa jalkaansa. Erään peippailun lopputulos avauskympillä taisi olla se hyvä seinäpeli Pohjanpalon kanssa, mutta matala sisäsyrjäsijoitus ei uponnut. Muutoin Slovenia puolusti 10-alueen tutun vakaasti, mutta sanoisin silti, että Suomen hyökkäyspelaamiseen kaistojen epätasainen täyttäminen aika ajoin on tuonut juonikkuutta ja se on ollut hyvä muutos. Itse tosiaan bongasin sen ensi kertaa silloin vuosi sitten maaliskuussa Slovakia-harjoituspelissä, kun Suomi hyökkäsi 2-2-6:lla ja yläkuusikossa todella monta pelaajaa oli lähellä toisiaan linjojen väleissä. Voi olla, että sitä oli aiemminkin harrastettu, mutta korkeintaan satunnaisesti. Ja tietysti Montenegro-kotipelissä vuosi sitten Suomelta nähtiin ajoittainen hyviä komboja. Nyt laadukkaampaa puolustusta vastaan ne jäivät vähiin, mutta sellaista jalkapallo joskus on
- Negatiivisista tilanteenvaihdoista Suomi selvisi viiden pelaajan puolustusvalmiuden turvin melko ehjästi. Toki heti pelin alussa kun pohjapari hukkasi pelivälineen keskiviivalla, topparit joutuivat vain peruuttamaan, mutta onneksi Sporarin syöttö 3v3-tilanteessa epäonnistui täysin. Muutoin sitten Jensen-Ivanov kaksikko piti Sporarin aika hyvin pihdeissään tilanteenvaihdoissa. Mieleeni jäi myös Kairiselta yksi pysäytetty tilanteenvaihto liukumalla ja toki tämän vastaprässi hyökkäyskolmanneksella johti voittomaaliinkin, joten hän otti hyvin Kamaran roolin menetysten jälkeisissä hetkissä, koska Glenhan parhaimmillaan on ollut niissä elintärkeä. 39. minuutilla puolestaan aika lailla silmieni edessä ihastelin Pukin väkevää vastaprässiä, jolla hän riisti takaa päin pelivälineen Stojanovicilta. Tämähän on syvältä lähtevissä vastaiskuissa Slovenian vastahyökkäysten sielu kyvyllään kuljettaa läpi vastaprässin, mutta tässä pelissä hänet hidastettiin erinomaisesti. Tuon Pukin vastaprässin lopputulemana oli jopa heitto Suomelle. Kaksi vähän heikommin puolustettua tilanteenvaihtoa Suomelle kuitenkin sattui. 33. minuutilla Niskanen menetti pallon laidalla Karnicnikille ja tämä syötti heti Jensenin selustaan livahtaneelle Sporarille. Keskitys boksiin löysi toisesta aallosta mukaan tulleen Gnezda Cerinin, joka siirsi ykkösellä viereen Seskolle, mutta Hoskosen uskomattomat tuplablokit estivät maalinteon. Tuo oli kyllä niin tavaramerkkimäinen nopea vastaisku vierailta, jossa pallo pelattiin montenegromaisesti heti riistosta kärkiparille vastustajan puolustuslinjan taakse, joten on annettava tunnustusta Slovenialle hyvin toteutusta vastaiskusta. Muutoin kyllä sitten topparit ehtivät pelin alle estämään nopeat pystysyötöt. Toisella puoliajalla kuitenkin vielä toistamiseen lukumääräinen ylivoima menetyksen jälkeen ei vain riittänyt, kun Sesko pääsi Hoskosen edestä jatkamaan pallon viereen Sporarille, joka pudotti takaviistoon Stojanovicille, mutta Hradecky heittäytyi alakulmaan laukauksen tielle

Slovenia pallollisena vs. Suomi pallottomana

- Slovenia tutusti avasi alhaalta 2-4-4:llä, joka muuntui hyökkäyskolmanneksella viimeistään 2-3-5:ksi tai jopa 2-2-6:ksi, kun yhtä aikaa molemmatkin laitapuolustajat nousivat viimeiseen linjaan ja laiturit kavensivat tieltä pois välikaistoille. Varsinkin tappiolle jouduttuaan Slovenia hyökkäsi koko loppupelin ajan 2-2-6:lla ja keskimmäiseen tasoon jäi vain kaksi pelaajaa topparien yläpuolelle huolehtimaan puolustusvalmiudesta, kun vielä maaliskuussa esim. Kazakstania vastaan Slovenia oli avausjaksolla todella konservatiivinen ja piti laitapakit pohjapelaajien kanssa samassa tasossa, jolloin viimeisessä linjassa oli vain neljä miestä, mutta nyt tosiaan viimeistään tappiolle jouduttuaan Slovenia halusi selkeästi saada viimeiseen linjaan 6v5-ylivoiman Suomen viiden alakertaa vastaan. Se oli ihan toimiva muutos, kun mm. pallonhallinta siirtyi vieraille avausjakson jälkimmäiseksi puolikkaaksi. Toki jo ottelun alussa muutaman kerran Suomen valuttua syvälle Slovenia esitteli tuon 2-2-6:n. Stojanovic ja Lovric täyttivät ylätaskut, vaikkei varsinkaan Stojanovicille muodon sisässä pelaaminen kyllä kovin ominaista minusta ole, vaan enemmän hänestä olisi saanut irti leveydessä laitapakkina
- Suomi prässäsi Sloveniaa korkealta siten, että muoto näytti välillä 5-2-3:lta ja välillä 4-4-2:lta. Ensin mainitulla prässivastuut olivat pitkälti sellaiset kuin ennen peliä pikaisesti pohdittuna oletin. Puolustuslinja tietysti loi 5v4-ylivoiman Slovenian ylänelikkoa Lovric-Sesko-Sporar-Stojanovic vastaan. Ja ylivoima oli nimenomaan keskellä toppareilla (3v2) ja Niskanen-Alho kaksikko jätettiin puolustamaan Stojanovicia ja Lovricia. Keskikentän kaksikko peilasi Slovenian pohjaparin (Kairinen vs. Zajc ja Schüller vs. Gnezda Cerin). Yläkolmikossa Pohjanpalon vastuulla olivat topparit, kun Pukki prässäsi oikeaa pakkia Karnicnikia ja Antman vasenta pakkia Balkovecia. Välillä kuitenkin Niskanen nousi kk-linjaan ja Antman putosi siihen, jolloin prässi oli enemmän 4-4-2:n kaltainen. Tuo oli todella korkean prässin muoto, jolla saatiin 1v1-vastinparit koko kentälle, kun Pukki siirtyi kiinni Brekaloon, Niskanen perässä Karnicnikiin ja Jensen puolestaan Stojanoviciin, jolloin Ivanovin vastuulle jäi Sporar ja Hoskosen Sesko. Esimerkiksi 28. minuutilla Suomen korkea prässi koko kentän miesvartioinnilla tuotti katkon puolessa kentässä, kun Slovenian alakerta oli pakotettu epätarkkaan roiskaisuun. Viime marraskuussahan Norja-pelissä Niskanen yhtä lailla nousi pallottomana monesti kk-linjaan, joten olihan tuotakin ennen siis harjoiteltu
- Silloin kun Suomi valui 5-4-1:een ja toki 5-2-3:ssakin merkittävää oli se, että Pohjanpalo piikissä sulki jatkuvasti Bijolin jalan ja salli toppareista sen sijaan Brekalon ihan rauhassa avata peliä. Tämä oli täysin neuvoton haasteen edessä eikä arajuurimaisesti uskaltanut kuljettaa tarpeeksi lähelle seuraavaa prässilinjaa antaakseen murtavia syöttöjä, vaan hän antoi niitä riittävän turvaetäisyyden päästä kauempaa, mutta samalla ne olivat epätarkkoja. Brekalolta jäi mm. avausjaksolla mieleen yksi harhapassi, kun hän yritti poimia oikealta välikaistalta muodon sisästä Sporarin tai Stojanovicin, mutta Kairinen oli välissä. Toisella jaksolla puolestaan Brekalon harhasyötöstä seurasi tuhoisa 2-0 maaliin johtanut vastahyökkäys, joten annan sulan Suomen valmennukselle siitä, että suunnitelmana oli niin tylysti ottaa Bijolin pystysyötöt veks, mutta sallia puujalkaisen Brekalon pelinavaus. Ehkäpä se Blazic olisi kannattanut avaukseen laittaa toiseksi toppariksi
- Slovenia ei ollut niin suoraviivainen kuin oletin, vaikka avausminuutilla Jensen jo kahdesti ilmassa Sporaria alistikin. Osin aikaisen maalin myötä pelinkuva muuttui Kazakstan-pelin kaltaiseksi eli vieraiden oli otettava pallonhallinta ja Suomi sen myös antoi valuen herkemmin 5-4-1:een kyttäämään vastaiskuja. Siksi vieraiden kärkiparin yhteispelaaminenkin jäi vajaaksi, kun Sporarin targetpelaamista ilmassa ja Seskon vastaliikkeitä syvyyteen ei voitu optimaalisesti käyttää. Slovenian pallotempo vakuutti San Marinoa vastaan ja he saivat esim. Pohjois-Irlantia paremmin edettyä vastustajan muodon sisään, kun sinne aukeni tiloja liikuttamisen seurauksena. Tässä pelissä vierailla oli tappiolla pyrkimys sivuttain palloa kierrättämällä väsyttämään ja venyttämään Suomen muotoa. Huuhkajien kahden alimman linjan väli pysyi kuitenkin tiiviinä aika lailla loppuun saakka, joten riittävän kova Slovenian pallotempo ei kuitenkaan sitten ollut, vaikkeivat peliteot per minuutti sinällään hirveästi silmätestin perusteella eronneet Slovenian viime pelistä, mutta sanmarinomaista muodon rakoilua ei Suomelta nähty, vaan ylätaskut ja 10-alue pysyivät tukossa. Kotijoukkueen kk-linja asemoi itsensä aika kapealle, kun blokkivaiheessa Pukki ja Antman peittivät välikaistoja (jotteivat Zajc ja Gnezda Cerin pystyneet pelaamaan ylätaskuihin Lovricille ja Stojanovicille) ja irtosivat leveyteen vastustajan laitapakkeihin vain, kun Slovenia kierrätti näille pallon. Topparikolmikko puolestaan pumppasi mainiosti vastaan, jos kk-linja murrettiin. He kykenivät estämään Slovenian muodon sisässä olleen ylänelikon kääntymiset hyvin välikaistojen välisellä alueella ja pärjäsivät kaksinkamppailuissa niin maassa kuin ilmassa. Jensen alisti mm. Sporaria muutamaan otteeseen maakaksinkamppailuissa ja toisella jaksolla Ivanov riisti pallon tämän etupuolelta aiheuttaen keltaisen kortin sloveenille. 71. minuutilta jäi mieleen puolestaan se, kun Seskolle chipattiin alhaalta vaikea pallo toppareiden eteen, mutta Hoskonen pysyi hyvin miehensä iholla ja tökkäsi pelivälineen nuorelta supertähdeltä pois jalasta. Stojanovic puolestaan pääsi kertaalleen kääntymään avausjakson loppupuolella, mutta oikean jalan laukaus paristakympistä oli marja Lukelle
- Kakkospalloissa Suomi pärjäsi kiitettävästi, koska keskikentän linjassa oli se neljä pelaajaa laitureiden valuttua siihen. Pelkästään Schüller ja Kairinen eivät olisi riittäneet välttämättä, koska osin siksi Kazakstankin vaihtoi Kansojen liigan 5-2-3:sta karsinta-avauksessa nähtyyn 5-3-1-1:een, jotta sillä olisi kolmen miehen kk-linja harjaamassa kakkospalloja. Ja Kazakstanilla nimenomaan laiturit eivät kovin herkästi kk-linjaan valuneet viime syksynä, joten siksi muutos oli perusteltu toisin kuin nyt Suomella, jonka laiturit putosivat kk-linjaan, joten siinä oli monesti se neljä pelaajaa
- Yhtenä klassisena puolustusblokin murtamiskeinona Slovenia käytti keskityksiä, kun keskikaista oli ummessa. Leveyspelaajina toimivat tosiaan enimmäkseen laitapuolustajat Balkovec ja Karnicnik. Ja näitä pyrittiin löytämään mm. ristipalloilla, joita Slovenia reenasi lämmittelyssäkin. Paras aihio oli 27. minuutilla, kun pelillisen moottorin Gnezda Cerinin puolenvaihto laskeutui Karnicnikin jalkaan ja Niskanen joutui irtoamaan myöhässä leveyteen, kun Pukki tuli ohitetuksi tuolla puolenvaihdolla ilmassa eikä tämä siten enää ehtinyt ajoissa liikkumaan kapealta leveyteen. Matala keskitys löysi boksiin painottomalta välikaistalta juosseen Lovricin, mutta tämä laukoi ohi maalin 14 metristä. Muutenkin pari kertaa keskitysten peittämisessä oli haasteita, kun Suomi siis jätti vastustajan leveyspelaajat lähtökohtaisesti kohtalaisen vapaiksi ja irtosi leveyteen vain, jos Slovenia pallon sinne kierrätti. Kyse ei kuitenkaan ollut kommunikaatio-ongelmista laitureiden tai wingbackien kesken, vaan vain siitä, että kapealta oli hankala aina ehtiä ajoissa blokkaamaan keskityksiä. Eritoten Niskasen laidalta sateli 3-4 turhan vapaata luukkupalloa illan aikana, mutta onneksi boksipuolustus toimi tai pallot leijailivat yli pakan. Toisella laidalla vaarallisin aihio oli vartti ennen loppua. Siinä nopea kierrätys Balkovecille toimi eikä Håkans välikaistalta ehtinyt kipittää ajoissa laitakaistalle peittämään laadukasta vasuria. Sesko oli puolestaan boksissa hakeutunut Hoskosen luota keskemmäs ja pääsi Ivanovin pihdeistä puskemaan, mutta Suomen onneksi hiuksenhienosti ohi takayläkulman. Koripallotermein jotainhan on pakko vastustajalle aina jättää eikä kaikkia optioita voi yhtä aikaa puolustaa, joten varmaan Suomelle sopi ihan hyvin se, että Slovenia muutaman puolivapaan keskityksen kaukaa laitakaistoilta voi saada aikaan, kunhan keskusta on tukossa. Sekin Suomelle sopi, että Slovenia kokeili kaukolaukauksia, koska Lovricin kaikki vedot leijailivat reilusti yli
- Slovenian chipit tai puolipitkät nostot puolustuslinjan selustaan Suomi puolusti aika hyvin läpi illan. Heti neljännellä minuutilla Balkovec 2-3-5:llä hyökätessä haki keskimmäisen tason alataskusta nostoa toppareiden taakse rynnineelle Lovricille, mutta Ivanov taisi olla päineen välissä. Muutaman kerran avausjakson viimeisellä vartilla puolestaan keskikentän pohjalta Gnezda Cerin ja Zajc vuorotellen kokeilivat chipata selustaan, kun muita etenemisreittejä ei löytynyt. Ainoa onnistuminen tuli 31. minuutilla rajaheiton jälkeen, kun Zajc juoksi lähelle pelattavaksi ja sai jalkansa auki kk-linjaa vastaan. Samalla Stojanovic teki muodon sisästä oikeaa välikaistaa pitkin pystyjuoksun ja Jensen jäi hieman telineisiin. Kääntö luukulle löysi Seskon, mutta tämä ohjasi onneksi vain takatolppaan. Muut nostot Suomen puolustuslinja selvitti ja tosiaan aika vähän niitä edes oli, kun paine pallolle kk-linjalta oli kohtalaisen hyvää. Avausjakson lisäajalla kuitenkin sitten Sesko pysyi kurissa, kun Hoskonen luki ajoissa Balkovecin sivurajalta antaman maanuoliaissyötön selustaan ja ehti ajoissa pallon alapuolelle. Toisen puoliajan alussa puolestaan laitapakki Karnicnikin kanssa hetkellisesti rooleja vaihtanut Stojanovic tarjoili sivurajalta balkovecmaisen pehmeän syötön sivutopparin taakse ja Jensen jäi toistamiseen telineisiin. Sillä kertaa Sporar oli vikkelämpi ja laukoi niukasti ohi takakulman maata pitkin ennen kuin Ivanov ehti kaventaa eteen tukkimaan tilan. Päätösvartilla puolestaan Pohjanpalo hieman ehkä väsyi eikä jaksanut enää niin kurinalaisesti peittää Bijolin avointa jalkaa. Niinpä tämä esim. 76. minuutilla pääsi keskiviivalta antamaan tavaramerkkichipin Hoskosen taakse Seskolle, mutta Ivanov tiivisti ajoissa kohti laitaa ja tukki tilan. Sesko ei päässyt etenemään kohti maalia haltuunottonsa jälkeen. 89. minuutilla puolestaan Verbic teki stojanovicmaisen pystyjuoksun oikeaa välikaistaa pitkin ja Bijol poimi sen, mutta laukaus suoraan ilmasta vaikeasta asennosta meni oikealta ohi reilusti. Yhtä asiaa juonikasta asiaa selustajuoksuihin liittyen jäin Slovenialta kaipaamaan. Esimerkiksi viime pelissä San Marinoa vastaan Karnicnik teki leveydestä muutaman terävän spurtin linjan taakse ja hänen kontrollointinsa oli hankalaa, mutta tässä pelissä niitä ei nähty ainuttakaan! Olisin helposti voinut kuvitella, että Niskasellakin olisi ollut ongelmia, jos Karnicnik olisi pimeältä puolelta muutaman pystyjuoksun rangaistusalueelle tehnyt, mutta Suomen onneksi niitä ei siis nähty
- Suomen positiivisissa tilanteenvaihdoissa kotijoukkue löysi todella hyvin Pohjanpalon Bijolin etupuolelta. Tämä oli monesti askeleen perässä eteenpäin puolustamisessaan ja vastaprässi keskiviivalla jäi vajaaksi. Se oli jopa yllättävää, kun kyseessä oli kuitenkin Italian pääsarjan laatutoppari vastassaan sarjaporrasta alempana pelaava suomalaiskärki. Sama ongelma oli toki Brekakolla Pukkia vastaan. Ja kun Slovenia hyökkäsi tosiaan 2-2-6:lla, Pukkikin pääsi aika usein hyökkäämään isoon tilaan Brekaloa vastaan vain neljän pelaajan puolustusvalmiutta vastaan, kun Slovenian oikea pakki piti leveyttä ylempänä viimeisessä linjassa eikä Karnicnik sieltä ehtinyt aina auttamaan ajoissa. 2-3-5:llä hyökätessä "sivupaine" joltain keskimmäisen tason pelaajalta pallonmenetysten jälkeen olisi varmasti ollut vahvempi. Gnezda Cerin ja Zajc eivät varsinaisesti ole mitään pallorosvoja, joten kaksistaan keskikentän pohjalla heiltä ei riittämiin tukea toppariparille myöskään tullut. Mitä tulee vielä Pukkiin, vaikka tämä sieti hyvin ensimmäisen vastaprässin ja pääsi puikahtamaan mm. avausjaksolla Zajcin ohi längejä käyttämällä ja Brekalon selustaan oikein ajoitetulla ensimmäisellä kosketuksella, viimeiset ratkaisut jättivät toivomisen varaa. Pari kertaa hän kuskasi umpikujaan, kun mm. Gnezda Cerin suunnilleen yhden ja ainoan kerran onnistui pysäyttämään vastaiskun spurtattuaan alaspäin. Lisäksi yksi siirto suoraan juoksusta selustaan Antmanille karkasi hieman pitkäksi veskarille asti. 24. minuutilla Antman kuitenkin pääsi tilanteenvaihdossa haastamaan yhdellä yhtä vastaan Balkovecia, kun Pohjanpalo ensin juoksi prässin kiinni veskariin ja tämän roiskaisuavauksen Suomi raapi itselleen keskikentällä. Antmanin haasto tuotti kulmapotkun. Toisella puoliajalla minua häiritsi se, että Slovenia oli jotenkin entistä laiskempi palaamaan puolustukseen. Aiempien pelien kurinalaisuus ja nopea valuminen kahdeksan miehen tiiviiseen blokkiin oli oikeasti tipotiessään. Esimerkiksi kun noin kymmenkunta minuuttia toista jaksoa oli pelattu, Suomi pääsi kahdesti parin minuutin sisään vastahyökkäämään siten, että Slovenian toppareiden oli vain pakko peruuttaa, kun yläpuolelta palloa kuljettaneisiin suomalaisiin ei riittävää prässiä tullut. Antman laukoi suoraan juoksusta vastustajan kautta pallon yli päädyn hankkien kulmapotkun ja hetken päästä Schüller sai pitkään arpoa syöttövalintaa, kunnes pieni chippi löysi Antmanin, joka laukoi oikealta välikaistalta ohi takakulman. Niinpä oli vain ajan kysymys, koska Suomi tekisi vastahyökkäysmaalin ja hetkeä myöhemmin se toteutui 2-0 maalissa. Kaikki alkoi jälleen siitä, että Brekalolla oli pallollisena sormi suussa. Hänen murtava syöttöyrityksensä katkesi Suomen keskikentän linjassa Schülleriin ja transitiosta Pukki teki vihdoin oikean viimeisen ratkaisun siirtäen pallon Antmanille, jonka kuti pelin alapuolelle niukin naukin ehtineen Balkovecin jaloista painui taka-alakulmaan. Suomi kaksi, Slovenia nolla

[Salming]

Erikoistilanteet

- Erikoistilanteissa mielenkiintoista oli nähdä se, että keskittäisikö Slovenia kulmapotkunsa tutusti etutolpalle, josta tulisi mahdollinen jatko maalin eteen tai jopa suora viimeistely-yritys. Se kuitenkin oli selvää, että yhtään vapaata kohdepelaajaa Suomi ei jättäisi toisin kuin Kazakstan, jonka aluepuolustuspohjaista puolustustapaa Slovenia haavoitti onnistuneesti vieraissa, kun Brekalo vapaana kohdepelaajana sai rauhassa juosta viiden metrin alueen etukulmaan ja puskea pallon reppuun. Niinpä ounastelin, että ehkä ennemmin Slovenia vain keskittäisi jonnekin pilkun tuntumaan ja toivoisi, että ykköskohdepelaaja Bijol voittaisi oman vartioijansa 1v1-tilanteessa. Niin kävikin heti Slovenian ensimmäisessä kulmassa 79. minuutilla, jonka antoi tutusti Gnezda Cerin. Bijol irtosi vartioijastaan Hoskosesta taaksepäin, mutta Suomen onneksi hän hieman kompuroi juuri ratkaisevalla hetkellä ja volley pilkun kohdalta epäonnistui. Kohteita boksissa Slovenialla oli kaikkiaan kuusi tappioasemassa. Heti perään seurasi uusi kulma, jossa Hoskonen jäi puolestaan parin slovenialaisen blokin taakse ja Bijol sai täysin vapaasti leikata nyt vuorostaan etualueelle, josta jatko syöksypuskemalla maalin eteen katkesi totutusti etutolpan aluetta puolustaneeseen Pohjanpaloon. Ivanov oli vielä takana toisena aluepuolustajana varmistamassa, mutta kulmapotkujen puolustamisesta ei voi siis kehuja antaa, kun molemmilla kerroilla vaarallisin kohdepelaaja oli niin vapaana. Hoskonen maksoi oppirahoja kuten Tanskassa tekivät Forss ja Kairinen 2-1 voittomaalissa
- Suomen kulmapotkuissa odotin vain sitä, että Suomi keskittäisi yli etutolppaa aina suojelevan Seskon, koska tämä on jollemaisen hyvä erikoistilannepuolustaja päällään. Toiveeni ei kuitenkaan toteutunut, vaan avausjakson ainoa Kairisen sisäänpäin kiertänyt kulmapotku jäi Sporarin nuppiin, kun tämä olikin ottanut Benjaminin roolin. Seskokin toki puolusti aluetta, mutta keskellä vitosen viivaa tällä kertaa. Suomellahan kohteina olivat kärkipari ja topparit. Tuossa ensimmäisessä kulmassa kaksi topparia taaempana teki blokeillaan Pohjanpalolle tilan leikata pilkun kohdalta kohti etutolppaa, joten idea oli toki hyvä, mutta minusta tuo vuosi sitten niissä maaliskuun harjoituspeleissä esitelty kuvio oli väärä tähän peliin johtuen juuri Slovenian hyvistä etualuepuolustajista Sporarista/Seskosta. Johonkin toiseen matsiin erikoistilannepankista tuon kuvion kyllä olisi voinut kaivaa. Toisen puoliajan ainoasta kulmastakaan ei valmista tullut
- Sivuvapaapotkuissa Slovenia oli aiemmin ollut helisemässä, kun vastustaja oli vain keskittänyt keskelle boksia tornimaisille toppareille. Norjaa vastaan vastustajan lievä rike juuri ennen puskua pelasti sloveenit takaiskulta ja Astanassa Oblakin piti venyä huipputorjuntaan viime hetkillä Marochkinin puskuun. Niinpä oletin Ivanovin ja Jensenin rynnivän vain keskeltä kohti maalia Slovenian 7-8 miehen linjan läpi. Suomi ei kuitenkaan yhtään sivuvapaapotkua saanut, kun Slovenia rikkoi vain yhdeksän kertaa LiveTulosten mukaan. Harmi, koska Suomen vapaapotkukuvio olisi ollut kiinnostava nähdä
- Slovenia puolestaan keskitti paljon taka-alueelle Kazakstania vastaan, mutta sehän oli scoutattu heikoksi kohdaksi minunkin toimesta jo ennen karsintojen alkua, joten en odottanut välttämättä saman toistuvan nyt. Ensimmäisessä sivuvapaapotkussa pallon takana oli ennenkin erikoistilanteita vasurillaan antanut Balkovec. Hän ei kuitenkaan keskittänyt, vaan syötti viereen Lovricille, joka haki 25 metristä keskeltä chippia vasempaan reunaan, joten pienen siirron kautta Slovenia haki yhä taka-aluetta ja nimenomaan ykköskohde Bijolia, mutta Pohjanpalo taisi olla päineen välissä purkamassa

Yksilöt

Hradecky oli maalissa hyvä. Yksi nykyisin pakollinen väärin arvioitu keskityspallo hänelle toisella puoliajalla sattui, mutta muuten hän haki vitosen alueelle tulleet pallot käsiinsä varmasti. Stojanovicin alakulmapiiskan pysäytys alakulmasta toisella puoliajalla oli komea torjunta heittäytyen. Pallollisena hän oli arvokas, kun suunnitelmana oli hieman ruotsi- ja norjamaisesti ylittää vastustajan ylimmät prässilinjat ilmassa kohdepelaajaa hyödyntäen. Luken avaukset löysivätkin tiensä aika mukavasti Pohjanpalolle topparien etupuolelle ja tämä kykeni osan niistä pudottamaan omille, vaikka vastassa oli ykköstoppari Bijol.

Topparikolmikko kokonaisuudessaan puolusti hyvin selustaa eikä Slovenia kyennyt laittamaan esim. Seskoa vauhtiin. Pari kertaa toki Jensenin selusta vuoti Stojanovicia ja Sporaria vastaan, mutta kuten todettua kokonaisuus oli hyvä. Yhtä lailla topparikolmikko myös pumppasi vahvasti eteenpäin kukin kerrallaan, kun kahden alimman linjan väli oli tukittava. Kukaan ei kaksinkamppailukovuudessa vuotanut. Jensen pärjäsi mukavasti Sporaria vastaan sekä maassa että ilmassa ja sai monesti vielä tukea Ivanovilta, joka oli viimeinen lukko. Hoskonen puolestaan piti yllättävän hyvin Seskon kurissa, ennakoi tämän muutamat aloitteet ja esti kääntymiset 10-alueella. Pallollisena Ivanoville sattui alussa yksi harhasyöttö, mutta ristipallokokeilut olivat potentiaalisia. Hoskonen oli puolestaan tosiaan yllättävän vähän pulassa Seskon prässiä vastaan ja kehittynyt selkeästi jalalla. Stojanovic puolestaan eliminoi pitkälti Jensenin kautta etenemisen. Erikoistilannepuolustamisessa Hoskonen oli heikko lenkki Bijolia vastaan, mutta muuta negatiivista ei iltapuhteesta mieleen jäänyt.

Wingbackeista Niskasen ainoa miinus oli muutama peittämätön keskitys, kun hän ei vain niihin ehtinyt ajoissa kapealta. Toki Suomelle kelpasi varmasti se, että Slovenia keskitti kaukaa laitakaistoilta, mutta 1v1-puolustamiseen leveydessä kaipaan jatkossa vielä piirun verran parempaa ennakointia aggressiivisuutta. Alho puolestaan ei ensimmäistä kertaa jättänyt peliä kesken kramppien vuoksi. Siihen asti hän pelasi minusta ihan OK ja kykeni kombinaatiopelaamiseen hyökkäyskolmanneksella yhdellä kosketuksella, josta Antman kiitti välikaistajuoksuillaan. Puolustussuuntaan Alhon laita pysyi aika hyvin tukossa ja tämä Niskasta vähän paremmin ehti ajoissa estämään keskitysaikeet leveyspelaajalta (Balkovec).

Keskikentän pohjalla Schüller oli Pohjanpalon ohella minulle Suomen paras pelaaja. Pallovarmuus ja prässinsietokyky Slovenian ylimpien prässilinjojen välissä alhaalta peliä avatessa oli ihailtavaa. Hän ei palloja menetellyt ja oli tärkeä pelin moottori. Pallottomana puolestaan Rade suojasi melko hyvin puolustuslinjan edustaa ja antoi painetta pallolle, kun oli hänen vuoronsa. Siksi Gnezda Cerinkaan ei liiaksi päässyt dominoimaan pallollisena ja käyttämään monipuolista syöttöarsenaaliaan Suomen kk-linjan etupuolella. Kairinen puolestaan uurasti ihan OK. Vastaprässi ennen avausmaalia oli tietysti yksi kohokohta ja samoin erään toisen tilanteenvaihdon pysäyttäminen liukumalla. Muodossa puolustettaessa hän Schullerin tavoin piti kahden alimman linjan välin tiiviinä eikä Slovenia kyennyt keskeltä murtautumaan. Pallollisesta vaiheesta ei ole sen kummempaa sanottavaa.

Yläkolmikossa Pohjanpalo oli hyvä kohdepelaaja, vaikka vastassa oli laadukas Bijol. Sanoisin mututuntumalla, että voitetut pääpallot menivät aika tasan. Tilannekovuus oli kunnossa. Pallottomana hän puolestaan jätti varmasti ohjeistetusti Brekalon jalan koko ajan auki ja esti pelinavaamisen Bijolin kautta. Se sujui aika hyvin ja pari kertaa Jolle juoksi prässinsä Bijoliin niin loppuun asti, että taklasi tätä hurmoksellisesti kylkeen. Hän oli ytimessä. Voittomaalissa viimeistely oli kliininen Brekalon vuodettua boksipuolustamisessa. Antman teki hyviä välikaistajuoksuja syntyneistä aukoista pystyyn ja haki uutterasti keskityksiä suoraan juoksusta. Suunnanmuutoksissa hän oli elementissään haavoittaen koko ajan Balkovecin jättämää tilaa. Pari kertaa tämä toki ehti pelin alapuolelle, mutta siitä huolimatta Antman kykeni laukomaan pallon pussiin toisella jaksolla. Pallottomana puolestaan Oliver oli Tanska-pelin tavoin työteliäs ja ravasi leveyteen tarvittaessa kohti Balkovecia, jotta Alho pystyi pysymään puolustuslinjassa eikä tämän tarvinnut pompata vastaan. Sekin vakautti nimenomaan Suomen oikean laidan puolustamista verrattuna vasempaan, jossa Pukkikin toki kapealta irtosi leveyteen, kun aika oli, mutta jätti vähän enemmän aina etäisyyttä vastustajaan toisin kuin Antman, joka tykkäsi mennä lähes iholle saakka. Pukki puolestaan pallollisena väläytti pari kertaa välikaistalla ja oli muodon sisässä ahtaassa tilassa se paras yläkolmikon yksilö. Transitioissa viimeiset valinnat sakkasivat ennen 2-0 maalia, mutta kehut on annettava siitä, että hän kuitenkin sieti vastaprässiä erinomaisesti ja kykeni pyörähtämään ohi vastustajista yksilötaidolla.

Vaihtopelaajista Peltola oli pari kertaa juuri ajoissa oikeassa paikassa katkomassa, kun mm. Uronen kertaalleen hävisi leveydessä 1v1-tilanteen ja hänen piti tiivistää kohti laitaa. Uronen puolestaan tosiaan kertaalleen puolusti vähän löperösti, mutta oli muuten perusvarma, vaikka lisäajalla purku kulmalipulta ei millään meinannut onnistua. Kamaran varttitunnistakaan ei mitään erityistä kerrottavaa jäänyt. Suhonen sen sijaan hyvin jekutti kertaalleen leveydessä Karnicnikin ja pääsi ajamaan boksiin, muttei saanut rankkaria. Pidin hänen juoksuvoimasta ja siitä, että hän yritti aina haavoittaa juuri laitapakin takana ollutta tilaa, kun Suomi pallon sai loppuhetkillä. Håkans puolestaan oli yläparvelta katsottuna hieman ruipelo ja oli kertaalleen myöhässä peittämässä Balkovecin keskitystä, kun juoksuvoima ei tuoreenakaan riittänyt kipittämiseen välikaistalta laitakaistalle. Pallollisena hän ei oikein päässyt vauhtiin, joten maajoukkuedebyytistä jäi hieman hajuton ja mauton loppumaku.

Slovenian maalissa Belec kenties hyvänä päivänä olisi molemmat takaiskut torjunut. Parasta antia oli hänen liberopelaamisensa, kun Suomi pari kertaa kokeili syöttää linjan taakse, mutta Belec tukki tilan toppareiden takana vastaantuloillaan. Pallollisena muutama pidempi syöttö karkasi yli sivurajasta.

Toppareista Bijolin askel livenä oli vähän koikkelehtiva ja se yllätti. Eipä ihme, että FIFAssa nopeusarvo taitaa olla vain 65, koska lievästi raskastekoinen hän oli. Pallollisena hän ei päässyt loistamaan, koska Jolle sulki hänen oikeaa tassuaan, mutta kun toisella jaksolla tämäkin pari kertaa väsähti, Bijolilta nähtiin tavaramerkkimäisiä chippeja koko vastustajan kollektiivin taakse, mutta tosiaan Suomen puolustuslinja hoiti ne hyvin. Tuollaisissa puolipitkissä syötöissä kuitenkin Bijol oli ihan pätevä tilaisuuden saatuaan. Pallottomana jatkuva painiminen ilmassa Pohjanpaloa oli hauskaa katsottavaa. Kuten jo ylempänä totesin, aika tasaveroisia he olivat. Bijol tuli voimalla muutamiin pääpalloihin, mutta heti kun hän ei niin tehnyt, Jolle kyllä kykeni voittamaan pelivälineen Suomelle. Pienen miinuksen annan Bijolille siitä, että johtuen ehkä juuri raskasjalkaisuudesta, negatiivisissa tilanteenvaihdoissa hän oli liian usein askeleen perässä eikä saanut paineistettua riittävästi selkäpuolelta Pohjanpaloa, jotta tämän pudotukset viereen eivät olisi onnistuneet. Toisaalta positiivista oli erikoistilanteissa kyky irtautua kahdesti putkeen omasta vartioijasta Hoskosesta. Ja kun Slovenian kulmapotkut olivat vielä silmieni edessä, nuo pari vaarallista väläytystä jättivät kyllä unohtumattoman muistijäljen.

Laitapuolustajat Balkovec ja Karnicnik operoivat pitkälti leveydessä hyökkäyskolmanneksella ja saivat molemmat joitain kertoja jalkansa auki keskittääkseen, mutta sitä yhtä Balkovecin laadukasta vasuripalloa lukuun ottamatta tarkkuus uupui. Pallottomana Karnicnik nukahti pari kertaa selustan puolustamisessa ja Niskanen voitti juoksukisat tyhjään tilaan häntä vastaan avausjaksolla. Lopussa puolestaan Suhonen yhtä lailla ahdisti häntä parissa juoksupallossa ja niputti kulmalipulla, joten tämä pelasi selkeästi vaisuimman karsintapelinsä toistaiseksi. Se olkoot yksi lisäsulka Suomen kollektiivin hattuun.

Keskikentän pohjalla Zajc liikkui laajasti ja haki palloa välillä toppareiltakin tai vaihtoi paikkoja Lovricin kanssa, mutta murtavat syötöt keskikentän linjan edestä jäivät puuttumaan ja Zajc syötteli lähinnä sivuttain yrittäen pitää yllä pallotempoa. Keskiakselin rooli ei kyllä jotenkin hänelle sopinut, vaikka yksi chippi selustaan puolen tunnin jälkeen Stojanovicille rajaheiton jälkeen onnistuikin. Pallottomana tilanteenvaihdoissa hän oli helisemässä eikä vakuuttanut pienikokoisena väkkäränä. Gnezda Cerin puolestaan jäi syöttöarsenaaleineen myös pimentoon paria tarkasti suunnattua kulmapotkua lukuun ottamatta. Sekin oli Suomen kk-linjan pallopaineen hyvyyttä. Zajcin tavoin suunnanmuutoksissa Gnezda Cerin ei ollut riittävän hyvä pohjapelaaja hidastaakseen Suomen vyöryä, vaikka kertaalleen hän pallon Pukilta onnistuikin takaa päin lopuksi nappaamaan. Hujoppimainen olemus oli kuitenkin futarimainen ja pallokosketus hyvä, joten en ihmettele sitä, miksi hänet piirretään ensimmäisenä keskikentän keskustaan. Vierelle mies tarvitsisi vain puolustavamman yksilön. Kurticilla ilmeisesti oli joitain loukkaantumishuolia, joita Kek voivotteli ottelun jälkeen.

Laitureista Lovricin kaukolaukaukset olivat osoitteettomia. Kertaalleen hän leikkasi tyhjään tilaan boksiin ja pääsi laukomaan keskityksestä ohi maalin, mutta muuten pallollisessa vaiheessa anti oli vähäistä, vaikka hän välillä pari kertaa myös vaihteli paikkoja Zajcin kanssa hakien palloa alempaa. Pallottomana puolestaan Antmanin välikaistajuoksun puolustamisessa oli haasteita 2-3 kertaa ja hän jäi jälkeen. Stojanovic puolestaan sijoittui pallottomana aika hyvin ja paineisti Jensenia tai tuki syvemmällä Karnicnikia. Pallollisena hän kertaalleen pääsi kääntymään linjojen välissä, mutta Hradecky koppasi kaukolaukauksen ja sama mies oli myös edessä, kun vastaiskun lopuksi Stojanovic toistamiseen pääsi laukomaan boksin reunalta kohti alakulmaa. Sinällään Stojanovic oli pallovarma eikä hukannut pelivälinettä hyökkäyskolmanneksella. Aloite selustaan ja petaus Seskon tolppakutiin oli myös hyvä. Isoin pettymys oli silti se, että syvältä lähteneissä transitioissa Stojanovic oli lapanen toisin kuin aiemmissa peleissä. Hän ei vastaprässin läpi jalalla päässyt toisin kuin aiemmin sinapinvärisissä nappiksissaan.

Kärkiparista Sesko pysyi Hoskosen pihdeissä aina tämän puolelle pelatessaan. Tolppalaukaus tuli, kun hän hakeutui keskemmälle ja samoin pusku toisella jaksolla hieman ohi takakulman tuli Ivanovin alueelta, mutta selustaan Sesko ei kertaakaan päässyt livahtamaan. Ensiaskelissa oli kyllä mukavaa väljyyttä ja elastisuutta, mutta kliinisyys keskitysten viimeistelyssä uupui kuten jo lämmittelyssä. Niin pelaat, kuin harjoittelet. Parempiin viimeistelyihin hänen olisi pitänyt kyetä esim. siinäkin tilanteessa, kun Hoskonen oli kahdesti putkeen edessä. Pallottomana Sesko oli terävä prässäämään erityisesti Hoskosta, mutta syöttövarjoon vastustajien pohjapelaajien jättämisessä on parannettavaa. Sporar puolestaan livahti kahdesti Jensenin selustaan tilanteenvaihdossa ja avoimessa pelissä, mutta muuten hän oli toppareiden puristuksissa aika kesy eikä ilmassakaan läheskään Pohjanpalon veroinen kohdepelaaja.

Vaihtopelaajista Mlakar oli positiivisin. Pidin hänen pallotatsistaan ja elastisuudestaan vasemmalla välikaistalla. Kummallista, jos hän ei avaa Tanskaa vastaan. Vipotnikista ei jäänyt Sporarin korvaajana oikein mitään muistikuvaa. Aika pihteihin hänkin jäi boksin reunalla. Verbic puolestaan kertaalleen lopussa teki pystyjuoksun selustaan, mutta volley epäonnistui raa'asti. Elsnik ei puolestaan ollut paljoa Zajcia kummempi pallonpyörittelijä keskikentän pohjalla. Toinen vaihtokärki Celar puolestaan pelasi niin vähän, etten muista hänenkään otteista yhtään mitään.

[Salming]

San Marino - Kazakstan 0-3 16.6.2023, EM-karsinnat

San Marino 5-3-1-1

Nanni 9
Berardi 10
Lazzari 19 - Capicchioni 4 - Golinucci 17
Tosi 15 - Rossi 6 - Di Maio 14 - Fabbri 16 - Ma. Battistini 18
Benedettini 23

Kazakstan 5-3-1-1

Orazov 20
Samorodov 10
Tagybergen 8 - Beysebekov 21 - Kuat 5
Vorogovskiy 11 - Alip 3 - Marochkin 22 - Bystrov 4 - Gabyshev 16
Shatskiy 12

Viime maaotteluikkunan tapaan San Marino näytti säästävän ykköstykit jälleen jälkimmäiseen matsiin, kun avauksessa olivat mm. Lazzari, Capicchioni ja Ma. Battistini. Olen luottavainen, että Helsingissä avauksesta löytyvät heidän sijastaan Lunadei, Mi. Battistini ja D'Addario. Cevolikin korvannee topparina Di Maion, jos sama toistuu kuin maaliskuussa. Kazakstan puolestaan avasi muutoin samalla kokoonpanolla kuin Tanskaa vastaan, mutta kk-linjassa Kuat korvasi Zaynutdinovin. Kävin perjantain herkullisen trillerin läpi 54 kuvalla ja kahdella GIFillä.

San Marino pallollisena vs. Kazakstan pallottomana


Jos vastustaja otti ylhäältä kiinni, San Marino pelasi maalipotkut yhä suosiolla pitkinä sivurajalle kohti kohdenelikkoa (wingback, laitakk, kärjet). Tässä tilanteessa Kazakstanin puolustuslinja harjasi ykköspallon ja kk-linja kakkospallon, joten San Marino ei kaaospallosta päässyt etenemään kohti maalia.


Avausmalli alhaalta oli yhä 3-1-4-2. Kazakstan puolusti tutusti 5-3-2/5-3-1-1:lla.

San Marinon pelinavaaminen vapaan topparin kautta suoraviivaisesti


Kazakstan ei kuitenkaan aluksi jättänyt kärkipariaan Orazov-Samorodov 2v3-alivoimaiseksi San Marinon toppareita vastaan, vaan Vorogovskiy vasempana wingbackina oli ohjeistettu pumppaamaan kiinni oikeaan sivutoppariin, jonka kautta San Marinon pelinavaus enimmäkseen kulkee. San Marinolle saa kyllä sallia pelinavaamisen kahden muun topparin kautta, muttei missään nimessä Fabbrin, joten oletan näkeväni Suomelta samanmoisen pelisuunnitelman! Välttämättä wingbackin ei tarvitse nousta kärkiparin rinnalle, vaan kärkiparista toinen vain koko ajan voisi sulkea Fabbrin jalan ja toinen hyökkääjä sitten ravaa prässää keski- tai vasenta topparia. Tai jos käytössä on 5-2-3/5-4-1, silloinhan yläkolmikko saa luontaiset vastinparit San Marinon toppareista ja pelinavaaminen tyrehtyy.


Tutusti San Marinon toppareille tuli kiire, jos vastustaja vähänkin prässäsi, koska pallollinen taito ei ole priimaa ja syötöt alkavat helposti pomppia kuten tässäkin. Lopputulemana oli Di Maiolta hätäinen nosto vastustajan puolustuslinjaan kohti Nannia, jonka toivottiin raapivan ykköspallo Berardille tai jollekin kk-pelaajista.


Viidenneltä minuutilta näyte siitä, mitä tapahtuu, jos Fabbrin annetaan avata peliä ilman painetta pallolle! Vorogovskiyn prässi on myöhässä ja Fabbri saa tarkasti sijoittaa avaavan chippinsä. Avoimellakaan jalalla liiaksi riskejä ei oteta eli San Marino ei tule etenemään linja kerrallaan lyhytsyöttöpelillä, vaan pelaa suoraviivaisesti viimeiseen linjaan. Oikea wingback Battistini oli hakeutunut Vorogovskiyn jättämään tilaan ja voitti ykköspallon sivutoppari Alipin edestä, joka epäonnistui tukkimaan Vorogovskiyn jättämän tilan. Kakkospallo jäi Berardille, joka nopean kombinaation myötä oli jopa päästä vetopaikkaan, mutta viime hetkellä boksin reunalla Bystrov liukui väliin. Jatkotilanteessa Tosi vielä keskitti potentiaalisen pallon kohti Nannia, mutta Marochkin oli tutun jykevä oman boksin suojelussa. Eipä tuossa pientä huolellisuutta olisi tarvittu viimeisellä kolmanneksella ja peli olisi voinut olla 1-0! Suomellakaan ei ole varaa lepsuiluun, vaan puolustuslinjan on oltava jämäkkä ykköspalloissa ja keskikentän klaarattava kakkospallot.


Muutaman minuutin päästä Kazakstan kerjäsi taas verta nenästään, kun se antoi San Marinon toppareiden pallotella aika vapaasti keskenään ilman kunnon prässiä. Tuo oli outo valinta Adievilta minusta, kun Pohjois-Irlantia ja Sloveniaa vastaan SMR ei käytännössä ollut luonut ollenkaan maaliodottamaa, kun se oli pakotettu hätäisiin roiskaisuihin tiukemmalla prässillä. Tällä kertaa pelin avasi Di Maio ja sen myötä Vorogovskiy palasi puolustuslinjaan oltuaan valmiudessa taas irtoamaan Fabbriinkin.


Paluu ei kuitenkaan ajoissa onnistunut ja taas Alip joutui tiivistämään kohti laitaa ollen myöhässä. Battistini siirsi ykköspallon tämän selustaan leikanneelle Berardille.


Berardin mukana liikkui Marochkin, mutta hänkin oli myöhässä ja Berardi sai jatkettua seinäsyötön Battistinille, josta Alip jäi jalalla jälkeen.


Boksissa oli enää yksi toppari jäljellä ja San Marinolla käsittämätön 2v1-ylivoima! Beysebekov ankkurina puolestaan jatkoi myöhässä olijoiden kierrettä eikä ehtinyt blokkaamaan Battistinin keskitystä.


Vieraiden onneksi Battistini keskitti suoraan Bystrovin jalkaan ja Kazakstan pelastui. Nanni ja Lazzari olisivat varmasti taikoneet pallon pussiin, jos luukkupallo vain olisi tullut hieman enemmän takaviistoon, äsh!


10. minuutilla Vorogovskiy ei enää lähtenyt nousemaan ylös, vaan jäi plinjaan, kun kahdesti hänen selustaansa oli heti haavoitettu. Niinpä kärkipari oli 2v3-alivoimainen ja SMR pääsi avaamaan entistä helpommin vapaan topparin kautta. Pallo kierrätettiin ykkösoptio Fabbrille ja tämä otti tyhjät pois aina keskiviivalle saakka ennen syöttöä kohti viimeistä linjaa.


Pallo kuitenkin leijaili kärkiparin yli tai sitten Fabbri hakikin syöttöä selustaan, mutta ajoitukset eivät toimineet.


Vielä yksi näyte samaan teemaan liittyen. Tässä vasen toppari Rossi vuorostaan avaa pelin vapaana topparina kierrätyksen jälkeen ja löytää laitakeskikenttänä Lazzarin välikaistalta, kun Kuatin sijoittuminen petti. Berardi leikkaa jälleen vastustajan wingbackin taakse (Tosi imenyt Gabyshevin ylemmäs sivurajalle) ja saa keskityksen aikaiseksi, kun oikea sivutoppari Bystrov oli vuorostaan myöhässä tukkimassa tilaa. Kazakstanin boksipuolustus on hapuilevaa ja Marochkinin purkupallo on jopa kimmota omiin, mutta Shatskiy nyrkkeili sen maaliviivalta kauemmas. Avausjakson maaliodottamat olivat 0.3-0.6, joten San Marino viisinkertaisti maaliskuun otteluiden maaliodottamansa 45-minuutissa, kun Kazakstania ei kiinnostanut prässätä, vaan pelisuunnitelma oli passiivinen. Sinipaidat oikeasti leikkivät tulella. Toisella jaksolla toki sitten Kazakstan vihdoin ryhdistäytyi ja hoiti aika lailla kaikki ykkös- ja kakkospallot ilmassa ja maassa, jolloin San Marinon xG oli 0.01 ja se oli linjassa maaliskuuhun.

Laitakaistojen 1v1-tilanteet wingbackeille


Suomen tulee yhä varautua aikaisiin keskityksiin, jos San Marino saa kamppailtua pelivälineen suoraviivaisuuden seurauksena jommalle kummalle wingbackille, koska 1v1-tilanteissa nämä eivät kauaa arvo keskityksiensä kanssa, vaan tarjoavat ruokaa kärkiparille. Tämä Battistinin keskitys kuitenkin jäi vajaaksi etualueelle Alipin tassuun.

San Marinon negatiiviset tilanteenvaihdot


San Marinon vastaprässi toimi yllättävän hyvin eikä Kazakstan päässyt haavoittamaan sitä kertaakaan tilanteenvaihdoista toisin kuin NIR ja SVN. Tässäkin menetyksen jälkeen pallon ympärillä on heti useampi pelaaja ja Kuat ei onnistu edistävässä syötössä ankkuri Capicchionia vastaan.


Riiston jälkeen Tosi löysi nopeasti Nannin.


Tämä pääsi hieman tuurillakin läpi keskityspaikkaan, mutta kuka muu muka kuin Marochkin oli viimeisenä lukkona katkaisten takaviistopassin Berardille, joka olisi vasurillaan kenties naulannut pallon reppuun.


Lopussa paikallinen Schüller eli vaihtoankkuri Mi. Battistini suorittaa upean katkon ja pysäyttää vastaiskun.


Kaukolaukaus meni kuitenkin yli.

Kazakstan pallollisena vs. San Marino pallottomana


Kazakstan oli palannut pelinavauksessa Kansojen liigan 3-2-5:een 3-1-4-2:n asemesta. Niinpä San Marinokin muutti prässiä kärkiparinsa osalta siten, että kun alemmalla hyökkääjällä ei ollut selkeästi yhtä ankkuria, jonka hän olisi eliminoinut miesvartioinnilla, Nanni laskeutui Berardin tasolle merkkaamaan toisen pohjapelaajan ja San Marino salli vastustajan topparikolmikon pitää palloa täysin rauhassa, kun 3-1-4-2 avausmallia vastaan sentään Nanni on piikissä käynyt kutittelemassa välillä sivutoppareita, mutta nyt niin ei ollut. Laitakeskikentät Lazzari ja Golinucci tutusti makasivat aika lähellä puolustuslinjaa ja yrittivät lähinnä tukkia välikaistat, jottei Kazakstan olisi löytänyt muodon sisästä Kuatia tai vasemmassa ylätaskussa operoinutta Orazovia (Samorodov keskellä ja wingbackit leveydessä). Se avasi tilan vastustajan sivutoppareille kuljettaa jopa reilusti yli puolen kentän. Tuttua oli sekin, että vastustajan wingbackit saivat olla sivurajoilla rauhassa ja SMR prässäsi heitä vain, jos pallo näille kierrätettiin.

San Marinon lukumääräisten ylivoimien luonti laitakaistoille & boksipuolustuksen vuotaminen keskityksissä


Neljänneltä minuutilta klassista San Marinon laitapuolustamista. Kun vastustaja erehtyy kierrättämään leveyteen keskustan ollessa sumpussa, seurauksena on usein ansa. Tässä sivutoppari Alip on ottanut tyhjät pois ja noussut yli keskiviivan, mutta sitten sormi menee suuhun ja hän vain levittää Vorogovskiylle.


Ma. Battistini irtoaa saman tien aggressiivisesti eteenpäin, kun Kazakstan kierrättää sivurajalle ja saa tuen laitakeskikentältä. Orazov oikeaoppisesti ylätaskusta tekee aloitteen wingbackin jättämään tilaan, mutta San Marinon topparit kaventavat aina todella voimakkaasti avuksi laitakaistalle tukkimaan juuri wingbackin taakseen jättämän tilan. Kazakstan ei tätä 2v3-alivoimatilannetta selvitä, vaan Vorogovskiy menettää pallon.


Golinucci pääsi jopa nostamaan vastaiskua tempokuljetuksella ja hän väisti Beysebekovin epäonnistuneen liukutaklauksen.


Vastaisku katkesi vasta boksin reunalle, kun Bystrov ja Alip nappasivat karkin pois Nannin jalasta kuudentoista rajalla. Suomenkin on oltava äärimmäisen huolellinen pallollisena laitamurtautumisissa ja kenttätasapainon säilyttämisessä.


Yhä parhaimmillaan SMR toi viisi pelaajaa leveyteen, kun jopa keskitoppari kavensi todella lähelle laitakaistaa. Pallotemmon on oltava korkea, jottei SMR ehdi kollektiivina liikkua ajoissa sivuttain luomaan tällaisia ylivoimatilanteita!


Yksilötaidon turvin toki alivoimaisistakin tilanteista on mahdollista saada jalka auki ja keskityksiä maalille. Ennen tätä peliä San Marino oli päästänyt puskumaalin ainakin kuudessa perättäisessä ottelussa, joten keskityksiä tosiaan kannattaa viljellä. Tässä näytteessä on identtinen tilanne osion ensimmäisen tilanteen kanssa, mutta tällä kertaa Vorogovskiy saa levityksen Alipilta positiivisempaan peliasentoon ja pääsee sen ansiosta ottamaan ensimmäisen kosketuksen suoraan Battistinin selustaan. Niinpä hän tulee ulos laitakaistan 1v2-alivoimatilanteesta upeasti.


Keskitys laitakaistalta leijaili kuitenkin yli kohdepelaajien tällä kertaa.


Kun pallotempo on riittävä eikä SMR ehdi luoda ylivoimia, on mahdollista luoda 1v1-tilanteita sivutopparia vastaan. Ennen kuin SMR saa 3v2-ylivoiman organisoidusti kasaan, Vorogovskiy jatkaa pelivälineen wingbackin selustaan, jonne leikkaa toistamiseen ylätaskusta Orazov.


Nyt Fabbri jäi ilman tukea sivutopparina ja Orazov pääsi haastamaan yhdellä yhtä vastaan. Pohjois-Irlanti yritti murtautua monesti täysin samalla kaavalla. Haasto epäonnistui, mutta kulmapotkun vieraat saivat. Uskoisin, että Suomikin tulee tähän tapaan monesti huomenna hyökkäämään. Kenties Antman/Källman tekee oikeasta ylätaskusta liikkeitä SMR:n vasemman wingbackin taakse ja sitten vasenta sivutopparia vastaan yrittää saada jalan auki keskitykselle tai punnertaa muutoin boksiin härkämäisesti.


37. minuutilla Kazakstan meni 0-1 johtoon. Tämäkin oli esimerkki siitä, että laitakaistalla alivoimasta huolimatta tassun saa kyllä auki, jos taitoa riittää. San Marinolla on tuttu 5v3-ylivoima kasassa, mutta sekään ei auta, kun Capicchioni jättää liian vapaaksi Tagybergenin jalan.


Samalla boksipuolustus vuotaa jälleen kerran, kun puolustussuuntaan surkea Battistini potkaisee ohi pallosta...


... Vorogovskiy kiittää ja niittää pallon sisään. San Marino nolla, Kazakstan yksi. Tämän takia kannattaa keskittää, koska San Marinon alakerta on niin huono keskitysten puolustamisessa. Halpa takaisku kertakaikkiaan, koska muutoin suurta hätää avausjaksolla kotijoukkueella ei ollut ja siksi Benedettinikin oli niin turhautunut maalin jälkeen.


48. minuutilta näyte siitä, mitä Suomenkin sivutoppareiden tulee tehdä. Koska SMR:n laitakeskikentät makaavat lähellä puolustuslinjaa, tyhjä tila pitää ottaa pois ja uskaltaa kuljettaa lähelle kk-linjaa murtavan syötön antamiseen kuten Bystrov tekee tässä kuvassa.


Ykköspallossa oli välissä Di Maio, mutta hän puski sen suoraan Gabysheville, joka jysäytti puolivolleyn ylärimaan. Eipä boksin siivoaminen tässäkään sujunut.


Vartti ennen loppua puolestaan vielä yksi poiminta wingbackin taakse pelaamisesta ja 1v1-tilanteen luonnista sivutopparia vastaan. Vaihtokärki Astanov on aloitteen tekijänä.


Fabbrilla oli todellisia ongelmia pysyä kyydissä ja lähellä oli, ettei Astanov olisi päässyt vapaasti leikkaamaan vetopaikkaan, mutta viime hetkellä Fabbri sai tökättyä pallon päädystä yli.


Lisäajalla Kazakstan meni 0-3 johtoon ja rankaisi toistamiseen San Marinoa heikosta keskityksen puolustamisesta. Riittävän pallotemmon myötä kukaan isännistä ei ehtinyt liikkua ajoissa leveyspelaajaan kiinni peittämään keskitystä. Samalla Zaynutdinov teki keskikentältä juoksun boksiin.


Vasemman jalan viimeistely painui alakulmaan. San Marino nolla, Kazakstan kolme. Uransa 12. maaottelumaalilla iki-ihana Zaynutdinov nousi Kazakstanin kaikkien aikojen maalipörssissä enää maalin päähän Ruslan Baltievista.

Muodon sisään pelaaminen & pallotempo


Jotta San Marinon muodon sisään pystyy syöttämään 10-alueelle tai välikaistoille, pallotemmon on oltava riittävä ja laitakeskikentät olisi saatava houkuteltua pois paikaltaan. Tässä kuvassa Kazakstan kierrätti riittävän nopeasti Alipille eikä Golinucci ehtinyt liikkua muodon mukana ajoissa estämään syöttöä ylätaskuun Orazoville. Isäntien onneksi kuitenkin ankkuri Capucchioni paikkasi ja tökkäsi pallon irti jalasta.


Identtinen tilanne kymmenkunta minuuttia myöhemmin. Nyt ankkurikaan ei ehdi paikkaamaan...


... mutta Fabbri itselleen tyypillisesti puolustaa todella lujaa ja aggressiivisesti estäen kääntymisen. San Marinon linjojenkaan välissä ei ole aikaa aikailuun, vaan 1-2 kosketuksella pallo tulee saada eteenpäin! Samorodov aikaili ja menetti pelivälineen.


21. minuutilta toiselta laidalta näyte oppikirjasuorituksesta. Bystrov vuorostaan sivutopparina on syvällä ja houkutellut lopulta Lazzarin irtoamaan vastaan, jolloin Orazov on jäänyt auki ylätaskuun, koska SMR:n laitakeskikentät ovat huonoja jättämään vastustajia syöttövarjoihin.


Orazov syötti pyörähdettyään välittömästi pystyyn Gabysheville ennen kuin topparit ehtivät pumpata tilan umpeen. Ratkaiseva syöttö vain karkasi hieman pitkäksi, mutta idea oli täysin oikea! Toisella puoliajalla oli yksi vastaava tilanne, jossa siinäkin Orazovin pehmeä syöttö selustaan oli millin liian kova.


Osio on hyvä päättää Kazakstanin 0-2 maaliin tunnin kohdalta. Capicchioni on hetkellisesti laitakeskikenttänä ja olevinaan Alipin syöttölinjalla, mutta todellisuudessa syöttövarjo kastuu ja Orazov tekee itsensä pelattavaksi.


Tämä kääntyi ja ennätti syöttää ajoissa ohi Fabbrin Vorogovskiylle.


Tämän keskitys osui Fabbrin käteen ja pitkällisen VAR-hinkkaamisen jälkeen tuomiona oli rankkari, jonka Tagybergen tykitti varmasti sisään. San Marino nolla, Kazakstan kaksi. Tähän tilanteeseen liittyen pitää toki todeta sekin, että yleensä juuri tunnin kohdalla SMR:n muoto alkaa väsyneenä rakoilla ja tiloja löytyy entistä enemmän.

Selustassa olleen tilan käyttö


On syytä vielä todeta sekin, ettei San Marino bussita, vaan oikeasti yrittää eteenpäin puolustamalla voittaa pallon itselleen, kun tilaisuus siihen on. Puolustuslinjan korkeuskin on sellainen, että selustaan voi hakea pystysyöttöjä ilmassa kuten vaikkapa Viro jatkuvasti teki vuosi sitten. Kazakstan ei niitä ihan hirveästi käyttänyt, mutta tässä oli yksi yritys Alipilta, kun hän ensin oli taas kuljettanut lähelle kk-linjaa.


Di Maio kuitenkin piti vastustajan irti pallosta.

San Marinon positiiviset tilanteenvaihdot


San Marinon transitioissa on ollut toistaiseksi karsinnoissa paljon enemmän potentiaalia kuin Kansojen liigassa. Tässäkin pelissä se tuli todistetuksi 20. minuutilla. Nanni oli tutusti ykköskohde riiston jälkeen, jonka jälkeen pyrkimys oli haavoittaa vastustajan wingbackin jättämää tilaa. Nanni raapi ykköspallon itselleen Beysebekovia ja Alipia vastaan, joiden vastaprässi epäonnistui. Samalla Berardi kipitti wingbackin selustaan.


Laukaus tuplattuna kilpistyi kuitenkin Marochkiniin, joten lopulta kohtalaisesti Kazakstanin topparit hoitivat tilanteen, mutta wingbackien selustojen tukkimisessa tulee olla huomenna tarkkana menetysten jälkeen.

Erikoistilanteet


San Marino puolusti yhä kulmat kahdella aluepuolustajalla (Nanni+Capicchioni), kuudella vartioijalla ja kahdella reunapelaajalla suomimaisesti.


Ja yhä edelleen lähes jokainen vastustajan kulmapotku oli vaarallinen, koska 1v1-puolustaminen ilmassa ei vakuuta erikoistilanteissakaan. Tässä Marochkin voitti vartioijansa Di Maion ja puski niukasti yli. Viime pelissä puolestaan San Marinolla oli isoja ongelmia Bijolin merkkaamisessa. Kunhan Suomi saa laadukkaan pallon jonnekin keskelle boksia yli etutolppaa suojaavan Nannin, mahdollisuudet maalintekoon ovat hyvät. Jos joskus, niin huomenna kulmapotkumaalin on pitkästä aikaa synnyttävä.


Vartin kohdalla San Marino käytti Kansojen liigassakin nähtyä kulmakuviota, jossa neljä pelaajaa ahtautui vitosen alueelle vaikeuttamaan maalivahdin liikkumista ja samalla kahdesta taaemmasta kohteesta jompikumpi tai molemmat säntäsivät kohti takatolppaa.


Shatskiy kuitenkin luki kukkupallon hyvin ja oli välissä ennen kuin Capicchionin keskitys putosi Fabbrin päähän. Sinällään tämä irtosi ihan hyvin vartioijastaan Tagybergenista. Yhtä kaikki, tämä kuvio lienee punakynällä merkittynä Huuhkajienkin otteluennakossa ja näytetään ottelupalavereissa pelaajille kuten minä nyt teille, arvon palstatoverit.


Ennallaan oli sekin, että puolen kentän vapaapotkuista San Marino teki erikoistilanteita nostamalla boksiin neljä kohdetta.


Fabbri puski flipperipallon lopuksi veskarin käsiin eikä näistä koskaan tämän kummempaa vaaraa aiheudukaan.

*****

Lopuksi voisi veikata huomisia avauksia. Uskon Suomen jatkavan kolmella topparilla, koska muutkin ovat pelanneet niin San Marinoa vastaan ja sivutoppareiden kautta pääsee vaivatta etenemään ohi ensimmäisen prässilinjan syvälle vastustajan puoliskolle. Hoskosen siirtäisin keskitoppariksi ja Ivanovin oikealle, koska tämän syöttötaitoa tarvitaan 35 metriä vastustajan maalista. Luotan Robertin puhkoviin syöttöihin ylätaskuihin Hoskosta enemmän. Vasemmankin sivutopparin olisi hyvä olla pallotaitava, joten jos Jensen vain on elossa, hän saa luvan pelata. Olettaisin yläkerrassa puolestaan olevan jälleen kolme pelaajaa, koska SMR:n vastaisku-uhkaa olisi hyvä kunnioittaa kahdella pohjapelaajalla eli hyökkäysmuoto olisi kazakstanmainen 3-2-5 eikä 3-1-4-2. Eikä viimeksi mainitulla blokkipuolustusten puhkominen ole niin hyvin aina onnistunut kuten Kazakstan kotipelikin MM-karsinnoissa osoitti (1-0). Kolmen yläkerralla San Marinon toppareiden prässääminen onnistuisi myös luontevasti eivätkä vieraat pääsisi avaamaan peliä suinkaan vapaasti Fabbrille kierrättämällä.

Ja jos Suomi hyökkää 3-2-5:llä eikä 3-1-4-2:lla, silloin tietysti SMR puolustanee Kazakstan-pelin tavoin 5-3-2:lla sulkien Suomen pohjapelaajat pois pelistä eikä maaliskuun 5-3-1-1:llä. Antman ja Källman olisivat herkulliset laiturit, koska nämä jaksavat varmasti tehdä ylätaskuista aloitteita wingbackien taakse ja haastaa jatkuvasti 1v1-tilanteissa laitaa kohden liikkuneita sivutoppareita. Pohjanpalo itseoikeutetusti avaa tässä pelissä piikissä kuten olen arvellut jo ennen karsintoja, koska SMR on luokaton puolustamaan keskityksiä ja eiköhän Suomikin 1-2 keskitysmaalia iske huomenna tai sitten olen erittäin yllättynyt. Vedonlyöntitipsini onkin se, että ketkä ikinä Suomen laiturit ovat, nämä keräävät syöttöpisteitä matalilla luukkupalloillaan kuudentoista kulmilta.

Suomi 5-2-3

Antman 8 - Pohjanpalo 20 - Källman 9
Kamara 6 - Schüller 11
Uronen 18 - Jensen 3 - Hoskonen 2 - Ivanov 4 - Alho 17
Hradecky 1

San Marino 5-3-2

Nanni 9 - Berardi 10
Lunadei 21- Mi. Battistini 13 - Golinucci 17
Tosi 15 - Cevoli 5 - Rossi 6 - Fabbri 16 - D'Addario 2
Benedettini 23

E: Palazzi ei ole Suomeen matkaavassa ryhmässä, joten varmaankin Tosi/Hirsch avaa vasempana wingbackina.

[Salming]

Suomi - San Marino 6-0 19.6.2023, EM-karsinnat

Suomi 4-1-4-1

Pohjanpalo 20
Källman 9 - Kamara 6 - Suhonen 16 - Antman 8
Schüller 11
Uronen 18 - Tomas 15 - Ivanov 4 - Alho 17
Hradecky 1

San Marino 5-3-1-1

Nanni 9
Berardi 10
Golinucci 17- Mi. Battistini 8 - Lunadei 21
Tosi 15 - Rossi 19 - Di Maio 13 - Fabbri 16 - D'Addario 2
Benedettini 23

Olin innoissani nykyisten, mutta eritoten San Marinon tulevaisuuden toivojen Fabbrin ja Nannin näkemisestä. Maajoukkuelegenda ja ottelutilaston ykkönen Vitaiolikin oli toki hauska nähdä vaihtopelaajana nurmella 86. maaottelussaan. Keskikentän kolmikko ja oikea wingback oli helppo ennakoida puolestaan jo Kazakstan-pelin jälkeen, kun odotetusti Lunadei, Mi. Battistini ja D'Addario pääsivät kehiin. Se sen sijaan yllätti, että topparikolmikko pysyi samana eikä Cevoli tullut vasemmaksi toppariksi. Samalla kun muuten ruokailin ennen peliä Subwayssa stadionin kupeessa, San Marinoa kuljettanut valkoinen bussi vasta lipui kohti stadionia viiden jäljissä. Vieraille siis näemmä riitti helteessä alle kahden tunnin valmistautuminen otteluun. Jälkikäteen mietittynä ehkä vielä huolellisempi valmistautuminen olisi pitänyt lukemat siedettävämpinä, mene ja tiedä. Yhtenäisenä varustuksena eivät olleet puvut, vaan valkosiniset tuulitakit.

Kotijoukkueen avauksessa yllätti se, että kolmen topparin sijasta valintana oli 4-1-4-1. Toisaalta prässin organisoinnin kannalta se oli luonteva valinta, josta myöhempänä lisää. Yläkolmikon sentään arvasin etukäteen oikein.

Tällä kertaa en majoittunut E-katsomoon, vaan testasin B3-katsomon. Ylärivit olivat mukavasti varjossa. Muutama rivi alempana istuskeli muuan aitajuoksija L. Harala seurueineen ja olihan lisäajalla pakollinen IG-kuva napattava käytävän syvennyksessä kenttää vasten poseeraten. Ketään se ei toki häirinnyt. Alkulämmittelyssä Suomen pienpelissä avausvaiheen alaviisikko oli erotettu vihreillä liiveillä omaksi yksikökseen ja yläviisikko puolestaan omakseen. Slovenia-pelin tapaan toinen jokeripelaaja pinkissä liivissä oli Peltola ja toista en erottanut. Hyökkäysharjoite sen sijaan viittasi siihen, että laitapuolustajat eivät jäisi alataskuihin, vaan toisivat leveyden, laiturit kaventaisivat sisään ja keskikentän kolmikko vastaisi pallotemmosta keskimmäisessä tasossa. Kieltämättä se kävi järkeen, muttei toki itse pelissä sitten kuitenkaan ihan toteutunut siten. San Marino puolestaan lyhyttä välipienpeliä lukuun ottamatta otti pallot mukaan lämmittelyyn vasta aivan lopussa, kun osa pelaajista laukoi boksin reunalta alakulmia apukoutsin pudotuksista, mutta selkeästi siis fokus oli pallottomassa tekemisessä ymmärrettävästi. He juoksivat mm. tikkaita sivurajalla herättääkseen kehonsa optimivireeseen.

Koska en löytänyt kohteita Antmanin tai Källmanin syötöille, betsasin sivutoppareiden Rossin ja Fabbrin varoituksia neljän ja viiden kertoimilla, koska oletin näiden joutuvan jatkuviin 1v1-tilanteisiin ja väsyneinä rikkovan. Kumpikaan ei osunut, mutta Fabbrille kyllä lapun olisi voinut antaa avausjakson puolivälin lanaamisestaan. Toisella laidalla Rossin sijasta Tosi otti sen repimisvaroituksen, jollaista siis hahmottelin Rossille, mutta tämä oli päinvastoin ehkä San Marinon paras pelaaja.

Vaihdot eivät ryhmityksiä muuttaneet. Suomen triplavaihdon myötä Kamara vain putosi ankkuriksi, kun Taylor tuli kasipaikalle ja Schüller vaihdettiin ulos. Lisäksi kun Pukki ja Håkans korvasivat Pohjanpalon ja Antmanin yksyhteen, Källman siirtyi piikkiin, mutta tämä vaihteli melko aktiivisesti paikkoja Pukin kanssa. Jo aiemmin Pallas puolestaan korvasi Urosen ja loppupuolella Soiri Alhon. Vierailla tunnin jälkeen Vitaioli tuli yksyhteen alemmaksi kärjeksi Berardin tilalle ja Mularoni kk-linjaan Lunadein tilalle. Myöhemmin Ma. Battistini otti vasemman wingbackin tontin ja E. Golinucci tuli ankkuriksi Mi. Battistinin paikalle. Tosin Mularonikin taisi olla välillä keskellä ja Golinucci laitakeskikenttänä. Lopussa kikkarapää ja yksi tulevaisuuden lisätoivo Franciosi puolestaan korvasi Di Maion topparikolmikossa.

Suomi pallollisena vs. San Marino pallottomana

- Pelin kuva etukäteen ajatellen oli se, että Suomi pitäisi palloa vajaat 70% ajasta. Lopullinen hallintaprosentti todellisuudessa oli 74%. Kolmella topparilla pelatessa minua olisi kiinnostanut lähinnä se, että hyökkäisikö Suomi 3-2-5:llä kuten Sloveniaa vastaan vai palaisiko kotijoukkue 3-1-4-2:een. San Marinolla oli jo näistä karsinnoista kokemusta molempia hyökkäysmuotoja vastaan "prässäämisestä", mutta koska Suomen hyökkäysmuoto olikin 2-3-5, tuo mahdollinen hyökkäysmuoto kolmella topparilla jäi arvoitukseksi. Ehkei sitten käytettävissä ollut terveitä ja tarpeeksi pallollisia sivutoppareita, joten Kanerva käytti mieluummin osin siksikin alataskuissa laitapuolustajia ja välillä muodon ulkopuolelle pudonneita kasipaikan pelaajia San Marinon laitakeskikenttien houkutteluun irti muodosta
- Suomi avasi alhaalta 2-3-2-3 muodolla, jossa yläkolmikko Källman-Pohjanpalo-Antman oli vielä kapealla välikaistojen välisellä alueella 3v5-alivoimaisina San Marinon puolustuslinjaa vastaan, mutta koska San Marino ei prässännyt korkealta, vaan tutusti suosiolla vetäytyi puoleen kenttään, Suomi pääsi käytännössä aina heti siirtymään rakenteluvaiheen 2-3-5 muotoon. Tällöin San Marinon kärkipari operoi jokseenkin samoin kuin 3-1-4-2 hyökkäysmuotoja vastaan eli Berardi alempana kärkeä merkkasi suosiolla vastustajan ankkurin Schüllerin ja Nanni antoi toppareille näennäistä painetta. Vastustajan wingbackit San Marino oli aiemmin jättänyt auki sivurajoille ja iskenyt näihin vasta, kun vastustaja kierrätti pallon leveyteen. Sama päti nyt Suomen laitapuolustajiin, jotka saivat olla auki alataskuissa keskiviivalla. Yläkolmikosta Antman puolestaan peruutti takaperin juoksemalla leveyteen laitakaistalle, kun Suomi pääsi puoleen kenttään ja Suhonen nousi täyttämään oikean ylätaskun. Oikean laidan leveyspelaajaan Antmaniinkiin prässi kohdistui vain, kun Suomi kierrätti pallon sivurajalle. Pohjanpalo pysyi keskellä, mutta Källman tuli hieman lähemmäs häntä tehden puolestaan tilan Kamaralle täyttää vasemman ylätaskun. Suomi täytti siinä määrin taas epätasaisesti hyökkäyskaistat, että vasen laitakaista oli usein kokonaan tyhjä aina siihen asti, kunnes Uronen välillä nousi viimeiseen linjaan luomaan 6v5-ylivoiman San Marinon viimeistä linjaa vastaan. Suomen hyökkäysmuoto vaihteli siis hieman epätasaisesti täytetyn 2-3-5:n ja 2-2-6:n välillä. Vieraiden laitakeskikentät Golinucci ja Lunadei tutusti makasivat enimmäkseen lähellä puolustuslinjaa tukkiakseen ylätaskut Suomen kasipaikan pelaajilta Kamaralta ja Suhoselta ja ankkuri Battistini ylimääräisenä pelaajana keskellä suojasi vain 10-aluetta. Niinpä aina rakenteluvaiheessakaan esim. Kamara ei kuitenkaan edes hakeutunut vasempaan ylätaskuun puristuksiin, vaan jäi muodon ulkopuolelle ja kuljetti sieltä palloa lähelle kk-linjaa yrittäen irrottaa Lunadein pois välikaistakolostaan. Glen saattoi tehdä niin varsinkin silloin, kun Uronen oli viimeisessä linjassa venyttämässä vastustajan muotoa leveydessä, jolloin Källman vuorostaan pysyi välikaistalla eikä kaventanut niin paljoa kohti Pohjanpaloa. Hyökkäysmuoto pysyi 2-3-5:nä ja puolustusvalmius oli täten parempi menetyksen sattuessa, joten tasaisesti täytetty viiden kaistan 2-3-5:kin Huuhkajien pelikirjassa oli. Puolen tunnin kohdalla Suhonen ja Kamara vaihtoivat puolia vartiksi, mutta palasivat alkuperäisille paikoilleen toisen puoliajan alussa. Puolien roolitukset pysyivät sinällään samoina eli Glen oli enimmäkseen oikeassa ylätaskussa ja Suhonen joko vas. ylätaskussa tai muodon ulkopuolella "varmistamassa", jos Uronen oli viimeisessä linjassa
- Toisella jaksolla puolestaan Suomen laitapuolustajien roolitukset peilaantuivat eli kun avausjaksolla Alho harvakseltaan käväisi leveydessä, toisella jaksolla hän oli viimeisessä linjassa paljon useammin ja Pallas jäi vasemmalla puolella enemmän varmistavaan rooliin keskimmäiseen tasoon ankkurin kanssa. Se avasi oikealla laidalla Antmanille/Håkansille tilaisuuden operoida useammin välikaistalla ja oli mielestäni hyvä reagointi tauolla, koska avausjaksolla Antman ei laitakaistalta hirveästi uhkaa kuitenkaan luonut. Toki oli hänkin välillä ensimmäisellä nelivitosella sisemmälle laitakaistalla ja harrasti rotaatiota Suhosen ja Alhon kanssa niin, että jompikumpi heistä käväisi välillä leveydessä, mutta useimmiten Antman kuitenkin oli laitakaistalla, Alho hänen alapuolellaan keskimmäisessä tasossa 2-3-5/2-2-6:ssa ja Suhonen sitten ylätaskussa. San Marinon puolustuslinjassa oli puolestaan tutusti välillä kuusikin pelaajaa ja muoto 6-2-1-1, kun ankkurina Battistini valui tukkimaan aukkoja joko D'Addarion ja Fabbrin tai Fabbrin ja Di Maion välissä. Hänen putoamisensa puolustuslinjaan aika ajoin oli myös vastaus niihin hetkiin, kun Suomella oli kuusi miestä viimeisessä linjassa
- Jotta San Marinon muodon sisään pelaaminen oli mahdollista, pallotemmon tuli olla riittävä muodon hajottamiseksi sivuttaissuunnassa. Lisäksi tärkeää oli etukäteen pohdittuna se, että sivutoppareita korvanneet kasipaikan pelaajat/laitapuolustajat tilanteesta riippuen uskaltaisivat kuljettaa lähelle kk-linjaa ja houkutella San Marinon laitakeskikentän (Lunadei/Golinucci) edes hieman välikaistakolostaan vastaan, jotta ylätaskuihin syöttäminen onnistuisi vieläpä niin, ettei vierestä San Marinon ankkurikaan ehtisi ajoissa paikata. Suomen kulloistenkin alataskupelaajien kykyyn antaa murtavia syöttöjä tilaisuuden tullen luotin kyllä osin siksikin, että San Marinon laitakeskikentät aiemmissa peleissä olivat olleet luokattomia jättämään vastustajan taskupelaajia syöttövarjoihin irrotessaan hidastamaan vastustajan sivutopparia. Yhtenä lisähuomiona seurasin myös Suomen yläkerran pelaajien ratkaisujen ja kosketusten nopeutta kahden alimman linjan välissä, koska kaikesta huolimatta aikailuun ei olisi varaa, sillä tiedossa oli se, että San Marinon toppareista varsinkin Fabbri mielellään puolustaisi aggressiivisesti iholle estämään kääntymisen tai jatkosyötön, jos peliä edistävät ratkaisut ahtaassa tilassa eivät olisi vikkeliä. Todellisuus oli se, että Suomi minusta toteutti varsinkin viimeksi mainittua seikkaa kiitettävästi läpi ottelun. Kosketukset ja kombinaatiopelit kahden alimman linjan välissä puhkoivat San Marinoa kahdessakin eri maalissa ja muitakin huippupaikkoja Suomi loi 10-alueen yhden kosketuksen jatkoilla. Vartin kohdalla 1-0 maalissa Schüller oli noussut boksin nurkille vastaprässin varalta ja Berardi jätti hänet merkkaamatta seisoen muutaman metrin päässä. Rade sai Kamaralta syötön välikaistalta ja tämä lähti heti syöttönsä jälkeen pystyyn linjan taakse. Yleensä hyvin eteenpäin pumppaava ja tilanteita ennakoiva Fabbri oli selkeästi myöhässä pallopaineen osalta. Schüller ehti vaivatta jakaa 10-alueelta yhden kosketuksen seinäsyötön takaisin Glenille, joka hyökkäsi Fabbrin jättämään tilaan eikä Lunadei pysynyt mukana. Sen jälkeen latu oli vapaa ja sijoitus alakulmaan painui Benedettinin käsien kautta verkkoon. Suomi yksi, San Marino nolla. Bravo. Muutoin kyllä Lunadei seurasi minusta kohtalaisesti syvyysliikkeitä, mutta jäi tuossa hetkessä ratkaisevasti jälkeen. Samainen Fabbri vuorostaan oli 24. minuutilla uudelleen myöhässä oman kaistan puolustamisessa ja rappasi Källmania jaloille. Ja valitettavasti tosiaan hän selvisi varoituksetta ja jäin miinukselle betseistäni, mutta hauska tuollainen Fabbrin tavaramerkkitaklaus oli paikan päälläkin todistaa. 65. minuutilla puolestaan 3-0 maalissa Tomas haastoi kuljettamalla hyvin San Marinon kk-linjan ennen murtavaa syöttöä Pukille. Tällä oli vastustaja selässään, mutta oikeaoppisesti Teemu haki yhden kosketuksen jatkoa eteenpäin. Suomella oli hieman tuuria matkassa, kun A. Golinuccin jalasta Håkans vapautui läpiajoon Di Maion jättämään tilaan, mutta minusta tuuri oli ansaittu Tomasin ja Pukin oppikirjasuoritusten myötä. Pukki ei jäänyt hautomaan palloa, vaan haki puhkovaa passia yhdellä tatsilla. Håkansin viimeistely läpiajosta oli puolestaan kylmäpäinen. Kaksi muutakin "läheltä piti" -hetkeä oli, kun ensin avausjakson loppupuolella San Marinon ankkuri Battistini houkuteltiin pois topparien edestä ja Jolle putosi tyhjentyneeseen tilaan, jatkoi 10-alueelta yhdellä kosketuksella pallon Fabbrin taakse ja välikaistalta sinne spurtannut Suhonen haki viimeistelyä takayläkulmaan, mutta Benedettini venyi komeaan torjuntaan. Hieman ennen tunnin täyttymistä puolestaan Källman voitti leveydessä pääpallon ja pudotti Glenille, joka jatkoi välikaistalta muodon sisästä toisella tatsilla pallon topparien väliin Pohjanpalolle, mutta tämä livahdettuaan läpiajoon laukoi päin viime hetkellä eteen liukunutta Tosia. Mainio siirto Gleniltä toivotusti viimeistään toisella tatsilla. Ylempänä läpikäytyjen tilanteiden lisäksi mieleen jäi 12. minuutin sahaus, jossa Suomi eteni vasemmalta, pallo käytettiin nopeasti ylätaskussa ja levitettiin sitten toisella kosketuksella leveyteen Uroselle, joka sai keskittää rauhassa ennen kuin D'Addario ehti kipittää peittämään. Keskitys oli vain osoitteeton, mutta tuokin tilanne rakentui näppärällä kombinaatiolla. Suomen pelikirjaan kuului yhä tosiaan se, että välillä samalla kaistalla saattoi olla kaksi tai jopa kolme pelaajaa helpottamassa pienpelejä linjojen väleissä ja sekin edesauttoi San Marinon puhkomista. Vaikka San Marinon laitakeskikentät olivat tutun tiukasti puolustuslinjan edessä tukkimassa välikaistoja ja vielä Battistini tarvittaessa tuki vierestä, Huuhkajat sai liikuteltua heitä 5-6 eri tilanteessa vähintään niin, että tiloja aukeni 10-alueen kombinaatioille. Niinpä annan isot kehut Suomen tekemiselle linjojen välissä. Näimme hywiä yhden kosketuksen jatkoja parissa maalissa eikä Suhonen tai Pohjanpalokaan kaukana ollut maalinteosta
- Pallotemmon oli oltava riittävä siksikin, ettei San Marino ehtisi luoda laitakaistoille lukumääräisiä ylivoimia (5v3/3v2), vaan Suomi pääsisi nopeilla puolenvaihdoilla syöttämään wingbackin selustaan ja sinne aloitteen tehneen pelaajan voimin haastamaan San Marinon sivutopparia 1v1-tilanteessa. Jos pallotempo olisi hidas, SMR ehtisi tuomaan wingbackin avuksi laitakeskikentän, sivutopparin ja välillä jopa ankkurin ja keskitopparin. Odotin siis Suomen kulloisiltakin taskupelaajilta välikaistoilta aloitteita vastustajan wingbackien taakse jatkuvaa syöttöä. Seurasin mielenkiinnolla sitäkin, että liikkuisiko SMR:n keskitoppari tässäkin pelissä omalta paikaltaan aika ajoin jopa todella kauas laitakaistalle asti kuten aiemmin oli tapahtunut. Se ei ole jokapäiväistä, joten siksi olin kiinnittänyt siihen aiemmin huomiota, mutta tässä pelissä Di Maio kyllä pysyi keskellä Pohjanpalon lähellä antaen sivutoppareiden pelkästään tukea wingbackeja. Mitä tulee sitten Suomen murtautumisiin leveydestä ja pallotempoon, se ei vain ollut minusta riittävää ja tiettyä jahkailuakin oli havaittavissa. Siksi San Marinon laitapuolustus kesti yli 70 minuuttia murtumatta eikä Huuhkajat päässyt antamaan laadukkaita matalia keskityksiä kuudentoista nurkilta niin paljon kuin luulin ennen ottelua. Vaikka Suomi yritti liikuttaa muotoa sivuttain ahkerasti, käytännössä aina San Marino ehti muodostamaan ylivoiman laitakaistalle 3-5 pelaajalla tilanteesta riippuen. Kuten Nurmelakin tauolla totesi, hieman liikaa suomalaiset syöttivät vain viereiselle pelaajalle pidempien puolenvaihtojen sijaan. Lisäksi oikealla laidalla Antman varsinkin hautoi palloa liikaa saatuaan kierrätyksen eikä arpomisen jälkeen päässyt sitten edes ensimmäisen vastustajan Tosin ohi puhumattakaan taustalla olleesta Rossista. Hänen olisi pitänyt toisinaan ymmärtää kierrättää heti pallo takaisin toiselle laidalle, kun SMR sai kasaan ylivoimansa ja tilanne seisahtui, vaikka toki olin nostanut aiemmin esiin sen, että alivoimaisenakin silloin tällöin jalan voi saada auki keskitykselle, mutta eipä tosiaan haastojenkaan suhteen Antmanille ollut paras päivänsä ja tilanteet olivat niin pysähtyneitä, että vaikea niistä oli edetä edes keskittämään 3v4-alivoimaisina. Kertaalleen avausvartilla Antman puikotti Tosia kulmalipulla avausjakson puolivälissä tehtyään aloitteen tämän selustaan, muttei sekään mihinkään johtanut lopulta, kun Golinucci tuli tuplaamaan hänet. Toisella laidalla Uronen sen sijaan hyvin pelin alussa jatkoi ykkösellä palloa D'Addarion taakse välikaistajuoksun tehneelle Kamaralle tai Källmanille, jolloin etenemisessä oli dynaamisuutta, mutta avauskympin jälkeen hänkin alkoi hautomaan pelivälinettä liikaa mielestäni. Keskikentän pohjalla Schüller sentään yritti pari kertaa kiihdyttää tempoa pidemmillä ja napakoilla vasurilaakapalloilla sen minkä pystyi Berardin merkkausta vastaan. Ja pari kertaa hänkin sortui harhasyöttöihin ensimmäisten 20 minuutin aikana, kun noiden puolenvaihtojen antamiseen tuli sen verran kiire, joten jossain määrin Berardi teki näkymättömän työnsä alempana kärkeä hyvin
- Suomen laitapelaamisessa oli kuitenkin hyviäkin aihioita. Pidin siitä, että taskupelaajat oikeasti olivat aktiivisia välikaista-aloitteissaan ja yrittivät tehdä jatkuvasti liikkeitä D'Addarion ja Tosin taakse. Vasemmalla puolella Kamaran aktiivisuus heti pelin alussa jätti todella positiivisen ensivaikutelman ja avausjakson parhaana pelaajana hän saikin ansaitun palkinnon 1-0 maalin muodossa. Alussa myös Uronen löysi hänen liikkeet yhden kosketuksen jatkoilla, kunnes sitten D'Addario oppi sijoittumaan vähän paremmin ja pienentämään syöttökulman tai olemaan kokonaan tiellä. Fabbri myös tukiessaan leveyttä piti huolen, ettei häntä ohitettu 1v1-haastoilla. Vaikka hän oli pari kertaa myöhässä puolustettuaan eteenpäin, sivuttain liikkuessa Fabbri ehti käytännössä aina aivan alun jälkeen tukkimaan D'Addarion takana olleen tilan. Toisella laidalla Rossi oli kuitenkin vielä parempi lukemaan siirrot Tosin selustaan ja sekin tyrehdytti Suhosen ja Antmanin murtautumiskokeilut avausjaksolla. Ja varsinkin toisen jakson alussa Suomen painopisteen siirryttyä vielä enemmän oikealle laidalle Alhon lievän roolimuutoksen myötä, Rossi oli tärkeä lenkki jatkuvine päätyrajakatkoineen. Kokemus kovista peleistä todella välittyi. Vaikka Suomi yritti rotaatioilla molemmilla laidoilla hankaloittaa San Marinon kommunikointia, sekään ei auttanut alivoimaisten tilanteiden purkamiseen. Jopa esim. Uronen käväisi pari kertaa vasemmalla välikaistalla ja oikealla tosiaan Antman ja Suhonen jonkin verran vaihtoivat paikkojaan leveyden ja ylätaskun välillä. Yksi plussa laitapelaamisessa oli sekin, että kun aiemmin olen moittinut välillä Urosta siitä, ettei tämä käytä kaikkia keskitystilaisuuksia, nyt niin ei ollut, vaan hän lähes aina vasurinsa auki saatuaan toimitti ruokaa boksiin. Tarkkuus uupui, mutta annan pisteet yritteliäisyydestä. Yksittäisistä tilanteista mieleen jäi pari hetkeä molemmilta jaksoilta. 19. minuutilla Alho vuorostaan jatkoi Ivanovin syötön hyvin ykkösellä wingbackin taakse. Tosin selustaan hyökkäsi ylätaskusta Antman ja Rossi oli sen verran myöhässä, että Oliver ehti hyödyntää 1v1-tilanteen sivutopparia vastaan ja keskittää matalan pallon viiteen metriin, josta Källman ohjasi sen yli maalin topparien puristuksista. Puolen tunnin kohdalla toisella laidalla Källman puolestaan piti vielä leveyttä, kun Suomi avasi alhaalta 2-3-2-3:lla ja Glen löysi hänet viimeisestä linjasta puhkovalla syötöllä. Källman pääsi 1v1-tilanteeseen Fabbria vastaan, mutta tämä pysyi aika hyvin kyydissä loppuun saakka. Benjamin sai toki käännettyä syötön laidasta boksiin Pohjanpalolle, mutta Di Maio esti kääntymisen eikä Jollen pudotus boksin reunalle johtanut vastapallolaakiin. Illan viimeisessä 6-0 maalissa San Marinon laitapuolustus lopulta sitten murtui. Håkans oli leveydessä ja Alho teki välikaistaa pitkin vuorostaan juoksun Tosin taakse. Tämä pääsi puoliksi väliin, muttei kunnolla, vaan syöttö pomppi Alholle. Samalla Rossi oli vasta toista kertaa illan aikana hieman myöhässä tukkiessaan Tosin takana ollutta tilaa ja Alho ehti jatkaa pallon ohi Rossin boksiin Pukille, joka oli sentterinä vaihdettuaan paikkoja Källmanin kanssa. Yhden kosketuksen viimeistely puolivolleysta painui kauniisti takakulmaan. Hienoa, että Suomi sai lopulta edes yhden maalin väsättyä sellaisella kaavalla, jolla muutkin lohkon muut olivat jo San Marinoa haavoittaneet. Tietysti neljäskin maali tuli laidalta, mutta sitä edelsi onnistunut vastaprässi eikä San Marino ollut kunnolla organisoitunut
- Koska San Marino ei bussita, vaan se oikeasti tilaisuuden tullen puolustaa aggressiivisesti eteenpäin omalla kenttäpuoliskolla, puolustuslinjan takana oli tässäkin pelissä jonkin verran tilaa pystysyötöille. Virohan niitä viljeli sivutoppareidensa voimin paljon vuosi sitten, mutta sen peli-identiteettiin suoraviivaisuus kuuluu nyky-Suomea enemmän, joten en valitettavasti odottanut näkeväni juurikaan Suomelta chippejä San Marinon selustaan, vaan selustamurtautumisten tapahtuvan 10-alueelle syöttämällä ja siitä pystyyn jatkamalla (1-0 & 3-0 maalit osoittivat ennustukseni todeksi). Uronen ja Alho toki olivat siksikin hyvät valinnat avaukseen, että varsinkin Jerehän oli alataskusta tottunut Schalkessa lähettämään puolipitkiä passeja linjan taakse eivätkä ne Alhollekaan vieras asia olleet. Toki kun Uronen oli usein leveydessä viimeisessä linjassa, laitapakeista pystychipit jäivät Alhon vastuulle keskimmäisestä tasosta. Tämä ei kuitenkaan vastuuta hätkähtänyt, vaan heti toisella minuutilla kierrätyksen saatuaan haki oikealta välikaistalta avoimella jalalla pystysyöttöä puolustuslinjaan tai sen taakse. Chippi löysi toppareiden edestä Pohjanpalon pään, joka puski kuitenkin oikealta ohi. Vartin kohdalla puolestaan Alhon samanlainen nosto selustaan tavoitti taka-alueelta Källmanin, joka pudotti pallon pilkun tuntumaan Pohjanpalolle, mutta tämä potkaisi puoliksi ohi pallosta. Joka tapauksessa oli ilahduttavaa nähdä se, että Alho edes pari kertaa toimi kuten muiden maiden sivutopparit ja haki murtavaa chippiä linjan taakse 30 metristä, koska nekin oli todettu aiemmin toimivaksi murtaumismalliksi. Toisella jaksolla Pallas puolestaan vasemmalta puolelta vähän varmistavammassa roolissa yritti ainakin kertaalleen poimia Källmanin pystyjuoksun, mutta tilanne oli paitsio
- Kaukolaukauksetkin olivat Huuhkajien arsenaalissa yhtenä puolustusblokin murtamiskeinona. Alho selustachippiensä lisäksi viritti jokusen kaukolaukauksen 25-30 metristä, mutta ne menivät oikealta ohi reilusti. Kertaalleen hän myös kuljetti umpikujaan aikailtuaan laukauksensa kanssa. Tunnin jälkeen puolestaan Benedettini haki alakulmasta Suhosen sisäsyrjäsijoituksen. Sitä edelsi mm. Taylorin mainio yhden kosketuksen jatko muodon sisästä Källmanille, joka sitten pudotti boksin reunalle. Lopussa puolestaan Håkansin vasuri boksin reunalta viuhui ohi taka-alakulman eikä neljättä maalia syntynyt
- San Marino oli aiemmin positiivisissa tilanteenvaihdoissaan pyrkinyt haavoittamaan vastustajan nousevien wingbackien jättämiä tiloja, joten Suomen sivutoppareilta odotin vastuunkantoa noiden tilojen tukkimisessa pallonmenetysten jälkeen. Noh, Kanerva peluuttikin tosiaan aina vähintään toista laitapuolustajaa konservatiivisesti keskimmäisessä tasossa, joten San Marinolle ei täten ollut tarjolla samoja tiloja mistä haavoittaa vastustajaa kuin aiemmin. Nanni oli silti tutusti ykköskohde vastaiskujen käynnistämiseksi, koska pelaajistossa ei oikein ollut ketään, joka pystyisi ohittamaan vastaprässin kuljettamalla, kun mm. Lazzari ei matkustanut Suomeen. Heti neljännellä minuutilla San Marinon ensimmäisessä vastaiskussa Nannia tavoiteltiinkin ilmassa, mutta Ivanov vastaprässäsi eteenpäin voittaen ykköspallon ilmassa. Sen perään pallo kuitenkin jäi San Marinolle ja Nanni jatkoi liikettään Alhon taakse, mutta syöttö karkasi yli sivurajan. 22. minuutilla puolestaan loistavan avausjakson pelannut Kamara vastaprässäsi upeasti ja kirmasi alaspäin päästen väliin syöttöön, joka oli menossa Urosen jättämään tyhjään tilaan, joten yhä edelleen San Marino pyrki iskemään laidoilta vastaan, vaikka wingbackit olivat vaihtuneet laitapuolustajiin. Kymmenen minuuttia myöhemminkin Kamara juoksi kurinalaisesti alas ja oli viimeinen lukko alakerrassa, kun Battistini haki chippiä Berardille Alhon taakse, mutta Glen voitti juoksukisan ja näytti samaa loistoa kuin parhaimmillaan negatiivisissa tilanteenvaihdoissa aiemminkin maajoukkueessa. Toiselta jaksolta mieleen jäi puolestaan 4-0 maalissa Pallaksen surkean keskityksen jälkeen Taylorin terävä vastaprässi, jota seurasi Mularonin harhauttaminen kulmalipulla, Pukin tarjoilu luukulle kohti Källmania ja Håkansin irtokaraviimeistely. Hetken päästä puolestaan hattutemppunsa juuri täydentänyt Håkans ei ylpistynyt, vaan Alhon pallonmenetyksen jälkeen juoksi kapteeni Golinuccin kiinni ja riisti pelivälineen takaisin ennen kuin tämä ehti vapauttaa Vitaiolin tai Nannin Alhon jättämään tilaan. Summa summarum, kun kolmessa ensimmäisessä karsintapelissä San Marino oli näyttänyt vastaiskuissaan rutkasti Kansojen liigaa vaarallisemmalta, tutun kurinalainen Huuhkajat-kollektiivi hyydytti hienosti vieraiden vastaisku-uhan

San Marino pallollisena vs. Suomi pallottomana

- San Marinon avausmalli oli tutusti 3-1-4-2. Oletin pelinavauksen kulkevan Fabbrin kautta joka tapauksessa prässäisipä Suomi sitten kahdella kärjellä tai yläkolmikolla. Samoin pohdin, että Suomi ei tekisi kazakstanmaista virhettä ja sallisi rauhaisaa pelinavausta, vaan ahdistaisi terävällä prässillä San Marinon topparit hätäisiin ja epätarkkoihin roiskaisuihin kohti vastustajan viimeistä linjaa. Koska Suomi pelasi 4-1-4-1:lla, se sai kätevästi prässättyä yläkolmikollaan San Marinon topparikolmikkoa eikä vastustajalle jäänyt vapaata topparia, jonka kautta avata peliä kuten Pohjois-Irlantia tai avauskymmenminuuttisen jälkeen Kazakstania vastaan (alussahan Vorogovskiy wingbackina nousi kärkiparin rinnalle luomaan tasavoiman). Suomen yläkolmikon tehtävä oli myös jättää ankkuri Mi. Battistini syöttövarjoon samalla, kun pohjapari Kamara-Suhonen kaksikko peilasi San Marinon laitakeskikentät Golinuccin ja Lunadein. Laitapuolustajat Uronen ja Alho kontrolloivat wingbackit D'Addarion ja Tosin, joten Suomen toppareille ja ankkuri Schüllerille jäi puolestaan 3v2-ylivoima. Rade oli viisas valinta toppareiden etupuolelle kaapimaan kakkospalloja Suomelle, kun 5-2-3:lla prässätessä tämä olisi joutunut ylempänä peilaamaan toisen laitakeskikentistä eikä kolmen topparin edessä olisi suoranaisesti ollut ketään vapaata pelaaja voittamaan kakkospalloja, koska tuossa systeemissä 3v2-ylivoima olisi muodostunut topparikolmikolle. Ja tarkemmin mietittynä Berardi olisi voinut asemoitua turhan vapaasti Nannin alapuolelle, joten oli hyvä, että Rade oli painimassa tätä vastaan. Kanerva 1, Salming 0
- Kun San Marino sai ensimmäisen maalipotkun parin minuutin jälkeen, Benedettini näki tosiaan sen, miten Suomi ryhmittyi eikä hetkeäkään edes ajatellut pelaavansa lyhyellä, vaan täysin suosiolla viittoi pelaajat kohti puolta kenttää. Tutusti pitkät maalipotkut suuntautuivat sivurajoille, jonne San Marino muodosti aina kohdenelikon kärkiparista, wingbackista ja laitakeskikentästä. Kaksi ensimmäistä maalipotkua Suomi selvitti ongelmitta, kun puolustuslinja klaarasi ykköspallon ja keskikenttäpelaajat rauhoittivat kakkospallon omille. 10. peliminuutilla sen sijaan kolmas maalipotku tuotti San Marinon ainoan laukauksen kohti maalia. Nanni ei jäänytkään painimaan yksin kahta topparia vastaan, vaan hakeutui Schüllerin etupuolelle voittamaan ykköspallon. Samalla Berardi teki vastaliikkeen Alhon selustaan, kun tämä kontrolloi laidallaan ylempänä Tosia. Berardi sai syötön Nannilta ja laukoi sitten suoraan juoksusta pienestä kulmasta kohti Hradeckya ennen kuin Ivanov ehti eteen. Tuo oli klassista San Marinoa, jossa ylimmät prässilinjat ohitettiin ilmassa ja sen jälkeen tarkoitus oli haavoittaa hetkellisesti kaaoksessa olevaa vastustajaa. Tuon tilanteen jälkeen Suomi teki puolestaan korkeaan prässiinsä sen muutoksen, että Alho pudotettiin toppareiden lähelle luomaan 4v2-ylivoima vieraiden kärkiparia vastaan ja Antmanin vastuulle jäi ravaaminen sekä Rossin että Tosin välillä. Se mahdollisti sen, että pari kertaa San Marino yrittikin avata lyhyellä avausjakson edetessä, mutta valmista ei tullut. Di Maio joutui 20. minuutilla turvautumaan heti hätäiseen roiskaisuun Pohjanpalon juostessa häntä kohden ja Rossin chippi syvältä katkesi puolestaan Antmaniin, jonka kautta pallo meni uudelleen päädystä yli ja seuraavan maalipotkun Benedetti taisikin jo avata taas pitkänä. 36. minuutilla oli lähellä, etteikö San Marino olisi saanut toista vetopaikkaa, kun Uronen hävisi ykköspallon ilmassa D'Addariolle ja samalla Suhonenkin kompuroi kakkospallossa, joten Lunadei pääsi vapauttamaan D'Addarion karkuun Urosen selustaan, mutta syöttö karkasi pitkäksi yli päädystä ja Suomi pelastui
- Ajanpeluu oli sekin tietysti totutusti läsnä aina, kun pallo meni yli rajojen. Benedettinin maalipotkut eivät niinkään kestäneet mahdottoman kauan, mutta rajaheitoissa kosovolaistuomari sai hoputtaa vieraita jatkuvasti. Ennen peliä oli jo tiedossa se, että merkittävintä San Marinon tukahduttamisesta olisi ykkös- ja kakkospallojen voittaminen puolustus- ja keskikentän linjassa, jotta suoraviivaisen ja ylimmät prässilinjat ohittavan pelinavaamisen jälkeen San Marino ei pääsisi kaaospalloista nopeilla kombinaatioilla etenemään kohti maalia Suomen ollessa hetkellisesti organisoimaton. Kokonaisuudessaan voi täten todeta, että Suomen kaksinkamppailukovuus olikin tosiaan aika hyvällä tasolla sitä yhtä Nannin vastaantuloa ja Berardin laukausta sekä Uronen-Suhonen kaksikon kompurointia lukuun ottamatta. Toppariparin yhteistyö varsinkin vakuutti, kun toinen meni aina ykköspalloon ja toinen varmisti selustan. Tomas ja Ivanov vuorollaan myös tuuppasivat Nannia kevyesti selästä juuri ennen puskua niin, ettei tämä yltänyt ponnistamaan tarpeeksi korkealle yltääkseen ykköspalloon, vaan muutama maalipotku meni sukkana läpi lähes Hradeckylle asti. Kliinisen ammattimaista puolustamista heiltä
- San Marinon pelikirjassa ovat olleet myös wingbackien aikaiset keskitykset kohti kärkiparia heti, kun nämä ovat kaaospallon voittamisen jälkeen saaneet syötön leveyteen ja mahdollisesti jalan auki 1v1-tilanteessa. Viime pelissä Kazakstania vastaan tuollaiset hetket olivat todella vähissä eikä Suomeakaan vastaan niitä liiaksi tullut. 43. minuutilla San Marinon avausjakson ainoan pidemmän pallonhallintajakson aikana hetkellisesti laitakaistoilla olleilla laitakeskikentilla Golinuccilla ja Lunadeilla oli kummallakin tilaisuus keskittää, mutta nämä jättivät ne käyttämättä ja palauttivat pallon alaspäin. Lopuksi hallintavaihe katkesi perinteiseen nostoon topparilta puolustuslinjaan, jossa Ivanov oli kärppänä ilmassa. Toisella jaksolla vajaan tunnin kohdalla allekirjoittaneen päätyyn hyökännyt San Marino sai yhden irtopallon keskikentällä raavittua laitaan Tosille, joka keskitti heti maalille, mutta kärkipari ei kunnolla boksiin ennättänyt ja pallo kaarsi suoraan Tomasin rotevaan rintakehään. Aivan lopussa puolestaan Tosin korvannut Ma. Battistini sai syötön vasempaan laitaan pitkän pallon jälkeen, mutta Soiri kontrolloi häntä läheltä ja riisti pallon tylysti maakaksinkamppailussa ennen kuin Battistini sai keskitettyä
- Kazakstania vastaan San Marinon vastaprässi toimi hyvin ja tuotti jopa muutaman yläalueriiston takaisin sen sijaan, että vastustaja olisi päässyt haavoittamaan peruuttavan puolustuslinjan selustaa kuten Eesti ja Pohjois-Irlanti onnistuivat tekemään. Suomea vastaan asiat olivat toisin ja paluu vanhaan tapahtui. Ensimmäisellä jaksolla Suomelle ei oikeastaan edes auennut transitiosaumoja, mutta toisella puoliajalla kylläkin. 50. minuutilla Tomas puhkoi vastaprässin yhden kosketuksen syötöllä eteenpäin, mutta Antman ajautui umpikujaan vastustajan kuudentoista reunalla. 58. minuutilla puolestaan Schüller haki ristipallollaan Antmania Tosin selustasta suunnanmuutoksessa. Tosi ehti pelin alle, mutta spurtista väsyneenä vuoti 1v1-puolustamisessa. Kuka muukaan kuin Rossi paikkasi sen ja pysäytti Oliverin. 85. minuutilla puolestaan Di Maio vastaprässäsi myöhässä eteenpäin ja oli höntyilynsä myötä pois paikaltaan, kun Källman sai tökättyä pallon Håkansille, joka vuorostaan pyörähti ohi Rossin. Fabbri joutui kaventamaan keskelle tukkiakseen vaarallisimman sektorin, kun muut topparit olivat rynnineet itsensä ulos. Niinpä Håkans levitti oikealle Rossin jättämään tilaan hyökänneelle Taylorille ja tämä paukutti tolppaan kovan laakin. Heikkoa San Marinon vastaprässääminen tuossakin tilanteessa oli eikä kaukana ollut, etteikö Suomi olisi vieraita haavoittanut nopean selustasyötön seurauksena kuten Viro ja Pohjois-Irlanti. Tietysti 5-0 maaliahan edelsi vastaava vastahyökkäys, mutta se tuli kulman jälkitilanteesta eikä San Marino täten ollut niin organisoitunut vastaprässäämään kuin vaikkapa tuolloin 85. minuutilla

[Salming]

Erikoistilanteet

- Suomen kulmapotkuissa odotin sitä, että keskitykset vain leijaisivat yli etutolppaa suojelevan Nannin. Sen jälkeen sitten minulle oli melkeinpä se ja sama mihin keskitykset laskeutuisivat, koska San Marinolla oli ollut aiemmin niin suuria ongelmia 1v1-puolustamisessa, että ennakoin saman jatkuvan tässäkin pelissä. Koska Suomella oli kuusi kohdetta (Antman vitosen alueella + topparit, Källman, Jolle, Uronen pilkun maastossa), San Marino puolusti tavanomaisesti kahdella aluepuolustajalla, kuudella vartioijalla ja kahdella reunapelaajalla. Suomen ensimmäisessä kulmassa kävi se skenaario, jota ei olisi saanut tapahtua eli Suhosen keskitys jäi etutolpalle Nanniin. Jälkitilanteesta toki sitten varmistamassa Alhon ja Kamaran kanssa ollut Schüller täräytti vasurillaan tolppaan boksin ulkopuolelta. Ensimmäinen maajoukkuemaali jäi harmillisen lähelle. Toisenkaan kulmapotkun laatu ei hurmannut. Toki Suhonen sai sen yli Nannin, mutta samalla pallo karkasi kauas taka-alueelle Di Maion nuppiin. Jälkitilanteesta Suomi toki loi taas maalipaikan ja meni 2-0 johtoonkin, kun Ivanovin keskitys laitakaistalta putosi linjan taakse toppareista irtaantuneen Källmanin päähän ja tämä viimeisteli varmasti pallon Benedettinin läpi. Tosi taisi olla se, joka juuri keskityksen lähtiessä yritti hidastaa Källmania, mutta tämä puski väkisin läpi kohti maalia. Täten trendi San Marinon päästetyistä keskitysmaaleista jatkui. Kansojen liigasta alkaen se on nyt ainakin kahdeksassa pelissä putkeen päästänyt keskitysmaalin! Toisen puoliajan kulmapotkut olivat minusta katsottuna väärässä päässä, mutta ainakin 64. minuutilla Antmanin roolin perinyt eli valmiiksi vitosen alueella ollut Håkans liikkui hyvin aluepuolustajien etupuolelle ja pääsi puskemaan vapaasti etualueelta, mutta pusku ei tarpeeksi taittunut kohti maalia. Viisi minuuttia myöhemmin Taylorin pallo laskeutui puolestaan uudelleen kohti Håkansia, joka teki liikkeen taas Nannin eteen, mutta keskitys oli liian korkea ja meni pakan läpi. Summa summarum, varsinkin Suhosen keskitysten laatu jätti aika paljon toivomisen varaa ja samalla on nostettava pipoa San Marinolle, joka puolusti erikoistilanteiden ykköspallot paremmin kuin kertaakaan viimeisen vuoden aikana.
- San Marinon kulmapotkuissa odotin kuviota, jossa maalinedusta sumputettaisiin neljällä miehellä, mutta keskitys leijaisikin takatolpalle, jonne juoksisi jompikumpi tai jopa molemmat taaemmat kohdepelaajat pilkun tuntumasta. Kazakstania vastaan Fabbri oli se, jota haettiin takatolpalta sisäänpäin kiertyneellä pallolla. San Marinon ainoassa kulmapotkussa kävi kuten ounastelin eli vitosen alueella oli neljä pelaajaa ja taaempana kaksi. Källman kuitenkin teki loistavaa työtä eliminoiden Fabbrin liikkeen kohti takatolppaa! Hän roikkui käsillään vastustajassa kiinni ja hidasti tätä sopivasti sääntöjen rajamailla. Niinpä Fabbrilla ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä keskitykseen, joka toki muutenkin jäi vajaaksi ja Hradecky nyrkkeili ykköspallon kauemmas. Tuo Källmanin raastava roikkuminen välittyi kyllä hienosti livenä ja olisi telkkarin välityksellä jäänyt vähemmälle huomiolle. Eikä siinä vielä kaikki, vaan jälkitilanteestahan Suomi meni 5-0 johtoon, kun Battistini laukoi kakkospallon boksin reunalta päin pelaajamassaa. Suomihan puolusti kulman tutusti kahdella aluepuolustajalla, kuudella vartioijalla ja kahdella reunapelaajalla, jotka olivat Pukki ja Håkans. Nämä lähtivät saman tien pystyyn ja Alho vapautti heidät 2v1-hyökkäykseen. Teemu tarjoili syötön alimman varmistajan D'Addarion läpi ja Håkans kiersi läpiajossa Benedettinin, mutta ensimmäinen viimeistely-yritys ei onnistunut ja Pukilta jäi täten saamatta karsintojen viides syöttöpiste, pirskatti. Kakkospallon sentään Suhosen avustamana Håkans paukutti verkkoon ja kruunasi hattutemppunsa, mutta isoimman vaikutuksen minuun teki silti Källmanin erikoistilannepuolustaminen, josta vaikkapa aiempien pelien vuotajat Hoskonen, Forss ja Kairinen voivat ottaa oppia.
- San Marino tutusti teki puolen kentän vapaapotkuistaan erikoistilanteita ja nosti välillä boksiin jopa enemmän kuin tavanomaiset neljä kohdetta luomaan näennäistä uhkaa. Enemmänhän usein tarkoituksena on vain kuluttaa kellosta aikaa vapaapotkuun ryhmittymällä, mutta tässä pelissä tosiaan boksissa oli välillä 5-6 pelaajaakin, joten maalinteon todennäköisyys ehkä jokusen promillen kasvoi. Di Maio ainakin antoi yhden noista puolen kentän vapareista toisen jakson alussa, mutta Ivanov siivosi ykköspallon. San Marinon ainoan kulman antanut Tosi puolestaan taisi antaa myös yhden vapaapotkun ja se aiheutti jopa jonkinlaisen hässäkän keskelle boksia, kunnes kakkospallon Tomas ja Ivanov saivat puretuksi jaloistaan. Ihkaensimmäisessä vapaapotkussa 20 minuutin jälkeen pallolla oli Berardi ja kohteita tavanomaiset neljä, mutta matala pallo jäi boksin reunalla Suhoseen ja tokkopa Suomen seitsemän miehen linjalla olisi ollut vaikeuksia purkaa ykköspalloa omasta boksista tuossakaan tilanteessa.
- Suomen sivuvapaapotkut Uroselta ja Suhoselta putosivat keskelle boksia, mutta kerrankin San Marinon erikoistilannepuolustaminen toimi edes jotenkin ja he voittivat ykköspallot hyvällä prosentilla. Toisaalta se ei lupaa Huuhkajille jatkonkaan kannalta kovin hyvää, jos edes San Marinoa vastaan ei uhkaa kyetä luomaan erikoistilanteissa, vaan lopputulema on niin vaisu kuin tässä pelissä. Suhosen eräs suora vapaapotkukin leijaili rujosti yli häkkyrän

Yksilöt

Hradeckylla ei juuri töitä ollut, mutta hän näytti kapteenina esimerkkiä pallotemmon säilyttämisestä. Kuten aina Leverkusenissakin, hän pyysi nopeasti palloa pallohenkilöltä ja laittoi sitten sen saman tien liikkeelle Uroselle tai Alholle, jotka San Marino jätti vapaiksi avausvaiheessa, koska se valui siis suosiolla puoleen kenttään. Toppariparin yhteistyö oli pallottomana hyvää. Toinen meni aina pääpalloon Nannia vastaan ja toinen turvasi selustan. Molemmat osasivat kevyesti tuupata oikea-aikaisesti Nannia selästä niin, ettei tämä usein edes yltänyt ponnistamaan riittävän korkealle. Pallollisena peruskierrättäminen onnistui myös Nannia vastaan ilman menetyksiä. Yhden selkeän harhapassin Ivanov taisi antaa toisen jakson alussa, mutta Tomas paikkasi sen. Tomasin rymistelevyys vakuutti jonkin verran ja esim. avausjaksolla hän kertaalleen hyödynsi vapaan jalkansa kuljettamalla 25 metriin kk-linjan etupuolelle. Sitten tuli toki menetys ennen murtavaa syöttöä, mutta kirjasin silti plussan prässilinjan uhmaamisesta ja Lunadein houkuttelusta pois välikaistakolosta. Eikä menetyksensä jälkeen Tomas lepsuillut, vaan juoksi lujaa alas ehtien pelin alle. Håkansin ensimmäiseenkin osumaan Tomas teki hyvän alustuksen kuskaten lähelle prässilinjaa ja niinpä puhkova syöttö Pukin jalkaan onnistui suuremmalla todennäköisyydellä. Ivanovin kohokohta pallollisena oli puolestaan 2-0 maalin alustus kulman jälkitilanteesta.

Laitapuolustajista Uronen uurasti 45 minuuttia. Hän aloitti hyvin ja jatkoi 2-3 kertaa toivotusti yhdellä kosketuksella pallon leveydestä D'Addarion taakse välikaistalta aloitteen tehneelle Kamaralle tai Källmanille, mutta sitten Jerekin alkoi sortua aikailuun ja laita meni tukkoon. Toki pari kertaa hän sai jalan auki ja keskitti ennen kuin D'Addario ehti kunnolla peittämään, mutta tarkkuus uupui. Pallottomana mieleen jäi se yksi kompurointi hävityn pääpallon jälkeen, mutta SMR ei selustaan jäänyttä tilaa hyödyntänyt. Alho puolestaan pysytteli avausjaksolla enemmän keskimmäisessä tasossa alataskussa ja näyttäytyi harvemmin leveydessä. Pidin silti siitä, että hän hyödynsi avointa jalkaansa ja lähetti pari selustachippiä. Toisella jaksolla hän oli sitten enemmän viimeisessä linjassa, kun Pallas oli konservatiivisempi. Tuloksena oli syöttöpiste 6-0 osumaan oikeaoppisen välikaistajuoksun ja sivutopparia vastaan voitetun 1v1-tilanteen jälkeen. Hyvä matsi siis Nikolailta.

Schüller ankkurina oli lähellä avausmaalia maajoukkueessa pamauttaen tolppaan kulman jälkitilanteesta. Pallollisena hän tosiaan pari kertaa yritti Berardin ahdistamana pitää pallotempoa pidemmillä puolenvaihdoilla nurmea viistäen, mutta sortui myös muutamaan harhasyöttöön. Pallottomana operointi kakkospalloissa Berardia vastaan sujui ongelmitta. Nanni tosin kertaalleen haki hänen edestään ykköspallon 10. minuutilla pedaten Berardille ainoan kudin kohti maalia. Kasipaikan pelaajista Suhosen erikoistilanteiden laatu oli surkea rehellisesti sanottuna. Suoran vapaapotkunkin hän laukoi yli. Yritteliäs hän toki oli ja teki väsymättä välikaistajuoksuja, vaikkei laitamurtautumisista valmista tullut ja Pohjanpalon selustatarjoilustakin lähteneen laukauksen veskari haki yläkulmasta. Sähäkät jalat olivat puolestaan eduksi parissa vastaprässissä hyökkäyskolmanneksella juuri noiden pysäytettyjen laitamurtautumisten jälkeen. Keskikentän kuningas olikin Kamara, joka heikosta vastuksesta huolimatta pelasi yhden parhaista maaotteluistaan ilman Sparvia. Pallollisessa vaiheessa hän kykeni sekä aktiivisiin tasku-aloitteisiin wingbackin taakse että kahden alimman linjan välissä 1-2 kosketuksen kombinaatioihin. Pallottomana hän peilasi rutiinilla Lunadein ja negatiivisissa tilanteenvaihdoissa oli pari kertaa hienosti katkossa avausjaksolla. Toisella jaksolla ankkurina pallonkierrättäminen alempana ja pallotemmon ylläpito Vitaiolin miesvartioinnista huolimatta sujui kivasti. Bravo Glen, hän oli selkeästi ottanut opikseen penkityksestä ja oli minulle ottelun paras suomalaispelaaja.

Yläkolmikossa Antman jahkaili liiaksi leveydessä eikä päässyt Tosi-Rossi kaksikosta ohitse. Kertaalleen matala keskitys löysi Källmanin, joka ohjasi yli hankalasta asennosta, mutta odotin paljon enemmän laatua hyökkäyskolmanneksella. Ehkä pienen miinuksen voi antaa Kanervalle roolituksestakin, koska mieluummin olisin nähnyt Antmanin enemmän välikaistalla kuin leveydessä, jolloin hän olisi päässyt enemmän veivaamaan jalkaansa auki Rossia kuin Tosia vastaan. Pallottomana Antman pari kertaa korkeassa prässissä hoiti osuutensa Rossin ja Tosin välillä kirmaten ongelmitta, kun SMR kokeili avata lyhyellä. Kertaalleen hän jopa ehti Rossin iholle asti ollen välissä. Källman puolestaan jatkoi maalitehtailuaan avaukseen päästyään. Hän teki kamaramaisesti aktiivisia välikaistajuoksuja vasemmassa ylätaskussa pelatessaan ja pääsi kertaalleen Fabbristakin riittävästi ohi syöttääkseen keskelle Jollelle, joka ei kuitenkaan päässyt pyörähtämään. Lähempänä Pohjanpaloa ollessa Källman jäi vähän pimentoon ja lähinnä sitoi yhden topparin itseensä tehden tilaa muille. Pallottomana hän kontrolloi Fabbria tiukasti ja piti ammattimaisesti huolen siitä, ettei SMR päässyt avaamaan peliä ykkösoptionsa kautta. Piikissä Pohjanpalo puolestaan jäi mieleen 10-alueen yhden kosketuksen petauksesta Suhoselle ja pelin alun puskustaan ohi maalin. Boksissa hän sijoittui kyllä kohtalaisesti ja sai takaviistokeskityksiä jalkaansa, mutta tekniikka ei riittänyt selkä kohti maalia pelatessa pyörähtämään vetopaikkaan ja myös syöttötarkkuus pudotuksissa boksin reunalle jätti toivomisen varaa.

Vaihtopelaajista Pallas oli varmaankin heikoin. Pallokosketukset olivat välillä louhikkoisia ja kun hän pari kertaa käväisi leveydessä viimeisessä linjassa, keskitysten laatukaan ei vakuuttanut. Keskimmäisessä tasossa pari kertaa hänelle tuli palloa kierrättäessä myös turhan kiire prässin alla ja kertaalleen mies joutui selkää kääntämällä kalastamaan vapaapotkunkin. Toki se oli hyvin tehty tuossa hetkessä. Soirilta jäi puolestaan vain mieleen yksi onnistunut 1v1-puolustus leveydessä Ma. Battistinia vastaan, kun hän ryöväsi pallon tylysti maakaksinkamppailussa. Triplavaihdon kohteista Pukki ei ihan terävimmillään ollut käännöksissä, mutta pysyi hyvin pallossa ahtaassakin tilassa linjojen välissä vasemmalla välikaistalla tai kk-linjan edessä. Maalivainu oli kohdillaan 6-0 osumassa ja hän olisi ansainnut syöttöpisteen Håkansin kolmanteen osumaan, mutta tämä teki asiat vaikeimman kautta. Taylor puolestaan operoi melko kivasti vasemmalla välikaistalla. Välillä hän haki palloa alataskusta ja mahdollisti Pallaksen nousemisen ylemmäs. Kyky voittaa oma suora vastustaja pyörähtämällä ihastutti ainakin kertaalleen. Harmi, että tilanteenvaihdosta lopussa laukaus osui tolppaan eikä uponnut, koska sen verran pirteä Messin joukkuekaveri oli. Negatiivisessa tilanteenvaihdossa hän sen sijaan loisti 4-0 maalia ennen prässäten pallon syvällä nopeasti Suomelle takaisin. Yhtä aktiivisia pystyaloitteita kuin vaikkapa Kamaralta samassa roolissa ei nähty, vaan Taylor oli enemmän murtavien syöttöjen hakija ja kykeni Glenin tavoin kahden alimman linjan välissä yhden kosketuksen ratkaisuihin. Sisääntulo oli siis väkevä. Håkans puolestaan värkkäsi hattutempun ja maalit on läpikäyty ylempänä. Niiden lisäksi hän pysyi minusta pallossa perjantaita paremmin oikealla välikaistalla operoidessaan tai siltä se ainakin toiseen päätyyn näytti. Vastuskin oli toki helpompi, mutta pidin hänen väkkärämäisyydestään Antmania enemmän eikä Håkans hautonut palloakaan niin paljoa, vaan esim. 6-0 maalissakin jatkoi sen leveydestä Tosin taakse Alholle ajoissa.

Benedettini tutusti kulutti aikaa maalipotkuissa tilaisuuden tullen. Hän otti 2-3 komeaa pelastusta. Avausjakson lopussa hän ryösti yläkulmasta Suhosen. Toisella jaksolla sitten oikea-aikainen vastaantulo olisi kaiketi nollannut Pohjanpalon ilman Tosin blokkiakin eikä Suhosenkaan kaukolaukaus alakulmaan uponnut. Aiemmissakin peleissä hän on hakenut silloin tällöin hyviä koppeja heittäytyen nurkista, joten eivät haamutorjunnat yllättäneet siltä osin. Vastapainona 3-0 maalissa etukulma vuoti ja 5-0 maalissakin vastaantulo oli myöhässä.

Wingbackit suoriutuivat illasta hyvin. D'Addarion selustaan Suomi pääsi alussa Urosen kautta etenemään muutamaan otteeseen, mutta sitten tämä sijoittui sen verran hyvin, että syöttökulma välikaistalle meni kovin pieneksi ja siirrot selustaan karkasivat suoraan päädystä yli. Toisella laidalla Tosi yhtä lailla jaksoi melko terävästi koko ajan irrota puolustamaan leveyttä varsinkin avausjaksolla eikä Antman oikein hänen ohitseen päässyt haastamalla tai syöttämällä. Tai jos pääsikin, kulma oli yhtä lailla aika pieni ja Rossi tukkimassa tilan välikaistalla. Toisen jakson alussa Tosi kertaalleen repi suomalaisia varoituksen arvoisesti, mutta oli kokonaisuutena melko pätevä pelipaikallaan. Ehtipä hän blokkaamaan Jollen läpiajonkin ja antoi vasurillaan erikoistilanteita.

Toppareista Rossi ihastutti jatkuvilla katkoillaan. Hän puolusti minusta loistavasti Tosin takana ollutta tilaa välikaistalla ja oli tärkein syy siihen, että San Marinon laitapuolustus mureni vasta 70 minuutin jälkeen. Pelin lukeminen oli konkarilla hallussa. Jos joku on nimettävä vieraiden parhaaksi pelaajaksi, sanon Rossi, vaikka lopulta 6-0 maalissa hän ei saanut katki Alhon jatkoa boksiin Pukille. Oikea sivutoppari Fabbri puolestaan puolusti omaa kaistaansa kohtalaisesti. Toki pari kertaa hän pumppasi myöhässä eteenpäin ja aiheutti sekä mm. vapaapotkun hyvästä paikasta avausjakson puolivälissä että osin 1-0 takaiskunkin. Olemus livenä ei ollut ihan niin vakuuttava kuin ruudun välityksellä, koska esim. konkari Rossin ensiaskeleiden räjähtävyys ja keveys oli Fabbria parempaa ja ehkä siksi tämä olikin pari kertaa myöhässä eteenpäin puolustaessaan, mutta muutoin hänkin ihan hyvin kavensi kohti laitaa ja tukki D''Addarion takana ollutta tilaa Kamaran ja Källmanin aloitteita vastaan. Pallollisena hän ei puolestaan päässyt loistamaan ollenkaan pelinavaamisessa aiempien pelien tapaan, koska Suomi tosiaan otti ylhäältä kiinni eikä Benedettini lähtenyt kuin pari yksittäistä kertaa avaamaan lyhyellä. Källman kuitenkin piti huolen, että Fabbrin kautta avaaminen ei ollut mahdollista noina harvoina hetkinä. Keskitoppari Di Maio oli puolestaan tankkerimainen ja köyhän miehen versio Kazakstanin keskitoppari Marochkinista. Pallollisena paineen alla odotetusti tuli kiire muutamaan otteeseen. Ainakin yhden puolen kentän vaparinkin hän tosin sai antaa, joten jonkin pallollisuuteen luotettiin silti. Pallottomana hitaus näkyi mm. 3-0 maalissa, kun irtosi myöhässä linjasta jättäen jälkeensä aukon, jonka Håkans käytti. Muutamissa vastaprässihetkissäkin hän höntyili itsensä pihalle.

Keskikentän kolmikossa tavanomaisesta poiketen Golinucci pelasi vasemmalla ja Lunadei oikealla, mutta ehkä kapteeni haluttiin asettaa laidalle, jossa oli Antman. Mitään erikoista ei mieleen jäänyt kuin 3-0 maalin epäonnekas tarjoilu. Selkeästi urheilullisin keskikenttäpelaajista Golinucci oli ja siksi varmasti hän onkin pelannut toistaiseksi kaikki karsintapelit avauksessa ja muut pelaajat kk-linjassa ovat vaihtuneet. Hänellä oli jossain määrin futarin olemus, koska pallokosketus oli mukiinmenevä ja juoksuvoimaa tosiaan riitti. Mi. Battistini ankkurina puolestaan pari kertaa tukki oikea-aikaisesti tiloja puolustuslinjan edessä, mutta oli hieman hidasjalkaisempi kaveri. Leveät ylähartiat mahdollistivat toki sen, ettei häntä tuupittu sivuunkaan. Håkansin toisessa maalissa hän laskeutui ankkurille tyypillisesti puolustuslinjaan asti tukkimaan wingbackin ja topparin välistä aukkoa, muttei saanut estettyä Pukin luukkupalloa, joten siitä tuli pieni miinus. Lisäksi ennen 5-0 maalia hän laukoi blokkiin kulman jälkitilanteesta aiheuttaen vastaiskun omiin. Lunadei puolestaan tuki ihan OK oikean laidan puolustamista avausjaksolla ja oli suhteellisen kevyellä jalalla liikkeellä, muttei toki silti pysynyt Glenin kyydissä 1-0 maalissa. Hieman raakilemainen hänen olemuksensa toki oli, vaikka ikää 25 vuotta onkin. Sanotaanko näin, että ylätaskun tukkimisessa ja syöttövarjotoiminnassa hän oli aika lailla entisellä tasollaan eli sijoittumisvirheitä yhä tuli ja hänen alueeltaan Suomi muutamat näyttävät kombinaatiot avausjaksolla pelasi.

Piikissä Nannin iltapuhde oli hiljainen. Pallottomana hän seisoi keskiviivalla Suomen toppareiden vieressä vastaiskua kytäten pallon yläpuolella. Ja kun sitten San Marino tavoitteli häntä suoraviivaisilla palloilla kuten aina, Nanni ei ilmassa kovin hyvin pärjännyt. Kovin kevyetkin tuuppaukset selkään juuri ennen ponnistusta joko Tomasilta tai Ivanovilta riittivät siihen, ettei Nannin ponnistusvoima riittänyt tarpeeksi korkealle ykköspallon voittamiseksi. Niinpä ainoan laukauksen maalia kohdenkin hän alusti voittamalla maalipotkun Raden edestä vieraille. Kertaalleen Nanni oli livahtaa noin 58. minuutilla Ivanovilta läpi toki pidemmän syötön jälkeen, mutta Hradeckylla oli tilanne kontrollissa. Turhautuminen paistoi lopussa niin, että hän laukoi kahdesti 30 metristä päin lähintä pelaajaa yrittäen saada edes jotain aikaan vähillä pallokosketuksilla. Parhaiden päivien rymistelevyys jäi pimentoon valitettavasti. Berardi alapuolella puolestaan väläytti kertaalleen laukoen kaaospallon jälkeen pienestä kulmasta päin Hradeckya. Pallottomana hän hiippaili odotetusti kiinni ankkuri Schüllerissa ja yritti vain häiritä tämän kierrättämistä. Pariin harhasyöttöön avausjaksolla hän sai Raden pakotettua ollen aika kevyellä jalalla kehissä.

Vaihtopelaajista Vitaioli peri Berardin roolin ja härnäsi pari kertaa ankkuriksi siirtynyttä Kamaraa, mutta eivätpä riistot olleet edes lähellä. Legenda oli silti tosiaan kiva nähdä livenä. Liike ei enää kovin jouhevaa ollut edes tuoreena vaihdosta. Mularonilta jäi mieleen puolestaan yksi liukukatko päätöskympillä 10-alueella. Håkansin toisessa maalissa sitä ennen hän myös vuoti kulmalipulla Tayloria vastaan epäonnistuen vastaiskun vastaiskun pysäyttämisessä. E. Golinuccista ja Franciosista minulle ei jäänyt muistikuvia, mutta Ma. Battistini aikaili lopussa aikaisen keskityspaikan kanssa ja Soiri nappasi pallon jalasta.

[Salming]

Tanska - Pohjois-Irlanti 1-0 16.6.2023, EM-karsinnat

Tanska 5-2-3

Wind 19 - Höjlund 21 - Brathwaite 9
Eriksen 10 - Höjbjerg 23
Maehle 5 - Christensen 6 - Kjaer 4 - Andersen 2 - Skov Olsen 11
Schmeichel 22

Pohjois-Irlanti 5-3-1-1

Lavery 9
Price 14
Saville 6 - S. Charles 19 - McCann 16
Hume 4 - Brown 22 - Evans 5 - McNair 17 - Bradley 2
Peacock-Farrell 1

Hjulmand oli muokannut paperiryhmitystä 4-1-4-1:stä Qatarissa nähtyyn viiden alakertaan, kun maaliskuuhun verrattuna Eriksen ja Skov Olsen olivat käytettävissä. Osittain syynä olivat myös kenties Pohjois-Irlannin viiden alakerran peilaaminen ja puolustuksen tiivistäminen Kazakstan-tappion jälkeen. Vaihdot pitivät muodon ennallaan. 73. minuutilla Stryger Larsen korvasi Maehlen ja Damsgaard Brathwaiten yksyhteen. Samoin 80. minuutilla Kristensen Skov Olsenin wingbackina ja Lindström Windin sisäänvedettynä laiturina. Damsgaard toki vaihtoi vasemmalle puolelle, jotta Lindström pääsi oikealle välikaistalle operoimaan. Maehlen saama vamma muuten piti hänet sivussa sitten Slovenia-pelistä.

O'Neillin miehistö oli maaliskuuta terveempi, kun mm. Lavery, McCann ja Evans palasivat avaukseen. Toki esim. Lewis oli puolestaan poissa. McNair puolestaan oli nyt alusta asti oikeana topparina eikä keskikentän linjassa, joten pääluotsi oli hänet pudottanut samalle pelipaikalle kuin edellisen valmentajan alaisuudessa. Uusina niminä avauksessa nähtiin Sunderlandin 21-vuotias Trai Hume ja Evertonin 19-vuotias Isaac Price. Tappioasemassa toisella jaksolla O'Neill muovasi ryhmitystään 4-2-3-1:een, kun Bradley otettiin ulos vartti ennen loppua. Hume vaihtoi oikeaksi pakiksi ja Brownista tuli vasen laitapakki. Vaihtorumban myötä keskikentän pohjalla olivat lopuksi Saville ja Thompson, kymppinä Taylor, laidoilla Marshall ja McMenamin sekä piikissä D. Charles.

Tanska pallollisena vs. Pohjois-Irlanti pallottomana


Tanska avasi peliä alhaalta muodolla, joka numerotermein oli lähimpänä 3-1-5-1:tä. Höjbjerg jäi yksin toppareiden yläpuolelle luomaan 4v2-ylivoiman Pohjois-Irlannin ensimmäistä prässilinjaa vastaan. Eriksen nosti itsensä ylemmäs jopa kahden alimman linjan väliin, koska ei häntä alempanakaan tarvittu aina. Laiturit Wind ja Brathwaite täyttivät rinnalla välikaistat. Höjlund roikkui viimeisessä linjassa wingbackien Maehlen ja Skov Olsenin pidettyä leveyden. Välillä toki Eriksen jäi alemmas, jolloin muoto oli enemmän 3-2-5 kuten rakenteluvaiheessa.


Pohjois-Irlannin muoto oli tutusti 5-3-1-1/5-3-2. Price oli enimmäkseen alempi kärki merkaten Höjbjergin. Tuttua oli sekin, että painollinen wingback pumppasi railakkaasti eteenpäin kuten Bradley tässä kuvassa Tanskan kierrätettyä pallon Maehlelle, jolloin Wind on valmiudessa haavoittamaan Bradleyn selustaa. Eriksenin nousun myötä keskikentällä oli puolestaan periaatteessa 3v3-asetelma, mutta toki Pohjois-Irlannin laitakeskikenttien Savillen ja McCannin tehtävänä oli välikaistojen tukkimisen lisäksi prässätä Tanskan sivutoppareita, jottei Laveryn tarvinnut ravata itseään uuvuksiin piikissä.


Puolessa kentässä Tanskan rakentelumalli oli siis 3-2-5. Kuten Qatarissakin, yksi kk-pelaaja liikkui kerrallaan muodon ulkopuolelle wingbackin jättämään tilaan rakentamaan peliä pois vastustajan ylimpien prässilinjojen välistä. Tässä pelissä se oli monesti Eriksen, mutta Qatarissa esim. Höjbjerg toteutti samaa roolia usein. Huomioitavaa on sekin, että kuten Suomea vastaan maaliskuussa, Tanskan yläkolmikko on kapealla linjojen väleissä lähellä toisiaan kombinaatiopelaamisen helpottamiseksi. Lisäksi kun maaliskuussa laitapakit pitivät leveyden, nyt sen roolin hoitivat wingbackit, joten paperiryhmityksen muutoksesta huolimatta viimeisessä linjassa roolitukset olivat aika samanlaiset eli laiturit kavensivat sisään yksinäisen kärjen lähelle ja heillä oli myös vapaus liikkua melko vapaasti eivätkä MB tai Wind olleet kahlittuina välikaistoilleen kuten Damsgaardkaan ei ollut maaliskuussa.


Tässä on vartin kohdalta toinen otos Tanskan 3-2-5:stä, jossa hyökkäyskaistat on täytetty epätasaisesti. Koko yläkolmikko on pelin puolella luomassa ylivoimaa ja esim. oikea välikaista on kokonaan tyhjänä, kun Skov Olsen pysyttelee leveydessä oikealla laidalla. Käytännössä rakenne hyökätessä oli siis todella samanlainen kuin Suomella Sloveniaa vastaan, joten syyskuussa Olympiastadionilla voivat kohdata kaksi toisensa kopiota, jos molemmat lähtevät 5-2-3:lla siihen peliin!


83. minuutilta vielä kuva NIR:n muutoksesta 4-2-3-1:een tappiolla. Se oli ihan hyvä muoto Tanskan 3-2-5:n prässäämiseksi aggressiivisesti ja mahdollisen pallonriiston saamiseksi, kun ylänelikko ravasi uutterasti paikkoja lennosta vaihtaen Tanskan alaviisikkoa vastaan.

Laadullisten ylivoimatilanteiden luonti wingbackeille


Qatarissa Tanska tosiaan loi rutkasti laitakaistoille wingbackeilleen laadullisia ylivoimatilanteita (1v1) yrittäessään murtaa esim. Tunisiaa. Sama sillä oli mielessä nytkin heti pelin alussa, kun kahden minuutin jälkeen alataskuun muodon ulkopuolelle peliä rakentamaan hakeutunut Eriksen lähetti ristipallon.


Hume ei nopean puolenvaihdon myötä ehtinyt saada tukea esim. laitakeskikentältä, vaan jäi eristettyyn 1v1-tilanteeseen Skov Olsenia vastaan, mutta selvitti sen siitä huolimatta lukien pallon lentoradan täydellisesti.


Viiden minuutin jälkeen Höjbjerg kierrätti pallon Skov Olsenille, joka pääsi positiivisesta peliasennosta suoraan haastamaan Humea. Saville kuitenkin tarjosi tuen aika nopeasti.


Tuplattuna haasto epäonnistui ja NIR nappasi pallon. Suomihan loi Tanskan laitapuolustajia vastaan maaliskuussa jatkuvia 2v1-ylivoimia laituri-laitapakki -komboilla. NIR:n suunnitelma puolestaan oli se, että laitakeskikentät tukisivat wingbackeja aina tarpeen vaatiessa, jottei Tanska saisi luotua haluamiaan laadullisia ylivoimatilanteita.


Yhdeksännellä minuutilla Höjbjergin ristipallo Skov Olsenille oli laadukkaampi.


Tämä päätti jatkaa suoraan ykkösellä pallon luukulle viiteen metriin, mutta valitettavasti yläkolmikko keskellä ei ennättänyt ajoissa boksiin, vaan Brown ja Evans purkivat keskityksen helposti.


13. minuutilla kohteita sen sijaan oli mukavasti tarjolla keskitykselle eristetystä 1v1-tilanteesta. Saville on loppupeleissä aika laiska alaspäin eikä tässäkään jaksanut kunnolla tukea Humea, joten niin kurinalaisesti kuin Suomi, Pohjois-Irlanti ei luonut 2v1-ylivoimia laitakaistoille, vaan välillä wingbackit saivat pärjätä ihan yksinään kuten tässäkin.


Manchester Cityssa kirjoilla oleva nuori S. Charles sijoittui ankkurina hyvin ja katkaisi takaviistokeskityksen kohti Windia, mutta pyrkimys luoda uhkaa wingbackien kautta oli läsnä Tanskan pelissä alusta saakka.


22. minuutilta seuraava kierrätys leveyteen. Skov Olsen otti ensimmäisen kosketuksen suoraan tyhjään tilaan ja kiihdytti ohi Humen.


Tämä ehti vielä pelin alapuolelle, mutta Skov Olsen käänsi pallon vasurilleen ja keskitti.


Tällä kertaa McCann oli välissä ja NIR:n boksipuolustus kesti. Joka tapauksessa selvää on jo nyt se, että Urosellekin tulee kiire syyskuussa Skov Olsenia vastaan. Järkevintä varmaan Suomelle olisi puolustaa pallottomana 5-4-1:llä kuten Sloveniaa vastaan, jolloin laituri voisi tukea wingbackia ja luoda samanlaisia 2v1-ylivoimia kuin maaliskuussa Parkenilla. Silloin Suomi eliminoi aika hyvin Tanskan laadullisten ylivoimatilanteiden luonnin. Toki Daramy alivoimaisenakin järjesteli lisäajalla Höjlundille hattutempun pujahtamalla Alhon ja Forssin välistä, mutta NIR:n 5-3-1-1 muotoa en lähtisi kopioimaan, koska liian usein Hume jäi 1v1-tilanteeseen ilman laitakeskikentän riittävää tukea. Neljän miehen kk-linjassa laiturit ehtisivät paljon paremmin tukemaan ja tukkimaan laitoja.


Otetaanpa vielä tunnin kohdalta yksi näyte Skov Olsenin haastoista. Tämäkin GIF näyttää hyvin se, kuinka terävät Skov Olsenin ensiaskeleet ovat ja siksi hänen kyydissä on haastava pysyä. Hän pystyy myös jakamaan laadukkaita palloja molemmilla jaloillaan. Tässä klipissä valintana on keskittää oikealla jalalla viiteen metriin, jonne spurttaa painottomalta puolelta Maehle, mutta Bradley kontrolloi hyvin suoran vastustajansa ja sai ojennettua jalkansa väliin viime hetkellä.


Vasemmalta laidalla Maehlen kautta Tanska ei pyrkinyt niin paljoa etenemään. Avausjaksolla oikeastaan ainoa merkittävä tilanne oli puolivälissä, mutta kun Maehle tuplattiin nopeasti, hän pudotti Eriksenille, joka sitten keskitti tuloksettomasti boksiin.


1-0 voittomaalissa Maehle oli sen sijaan vahvasti mukana. Andersen sivutopparina otti ensin tyhjät pois ja keskitti koko pakan läpi. Maehle haki irtopallon ja ennen kuin Bradley ehti peittämään, hän toimitti ruokaa takaisin luukulle laadullisesta ylivoimatilanteesta. Brown kuoletti pallon rinnallaan suoraan Windille, joka niittasi sen etukulmasta sisään. Tanska yksi, Pohjois-Irlanti nolla. Kansojen liigassahan NIR:n boksipuolustus oli jo hapuilevaa ja Suomikin teki voittomaalin maaliskuussa keskittämällä, joten en yllättynyt, että jossain vaiheessa vihreäpaitojen boksipuolustus murenisi Tanskan keskityssateessa.


Osio on hyvä päättää 56. minuutin tilanteeseen, jossa Andersen toistamiseen nousi todella syvälle keskittääkseen, mutta kun Saville ei kerran häntä laitakeskikenttänä seurannut, vaan pysyi välikaistalla tiukasti tukkimassa keskustaa, se oli mahdollista. Näiden nousujen kanssa Suomikin saa olla mahdollisesti tarkkana syksyllä eli jos suunnitelmana on 5-4-1:llä luoda niitä 2v1-ylivoimia leveyteen Tanskan wingbackeja vastaan, se jättää Tanskan sivutoppareille sitten tilaa keskittää.


Höjlund ei aivan ylettänyt kuitenkaan Andersenin keskitykseen.

Vastustajan selustassa olleen tilan käyttö


Tanska tutusti myös pyrki haavoittamaan vastustajan puolustuslinjan selustassa ollutta tilaa. Sikäli se oli ottanut opiksi maaliskuusta, että kun Suomea vastaan Tanskan hyökkääminen meni liialliseksi "pimputteluksi" muodon ulkopuolella, nyt sen pelissä oli taas samanlaista dynaamisuutta kuin parhaimmillaan kaksi vuotta sitten. Jos keskusta- ja leveysreitit olivat ummessa, Tanska ei väkisin yrittänyt palloa liikuttamalla löytää tiloja noilta alueilta, vaan uhkasi sitten selustaa, kun siellä oli tilaa. EM-kisoissa ja niitä ennenhän pystysuunnan jalkapallo oli hyvinkin voimakkaasti Tanskan hyökkäysidentiteetissä ja se chippasi jatkuvasti palloa viimeisen linjan taakse. Maaliskuussa oli siis toisin, mutta nyt Hjulmand miehistöineen oli taas ottanut askeleen kohti parin vuoden takaista loistoa, sillä ainakin oman silmätestini perusteella pallot selustaan olivat taas lisääntyneet. Se oli hienoa nähdä ja toivon näkeväni samaa syyskuussakin, koska Tanskan viime vuosien A-maajoukkueesta ensimmäisenä minulle tulevat mieleen juurikin nuo puolipitkät chipit linjan taakse. Toisella minuutilla Andersen päätti lähettää pystypallon ennen kuin Savillen prässi ehti iholle. Pohjois-Irlannillekin oli varmasti selvää se, että Tanska hakisi pystypalloja jonkun verran joka tapauksessa, joten siksi laitakeskikentät yrittivätkin sulkea ajoissa sivutoppareiden jalat, mutta nyt se ei onnistunut.


Brown oli kuitenkin hyvin sijoittunut ja katkaisi ilmassa syötön. Höjlund ei päässyt karkuun selustaan.


Seitsemänneltä minuutilta uusi yritys...


... mutta Evans hoiti tämän juoksukisan.


Vartin kohdallakin Evans selvitti ennakoimalla Maehlen tarjoileman pystypallon. Tanskalla oli tässäkin kasassa 3-2-5 rakenne, jossa yläkolmikko oli melko lähellä toisiaan. Höjlundin kurissapito antanee luottamusta Suomellekin, että kolmella topparilla homma hoitunee toisin kuin maaliskuussa.


Yläkolmikosta myös Wind teki ahkeraan pystyjuoksuja. Kolmannella minuutilla Kjaer tarjoili avoimella tassullaan pystysyötön. Häneltähän näitä on totuttu näkemään jopa eniten.


Syöttö karkasi pitkäksi, mutta Wind nosti peukalonsa ylös merkiksi hyvästä ideasta.


26. minuutilla Höjbjerg puolestaan haki ulkosyrjällään Windia, joka teki aloitteen toppareiden välistä.


Brown kuitenkin tiivisti välin umpeen viime hetkellä eikä Wind päässyt pomppupalloon käsiksi. Eiköhän selustan puolustaminen ole Suomen harjoituksissa yhtenä painopisteenä syksyllä kuten se oli Slovenia-peliäkin ennen.


Suomen on oltava myös tarkkana wingbackien kanssa, jotka tekevät leveydestä välillä yllättäviä juoksuja linjan taakse. 25. minuutilla Eriksen vaihteeksi haki palloa muodon ulkopuolelta ja wingbackin jättämästä tilasta lähetti pystypallon Maehlelle.


Tämä voitti juoksukisan, mutta Evans tukki Bradleyn takana olleen tilan.


33. minuutilta hieno kuva siitä, kuinka Höjbjergilla on jalka auki kk-linjan edessä 3-2-5:llä hyökätessä ja koko yläkolmikko samanaikaisesti uhkaa selustaa.


Brown nukahti ja hetkellisesti Brathwaiten kanssa paikkoja vaihtanut Skov Olsen oli päästä avopaikkaan, mutta vasemman jalan haltuunotto vain epäonnistui ja pallo karkasi. Lähellä oli, etteikö Tanskan lisääntynyt suoraviivaisuus ja dynaaminen eteenpäin pelaaminen olisi tuottanut palkintoa.

Vastustajan muodon sisään pelaaminen


Täydellistä Tanskan hyökkääminen ei silti vieläkään ollut, vaan Suomi-pelin tapaan kahden alimman linjan väliin pelaaminen oli haastavaa eikä johtanut oikein mihinkään, koska NIR:n puolustuslinja pumppasi hyvin eteenpäin estämään kääntymisiä aivan kuten Suomenkin puolustuslinja teki maaliskuussa. Esimerkiksi tässä 18. minuutilla Andersen avoimella jalalla löysi puhkovalla syötöllään Windin...


... mutta jatko viereen meni mereen, kun McNair luki syötön. Lähekkäin toisiansa olleesta yläkolmikostakaan ei hyötyä ollut.


28. minuutilla Tanska teki tarvittavaa houkuttelua muodon rikkomiseksi. Höjbjerg liikkeellään vei ankkuri Charlesin huomion ja Wind putosi tämän jättämään tilaan. Eriksen poimi hänet.


Tässä tapauksessa kääntymisen estänyt prässi tuli sivusta Savillelta, mutta nyt Wind sai jatkettua pallon viereen Andersenille.


Tämä hyödynsi tyhjän baanan ja laukoi kaukaa Peacock-Farrellin hanskoihin.


Yksi näyte vielä toisen jakson alusta. Eriksen syöttää alataskusta Windille...


... mutta McNair puolustaa omaa kaistaansa loistavasti tökäten pallon irti. Eipä Tanska luonut yhtään mitään keskeltä yläkolmikon kombinaatioilla, vaan nojasi leveys- ja selustareitteihin.

Tanskan negatiiviset tilanteenvaihdot


Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Tanska oli hyvä kuten se on valtaosan ajasta viime vuosina ollut. Poikkeuksena oli Qatar, jossa se päästi sensaatiomaisesti kaksi transitiomaalia kolmeen peliin, mutta tässä pelissä kurinalaisuus alaspäin, vastaprässin terävyys ja Kjaer viimeisenä lukkona olivat taas todellisuutta. Kahden minuutin jälkeen Brathwaiten loistava takaprässi pysäytti vastaiskun keskiviivalle.


19. minuutilla negatiivisten tilanteenvaihtojen erikoismies Höjbjerg sijoittui siten, että pääsi ensimmäisenä väliin purkupalloon.


Ja heti perään Skov Olsenia rapattiin jaloille vapaapotkun arvoisesti. Evans oli rikkoja.


51. minuutilla Windin ja Höjbjergin yhtäaikainen vastaprässi tuotti nopean riiston takaisin vastustajan kenttäpuoliskolla.


Höjbjergin välitön kanuuna meni vain pallon verran ohi ja yli yläkulman.


65. minuutilla oli ainoa kerta, kun vastaprässi ylempänä selkeästi vuoti ja NIR onnistui tavoitteessaan pelata suoraviivaisesti riiston jälkeen kohti kärkiparia ja sitten nopeasti selustaan. Price pyörähti puolustuslinjan edessä ja lähetti Laveryn liikkeelle...


... mutta Kjaer viimeisenä lukkona pysäytti tylysti etenemisen.


Lisäajalla Christensenin vastaprässi oli puolestaan hieman liian kovakouraista. Hän aiheutti vapaapotkun, josta Pohjois-Irlanti sai pallon maaliin, mutta pitkän VAR-tarkistuksen jälkeen osuma hylättiin paitsiona. Yhtä kaikki, Pohjois-Irlanti ei tietysti aiemminkaan ole ollut mikään todellinen vastaisku-uhka, mutta hyväasenteinen Tanska sai sen vastaiskut näyttämään vielä tavallistakin ponnettomilta.

Pohjois-Irlanti pallollisena vs. Tanska pallottomana


Pohjois-Irlanti hyökkäsi normaalisti 3-1-4-1-1/3-1-4-2 muodossa. Price oli enemmän Laveryn alapuolella kuin roikkui viimeisessä linjassa. Charles ankkurina etsi tiloja Tanskan kahden ylimmän prässilinjan välistä.


Tanska puolestaan puolusti 5-4-1/5-2-3 muodossa omalla kenttäpuoliskolla niinä harvoina hetkinä, kun Pohjois-Irlanti piti palloa pidemmän aikaa. Välillä laiturit paineistivat innokkaammin vastustajan sivutoppareita ja välillä he pysyttelivät kk-linjassa.

Pohjois-Irlannin suoraviivainen pelinavaaminen


Tanskan 5-2-3 muotoinen korkea prässi johti siihen, että NIR turvautui tuttuun tapaan lähes aina suoraviivaiseen ratkaisuun ja topparit chippasivat pallon ohi ylimpien prässilinjojen vastustajan puolustuslinjaan kohti kärkiparia. Niinpä vierasjoukkue hallitsikin palloa vain 38-prosenttisesti ja näytti siltä kuin vitoskorin maajoukkue ykköskorin maajoukkuetta vastaan näyttää. Tanska jätti yläkolmikkonsa 3v4-alivoimaiseksi NIR:n 3-1-4-2 avausmallia vastaan, mutta yhden miehen vajauksesta huolimatta näytti jälleen monesti siltä kuin todellisuudessa kyse olisi ollut tasavoimaisesta tilanteesta, koska niin hyvin Tanskan ylimmät pelaajat jättivät mahdollisen vapaan pelaajan syöttövarjoon ja vaihtelivat paikkoja lennosta. Juoksuvoimaakin riitti kuten Suomeakin vastaan. Tässä näytteessä NIR yrittää avata peliä vapaan topparin Brownin kautta, mutta Brathwaite irtoaa häntä kohden ja jättää samalla Charlesin syöttövarjoon pelaamattomiin. Kuvan ulkopuolella Eriksen-Höjbjerg kaksikko oli periaatteessa vastuussa sitten NIR:n laitakeskikentistä, mutta varsinkin Eriksen joskus jätti suoran vastustajansa McCannin hetkellisesti auki ja pumppasi yläkolmikon taakse kiinni ankkuriin kaiken varalta. Toppareilla oli puolestaan 3v2-ylivoima, mutta painoton wingback saattoi jäädä vielä heidän lähelleen varmistamaan 4v2-ylivoiman pitkissä palloissa.


Brownille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin chipata pallo ohi prässin, kun Eriksen tosiaan vielä pumppasi ylöspäin kiinni Charlesiin, vaikka tämä olikin jo Brathwaiten selän takana.


Brownin avaus karkasi yli sivurajan. Kuvasta näkyy tosiaan Tanskan jopa 4v2-ylivoima alhaalla, kun Maehle on kaventanut toppareiden lähelle ja jättänyt Bradleyn auki painottomalle laidalle. Samoin McCann oli hetkellisesti vapaana, mutta näissä tilanteissa NIR ei osannut löytää vapaita pelaajia, vaan itsepintaisesti nosti palloja kohti kärkiparia tuloksetta. Tanskan pääpelivoima riitti helposti ykköspallon voittamiseen.


25. minuutilta pitkä maalipotku, jossa Andersen alistaa Pricea. Kjaer kontrolloi Laveryn ja Christensen on vielä extratopparina varmistamassa selustan. Molemmat wingbackit ovat puolestaan hyvissä ajoin kaventaneet toppareiden lähelle kakkospalloja varten ja pohjaparikin on oikealla puolella vastinparejaan vastaan.


Pohjois-Irlanti pelasi jopa niin riskittömästi välillä, että näin läheltä puolta kenttää se pelasi vapaapotkut pitkinä. Samalla toki Peacock-Farrell kunnostautui sanmarinomaisessa ajanpeluussa saaden vihellyksiä kotiyleisöltä.


Andersen alisti ilmassa tällä kertaa Laverya.


31. minuutilta vielä yksi kuva samaan teemaan liittyen. Taas McCann ja Bradley olisivat auki painottomalla puolella, mutta Brown sokkona puski pallon samaa kaistaa pitkin pystyyn ohi prässin ja Tanska naarasi pelivälineen itselleen.


Avausjaksolla yksi pitkä maalipotku tuotti kuitenkin tulosta, kun 14. minuutilla Pohjois-Irlanti loi ainoan maalintekoyrityksensä. Maaliodottamathan avausjaksolla olivat LiveTulosten mukaan 0.32-0.03 ja ne vastaavat silmätestiä aika hyvin. Tässä Christensen voitti kyllä ykköspallon...


... mutta kaaospallo jäi lopulta vieraille keskikentällä.


Pricen nopeasta pudotuksesta Lavery laukoi boksin reunalta pomppupallon Schmeichelin syliin. Tämän parempaa maalipaikkaa koko ottelussa nuo pitkät pallot eivät tuottaneet, mikä oli surullista.


81. minuutilta voisi läpikäydä vielä yhden tilanteen, joka selittää sen, miksi NIR pelaa niin suoraviivaisesti. Tässä avausmalli on jo muuttunut 2-4-4:ään, kun paperiryhmitys vaihtui 4-2-3-1:een. Vieraat eivät loista lyhytsyöttöpelissä ja se käy tässäkin ilmi, kun Hume menettää pallon Damsgaardin prässätessä.


Höjlund kuitenkin peippaili liikaa ja Hume ehti paikkaamaan mokansa. Tällaisia vaarallisia menetyksiä olisi varmasti tullut enemmän, jos NIR olisi yrittänyt avata peliä linja kerrallaan. Tappiolla sen oli väkisin niin yritettävä, kun pitkät pallot eivät olleet johtaneet mihinkään.


Kahdeksannella minuutilla pelin alussa NIR kertaalleen pystyi syöttelemällä ohittamaan Tanskan prässin, kun Charles löydettiin vapaana prässilinjojen välistä. Sitä edesauttoi se, että Maehle irtosi myöhässä Bradleyyn, joka ehti siirtää pallon keskelle.


Eriksen irtosi McCannista paineistaakseen Charlesia ja nuorukainen sortuikin sitten heti perään harhasyöttöön, kun Christensen puolusti eteenpäin tukkimaan Maehlen jättämän tilan. Tutun kehno pallonhallinta- ja lyhytsyöttöpelijoukkue Pohjois-Irlanti yhä oli eikä siitä voi puhua samassa lauseessa edes Kazakstanin kanssa.

Tanskan positiiviset tilanteenvaihdot


Isäntien vastaiskuista jäi mieleen se, Tanska kyllä pyrki hyödyntämään terävästi ne hetket, kun Pohjois-Irlanti ei ollut organisoitunut eli palloa pelattiin nopeasti pystyyn ja useampi pelaaja liittyi mukaan. Neljännellä minuutilla Brathwaite jatkoi pallon Skov Olsenille, jolle saatiin luotua taas yksi laadullinen ylivoimatilanne lisää.


Höjbjergin kantapäävolley kuitenkin epäonnistui.


54. minuutilla Eriksen luki vaparikuvion.


Pystyyn oli heti menossa neljä pelaajaa, joista valintana oli Höjlund.


Peacock-Farrell otti kuitenkin hradeckymaisen jalkatorjunnan.

Erikoistilanteet


Koska Pohjois-Irlannin tornitopparit olivat keskellä seitsemän miehen linjaa sivuvapaapotkuissa, Tanska suuntasi keskitykset heidän ylitseen taka-alueelle. Bradley kuitenkin hoiti tässä ykköspallon Windia vastaan.


Kulmapotkujen tapaan Maehle majoittui boksin ulkopuolelle kakkospalloa varten. Suomea vastaanhan hän kertaalleen testasi Hradeckya banaanipotkullaan osuen ylärimaan ja pääsi nytkin erikoistilanteen jälkimainingeissa vetopaikkaan, mutta veto meni kimmokkeesta ohi maalin. Toisesta sivuvapaapotkusta ei kerrottavaa jäänyt, kun sen vieraiden topparit siivosivat pois.


Kulmissa Tanska käytti 1+5 variaatiota kuten Suomeakin vastaan. Wind oli valmiiksi vitosen alueella Höjlundin sijasta. NIR käytti viittä aluepuolustajaa, kolmea vartioijaa ja kahta reunapelaajaa, joten Christensen ja Brathwaite jäivät kokonaan auki taaimmaisista kohteista.


Ensimmäisen kulman idea oli kaiketi vain se, että Wind juoksisi aluepuolustusviisikon etupuolelle ja nikkaisi pallon keskemmäs, mutta se ei onnistunut.


Toisessa kulmapotkussa puolestaan Tanska yritti tyhjentää tilan Brathwaitelle kuten Suomeakin vastaan.


Toteutus vain epäonnistui, kun Eriksenin keskitys jäi vajaaksi. Andersen toki voitti ykköspallon viidessä metrissä, muttei päässyt pallon päälle.


Toisella jaksolla NIR palasi tutumpaan puolustustapaan eli kahteen aluepuolustajaan, viiteen vartioijaan ja kolmeen reunapelaajaan. En tiedä, mikä oli tuon avausjakson kokeilun taustalla.


Peacock-Farrell haki Eriksenin keskityksen haltuunsa ja reunapelaajista Price kipitti heti pystyyn.


Millimetrin tarkka avaus suoraan käsistä putosi juoksulinjalle ja Price pääsi vieraiden pelin parhaaseen maalipaikkaan, mutta Schmeichel piti etukulman kiinni, vaikka lujaa Price ampui pienestä kulmasta.


Parhaalle maalintekosektorille useampikin Eriksenin kulma pelissä putosi, mutta tulosta yhdestäkään ei ollut. Sentään ihan Ranskan kaltaisesta pakkomielteisestä vitosen viivalle keskittämisestä ei ollut kyse, mutta ero aiempaan oli kuitenkin merkittävä, kun mm. EM- ja MM-kisoissa kikkapankissa oli monesti korkea nosto taka-alueelle Delaneylle.

[Salming]

Slovenia - Tanska 1-1 19.6.2023, EM-karsinnat

Slovenia 4-4-2

Sesko 11 - Sporar 9
Mlakar 15 - Elsnik 21 - Gnezda Cerin 22 - Stojanovic 20
Janda 13 - Bijol 6 - Brekalo 23 - Karnicnik 2
Vidovsek 16

Tanska 5-2-3

Wind 19 - Höjlund 21 - Skov Olsen 11
Eriksen 10 - Höjbjerg 23
Stryger Larsen 17 - Zanka 3 - Kjaer 4 - Christensen 6 - Bah 18
Schmeichel 1

Slovenia oli vaihtanut veskariksi Vidovsekin. Lisäksi pirteästi vaihdosta Suomea vastaan sisään tullut Mlakar pääsi ansaitusti avaukseen Lovricin paikalle. Elsnik korvasi Zajcin ja Janda Balkovecin. Tanskalla Maehle tosiaan loukkaantui edeltävässä pelissä, joten Stryger Larsen avasi vasempana wingbackina. Oikealla laidalla Skov Olsen nostettiin laituriksi ja Bah avasi vuorostaan wingbackina. Topparikolmikosta Andersen lepäsi ja Zanka nousi avaukseen.

Sekalaisia huomioita aikajärjestyksessä

1. puoliaika


Tanska rakensi hyökkäyksiään samalla 3-2-5 muodolla kuin Pohjois-Irlantia vastaan. Sivutoppareiden kautta oli tilaa edetä, kun Slovenian kk-linjasta ei niin terhakasti noustu vastaan kuin Pohjois-Irlannin laitakeskikentät tekivät. Eriksenillä oli jälleen vapaahko rooli eli välillä hän käväisi kahden alimman linjan välissä ja toisinaan mies sitten hakeutui taas muodon ulkopuolelle rakentamaan peliä. Yläviisikossa wingbackit pitivät yhä leveyden ja saivat olla vapaina sivurajoilla, kun Slovenian kapea puolustuslinja loi 4v3-ylivoiman keskelle Tanskan yläkolmikkoa vastaan. Laiturit kavensivat taas sisään ja vetivät siten Slovenian laitapakit mukanaan, joten isäntien laitureilta vaadittiin jälleen kurinalaisuutta alaspäin, kun heidän oli osin seurattava wingbackien nousuja.


Slovenia puolustikin syvällä 4-4-1-1:n sijasta epäsymmetrisellä 5-3-2:lla, kun varsinkin vasemman laiturin tehtävä oli pudota viimeiseen linjaan kuten Suomeakin vastaan, jolloin Lovric valui Stojanovicia enemmän luomaan tasavoiman ja tässä matsissa rooli lankesi Mlakarille, joka tässäkin kuvassa on hiillostamassa Bahia sivurajalla.


Tanskan kombinaatiopelaaminen vastustajan muodon sisässä ei vieläkään ottanut luonnistuakseen. Koska leveysreitti oli tukossa ja Mlakar selvitti 1v1-tilanteen Bahia vastaan, vieraat yrittivät seuraavaksi edetä keskeltä. Höjbjerg löysi 10-alueelta Windin...


... mutta siirto Bijolin jättämään aukkoon Höjlundille karkasi pitkäksi. Jännä nähdä, että onko yläkolmikon kombinaatiopelaaminen vielä syyskuussakin yhtä tahmeaa Suomea vastaan.


Tanskan korkea prässi oli sikäli tutusti organisoitu, että se jätti alas yhden miehen ylivoiman (5v4 Slovenian ylänelikkoa vastaan). Yläviisikko oli 5v6-alivoimainen, mutta paikkasi sen juoksuvoimallaan ja paikkoja vaihtavalla prässäämisellään, kun isännät tutusti avasivat alhaalta 2-4-4:llä. Useimmiten vapaaksi pelaajaksi jäi oikea laitapakki Karnicnik, kun Wind nousi ylimpään linjaan Höjlundin avuksi, mutta Karnicnik jäi myös sen verran syöttövarjoon, ettei hänelle liiaksi uskallettu kuitenkaan syöttää, vaan Slovenia sille tyypillisesti aika suoraviivaisesti avasi alhaalta ilmassa ohi Tanskan yläviisikon. Tässä kuvassa ylänelikosta Mlakar oli vielä pudonnut palloa vastaan, mutta Bah on selässä, joten hänellekään ei voi syöttää.


Stryger Larsen alisti ilmassa Stojanovicia ja Tanska nappasi pelivälineen.


Kahden minuutin jälkeen Kjaer luki peliä oikein. Sporar sulki Höjbjergin ja Sesko ennakoi levitystä Christensenille, joten Kjaer hyödynsi syöttötaitoaan ja poimi ristipallollaan Bahin.


Mlakar kuitenkin taas oli kurinalainen alaspäin, luki ajoissa syötön ja selvitti 1v1-tilanteen, jota laadulliseksi ylivoimaksikin voisi ehkä kutsua.


Neljännellä minuutilla oli aika kokeilla selustan pitävyyttä. Leveys- ja keskustareitit olivat tukossa, joten Christensen ei turhaan pimputellut enempää, vaan syötti suoraviivaisesti pystyyn.


Bijol kuitenkin piti Höjlundin kurissa.


Viidenneltä minuutilta otos siitä, kuinka Slovenian hyökkäysmuoto oli parhaimmillaan taas 2-2-6 kuten Suomeakin vastaan. Molemmat laitapakit olivat yhtä aikaa leveydessä, laiturit välikaistoilla ja kärkipari keskellä.


Tanska puolestaan puolusti omalla kenttäpuoliskolla 5-4-1/5-2-3:n sijasta toisinaan enemmän 5-3-1-1:llä, jossa Windin tehtävänä oli estää pelinrakentaminen Slovenian keskikentän maestron Gnezda Cerinin kautta, mielenkiintoista.


Vajaan seitsemän minuutin kohdalla Zanka houkutteli Gnezda Cerinin irti kk-linjasta ja syötti tyhjentyneeseen tilaan Windille, mutta Brekalo pumppasi hyvin vastaan eikä Wind kyennyt kääntymään.


12. minuutilla Stryger Larsen ei lähtenyt haastamaan Karnicnikia, vaan jatkoi pallon vain heti muodon sisään Höjlundille.


Bijol selässä kääntymiseen ei ollut tilaisuutta, joten Höjlund pudotti vain Windille.


Umpikujasta ei kuitenkaan ollut asiaa edetä, vaan oli tyydyttävä syöttämään sivuttain Höjbjergille. Slovenian kahden alimman linjan väli oli tutun tiivis. Helpoksi ei ole Tanskalle keskustan kautta murtautumista tehty näissä karsinnoissa.


17. minuutilta eräs vastaisku. Viime pelin tapaan Tanska pyrki nopeasti pelaamaan pystyyn ja haavoittamaan organisoimatonta vastustajaa. Jandan selustassa oli tilaa, johon Skov Olsen laiturina iski, joten Urosenkin selustan turvaamisessa Suomi saa olla tarkkana negatiivisissa tilanteenvaihdoissa syyskuussa.


Bijolin hidastaminen ja tilan tukkiminen epäonnistuivat lievästi, kun Skov Olsen pääsi leikkaamaan keskustaan.


Brekalo kuitenkin venytti jalkansa vedon tielle.


Vasta hieman ennen avausjakson puoliväliä Tanska alkoi luomaan enemmän uhkaa wingbackien 1v1-haastojen kautta. 19. minuutilla Kjaer poimi ristipallollaan leveyteen auki jätetyn Stryger Larsenin. Wind vei pystyjuoksullaan Karnicnikin huomion, joten Stojanovic joutui irtoamaan laitaan.


Tämä oli myöhässä ja Jens pääsi keskittämään, mutta Slovenian boksipuolustus kesti, kun Brekalo piti Windin kurissa ilmassa.


Minuutin päästä Mlakar jatkoi toisella laidalla loistavaa 1v1-puolustamistaan Bahia vastaan.


Tutusti Slovenia haki suoraviivaisesti kärkipariaan selustasta heti riiston jälkeen, mutta syöttö Seskolle meni pitkäksi. Laitakaistakatkojen jälkeiset hetket ovat iskun paikkoja myös Huuhkajille.


23. minuutilta seuraavaksi klippi Slovenian suoraviivaisuudesta. Bijol lähettää ohi prässin oivan juoksupallon Jandalle. Slovenian hyökkäysmuoto on jo periaatteessa tuttu 2-2-6, kun Mlakar on tyhjentänyt laitakaistan.


Janda voitti juoksukisan ja keskitti ohi Bahin, mutta Zanka putsasi pallon yli päädystä. Kulmapotkun Slovenia sai silti palkinnoksi.


Kulmapotku tuotti 1-0 johtomaalin upealla kuviolla. Tanska puolusti tutusti neljällä aluepuolustajalla. Vartioijia oli neljän sijasta viisi, koska Slovenialla oli jopa kuusi miestä boksissa, mutta Karnicnik jätettiin auki taaimmaisista kohdepelaajista ja Eriksen oli yksin reunalla. Klassisesti joku Slovenian boksipelaajista tuli palloa vastaan ja tällä kertaa se oli Stojanovic.


Tämä pelasi kantapäällään seinän Gnezda Cerinille ohi Höjlundin, joka irtosi etualueelta Stojanovicin mukaan. Samalla Skov Olsen hukkasi miehensä Sporarin pilkun tuntumassa.


Gnezda Cerin syötti takaviistoon riittävän etäälle aluepuolustajista. Kohdepelaajat taaempana tyhjensivät tilan, johon Sporar juoksi ja laukoi maanuoliaisen etualakulmaan. Slovenia yksi, Tanska nolla. Suomi, ota mallia.


26. minuutilla Mlakar jatkoi Bahin alistamista laidalla, joten tämä joutui vaihtoehtoisesti poimimaan Eriksenin muodon sisästä.


Ensimmäinen kosketus tyhjään tilaan ohi Jandan oli loistava.


Selustareittikin oli silti lopulta ummessa, kun kuka muukaan kuin Bijol kavensi ajoissa ja tukki tilan blokillaan.


Parin minuutin päästä Tanska jatkoi vyöryään. Ensin se haki selustasta Höjlundia, mutta Bijol oli taas pelin alla ajoissa. Sitä seurasi nopea kierrätys pohjaparin kautta Stryger Larsenille. Leveysreitti toimi paremmin, koska Stryger Larsen sai jalkansa auki eristetyssä 1v1-tilanteessa Karnicnikia vastaan. Kuti kiersi vain niukasti ohi takakulman. Tässä klipissä yhdistyivät mukavasti Tanskan vaarallisimmat murtautumisreitit, kun muodon sisään pelaamisesta ei ole tullut mitään.


Puolen tunnin jälkeen Höjbjerg sai Sporaria vastaan tassun auki ja käytti sen heti hyväksi puhkomalla kaksi ylintä prässilinjaa. Höjlund löytyi auki kahden alimman linjan välistä...


... mutta jälleen jatkokombinaatio epäonnistui, joten hieman hukkaan Tanskan pohjaparin Eriksen-Höjbjerg syöttötaito tällä hetkellä menee, kun yläkolmikko ei linjojen välissä oikein saa mitään aikaiseksi. Kyllähän syyskuinenkin Helsingin vierailu haiskahtaa jo nyt maalittomalta tasapeliltä, kun Tanska loi ensimmäisiin 41 minuuttiin maaliodottamaa vain 0.07 maalin verran tässä pelissä ja Suomikin puolustanee hurmiossa täpötäyden tuvan edessä. Tilanteenvaihdoista puolestaan Tanskaa on vaikeaa haavoittaa, koska Qatarin kaksi päästettyä maalia olivat enemmän poikkeus sääntöön.


32. minuutilla Stryger Larsen sai taas jalan auki laidalla tuplauksesta huolimatta, joten kun viime pelissä Skov Olsen dominoi hyökkäyssuuntaan oikealla, tässä pelissä Tanska vyöryi paremmin vasemmalta laidalta. Keskityksen sijaan Stryger Larsen poimi 10-alueelle nousseen Höjbjergin.


Kombinaatiopelaaminen ei vieläkään onnistunut, kun Bijol pumppasi eteenpäin ajoissa.


Viiden minuutin päästä Slovenia purki prässin vapaata laitapakkiaan hyödyntäen. Stryger Larsen irtosi myöhässä vastaan.


Sen jälkeen seurauksena oli klassinen nosto viimeiseen linjaan, jossa Sesko voitti ykköspallon Kjaerilta ja Stojanovic teki vastaliikkeen selustaan. Ei uutta auringon alla.


Höjbjergin loistava liukukatko pelasti Tanskan toiselta takaiskulta eikä Sporar päässyt puttaamaan tyhjiin.


Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Kjaer oli yhä viimeinen lukko ja piti Seskon pystyjuoksun aisoissa tässä kuvassa.


Avausjakson viimeinen läpikäytävä tilanne on Tanskan 1-1 tasoitus 41. minuutilla. Punapaidoilla oli jopa kuusi pelaajaa viimeisessä linjassa ja toinen pohjapelaaja Höjbjergkin hakeutui sivurajalle pelattavaksi, joten Slovenia oli painettu todella syvälle. Stryger Larsenille saatiin kierrätettyä 1v1-tilanne, mutta tämä jätti sen käyttämättä tuolla kertaa.


Hän jätti pallon Höjbjergille, joka päätti vuorostaan haastaa Sporarin, joka oli jättänyt parin askeleen verran liikaa etäisyyttä.


Laadullinen ylivoimatilanne päättyi onnistuneeseen keskitykseen, kun Sporar ei perässä pysynyt. Tanskalla oli sen verran paljon kohteita (5), että oli jopa todennäköistä löytää oma pelaaja. Karnicnik joutui kontrolloimaan Eriksenia, joten hän ei päässyt sulkemaan kanavaa, vaan Höjbjerg sai annettua matalan pallon viiteen metriin. Samalla Höjlund teki ovelan liikkeen toppareiden väliin.


Ja aivan kuten Suomea vastaan maaliskuussa, Höjlund puttasi helponnäköisesti läheltä pallon verkkoon. Slovenia yksi, Tanska yksi. Mutta joo, eipä tuo sattumaa ollut, että Tanskan ainoa maali syntyi viime matsin tapaan laitakaistan laadullisesta ylivoimatilanteesta keskittämällä, kun kolmella topparilla pelatessa se on niihin eniten murtautumisissaan nojannut itseäni toistaen.

2. puoliaika


48. minuutilta pieni välähdys paremmasta vastustajan muodon sisään pelaamisesta, kun Eriksen hakeutui pelattavaksi ja Christensen poimi hänet uskallettuaan kuljettaa tarpeeksi lähelle kk-linjaa, jolloin puhkovan syötön antaminen positiiviseen peliasentoon sujui vaivatta.


Kaukolaukaus oli menossa kohti etuyläkulmaa, mutta Vidovsek venyi tielle. Ehkä Eriksen pitäisikin nostaa yläkolmikkoon syyskuussa?


58. minuutilla Slovenia loi maalipaikan samalla kaavalla kuin avausjakson loppupuolella ennen 1-1 tasoitusta. Brekalo chippasi ohi Skov Olsenin prässin.


Sporar voitti kohdepelaajana ykköspallon Zankan edestä ja liippasi sen selustaan vastaliikkeen tehneelle Seskolle.


Schmeichelilla ei ollut ongelmia torjua pienestä kulmasta lähtenyttä vetoa.


61. minuutilla Tanska vyöryy taas 3-2-5:llä. Eriksen puhkoo keskikentän pohjalta kk-linjan ja löytää välikaistalta Höjlundin.


Tämä pyörähti hyvin ja huomattuaan kombinaatiopelaamisen olevan mahdotonta, haki chippiä linjan taakse kuitenkin tuloksetta.


Pari minuuttia myöhemmin Eriksen juoksi rajaheittokuviossa keskikentän pohjalta linjan taakse.


Damsgaardin chippi putosi juoksulinjalle ja Eriksen kilautti pomppupallon tolppaan. Suomikin tulee olemaan helteessä lisääntyneen pystysuunnan pelaamisen kanssa. Tässäkään Tanska ei liiaksi hieronut palloa, vaan loi uhkaa selustaan.


Toisella jaksolla vaihtojen jälkeen Tanska ei enää käyttänyt pallottomana omalla kenttäpuoliskolla 5-3-1-1:tä, vaan selkeämmin suomimaista 5-4-1:tä, joten Damsgaard ei perinyt Windin roolia Gnezda Cerinin pimentäjänä. Ehkä sitten ajatuksena oli jo hieman varmistella edes tasapeliä ja estää entistä tehokkaammin syöttäminen puolustuslinjan eteen Slovenian kärjille ja sisäänkaventaneille laitureille.


Omissa oli silti kolista 67. minuutilla. Zanka irtosi puolustuslinjasta ja sai puoliksi estettyä kääntymisen, mutta pallo jäi isännille.


Karnicnik jatkoi liikettään syntyneeseen aukkoon ja sai syötön keskikentältä.


Kjaerkaan ei kunnolla väliin päässyt.


Karnicnik syötti boksin reunalle Gnezda Cerinille, joka levitti Mlakarille. Bah oli tiivistänyt muun puolustuslinjan mukana pelin puolelle jättäen Mlakarin auki.


Vasuripyssytys kimposi ylärimasta yli maalin. Sen verran pallollista osaamista Sloveniallakin on, että jos sille antaa hallintaa, kyllä sekin väkisin jonkinlaisen maalipaikan luo hitaasti hyökkäämällä. Tanskan puolustuslinja ei tässä pelissä puolestaan ihan terävimmillään ollut 1v1-kamppailuissa maassa tai ilmassa, vaan tuollaiset 50-50 tilanteet kääntyivät Slovenialle heidän luomissaan maalipaikoissa.


Lopuksi vielä yksi tanskalaistilanne 79. minuutilta. Stryger Larsen oli siis yllättävän pirteä ylöspäin ja näytti osaamistaan vielä kertaalleen, kun hän hyödynsi eristetyn 1v1-tilanteen Stojanovicia vastaan. Tämä päästi kovin helposti Jensin leikkaamaan keskelle ja keskittämään sisäänpäin kiertäneen pallon.


Poulsen pääsi takatolpalta puskemaan, mutta rikkoi samalla Jandaa. Toki Vidovsek muutenkin otti erinomaisen refleksitorjunnan. Yhtä kaikki, yksi vaihtoehto voisi olla syksyllä jopa Stryger Larsenin peluuttaminen toisena wingbackina Suomea vastaan, jos Hjulmand kaipaa enemmän varmuutta puolustussuuntaan verrattuna mahdolliseen Maehle-Skov Olsen pariin. Toivon toki silti Maehlen avaavan vasemmalla, koska pilettini on tutusti takasuoran puolella ja täten näkisin hänen hyökkäyssuunnan operointiaan toisella puoliajalla läheltä.

Lopuksi aivan liian aikaiset avauskokoonpanoveikkaukset syyskuun kotiotteluun:

Suomi 5-4-1

Pukki
Antman - Kamara - Schüller - Suhonen
Uronen - Jensen - Ivanov - Hoskonen/Väisänen - Alho
Hradecky

Tanska 5-2-3

Wind/Damsgaard - Höjlund - Lindström
Eriksen - Höjbjerg
Maehle - Christensen - Kjaer - Andersen - Skov Olsen/Stryger Larsen
Schmeichel

Suomi tarvitsee laiturit, jotka valuvat syvälle wingbackien avuksi luomaan 2v1-ylivoimia Tanskan wingbackeja vastaan, jottei Tanska saa aikaan haluamiaan laadullisia ylivoimia, koska silloin edessä on piinaava ilta. Antman on selviö toiseksi laituriksi, koska hän osoitti jo hyvää moraalia Parkenilla pl. 1-0 maali. Lodin poissaolo sattuu kyllä erityisen paljon tulevassa Tanska-pelissä, koska hän olisi ollut täydellinen palanen toiseen laitaan. Olen skeptinen, että Kanerva asettaisi Pukin vielä Slovenia-peliä puolustusvoittoisempaan rooliin, koska Suomi tullee kärsimään pallottomana entistä enemmän eikä Teemu kuitenkaan omimmillaan ole alaspäin. Piikissä Pukki voisi huilata jonkun verran, joten mutuni puoltaa toisen laidan ravihevoseksi Suhosta, joka jaksaisi varmasti hyvällä sykkeellä tukea Alhoa tai Urosta Maehlea ja Skov Olsenia/Stryger Larsenia vastaan (Bah oli sen verran kuraa Sloveniaa vastaan, että veikkaan hänen pelaavan San Marinoa vastaan ja olevan penkillä Helsingissä). Avauksesta Kanerva ei kuitenkaan Pukkia ole pudottamassa, joten Pohjanpalon rooliksi jäisi tulla sisään tunnin kohdalla ja Pukin voisi siirtää sitten siinä vaiheessa laitaan itsensä puhki kuluttaneen Suhosen tilalle. Vierailta odotan Lindströmin paluuta Frankfurtin avaukseen ja sitä kautta avauspaikkaa maajoukkueessakin paremmalla pelituntumalla. Hänen juonikkuutensa ja teknisyytensä välikaistalla/10-alueella voisi myös parantaa Tanskan yläkolmikon kombinaatiopelaamista ja keskeltä murtautumista.

[Salming]

Tanska nimesi kolme päivää sitten miehistönsä syyskuun maaotteluihin. Eilen toki ilmoitettiin siitä, että Damsgaard kärsii pienestä lihasvammasta ja hänet korvaa Bröndbyn Nicolai Vallys. En pidä tuota muutosta kuitenkaan kovin suurena menetyksenä, koska kaikki parhaat pelaajat ovat muutoin käytettävissä. Toki Höjlundilla ei ole pelituntumaa, mutta eiköhän hän San Marinoa vastaan saa peliminuutteja. Lisäksi Tanskalla on asettaa yläoksille hirmuvireessä oleva Wind, joka jakaa Bundesliigan maalipörssin kärkipaikan kahden kierroksen jälkeen neljällä maalilla. Yllätyin, että näemmä Maehle on siirtynyt täksi kaudeksi hänen seuratoverikseen. Hänellä on allaan täydet minuutit niin ikään ja kyseessähän on tosiaan se pelaaja, jonka näkemistä odotan kaikkein eniten reilun viikon kuluttua, koska hänen laitapakkidominointinsa teki niin suuren vaikutuksen jo matkalla viime EM-kisoihin. Kunhan hän ei vain mene rikki Hoffenheimia tai San Marinoa vastaan, olen tyytyväinen.

Lopuksi aivan liian aikaiset avauskokoonpanoveikkaukset syyskuun kotiotteluun:

Suomi 5-4-1

Pukki
Antman - Kamara - Schüller - Suhonen
Uronen - Jensen - Ivanov - Hoskonen/Väisänen - Alho
Hradecky

Tanska 5-2-3

Wind/Damsgaard - Höjlund - Lindström
Eriksen - Höjbjerg
Maehle - Christensen - Kjaer - Andersen - Skov Olsen/Stryger Larsen
Schmeichel

Suomi tarvitsee laiturit, jotka valuvat syvälle wingbackien avuksi luomaan 2v1-ylivoimia Tanskan wingbackeja vastaan, jottei Tanska saa aikaan haluamiaan laadullisia ylivoimia, koska silloin edessä on piinaava ilta. Antman on selviö toiseksi laituriksi, koska hän osoitti jo hyvää moraalia Parkenilla pl. 1-0 maali. Lodin poissaolo sattuu kyllä erityisen paljon tulevassa Tanska-pelissä, koska hän olisi ollut täydellinen palanen toiseen laitaan. Olen skeptinen, että Kanerva asettaisi Pukin vielä Slovenia-peliä puolustusvoittoisempaan rooliin, koska Suomi tullee kärsimään pallottomana entistä enemmän eikä Teemu kuitenkaan omimmillaan ole alaspäin. Piikissä Pukki voisi huilata jonkun verran, joten mutuni puoltaa toisen laidan ravihevoseksi Suhosta, joka jaksaisi varmasti hyvällä sykkeellä tukea Alhoa tai Urosta Maehlea ja Skov Olsenia/Stryger Larsenia vastaan (Bah oli sen verran kuraa Sloveniaa vastaan, että veikkaan hänen pelaavan San Marinoa vastaan ja olevan penkillä Helsingissä). Avauksesta Kanerva ei kuitenkaan Pukkia ole pudottamassa, joten Pohjanpalon rooliksi jäisi tulla sisään tunnin kohdalla ja Pukin voisi siirtää sitten siinä vaiheessa laitaan itsensä puhki kuluttaneen Suhosen tilalle. Vierailta odotan Lindströmin paluuta Frankfurtin avaukseen ja sitä kautta avauspaikkaa maajoukkueessakin paremmalla pelituntumalla. Hänen juonikkuutensa ja teknisyytensä välikaistalla/10-alueella voisi myös parantaa Tanskan yläkolmikon kombinaatiopelaamista ja keskeltä murtautumista.

Hahmottelin pari kuukautta sitten jo alustavia avauksia Suomen ja Tanskan otteluun eikä silloista näkemystä ole tarpeen juuri muuttaa. Tanska saattaa hyvinkin lähteä San Marinoa vastaan 4-1-4-1 systeemillä, jolla se kaatoi kotonaan myös Suomen, mutta kun vieraspeleistä sillä on tähän mennessä huonoja kokemuksia, eiköhän valinta Helsingin iltaan ole viiden alakerta, koska uskon hyvin vahvasti Kanervankin sillä otteluun lähtevän. Ratinassa 5-4-1 bussi kesti kohtalaisesti Italiaa vastaan ja samansuuntaista tasapeliin tyytyvää ottelusuunnitelmaa odotan Tanskaakin vastaan. Yhtä lailla karsintaikkunan ensimmäisen pelin Kazakstanissa Suomi saattaa toki pelata sitten eri ryhmityksellä, mutta palataan siihen hieman myöhemmin.

Kesäkuun lopussa kaipailin Antmanin ohella toista laituria 5-4-1:een ja onhan sellainen onneksi tällä välin löytynyt, vaikka Suhonen on rikki mennytkin. Itseoikeutetusti Messiaan kanssa tehoilleen Taylorin asettaisin siis 5-4-1:n vasempaan laitaan tukemaan Urosta (tai Niskasta, jos Jere on puhki matkustamisen ja Kazakstan-pelin jäljiltä) laitapuolustamisessa Tanskan oikeaa wingbackia (Skov Olsen/Stryger Larsen) vastaan. Bahin avauspaikkaan en siis edelleenkään usko, koska hän oli niin kehno Sloveniassa. Jos Hjulmand haluaa roolittaa oikean laidan hyökkäävämmäksi, valinta wingbackiksi on Pohjois-Irlantia vastaan jatkuvasti 1v1-haastoillaan vaikeuksia vieraille aiheuttanut Skov Olsen. Jos Hjulmand haluaa konservatiivisemman vaihtoehdon, joka kuitenkin saa jalkansa auki keskityksille, valintana on Stryger Larsen, joka oli yllättävän hyvä ylöspäin Sloveniassa kuten muutama viesti ylempää voi halutessaan kuvakaappauksista kerrata. Uronen/Niskanen-Taylor kaksikon sitkeyteen pallottomana olisi minusta hyvä nojata, jotta Tanskan haluamia laadullisia ylivoimatilanteita ei laitakaistoille syntyisi. Toisella puolella Antman-Alho kaksikko puolestaan pimentäisi Maehlea. Tilanteenvaihtoja ajatellen Antman ja Taylor laitakaistoilla kuulostaisi myös hyvältä, vaikka Tanska onkin yleensä negatiivisissa tilanteenvaihdoissa priimaa, mutta ehkä tuo kaksikko kuitenkin saisi jotenkin ruokittua Pukin vauhtiin selustaan kerran tai kaksi illan aikana.

Koska Kamara on pelituntumaton, aiemmin veikkaamastani avauksesta hänet on helppo pudottaa penkille ja korvata Kairisella. Muita muutoksia en tekisi, koska mutuilen Tomasille olevan käyttöä Astanassa, jolloin Jensen säästyisi tähän peliin. Tanska prässännee korkeammalta kuin Ukraina-kotipelistä oppineena muotoon suosiolla vetäytyvä Suomi, joten pelin avaamisen helpottamiseksi terve Väisänen olisi kelvannut ryhmään mukaan, vaikka Hoskonenkin selviytyi pallollisena mukiinmenevästi Seskon prässiä vastaan kesäkuussa. Suomen 3-4-3 avausmallia vastaan Tanska prässäisi varmaankin siten, että Höjbjerg jäisi pohjaparista alemmaksi muodostamaan 4v3-ylivoiman toppareiden kanssa Suomen kärkeä ja laitureita vastaan. Lisäksi painoton wingback voisi tarvittaessa pudota luomaan jopa 5v3-ylivoiman ja samalla kytätä hieman mahdollista puolenvaihtoa Suomen painottomalle wingbackille, joka olisi kuitenkin puolittain auki. Tanskan pohjaparin toinen osapuoli ja jokin yläkolmikon jäsen puolestaan peilaisi Suomen pohjaparin, jolloin yläkolmikon kaksi muuta jäsentä jäisivät 2v3-alivoimaiseksi ravaamaan Suomen toppareiden välillä, mutta kuten aiemmat pelit ovat opettaneet, Tanskan korkea prässi yhden miehen vajauksesta huolimatta on tuntunut lähes tasavoimaiselta, koska niin hyvin sen ylimmät pelaajat ovat vaihtaneet lennosta paikkoja ja jättäneet ylimääräisen vapaan pelaajan syöttövarjoon, jolloin vastustaja ei ole tätä kyennyt löytämään. Antmanhan jonkin verran laskeutui Parkenilla keskikentälle luomaan hetkellisen ylivoiman irtautuen toppareista, joten ehkä Suomi yrittää jälleen siten helpottaa avaamista alhaalta.

Tanskan "optimiavauksesta" Höjlund on siis pelituntumaton ja Kjaerkin on parina viime viikkona saanut yhteensä vain vartin verran peliaikaa, mutta otaksuisin hänen olevan kapteenina kuitenkin avauksessa keskitopparina. Kolmas huolenaihe on Schmeichel, joka on ollut viime viikot poissa Nizzan kokoonpanosta kokonaan. Huhut veivät häntä ainakin jossain kohtaa Kööpenhaminaan, koska peliaikaa ei taida olla Ranskassa enää tulossa, mutta Hjulmand totesi, ettei ole huolissaan Kasperista, koska tämä on kuitenkin harjoitellut normaalisti ja pelannut pari harjoitusmatsia kuukausi sitten. Toki kakkoskassari Rönnow on oiva tuuraaja tarvittaessa, koska hän on avannut Bundesliigan kahdella voitolla Union Berliinin maalin suulla. Sivutoppareista Christensen ja Andersen ovat pelanneet riittämiin, joten heistä ei tarvitse olla huolissaan.

Eriksen puolestaan pääsi viime kierroksella Valioliigassa maalin makuun. Hänen roolituksensa on varmasti oikean wingbackin arvuuttelun lisäksi isoin pohdinnan aihe etukäteen Kanervalle. Kesäkuussahan Eriksen pelasi keskikentän pohjaparissa, mutta koska Tanskan murtautuminen keskeltä on ollut kesyä, väläyttelin itse viime tekstissä sitä mahdollisuutta, että Eriksenin voisi nostaa yläkolmikkoon. Tanskan yläkolmikkohan on pelannut kaikissa karsintapeleissä hyvin lähellä toisiaan kahden alimman linjan välissä kombinaatioiden helpottamiseksi. Eriksenin kyky hakeutua pelattavaksi 10-alueelle on varmastikin joukkueen parhaimmistoa ja alakerrassa on kuitenkin sen verran pallollista osaamista, että uskoisin hänet löydettävän myös sieltä. Vapautuvan mestan Höjbjergin viereltä ottaisi siinä tapauksessa varmaankin Nörgaard tai Jensen, koska Anderlechtiin siirtynyt Delaney ei ole hirveästi viime viikkoina pelannut hänkään ja mies ei myöskään ollut mukana aiemmissa karsintaikkunoissa, joten "kylmän" miehen heittäminen avaukseen kuulostaa epäloogiselta. Aiemmin yläkolmikkoon veikkaamani Lindström puolestaan siirtyi juuri Napoliin ja siksi hänen peliaikansa on ollut vähissä Kjaerin tavoin viime viikkoina, mutta pelituntuma on kuitenkin jonkinlainen. Super Cupissahan vuosi sitten hän pääsi jo tutustumaan Olympiastadionin nurmimattoon Frankfurtin riveissä. Jos pelituntuma ei ole Hjulmandin mielestä riittävä, kenties hän nostaa Skov Olsenin yläkolmikkoon kuten Sloveniassa. Toki Braithwaitekin on yksi vaihtoehto ja hän ehti jo osua kertaalleen La Ligassa toisella ottelukierroksella.

Summa summarum, eiköhän Kanerva vedä jälleen jonkin kanin hatusta ja vesitä ylläolevat spekulaatiot, mutta jotenkin minulla on nyt poikkeuksellisen vahva kutina siitä, että tiedossa olisi ensi viikolla kahden 5-2-3/5-4-1 systeemin yhteenotto. Koska en pidä Tanskan murtautumisuhkaa keskeltä kovinkaan merkittävänä näiden karsintojen perusteella, kaksi tiloja peittävää pohjapelaajaa ja kolme eteenpäin puolustavaa topparia pitäisi olla riittävä määrä tukkimaan välikaistojen välisen alueen vieraiden yläkolmikolta ja katkomaan heidän kombinaationsa. Kolme topparia myös mahdollistaisi ehkä vähän laadukkaamman selustan turvaamisen kahden topparin sijaan, koska kuten aiemmissa teksteissä mainitsin, kesäkuussa Tanska palasi kohti EM-kisojen peliään eli se pelasi maaliskuuhun verrattuna enemmän pystysuuntaista jalkapalloa ja palautti pelikirjaansa entistä vahvemmin tutut puolipitkät chipit vastustajan puolustuslinjan taakse, kun vielä maaliskuussa Parkenilla se yritti liiaksi puskea tukossa olleista laidoista tai keskeltä Suomi-pelissä. Voittomaali syntyi vasta kymmenisen minuuttia ennen loppua erikoistilanteesta. Niinpä ennakoin, että tällä kertaa Suomen topparit joutuvat enemmän juoksemaan kohti omaa maalia ja kolmella topparilla Höjlundin, Windin, Skov Olsenin ja kumppaneiden kontrollointi on varmaankin helpompaa.

Päivitetyt avausveikkaukset otteluun Suomi-Tanska:

Suomi 5-4-1

Pukki
Taylor - Schüller - Kairinen - Antman
Niskanen/Uronen - Jensen - Ivanov - Hoskonen - Alho
Hradecky

Tanska 5-2-3

Braithwaite - Wind - Skov Olsen
Eriksen - Höjbjerg
Maehle - Christensen - Kjaer - Andersen - Stryger Larsen
Schmeichel

*****

Entäpä sitten Kazakstan? Vastaan ensin toisessa ketjussa olleeseen kysymykseen, vaikka muutama nimimerkki olikin jo ehtinyt poimia vanhoja kommenttejani ennen karsintojen alkua.

Osaisiko joku pelejä Kazakstanin pelejä nähnyt sanoa, mikä on muuttunut kun nyt tulee voittoja?

On totta, että Kazakstanin ideologinen muutos kohti pelaavampaa maajoukkuetta roiskimisen sijaan on ollut yksi syy kohentuneisiin tuloksiin. Mutta tähän mennessä kaikissa karsintamatseissa Kazakstan on puolustanut samalla 5-3-1-1:llä kuin pääosin MM-karsinnoissa eikä Kansojen liigan 5-2-3:lla. Hyökkäysmuotokin oli maaliskuussa identtinen MM-karsintojen 3-1-4-2:een. Kesäkuussa toki San Marinossa se oli sitten Kansojen liigan tapaan enemmän 3-2-5/3-4-2-1 ja viime ottelukierroksella Pohjois-Irlannissa välillä jopa hieman erikoisempi 3-4-1-2 (Zaynutdinov ja Samorodov roikkuivat viimeisessä linjassa vastustajan wingbackien lähellä ja Orazov oli keskellä valeysinä pudoten palloa vastaan pois topparikolmikon pihdeistä). Niinpä minusta ehkä merkittävin syy on sattuman ja varianssin lisäksi se, että Adiev on roolittanut pelaajat paremmin oikeille pelipaikoille kuin Baysufinov.

Nykyinen kapteeni Tagybergen ei enää pelaa keskikentän kolmikossa ankkurina, vaan laitakeskikenttänä. Hänen vahvuutensa eivät ole pallottomana, vaan pallollisena pelin rytmittänä, joten Adiev on viisaasti käyttänyt ankkurina paremmin 10-aluetta tukkivaa Darabayevia tai Beysebekovia, joka on koulutukseltaan enemmän puolustaja kuin keskikenttäpelaaja. Tagybergenin siirto vasemmaksi keskikentäksi kasipaikalle puolestaan palkittiin hyökkäyssuuntaan Tanskaa vastaan, kun hänen kaukolaukauksensa nimenomaan vasemmasta ylätaskusta upposi takayläkulmaan ohi Schmeichelin. Jos Tagybergen olisi ollut yhä ankkurina 3-1-4-2 hyökkäysmuodossa, hän ei todellakaan olisi ollut sijoittuneena niin korkealle kuin hän tuossa voittomaalissa oli, vaan MM-karsintojen tapaan hän olisi ollut keskiympyrässä yksin toppareiden yläpuolella.

Adiev on myös ymmärtänyt istuttaa Vorogovskiyn omimmalle paikalleen vasemmaksi wingbackiksi eikä enää laitakeskikentäksi. Tämä on kiittänyt siitä iskemällä voittomaalin San Marinossa ja keräämällä kaksi syöttöpistettä maaliskuussa keskityksillään. Gabyshev on ollut puolestaan pysyvä elementti toisella laidalla, mutta ilmeisesti hän kärsi jonkinlaisen loukkaantumisen tovi sitten. Topparikolmikossa Alip on puolestaan pari vuotta kokeneempi ja kaksinkamppailuissa jämäkämpi. Marochkin on keskitopparina kasvanut paikalliseksi Arajuureksi ja dominoi ilmatilaa. Toki hän teki sitä jo MM-karsinnoissa mm. Helsingissä, mutta nykyään hän on entistä jykevämpi viimeinen lukko oman boksin puolustamisessa. Konkari Maliy puolestaan ei ole enää automaattisesti avauksessa tai uhka omille pallollisena, vaan hän on hieman petrannut pallovarmuuttaan ja lisäksi Bystrov tuo kilpailua oikean sivutopparin tontille pakottaen Maliynkin terästäytymään.

Yläkerrassa puolestaan Aymbetov on ollut samanlainen kuuma kärki kuin Pukki viime EM-karsinnoissa ja alapuolella Orazov on uurastanut jassetuomismaisesti. Keskikentän kolmikkoon Kuat on tuonut oikealle kasipaikalle perusvarmaa kahden suunnan puurtamista jonikaukomaisesti ja tähtipelaaja Zaynutdinov puolestaan on osoittanut monipuolisuuttaan kyeten pelaamaan joko Kuatin paikalla oikeana laitakeskikenttänä tai sitten alempana kärkenä vaihdosta sisään tullen. Viime pelissä toki kun Kazakstan hyökkäsi 3-4-1-2/3-4-3:lla, hän oli parhaalla paikallaan oikeana laiturina viimeisessä linjassa. Eikä pidä unohtaa Shatskiyta, joka teki aikoinaan maajoukkuedebyyttinsä Helsingissä ja on parissa vuodessa sementoinut ykkösveskarin tontin itselleen voittavilla venytyksillä.

Kazakstan nimesi laajan 33 pelaajan ryhmän syyskuun peleihin viikko sitten, mutta sitä tullaan tiivistämään vielä: http://kff.kz/kk/news/25336

Goalkeepers:  Igor Shatskyi ("Shakhter"), Bekhan Shaizada ("Ordabasy"), Danil Ustimenko ("Kairat"), Alexander Zarutskyi ("Astana");

Defenders:  Sergey Maly, Temirlan Yerlanov (both from "Ordabasy"), Bagdat Kairov, Roman Asrankulov (both from "Tobyl"), Alexander Marochkin, Mikhail Gabyshev, Timur Dosmagambetov, Yan Vorogovsky (all from "Astana"), Yerkin Tapalov ("Kyzylzhar"), Marat Bystrov ("Akhmat", Russia), Alibek Kasym ("Aktobe"), Nuraly Alip ("Zenith", Russia), Lev Skvortsov ("Khimki", Russia);

Midfielders:  Askhat Taybergen, Baurzhan Islamkhan (both from Ordabasy), Bakhtier Zainutdinov (Beshiktas, Turkey), Maxim Samorodov, Arman Konetsov (both from Aktobe), Aslan Darabaev, Elkhan Astanov, Islambek Kuat. Abzal Beisebekov (all - "Astana"), Ramazan Orazov, Islam Chesnokov (both - "Tobyl");

Forwards:  Abat Ayymbetov, Vladislav Prokopenko (both "Astana"), Vyacheslav Shvyrev ("Kairat"), Ramazan Karimov ("Maktaaral"), Ivan Sviridov ("Shakhtar");

Kanervan pohdittavana on se, että palaako Kazakstan hyökätessä 3-1-4-2:een vai jatkaako se kesäkuun 3-4-2-1/3-4-1-2:lla "kokeiluilla". Puolustusmuodon uskon pysyvän 5-3-1-1:nä, joten jos Suomella on selkeä ankkuri, tämä tulee olemaan Kazakstanin alemman kärjen (Orazov/Zaynutdinov) miesvartioinnissa. Koska Kazakstan on ryhdistäytynyt keskisektorin puolustamisessa eikä muodon sisään ole enää niin helppo pelata, Suomenkin on varauduttava enemmän laitojen ja selustan käyttöön. Niinpä melko loogiselta tuntuisi se, että Suomi jatkaisi San Marino -pelin tapaan 4-1-4-1 systeemillä, koska Kazakstankin tosiaan puolustanee täysin samalla ryhmityksellä kuin San Marino. Toki samanlaisia lukumääräisiä ylivoimia (jopa 5v3) Kazakstan ei jatkuvasti leveyteen luo, vaan luottaa varmastikin vähän enemmän yksilöidensä pärjäämiseen rehellisissä tasavoimaisissa tilanteissa. Toki wingbackit saavat tukea varmasti laitakeskikentiltä, mutta laituri-laitapuolustaja -komboilla Suomi voi kuitenkin aika ajoin saada aikaan hetkellisiä 2v1-tilanteita. Ja kun välikaistoilta tehdään jälleen ahkerasti aloitteita vastustajan wingbackien taakse kuten viime pelissä, suomalaisten olettaisi pääsevän aika ajoin myös keskittämään hetkellisistä 1v1-tilanteista Kazakstanin sivutoppareita Alipia ja Maliyta/Bystrovia vastaan. Viime pelissä Rossi ja Fabbri selviytyvät aika kuivin jaloin noista hetkistä boksin nurkilla, kun he irtaantuivat tukkimaan wingbackien takana olleita tiloja, mutta kun Suomi jaksaa yrittää tarpeeksi monta kertaa, eiköhän Kazakstaninkin laitapuolustus lopulta murene ja ehkä jopa vanhat haamut nousevat pintaan, koska viime vuosina sillä on ollut ongelmia tukkia nimenomaan wingbackien takana olleita tiloja ja vastustajat ovat monta maalia luoneet noita reittejä pitkin murtautumalla.

Toki Adievin alaisuudessa laitapuolustaminenkin on petraantunut ja varsinkin Kansojen liigassa, kun 5-2-3/5-4-1 systeemissä laiturit pystyivät valumaan helposti alas wingbackien tueksi. Siltikin wingbackien taakse aloitteiden tekeminen ja matalien keskitysten viljely boksiin kohti Pohjanpaloa lienee Suomen pelikirjassa. Niinpä veikkaankin, että Huuhkajat tekee yhden maalin siten, että Alho syöttää sivurajalta Vorogovskiyn selustaan (joka vuoti muutamaan kertaan San Marinossa Kazakstanin prässättyä ylempää), Antman tekee sinne aloitteen, keskittää luukulle 1v1-tilanteesta Alipia vastaan boksin nurkalta ja Pohjanpalo jotenkin ihmeessä alistaa Marochkinia putaten kuulan sisään. En toki yllättyisi, jos aktiivisesti San Marinoa vastaan esiintynyt Källman punnertaisi vasemmalla välikaistalla väkisin ohi Bystrovin/Maliyn ja jakaisi sitten nappikeskityksen Jollelle.

Mutta joo, veikkaisin Astanassa pelinkuvan olevan samansuuntainen kuin Suomen ja San Marinon kohtaamisessa. Pallottomana Schüller ankkurina ja topparipari muodostaisi 3v2-ylivoiman Kazakstanin kärkiparia vastaan, jos ja kun Kazakstan palaa 3-1-4-2:een hyökätessä. Kasipaikan Kairinen ja Kamara/Taylor/Mäenpää peilaisivat Tagybergenin ja Kuatin/Zaynutdinovin. Uronen ja Alho kontrolloisivat leveydessä vastustajan wingbackit. Yläkolmikko puolestaan sitten olisi 3v4-alivoimainen ankkuria ja toppareita vastaan sallien sivutopparin kautta pelinavaamisen, mutta sen pitäisi ehdottomasti olla siinä tapauksessa Maliy/Bystrov eikä Alip, jonka jalka tulisi mieluusti sulkea. Fabbrin pelinavaamisenhan Suomi tukahdutti loistavasti viime pelissä ja toivon nyt Alipin olevan esim. Antmanin erityishuomion kohteena. Yksi lisäsyy 4-1-4-1:n suosimiseen 4-4-2:n sijasta olisi sekin, että Slovenian 4-4-2:ta vastaanhan karsintojen avauskierroksella Kazakstan pääsi turhan helposti avaamaan peliä molempien sivutoppareiden kautta, kun vieraiden kärkipari vain silloin sulki ankkurin ja keskitopparin 2v4-alivoimaisina. Korkealta prässäämiseen siis 4-1-4-1 olisi parempi kuten San Marino -pelikin osoitti eikä esim. Beysebekov ole jalalla kaikkein vikkelin, joten hänellä voisi olla vaikeuksia tehdä itsensä pelattavaksi Suomen yläkolmikon syöttövarjoista.

Toki jos Kazakstan avaa 3-4-2-1:lla, sitten laitapakit pudottaisivat varmaankin alas luoden 5v3-ylivoiman ja laiturit kontrolloisivat Kazakstanin wingbackit, mutta he ravaisivat tarvittaessa kiinni sivutoppareihinkin. Pohjanpalo piikissä puolestaan voisi laskeutua kiinni toiseen pohjapelaajaan ja jättää silloin suosiolla topparit pallottelemaan keskenään tiivistä 4-1-4-1 muotoa vastaan. Alapuolella Suomen kasipaikan pelaajat peilaisivat Kazakstanin pohjaparia, kun Pohjanpalo ottaisi satunnaisesti ylempää kiinni.

Neljän alakertaan Suomi tarvitsee ehdottomasti Urosen vasemmaksi pakiksi, koska Jensen ei sillä pelipaikalla vakuuttanut maaliskuussa. Onneksi hänen MLS-pelinsä loppuu jo sunnuntaiaamuna Suomen aikaa, joten eiköhän hän matkustamisesta huolimatta ehdi palautua pelikuntoon. Koska Jere ei kuitenkaan ole avannut tuplamaaotteluja samassa ikkunassa sitten syyskuun 2021, entistä todennäköisemmältä tuntuu se, että Niskanen sitten avaisi Tanskaa vastaan wingbackina. Koska Väisänen on poissa, yhteisten kokemuksien vuoksi Tomas lienee ykkösoptio Ivanovin rinnalle kahdella topparilla pelatessa, jolloin puolustuslinja olisi sama kuin viime ottelussakin. Tomas tuo kokoonpanoon myös arvokasta pääpelivoimaa oman boksin puolustamiseen, koska eiköhän Vorogovskiy pyri jälleen keskityksillään löytämään boksista Aymbetovin/Samorodovin. Koska Pukille on sen sijaan olemassa hyviä tuuraajia, Jolle avannee piikissä ja Källman toisella laidalla. Miksei Håkanskin voisi olla yksi vaihtoehto. Yksi mietinnän aihe on sekin, että jaksaako Taylor pelata kasipaikalla, kun hänellä on ohjelmassa peli vielä maanantaiaamuna Suomen aikaa. Ei välttämättä, joten en yllättyisi, jos kuitenkin Kamara on pakotettuna avauksessa. Tokkopa hänen taitonsa ovat mihinkään kadonneet ja pelinkuvan mahdollisesti ollessa se, että Suomi pitää enemmän palloa, Glenin syöttötyöskentelylle olisi käyttöä. Mäenpään pelituntuma on parempi, mutta hänkin on tullut vain vaihdosta sisään ja pelannut 20-30 minuuttia viikoittain, joten en sitten tiedä, että onko hänkään sen parempi optio. Suhosen poissaolo sattuu kieltämättä nyt entistä enemmän, kun ottelusuunnitelmiin todella paneutuu. Hän olisi ollut täydellinen palanen keskikentälle.

Kazakstaninkaan tilanne ei toki optimaalinen ole. Bystrov on ollut sivussa neljästä viimeisestä pelistä, joten Maliy avannee oikeana topparina. Skvortsov puolestaan on ollut aiemmissa peleissä Gabyshevin vaihtomies ja päässee nyt sitten avaukseen asti. Keskikentällä Zaynutdinov siirtyi hiljattain Besiktasiin eikä pienen vamman jäljiltä pelituntuma ole vielä paras mahdollinen, vaikka hän on kentällä käynytkin Konferenssiliigan playoffvaiheessa. Orazov puolestaan on ollut sivussa kahdessa viimeisestä pelistä eikä Aymbetovkaan ole pelannut kuin minuutin viimeisen viikon aikana kahdessa matsissa. Kuka ties heilläkin on jotain kremppaa. Samorodov on sen sijaan pelannut säännöllisesti, joten ounastelen jopa, että Kazakstanin kärkiparina avaisi Aymbetovin ja Orazovin sijasta Samorodov-Zaynutdinov.

Avausveikkaukset otteluun Kazakstan-Suomi:

Kazakstan 5-3-1-1

Samorodov
Zaynutdinov
Tagybergen - Beysebekov/Darabayev - Kuat
Vorogovskiy - Alip - Marochkin - Maliy - Skvortsov
Shatskiy

Suomi 4-1-4-1

Pohjanpalo
Källman - Kamara/Mäenpää - Kairinen - Antman
Schüller
Uronen - Tomas - Ivanov - Alho
Hradecky

[Salming]

Tanska - San Marino 4-0 7.9.2023, EM-karsinnat

Tanska 4-1-4-1

Wind 19
Lindström 12 -  Eriksen 10 - Jensen 7 - Skov Olsen 11
Höjbjerg 23
Maehle 5 - Andersen 2 - Kjaer 4 - Stryger Larsen 17
Schmeichel 1

San Marino 5-3-2

Ceccaroli 18 - Tomassini 14
Lazzari 21 - Golinucci 17 - Capicchioni 4
Tosi 3 - Rossi 6 - Di Maio 13 - Franciosi 15 - Ma. Battistini 11
Benedettini 23

Tanska avasi odotetusti 4-1-4-1:llä, kun vastassa oli kotona San Marino. Tosin Bah istui koko pelin penkillä, joten tuosta tekisin sen johtopäätöksen, että hän avaisi sitten kuitenkin Helsingissä wingbackina, kun miehellä on hyviä muistoja maaliskuulta Suomea vastaan. Stryger Larsen pudonnee penkille, jollei ihmeitä tapahdu, koska Maehlen penkitykseen en usko. Yläkuusikossa ei suuria yllätyksiä ollut. Höjlund tuli vasta vaihdosta sisään, joten Wind oli sentterinä ja Lindström sai peliaikaa vasempana laiturina. Vieraat ryhmittyivät puolestaan tutusti 5-3-1-1/5-3-2:een. Muun muassa nuorisotähdet Nanni ja Fabbri olivat loukkaantuneina, joten siipirikkoisena vain neljän maalin tappio oli ihan hyvä tulos vaaleansinisille. Kikkarapää Franciosi otti Fabbrin paikan oikeana sivutopparina saatuaan jämäminuutit viimeksi Helsingissä.

E: Ja tätä raapustaessa selvisi se, että Bahilla on jalkavamma, joten tilalle on kutsuttu sekä Rasmus Kristensen että Victor Kristiansen. Lisäksi Ballys jättää leirityksen nivusensa vuoksi ja tilalle on nostettu U21-jengistä Daramy, joka alusti Höjlundin hattutemppumaalin maaliskuussa. Eli Stryger Larsen saattaakin avata Suomea vastaan, vaikka toisaalta Skov Olsen otettiin levolle tunnin jälkeen, joten hänkin on yhä varteenotettavampi vaihtoehto oikeaksi wingbackiksi.

Tanska pallollisena vs. San Marino pallottomana


Tanska hallitsi palloa 76-prosenttisesti ja voitti maalintekoyritykset 31-1, joten keskitytäänpä suosiolla siis isäntien hyökkäämiseen. Se käytti rakenteluvaiheessa 3-4-3/3-2-5 muotoa, joka muodostui siten, että oikean kasipaikan pelaaja Jensen putosi oikeaksi sivutoppariksi. Näin ollen Tanska sai 3v2-ylivoiman San Marinon ylintä prässilinjaa vastaan ja pääsi helposti etenemään sen ohitse kierrättämällä. Laitapakit Maehle ja Stryger Larsen olivat lähtökohtaisesti leveydessä seuraavassa tasossa ja Eriksen-Höjbjerg kaksikko keskikentän pohjalla aivan kuten silloin, kun paperiryhmitys on ollut 5-2-3 (eli hyökätessä sama 3-2-5 kuin tässä ottelussa). Yläkolmikossa pisti silmään se, että tässä pelissä he eivät olleet niin sumpussa ja lähekkäin kuin aiemmin, vaan nimenomaan Hjulmand halusi, että kaistat on täytetty tasaisesti silloin, kun pallo on puolessa kentässä ja vasta San Marinon boksin läheisyydessä pelaajat olisivat pienemmin etäisyyksin. Wind oli keskellä ja laiturit sisäänvedettyinä välikaistoilla, mutta varsinkin oikealla laidalla Stryger Larsen ja wingbackinakin näissä karsinnoissa esiintynyt Skov Olsen harrastivat paljon rotaatiota, jolloin Skov Olsen pääsi leveydestä haastamaan San Marinon vasenta wingbackia Tosia ja Stryger Larsen teki tällöin itsensä pelattavaksi oikealle välikaistalle muodon sisään. Mielenkiintoinen valinta.


Koko iltaa Jensen ei toki "sivutopparina" päivystänyt, vaan jo avausjakson edetessä yhä useammin nousi linjojen väleihin ja joku muu sitten putosi alemmas vuorollaan. Tässä se oli Stryger Larsen ja Höjgbjerg toimitti yksinäisen ankkurin virkaa, jolloin hyökkäysmuoto oli numerotermein 3-1-6, joka sekin on Tanskalle aiemmilta vuosilta oikein tuttu.


Tässä puolestaan Eriksen on topparilinjassa ja lähettää pystysyötön kohti yläkuusikkoa. Tanskan peli oli soljuvaa ja tietynlainen pelipaikattomuus vaikeutti San Marinon puolustamista. "Kolmen topparin" rakenteesta ei silti luovuttu, vaikka vasen "sivutoppari" Andersen kyllä pystyi jalallakin kuljettamaan ohi ensimmäisen prässiaallon.

Laadullisten ylivoimien luonti leveyteen vastaan San Marinon halu lukumääräisiin ylivoimiin


San Marino aika ajoin toi tutusti jopa viisi pelaajaa puolustamaan laitakaistoja. Erityisesti Tanskallehan tuollainen tyyli on myrkkyä, koska sen hyökkääminen nojaa aika vahvastikin haastoihin leveydestä ja 1v1-tilanteiden luonnista sinne. Niinpä en yllättynyt, että maalitilin avaamisessa kesti jopa 25 minuuttia, kun SMR puolusti melko sitkeästi.


Yhtä lailla Tanskalta nähtiin samaa kuin lohkon muilta mailta San Marinoa vastaan eli nopeita siirtoja laitaa pitkin vastustajan wingbackin selustaan, jolloin sivutopparia vastaan olisi mahdollista päästä juuri noihin 1v1-tilanteeseen ennen kuin tämä saisi tukea riittävästi. Heti toisella minuutilla Jensen otti sivutopparina tyhjät pois, Eriksen vaihtoi puolen ja kun sekä Stryger Larsen että Skov Olsen olivat jopa yhtä aikaa välikaistalla/muodon sisässä...


... Jensen syötti Tosin selustaan aloitteen tehneelle Stryger Larsenille. Tällä kertaa 1v1-keskitystilannetta ei kuitenkaan aivan syntynyt syötön karattua pitkäksi.


San Marinokin oli kotiläksyt tehnyt siten, että kun Skov Olsen rotatoi leveyteen (hyökkäysmuoto nyt enemmän 3-1-6 vaihteeksi), tätä vastaan haluttiin saada tuplaus/lukumääräinen ylivoima mahdollisimman nopeasti. Lazzari auttoi siinä ahkerasti Tosia. Skov Olsen näki sen eikä antmanmaisesti puskenut päätä joka kerta seinään väkisin, vaan ymmärsi välillä heti palauttaa alas ja Tanska kokeili edetä toiselta laidalta nopean kierrätyksen jälkeen ennen kuin SMR:n muoto ehtisi liikkua perässä sivuttain.


Viidennellä minuutilla vieraiden haluamasta lukumääräisestä ylivoimasta huolimatta Skov Olsen lähti haastamaan ja sai jalkansa auki. Pallo putosi kimmokkeesta takatolpalle, mutta Benedettini venyi upeasti Windin puskun tielle. Tuttu juttu eli ylivoimasta huolimatta SMR:n taitotaso ei riitä suinkaan aina keskitysten estämiseen, vaan vastustajat saavat niitä alivoimaisinakin luukulle. GIF:ssä näkyy hyvin sekin, kuinka Maehle alussa ei puske väkisin alivoimaisena vasemmalta, vaan kierrättää viereen ja Kjaer-Eriksen kaksikon kautta pallo pelataan ensin välikaistalle rotatoineelle Stryger Larsenille ja siitä sitten leveyteen. Täten Skov Olsenille saatiin vielä lisäaikaa 1v1-tilanteeseen, kun Lazzari joutui aluksi tukkimaan välikaistaa Stryger Larsenilta, mutta sanmarinolaisnuorukainen toki lopulta ennätti ajoissa tukemaan Tosia, vaikkei se riittänyt keskityksen peittämiseen.


San Marinon laitaylivoimia vastaan Tanska pyrki saamaan sen haluamia tasavoimaisia keskityspaikkoja siten, että kulloisetkin "sivutopparit" tukivat aktiivisesti alapuolelta. Tässä Skov Olsenilta ja Eriksenilta reitti on tukossa 2v3-alivoiman myötä, joten Stryger Larsen sivutopparina nousee melko syvälle, saa pudotuksen ja pääsee keskittämään, kun Lazzari ei millään ehdi enää peittämään.


Jälleen painottomalta puolelta takatolpalle hyvin liikkunut Maehle kuitenkin nikkasi yli maalin.


Parin minuutin päästä identtinen tilanne, mutta nyt Stryger Larsen tekee taustakierron ja pääsee keskittämään ehkä vielä vähän paremmasta paikasta. Lazzari ei pysy perässä millään, kun 2v3-tilanne muuttuu 3v3-tilanteeksi. Anderseniltahan tällaisia kiertoja on jo aiemmissa peleissä nähty mm. Sloveniassa, joten odotan niitä nähtävän sunnuntainakin, jolloin hän lienee oikea toppari, kun Christensen palaa avaukseen huilattuaan tämän ylikävelyn. Di Maion liuku boksissa esti keskityksen perillemenon. Vaikka Suomikin siis ylihuomenna loisi maaliskuun tapaan 2v1-ylivoimia Tanskan leveyspelaajia vastaan, otaksun näkeväni paljon myös 2v2-tilanteita, kun Tanskan sivutopparit tukevat alapuolelta tai tekevät taustakiertoja.


Pari klippiä sopii näyttää toiseltakin laidalta. 22. minuutilla on Andersenin vuoro ohittaa jalalla prässi ja nousta syvälle tukemaan laitahyökkäämistä. Laitakaistalle muovautuu sen ansiosta 3v3-tilanne eli Tanskan laadullinen ylivoima. Tätä jatkuvaa shakkia SMR:n lukumääräisten ylivoimien ja Tanskan laadullisten ylivoimien välillä oli hauska seurata.


Tasavoiman ansiosta Maehle saa tassunsa auki omaa suoraa vastustajaansa Battistinia vastaan, mutta pallo ei Windia tavoittanut boksissa.


29. minuutilla Maehle siirsi klassisesti ajoissa pallon Battistinin taakse ja Lindström pääsi 1v1-tilanteeseen Franciosia vastaan.


Lindström ohitti Fabbrin tuuraajan heittämällä, mutta pallo ehti käydä yli päädystä ennen keskitystä.


Vartti myöhemmin Battistini jäi makaamaan puolustuslinjaan, joten Lindström haastoi hänet saatuaan syötön Maehlelta ohi kk-linjan.


Franciosin tuki oli myöhässä...


... mutta keskitys leijaili sen verran, ettei Skov Olsen päässyt kunnolla pallon päälle puskemaan. Keskitysten laatuun jäi siis isännillä petrattavaa.


Osion lopuksi on syytä käydä läpi Tanskan kaksi viimeistä kihausta. 3-0 maalissa Tanska voittaa shakkimittelön laadullisen ylivoiman ja lukumääräisen ylivoiman välillä, kun keskikentän pohjalta Höjbjerg nousee ylemmäs luomaan tasavoiman ja saa syötön juoksulinjalleen. SMR:lla on aluksi 4v3-ylivoima, mutta Höjbjergin nousun myötä asetelma muuttuu 4v4:ksi.


Maehle löytää välikaistalta Lindströmin, jonka kantapääjatko on komea.


Capicchioni ei pysy Tottenhamin kk-pelaajan kyydissä ja Franciosi peittää sen jälkeen vain puolittain takaviistokeskityksen Eriksenille.


Christian ei lauo, vaan löytää vielä maalin edestä Windin. Tanska kolme, San Marino nolla. Kärsivällisyys laitamurtautumisissa palkittiin.


Lisäajalla puolestaan Tanska hyökkää 3-1-6:lla. Eriksen on rotatoinut leveyteen ja saa tassunsa auki laadullisesta ylivoimasta, kun väsynyt SMR ei jaksa enää tuoda tarpeeksi pelaajia laitaan.


Keskitys painui lopulta suoraan verkkoon. Poulsen mahdollisesti hipaisi palloa matkalla, mutta osumaa ei hänen nimiinsä laitettu. Juoksu joka tapauksessa hämäsi Benedettinin, jonka längistä peliväline livahti sisään.

Muodon sisään pelaaminen


Olen näissä karsinnoissa parjannut Tanskaa siitä, että keskeltä läpi pelaaminen on ollut vaivalloista eivätkä kombinaatiot vastustajan muodon sisässä ole johtaneet oikein mihinkään. Sama jatkui tämänkin pelin alussa. Tässä Wind tulee vastaan ja Jensen noukkii hänet.


Mutta seurauksena on lopulta menetys ahtaassa tilassa Capicchionin ja Lazzarin puristuksissa.


Hetken päästä Kjaer puolestaan syötti negatiiviseen asentoon Lindströmille, joka kalasti vapaapotkun Capicchionin työnnettyä selästä, mutta ainakaan tilaa kääntymiseen ei ollut.


Lopulta sitten kuitenkin Tanska alkoi saamaan onnistumisia, kun vastassa oli niinkin heikko nippu kuin San Marino. Avausmaalissa 25. minuutilla rajaheiton jälkeen Tanskalla on tuttu 3-2-5/3-4-3 hyökkäysrakenne.


Se muuntui 3-1-6:een, kun Höjbjerg teki vaihteeksi oikea-aikaisen nousun hyökkäyskolmannekselle. Häneltä on nähty näissä karsinnoissa todella paljon vaikeasti merkattavia juoksuja (mm. Slovenia-pelin 1-1 tasoituksen alustus) ja jälleen Spursin ankkuri osoitti peliälyään. Eriksen puolestaan sai siirron Maehlelta ja käytti syöttötaitoaan puhkoen tiiviinä olleet ylimmät prässilinjat.


Wind imee targettina kaksi topparia itseensä. Höjbjerg on puolestaan liikkunut pudotusta varten San Marinon ankkurin jättämään tilaan. Ja kun Tanska on boksin läheisyydessä, silloin yläkolmikon etäisyydet ovat jälleen pienemmät ja Lindströmkin on hollilla.


Höjbjerg kuitenkin ampui itse ja kuti painui alakulmaan. Tanska yksi, San Marino nolla.


Ja vain kaksi minuuttia edellisestä peli oli 2-0. Tanska vyöryy 3-1-6:lla, mutta nyt Eriksen on keskikentän "pohjaparista" se, joka nousee 10-alueelle.


Sen jälkeen Tanska on onnekas, kun Höjbjergin murtava syöttö pomppii ohi Capicchionin omille. Maehle juoksee leveydestä boksiin, Eriksen antaa ovelan kantapääpassin toppareiden jättämään tilaan, Maehle kiertää Benedettinin ja loppu on historiaa. Tanskalla oli kuitenkin tarpeeksi pelaajia hyökkäyskolmanneksella toistensa lähettyvillä, joten tuuri oli siten ansaittua. Tanska kaksi, San Marino nolla.


Muutama muukin mainio kombinaatio Tanskalta nähtiin. 39. minuutilla Stryger Larsen on oikea sivutoppari pallollisessa vaiheessa ja Höjbjerg yksin vaihteeksi pohjalla (3-1-6), kun Eriksen on rotatoinut 4-0 maalin tavoin leveyteen ja Jensen on linjojen väleissä. Höjbjerg murtaa kk-linjan ja poimii heistä jälkimmäisen.


Jensen kääntyy ja löytää vierestä Lindströmin omalta paikaltaan välikaistalta. Maehle on samalla kaistalla, kun Eriksen tosiaan pitää leveyttä kuvan ulkopuolella. Lindström jatkaa pallon Maehlelle.


Windin seinä kolmannelle ei sitten enää onnistunut, kun Lindström jatkoi juoksuaan Franciosin jättämään aukkoon. Di Maio oli lonkeroineen välissä.


Toisen jakson alussa Tanska käytti aika samanlaista kuviota kuin avausmaalissa. Höjbjerg puhkoi pari prässilinjaa kerrallaan, kun Capicchionin sijoittuminen ankkurina petti.


Wind pudotti pallon 10-alueelle nousseelle kk-pelaajalle, joka oli nyt Eriksen. Skov Olsen leikkasi toppareiden jättämään valtavaan aukkoon.


Skov Olsenin naulaus Eriksenin läpisyötöstä ei kuitenkaan onnistunut, kun Di Maio liukui puoliksi väliin viime hetkellä.


Tunnin kohdalla Eriksen haastoi jalalla prässilinjat, imi pelaajia itseensä ja loi tilaa Höjlundille boksiin. Koska Tanska on boksin läheisyydessä, yläkolmikon etäisyydet ovat vaihteeksi erittäin pienet.


Höjlund löysi vierestä Braithwaiten, joka kuitenkin laukoi yli maalin blokin kautta.


Varsinaisen peliajan lopussa puolestaan Maehle puhkoi ylimmät prässilinjat.


Höjlund kääntyi ja kiskaisi tolppaan. Summa summarum, Tanska sai kyllä pelottavan itseluottamusruiskeen kombinaatiopelaamiseen kahden onnistumisen ja muutaman muun huippumestan myötä vrt. alkukarsintojen takkuisuuteen. Se ei ole hyvä asia Suomelle joskin luotan, että Huuhkajat puolustaa 10-aluetta synkronoidummin eikä samalla tavalla Tanska pääse hyödyntämään toppareiden jättämiä aukkoja. Schüller ja Kairinen ovat parempia syöttöjen peittäjiä kuin Capicchioni ja Golinucci ja Suomen topparit myös pumppaavat varmasti terävämmin eteenpäin katkaisten kombinaatiot alkuunsa, vai mitä?

Puolipitkät chipit selustassa olleeseen tilaan


Tämä osio on lyhyt, mutta tarpeellinen, koska SMR:kin osoitti sen, että kolmea topparia vastaan selustan haavoitus on hankalaa. Pari kertaa Tanska sitä avauskympillä kokeili, mutta sen jälkeen se lopetti pystysyötöt linjan taakse ja haki keskityksiä tai kombinaatioita, joten kolmen topparin käytöllä näyttää siis olevan Tanskaa vastaan jopa jossain määrin pystypalloja ennaltaehkäisevä vaikutus. Toisella minuutilla Kjaer ei tutustikaan aikaillut, kun jalka oli auki, vaan poimi aloitteen.


Mutta Windin pystyjuoksu oli helppo kontrolloida kolmella topparilla.


Myöhemmin Eriksen tavoitteli sivutopparina Maehlea...


... mutta Franciosi selvitti tilanteen ilmassa.

Tanska pallottomana vs. San Marino pallollisena


Benedettini ei edes yrittänyt avata lyhyellä kertaakaan, vaan potkaisi joka kerta pitkän maalipotkun. Tutusti kohteena oli aina neljän pelaajan ryhmittymä jommalla kummalla laidalla. Jokaikisen pallon Tanska kuitenkin suurin piirtein lopulta voitti itselleen keskiviivalla ja pääsi jatkamaan vyöryään, joten yhtään edes puolittaista maalipaikkaa vieraat eivät saaneet luoduksi. Kuvassa näkyy tosiaan Tanskan 4-1-4-1 puolustusmuoto, jota ei vastustajan maalipotkuja lukuun ottamatta tässä pelissä juuri muutoin kuvissa esiintynyt.

Tanskan saamia 19 kulmapotkua ja joitain vapaapotkuja en puolestaan ala käymään läpi, koska parhaita kikkoja tuskin tässä pelissä paljastettiin.

Koska Lindström oli viime aikojen peliaikaan nähden yllättävän pirteä, melkein mieli tekisi arvella hänen pitävän avauspaikkansa ylihuomenna ja Braithwaite toisi sitten penkiltä virtaa viheriölle tunnin jälkeen. Voi jopa olla niin, että ainoastaan Jensen tekee tilaa Christensenille ja muutoin Tanska avaa tismalleen samalla poppoolla kuin San Marinoa vastaan, jolloin paperiryhmitys muuntuisi siis 5-2-3:een, mutta pallollisessa vaiheessa rakenteen osalta mikään ei suuremmin eroaisi vaikkapa tästä pelistä. Höjlundin voi tuoda sisään penkiltäkin, kun Wind on maaliputkessa. Oikean laidan rotatoinnit Stryger Larsenin ja Skov Olsenin välillä toimivat puolestaan sujuvasti, joten en sitäkään akselia rikkoisi. Yksi mahdollisuus voisi toki olla Qatarissa käytetty 5-3-2, joka voisi aiheuttaa ongelmia Suomen oletetulle 5-4-1:lle vielä enemmän, kun ensinnäkin pallottomana olisi helppo luoda 4v3-ylivoima Suomen yläkolmikkoa vastaan Höjbjergin ja topparikolmikon voimin ja pallollisena puolestaan Eriksen-Jensen kaksikko ylätaskuissa voisi aiheuttaa isojakin ongelmia Schüller-Kairinen kaksikolle ja luoda tilaa enemmän 10-alueelle Windille ja tuolla tavoin avaukseen mahtuvalle Höjlundille. Mutta silloin penkille jäisivät vaihtokärjiksi lähinnä Poulsen ja Braithwaite. En kuitenkaan tiedä, onko Hjulmand valmis hyökkäämään kuudella (3-1-4-2) myös Suomea vastaan ja jättämään vain neljä pelaajaa puolustusvalmiuteen negatiivisiin tilanteenvaihtoihin Antmania, Pukkia ja kumppaneita vastaan, joten ehkä muodon peilaus ja parempaan materiaaliin luottaminen on se luonnollisin optio.

Paras arvaukseni sunnuntaisesta Tanskasta nykyisellä informaatiolla:

Lindström - Wind - Skov Olsen
Eriksen - Höjbjerg
Maehle - Christensen - Kjaer - Andersen - Stryger Larsen
Schmeichel

[Salming]

Kazakstan - Suomi 0-1 7.9.2023, EM-karsinnat

Kazakstan 5-3-1-1

Aymbetov 17
Zaynutdinov 19
Tagybergen 8 - Darabayev 7 - Kuat 5
Vorogovskiy 11 - Alip 3 - Marochkin 22 - Bystrov 4 - Skvortsov 14
Shatskiy 12

Suomi 5-2-3

Pukki 10 - Pohjanpalo 20 - Antman 8
Kairinen 14 - Schüller 11
Niskanen 21 - Jensen 3 - Ivanov 4 - Hoskonen 2 - Alho 17
Hradecky 1

Isäntien avaus oli aika odotettu. Skvortsov korvasi Gabyshevin ja Bystrov oltuaan lopulta pelikykyinen piti Maliyn penkillä. Darabayev voitti ankkuritaiston Beysebekovia vastaan. Aymbetov lievästä pelituntumattomuudesta huolimatta oli puolestaan Adievin valinta piikkiin Samorodovin sijasta. Suomi puolestaan ei lähtenyt peliin veikkaamallani 4-1-4-1:llä, vaan kunnioitti lohkon toista kärkimaata valiten systeemiksi 5-2-3:n. Se oli luonnollista, kun keskikentän keskustaan ei liiemmin vaihtoehtoja ollut ja tuossakin systeemissä laiturit (Pukki ja Antman) pääsisivät hyökkäämään välikaistoilta vastustajan wingbackien taakse 1v1-tilanteisiin sivutoppareita vastaan, kun hyökkäysmuoto olisi 3-2-5 puolessa kentässä. Lisäksi sunnuntaita varten oli jo hyvä harjoitella samalla ryhmityksellä.

Suomi pallollisena vs. Kazakstan pallottomana


Suomi avasi alhaalta paperiryhmitykselle luontevasti 3-4-3 muodolla.


Kotijoukkueen korkeassa prässissä roolitukset olivat kutakuinkin seuraavat. Aymbetovin tehtävä piikissä oli estää pelinavaamista Ivanovin kautta. Niinpä Hradecky on tässä kierrättänyt pallon Jensenille. Tätä prässäsi puolestaan oikea kasipaikan pelaaja Kuat. Zaynutdinov operoi odotetusti kärjen alapuolella ja merkkasi aina toisen pohjapelaajista. Tuo ei varmastikaan Suomea yllättänyt. Mutta koska Suomi pelasi kahdella pohjapelaajalla eikä yhdellä ankkurilla, Tagybergen oli ohjeistettu tulemaan auttamaan kauas "omalta paikaltaan". Isäntien kapteeni joutui juoksemaan aika paljon, koska hän ravasi myös jonkin verran kohti Hoskosta, mutta periaatteessa Kazakstan salli siis Hoskosen kautta pelinavaamisen vähän vapaammin, mutta sitä reittiä Suomi ei ihan hirveästi käyttänyt. Lisäksi painollinen wingback pumppasi aina laitaansa pitkin ylöspäin eli tässä tapauksessa Skvortsov kiinni Niskaseen. Darabayev ankkurina jäi puolestaan puolustuslinjan eteen luomaan 4v3-ylivoiman Suomen yläkolmikkoa vastaan.


Mutta välillä Suomen pohjapari porrasti ovelasti siten, että Kairinen jäi yksin topparien yläpuolelle ja Schüller hakeutui irti Tagybergenista/Zaynutdinovista valtavaan tilaan, joka oli Kazakstanin puolustuslinjan edessä. Muoto oli tällöin numerotermein 3-3-1-3. Kazakstanin korkea prässi oli tutusti hieman hapuileva ja rakoileva etäisyyksien kasvaessa suuriksi eikä kommunikaatio aina ihan toiminut siinä, että Darabayev ottaisi kontrolliinsa Schüllerin ja jättäisi topparit puhtaaseen 3v3-tilanteeseen.


Tässä on kuva pari minuuttia aiemmin kolmannelta minuutilta. Silloin Tagybergen oli paremmin hereillä ja reagoi Schüllerin liikkeeseen kaventaen hänen mukanaan entistä keskemmäs. Kuva osoittaa myös sen, että Kazakstanin puolustusmuoto oli ennakoitu 5-3-1-1, joten en oikein ymmärtänyt sitä, miksi Kanerva kutsui sitä ennen peliä mielenkiintoiseksi ratkaisuksi, koska tällä samalla sapluunallahan Kazakstan on pelistä toiseen puolustanut, mutta tässä pelissä roolitus oli viety vain vielä pidemmälle.


Tämä oli puolestaan aika hauska otos neljänneltä minuutilta. Suomella oli rajaheitto ensin oikealla laidalla ja sieltä peli ajautui vasemmalle puolelle, mutta niin vain Tagybergen seurasi sinne saakka toista pohjapelaajaa Kairista. Zaynutdinovin tehtävä oli tutusti merkata alempi pohjapelaaja eli tässä tapauksessa Schüller.


Suomen puolen kentän hyökkäysmuoto 3-2-5 näkyy puolestaan tässä ja tosiaan Hoskonen oli se, jonka jalan sallittiin olevan auki. Aymbetov kyttää syöttöä Ivanoville, Kuat Jensenille ja Tagybergen-Zaynutdinov kaksikko kontrolloi pohjaparia. Wingbackit pelaavat wingbackeja vastaan ja Suomen yläkolmikolla on yhä 3v4-alivoima, kun kuvan ulkopuolella on vielä Alip. Eipä ihme, että Huuhkajilla meni välillä sormi hieman suuhun täsmävalmennettua puolustuspelisuunnitelmaa vastaan, vaikka yläkolmikko oli välillä tutusti lähekkäin toisiaan täyttäen kaistat epätasaisesti, jotta kombinaatiopelaaminen sujuisi luontevammin.


Yksi kuva vielä samaan teemaan liittyen. Asetelma oli siis Suomen pallollisessa vaiheessa se, että vierailla oli 5v4-höynäylivoima, mutta sitten viimeisessä linjassa ikään kuin 5v6-alivoima. Aymbetov, Zaynutdinov, Kuat ja Tagybergen pelasivat Suomen alaviisikkoa vastaan selkein roolituksin. Hoskonen oli auki aina silloin, kun Tagybergen veti happea ja pysytteli toisen pohjapelaajan vierellä eikä ravannut kahden tulen välissä. Yksi tapa löytää etua Suomelle oli onneksi se, että Ivanov pystyi jalalla juksaamaan monta kertaa Aymbetovia ja ottamaan kosketuksia tämän prässin ohitse kuten tässäkin kuvassa! Jensenilla ei samanlaista kykyä ollut ja siksi hänen valintansa olivat monesti vain puolittaiset chipit ohi Kuatin kohti Suomen yläkolmikkoa. Niiden onnistumisprosentti oli heikompi ja peli muuttui osin siksikin sellaiseksi pingismatsiksi kuin se oli.


Joitain kertoja Suomen valintana oli ohittaa Kazakstanin ylänelikko pitkällä pallolla. 10. minuutilla Pohjanpalo raastoi ykköspallon hyvin omille ja Suomi sai 10 sekuntia myöhemmin vapaapotkun, kun Darabayev kolasi Alhon maihin.


Toisaalta sitten esim. tässä 51. minuutilla Pohjanpalo voitti kyllä ykköspallon...


... mutta Darabayev alisti Antmania kakkospallossa.


Osion lopuksi voisi läpikäydä pari hyvää prässinpurkua alhaalta asti linja kerrallaan. 16. minuutilla Aymbetov on kuriton ja syöttövarjo Ivanoville epäonnistuu. Maailmanluokan Hradecky poimii Suomen ykköstopparin.


Suomi on rotaatiolla yrittänyt sekoittaa lisäksi Kazakstanin prässiä. Kuten näkyy, Kairinen on Jensenin paikalla ja toisin päin. Zaynutdinov merkkaa yhä alempaa pohjapelaajaa eli Kairista ja Kuat on omassa miehessään, mutta tämän pitää reagoida myös Ivanoviin, kun Aymbetov on vuotanut ylempänä. Kuatin syöttövarjokin kastuu ja Ivanov löytää Jensenin hänen takaansa.


Sitten Tagybergen liikkuu myöhässä Hoskosesta Schülleriin. Rade pudottaa takaisin Ivanoville, joka jatkaa auki jääneelle Hoskoselle. Vorogovskiy on puolestaan seurannut puolittain Antmanin vastaantuloa ja jättänyt Alhon vapaaksi painottomalle puolelle. Tuokin oli vähän erikoista, kun Darabayev ankkurina olisi voinut ihan hyvin liikkua Antmaniin.


Hoskonen syötti painavasti Vorogovskiyn jättämään tilaan, jonne hyökkäsi Alho. San Marinoakin vastaan Vorogovskiyn selustassa oli pari kertaa tilaa korkealta prässätessä ja sama jatkui nyt!


Alip hidasti ihan OK Alhoa ja Vorogovskiy ehti vielä pelin alle. Suomi kuitenkin pääsi helposti hyökkäyskolmanneksella ja Antman teki toivotun liikkeen wingbackin taakse päästen 1v1-tilanteeseen sivutopparia vastaan.


Mutta Alip blokkasi laaduttoman keskityksen kulmapotkuksi.


24. minuutilla Suomi avasi maalipotkun lyhyenä. Ivanov ei pelännyt Aymbetovia, vaan syötti viileästi tämän ohi Kairiselle. Tagybergen on tutusti kahden tulen välissä päivystäen sekä Hoskosta että pohjapelaajaa. Kun syöttö Kairiselle tulee, hän hylkää Hoskosen ja satsaa kaiken Kairisen prässäämiseen. Vorogovskiy painollisena wingbackina kontrolloi tietysti Alhoa.


Kairinen olisi voinut poimia Hoskosen, mutta hän ei halunnut saattaa joukkuetoveriaan pulaan ahtaaseen tilaan. Valintana oli poimia Antman, joka putosi yläkolmikosta vastaan kuten monesti vaikkapa jo maaliskuussa Parkenilla. Alip puolusti eteenpäin, mutta jänisti lopulta tässä kohden ja kääntyi takaisin kohti omaa maalia. Jälleen yksi osoitus Kazakstanin korkean prässin epäyhtenäisyydestä. Kansojen liigassa Kazakstanin sivutopparit eivät jättäneet näitä tilanteita kesken, vaan olivat aggressiivisia loppuun saakka. Luulen, että koska näihin karsintoihin palautettu 5-3-1-1 passivoi heitä 5-2-3:een verrattuna (koska nyt laitakeskikentät voivat enimmäkseen puolustaa välikaistoja), Alipille ei tullut selkärangasta prässin vieminen loppuun saakka ja kääntymisen estäminen.


Kuat joutui juoksemaan kaukaa Jensenin luota hidastamaan Antmania, jolloin sitten Rade hyökkäsi hänen jättämään tilaan. Darabayev ankkurina oli selvästi roolitettu vain pysymään toppareiden edessä, vaikka hänkin olisi jälleen voinut ottaa Antmanin huostaansa kuten ylemmässä näytteessä, mutta sitä ei hänelle selvästikään sallittu.


Lopuksi Pukki teki pystyjuoksun ja Schüller yritti poimia sen, mutta syöttö karkasi Alipille saakka. Viimeinen silaus jäi tässäkin uupumaan johtuen kenties tekonurmesta.

Kazakstanin muodon sisään pelaaminen


Kazakstanin muodon sisään eteneminen oli pitkälti sitä, että Suomi yritti poimia Pohjanpalon ja löytää sitten tilaa kombinaatioille Pukin ja Antmanin kanssa, mutta 3v4-alivoimaisina toppareita ja Darabayevia vastaan se ei ollut helppoa. Tämä kuva on kolmen minuutin jälkeen. Kuten todettua, Jensen ei pystynyt tai halunnut jalalla haastaa Kuatin prässiä, joten hänen oli tyytyminen sitten jatkuviin puolipitkiin chippeihin kohti yläkolmikkoa.


Tämän Pohjanpalo sai raavittua omille, vaikka vastassa oli paikallinen Arajuuri eli Marochkin ja Suomi eteni hyökkäyskolmannekselle.


Peliväline pyöräytettiin painottomalle puolelle Alholle, joka syötti ajoissa ohi Vorogovskiyn.


Mutta Jollen tämä kosketus ei ollut silkkiä ja tuloksena oli menetys ahtaassa tilassa.


12. minuutilla Kairinen löysi murtavalla syötöllään puolestaan Jollen kahden alimman linjan välistä. Zaynutdinov laiskotteli hetken ja jätti Kaanin Aymbetovin vastuulle. Se kostautui heti.


Alip pumppasi aggressiivisesti vastaan oikeaoppisesti, kun Darabayevkin oli ohitettu. Jolle kuitenkin ehti kääntyä ja tavoitteli vastaliikkeitä tehneitä laitureita. Antman teki liikkeen oikein Alipin jättämään aukkoon, mutta mieluummin Jolle tavoitteli Pukkia, jolle 1v1-juoksukilpa Bystrovia vastaan oli ainakin paperilla edullinen "match-up".


Bystrov kuitenkin niukasti venytti jalkansa ajoissa väliin eikä Teemu päässyt uittamaan patenttisijoitustaan taka-alakulmaan. Huuhkajat osoitti kuitenkin sen, että heti kun Kazakstan lepsuili puolustuspelisuunnitelmassaan, uhkaa kyettiin luomaan.


Vartin kohdalla Darabayev oli paremmin sijoittunut ja katkoi Alhon aika epätoivoisen syötön kohti Pohjanpaloa.


32. minuutilta osoitus Ivanovin kyvystä haastaa ylin prässilinja. Aymbetovia ei kiinnostanut pallonmenetyksen jälkeen prässätä, joten Ivanov otti tyhjät pois ja kuskasi rohkeasti Kazakstanin ylänelikon sisään. Darabayev pysytteli tässäkin tilanteessa vain topparien edessä, joten Zaynutdinov ja Tagybergen joutuivat reagoimaan, mutta Ivanov poimi ajoissa Jollen, joka löytyi vapaana siitä huolimatta, että Darabayev tosiaan makasi vain topparien edessä.


Antman kuitenkin löi jarrut pohjaan pudotuksen jälkeen ja isännät ehtivät organisoitua uudelleen.


42. minuutilla Ivanov ohitti taas jalalla Aymbetovin ja nyt Darabayevkin reagoi kerrankin ja tuli vastaan hidastamaan, joka avasi sitten entistä enemmän tilaa kahden alimman linjan väliin.


Pukki kääntyi kuljetukseen ja Jolle haavoitti Alipin jättämää aukkoa, mutta syöttöä ei koskaan ajoissa tullut.


Ja kun se lopulta tuli, se jäi liian taakse ja hyökkäys hyytyi boksin reunalle, äsh. Aihiota oli siis onnistumiseen jo avausjaksolla. Vaikka ennen karsintaikkunaa kirjoitin siitä, että Darabayev on ollut hyvä löytö ankkuriksi Beysebekovin tavoin, tässä matsissa hänenkään tilojen peittämisensä ei kovin korkealaatuista ollut, vaan jopa samanlaista kuraa kuin Tagybergenilla MM-karsinnoissa.


Voittomaali syntyi vasta 77 minuutin jälkeen. Tässä vaiheessa vaihtojen jälkeen Kazakstanin piikissä oli Samorodov, alapuolella Orazov ja kk-linja oli muodossa Tagybergen-Kuat-Zaynutdinov. Kaikki alkaa tietysti siitä, kun Ivanov kuljettaa lähelle Samorodovia ja ostettuaan kaiken mahdollisen ajan Jensenille, hän lopulta syöttää viereen.


Zaynutdinov on väsynyt eikä jaksa sulkea Jensenia samaan tapaan kuin Kuat avausjaksolla. Niinpä Richard saa nousta vapaasti isäntien puoliskolle. Näin ei ollut vielä avausjaksolla! Avausjakson tottumuksesta Zaynu keskittyy jopa enemmän pohjapelaajan (Kamara) merkkaamiseen.


Antman putoaa yläkolmikosta jälleen palloa vastaan, mutta nyt vasemmalla laidalla vaihtojen myötä. Tosin tauollahan hänet jo taidettiin tälle puolelle siirtää pysyvästi. Yhtä kaikki, Bystrov ei topparina lähde seikkailemaan Antmanin mukana sivurajalle, joten tämä saa luotua 2v1-ylivoiman Niskasen kanssa ja kun vaihtowingback Tapalov keskittyy kontrolloimaan suoraa vastustajaansa, Antman saa palautettua pallon viereen Kamaralle, joka on auki, kun Jensen on jatkanut liikettään yhä vain syvemmälle ja sitoo siten Zaynutdinovia itseensä. Kuat puolestaan ankkurina joutuu reagoimaan Kamaraan ja se tyhjentää 10-aluetta Källmanille.


Kuatinkaan peittopelaaminen ei ole iskussa, vaan hän vuotaa Darabayevin tavoin ja Källman ei jää syöttövarjoon. Glen poimii härän vapaana topparien edestä. Samalla Antman lähtee spurttaamaan sivurajalta takaisin boksiin. Hänen liikkeensä on todella hankalasti merkattava, koska se tulee Bystrovin pimeältä puolelta. Tapalovilla on puolestaan Niskasen alkuperäisesti vastuullaan, joten hänen olisi pitänyt ainakin huutaa Bystroville siitä, että Antman on taas tulossa, koska Bystrov tuijottaa vain palloa ja kontrolloi hetkellisesti Jensenia, jonka tekemä liike syvyyteen osoittautui täten entistä arvokkaammaksi, koska se johti myös Bystrovin herpaantumiseen.


Tagybergen ei painottomalta puolelta ennättänyt paikkaamaan Kuatia, vaan Källman ehti toisella kosketuksellaan puhkoa viimeisen linjan. Antman hyökkäsi Bystrovin jättämään tilaan eikä Tapalov pysynyt kintereillä.


Haltuunotto täydestä vauhdista oli upea kuten pukkimainen sijoituskin takakulmaan. Kazakstan nolla, Suomi yksi. Loistavasti manipuloitu ja tehty maali, josta Tapalov taisi pelin jälkeen ottaa suurimman vastuun, mutten välttämättä häntä liikaa syyttäisi, kun Bystrovinkin havainnointi olisi voinut olla parempaa pallontuijottamisen sijaan.

Leveyden käyttö


Ennen peliä ajattelin Suomen vyöryvän laidoilta ahkerasti, muttei se ihan paikkaansa pitänyt. Yksi tapa saada laitakaistoille 1v1-tilanteita olivat ristipallot, mutta niiden laatu ei huimannut. Kahdeksannella minuutilla Rade haki Antmania...


... mutta Vorogovskiy luki syötön. Kesäkuun maaotteluissahan samalla tavoin Antman hakeutui välillä välikaistalta leveyteen ristipallovalmiuteen ja Alho jäi hetkeksi alapuolelle, mutta toisella laidalla Niskanen sen sijaan nousi heti viimeiseen linjaan, joten tuokin hyökkäyspelin yksityiskohta roolituksessa oli ennallaan.


35. minuutilla Zaynutdinov ei pysynyt kierrätyksessä mukana ja Kairinen saatiin vapaaksi keskikentän pohjalla. Tämä pyöräytti pallon Niskaselle.


Kazakstanin muoto ei ehtinyt liikkua perässä, joten Niskanen pääsi 1v1-tilanteeseen. En kutsuisi sitä kuitenkaan laadulliseksi ylivoimaksi. Alip siivosi varmasti osoitteettoman pallon, kun Marochkin kontrolloi Pohjanpalon. Jokusen vastaavan keskityspaikan Niskanen sai toisellakin jaksolla, mutta lopputulema oli sama.


Heti perään oli idea edetä oikealta laidalta. Alho kierrätti pallon ohi Vorogovskiyn. Antman sovitusti liikkui wingbackin taakse.


Mutta Alip tukki tilan aggressiivisesti kuten vaikkapa siinä 17. minuutin keskitystilanteessakin, joten Antman ei lähtenyt edes haastamaan häntä tällä kertaa. Alho toki jatkoi liikettään Alipin jättämään tilaan, mutta Vorogovskiy seurasi sen kurinalaisesti. Kazakstan ei yksinkertaisesti hävinnyt laitakaistoilla juuri 1v1-tilanteita, vaan puolusti suomimaisen tiukasti ja tarkasti, joten siksi laitamurtautumiset jäivät niin vähiin. Lisäksi sivutopparit tukkivat pääosin tilat wingbackien takana hyvin. Muodon sisään oli helpompaa pelata, kun Darabayev ei ankkurina dominoinut vastaavasti.


38. minuutilla Suomi avaa peliä vapaan topparin Hoskosen kautta. Tagybergen on myöhässä ja Arttu poimii muodon sisästä Jollen, kun Darabayev on vaihteeksi ankkurina ei hänkään saa syöttölinjaa poikki. Kuvan alalaidassa Alho puolestaan pyörähtää ohi Vorogovskiysta!


Jollen yhden kosketuksen jatko on timanttia ja Vorogovskiy puolestaan jää telineisiin Alhoa vastaan.


Keskitoppari Marochkin joutui tulemaan hidastamaan Alhoa, kun Alip puolusti Antmania. Hän ei ehtinyt peittämään keskitystä. Paras pääpelitoppari oli saatu irrotettua siis boksista pois, joten asetelma oli Suomelle hyvä. Alho ei kuitenkaan tavoitellut Jollea Bystrovia vastaan, vaan taaempaa Niskasta, joka kuitenkin jyräsi Skvortsovia selkään myöhässä. Kyllä Suomi sitten keskityspaikan sai, kun Alho oman 1v1-tilanteensa voitti, muttei niitä liikaa ollut.


45. minuutilla Antman vaihteeksi liikkuu välikaistalta leveyteen wingbackin taakse toivotusti. Tällä kertaa Alip ei kuitenkaan jostain syystä lähtenyt tukkimaan tilaa perässä, vaan jäi boksiin.


Se avasi hurjasti tilaa keskittää, mutta laatu oli surkea, kun syöttö meni suoraan sivuverkkoon.


Toiselta puoliajalta voisi käydä läpi vielä muutaman tilanteen. 53. minuutilla Zaynutdinov uinui Kairisen merkkauksessa. Toki kun Tagybergen jäi alemmas lepäämään, Zaynu joutui liikkumaan kohti Hoskosta, joka osasi löytää vapaaksi jääneen pohjapelaajan, hyvä.


Kairisen ristipallo löysi Niskasen, kun Antman päästi syötön lävitseen.


Immi kuitenkin keskitti 1v1-tilanteesta suoraan päin Bystrovia. Keskitysten laatu oli Suomella heikkoa.


69. minuutilla vuorostaan Alho leikkasi keskelle ohi Vorogovskiyn. Hän siis haastoi tätä jalalla, hyvä. Se pakotti Tagybergenin reagoimaan ja Kairinen jäi vapaaksi linjojen väliin. Samorodov ei hetkellisesti alempana kärkenä ennättänyt paikkaamaan.


Källman oli antmanmaisesti oikeaoppisesti hakeutunut leveyteen wingbackin taakse. Tällä kertaa Alip ei jättänyt tilaa tukkimatta ja seurasi mukana. Källman lähti leveydestä spurttaamaan kuitenkin boksiin ja Kairinen poimi hänet.


Alip liukui ohi syötöstä ja Marochkin joutui paikkaamaan. Hidastus kuitenkin onnistui ja hän sijoittui viimeisenä lukkona loistavasti katkaisten takaviistopassin Jollelle. Tämä oli se paras laita-aihio mielestäni (koska Antmanin soolopujottelu oli tilanteenvaihto), jossa ensin Alho siis voitti puoliksi oman 1v1-tilanteensa ja sitten Alip vuoti Källmania vastaan.

Kazakstanin muodon selustaan pelaaminen


Vähemmän yllättäen Suomi ei tässäkään pelissä liiemmin viljellyt suoraviivaisia pystypalloja selustaan, vaan viimeisen linjan murtamiset tapahtuivat ensin muodon sisään pelaamalla 10-alueelle. 28. minuutilla Jensen tosin syötti ohi Kuatin suoraan selustaan, mutta Bystrov piti Pukin kurissa.


Toisen jakson alussa Ivanov juksasi vaihteeksi prässiä. Samorodov oli muualla, joten Tagybergen juoksi Hoskosen luota Ivanoviin myöhässä.


Ivanov haki selustasta Immiä, mutta syöttö jäi Skvortsoviin.


Tovi myöhemmin Ivanov vastaavasti poimi Jollen, mutta tämäkin läpisyöttö jäi toppareihin lopulta. Annan silti plusmerkinnän yrityksestä.

Suomen negatiiviset tilanteenvaihdot


Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Suomea ei yllätetty, vaan 5v2-puolustusvalmiusylivoima riitti hyvin Aymbetovia ja Zaynutdinovia vastaan. Kertaalleen Aymbetov tosin pääsi 25. minuutilla vetopaikkaan, kun Jensen vuoti puolessa kentässä ykköspallossa...


... mutta olihan tämäkin tilanne kontrollissa.


Minuutti myöhemmin Aymbetov ei yksin neljää vastaan päässyt enää edes vetopaikkaan.


Yhtä lailla Samorodov hidastettiin pari kertaa mallikkaasti.

Koska joutuisin joka tapauksessa jakamaan otteluanalyysin kahteen osaan merkkirajoituksen vuoksi, päätin julkaista nyt jo ykkösosan. Jatko-osa (Kazakstan pallollisena vs. Suomi pallottomana) ilmestyy myöhemmin.

[Salming]

Kazakstan pallollisena vs. Suomi pallottomana


Kazakstanin hyökkäysmuoto oli pieni arvoitus ennen peliä, mutta kyllä se kuitenkin sitten oli alkuun turvallinen 3-1-4-2 eikä esim. NIR-pelin kaltainen 3-4-1-2 viritys. Kuat ja Tagybergen täyttivät välikaistat ja Zaynutdinov oli viimeisessä linjassa Aymbetovin alapuolella.


Suomen yläkolmikko jäi 3v4-alivoimaiseksi. Pohjanpalo monesti jätti Marochkinin auki ja merkkasi mieluummin Darabayevin. Laitureiden tehtävä oli paineistaa sivutoppareita ja pohjapari Kairinen-Schüller peilasi isäntien ylemmät keskikentät.


Antman teki heti avausminuutilla hyvää työtä iskien lujan prässin Alipiin, kun tämä sai kierrätyksen. Niinpä Kazakstanin paras toppari ei päässyt avaamaan peliä pystyyn, vaan joutui syöttämään Vorogovskiylle. Tätä toivoinkin näkeväni ennen peliä.


Prässi jatkui vielä syvemmällekin ja Alip joutui turvautumaan epätarkkaan roiskaisuun.


Schüller klaarasi sen Suomelle Zaynutdinovin edestä.


Slovenia-pelin tapaan Suomi puolusti omalla kenttäpuoliskolla 5-4-1:llä, kun laiturit putosivat alemmas ja olivat kapealla tukkimassa välikaistoja. Keskikentän linjaa ei täten ollut niin helppo puhkoa ja löytää Zaynutdinovia, Tagybergenia tai Kuatia kahden alimman linjan välistä.


Niinpä Darabayev joutui kierrättämään leveyteen, jolloin Alho puolusti eteenpäin ja pakotti Vorogovskiyn palauttamaan alas.


Pallollinen rytmittäjä Tagybergen hakeutui toisinaan suosiolla muodon ulkopuolelle pallokosketuksia saadakseen.


Ja välillä hän putosi keskikentän pohjalle auttamaan, jolloin hyökkäysmuoto oli San Marino -pelin (ja Kansojen liigan) kaltainen 3-2-5.


Sillä Kazakstan sai houkuteltua Suomen pohjaparin ylemmäs ja aikaan puhtaan 5v5-tilanteen viimeiseen linjaan.

Sivutoppareiden kautta eteneminen ja Suomen prässin ohittaminen suoraviivaisesti


Tiedossa oli se, että Kazakstanin pelinavaus tapahtuu pitkälti sivutoppareiden kautta melko suoraviivaisesti kohti viimeistä linjaa ja sitä varten Suomellakin oli kolmen yläkerta, jotta sivutoppareiden prässääminen onnistuisi luontevasti eikä Kazakstan varsinkaan saisi 3v2-ylivoimaa, jolloin toinen sivutoppareista olisi käytännössä aina auki. Ylempänä tulikin jo käytyä läpi heti ensimmäinen pelinavaustilanne, jossa Antman pari kertaa loistavasti prässäsi Alipia ja esti laadukkaan pelinavaamisen. Seuraava näyte on kuuden minuutin jälkeen. Minusta Pukki jättää tässä turhan paljon etäisyyttä Bystroviin, joka Marochkinin kierrätyksen jälkeen saa avata peliä aika rauhassa. Kairisenkaan sijoittuminen ei ole optimaalinen.


Niinpä puhkovalla syötöllä Aymbetov löytyi linjojen välistä, kun Zaynutdinov roikkui tällä kertaa toppareissa. Tämä lähti haavoittamaan heti empimään jääneen Hoskosen jättämää aukkoa.


Aymbetov sai jatkettua pallon pystyyn ja Zaynu pääsi puolivaaralliseen vetopaikkaan, mutta kuti meni ohi maalin. Tämä oli heikosti hoidettu Suomen toppareilta, joilla oli 3v2-ylivoima kuitenkin. Kazakstanin halukkuus nopeisiin kombinaatioihin viimeisessä linjassa oli sekin varmasti tiedossa, joten vähintäänkin pystyjuoksu olisi pitänyt kontrolloida paremmin saatika sitten estää ylipäätään Aymbetovin läpisyöttöyritys.


Samaa virhettä Pukki ei onneksi toistanut, vaan puoli minuuttia myöhemmin hän oli ajoissa ja Bystrov joutui palauttamaan takaisin Marochkinille.


Eikä toinenkaan puoli auennut, kun Antman ahdisti terävästi Alipia. Alhokin oli hereillä ja ajoissa kiinni Vorogovskiyn selässä.


Lopulta Suomi ryöväsikin pallon sivurajalla, bravo!


Jollekaan ei koko iltaa laiskotellut kiinni Darabayevissa, vaan tunnisti tässä Marochkinin ahdingon heikon kosketuksen jälkeen ja pakotti tämän roiskaisuun.


Puolustuslinjassa oli yhden miehen ylivoima ja se riitti, kun Jensen alisti Aymbetovia. Ivanov varmisti vieressä.


22. minuutilla Tagybergen vaihteeksi liikkui sivurajalle tyhjään tilaan ja se sekoitti Suomea. Alhon suora vastustaja Vorogovskiy liikkui hänen selustaansa ja Tagybergen chippasi pallon yli Alhon.


Topparit joutuivat tiivistämään perässä ja yhden miehen ylivoima vaihtui 3v3-tasavoimaksi kärkiparia ja Vorogovskiya vastaan. Pallo jäi isännille kaksinkamppailun jälkeen.


Aymbetovin pudotuksesta Vorogovskiy lähetti tutun aikaisen keskityksen eikä Hoskonen saanut sitä peitetyksi, joten täydellinen tämänkään iltapuhde ei sentään ollut.


Onneksi kuitenkin Niskanen oli hereillä eikä jäänyt kiinni alkuperäiseen mieheensä Skvortsoviin, vaan hän tunnisti hyvissä ajoin vaarallisemman uhan Kuatin ja tiivisti perässä tukkimaan kultaista maalintekosektoria. Ykköspallon voitto ilmassa oli äärimmäisen arvokas.


31. minuutilta hyvä yhtenäinen prässi, jonka Pukki käynnisti. Muu yläkolmikko seurasi perässä, joten Shatskiylle ei jäänyt syöttösuuntia ja hänen oli avattava pitkällä.


Viimeisessä linjassa tällä kertaa tilanne päättyi Suomen eduksi, kun Hoskonen oli Aymbetovia vahvempi.


40. minuutilla Tagybergen oli vaihteeksi hakeutunut sivurajalle pelattavaksi ja nosti pallon viimeiseen linjaan.


Ivanov voitti ykköspallon Aymbetovin edestä...


... mutta Schüller hukkasi kakkospallon Darabayeville.


Organisoimaton Suomi selvisi pälkähästä, kun Darabayev kiskaisi kaukolaukauksen Luken syliin, mutta tämä tilanne oli yksi osoitus taas siitä, ettei Kazakstan turhaan hiero palloa hyökkäyskolmanneksella, vaan pyrkii suoraviivaisiin valintoihin.


Toisen jakson alussa vasemmalle siirretyn Antmanin prässi jätti ohuesti toivomisen varaa, kun Bystrov ehti livauttaa syötön eteenpäin hänen ohitseen.


Mutta onneksi topparit olivat nyt paremmin kartalla ja Jensen puolusti ajoissa eteenpäin estäen Zaynutdinovin kääntymisen, vaikka tämä sitten pysyikin sen jälkeen loistavasti vielä pallossa ahtaassa tilassa sivurajalla.


Minuutti myöhemmin Antmankin korjasi erheensä ja kipitti Bystrovin kiinni. Zaynutdinov oli kuitenkin pudonnut keskikentälle ja oli merkkaamattomana.


Kuat oli rotatoinut kärkipariin, mutta 3v2-ylivoima riitti tilanteen selvittämiseen puolustuslinjassa, kun Jensen oli ilmassa vahvin. Ykköspallojen klaaraaminen oli merkittävää, koska tässäkin tilanteessa 3-2-5 hyökkäysmuodolla Kazakstan oli saanut jälleen Suomen pohjaparin nostamaan ylemmäs ja toppareiden edessä oli iso tila pudotuksia varten.


47. minuutilla Antman kuitenkin vaihteeksi tyytyi peittämään enemmän passia muodon sisään ja Bystrov sai avata rauhassa pitkällä.


Tällä kertaa Jensen ei ilmassa pärjännyt Samorodoville ja kun pohjapari on taas ylempänä, Zaynutdinovilla on tilaa linjojen välissä pudotuksen saatuaan.


Rade sentään ennätti kohtalaisesti hidastamaan kotijoukkueen supertähteä.


Laukauksen kohti maalia kazakit silti saivat aikaan, kun Vorogovskiy keskitti ajoissa Zaynun levityksestä...


... ja Kuat pudotti pallon boksiin ehtineelle Zaynutdinoville, jonka veto kuitenkin heikommalla jalalla oli tuhnu. Koko tilannetta ei olisi syntynyt, jos Antman olisi vähän terävämmin jaksanut prässätä Bystrovia. Vaikka isäntien maaliodottama jäi lopulta pieneksi, annan ohuen miinuksen siitä, että sivutoppareiden prässääminen olisi voinut olla vielä parempaa, mutta tietysti koko iltaa eivät Suomen laiturit voineet jaksaa juosta, joten ymmärrän ajoittaisen lepäämisenkin.


Juuri kentälle vaihdetun Källmanin olisi sen sijaan pitänyt 66. minuutilla saada estetyksi tämä Alipin pystysyöttö, mutta hän meni vähän arastellen prässäämään.


Onneksi puolustuslinja oli terävänä ja Ivanov pallossa ennen Orazovia.

Selustassa olleen tilan käyttö


Joitain kertoja Kazakstanin alakerta tavoitteli kärkiparia suoraan selustasta puolustuslinjan etupuolen asemesta. Liukkaasta kentästä johtuen osa syötöistä karkasi kuitenkin suoraan Hradeckylle ja aika hyvin juoksukilvat olivat suomalaistopparien kontrollissakin, joten selustan puolustamisesta voi antaa puhtaat paperit. Viidennellä minuutilla Suomen puolikorkea prässi toimi kivasti ja Antman pakotti Alipin syöttämään Vorogovskiylle, jolta Alho otti tilan pois.


Ainoa vaihtoehto oli syöttö pystyyn Aymbetoville, mutta se karkasi Lukelle.


13. minuutilla Antman otti lepovuoron ja Alipia vastaan niin ei saisi tehdä. Tämä käytti heti tilan hyödykseen ja syötti vasurilla pystyyn.


Mutta Zaynutdinov ei syöttöön ennättänyt. Kymmenen minuuttia myöhemmin vastaava Alipin syöttö leijaili suoraan päädystä yli.


Paras aihio oli 28. minuutilla. Jolle sulki Darabayevin tutusti. Tagybergen putosi toiseksi pohjapelaajaksi eikä Schüller häntä lähtenyt noin syvälle seuraamaan, joten kapteeni sai rauhassa avata tarkasti pystyyn.


Aymbetov voitti puoliksi juoksukisassa Hoskosen ja pudotti alas Vorogovskiylle.


Aikainen keskitys oli lopulta sen verran haastava, että Luke joutui dippaamaan sen kulmapotkuksi.

Wingbackien hyödyntäminen leveydessä


Kazakstanin pelikirjassa olivat yhä pitkät puolenvaihdot, joilla pyrittiin saamaan wingbackeille 1v1-tilanteita. Eritoten Niskasen 1v1-puolustamista testattiin Skvortsovia vastaan. Kahdeksannella minuutilla Tagybergen on taas valunut alas eikä Suomi oikein voinut muuta kuin hyväksyä sen, että hän saisi avoimella jalalla lingota palloja pystyyn.


Niskanen kuitenkin selvitti ykköspallon ja kolasi samalla Jensenin nurmeen.


Kymmenisen minuuttia myöhemmin Immi puolestaan ohjasi Skortsovin umpikujaan kulmalipulle selvittäen 1v1-tilanteen.


72. minuutilla Bystrov nousi todella syvälle Antman mukanaan. Niskanen oli kapeammalla Tapalovin vierellä.


Tapalov pudotti alas Zaynutdinoville. Tässä kohden Immi hetkeksi nukahti ja Tapalov lähti uudelleen haavoittamaan wingbackin ja sivutopparin välistä aukkoa.


Mutta tässäkin hän ehti kuitenkin ajoissa pelin alle, kun Samorodov haki ovelaa syöttöä kantapäällä ohi Jensenin.


Hetken päästä Kuatin ristipallo löysi leveyteen hakeutuneen Orazovin ja Antman-Niskanen kaksikolla oli pientä epäröintiä siinä, että kumman vastuulla olisi keskityksen peittäminen. Lopulta kumpikaan ei sitä ajoissa tehnyt, mutta Luke torjui puolittaisen vedon kulmapotkuksi.


Vielä 85. minuutilla yksi ristipallo löysi Tapalovin. Immi luki lentoradan aluksi hieman väärin, mutta ehti puolittain vielä peittämään.


Loput hoiti Hoskonen. Summa summarum, kun aiemmissa peleissä Kazakstan aika paljon oli luonut uhkaa wingbackien keskityksistä, Suomi kuitenkin melko hyvin lopulta ennaltaehkäisi ne ja boksipuolustus toimi muutamissa keskitystilanteissa moitteetta.

Suomen positiiviset tilanteenvaihdot


Prässillään Suomi sai jonkin verran ahdistettua Kazakstania sille tyypillisiin oman kenttäpuoliskon syöttövirheisiin. Vartin kohdalla Vorogovskiy avasi Alhon paineen alla suoraan Kairiselle, mutta tuosta harhasyötöstä ei maalipaikkaa seurannut.


Viiden minuutin päästä Schüller pumppasi eteenpäin ja Tagybergen sortui harvinaiseen menetykseen prässin alla.


Pohjanpalo liikutti pallon eteenpäin Pukille, joka laittoi jarrut kiinni tehden riittävän tilan ohi juossutta Bystrovia vastaan, mutta Shatskiy venyi alakulmaan pallon tielle. Kazakstanin toppareilla on historiaa 1v1-puolustamisen vaikeuksista ja tässäkin se tuli esiin, kun Bystrov jätti rutkasti etäisyyttä.


33. minuutilla nähtiin kohuttu ja hylätty Antmanin soolomaali. Kuten monesti illan aikana, tässäkin Suomi sai Vorogovskiyn ansaan sivurajalle Alhon ja Antmanin johdolla. Seurauksena oli harhasyöttö keskustaan.


Pohjanpalon ja Schüllerin kautta Antman sai pallon Vorogovskiyn jättämään tilaan.


Alip tukki tuota tilaa yhdessä Tagybergenin kanssa, mutta niin vain Oliver pyörähti heistä ohi päädyn kautta.


Soolo huipentui siihen, että Antman haki parhaalta sektorilta Jollea, mutta tätä vartioinut Marochkin puttasi pallon omiin. Maalia ei kuitenkaan hyväksytty pallon käytyä yli päätyrajan. Kazakstan nolla, Suomi nolla.


Avausjakson lopussa Vorogovskiy vuoti taas. Alho kiskaisi Raden ja Hoskosen voittaman pallon nopeasti kohti kohdepelaaja Pohjanpaloa.


Tämä loisti Slovenia-pelissä tilanteenvaihdoissa siten, että hän piti todella monesti Bijolin väkisin selässään ostaen aikaa omille. Tässä puolestaan kaksinkamppailuvoimasta sai osansa Marochkin, joka lakosi nurmeen kuin likainen lakana. Samalla Vorogovskiyn jättämää tilaa tukkinut Alip tuli ohitetuksi.


Valitettavasti Jolle keskitti suoraan juoksusta Bystroville, joka näin ollen selvitti turhan helposti boksissa olleen 1v2-tilanteen. Hukattu sauma ilman muuta. Sloveniaakin vastaan Suomi tuhri monta vastaiskua, kunnes lopulta Pukki vapautti Antmanin maalintekoon. Huomenna vastaiskujen päätösten on oltava tikissä!


56. minuutilla niin ikään Pohjanpalo piti Marochkinin selässään ja tämän oli rikottava, jotta vastaisku katkeaisi. Viisas rike.


Tunnin jälkeen puolestaan Jolle prässäsi Marochkinia, joten Rade nousi pohjalta kiinni Darabayevin selkään. Pieni tuuppaus riitti irrottamaan pelivälineen.


Antman kuljetti ohi Darabayevin luoden 3v3-tilanteen organisoimatonta topparikolmikkoa vastaan, mutta kuten niin usein näissä karsinnoissa, Marochkin osoitti arvonsa viimeisenä lukkona pysäyttäen tempokuljetuksen.


79. minuutilla Suomi päätti parhaiten vastaiskun. Källman toki ensin antoi liikaa tilaa Alipille, mutta onneksi Ivanov voitti jälleen ykköspallon puolustuslinjassa.


Sen jälkeen kun Alho oli roiskaissut irtopallon kohti Jollea ja Antmania, jälkimmäinen ei empinyt, vaan lähetti heti Källmanin vauhtiin.


Tämä haavoitti Vorogovskiyn jättämää tilaa eikä Alip saanut sitä tukituksi, mutta Shatskiy torjui painavan puolivolleyn.

Erikoistilanteet


Suomen sivuvapaapotkuissa toivoin sitä, että ne suunnattaisiin taka-alueelle, koska se on ollut Kazakstanin heikko kohta seitsemän miehen linjassa. Toisaalta tällä kertaa se heikko lenkki Tagybergen oli siirretty irti linjasta boksin reunalle. Tilalla oli Zaynutdinov Skorvtsovin kanssa.


Toive ei toteutunut, koska turhan keskelle Kairisen sisäkierteinen pallo laskeutui ja linjan keskellä olleista toppareista Marochkin purki vaivatta ykköspallon. Arvosanaksi tästä erikoistilanteesta tulee välttävä eivätkä lyhyet kulmapotkutkaan sen parempia olleet. En niitä sen kummemmin käy läpi, koska Kazakstan teki niistä myrkkyä jättämällä tosiaan joitain pelaajia ylös (wingbackit+Aymbetov) ja se teki kulmista sellaisia, ettei niiden läpikäynnistä saa oikein mitään irti.


Kazakstanin kulmissa pelaajia boksissa oli jopa seitsemän (1+6). Suomi käytti tutusti kahta aluepuolustajaa (Ivanov-Pohjanpalo) ja tarpeellista määrää vartioijia eli kuutta, kun Skvortsov sai vaeltaa vapaasti vitosen alueella Lukea häiritsemässä. Pukki ja Alho tutusti välttivät vartiointivastuun ottaen pois lyhyen kulman ja etualueen.


Marochkin pääsi turhan vapaaksi Hoskosen näpeistä, mutta onneksi Ivanov siivosi ykköspallon. Sloveniaa vastaanhan Hoskonen yhtä lailla oli pulassa vartioijana, joten erikoistilannepuolustamiseen hän tarvitsee vielä aika paljon kehitystä kansainvälisellä tasolla.


82. minuutilla puolestaan Antman oli kusessa Dosmagambetovia vastaan.


Tämän pudotuksesta toinen vaihtopelaaja Chesnokov pääsi tykittämään avopaikasta, mutta onneksi Niskanen pysyi miehessään loppuun saakka toisin kuin vaikkapa Parkenilla Kairinen, joka päästi Höjlundin maalintekoon. Kahden pisteen arvoinen blokki Immilta.

[Salming]

Suomi - Tanska 0-1 10.9.2023, EM-karsinnat

Suomi 5-2-3

Kamara 6 - Pukki 10 - Källman 9
Schüller 11 - Kairinen 14
Niskanen 21 - Peltola 16 - Ivanov 4 - Hoskonen 2 - Alho 17
Hradecky 1

Tanska 4-1-4-1

Wind 19
Lindström 12 - Höjbjerg 23 - Eriksen 10 - Skov Olsen 11
Nörgaard 15
Maehle 5 - Christensen 6 - Andersen 2 - Kristensen 14
Schmeichel 1

Ruokailu ennen ottelua oli sujuva Subwayssa, vaikka jono ulottui ovelle. Kana Teriyaki täytti vatsan. Sen jälkeen siirryin omalle portille puolitoista tuntia ennen peliä ja sisään päästyäni kävin WC-maailmassa, kunnes oli aika hakea otteluvesi ja jännittää avauksien julkistamista.

Molemmat joukkueet yllättivät minut. Tanska jatkoi kuitenkin 4-1-4-1:llä ja Kjaer oli penkillä. Kova ratkaisu. Sekin yllätti, että Höjbjerg oli nostettu kasipaikalle, koska viimeksi Parkenilla Nörgaard ei kovin hyvin tiloja tukkinut puolustuslinjan edessä. Kristensenin avauspaikkaa en osannut odottaa, kun hänet lisättiin myöhässä ryhmään, mutta ei se toki iso yllätys ollut, kun Stryger Larsen oli loukkaantunut eikä Hjulmand näemmä halunnut käyttää Skov Olsenia wingbackina, vaan yläkolmikko sai jatkaa sellaisenaan San Marino -pelistä. Mikä tärkeintä, Maehle oli avauksessa ja toisaalta oli ihan kiva nähdä hänet sillä kaikkein parhaimmalla pelipaikallaan vasempana laitapakkina wingbackin asemesta. Hyväksyin myös Hjulmandin 4-1-4-1:n käytön, koska sitäkin oli jo vuosia tullut scoutattua, joten olihan se hauska nähdä livenä loppupeleissä.

Suomen avauksessa huolestutti puolestaan se, miten wingbackit saisivat ajoissa tukea laadullisiin alivoimatilanteisiin Maehlea ja Kristensenia vastaan, jos kk-linjassa olisi vain kolme pelaajaa neljän sijasta (totuus olikin toki sitten luulemani 5-3-2:n sijasta 5-2-3 eikä Kristensenkaan ollut se, joka piti leveyttä oikealla laidalla). Pelkäsin siis laitojen vuotamista etukäteen. Toisaalta kun Tanska pelasi neljän alakerralla ja hyökkäysmuoto oli ennalta arveltuna 2-3-5/3-2-5, alataskujen prässääminen onnistuisi luontevasti laitakeskikenttien toimesta (totuus oli toki se, että laiturit Källman ja Kamarahan noita alataskuja prässäsivät). Yksilöistä Peltola oli kiintoisa nähdä sivutopparina kv-pelissä, vaikka Ludogoretsia vastaan viime syksynä siinä roolissa hänet jo näin. Tuomaristosta Marciniakin näkeminen livenä sykähdytti sekin, koska olihan hän tuominnut Messiaalle maailmanmestaruuden. Pidin hänen linjastaan tässäkin pelissä, koska pieniä kontakteja ei vihelletty, vaan ainoastaan isoimmat rappaukset ja linja säilyi läpi pelin samana.

Lämmittelyssä Suomi paljasti sen, että viimeisessä linjassa hyökkäisivät leveydessä olevien wingbackien lisäksi Kamara ja Källman välikaistoilla sekä Pukki keskellä. Koska Teemu puttasi hyvällä varmuudella Niskasen matalia keskityksiä sisään, laitoin luottavaisesti lapulle BTTS kertoimella 2.23. Tuossakaan vaiheessa en toki arvannut, että puolustaessakin tosiaan Glen olisi Pukin ja Källmanin rinnalla pääosin. Tanskalta Höjlund sai yksityisvalmennusta syötellen apukoutsin kanssa takasuoran edessä. Avauskokoonpanosta Nörgaardia ei puolestaan palellut, kun hän oli ainoana t-paidassa. Sekoitin hänet aluksi Maehleen samanvärisen tukan takia. Kun tanskalaiset puolestaan laukoivat kahdesta jonosta boksin reunalta, Skov Olsenin sisäkierteiset vasurisijoitukset oikeasta ylätaskusta upposivat pelottavan tarkasti takakulmaan ja yhden kerran hän paukutti lujaa ylärimaankin. Nörgaard puolestaan sijoitti helpot syötöt matalina takakulmaan toiselta puolelta, mutta pomppivat syötöt hän latasi maanuoliaisina ohi vasemmasta alakulmasta. Lämmittelyn lopussa puolestaan tein pakollisen asian eli otin muistoksi nauhalle yhden Maehlen keskityksen, jottei sitä tarvinnut tehdä pelin aikana.

Ennen ottelua suoritettu teikkaus johti siihen, että puolet vaihdettiin vielä ennen pelin alkua. Olin oikeasti toivonut sitä salaa, koska silloin pääsisin takasuoralla näkemään heti avausjaksolla läheltä Maehlen operointia. Kiitos siis oletettavasti tanskalaisille halukkuudesta vaihtaa puolet ja hyökätä alkuun omia kannattajia kohti.

Tanska pallollisena vs. Suomi pallottomana

Tanskan hyökkäysmuoto puolessa kentässä oli odotettu 2-3-5 sen jälkeen, kun avaus tuli julki. Roolitus kuitenkin erosi aiemmasta, koska tähän mennessä näissä karsinnoissa aina molemmat laitapakit/wingbackit ovat pitäneet leveyden ja laiturit kaventaneet välikaistoille, mutta nyt oikea pakki Kristensen jäikin keskimmäiseen tasoon, jotta Skov Olsen sai halata sivurajaa ja ennen kaikkea Eriksen nousta kahden alimman linjan väliin oikeaan ylätaskuun. Se yllätti, koska oletin Kristensenin pitävän leveyden oikealla, mutta Hjulmand toteutti kesäkuisen ajatukseni siitä, että ehkä Eriksen pitäisi nostaa "yläkolmikkoon", jotta Tanskan kombinaatiopelaaminen ja keskeltä murtautuminen parantuisi. Nyt hän todella sai olla syvemmällä, kun keskimmäiseen tasoon jäivät palloa kierrättämään Kristensenin lisäksi keskelle ankkuri Nörgaard ja vasempaan alataskuun toinen kasipaikan pelaaja Höjbjerg. Maehle venytti Suomen muotoa odotetusti vasemmalla laitakaistalla, Lindström oli vas. välikaistalla ja Wind sentterinä.

Suomen palloton suunnitelma oli nerokas. Topparit Christensen ja Andersen saivat rauhassa pallotella keskenään Pukin yksittäisiä spurtteja lukuun ottamatta, koska Suomen yläkolmikko keskittyi pääasiassa prässäämään vain Tanskan keskimmäistä tasoa. Kamara puolusti Kristensenia, Pukki merkkasi Nörgaardin ja Källman hiillosti Höjbergia, kun tälle kierrätettiin peliväline. Muotona oli 5-2-3 eikä suinkaan siis 5-3-2. Tanskan yläviisikkoa vastaan Suomella oli teoriassa 7v5-ylivoima, kun pohjapari tuki puolustuslinjaa. Parkenilla Suomen neljän puolustuslinja oli kapealla luoden siten 4v3-ylivoiman Tanskan yläkolmikkoa vastaan. Tässä pelissä samainen 4v3-ylivoima toteutui oikeastaan siten, että painoton wingback oli aina vähän lähempänä toppareita, joilla jokaisella oli selkeä suora vastustaja, jota puolustaa. Peltola ja Hoskonen estivät Eriksenin ja Lindströmin kääntymisiä ja Ivanov sai painia urakalla Windia vastaan. Alho varsinkin jätti joitain kertoja Maehlen hetkeksi auki sivurajalle ja kavensi lähemmäs. Ja kun yläpuoleltakin tuli vielä apuja Schüllerilta ja Kairiselta, kahden alimman linjan väliin oli hankala pelata. Eriksenkin oli jonkinlaisessa Peltolan ja Schüllerin välisessä hodarissa aika ajoin ja siksi hänen piti liikkua laajalla säteellä välillä alemmaskin hakemaan palloa. Niinä hetkinä Nörgaard puolestaan saattoi nousta kärjen alapuolelle.

Välillä Tanskan hyökkäysmuoto oli 2-2-6:kin, kun Skov Olsen kavensi sisään AS Roman Kristensenin tieltä, mutta vähemmistössä nuo hetket kuitenkin olivat vielä avausjaksolla. Leveyden puolustamisessa lievästi yllätyin puolestaan siitä, että viime kohtaamisen tapaan Suomi ei läheskään yhtä hanakasti tuplannut Tanskan leveyspelaajia, vaan Alho ja Niskanen/Uronen jätettiin aika yksin 1v1-tilanteisiin Maehlea ja Skov Olsenia vastaan. Laiturit yläpuolelta eivät siis valuneet tuplaamaan Tanskan leveyspelaajia siten kuin viime kohtaamisessa Antman ja Lod tekivät, vaan muoto säilyi enemmän 5-2-3:na kuin 5-4-1:nä. Melko puhtain paperein Suomen wingbackit laitapuolustamisesta kuitenkin selvisivät, vaikka toki sivutopparit jonkin verran kavensivat tukemaan, mutta näillä oli kaitsettavina myös muita tanskalaisia samalla.

Suomi ei korkealta juuri prässännyt, vaan vetäytyi suosiolla muotoon, mikä oli odotettavaa. Maalipotkut toki Huuhkajat otti korkealta kiinni ja Tanska esitteli niinä hetkinä tavanomaisen 2-3-2-3 avausmallinsa. Suomen maalipotkuprässissä vapaaksi pelaajaksi jätettiin Kristensen, kun Uronen maehlemaisesti putosi puolustuslinjaan luomaan yhden miehen ylivoiman yhdessä toppareiden kanssa Skov Olsenia, Windia ja Lindströmiä vastaan. Muut vastinparit muovautuivat luonnostaan eli laiturit Kamara ja Källman merkkasivat topparit, Pukki ankkurin, pohjapari Tanskan ylemmät keskikentät ja Alho Maehlen. Schmeichel muistaakseni avasi suosiolla pitkällä ainakin yhden maalipotkun kohti Windia ja Skov Olsenia eikä pelannut Kristensenille.

Tauolla avausjaksolla osumaa mm. Alholta saanut Lindström vaihdettiin pois ja Höjlund hyppäsi askiin, jolloin Ivanovin pihdeissä ollut Wind siirtyi vasemmaksi laituriksi, joka oli toki tuttu pelipaikka hänelle. Tunnin jälkeen Wind teki puolestaan tilaa Poulsenille, joka jonkin verran vaihteli paikkoja Höjlundin kanssa, mutta enimmäkseen hän oli vasemmassa ylätaskussa laiturina. Delaney puolestaan otti vartti ennen loppua Höjbjergin roolin, kun tämä putosi ankkuriksi ulos vaihdetun Nörgaardin paikalle.

Päätöskympille sitten Hjulmand muokkasi ryhmitystä, kun Kjaer ja Kristiansen korvasivat Kristensenin ja Skov Olsenin. Maehle vaihtoi oikeaksi wingbackiksi, kun Bolognan nuori pellavapää tuli vasemmalle maajoukkuedebyyttinsä. Hyökkäysmuoto vaihtui samalla 3-1-4-2:ksi, kun Delaney-Eriksen kaksikko oli välikaistoilla ja Poulsen keskellä Höjlundin kärkiparina. Eriksen toki myös haahuili välillä kärkiparin alapuolelle vaikeuttamaan Suomen kommunikaatiota entistä enemmän. Hjulmand mainitsi pressissä sen, että ryhmityksen muutos ottelun lopussa oli etukäteen mietitty vaihtoehto, jos peli olisi tasan, joten kaikki tiesivät etukäteen sen, mitä tehdä siinä tilanteessa. Muutoksella Tanska sai pysyvästi viimeiseen linjaan kuusi pelaajaa, vaikka toki jo toisen jakson kuluessa Tanskan hyökkäysmuoto oli yhä useammin 2-2-6, kun Kristensen nousi keskittämään viimeiseen linjaan ja Skov Olsen kavensi entistä enemmän sisään.

Tanska ei ole näissä karsinnoissa loistanut muodon sisään pelaamisessa pl. San Marino -kotipelin kaksi maalia. Viime pelin onnistumisista innostuneena se oli saanut arvelemani itseluottamusruiskeen ja yritti todella monesti avausjaksolla poimia vastaantulevan Windin kahden alimman linjan välistä. San Marinoa vastaan tämän pudotukset selkä kohti maalia onnistuivat hyvin, mutta tässä pelissä niin ei ollut. Syynä oli Suomen paras keskuspuolustaja Ivanov, joka varsinkin läpi avausjakson kyllä piti erinomaisesti Windin pihdeissään toisin kuin San Marinon Di Maio. Hän oli niin selässä kuin vain voi olla ja otti tilan ja ajan maksimaalisesti pois. Useasti Ivanov sai jopa tökättyä pallon Windilta pois selkäpuolelta. Niinpä tämä ei päässyt kertakaikkiaan pudottamaan palloja Eriksenille tai Lindströmille. Avausvitosella tosin Wind ehti pari kertaa juuri Ivanovin edestä jatkaa yhdellä kosketuksella pallon Hoskosen selustaan, mutta Lindström ei ollut hereillä juoksemaan pystyyn, vaan ajoitukset sakkasivat. Lisäksi kerran Ivanov oli myös myöhässä siten, että hän sai varoituksen, mutta se oli pientä verrattuna siihen, miten mahtavasti hän tosiaan suorastaan jopa alisti Windia valtaosassa kaksinkamppailuita rankkarialueen reunalla.

Niinpä Windin siirto laituriksi toiselle jaksolle ei varsinaisesti varmastikaan häntä haitannut, kun Höjlund pääsi vuorostaan kokemaan Ivanovin hiostamisen. United-kärki pari kertaa toisella puoliajalla pyörähti 10-alueella näppärästi ja onnistui hankkimaan yhden vapaapotkunkin, mutta muutoin lopputulos oli aika sama kuin Windilla eli selkä kohti maalia pelaten pudotukset omille ja onnistuneet jatkot linjan taakse olivat nollissa. 71. minuutillakin Ivanov sai vielä jalkansa venytettyä murtavan syötön eteen kohti Poulsenia, kun Höjlund oli onnistunut vapautumaan hetkeksi pihdeistä. Se, että Eriksen pelasi syvemmällä ei odotetustikaan vähentänyt murtavien syöttöjen määrää juurikaan, koska Tanskalla oli syöttötaitoa alaviisikossakin Höjbjergin, Nörgaardin ja Christensenin myötä. Andersenilla oli puolestaan heikohko iltapuhde pallollisena ja hänen linjoja puhkovien syöttöjen onnistumisprosentti oli silmätestin perusteella matala.

Mitä tulee Tanskan kolmen keskimmäisen pelaajan sijoittumiseen viimeisessä linjassa, San Marino -pelin tavoin vasta boksin läheisyydessä Lindström, Wind ja Eriksen lähenivät avausjaksolla toisiaan. Muutoin kun pallo oli puolessa kentässä he olivat periaatteessa omilla kaistoillaan, kun maaliskuussahan oikeastaan jo valmiiksi Tanskan kolmikko linjojen väleissä oli jopa samoilla kaistoilla tai ainakin todella lähekkäin. Noin vartin kohdalla tosin Lindström liikkui hetkellisesti oikeaan laitaan Eriksenin ja Windin lähettyville. Se johtikin heti vetopaikkaan, kun hänet löydettiin oikeasta ylätaskusta, mutta Hradecky torjui painavan kaukolaukauksen kulmapotkuksi. Muita vastaavia hetkiä ei avausjaksolla paljoa ollut, mutta toki sitten toisella jaksolla kun Höjlund tuli askiin ja Wind/Poulsen luontaisina kärkinä kavensivat vasemman laiturin tontilta häntä kohden useammin, Tanskan kolmikko 10-alueella oli avausjaksoa tiiviimpänä. Tunnin pelin jälkeen keskimmäisestä tasosta Höjbjerg löysikin murtavalla syötöllään Eriksenin, jonka kautta pallo meni Höjlundille ja siitä vielä viereen Windille, mutta tämän kuti boksin reunalta viuhui vasemmalta ohi. Tuossa tilanteessa Höjbjerg osoitti näissäkin karsinnoissa nähtyä aliarvostettua kykyään linjoja murtaviin koviin ja tarkkoihin syöttöihin.

Suomen pallopaine oli minusta melko hyvää. Kamara ei antanut juurikaan Kristensenille aikaa hautoa palloa, vaan jaksoi prässätä melko mukavasti toisellakin jaksolla. Källmaniakaan ei voi moittia laiskottelusta, vaan hän häiritsi aktiivisesti toisessa alataskussa Höjbjergia. Myös wingbackit olivat terävinä. Aina kun Maehlelle kierrätettiin peliväline, Alho oli ajoissa häntä hidastamassa lähellä ja toisella laidalla Uronen/Niskanen kaksikko oli vielä aggressiivisempi iskien melkein heti Skov Olsenin iholle varsinkin avausjaksolla, jolloin tämä ei ehtinyt edes kunnolla kääntyä positiiviseen peliasentoon sivurajalla. Topparikolmikko puolestaan pumppasi sekin hyvin eteenpäin estämään suorien vastustajiensa kääntymiset muodon sisässä, mutta se osa-aluehan oli jo kunnossa viime kohtaamisessa.

Tanskan pallotempo puolestaan olisi voinut olla aika ajoin parempi. Topparit ottivat vähän liikaa kosketuksia ja varsinkin Andersen mietti pari kertaa hieman pidempäänkin sitä, että mitä tehdä pallon kanssa avoimella jalalla. Niinpä peli puuroutui hieman viime kohtaamisen tapaan muodon ulkopuolella pyörittelyksi varsinkin avausjaksolla, kun sitä lähempää pääsin seuraamaan kuin toisella jaksolla, jolloin tuntui siltä, että Tanska hieman löysäsi pakonomaista kontrollin tarvetta ja loi kaaosta enemmän mm. lisäämällä keskitysmääriä. Avausjaksolla leveyspelaajista varsinkin Maehle keskitti vain 1-2 kertaa ja muutoin hän joko palautti pallon Christensenille tai sitten leikkasi muodon sisään ja haki murtavaa syöttöä kahden alimman linjan väliin Windille/Lindströmille liikkuen samalla oman syöttönsä perään, mutta linjojen välissä oli vain niin ahdasta, että noista kombinaatioista ei valmista tullut.

Mitä tulee vielä tarkemmin Tanskan hyökkäämiseen laitakaistoilta, tosiaan vasta toisella jaksolla keskitysmäärät lisääntyivät ja se alkoi hyödyntää enemmän laadullisia ylivoimatilanteita (jotka syntyivät siis siitä, että Suomen laiturit eivät valuneet tuplaamaan leveyspelaajia, vaan fokus oli heillä alataskujen prässäämisessä), jotka ovat minusta olleet toistaiseksi karsinnoissa Tanskan hyökkäämisen parasta antia, mutta tässä pelissä valintana oli siis vielä avausjaksolla pyrkiä ennemmin keskeltä läpi kombinaatioilla. Vasemmalla laidalla Maehle sai n. 25. minuutilla oikean jalkansa auki 1v1-tilanteessa Alhoa vastaan, mutta keskitys leijaili suoraan Ivanoville ja lopulta Peltolan kautta päädystä yli. Avausjakson lopussa puolittaisessa tilanteenvaihdossa Maehle puolestaan pääsi haastamaan Hoskosta ja vei pallon silloin vasurilleen, mutta Ivanov lentopuski keskityksen päädystä yli. Toisella laidalla puolestaan Niskaselta jäi mieleen avauskympiltä se, kun Höjbjergin ristipallon jälkeen Skov Olsen pääsi rauhassa haastamaan Immiä 1v1-tilanteessa, mutta tämä tökkäsi tylysti pelivälineen yli sivurajan. Urosta vastaan Skov Olsen ei pahemmin oikeastaan avausjaksolla hakenut edes haastoja saatika sitten Kristensenkaan.

Toisella puoliajalla kuitenkin Tanska palasi kohti aiempaa vahvuuttaan ja alkoi käyttää noita laitakaistojen laadullisia ylivoimia hyväkseen sen sijaan, että palloa olisi niistä kierrätetty vain alas tai sivuttain muodon sisään. Kuten todettua, muoto oli entistä useammin 2-2-6, kun Skov Olsen teki tilaa Kristensenille, joka varsinkin keskitteli toisella puoliajalla ahkerasti. Kertaalleen Suomi oli painettu niin syvälle, että Kristensen pääsi antamaan keskityksen jopa melkein välikaistalta kohti takatolppaa, jossa oli vaihtojen myötä Wind painimassa Hoskosta vastaan. Yksi Kristensenin matala pallo oli myös löytää keskeltä boksia Höjlundin, mutta Ivanov puolusti riittävän läheltä estäen täysipainoisen viimeistelyn. 74. minuutilla puolestaan toistamiseen Kristensen lähetti keskityksen todella läheltä boksia, kun Huuhkajat oli syvällä ja silloin puolestaan Maehle teki tavanomaisen painottoman puolen juoksun takatolpalle Poulsenin tueksi, muttei kunnolla päässyt pallon päälle Soiria vastaan. Tuttu liike tuo kuitenkin näistäkin karsinnoista oli ja siten varmasti etukäteen scoutattu.

Maehle puolestaan keskitti enemmän oikeastaan vasta sitten, kun hänet siirrettiin oikeaksi wingbackiksi. Vartti ennen loppua hän sai toki vasemmalla kaistalla oikean tassunsa auki kuten Alhoa vastaan kertaalleen, mutta keskitys oli osoitteeton. Sen sijaan päätöskympin eräs pallo kohti takatolppaa oli hyvä, mutta Soiri taisi pelastaa sen tilanteen pitäen oletettavasti Kristiansenin selkäpuolellaan. Toisen jakson leveyshaastoista pitää toki mainita sekin tilanne, kun Skov Olsen ohitti puolittain Peltolan päästyään tätä vastaan 1v1-tilanteen puolittaisesta tilanteenvaihdosta kuten Maehle avausjaksolla Hoskosta vastaan, mutta roikku boksiin ei omia tavoittanut. Summa summarum, kun etukäteen pelkäsin laitojen vuotavan, niin ei tapahtunut, vaan Alholle, Uroselle ja Niskaselle voi antaa aika hyvän arvosanan laadullisten alivoimatilanteiden hoitamisesta. Toki ehkä Uronen olisi voinut toisella puoliajalla vähän paremmin estää Kristensenin keskityksiä, mutta kaikkea ei voi vaatia ja kenties hän väsyikin hieman.

Tanskan kuuluisten selustachippien määrääkin tarkkailin suurella mielenkiinnolla. Kävi kuten hieman veikkasin edellisessä tekstissäni eli kolme topparia ennaltaehkäisi aika tehokkaasti niitä. Pari kertaa avausjaksolla Andersen haki avoimella jalalla Hoskosen takaa Lindströmiä, mutta pitkät pallot jäivät vajaiksi Artun päänuppiin. Wind teki myös pari terävää spurttia linjan taakse, mutta alaviisikon antamissa syötöissä ajoitukset eivät pelanneet ja ne syötöt valuivat Hradeckylle tai päädystä yli. Leveyspelaajiltakin on totuttu näkemään satunnaisia spurtteja linjan taakse, mutta Suomen wingbackit kontrolloivat ne kyllä hyvin. Skov Olsen näytti pari kertaa omalta laidaltaan lähtevän pystyyn, mutta yhtäkään aloitetta ei poimittu ja Uronen kyllä pysyi hyvin sisäpuolella, joten aika nopeasti Skov Olsen jätti juoksunsa myös kesken muutaman askeleen jälkeen. Heti pelin alussa tosin Kristensen chippasi pallon pystyyn ohi Kamaran prässin, mutta sekin chippi meni Lukelle asti. Toisella laidalla oli vähän sama homma eli Maehle pari kertaa testasi Alhon hereilläoloa ja otti teräviä askeleita linjan taakse, mutta syöttöä ei koskaan tullut, kun Tanska hieroi mieluummin pelivälinettä kontrolloidummin ja yritti puhkoa Suomen muodon keskeltä läpi pelaamalla. Tietysti kolmea topparia vastaan ei välttämättä ollut järkevääkään lahjoittaa palloa halvalla Suomelle, koska todennäköisyys Windin tai Lindströmin vapautumiseen oli pieni. Toisella puoliajalla Suomen puolustuslinja oli yhtä lailla sen verran syvällä omalla kenttäpuoliskolla, ettei Höjlundinkaan pystyliikkeille jäänyt liikaa tilaa kuin siinä yhdessä tilanteenvaihdossa, jonka Peltola selvitti liu'ullaan. Summa summarum, ne vähäiset Tanskan kokeilut linjan taakse ilmassa tai maitse useamman linjan kerrallaan puhkoen Suomi selvitti vaivattomasti.

Yhtenä puolustusblokin murtamiskeinona olivat myös kaukolaukaukset. Se oli hienoa nähdä näin maaliodottama-aikakaudella. Hradecky kuitenkin oli niissä mies paikallaan, kun mm. toisella jaksolla Nörgaard pyssytti lujaa häntä päin ja Christensenin kokeilu 25 metristä puolestaan leijasi hieman yli maalin. Avausjaksolla Höjbjergin maanuoliainen puolestaan taisi jäädä matkalle puolustuslinjan blokkiin.

Mutta sitten 85. minuutilla toinen yritys tuotti 0-1 voittomaalin. Kelasin nauhalta osuman ja tulkintani on se, että taas kerran Höjbjerg osasi tunnistaa tyhjän tilan 10-alueella ja liikkua siihen oikea-aikaisesti keskikentän pohjalta. Tuossa vaiheessahan siis Tanska hyökkäsi 3-1-4-2:lla ja Höjbjerg oli ankkuri, jolloin lähempänä keskiympyrää hän oli Pohjanpalon vastuulla, joka joko merkkasi hänet tai jätti ainakin syöttövarjoon prässätessään Kjaeria. Tanska oli painanut Suomen syvälle ja Delaney oli rotatoinut vas. välikaistalta leveyteen keskittäen sieltä boksiin, jonne oli kaventanut tieltä pois mm. Kristiansen. Epäonnistuneen keskityksen jälkeen pallo jäi boksin reunalle Höjbjergille, joka oli jo tuolloin lähellä maalia. Peliväline kierrätettiin oikeaan laitaan Maehlelle, jolloin Uronen paineisti palloa. Eriksen oli puolestaan omalla paikallaan oik. välikaistalla ja vasemman pohjapelaajan Kamaran kontrollissa. Kairinen keskikentän oikeana pohjapelaajana puolestaan oli ylimääräinen mies, koska Delaney oli laitakaistalla eikä siten uhka puolustuslinjan edessä kuten Eriksen. Pohjanpalo oli muun ryhmityksen mukana valunut kurinalaisesti aika alas, mutta kun Höjbjerg nousi ankkurin paikalta 20 metriin, niin syvälle Jollen ei vain ollut mitään järkeä häntä seurata, jolloin Kairisen olisi pitänyt ymmärtää ja tunnistaa Höjbjergin aiheuttama vaara. Hän tunnisti sen sekunnin liian myöhään, jolloin Maehle ehti syöttää Urosen edestä takaisin poikittain Höjbjergille ja tämän unelmalaukaus Pohjanpalon ja Kairisen välimaastosta painui tarkasti takakulmaan.

Kyseessä ei suinkaan ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta näissä karsinnoissa, kun Höjbjerg loisti hyökkäyskolmanneksella ja siitäkin varoitin Tanska-San Marino -pelin läpikäynnin yhteydessä, heh. On vain nostettava hattua hänen peliälylle ja tyhjän tilan havainnoinnille oikea-aikaisesti. San Marinoakin vastaan hän paukutti voittomaalin suunnilleen samasta paikasta ja Sloveniassa hänen päätyrajakeskityksestään Höjlund tasoitti pelin 1-1:een. Toki tämän pelin voittomaalia edeltänyttä nousua ei voinut olla niin vaikea merkata, koska hän viihtyi todella kauan 20 metrissä eikä vain ilmestynyt sinne yhtäkkiä laukomaan. Ehkä Jollen olisi pitänyt jotenkin vielä äänekkäämmin kommunikoida Kairiselle Höjbjergin sijoittumisesta, jotta Kaan olisi sen ajoissa tajunnut.

Summa summarum, annan puhtaat paperit Kanervalle pelisuunnitelmasta ja pelaajistolle sen sitkeästä toteuttamisesta. Tasapeli olisi ollut ansaittu, kun Tanskan maaliodottama jäi alle 0.5:n LiveTulosten mukaan. Se, että Suomen kukistamiseen vaadittiin Höjbjergin unelmakuti, on urheilua. Maehlen saama syöttöpiste lohdutti hieman.

Suomen positiivisissa tilanteenvaihdoissa pidin halukkuudesta edetä nopeasti selustassa tai laitapakkien takana olleisiin tiloihin. Ikävä kyllä viimeiset ratkaisut jättivät toivomisen varaa, vaikka viimeksi Kazakstan-pelin läpikäynnin yhteydessä toivoin siihen petrausta. Sloveniaakin vastaan Suomi tuhlasi transitioita, kunnes sitten tunnin kohdalla vihdoin Pukki sai vapautettua Antmanin maalintekoon. Näin ollen tälle on taas annettava rapaa Slovenia-pelin tapaan siitä, että vastahyökkäysten päättäminen oli huonoa. Ainakin kahdesti hän olisi voinut hakea aikaista syöttöä toiselle puolelle Källmanille, mutta mieluummin hän kuljetti itse boksin reunalle, jonne hyökkäys sitten hyytyi. Sen sijaan en syytä Pukkia siitä, että hän kertaalleen laukoi päin Christensenia 2v2-tilanteessa, koska siinä kohden oma laukaus oli oikea valinta ja kaikkien aikojen suomalaisena maalintekijänä hänen piti se laukaus koripallotermein "ottaa" eikä siirtää vastuuta. Vastassa oli vain maailmanluokan toppari, joka peitti kudin ihailtavasti. Toisella puoliajalla toki Källmankin aikaili kertaalleen syöttönsä kanssa vajaan tunnin kohdalla, kun Pukki juoksi takatolpalle, mutta Benjamin kuljetti liian pitkään ja ajautui sitten nollakulmaan laukoen päin lähintä tanskalaista. Myöhemmin hän toki yritti vapauttaa ajoissa Antmanin karkuun, mutta Kristensen taisi olla se pelaaja, joka kirmasi juuri ajoissa katkomaan läpisyötön topparien avuksi. Kamaran operoinnissa tilanteenvaihdoissa ilahdutti puolestaan se, että hänkään ei joka kerta palloa hautonut, vaan oli sisäistänyt lingmanmaisen suoraviivaisen asenteen syöttää pystyyn, jos ja kun tilaa oli haavoittaa.

Tanskan vastaprässi puolestaan ei ollut niin rautaista kuin parhaimmillaan. Se ei saanut Suomen vastaiskuja katki ennen puolta kenttää siihen malliin kuin vaikkapa Ranska pari vuotta sitten MM-karsinnoissa. Ehkä osansa oli Suomen kehittymisessä pelaavammaksi maajoukkueeksi, jolloin ahtaissa tiloissa pallo pysyy hallussa nykyään paremmin. Toki Tanskankin alaviisikko kyllä pumppasi eteenpäin ja sai voitettua pelivälineen monesti takaisin nopeasti menetyksen jälkeen, mutta yläviisikon toiminta eritoten olisi voinut olla jämäkämpää ja vielä ärhäkämpää menetyksien jälkeen. Paras vastaprässin purku tapahtui varmaankin erään kulmapotkun jälkeen, kun Kamara kampesi Höjbjergin sivuun ja sen jälkeen Alhon puolipitkä syöttö eteenpäin yli vastaprässin tavoitti Kairisen, mutta sekin vastaisku kuihtui siihen, kun murtava passi suoraan kuljetuksesta ei Pukkia tai Källmania enää löytänyt. Tanskan vastaprässin kokonaisarvosanaksi antaisin tyydyttävän, joka on Tanskan standardeilla surkea, koska parhaimmillaan se oli jopa TOP3-maajoukkue negatiivisissa tilanteenvaihdoissa vielä pari kesää sitten, mutta jo Qatarissa se päästi kaksi vastaiskumaalia eikä sellaisen päästäminen tässäkään pelissä suuri vääryys olisi ollut, kun niin monta puolittaista aihiota Huuhkajilla kuitenkin oli.

Suomi pallollisena vs. Tanska pallottomana

Oletin Suomen avauksen nähtyäni avausmuodon olevan 3-1-4-2 ja vasta puolessa kentässä sitten joko Glen tai Kairinen nousisi yläviisikkoon jompaan kumpaan ylätaskuun, mutta Kamara oli viimeisessä linjassa jo silloin, kun Suomi avasi alhaalta eli hyökkäysmuoto oli läpi illan 3-4-3/3-2-5. Glen täytti lämmittelyn tapaan vasenta välikaistaa, Pukki oli keskellä ja Källman oikealla välikaistalla. Tanska puolestaan prässäsi ja puolusti 4-1-4-1 muodossa niin ylempää kuin omalla kenttäpuoliskolla, mikä ei yllättänyt edes vähää alusta, koska Suomen 343:a vastaan vastinparit ja roolitukset muovautuivat melko automaattisesti.

Tanska prässäsi korkealta siten, että Maehle jätti Alhon auki sivurajalle ja putosi toppareiden avuksi luomaan 3v2-ylivoiman Pukkia ja Källmania vastaan. Tarkennettuna vielä Andersen jätettiin 1v1-tilanteeseen Pukkia vastaan ja parempi pää- ja kohdepelaaja Källman oli 1v2-alivoimainen Christensenia ja Maehlea vastaan. Nörgaard puolestaan puolustuslinjan edessä seurasi pitkälti Kamaraa. Kristensen kontrolloi läheltä Niskasta/Urosta. Suomen alaviisikkoa (topparit+pohjapari) Tanska prässäsi rehellisellä miesvartioinnilla. Yläkolmikko hoiti topparit ja alapuolella Eriksen esti Schüllerin ja Höjbjerg Kairisen kautta pelaamisen. Tanskan juoksuvoimaisen yläkolmikon prässit olivat puolestaan niin teräviä, että ylimääräistä aikaa hieroa palloa ei juuri ollut. Se johti siihen, että Suomi joutui lähes jatkuvasti ohittamaan Tanskan tiukan yläviisikon prässin ilmassa. Joko vapaa pelaaja Hradecky chippasi pelivälineen kohti yläkolmikkoa Glen-Pukki-Källman tai sitten jokin toppareista nosti pallon eteenpäin prässin alta ennen menetystä. Ymmärrettävästi Hoskosen kautta Suomi ei tässäkään pelissä mielellään avannut, koska Lindström odotti vesi kielellä riistotilaisuutta, vaan Ivanov tai Peltola olivat ne, jotka nostivat palloa viimeiseen linjaan ohi Skov Olsenin ja Windin.

Muutaman kerran Suomi toki löysi vapaan pelaajan Alhon ja ne olivat ne hetket, kun joko Schüller tai Kairinen hetkellisesti vapautui Eriksenin tai Höjbjergin kontrollista, jonka jälkeen taitotaso riitti myös yhden tai toisen kosketuksen jatkoon maitse Alholle, mutta silloin sitten Maehle yleensä irtosi vastaan hidastamaan Alhoa, jolla meni sormi suuhun keskiviivalla ja Tanska ehti organisoitua pallon alle. Toki noina hetkinä Suomi sai otettua hetken happea pallon kanssa kuitenkin. Muutoin Suomen pohjaparia ei hirveästi avausvaiheessa löydetty tai uskallettukaan käyttää, kun nämä olivat melkeinpä aina negatiivisessa peliasennossa vastustajan kasipaikan pelaaja selässään. Ehkä olisin halunnut nähdä myös Hradeckylta useammin chippejä Alholle, koska avaukset kohti esim. Källmania olivat aika tuhoontuomittuja eikä Pohjanpalokaan pystynyt ykköspalloja raapimaan juuri omille Tanskan toppareita vastaan, vaikka tämä laittoikin kroppansa likoon. Ottelun edetessä yhä useammin myös Uronen oli auki toisella sivurajalla, kun Kristensenkin putosi maehlemaisesti valmiiksi puolustuslinjaan luomaan jopa 5v3-ylivoiman Suomen kolmea ylintä pelaajaa vastaan.

En moiti Suomen valintaa ylittää korkea prässi ilmassa, koska Tanskaa on mahdollista haavoittaa kaaospallot voittamalla ja sen jälkeen nopeasti selustaan etenemällä. Siksi Kamarakin varmasti oli valmiiksi viimeisessä linjassa, jotta Suomella olisi mahdollisen ykköspallon voittamisen jälkeen kaksi pudotusvaihtoehtoa ja myös kaksi juoksijaa selustaan, mutta Tanskan puolustuslinjan rutiini oli tällä kertaa vain liikaa eikä Suomi saanut haluamiaan kaaostilanteita puolustuslinjan eteen aikaiseksi juuri ollenkaan, kun vieraat voittivat pääpallot korkealla prosentilla. Parkenillahan niin EM-kisoissa kuin maaliskuun pelissäkin Suomi oli avannut peliä samaan tapaan, joten tuo lähestymistapa ei sikäli yllättänyt. Maaliskuussa se toi yhden maalin, kun Pukki hyökkäsi Kjaerin selustaan Jollen voittaman pääpallon jälkeen ja vapautti sitten vielä Antmanin maalintekoon, mutta tällä kertaa Tanska oli siis entistä huolellisempi ja lukumääräisen ylivoiman turvin esti tykkänään Suomen haavoitusaikeet. Anderseninkin ylivertaisuus Pukkia vastaan muutamassa kamppailutilanteessa keskiviivalla jäi vahvasti muistiin. Vaihtojen myötä Suomen yläkolmikkohan oli lopussa Antman-Pohjanpalo-Taylor, kun Kamara putosi pohjapariin Schüllerin vaihdon jälkeen, mutta Antmania tai Tayloriakaan kohti Luke ei yhtään avausta tainnut edes suunnata, vaan Jolle sai tosiaan raastaa ykköspalloja omille heidänkin puolesta, mutta Kjaer oli liian kova vastus. Tanska puolestaan puolusti loppuhetket 5-2-3:lla, kun Eriksen oli kamaramaisesti ylimmässä prässilinjassa oikeana laiturina.

Suomen puolen kentän hitaissa hyökkäyksissä vastassa oli Tanskan kapea ja tiivis 4-1-4-1 blokki, jota vastaan tilat olivat tutusti selustassa ja leveydessä. Muodossa puolustettaessakin Tanska oli melko aggressiivinen. Wind ei edelleenkään antanut Ivanoville yhtään siimaa pallolla, vaan pakotti tämän heti siirtämään pallon sivutoppareille tai pohjaparille, joten rakenteluvastuu oli pitkälti esim. Peltolalla, vaikka jonkin verran Kairinen ja Schüllerkin tekivät itsensä pelattavaksi Tanskan yläviisikon puristuksissa, mutta ylimääräisiin kosketuksiin heilläkään ei edelleenkään aikaa ollut. Ivanovilla itsellään ei ollut samanlaista rohkeutta haastaa ylintä prässilinjaa kuin vaikkapa Kazakstanissa Aymbetovia vastaan, kun nyt vastassa oli Wind/Höjlund. Se oli ehkä pieni pettymys minulle, mutta ymmärrän varovaisuuden näin tärkeässä pelissä. Skov Olsen puolestaan raatoi arvokkaasti ravaten Peltolan ja Urosen välillä ja seurasi Jeren harvat nousut loppuun saakka. Jos Skov Olsen oli leveydessä, silloin sitten Eriksen irtosi muodosta kohti Peltolaa. Toisella laidalla Lindström sen sijaan ei ollut ihan niin kurinalainen alaspäin, vaan Maehle joutui usein irtoamaan kapealta Alhoon, kun Lindström tyytyi paineistamaan Hoskosta tai Kairista. Mutta tuokin on tuttua Tanskaa, koska pari vuotta sitten Poulsen oikeana laiturina oli kurinalaisempi kuin kulloinenkin vasen laituri. EM-otteluennakossakin muistaakseni kirjoitin siitä, että Tanskan vasen laita on haavoittuvaisempi ja niin se oli periaatteessa tässäkin pelissä, joten esim. Källmanin sijoittaminen sille puolelle oli perusteltu ratkaisu Suomen valmennukselta.

Muodon sisään Suomella ei ollut oikeastaan mitään saumoja päästä tällä kertaa. Nörgaard oli viime kohtaamista parempi tukkimaan tiloja toppareiden edessä ja kapean kk-linjan puhkominen oli muutenkin haasteellista. Kairisen muutamat edistävät syötöt kahden alimman linjan väliin olivat kovin epätarkkoja jääden tanskalaisjalkoihin ennen kuin ne löysivät toppareiden puristuksista Pukin tai välikaistoilta Kamaran/Källmanin. Olihan noin tiivis 4-1-4-1 blokkikin hieno nähdä livenä, kun se ennen EM-kisoja oli Tanskan tavaramerkkikin jossain määrin eikä Suomen 3-2-5 hyökkäysmuodolla ollut saumaa sitä horjuttaa varsinkin, kun niin paljoa yläkolmikko ei tässä pelissä hakeutunut toistensa lähelle täyttämään jopa samoja kaistoja, vaan aika tasaisesti hyökkäyskaistat olivat minusta suurimman osan ajasta täytettyinä. Vasemmalle välikaistalle Suomi sai pari kertaa pallon pelattua Urosen kautta Kamaralle, mutta sitten keinot loppuivat kesken negatiivisessa peliasennossa. Pukkia/Pohjanpaloa ei puolestaan löydetty lähimainkaan yhtä usein kuin Kazakstanissa, joten sekin kertoo siitä, että Nörgaard onnistui pallottomana ankkurina huomattavasti paremmin kuin kollega Darabayev.

Leveydessä ja selustassa olivat puolestaan siis isoimmat tilat kuten aina Tanskan 4-1-4-1:tä vastaan. Ilahduin siitä, että selustareittiä Suomi ei arkaillut käyttää, vaan oikeasti pelasi viime aikoihin nähden yllättävän paljonkin juoksupalloja linjan taakse. Avausjaksolla Schüller kk:n pohjalta lähetti ainakin pari siivua kohti Pukkia, mutta ajoitukset eivät aivan pelanneet ja syötöt karkasivat Schmeichelille saakka, mutta ainakin kerran Teemu nosti peukalon ylös hyvän yrityksen merkiksi. Samoin Kamara laittoi jokusen kerran Pukin vauhtiin muutoinkin kuin tilanteenvaihdoissa, mutta topparit voittivat juoksukilvat ennakoimalla. Toisella puoliajalla kokeilut harvenivat ja Suomi yritti enemmän edetä linja kerrallaan muodon sisään tai vain levätä hetken pallolla.

Mitä tulee leveyden käyttöön, avausjaksolta jäi mieleen pari tilannetta. Uronen keskitti kertaalleen aikaisin 1v1-tilanteesta ennen kuin Skov Olsen ehti kunnolla kapealta häneen kiinni, mutta Pukki ei kunnolla yltänyt palloon boksissa. Peltola puolestaan lähetti Alholle yhden näyttävä ristipallon, jolla hän pääsi Maehlea vastaan 1v1-tilanteeseen. Ensimmäinen kosketus oli loistava muodon sisään, mutta valitettavasti kaukolaukaus vasurilla painui reilusti ohi etukulman. 1-2 tavallista keskitystä Alholtakin nähtiin, mutta ne olivat osoitteettomia. Palloa oli silti toimitettava luukulle ja toivoa parasta, koska Tanskaa vastaan ei murtautumispaikkoja liiaksi tule, joten oli hyvä, että Alhokin keskitti pari kertaa suosiolla kauempaa laitakaistalta. Laitureilta puolestaan odotin aloitteita ylätaskuista leveyteen laitapakkien selustoihin. Kamara ei niitä juuri tehnyt, mutta Källman kylläkin. Höjbjerg kuitenkin seurasi nuo liikkeet kurinalaisesti tai sitten Christensen kavensi tukkimaan tilan Källmanilta, joka toki puolessa kentässä taisi ainakin kertaalleen punnertaa kyllä laidan puolelta ohi Barcelona-topparista, mutta hyökkäyskolmanneksella hänen aloitteensa leveyteen eivät johtaneet keskityksiin, vaan Christensen hoiti silloin 1v1-tilanteet eleettömästi ohjaten Källmanin umpikujaan sivurajalle.

Tanskan positiiviset tilanteenvaihdot Suomi hidasti aika hyvin eikä niitä liiaksi toki ollutkaan, kun pallonhallinta oli 38-62%. Hradecky oli liberona ja tuli vastaan mm. yhtä Eriksenin syvältä lähettämää pystysyöttöä ajoissa. Schüller puolestaan kuuden minuutin paikkeilla katkaisi yhden vastaiskun liukutaklauksellaan sivurajan tuntumassa. Skov Olsen on ollut mielestäni Tanskan vaarallisin transitiopelaaja näissä karsinnoissa, joten juuri hänen hidastamisensa oli merkittävä suoritus. Avauskympillä myös Suomen vastaprässi toimi vastustajan kenttäpuoliskolla kivasti ja mieleen jäi mm. Källmanin oiva takaprässi sivurajan tuntumassa. Kairinenkin taisi yhden vastaavan riiston tehdä takaa päin ehkäisten heti alkuunsa Tanskan vastaiskun ja kääntäen Niskasen avulla tilanteesta jopa puolittaisen vetopaikan Kamaralle.

Toiselta jaksolta mieleen jäi puolestaan Peltolan viime hetken liuku takaa päin Höjlundia vastaan, kun Hradeckyn pitkästä avauksesta Tanska käänsi voitetun ykköspallon jälkeen pelin välittömästi organisoimattoman Suomen maalia kohden. Hjulmand totesi medialle ottelun jälkeen, että hän haluaisi joukkueensa pelaavan suoraviivaisesti kohti maalia riistojen jälkeen, mutta avausjaksolla se jäi vähän piippuun ja valintana oli turhan usein esim. poikittaissyöttö, vaikka avausminuutillakin heti toki Eriksen haki katkon jälkeen Lindströmiä selustasta, mutta se chippi karkasi yli päädystä. Olen Hjulmadin kommentista kuitenkin samaa mieltä, että ihan niin hanakasti Tanska ei pystyyn lähtenyt riistojen jälkeen kuin vaikkapa Pohjois-Irlantia vastaan kotona kesäkuussa ja sekin helpotti tietysti Suomen organisoitumista pallonmenetysten jälkeen. Suomen viiden pelaajan jatkuva puolustusvalmius saattoi toki sitä jonkin verran luontaisesti hillitä, kun yläkolmikko oli selvästi alivoimainen.

Erikoistilanteet

Tanska voitti kulmapotkut 6-1. Suomen ainoa tuli lisäajan lisäajalla, joten sitä on turha analysoida, kun ml. Luke suunnilleen kaikki olivat boksissa. Vierasjoukkue käytti puolestaan 1+4 variaatiota. Kristensen hämmensi vitosen alueella Hradeckya ja aluepuolustajia Pohjanpaloa ja Ivanovia, mutta toki Schüller puolusti häntä iholtakin. Tanskan neljä taaempaa kohdetta olivat topparit, Wind ja Nörgaard. Eriksen oli pallolla ja Skov Olsen tarjosi lyhyen. Lindström ja Höjbjerg olivat boksin reunalla ja Maehle alimpana varmistamassa hieman heidän alapuolellaan. Tuo oli siis aika sama asetus, jota Tanska käytti Parkenillakin, mutta tällä kertaa Maehle ei päässyt kakkospallosta tinttaamaan ylärimaan banaanipotkua. Suomen taaemmat vartioijat olivat Kairinen, Uronen, Hoskonen ja Peltola. Pukki oli tutusti yksi kolmesta ekstrapelaajasta. Hän oli muistaakseni boksin reunalla kyttäämässä irtopalloa, kun Glen oli lähempänä estämässä lyhyttä variaatiota ja Alho tukki tutusti etualuetta ollen valmiudessa irtoamaan kulmalipulle luomaan 2v2-tilanteen.

Ensimmäiset kulmapotkut Ivanov siivosi hyvin vitosen viivalta väkevästi kuten tavallista. Kolmannessa kulmassa Tanska puolestaan haki tuttua korkeaa nostoa takatolpalle, josta Delaneyn poissaollessa Wind oli se, joka yritti pudottaa pelivälineen maalin eteen ruuhkaan, mutta hän ei päässyt kunnolla pallon päälle ja Suomi selvisi pälkähästä, kun epätoivoinen saksipotku ei omia tavoittanut. Peltola ja Kairinen vaihtoivat lennosta vartioitavia hyvin, jolloin Matti ehti riittävästi häiritsemään Wolfsburgin hyökkääjää.

Avausjakson lopussa Kairisen alkuperäinen mies Wind puolestaan pääsi puskemaan aika vapaasti uudelleen boksin takaosasta, mutta sihti oli hukassa. Parkenillahan Kairinen hukkasi voittomaalissa Höjlundin, joten edelleen hänen erikoistilannepuolustamisensa voisi olla paljon parempaa, koska Wind vapautui häneltä omituisen helposti. Onneksi jo toisella jaksolla Kairinen paransi ja selvitti Windin edestä seuraavan jälleen taka-alueelle suuntautuneen Eriksenin sisäkierteisen keskityksen 66. minuutilla. Aiemmissa peleissä Kairisen tavoin ongelmissa ollut Hoskonen oli puolestaan nyt hyvä eikä Andersen päässyt hänen pihdeistään irti ollenkaan. Peltolalla oli puolestaan vastuullaan Barcelonan tähtitoppari Christensen, mutta häntä ei tuo vastinpari huimannut, mikä oli hyvä juttu ja varmasti Masa sai kokemuspankkiinsa jälleen yhden palasen lisää nollattuaan Mestarien liigan voittajan.

Tanskan suorat vapaapotkut laukoi selviönä Eriksen. Hradecky kuitenkin liimasi ensimmäisen ja venyi upeasti toisen eteen alakulmaan. Sivuvapaapotkuista ei ole kommentoitavaa.

[Salming]

Slovenia - Pohjois-Irlanti 4-2, EM-karsinnat

Slovenia 4-4-2

Sporar 9 - Sesko 11
Mlakar 17 - Elsnik 10 - Gnezda Cerin 22 - Stojanovic 20
Janza 13 - Bijol 6 - Brekalo 23 - Karnicnik 2
Oblak 1

Pohjois-Irlanti 4-1-4-1

D. Charles 10
Kennedy 13 - Saville 6 - Price 14 - McMenamin 7
S. Charles 19
Brown 22 - Evans 5 - McNair 17 - Hume 3
Peacock-Farrell 1

O'Neill oli surkeiden tulosten jälkeen luopunut 5-3-2:sta ja kokeili 4-1-4-1:tä. Toki jo esim. Kazakstan-kotipelissä toisella puoliajalla O'Neill vaihtoi neljän alakertaan, joten ei tämä uusi asia ollut ja Tanskaakin vastaan lopussa Pohjöis-Irlanti pelasi 4-2-3-1:llä. Kazakstania vastaan kesäkuussa McMenamin toi piristyksen vaihdosta ja hänen haastoistaan NIR sai luotua uhkaa, joten sikäli hänen jatkamisensa nyt avauksessa oli luonnollista. Kelasin nauhalta läpi ensimmäisen tunnin tapahtumat, koska sinä aikana kaikki kuusi maaliakin mätettiin.

Pohjois-Irlanti pallollisena vs. Slovenia pallottomana


Pohjois-Irlanti rakensi alhaalta paperiryhmitykselle ominaisesti 2-3-2-3 muodolla. Pelinavaaminen oli yhä tutun suoraviivaista, jos vastustaja prässäsi ylempää kuten Slovenia tässä teki. Ja luonnollisesti McNairin oikean jalan kautta NIR mieluiten peliä avasi.


Yläkolmikko oli 3v4-alivoimainen vastustajan puolustuslinjaa vastaan, mutta D. Charles piikissä kamppaili McNairin pystysyötön rajaheitoksi, joten lopputulemana oli onnistunut eteneminen sentään vastustajan kenttäpuoliskolle ja seuranneesta rajaheitosta Pohjois-Irlanti tasoitti pelin.


Brown turvautui vielä McNairia enemmän pystysyöttöihin prässin alla.


Mutta niistä uupui tarkkuus ja monesti Slovenian puolustuslinja harjasi pelivälineen helposti takaisin itselleen kuten Brekalo tässä otoksessa. Ensipuraisu osittain uudistuneesta NIR:sta oli se, että peli virtasi päästä päähän ajoittain melkoista vauhtia.


Rakenteluvaiheessa Pohjois-Irlanti hyökkäsi perus 2-3-5:llä, jossa laitapakit Brown ja Hume jäivät keskimmäiseen tasoon ankkurin S. Charlesin kanssa. Laiturit Kennedy ja McMenamin pysyivät leveydessä, kun kasipaikan Saville ja Price täyttivät ylätaskut. Asetus oli siis numerollisesti sama kuin esim. Tanskalla Olympiastadionilla, vaikka pelipaikkakohtainen roolitus hieman erosi, joten periaatteessa siis 5-2-3 voisi olla toimiva valinta Suomelle marraskuunkin kotipeliin, koska siten NIR:n keskimmäisen tason kolmikkoa kyettäisiin prässäämään yhtä hanakasti kuin Tanskan vastaavaa. Pukki voisi piikissä myös keskittyä ajoittain ankkuri S. Charlesin sijasta sulkemaan McNairin avoimen jalan ja jättää Shean vain hetkeksi syöttövarjoon. Evansin koipea ei tarvitse mielestäni erityisemmin peittää, vaikka tämä upean pystysyötön Man Unitedin paidassa B. Fernandesin maaliin lähettikin muutama viikko sitten.

1v1-tilanteiden (laadullisten ylivoimien) luonti laitakaistoille


Ryhmityksen nähtyäni melkeinpä arvasin, että Pohjois-Irlanti tulee luomaan paljon haastotilanteita laitureilleen, koska vanhallakin pelijärjestelmällä se tykkäsi viljellä keskityksiä, joten sikäli identiteetti ei ole juuri muuttunut. Ja tosiaan oletin pelin virtaavan erityisesti McMenamimin kautta, koska tämä oli loistelias vaihtopelaaja Kazakstania vastaan. Eikä kauaa kestänyt, kun hän sai asioita tapahtumaan tässä pelissä, sillä hän alusti kuudennella minuutilla 1-1 tasoituksen! Rajaheiton jälkeen S. Charles siirsi pallon takaisin leveyteen luoden McMenaminille 1v1-tilanteen Janzaa vastaan. Elsnik tuli puoliksi tuplaamaan, muttei kuitenkaan täysin. Voimme puhua siis jopa laadullisesta ylivoimasta, koska sen verran hyvät näytöt ainakin minulle McMenamin on nyt parissa matsissa antanut. Yhtä kaikki, Janzaa vietiin edestakaisin, kunnes McMenaminin salahmainen ulkosyrjäkeskitys löysi vitosen viivalta painottomalta puolelta boksiin juosseen Kennedyn. Oblak otti uskomattoman lähitorjunnan, mutta karat iski sisään ensimmäisellä A-maajoukkuemaalillaan Price. Otaksun, että O'Neill myhäili penkin päässä. Slovenia yksi, Pohjois-Irlanti yksi. Näillä puhein McMenamin on se pelaaja, joka Suomenkin on marraskuussa eliminoitava, koska tosiaan jo Kazakstania vastaan hän tarjoili pari hyvää luukkupalloa ja tämäkin syöttö oli priimaa.


19. minuutilla McNairin ristipallolla tavoiteltiin seuraavaa laadullista ylivoimatilannetta McMenaminille...


... mutta nyt Janza oli ajoissa iholla ottaen tilan pois. Eiköhän Uronenkin kykene samaan.


27. minuutilla McMenamin oli lähellä alustaa toisen maalin.


Mutta päätyrajakeskitys valui lopulta koko pakan läpi.


Viisi minuuttia myöhemmin McMenamin puikotti viennissä ollutta Janzaa ja ajoi huikeasti boksiin, mutta Oblak peitti kädellään matalan keskityksen sillä kertaa. Vasemmalle laidalle Pohjois-Irlannin pitäisi keksiä vielä joku McMenaminin veroinen yksilö. Kennedy ei kovin kaksinen jantteri ollut. Hän pääsi avausjakson puolivälissä kertaalleen osittain ohi 1v1-tilanteessa leikaten keskustaan, mutta kaukolaukaus meni päin Oblakia.

Muodon sisään pelaaminen


Muodon sisään eteneminen ja keskeltä läpi murtautuminen oli tutun heikkoa neljän alakerrallakin, koska taitotaso lyhytsyöttöpelaamiseen on vajaavainen. Tavoitteena oli löytää pallollisesti kohtalaisen taitavat Price ja Saville välikaistoilta, mutta eipä sekään monesti onnistunut, kun Slovenian kaksi alinta linjaa olivat nekin tutun tiiviinä. Nuoresta iästään huolimatta Price on joukkueen luovin sielu, mutta liian monesti hän oli neg. peliasennossa ja menetti pallon ahtaassa tilassa, kun kosketukset olivat kaiken lisäksi tässä pelissä oudon louhikkoisia.


Ankkuri S. Charles osaa hakeutua näkemäni perusteella melko hyvin pelattavaksi vastustajan ylimmän prässilinjan taakse, mutta kovin usein NIR ei silti uskalla hänelle pelata jostain syystä. 21. minuutilla niin kuitenkin tapahtui.


Haltuunoton jälkeen Charles lähti kuljetukseen. Hän pystyy satunnaisesti murtamaan prässilinjoja syötöillään. 21. minuutin kombo olikin Pohjois-Irlannin paras yritys puhkoa Slovenian pakka keskeltä, kun Charles pelasi seinän köyhän miehen Eriksenin eli Pricen kanssa.


Laukaus boksin reunalta meni kuitenkin yli.


Puolen tunnin kohdilta näyte vielä Savillesta, joka on paikallinen Lingman eli pallollisena hyvä, mutta muutoin aika hidas ja pallottomana heikko. Hänkin oli lähes aina negatiivisessa asennossa, mutta onnistui tällä kertaa kalastamaan vapaapotkun. Fysiikka ei varsinaisesti riitä teräviin kääntymisiin selässä olevaa topparia vastaan, joten tuskin Suomellekaan marraskuussa tuottaa vaikeuksia puolustaa välikaistalla Savillea, vaan Price on isompi uhka. Paljon NIR:n pallollisessa vaiheessa on kuitenkin tulevina vuosina O'Neillilla kehitettävää, jos hänen viisivuotiskautensa aikana maa haluaa edetä arvokisoihin.

Pohjois-Irlannin negatiiviset tilanteenvaihdot


Pohjois-Irlannin pakka oli todella levällään negatiivisissa tilanteenvaihdoissa ja Slovenia rankaisi heitä kolmesti. Vihreäpaitojen toiminnasta tuli hieman mieleen Kazakstan, jonka keskikentästä juostiin läpi tilanteenvaihdoissa vielä muutama vuosi sitten. Näidenkin näytteiden myötä NIR oli ihan ansaitusti sijoitettuna viidenteen arvontakoriin. Slovenian 1-0 maalissa kolmannella peliminuutilla Peacock-Farrell avasi pitkällä kohti yläviisikkoa "riskittömästi", koska suoraviivaisuus on osa pelisuunnitelmaa. Avausmallina oli tuttu 2-3-2-3.


Price hävisi ykköspallon Elsnikille ja siitä ongelmat kertautuivat.


Mlakar nikkasi kakkospallon kohti kärkiparia Humen edestä. Alapuolella oli kuitenkin vielä 3v2-ylivoima...


... mutta vastaprässi vuoti, kun S. Charles potkaisi ohi pallosta.


Sen jälkeen Evans puolusti myöhässä eteenpäin ja Sporar hyökkäsi hänen jättämäänsä tilaan. Sesko tarjosi läpisyötön.


Viimeistely takakulmaan oli tarkka. Slovenia yksi. Pohjois-Irlanti nolla.


22. minuutillakin vastaprässi keskikentällä on olematonta. Syöttösuunnat on näennäisesti peitetty.


Mutta yhdellä siirrolla puolustuslinja on jälleen suojaton. Vain Sporarin epätarkka läpisyöttö estää avausmaalin toisinnon.


34. minuutilla loukkaantuneen Brownin korvannut Cathcart yritti vaihteeksi löytää Pricen muodon sisästä. McNair siirtyi oikeaksi pakiksi ja Hume vasemmalle.


Lopputulema oli tuttu eli Price menetti pallon prässättynä.


Cathcart kuitenkin pelasti vieraat takaiskulta katkaisten Mlakarin syötön Seskolle. Tutusti Slovenia pyrki nopeasti riiston jälkeen pelaamaan selustaan kohti kärkipariaan eikä tässäkään pelissä se siis muuttunut.


Lopuksi läpikäydään Slovenian kaksi viimeistä osumaa. 3-1 maalissa Hume antoi harhasyötön vastaprässiä vastaan.


Gnezda Cerin tavoitteli heti selustasta Seskoa, mutta NIR:n topparit ehtivät pelin alle.


Niinpä Sesko päätti pysähtyä, kääntyä ja pyssyttää pallon takakulmaan. Slovenia kolme, Pohjois-Irlanti yksi.


55. minuutilla 4-2 maali oli käytännössä kopio avausmaalista. Suoraviivainen avaus viimeiseen linjaan kääntyi omiin, kun Price hävisi ykköspallon.


Sen jälkeen keskikentästä juostiin heittämällä läpi.


Paitsioansa petti Humen vuoksi ja Sporar pääsi taas karkuun.


Hän kiersi veskarin ja sijoitti tyhjiin. Slovenia neljä, Pohjois-Irlanti kaksi. Kesäkuun kohtaamisessa Suomi puolusti negatiivisissa tilanteenvaihdoissa selustassa ollutta tilaa erinomaisesti ja saman pitää jatkua lauantainakin. Eiköhän Kanerva luota jälleen viiden pelaajan puolustusvalmiuteen ja hyökkäysmuoto ole 3-2-5. Jensen-Ivanov kaksikko piti Sporarin pihdeissä melko hyvin menetyksien jälkeen, joten sen perusteella ehkä Jensen saisi jatkaa vasempana topparina, vaikka Väisänenkin on taas käytettävissä ja Hoskonen on antanut hyviä näyttöjä. Toki kertaalleen Sporar livahti Jensenin taakse ja keskitti toiseen aaltoon Gnezda Cerinille, joka siirsi viereen Seskolle ja Hoskosen piti ottaa tuplablokki, mutta se oli poikkeus sääntöön.

Slovenia pallollisena vs. Pohjois-Irlanti pallottomana


Pohjois-Irlannin muoto pallottomana oli siis 4-1-4-1. Aiempaan verrattuna NIR prässäsi ehkä vähän korkeammalta ja aktiivisemmin kuin 5-3-2:lla. Pelaajavastuut olivat aika selkeät Slovenian 2-4-4 avausmallia vastaan. Piikissä D. Charles ravasi toppareissa alivoimaisena ja puolestaan ankkuri S. Charlesin myötä NIR:llä oli 3v2-ylivoima Slovenian kärkiparia vastaan. Muut vastinparit olivat luontaiset.


Slovenia sille tyypillisesti ylitti vastustajan prässin mielellään ilmassa, yritti voittaa ykköspallon viimeisessä linjassa ja sitten pienen kaaoksen keskeltä edetä nopeasti kohti vastustajan maalia. Tässä Oblak ei edes kokeillut syöttää vapaalle topparille (toki sellaista ei oikein ollut, kun Price nousi hetkellisesti ylimpään prässilinjaan), vaan nosti pallon "riskittä" kohti ylänelikkoa.


S. Charles oli käynyt ylempänä tuuraamassa Pricen jättämää aukkoa, joten viimeisessä linjassa olikin tasavoima 4v5-alivoiman sijasta Slovenialle. Sporar klaaraakin ykköspallon omille.


Mlakar tavoitteli pudotuksen jälkeen tyypillisesti heti Seskoa selustasta, mutta NIR oli tehnyt läksyt ja osasi sentään tämän tilanteen puolustaa. Suomellahan viiden linjalla pelatessa 5v4-ylivoima muotoutuu automaattisesti ja kolmella keskuspuolustajalla selustapallojen puolustamisen pitäisi hoitua vielä Pohjois-Irlantia vaivattomammin.


NIR:n prässi blokissa oli yhä aggressiivista aika ajoin ja se tarkoittaa sitä, että jos prässin ohi onnistuu pelaamaan, tiloja löytyy selustasta varmasti. Tässä oikea pakki Hume puolustaa eteenpäin ja jättää taakseen tilan, mutta sitä tällä kertaa Slovenia ei onnistunut hyödyntämään, vaikka aloite sinne tehtiinkin. 5-3-2:lla pelatessa wingbackit pumppasivat aina eteenpäin painollista laitaa pitkin ja se elementti oli iskostettu 4-1-4-1:llä pelatessa laitapakkeihinkin.


Tässä Evans tuli hyvin vastaan, mutta jos hän häviäisi kaksinkamppailun, takana olisi iso tila, johon iskeä.


11. minuutilla Janza voitti ykköspallon puolustuslinjan edessä ja sitten oli hurjasti tilaa, johon edetä.


Mlakar hyökkäsi Humen selustaan ja tavoitteli ykkösellä selustasta kärkiparia, mutta toteutus sakkasi ja passi karkasi veskarille. NIR:n puolustuslinja jää kuitenkin silloin tällöin aika "yksin" eikä tukea ylempää tule.


Osion viimeinen näyte on 2-1 maali 16. minuutilta. Vapaa toppari avaa ristipallon yli NIR:n yläviisikon prässin.


NIR:lla oli 5v4-ylivoima tällä kertaa, kun S. Charleskaan ei ollut höntyillyt ylemmäs. Oman 1v1-tilanteensa laitakaistalla Stojanovic kuitenkin klaarasi Brownia vastaan, joka loukkaantui tilanteessa. Kuvassa näkyy myös se, että aika rutkasti etäisyydet venyivät NIR:n muodossa, kun yläviisikko prässäsi aggressiivisesti, mutta alaviisikko jäi sitten alas.


Evans kavensi peittämään Stojanovicin kutia ihan OK, mutta jotenkin Stojanovin sai naulattua sen takakulmaan. Slovenia kaksi, Pohjois-Irlanti yksi.

Laitapuolustaminen


Muutama näyte McMenaminin laidalta vielä. Niin hyvä kuin tämä on ylöspäin, alaspäin hän ei ole etevimmillään. Kahdeksannella minuutilla hän nukkui, kun Janza lähti nousuun eikä seurannut tätä.


Keskityksen peittäminen jäi vajaaksi, mutta toppari paikkasi. Yhtä kaikki, McMenaminin laidalta voisi Suomikin koittaa vyöryä enemmän marraskuussa ja Uronen nousta rohkeastikin keskityspaikkoihin ajoittain.


50. minuutilta Slovenia loi vasemmalta laidaltaan loistavan tontin. Kaikki alkoi taas suoraviivaisesta nostosta viimeiseen linjaan. NIR:llä oli 5v4 ylivoima Slovenian ylänelikkoa vastaan, mutta pilkottu 1v1-tilanne laidalla päättyi siihen, että McNair hävisi ykköspallon Mlakarille.


Sesko kavensi auttamaan ja hyökkäsi McNairin selustaan saaden sinne siirron.


Cathcart kavensi kolmanneksi pelaajaksi vielä hidastamaan Seskoa, joka taiteili kantapäällään upean seinäsyötön takaisin Mlakarille.


Ja lopuksi härkämäinen Sporar piti nuoren Humen ulkopuolellaan ohjaten läheltä matalan keskityksen ylärimaan.

Erikoistilanteet


Pohjois-Irlanti kavensi sivuvapaapotkusta 3-2:een. Kuten tavallista, keskitykset suunnattiin taka-alueelle, jossa on aina väh. yksi pääpelivoimainen toppari. Tässä se oli Evans ja apuna oli paras pääpelaaja kärjistä eli vaihtopelaaja Magennis. Suomellekin tämä on varmati tiedossa ja sivuvapaapotkuissa tuleekin asettaa joitain päällystäkkejä seitsemän miehen linjan reunoihin eikä puolustaa välttämättä niin, että kaikki topparit ovat linjan keskellä. Toki jos Jolle on askissa, tämän voi laittaa aina suojaamaan taka-aluetta sivuvapaapotkuissa.


Tämän ykköspallon Karnicnik hoiti, mutta kakkospallo putosi suoraan Evansille.


Tämä viimeisteli maltillisesti alakulmaan. Slovenia kolme, Pohjois-Irlanti kaksi.

Lopuksi veikkaus lauantain avauksista:

Slovenia 4-4-2

Sesko - Sporar
Mlakar - Elsnik - Gnezda Cerin - Stojanovic
Balkovec - Bijol - Blazic - Karnicnik
Oblak

Suomi 5-2-3

Pukki - Pohjanpalo - Källman
Kamara - Schüller
Uronen - Jensen - Ivanov - Väisänen - Alho
Hradecky

Kotijoukkueen avauksessa Janzan korvaisin Balkovecilla, koska ensin mainittu oli niin viennissä McMenaminia vastaan. Kun Brekalo oli poissa kokoonpanosta viime pelistä, ehkä hänellä on jotain kolhua ja Blazic ottaisi toisen topparin paikan. Tämähän loukkaantui silloin heti karsintojen avauspelissä Astanassa ja menetti sitä kautta paikkansa Brekalolle. Nyt voisi olla "revanssin" hetki. Yläkuusikko ei puolestaan tarvitse muovaamista ja eiköhän Stojanovickin jatka laiturina laitapakin sijasta, kun Karnicnik pitäisi mahduttaa nurmelle myös.

Suomen avauksessa pääpaino lienee siinä, että viiden linjassa on kamppailuvoimaa, kun Slovenia tulee lähettämään luultavimmin palloja Suomen ylimpien prässilinjojen yli kohti sen ylänelikkoa, joka jäänee siis automaattisesti 4v5-alivoimaiseksi, kun Suomi käyttää viiden linjaa. Helsingissä pelin kuva muuttui hieman erilaiseksi, kun Suomi otti aikaisen johdon ja Slovenia sai sitä kautta pallonhallintaa, mutta otaksun, että tässä pelissä se viljelee enemmän pitkää ja suoraviivaista palloa, joka on itseäni toistaen ollut sille tyypillisempää. Hoskonen ei ole hirveästi saanut peliaikaa, joten korvaisin hänet suoraan Väisäsellä, koska tämä oli ainakin pari vuotta sitten vielä varsinkin pääpalloissa ehkä Huuhkajien alakerran paras yksilö, joten hänen pomppuvoimalleen tulee nytkin käyttöä Seskoa vastaan. Jättäisin Leksan puhtaasti tätä vastaan 1v1-tilanteeseen ja Jensen-Ivanov kaksikon voimin loisin 2v1-ylivoiman Sporaria vastaan kuten kesäkuussakin, jolloin tämä jäi aseettomaksi näiden puristuksissa sitä yhtä selustaspurttia lukuun ottamatta, mutta niitäkin voi ehkäistä parhaiten voittamalla kaksinkamppailuita ajoissa ilmassa ja maassa. Peltola on varmaankin Jenseniä nopeampi juoksemaan, mutta ehkä pääpalloissa Richard on vielä edellä ja olisi siksi valintani vasemmaksi sivutoppariksi. Pallollisessa vaiheessa Slovenia pitkälti viimeksi salli Suomen toppareiden pallotella keskenään ja kärkipari peitti vain syöttöjä Suomen kk-kaksikolle, mutta kun Hoskoselle kierrätettiin peliväline, Sesko iski häneen heti tiukan prässin, joten sikälikin Väisäsen nosto avaukseen olisi varmasti perusteltua, kun tämä on kuitenkin jalalla vielä parempi, vaikka Arttukin on sillä osa-alueella ottanut isoja steppejä viimeisen vuoden sisään.

Keskikentälle riittää puolestaan kaksi pelaajaa peilaamaan Slovenian kk-parin. Ja kun ylhäällä on kolme pelaajaa, laiturit voi kätevästi asettaa prässäämään Slovenian laitapakkeja ja jättää kärjen 1v2-alivoimaiseksi Slovenian toppariparia vastaan, kun isännät avaavat peliä 2-4-4:llä. Pohjanpalohan kotipelissä sulki Bijolin avoimen jalan aika tehokkaasti ja salli pelinavaamisen pallollisesti heikomman topparin Brekalon kautta. Kanervalla lienee sama idea tähänkin peliin ja Jolle mielestäni suoriutui velvoitteestaan viimeksi mukavasti, joten eiköhän hänelle löydy rooli piikistä, kun ei hänen tarvitse niin paljoa pallottomana sivuttain ravata, vaan Bijolin jalan sulkeminen enimmäkseen riittää. Tarvittaessa Pukki voi jättää Karnicnikin syöttövarjoon ja tulla avuksi prässäämään toppareita kuten kävikin jokusen kerran kotipelissäkin, jos Suomi haluaa ottaa oikein tosissaan ylhäältä kiinni. Ja Källman on luonnollisesti näytöillään ansainnut paikan oikeaksi laituriksi.

Pallollisessa vaiheessa tiedossa on puolestaan se, että helposti Slovenian kahden alimman linjan väliin ei pysty etenemään, joten Pohjanpalo-Källman kaksikko on ihan hyvä olla boksissa, jos ja kun Suomen hyökkääminen perustuu wingbackien keskityksiin ja siihen, että nämä saavat laitakaistoilla 1v1-tilanteissa jalkansa auki, koska Sloveniahan ei mielellään luo ylivoimia leveyteen, vaan luottaa tasavoimaiseen puolustamiseen. Mlakar valunee Alhon mukana viimeiseen linjaan, jos kesäkuun tapahtumat pitävät kutinsa, koska niissä matseissa Slovenian vasen laituri oli aina se, joka putosi viidenneksi pelaajaksi puolustuslinjaan luomaan sen tasavoiman vastustajan viittä pelaajaa vastaan. Ja toki Pukki ja Källman ovat myös laitureita, jotka pystyvät välikaistoilta tekemään juoksuja leveyteen Slovenian laitapakkien taakse ja ruokkimaan sitten Jollea. Kotipelissä toki parhaat paikat hitaissa hyökkäyksissä tulivat melkeinpä silloin, kun Pukki oli omalla paikallaan vasemmassa ylätaskussa muodon sisässä, sai pallon jalkaansa ja peippaili sitten parin pelaajan keskeltä boksiin luomaan puolittaista uhkaa. Lisäksi kotipelissä kun Suomi tiesi sen, että keskinkertaisella pallonhallinnalla Sloveniaa ei välttämättä murreta, pelitavallinen valinta, jossa alhaalta pelattiin monesti pitkä pallo Pohjanpalon päähän ja tämä pudotti sen Pukille/Antmanille, lienee nytkin jossain määrin käytössä, koska silloin kesäkuussa suoraviivaisemmalla lähestymistavalla Suomi kuitenkin pääsi aika monesti etenemään hyökkäyskolmannekselle, joten sikälikin uskon kyllä aika vakaasti Jollen olevan piikissä tässäkin pelissä. Ja olihan Pohjanpalo Suomen positiivisissa tilanteenvaihdoissakin tärkeä mies viime kohtaamisessa pitäen Bijolin loistavasti selkäpuolellaan useamman kerran ja ostaen aikaa Pukki-Antman kaksikolle liittyä mukaan vastaiskuun.

[Salming]

Tanska - Kazakstan 3-1 14.10.2023, EM-karsinnat

Tanska 5-2-1-2

Dolberg 12 - Höjlund 9
Wind 19
Eriksen 10 - Höjbjerg 23
Skov 17 - Christensen 6 - Kjaer 4 - Andersen 2 - Maehle 5
Schmeichel 1

Kazakstan 5-3-1-1

Aymbetov 17
Samorodov 10
Orazov 20 - Beysebekov 21 - Zaynutdinov 19
Dosmagambetov 18 - Alip 3 - Marochkin 22 - Bystrov 4 - Kairov 13
Shatskiy 12

Kun Tanskakin aloitti pelin ensi kertaa viiden alakerralla sitten Slovenia-vierastasurin, tämä peli tarjosi ihan oivaa vertailukohtaa Suomellekin Kazakstanin murtamiseen. Skov avasi ensi kertaa näissä karsinnoissa, kun mm. Bah ja Skov Olsen joutuivat jäämään ryhmästä pois ja Maehle oli täten oikea wingback kuten lopussa Suomea vastaan.

Adiev puolestaan oli penkittänyt Vorogovskiyn jostain syystä ja Dosmagambetov aloitti vasempana wingbackina. Yläviisikko oli aika hyökkäävä Beysebekovia lukuun ottamatta. Laitakeskikenttien Orazovin ja Zaynutdinovin valinnassa lienee painanut eniten juoksuvoima, jotta Tanskan alataskupelaajia/sivutoppareita voisi prässätä aggressiivisesti ja antaa pallolle riittävästi painetta kuten Huuhkajat teki syyskuussa. Muoto oli pallottomana tuttu 5-3-1-1. Tauolla 2-0 tappiolla Vorogovskiy korvasi Dosmagambetovin ja Tagybergenin Aymbetovin, jolloin Samorodov nousi piikkiin ja Orazov kympiksi. Tunnin jälkeen Kuat tuli ankkuriksi Beysebekovin paikalle. Pienen kolhun polveensa saanut Zaynutdinov vaihdettiin puolestaan Darabayeviin vartti ennen loppua, mutta isku tuli jo vartti aiemmin, joten eiköhän iki-ihana Zaynu ole pelikunnossa tiistaina. Chesnokov sai myös vartin verran peliaikaa, kun Samorodov otettiin pois. Silloin Orazov siirtyi piikkiin ja Darabayev hänen alapuolelleen.

Tanska pallollisena vs. Kazakstan pallollisena


Tanska vaihteli 3-1-6 ja 3-2-5 hyökkäysmuotojen välillä riippuen siitä, että nousiko Eriksen kahden alimman linjan väliin vai jäikö hän rakentamaan peliä alemmas Höjbjergin rinnalle/muodon ulkopuolella alataskuun Skovin jättämään tilaan. Tässä muoto on enemmän 3-1-6. Kazakstanin 5-3-1-1 näkyy myös kuvassa ja tutusti alempi kärki merkkasi vastustajan ankkurin. Aymbetov häiritsi Kjaeria ja laitakeskikentät olivat valmiudessa prässäämään sitten sivutoppareita.


Suomenkin sivutoppareilla pitää olla rohkeutta pysyä pallossa, saada nuo Kazakstanin laitakeskikentät irtoamaan ja täyttää sitten näiden taakse muodostuva tila ylätaskuissa. Tässä sekä Dolberg että Eriksen yhtä aikaa hakeutuivat pelattavaksi Zaynutdinovin jättämään tilaan, mutta syöttövarjo piti tällä kertaa eikä Christensen saanut heitä poimittua. Toki Bystrovkin sivutopparina oli hereillä ja pumppasi irti puolustuslinjasta tukkimaan tilan.


Tässä otos Tanskan 3-2-5 variaatiosta. Eriksenin sijasta tällä kertaa Höjbjerg on muodon ulkopuolella rakentamassa peliä tyhjästä tilasta, jonka Kazakstan alataskuihin jättää.

Kazakstanin muodon sisään pelaaminen


Koska Kazakstanin kk-linjassa oli aika hyökkäysorientoituneita pelaajia, Tanska sai puhkottua sen joitain kertoja ja löydettyä tutun lähekkäin olleen yläkolmikkonsa+Eriksenin kahden alimman linjan välistä. Beysebekovin sijoittuminen ankkurinakaan ei ihan nappiin aina mennyt kuten ei Darabayevillakaan viimeksi Astanassa Suomea vastaan. Toki mitään riemujuhlaa Tanskan kombinaatiopelaaminen ei vieläkään ollut pl. San Marino -voitto. Tässä silti Christensenin murtava syöttö ohi Zaynutdinovin löysi Eriksenin.


Alip kuitenkin irtosi ajoissa vastaan estäen kääntymisen. Yhden kosketuksen jatkolla toppareiden jättämiin aukkoihin voisi kuitenkin iskeä. Eriksenin yritys lähteä kääntymään oli virhe. Pohjanpalo lienee kuitenkin selkeä valinta painimaan boksin reunalle Kazakstanin toppareita vastaan selkä kohti maalia. Pukki ja Håkans voisivat siten olla yläkolmikon muut jäsenet hänen lähellään ja hyökätä esim. noista toppareiden jättämistä aukoista pystyyn, koska Jollella riittää taitoa yhden kosketuksen siirtoihin.


Muodon murtamiseksi kaipaan Suomen toppareilta rohkeutta haastaa kuljettamalla ylimmät prässilinjat. Astanassahan vain Ivanov teki sitä, kun esim. Jensen vain tyytyi alibinostoihin varsinkin avausjaksolla Kuatin prässiä vastaan. Tässä Christensen näyttää Jensenille mallia kuljetuksesta muodon sisään Zaynutdinovin ohitse. Kaukolaukaus kuitenkin leijaili hieman yli, mutta ehkä Jensenin kannattaisi yrittää sitten suoraan kuljetuksesta ennemmin poimia jokin yläkolmikon jäsen 10-alueelta, kun kk-linjasta ankkuri tai laitakeskikenttä on saatu houkuteltua vastaan ensin.


21. minuutilla Tanska tulee taas 3-1-6:lla. Christensen kuljettaa tarpeeksi lähelle Z:taa saaden tämän irtoamaan muodosta ja yläkolmikosta Höjlund putoaa tyhjentyneeseen tilaan ylätaskuun.


Yhden kosketuksen siirto löysi Eriksenin, joka hyökkäsi ankkurin jättämään tilaan.


Eriksen haki pystysyötöllä Dolbergia, joka haavoitti heti Bystrovin jättämää aukkoa, mutta Marochkin viimeisenä lukkona tukki aukon viime tipassa. Tällaista samanlaista hyökkäämistä toivon Suomeltakin näkevän. Keskikentän pohjalta Kamara tai Schüller voisi välillä nousta neljänneksi pelaajaksi kahden alimman linjan väliin eriksenmaisesti.


38. minuutilla Samorodov hylkäsi jostain syystä Höjbjergin ja päätti prässätä Christensenia. Hän oli myöhässä ja tämä ehti siirtää pallon eteenpäin.


Beysebekov oli hetkellisesti laitakk, joka oli poissa tukkimasta välikaistaa, johon Höjbjerg lähti hyökkäämään saaden tiputuksen Windilta.


Hyökkäys kuitenkin kuihtui boksin reunalle, kun Dolbergin seinäsyöttö meni liian eteen ja kazakit pääsivät siihen väliin. Viimeisissä syötöissä Suomen on oltava Tanskaa vain huolellisempi!


Toisen jakson alusta vielä yksi näyte siitä, miten Beysebekov sijoittuu rajusti väärin ankkurina. Eriksenin yksinkertainen murtava syöttö alataskusta ei saisi mennä läpi kymppinä pelanneen Windin jalkaan, mutta niin vain kävi.


Marochkin joutui irtoamaan linjasta vastaan, jolloin kärkipari hyökkäsi heti hänen jättämästään aukosta pystyyn, mutta Wind päätti laukoa itse yli maalin.


Lopuksi yksi näyte iki-ihanasta Maehlesta ja samalla pientä rapalaa Suomenkin wingbackeille. Olisiko mahdoton ajatus, että he olisivat yllätyksellisiä ja liikkuisivat pelattavaksi myös 10-alueelle satunnaisesti, jos Kamara-Schüller kaksikko keskikentän pohjalta ei sitä tee? Kazakstanin kahden pelaajan vastaisku-uhan kontrollointi pitäisi kuitenkin hoitua pelkästään kolmella topparilla ja vaikka yhdellä kk:lla. Tässä Höjlund pudotti pallon Alipin edestä Maehlelle...


... joka kiskaisi banaanipotkun yli maalin.

Kazakstanin selustaan pelaaminen


Tutusti Tanska haki joitain chippejä suoraviivaisesti selustaan vaikeuttaakseen vastustajan puolustuksen ennakointia siitä, mitä tuleman pitää. Höjlund ei kuitenkaan tähän Andersenin siivuun ei ehtinyt.


Kahdesti Tanska kuitenkin rankaisi Kazakstania selustaa hyödyntäen, kun vieraiden korkea prässi oli vaihteeksi liian löyhää! Kazakstanin korkeassa prässissä roolitus oli hieman erilainen kuin blokissa, sillä oikea laitakeskikenttä oli ennemmin kiinni Eriksenissa ja jätti Christensenin auki. Tässä tilanteessa avausjakson lisäajalla Zaynutdinov oli taas hetkellisesti ankkurina ja Beysebekov kasipaikalla. Erona Kazakstan-Suomi -peliin oli sekin, että Kazakstanin ankkuri tuli nyt aktiivisemmin vastaan eikä jäänyt vain makaamaan puolustuslinjan eteen kuten Darabayev silloin teki.


Beysebekov kuitenkin nukahti ja jätti liikaa etäisyyttä Erikseniin, joka löytyi vapaana keskikentältä ylimmän prässilinjan takaa. Sen jälkeen Christian näytti syöttötaitoaan lähettäen pystypallon muodon taakse.


Marochkin hyppäsi ohi pallosta. Alip kontrolloi vastaantullutta Dolbergia ja Bystrov sitten seurasi Höjlundin juoksun. Kazakstanin alakerta kuitenkin jäi hetkessä 1v1-tilanteisiin, joista se ei ennen muinoin nauttinut yhtään, vaan oli silloin helisemässä. Vanhat haamut tulivat esiin tässä Tanskan 2-0 maalissa, koska...


... Höjlund jekutti Bystrovin boksissa vipuun. Samalla Dolberg jatkoi liikettään kultaiselle sektorille ja Kairovin oli pakko tiivistää keskisektorille eliminoimaan suurin uhka, jolloin taka-alueelle Skov jäi vapaaksi.


Höjlundin poikittaissyöttö löysi Skovin ja tämä viimeisteli maltilla maalin kattoon. Tanska kaksi, Kazakstan nolla. Upea maali.


Toisella jaksolla tappiolla Kazakstanin piti ottaa enemmän riskiä ja se kostautui heti alussa, kun korkea prässi vuoti aika identtisesti. Eriksen oli hämmentävän vapaana kärkiparin takana. Zaynutdinov jäi makaamaan puolustuslinjaan eikä antanut painetta pallolle. Samorodovin ja Orazovin vastuulla olivat lähtökohtaisesti Kjaer ja Höjbjerg. Eriksen sai rauhassa kääntyä kasvot kohti maalia ja samalla Skov hyökkäsi selustaan vaihdettuaan paikkoja hetkellisesti Höjlundin kanssa. Bystrov jäi jälkeen juoksukilvassa omasta miehestään. Tanska kolme, Kazakstan nolla. Yhtä lailla Håkans ja Pukki pystyvät juoksemaan linjasta läpi ja Schüller ruokkimaan heitä keskikentän pohjalta. Kamarasta en ole niin varma.

Laadullisten ylivoimatilanteiden luonti leveyteen


Tanskan pelikirjassa olivat yhä laitakaistojen laadulliset ylivoimatilanteet, mutta Kazakstanin wingbackit puolustivat 1v1-hetket aika hyvin eikä Skov esim. tässäkään päässyt ohi keskittämään, vaan Kairov ohjasi hänet umpikujaan. Astanassakaan Kazakstan ei juuri hävinnyt 1v1-tilanteita leveydessä Suomea vastaan ja sikäli sama teema jatkui, joten kerrankin en neuvoisi Huuhkajia hyödyntämään enemmän leveydessä olevia tiloja, vaan ihan suosiolla yrittämään Kazakstanin murtamista selustapalloilla tai keskustan kautta kombinaatioilla. Skovin ja Maehlen keskitykset olivat yhteensä yhden käden sormilla laskettavissa.

Kazakstanin positiiviset tilanteenvaihdot


Tanskan vastaprässi oli laadukasta ja puri Kazakstaniin tilanteenvaihtohetkissä. Adiev kertoili pelin jälkeen jotain sen suuntaista, että he yrittivät toki lähteä vastaiskuihin juuri neljän hyökkäysorientoituneiden pelaajiensa voimin ja siten haavoittaa Tanskaa paremmin, mutta Tanskan wingbackit putosivat nopeasti auttamaan topparikolmikkoa ja Höjbjergia, joten 6v4-ylivoiman turvin vastaiskut tyssäsivät toisteisesti keskiviivalle viimeistään.


Pari kertaa Kazakstan sai korkealla prässillään pakotettua Tanskan roiskaisemaan pallon pitkänä niin, ettei selusta vuotanut.


Bystrov alisti Höjlundia ilmassa.


Mutta Höjbjerg negatiivisten tilanteenvaihtojen erikoismiehenä pysäytti Orazovin, jota Eriksenin edessä pyörähtänyt Zaynutdinov tavoitteli. On mielenkiintoista nähdä tiistaina se, että käyttääkö Kazakstan silloinkin yhtä hyökkääviä laitakeskikenttiä. Jotenkin olen skeptinen ja veikkaan esim. Kuatia avaukseen eikä tämä kyllä ehdi millään liittyä nopeisiin vastaiskuihin mukaan siten kuin Orazov tai Zaynutdinov, joten 3-2-5 hyökkäysmuotoa käytettäessä Suomen viiden pelaajan puolustusvalmiuden pitäisi olla kyllä riittävä ja varmasti wingbackit kipittävät kurinalaisesti alas kuten Tanskalla.

Kazakstan pallollisena vs. Tanska pallottomana


Kazakstan avasi 3-1-4-2:lla ja Tanska vastasi siihen 5-2-1-2:lla. Eiköhän sama setuppi ole luvassa tiistainakin. Tanskan korkea prässi oli tosiaan organisoitu siten, että Wind kymppinä sulki vain ankkurin pois pelistä ja Marochkinin tassu jätettiin auki. Höjlund ja Dolberg olivat valmiiksi lähellä sivutoppareita eliminoidakseen Kazakstanin pelinavaamisen näiden kautta (tämä kuva oli poikkeus, kun Höjlund oli yllättävän kaukana Bystrovista)! Se oli loistava ratkaisu Hjulmandilta. Toki Suomikin prässäsi Astanassa suunnilleen samoin, kun Jolle jäi piikissä usein kiinni Darabayeviin juosten vain välillä kiinni Marochkiniin ja Antman-Pukki kaksikko hoiti sivutopparit, mutta Tanskan antama pallopaine oli vielä paljon parempaa, kun Höjlund ja Dolberg kärkiparina olivat valmiiksi vielä lähempänä Alipia ja Bystrovia. Astanassa Suomen paine sivutoppareihin jäi välillä turhan vajaaksi varsinkin Pukilta. Antman toki teki ihan hyvää työtä Alipia vastaan eritoten avausjaksolla pakottaen tämän silloin vaikeisiin roiskaisuihin. Viimeisessä linjassa sitten Tanskalla oli tietysti 5v4-ylivoima, kun topparikolmikko kontrolloi keskellä Aymbetovia ja Samorodovia sekä wingbackit wingbackeja. Yläkolmikko oli 3v4-alivoimainen.

Kazakstanin pelinavaus sivutoppareiden kautta suoraviivaisesti viimeiseen linjaan ja sen vaikeuttaminen


Kazakstanin pelinavaus kulki siis sivutoppareiden kautta ja sen Tanskakin tiesi, joten prässi oli organisoitu kuten Suomellakin. Bystrovin ja Alipin chipeistä haluttiin tehdä mahdollisimman hankalia riittävällä pallopaineella. Tässä oli hyvä esimerkki siitä, kun Höjlund kipitti Alipin rinnalla ja ohjasi tämän aivan sivurajalle. Eiköhän Håkansin juoksuvoima riitä samanmoiseen suorittamiseen.


Chippi jäi vajaaksi ja Maehle voitti kaksinkamppailun Dosmagambetovia vastaan. Myös Suomen viimeisen linjan on oltava kaksinkamppailuissa paljon parempi kuin Sloveniassa, jottei Kazakstaninkin haluamia kaaoshetkiä pääse syntymään. Astanassa puolustuslinjan kamppailupelaaminen oli kohtalaisen hyvää paria tilannetta lukuun ottamatta, joten olen luottavainen.


21. minuutilla Dolbergilta loistava prässi ja Bystrov on umpikujassa. Tanska sai pakotettua monesti kazakkien sivutopparit pelaamaan pallon pystyyn samaa kaistaa pitkin...


... jolloin puolustuslinjan oli helppo homma voittaa ykköspallo kuten Christensen teki tässä. Bravo.


Parin minuutin päästä Alipilla oli vähän enemmän tilaa, mutta melko hyvä prässi tämäkin Tanskan yläkolmikolta oli ja Alip nosti pallon vain pystyyn samaa kaistaa pitkin.


Andersen katkoi pystysyötön.


24. minuutilla Höjlundin maalipotkuprässi oli maailmanluokkaa. Hän merkkasi aluksi Marochkinia, mutta ehti ravata vielä Bystrovin kiinni ja pakottaa tämän vaikeaan syöttöön eteenpäin. Se katkesi Skoviin. Jos olisin Rive, näyttäisin tämän saman klipin Pukille ja käskisin hänen toistaa sama tiistaina.


Kaaoshetkistä potentiaalisin oli pari minuuttia myöhemmin. Ohjaaja nukkui, mutta ilmeisesti alhaalta tuli nosto ja Samorodov pudotti sen Kjaerin edestä Orazoville.


Tämä jatkoi Aymbetoville.


Kjaer viimeisenä lukkona taklasi myöhässä kylkeen ja Kazakstan sai vaparin, jonka Zaynutdinov pyssytti kuitenkin yli rysän.


Ja vielä kerta kiellon päälle tilanne 41. minuutilta. Dolberg ei päästä Alipia etenemään ilmaiseksi.


Pystysyöttö ahdistettuna karkasi pakan läpi. Tanskan terävän prässin ansiosta Kazakstanin hyökkääminen oli olematonta avausjaksolla (maaliodottama 0,16). Se, miten hyvin tai huonosti Suomi prässää tiistaina Kazakstanin sivutoppareita, määrittää pitkälti sen, kuinka paljon uhkaa Kazakstan pallollisena vaiheessaan luo! Odotukseni ovat suuret varsinkin Håkansin kohdalla. Pukki ei ole entisensä prässikoneena, mutta jospa hän ryhdistäytyisi vielä kerran ja sulkisi huolellisesti Bystrovin oikean jalan. Summa summarum, Suomi ei voi vain vetäytyä muotoon, vaan sen on otettava ylhäältä kiinni jokaikinen kerta kuten San Marinoa vastaan.

Tanskan muodon sisään pelaaminen


Pari kertaa Kazakstan pääsi Tanskan muodon sisään vasempaan ylätaskuun maitse, mutta muuten pallollisen pelin kehittäminen ei lohkon pahimmassa pelissä oikein näkynyt, vaan pallollinen vaihe perustui tutumpaan suoraviivaisuuteen. Orazovhan on sähäkkä kääntyjä ja häntä on täten paineistettava ajoissa. Tässä Dosmagambetovin yhden kosketuksen jatko ohi Maehlen löysi Orazovin, mutta Andersen irtosi ajoissa estäen kääntymisen, hyvä. Voi toki olla, että Tagybergen on tiistaina vasen laitakeskikenttä eikä Orazov, mutta sikäli sama pätee, että Tagybergenin jalka on suljettava välikaistalla.


Tunnin jälkeen Kuat oli rotatoinut sivutoppariksi ja Alip oli wingback, kun Vorogovskiy oli puolestaan liikkunut välikaistalle laitakeskikentäksi.


Alip chippasi sivurajalta pallon yli Maehlen ja Höjbjergin suoraan Vorogovskiyn lapikkaaseen.


Mallikas aikainen keskitys löysi boksiin kaventaneen Kairovin, mutta epätarkka pusku piti Tanskan kahden maalin johdossa. Vaikka Skov teki kaksi maalia toiseen päätyyn, yhtä lailla melkein kaksi maalia meni hänen piikkiinsä alaspäinkin.

Tanskan selustaan pelaaminen


Kazakstanin suoraviivaisuuteen kuuluivat myös virtaviivaiset pystypallot suoraan linjan taakse eikä vain sen etupuolelle kohti kärkiparia. 14. minuutilla Samorodov spurttasi Dosmagambetovin noston perään...


... mutta syöttö karkasi pitkäksi. Aymbetov teki myös pari vaarallista aloitetta, mutta Schmeichelin vastaantulot estivät häntä pääsemästä palloon ensin.


57. minuutilla Kazakstan kavensi 3-1:een. Ristipallot vastustajien wingbackien/laitapakkien taakse sen omille wingbackeille ovat kuuluneet pelikirjaan jo vuosia. Tässä Tagybergen poimi bravuurisyötöllään Kairovin aloitteen Skovin selustasta. Varmasti tämäkin tiesi sen, että Kairov voi laidaltaan ravata pystyyn yhtäkkiä, muttei silti vain saanut vastustajaansa kuriin.


Skov nukkui ja Kairov pääsi keskittämään suoraan juoksusta kuten oli tarkoituksena.


Vorogovskiy jatkoi hyviä karsintojaan iskemällä pallon maalin edestä verkkoon, kun Maehle ei puolestaan kontrolloinut häntä. Tanska kolme, Kazakstan yksi. Varmasti Suomeakin vastaan Kazakstanin wingbackit tulevat olemaan aloitteellisia ylöspäin ja se on osa-alue, josta Suomenkin wingbackien tulisi ottaa oppia hyökkäyskolmanneksella. Tai ainakin näkisin mielelläni sen, että heidät roolitettaisiin hyökkäämään rohkeasti boksiin tähän tapaan.

Kazakstanin negatiiviset tilanteenvaihdot


Tanskalla oli pallo yli 60-prosenttisesti, joten eipä tähän osioon hirveästi tavaraa kertynyt. Tässä Zaynutdinovin ahdistettu syöttö katkesi Kjaeriin ja Tanska käänsi pelin nopeasti.


Vorogovskiyn vastaprässi Dolbergiin ei osunut, vaan tämä siirsi pallon Höjlundille.


Marochkin oli kuitenkin tutusti se viimeinen lukko ollen päineen selustanoston välissä.


Pusku vain kimposi ikävästi suoraan Maehlelle, joka paukutti vielä sivuverkkoon.


Avausjaksolla Orazov sai pallon välikaistalle, mutta Höjbjerg tökkäsi pallon häneltä irti.


Beysebekovin vastaprässi ankkurina oli luokatonta, kun pallo meni hänestä läpi.


Aika nopeasti kuitenkin Kazakstan sai seitsemän miestä pallon alle ja Skovin laukaus pienestä kulmasta meni ohi takakulman, joten keltapaidat ovat petranneet kurinalaisuuttaan pallonmenetysten jälkeen eikä Suomellakaan ole aikaa jahkailuun hyökkäyksien päättämisessä, vaikka yhä edelleen toisinaan kazakkien keskikentästä juostaankin läpi tilanteenvaihdoissa.

Erikoistilanteet


Teksti on hyvä päättää Tanskan 1-0 maaliin, joka syntyi Eriksenin sivuvapaapotkusta. Kazakstanin linjassa taka-alue on ollut heikko kohta ja sinne Eriksenkin suuntasi vapaapotkunsa! Vaikka Tagybergen oli penkillä, korvaaja Zaynutdinov ei ollut sen parempi ilmassa linjan päässä, vaan hävisi ykköspallon Andersenille. Katsokaa, miten keskityksen lähtiessä Wind vielä blokkaa loistavasti Z:n.


Andersen sai rauhassa pudottaa pallon viereen.


Ja Wind tykitti kakkospalan takakulmaan eristetyn 2v1-ylivoiman päätteeksi. Tanska yksi, Kazakstan nolla. Samalle alueelle Suomenkin on erikoistilanteensa suunnattava. Sijoittaisin ehkä Jollen taka-alueelle pudottamaan palloja keskustaan muille kohdepelaajille. Tai sitten Jolle voisi olla windmainen blokkaaja ja ehkä Ivanov pudottaisi pallon hänelle, vai mitä?

*****

Avausveikkaukset tiistaihin:

Suomi 5-2-3

Pukki - Pohjanpalo - Håkans
Kamara - Schüller
Uronen - Jensen - Ivanov - Hoskonen - Alho
Hradecky

Kazakstan 5-3-1-1

Aymbetov
Zaynutdinov
Tagybergen - Darabayev - Kuat
Vorogovskiy - Alip - Marochkin - Bystrov - Kairov
Shatskiy

En usko, että Suomi vaihtaa neljän alakertaan eikä siihen ole syytäkään, kun 5-2-3:n pitäisi sopia Kazakstania vastaan passelisti, jos joukkue vain toteuttaa oikeita asioita. Yläkolmikon prässi tulee organisoida siten kuin Astanassa ja siten kuin Tanska teki Parkenille. Pohjanpalo valitkoon itse taas hetket, jolloin hän on kiinni ankkurissa jättäen keskitopparin jalan auki ja milloin juosta prässi loppuun ja jättää ankkuri vain syöttövarjoon. Tärkeimmät palaset ovat laiturit, joiden pitää sulkea sivutoppareiden jalat ja ahdistaa nämä vaikeisiin chippeihin samaa kaistaa pitkin kuten Höjlund ja Dolberg tekivät. Håkans juoksuvoimaisena yksilönä on oiva vastinpari pallolliselle ykköstoppari Alipille. Ja kuten todettua, jospa Pukki saisi sitten Bystrovin jalan kuriin tai muutoin näkisin kehissä mieluummin Källmanin/Taylorin. Kamara ja Schüller peilaavat Kazakstanin laitakeskikentät, wingbackit pelaavat wingbackeja vastaan ja topparikolmikko painii kärkiparia vastaan, mikä ikinä se onkaan. Jos Pukki ja Håkans tekevät hommansa hyvin pienentäen syöttökulmia, puolustuslinjan kaksinkamppailupelaaminen helpottuu, kun heidän ei tarvitse irrota eteenpäin, vaan korkeat pallot tulevat automaattisesti heidän luokseen samaa kaistaa pitkin.

Pallollisessa vaiheessa Tanskan käyttämät 3-2-5 ja 3-1-6 muodot kelpaavat Suomellekin. Kamara on itseoikeutetusti avauksessa, koska häntä tarvitaan vasempaan alataskuun pyörittämään peliä eriksenmaisesti ja välillä varmasti Glen nousee kahden alimman linjan väliinkin vasenta välikaistaa pitkin. Schüller on Höjbjerg, jonka tehtävä on liikkua pois Kamaran lähettyviltä ja sitoa alempi kärki itseensä, joka varmasti miesvartioi häntä, joten silloin on sama tehdä maksimaalinen tila Glenille rakentaa peliä. Pohjanpalo on kohdepelaaja selkä kohti maalia, joka toivottavasti muodon sisästä kykenee yhden kosketuksen kombinaatiojatkoihin Kazakstanin toppareiden jättämiin aukkoihin, joihin iskevät viereltä Pukki ja Håkans. Jollen vääntövoima riittää myös Marochkinia vastaan. Ja jos Kazakstan prässää korkealta yhtä löyhästi kuin Parkenilla, tuolle kaksikolle voi pelata myös keskikentältä Raden jalan kautta suoraan selustaan ja saada siten aikaan 1v1-juoksukilpoja sivutoppareita vastaan kuten Tanska 2-0 ja 3-0 maaleissa, koska näemmä edelleenkään vuonna 2023 Kazakstanin topparit eivät loista 1v1-puolustamisessa isoissa tiloissa. Mitä tulee Suomen toppareihin, toivon tosiaan heiltä pallollista rohkeutta. Ivanovilta sitä varmasti nähdään, mutta Jenseninkin on tosiaan kuljetettava lähemmäs prässilinjaa kuin Astanassa. Oikeankin sivutopparin olisi hyvä olla pallollinen, mutta koska Väisäsen syötöt eivät Sloveniassa vakuuttaneet (vaikka hän olikin väärällä puolella) ja Hoskonen on petrannut jalalla pelaamistaan, preferoisin Hoskosen kamppailupelaamista, koska en juuri tällä hetkellä näe Hoskosen ja Väisäsen pelinavaamisessa välttämättä kovin merkittävää eroa suuntaan tai toiseen.

Vieraiden avaukseen uskoisin nousevan ainakin Vorogovskiyn ja Tagybergenin. Varmaan Darabaeyvkin korvaa heikosti sijoittuneen Beysebekovin ankkurina. Ja jotenkin minulla on myös sellainen tunne, että Kuat avaisi oikeana laitakeskikenttänä, jotta Kazakstan saisi vähän tiivistettyä vielä blokkipuolustamistaan. Zaynutdinov otettiin pois vartti ennen loppua, joten voisiko hän ehkä olla tällä kertaa alempana kärkenä, kun Orazovkin ravasi itsensä uuvuksiin Parkenilla? Toivoisin ainakin näkeväni Zaynutdinov kymppipaikalla, koska ei hän laitakeskikenttänä kuitenkaan ole omimmillaan. Aymbetov avannee puolestaan piikissä melko tuoreena, kun hänetkin otettiin jo tauolla sivuun. Oikeankin wingbackin Kazakstan saattaa vaihtaa, mutta toisaalta Kairov oli aika hyvä, joten ehkä Tapalov tulee vasta toisella jaksolla sisään kuten Astanassakin.

Summa summarum, veikkaan Huuhkajien pesevän kasvot komeasti. Yläkolmikko pelaa näyttävästi yhteen pari kertaa ja joko Pukki tai Håkans livahtaa ainakin kertaalleen topparin jättämästä aukosta maalintekoon kombinaation jälkeen. Lopputulosheittoni on 2-0, vaikken pistäisi pahakseni sitä, että Zaynutdinov paukuttaisi yhden silkinpehmeän vasurimaalin lohtuna vierailijoille.

E: Toki San Marino-kotipelin 4-1-4-1:llä saisi myös korkean prässin organisoitua aika hyvin Kazakstanin 3-1-4-2:ta vastaan, jolloin Rade ankkurina loisi sen 3v2-ylivoiman pallottomana vastustajan kärkiparia vastaan ja laitapakit puolustaisivat wingbackeja. Mutta pallollisena Aymbetov ottaisi kenties vain Ivanovin jalan pois ja sitten toisella topparilla kuka se ikinä olisikaan olisi ehkä turhan iso vastuu pelinavaamisesta. Uronen ja Alho alataskuista pääsisivät toisaalta rakentamaan peliä automaattisesti 2-3-5:llä hyökätessä, mutta sitten laiturit olisivat leveällä eivätkä hyökkäämässä selustaan puolustuslinjan aukoista. Kamaran pitäisi tehdä samanlaisia aloitteita kuin kesäkuun 1-0 maalissa enkä ole varma, onko hänestä siihen kovempaa vastusta vastaan. Kairinen olisi varmaan toinen kasipaikan yksilö, joka voisi ollakin yhtä lailla pätevä välikaistalla, mutta sitten Jollen pitäisi olla pystyjuoksija ja Kairinen ruokkisi mahdollisesti häntä. Ei mahdotonta sekään. Taylor voisi puolestaan tulla penkiltä sisään kätevästi tunnin kohdalla tuomaan lisävirtaa joko keskikentälle tai laitaan.

[Salming]

Slovenia - Suomi 3-0 14.10.2023, EM-karsinnat

Slovenia 4-4-2

Sesko 11 - Sporar 9
Mlakar 15 - Elsnik 21 - Gnezda Cerin 22 - Stojanovic 20
Janza 13 - Bijol 6 - Blazic 4 - Karnicnik 2
Oblak 1

Suomi 5-2-3

Kamara 6 - Pukki 10 - Källman 9
Schüller 11 - Kairinen 14
Uronen 18 - Väisänen 2 - Ivanov 4 - Hoskonen 5 - Alho 17
Hradecky 1

Mjoo, Suomen avauksessa korostettiin toppareiden osalta kaksinkamppailuvoimaa jalkaisuuksien kustannuksella vielä enemmän kuin arvelin, joten Jensen sai tehdä tilaa Hoskoselle omaan veikkaukseeni verrattuna. Yläviisikon arvelin puolestaan asettuvan kuten Tanskaa vastaan eli Kamaran prässäävän osana ylintä linjaa, kun se julki tuli ja niin toden totta oli. Pohjanpalon penkityksestä silti yllätyin. Slovenian avauksessa Janza sai kuitenkin pitää paikkansa vasempana pakkina, vaikka hän oli kuraa Pohjois-Irlantia vastaan, joten Balkovec jäi penkille odottamaan vuoroaan. Muutoin nimet olivat odotettuja.

Slovenia pallollisena vs. Suomi pallottomana


Suomen palloton muoto asettui siis 5-2-3:een kuten pitikin. Glen ja Källman hoitivat laitapakit, Pukki yksin topparit ja pohjapari peilasi vastustajan pohjaparin. Slovenia avasi peliä tutusti 2-4-4:llä.


Mutta Kek ja pelaajisto olivat ilmeisesti puhuneet myös jostain uudesta taktisesta innovaatiosta. Ehkä se oli sitten tämä 2-3-5 avausvariaatio, jossa Elsnik jäi yksin pohjalle Suomen yläviisikon kitaan ja Gnezda Cerin liikkui valmiiksi ylemmäs linjojen väliin luomaan tasavoiman Suomen puolustuslinjaa vastaan 4v5-alivoiman asemesta. Tällöin Pukki periaatteessa tyytyi olemaan vain kiinni yksinäisessä pohjapelaajassa ja jätti molempien toppareiden jalat auki.


Ja kuten Helsingissä, välillä hyökkäyskolmanneksella Slovenian molemmat laitapakit olivat yhtä aikaa ylhäällä ja laiturit sisäänkaventaneina muodon ollessa 2-2-6.


Suomi omalla puoliskollaan valui tuttuun 5-4-1:een, kun laiturit putosivat kk-linjaan. Tauolla Pukki vaihtoi vasemmalle, Glen putosi Raden paikalle keskustaan ja Håkans korvasi Källmanin.


Ja päätösvartiksi Kanerva vaihtoi 4-4-2:een siten, että Forss oli oikealla ja Håkans vaihtoi vasemmalle.

Slovenian suoraviivainen pelinavaaminen ohi ylimpien prässilinjojen & kaaostilanteista eteneminen


Jo avausminuutilla nähtiin tuttua Sloveniaa. Se piti hetken pelivälinettä alhaalla, kunnes se pelattiin vastustajan puolustuslinjaan ilmassa kohti ylänelikkoa "riskittömästi". Se oli kaikkien tiedossa, mutta Slovenia silti loi lukuisia tontteja näistä pystysyötöistään, koska kaksinkamppailuissa se oli vierasjoukkuetta edellä kuten kaikki varmasti jo tietävät, mutta oppivaistahan noita tilanteita on silti käydä läpi jälkikäteen. Vaikka itsekin olin 5-2-3:n kannalla, ehkä 5-3-2 olisi ollut parempi valinta, koska silloin kk-linjassa olisi ollut kolme pelaajaa voittamassa kakkospalloja puolustuslinjan edessä kahden sijasta. Tai sitten olisi pitänyt suosiolla bussittaa vielä rajummin 5-4-1:lla eikä prässätä puolittaisesti korkealta 5-2-3:lla. Suomen puolikorkeassa prässissä paine pallolle jäi liian usein vajaaksi ja alaseitsikko jäi pulaan. Karsintojen avauskierroksellahan maaliskuussa ihmettelin sitä, että miksi Kazakstan vaihtoi Kansojen liigan 5-2-3:sta 5-3-2/5-3-1-1:een enkä silloin keksinyt muuta syytä kuin sen, että se halusi sillä olevan kamppailuvoimaa puolustuslinjan edessä kakkospalloissa, kun vastassa oli Astanassa Slovenia. Aika hyvin Slovenia pysyi silloin kaaostilanteissa kurissa. Toki Helsingissä Suomi raapi voiton 5-2-3:llakin, mutta Slovenia ei niin hanakasti pelannut pystyyn, vaan tanskamaisesti kuljetti puoleen kenttään ja yritti rakentaa peliä lyhytsyöttelemällä, jolloin Suomen tarkkaileva 5-2-3 muoto toimi paremmin. Palatakseni tähän näytteeseen, kotimatsissahan Pohjanpalo sulki aika hyvin Bijolin jalan ja pakotti Brekalon avaamaan enemmän peliä. Niinpä en ymmärtänyt, miksi Pukki jätti näin selkeästi Bijolin jalan vapaaksi ja salli tämän käyttää erinomaisia pystysyöttöjään. Tämä pystysyöttö olisi ehdottomasti pitänyt estää alun alkaen.


Puolustuslinjassa Suomella oli 5v4-ylivoima ja tämä tilanne vielä selvitettiin, kun Alho voitti juoksukisan Mlakaria vastaan. Kuvassa näkyy sekin, että Suomen toppareiden työnjako oli sama kuin kesäkuussakin. Hoskonen jätettiin 1v1-tilanteeseen Seskoa vastaan ja Ivanov vasemman sivutopparin (Väisänen) kanssa sitten yritti klaarata enimmäkseen pääpalloja Sporarilta, joka 1v2-alivoimaisena pysyi melko hyvin pihdeissä viimeksi.


11. minuutilla Pukki suoriutui jo paremmin ja ohjasi pelinavauksen Blazicin kautta. Kairinen ja Rade kontrolloivat Slovenian pohjapelaajat pelaamattomiin, joten valintana oli pitkä pallo.


Sporar ehti siihen ennen Väisästä. Ivanov peruutti lähemmäs Seskoa Hoskosen avuksi.


Se oli oikea valinta, koska hän purki keskityksen Seskon edestä.


Pari minuuttia myöhemmin Slovenia avaa alhaalta. Muoto on enemmän 2-4-4. Pukki on silti jostain syystä kiinni Elsnikissa eikä prässää Bijolia. Schüller oli kuitenkin alapuolella kontrolloimassa suoraa vastustajaansa, joten minusta turhaan Teemu antoi Bijolille tilaa kuljettaa näin vapaasti.


Vasta kun Bijol levitti Blazicille, Pukki irtosi prässäämään. Ikään kuin Blazic olisi ollut se pallollisesti parempi toppari, joka ei kyllä pidä paikkaansa mielestäni.


Alho oli mies paikallaan pitäen Mlakarin taas kurissa eristetyssä 1v1-tilanteessa. Samanlaisesta ristipallostahan Slovenia teki 2-0 osuman Pohjois-Irlantia vastaan, kun Stojanovic alisti Brownia ja leikkasi boksiin maalintekoon, mutta Alho ei sitä Mlakarille sallinut.


22. minuutilla Pukki vaihteeksi prässäsi terävämmin ja esti Bijolin avauksen.


Källman kipitti välikaistalta leveyteen laittamaan painetta Janzalle kohtalaisesti.


Tämä joutui siirtämään ykkösellä pallon eteen ja samalla Ivanov pumppasi hyvin vastaan ollen pallossa ennen Sporaria.


29. minuutilla Stojanovic sai vuorostaan ristipallon 1v1-tilanteeseen kuten NIR:ia vastaan. Pukki tyytyi vaihteeksi taas vain peittämään syöttöä pohjaparille jostain syystä ja Bijol sai avata rauhassa.


Uronen arvioi lentoradan ihan väärin, joten Väisänen joutui paikkaamaan.


Laukaus suoraan juoksusta pomppi niukasti ohi takakulman.


36. minuutilta seuraava näyte Huuhkajien puolivillaisesta prässistä. Pukki on nyt hetkellisesti laiturina, mutta lönköttelee vain kohti Karnicnikia. Väisänen oli kuitenkin hereillä ja irtosi sen verran hyvin Stojanocivin selkään, että pystysyöttö viimeiseen linjaan karkasi läpi Hradeckylle asti.


Pari minuuttia myöhemmin toisaalta taas prässi toimi ja Pukki ahdisti Karnicnikin haastavaan syöttöön, hyvä.


Ivanov otti kontaktin Sporariin ja voitti pallon Suomelle.


42. minuutilla oli palattu alkuperäiseen asetukseen, kun Pukki oli taas keskellä ja Glen vasemmalla. Tämä nousi puoliksi Teemun avuksi prässäämään toppareita, mutta jäi sitten ei-kenenkään-maalle, kun Oblak yhdellä chipillä ohitti ylimmän prässilinjan löytäen vapaaksi jääneen Karnicnikin. Karseaa haahuilua sinipaidoilta.


Karnicnik pääsi ilmaiseksi etenemään yli puolen kentän ja löytämään rauhassa Sporarin toppareiden edestä. Tämä aikaili sen verran, että Suomi ehti organisoitua pallon alle, mutta prässi ei taaskaan toiminut optimaalisesti.


44. minuutilta Oblakin pitkä maalipotku. Alho jätti miehensä Mlakarin Schüllerin vastuulle pääpelitaistossa, mikä oli viisasta. Radekaan ei tätä palloa silti voittanut.


Tämän oma vastinpari Elsnik jäi auki ja tuloksena oli kaaostilanteesta tietysti tutun suoraviivainen nosto selustaan kohti kärkiparia. Hoskonen jäi telineisiin Sporaria vastaan.


Ivanov oli kontrolloinut Seskon ja siksi poissa paikaltaan, joten Väisänen joutui vasemman sivutopparin paikalta tiivistämään apuun, jolloin Uroselta toistamiseen karannut Stojanovic pääsi juoksemaan vapaasti kohti maalia. Ei näin helposti yhdellä pystypallolla pitäisi silti puolustuslinjaa saada sekaisin.


Suomen onneksi Stojanovicin volley meni päin Lukea.


Pohjanpalo tuli porteista ulos hyvin 2. puoliajalle ja pakotti Bijolin hankalahkoon avaukseen heikommalla jalallaan.


Sitten oli vain kyse siitä, että Ivanov arvioi pompun väärin ja Sporar pääsi siksi palloon, jonka piti olla helppo pala toppareille.


Nopea hyökkäys päättyi sivuverkkokutiin. Tässä tilanteessa ei ollut kyse huonosta prässistä, vaan puolustuslinjan vuotamisesta kaksinkamppailussa.


Hetken päästä kuitenkin Pohjanpalon tyytyi vain estämään syötön pohjaparille ja Bijol lähetti ristipallon.


Uronen oli saanut tauolla varmastikin palautetta Stojanovicin kontrolloinnista ja oli nyt hereillä voittaen 1v1-tilanteen.


Tappiolla oli otettava jo enemmän riskiä prässissä. Pukki nosti kiinni Blaziciin ja Uronen perässä Karnicnikiin, jolloin alakertaan jäi 4v4-tilanne.


Mutta sen Suomi hoiti, kun Ivanov aavisti Sporarin liippauksen suunnan eikä Sesko ennättänyt hyökätä syntyneestä aukosta täten läpi.


62. minuutilta samanlainen tilanne. Pukki nousee Jollen avuksi kiinni toppareihin ja Slovenian alakerralla ei enää olekaan aikaa tähdätä pystysyöttöjään ikuisuutta!


Pomppineen syötön haltuunotto oli hankalaa ja Hoskonen esti täten helposti Sporarin kääntymisen. Lopulta Uronen tuli vastaan toisesta suunnasta ja Suomi voitti pallon taas keskikentällä itselleen. Jos Slovenian toppareita olisi alusta asti paineistettu tähän tapaan pelinavaamisessa, Huuhkajien iltapuhde olisi ollut helpompi.


68. minuutilla Jolle on vaihteeksi yksin vastuussa toppareista, kun Pukki pysyy Karnicnikin lähellä. Blazic ehtii vapaana topparina nostamaan melko rauhassa pallon eteenpäin.


Vipotnik alisti Ivanovia ja sitten näemme taas sen, että Urosen kontrolli Stojanoviciin on heikkoa. Pukki kuitenkin oli Karnicnikissa kiinni lähes, joten Urosen ei olisi tarvinnut olla näin ylhäällä.


Stojanovic pääsi liippauksesta etenemään boksiin ja poimi vierestä Sporarin. Onneksi kuitenkin Hoskonen ja Ivanov liukuivat eteen yhtä aikaa blokaten laukauksen. Tässä tilanteessa sekä prässi että kamppailupelaaminen alempana vuorostaan pettivät molemmat.

Leveyden käyttö ja keskitykset


Slovenia on tykännyt keskittää jonkin verran, muttei kuitenkaan yhtä hanakasti kuin jokin Montenegro tai Romania. Keskitysmäärät jäivät kuitenkin tässä pelissä vähiin, kun kaaostilanteet toivat tekopaikkoja, Suomi otti tappiolla enemmän hallintaa ja toisaalta ihan hyvin Suomi myös puolusti leveyttä, kun Slovenia hyökkäsi hitaasti. Tässäkin neljä pelaajaa oli estämässä Mlakaria ja Janzaa keskittämästä. Alho olikin pallon tiellä.


34. minuutilla ristipallolla Slovenia sai kuitenkin eristettyä Janzan 1v1-tilanteeseen Alhoa vastaan.


Aikainen keskitys meni Huuhkajien onneksi pakan läpi ja Leo putsasi sen kulmaksi.


82. minuutilta vielä kolmas Janzan keskitysnäyte. Tässäkin Suomella oli periaatteessa taas 4v2-ylivoima laidalla/välikaistalla, mutta silti pallo tuli läpi.


Onneksi sloveenit törmäsivät toisiinsa ja Kamara pääsi ottamaan pelivälineen. Mutta joo, leveyden puolustamisesta ja keskityksien ehkäisystä voi antaa aika puhtaat paperit Suomelle. Neljän miehen kk-linja syvällä puolustettaessa teki tehtävänsä niin 5-4-1:llä kuin 4-4-2:lla.

Suomen positiiviset tilanteenvaihdot


Kovin montaa vastaiskuaihiota Suomi ei illan aikana saanut. Ensimmäisessä Stojanovic rikkoi viisaasti Kamaraa eikä tämä päässyt poimimaan Pukkia ja Källmania ylempää.


11. minuutilla Kamara löytyi välikohteena hyvin, kun Ivanov oli purkanut Sporarin keskityksen.


Mutta näille karsinnoille liian tyypillisesti Pukin ratkaisu oli väärä. Hän yritti puikottaa Bijolia, mutta kaatuikin itse rähmälleen.


41. minuutilla Källman tuli jollemaisesti vastaan ja piti Bijolin selässään kuten Pohjanpalo teki kesäkuussa monesti. Pukki hyökkäsi syntyneeseen aukkoon.


Kairinen tempokuljetti ja valitsi Glenin, kun Pukilta oli aukko muurattu umpeen heti. Tuo oli hyvä valinta siis Kairiselta.


Seinäpelin jälkeen keskitys Pukille oli kuitenkin epätoivoinen, kun pelaajia oli liikaa välissä. Kehut Slovenialle loppujen lopuksi hyvästä negatiivisesta tilanteenvaihdosta.


Maagisella 69. minuutilla Håkans oli purun kohteena, mutta Janza voitti ykköspallon.


Irtopallo ajautui kuitenkin Jollelle ja kun Janza oli poissa paikaltaan, Alho hyökkäsi sinne. Hyvin tunnistettu myös Pohjanpalolta se, että missä oli vapaa tila.


Jollen upean raju spurtti syöttönsä perään vei Blazicin mukanaan ja Pugi jäi yksin taka-alueelle. Alho näki sen loistavasti.


Valitettavasti viimeistelyvolley meni Oblakin hyppysiin. Jos ennen peliä Ylen studiossa otettiin hyvin kiinni siihen, että miten hyödyntää paremmin toinen aalto vastaiskuissa, tässä se toteutui mainiosti. Jollen repivä spurtti teki tosiaan tilan Pukille ja vain maali jäi uupumaan. Ylemmässä esimerkissä toinen aalto jäi liian kauas ja Kairisen piti siksikin kokeilla epätoivoista syöttöä luukulle Pukille.

Suomi pallollisena vs. Slovenia pallottomana


Katsoin aluksi livenä, että Suomella olisi ollut maalipotkuissa vaihteeksi käytössä 2-4-4 avausvariaatio, jossa Hoskonen olisi noussut laitapakiksi ja Alho laituriksi viimeiseen linjaan hetkellisesti, mutta kyllä se kuitenkin 3-4-3 oli, sillä Hoskonen oli piilossa kuvasta jossain kulmalipun tuntumassa. Slovenia prässäsi tietysti 4-4-2:lla jättäen alas 4v3-ylivoiman. Ivanov avasi ilmassa ohi ylimpien prässilinjojen sen sijaan, että olisi syöttänyt vapaalle topparille Hoskoselle kirjaimellisesti pimeään nurkkaan. Vapaan topparin hyödyntäminen ei siis kiinnostanut.


Ylivoima oli tässä jopa 5v3, kun Elsnik putosi ajoissa Raden luota kakkospallolle. Bijol alisti rumasti Pukkia. Ehkei se 2-4-4 avausvariaatio olisi ollut huono idea, koska silloin kenttä olisi ollut täynnä 1v1-tilanteita, kun Källman olisi kaventanut painimaan Bijolia vastaan ja Alho noussut Janzan lähettyville. Pukillakin olisi ollut ehkä jotain saumaa Blazicia vastaan.


13. minuutin maalipotkussa kuitenkin vapaata topparia ilmeisesti käytettiin (ohjaaja unessa). Kuva palasi, kun Hoskonen haki kaiketi pohjapelaajaa. Mlakar jätti Alhon syöttövarjoon, joten chippi tälle olisi ollut oikea ratkaisu, mutta Arttu yritti pelata seinän kolmannelle Schüllerin kautta, joka ahdistettuna sortui menetykseen.


Ja lopulta Slovenia väänsi tilanteesta itselleen kulmapotkun, jonka jälkeinen heikko pelinavaaminen johti rankkariin, joten periaatteessa rankkarin aiheuttanut tilanne lähti rakentumaan jo tästä tapahtumaketjusta minuutti aiemmin.


Luke pyysi tutun nopeasti pallon peliin pallohenkilöltä ja pelasi varmaan lyhyen Ivanoville, joka osion ensimmäisen näytteen tavoin roiskaisi pallon eteenpäin. Joko hän tavoitteli Kamaraa viimeisestä linjasta tai sitten Urosta tuurannutta Kairista. Yhtä kaikki, pallo jäi sloveeneille.


Uronen ei ennättänyt kipittää keskikentän pohjalta takaisin omalle paikalleen ajoissa peittämään Stojanovicin keskitystä. Samalla kun Alhokin vasta palasi alemmas, Hoskonen joutui ottamaan Mlakarin kontrolliinsa ja topparit jäivät 3v3-tilanteeseen 3v2-ylivoiman sijasta. Jokainen joutui pärjäämään omillaan. Väisänen hävisi oman 1v1-tilanteensa Sporaria vastaan ja rikkoi karuin seurauksin.


Suomi joutui muutoinkin kuin vain maalipotkuissa turvautumaan pitkiin syöttöihin, joten kyllähän avaukseen veikkaamalleni Pohjanpalolle olisi ollut käyttöä. Nyt Luke kokeili vähän vuorotellen poimia eri yläkolmikon jäseniä tuloksetta.


Tässä Kamara hävisi ykköspallon Karnicnikille.


Ja hetken päästä oli Källmanin vuoro, joka kyllä voitti ykkösen, mutta pudotus meni suoraan Janzalle.


Ainoastaan yhdeksännellä minuutilla syntyi hetkellinen kaaosaihio, kun Ivanovin maalipotku laskeutui loistavasti Janzasta irtautuneelle Källmanille. Tämä oli laadukas suoritus oikeasti molemmilta.


Mutta aihio kuihtui, kun Stojanovic nappasi Pukin pudotuksen jälkeisen irtopallon.


Puolessa kentässä Suomi hyökkäsi tietysti 3-2-5:llä. Ja kuten kuvasta näkyy, yhä Slovenian vasen laituri oli se, joka tarvittaessa valui viimeiseen linjaan luomaan tasavoiman vastustajan wingbackin mukana eli Mlakarin katse on tässäkin tilanteessa puoliksi Alhossa, joka on kuvan ulkopuolella sivurajalla venyttämässä muotoa. Syvällä Slovenian muoto oli siis 5-3-2, mutta keskiblokissa vielä 4-4-2.


Ja kuten kesälläkin, kun Suomi kierrätti pallon Hoskoselle, se oli Slovenialle triggeri käynnistää prässi. Tällä kertaa kuitenkaan Sesko ei prässännyt Hoskosta, vaan Mlakarin tehtävä oli nousta ylimpään linjaan noina hetkinä ja jättää Alho silloin vain syöttövarjoon.


Tässä Arttu kuitenkin mursi linjat ajoissa ja löysi Pukin maitse, mutta haltuunotto oli kehno Blazicin puristuksissa.

Slovenian muodon sisään pelaaminen


Kotiottelussa Slovenian tiiviin muodon kahden alimman linjan väliin eteneminen oli vaivalloista muutamaa Pukin välikaistan väläytystä lukuun ottamatta eikä sinällään mikään ollut muuttunut. Keskinkertaisella pallonhallinnalla sloveeneja on hankala pilkkoa. Yksi idea oli hakea puolipitkiä chippejä puolustuslinjan eteen. Tässä Alho poimi Källmanin, joka kampesi Janzan maihin, mutta jatko karkasi Blazicille. Ruotsi ja Norjahan käyttivät ajoittain samaa lähestymistapaa Sloveniaa vastaan, kun mm. Sörloth oli välikaistalla kohdepelaajana.


Seuraavaksi Väisänen tavoitteli uudelleen Källmania, kun tämä käväisi vasemmalla luomassa alueellista ylivoimaa kuten Suomella on aika ajoin tapana ollut. Leo olisi voinut kuljettaa lähemmäskin eikä lähettää edistävää syöttöä ihan näin kaukaa.


Karnicnik oli välissä.


26. minuutillakin kaistat oli täytetty epätasaisesti ja kaikki olivat pallon puolella jättäen oikeat kaistat tyhjiksi. Eipä tästäkään Källmanin liikkumisesta vasempaan laitaan ollut sen kummempaa hyötyä, kun seinäpeli Urosen kanssa kaatui kehnokuntoiseen kenttään. Osittaista pään puskemista seinään murtautumisyritykset keskeltä olivat.


Puolen tunnin kohdalla Slovenian prässi purettiin ensimmäistä kertaa hienosti. Mlakarin syöttövarjo kastui ja Hoskonen poimi Alhon, joka pääsi etenemään.


Samalla Schüller juoksi tyhjään tilaan, kun Slovenian prässi hajosi ja puolustuslinja lähti perääntymään turhan aikaisin.


Mutta ratkaiseva puhkova syöttö Källmanille ei mennyt perille, vaan Janza oli välissä.


43. minuutilla oli taas kaaripallon vuoro kohti Källmania, mutta Janza veti tämän nurin rikkeettä, joten pudotusmahdollisuus Pukille kuivui siihen. Ideatasolla Sörloothin kopioiminen oli järkevää tuolla kentällä, mutta toteutus sakkasi.


Parin minuutin päästä vielä Ivanovin chippi löysi Källmanin, mutta Bijol ehti tukkimaan tilan Pukilta ajoissa.


Toisella jaksolla oli sentään muutoksien myötä pari potentiaalista tilannetta. Tässä Kairinen löysi taskusta Håkansin.


Janza oli viennissä Pohjois-Irlantia vastaan ja nyt jälleen. Valitettavasti matala pallo ei enää omille mennyt maalin edessä.


Tunnin jälkeen Pukki toisti saman kuin kesäkuussa pari kertaa eli saatuaan pallon jalkaan vasemmalla välikaistalla, hän livahti nopeasti eteenpäin otettuaan ensimmäisen tatsin tyhjään tilaan. Uronen venytti muotoa leveydessä ja houkutteli Karnicnikin kauas muusta puolustuslinjasta.


Mutta Karnicnik ravasi upeasti alaspäin pelastamaan tilanteen. Ehkä muutaman vuoden takainen Pukki olisi ollut vähän terävämpi askeleiltaan ja sijoittanut pallon takakulmaan tai tarjoillut tyhjiin Pohjanpalolle onnistuneesti?


71. minuutilla epätasainen täyttö toimi, kun Kamara puhkoi kk-linjan löytäen Urosen. Koko yläkolmikko oli vieressä valmiina.


Uronen jatkoi pallon Pukille.


Pukki kääntyi linjojen välissä ja kuljetti boksiin, mutta sitten realiteetit tulivat vastaan eikä seinäpeli Jollen kanssa tuottanut vetopaikkaa neljää sloveenia vastaan. Väläyksiä muustakin kuin keskinkertaisesta pallonhallinnasta siis nähtiin toisella jaksolla ja itse sijoitin omassa avauskokoonpanohahmotelmassani Pukin juuri vasemmalle ja Jollen keskelle tällaistenkin hetkien vuoksi. Kamarasta laiturina ei tällaisiin suorituksiin ole. Olen kuitenkin luottavainen, että Kazakstan murtuu, kun Pukki on alusta asti vasemmalla välikaistalla ja Glen keskikentän keskustassa puhkomassa linjoja kuten tässä näytteessä.


Paras maalipaikka tuli 74. minuutilla. Ensin Bijol seurasi Jollen vastaantulon estäen kääntymisen.


Samoin Janza teki Håkansia vastaan.


Kolmas kerta toimi. Bijol vähän uinahti ja Jolle pääsi pari askelta irti. Samalla Håkans hyökkäsi aukosta läpi.


Mutta Oblak otti voittavan pelastuksen.

Leveyden käyttö


Slovenia on puolustanut leveyttä useimmiten vain tasavoimaisesti, joten paperilla tilaisuuksia keskityksille olisi pitänyt tulla, jos laidoilla vain olisi pelaajia, jotka saavat siellä jalkansa auki 1v1-tilanteissa. Ja jo Norjahan haavoitti Sloveniaa siten, että se houkutteli laitapuolustajan irti muusta puolustuslinjasta ja sitten keskikentältä joku teki pystyjuoksun syntyneestä aukosta välikaistaa pitkin syvyyteen. Molempia keinoja Suomikin koitti. 18. minuutilla Ivanov noukki ristipallolla Urosen.


Kamara teki toivotun pystyjuoksun välikaistalta laitapakin taakse, mutta Karnicnik katkoi syötön.


Hetken päästä Uroselle kierrätettiin pallo taas ja Schüller teki aloitteen, mutta Karnickik sijoittui taas loistavasti ollen syöttölinjan välissä ja pakottaen Urosen vain palauttamaan alas. Kehut valkopaidalle siitä.

37. minuutilla puolittaisessa tilanteenvaihdossa Pukille saatiin luotua 1v1 ja Uronen jatkoi matkaansa boksiin eristäen Pukin laidalle.


Mutta Janza piti Källmanin aisoissa.


Toiselta jaksolta jäi mieleen vain tämä Alhon kukkupallo 1v1-tilanteesta. Se oli osoitteeton.

Slovenian selustaan pelaaminen


Odotetusti juurikaan suoraan selustaan ilmassa Suomi ei tässäkään pelissä pelannut, vaan yritti ensin edetä muodon sisään ja sitten boksin reunalta antaa sen puhkovan syötön viimeisen linjan taakse. Toisella jaksolla kuitenkin muutaman kerran alakerrasta haettiin Pukkia ja Håkansia linjan takaa, mikä oli piristävää. Hoskosen pystypallot olivat osoitteettomia, mutta tässä Väisänen poimi kauniisti Håkansin illan parhaalla syötöllään.


Blazic ehti kipittää kuitenkin Håkansin kiinni juuri ajoissa. Muita onnistumisia ei tullut, joten niitä on turha kuvakaapata.

Slovenian positiiviset tilanteenvaihdot


Seitsemännellä minuutilla epäonnistunut pitkä pallo kääntyi nopeasti kohti omaa maalia kuten Pohjois-Irlannille kävi muutamaan otteeseen sen vierailulla Sloveniassa. Pukki ei ole kohdepelaaja ilmassa ja hävisi ykköspallon kuten Price monesti.


Kaaoksessa pallo jäi Slovenialle. Gnezda Cerin kyykytti Kamaraa ja Kairista.


Schüllerilla oli liikaa syöttösuuntia peitettävänä, kun vastaprässi ylempänä petti. Elsnik löytyi vapaana puolustuslinjan edestä.


Janzan keskitys purettiin.


Kakkospallon Stojanovic laukoi yli boksin reunalta, joten puolittaisen maalipaikan Slovenia kuitenkin loi. Sentään enempää pitkät pallot eivät omiin kääntyneet näin herkästi.


18. minuutilta otos, kuinka Slovenia lähti vastaiskuun saatuaan riiston sen oikeassa laidassa. Stojanovic on pelaaja, joka pystyy kuljettamalla ohittamaan vastaprässin, joten oli hyvä, että hänet yritettiin pysäyttää heti useammalla miehellä. Sesko teki tutusti liikkeen heti syvyyteen ja normaalisti kyllä Stojanovic pelaisi hänelle läpisyötön, mutta nyt siihen ei ollut tilaa, kun Suomi vastaprässäsi erinomaisesti. Kehut siitä Huuhkajat-laumalle.


Vaikka Uronen joitain kertoja uinahti Stojanovicia vastaan, pidin hänen vastaprässäämisestään. Tässä Sesko pysähtyi kuin seinään ja toisella jaksolla tunnin jälkeen oli samankaltainen tilanne, jossa Urosen aggressiivinen vastaprässi esti vastaiskun alkuunsa.


27. minuutilla Slovenia meni 2-0 johtoon vastaiskusta. Kuten tiedettyä, Ivanov menetti pallon pahassa paikassa, joten Suomella ei ollutkaan viiden pelaajan puolustusvalmiutta hidastamassa vastaiskuja ja lisäksi kurinalaisesti alasjuoksevia wingbackeja käytettävissään, vaan tilanteesta muovautui 2v2-asetelma menetyksen jälkeen.


Hoskonen yritti vastaprässätä heti pallon takaisin, mutta oli myöhässä ja Sesko karkasi läpi. Kaipa tuo oli ihan oikea valinta peruuttamisen sijaan, kun tiedossa oli, ettei Slovenia aikaile pystysyöttöjen kanssa riistojen jälkeen. Katko ei vain onnistunut.


Viimeistely alakulmaan oli yksi näiden EM-karsintojen kauneimmista, kun suoraan juoksusta hän paukutti pomppineen pallon verkon perukoille. Slovenia kaksi, Suomi nolla.


70. minuutilta vielä yksi poiminta. Kamaran hukattua pallon Slovenia taas sille tyypillisesti pelasi heti selustaan aloitteen tehneelle kärjelle.


Vipotnik oli kuitenkin paitsiossa ja 3-0 jäi syntymättä. Selustan puolustaminen oli tässä sitten aika heikkoa menetyksen jälkeen.

Erikoistilanteet


Slovenian kulmissa pallolla oli tietysti GC. Variaationa oli jopa 4+3, jolla saatiin sidottua Pukkia lukuun ottamatta kaikki suomalaiset vartiointipuuhiin. Toki aluepuolustajia oli tutut kaksi eli Ivanov ja Källman.


Slovenian tapana on ollut, että joku juoksee etualueelle palloa vastaan. Vitosen alueen nelikosta se oli Stojanovic eikä Uronen pysynyt kunnolla perässä. Samalla Pukki herpaantui ja lyhyen variaation tarjonnut Mlakar juoksi pelattavaksi boksiin.


Toki jonkun verran Pukki ehti vielä häiritsemään laukausta ja se meni ohi etukulman. Hieno kuvio, mutta entistä paremmin Suomen olisi pitänyt olla hereillä etualuejuoksun kanssa, koska se on toistunut joka matsissa.


35. minuutilla haettiin sitten ykköskohde Bijolia suoralla keskityksellä. Kotipelissä Hoskonen jäi hänestä kahdesti jälkeen tai blokkien taakse jumiin ja sama toistui, mutta Suomen onneksi Jaka laukoi hutipotkun.


Lisäajalla peli oli 3-0, vaikka Slovenialla oli vain kolme kohdetta boksissa ja Suomen aluepuolustuskaksikko hoiti homman rutiinilla Ivanovia tuuranneen Forssin putsattua ykköspallon.


Kairinen kuitenkin hävisi oman 1v1-tilanteen tylysti boksin reunalle Janzalle kakkospallossa ja tämä sijoitti takakulmaan tarkasti. Slovenia kolme, Suomi nolla. Tämä oli jo toinen kohtalokas erikoistilannemoka Kairiselle näissä karsinnoissa Parkenin voittomaalin kylkeen. Ja Höjbjergin kaukolaukausmaaliinkin hän oli osasyyllinen, joten isoja oppirahoja hän vielä maksaa puolustussuuntaan, ikävä kyllä. Ja sama pätee Hoskoseen, jonka on pelastanut toistaiseksi se, että hänen hävityistä 1v1-tilanteista ei ole vain soinut omissa, mutta minusta tuntuu, että on vain ajan kysymys, koska niin käy.


Suomi ei ollut oppinut kesäkuun kulmistaan hirveästi mitään, vaan edelleen ne putosivat turhan lähelle etutolppaa, jossa tiedettiin vuorenvarmasti olevan Seskon tai Sporarin niitä purkamassa jollemaisesti. Takana toki odotti kolme kohdetta, mutta heille asti pallo ei koskaan tullut. Boksin reunalta sitten toki Uronen paukutti päin pelaajamassaa ja Suomi sai toisen kulman putkeen, jossa lopputulema oli sama.


Vasta kolmannen kulman Kairinen sai etualueen yli keskelle boksia ja heti tuloksena olikin maalipaikka. Pohjanpalo suti kuitenkin pallon Oblakin hanskoihin.

[Salming]

Suomi - Kazakstan 1-2 17.10.2023, EM-karsinnat - Bakhtiyar Zaynutdinovin historiallinen ilta

Suomi 5-2-3

Taylor 7 - Pohjanpalo 20 - Pukki 10
Kamara 6 - Kairinen 14
Håkans 11 - Jensen 3 - Ivanov 4 - Hoskonen 5 - Alho 17
Hradecky 1

Kazakstan 5-3-1-1

Samorodov 10
Orazov 20
Tagybergen 8 - Beysebekov 21 - Zaynutdinov 19
Vorogovskiy 11 - Alip 3 - Marochkin 22 - Bystrov 4 - Kairov 13
Shatskiy 12

Kazakstanin avaus oli sille melko hyökkäävä kuten Parkenillakin, kun laitakeskikenttinä olivat Tagybergen ja Zaynutdinov sekä ylempänä vielä luottomies Orazov ja Samorodov, johon Adiev uskoi Aymbetovia enemmän. Minulle tärkeintä oli vain Zaynutdinovin avauspaikka, kun viimeksi hän ei Helsingin reissulla ollut mukana kaksi vuotta sitten. Veikkasin Kuatia ja Darabayevia kk-linjaan, mutta he jäivät penkille.

Luulin jo hetken Suomen heittäneen viiden alakerran roskiin, jolloin ennakkospekulaatiot olisivat menneet taas vihkoon eikä Jensen laitapakkina Kairovin nopeutta vastaan kuulostanut hyvältä, mutta paljastihan Rive onneksi sitten Håkansin olevan vasen wingback. Se kuulostikin paljon loogisemmalta, koska Kazakstan olisi muuten saanut automaattisesti vapaan sivutopparin, jonka kautta avata peliä, kun kärkipari olisi 2v3-alivoimainen, jos Suomi olisi ollut pallottomana puhtaasti 4-4-2:ssa.

Suomen lämmittelyssä ilmeni se, että Pukki aloittaisi oikealla ja Taylor vasemmalla yläkolmikossa. Kazakstanin lämmittelyssä pienpelissä takasuoralla Zaynutdinovin pehmeät syötöt, sopiva painavuus ja syöttörakojen löytö maitse vakuuttivat, mutta boksin reunalta koutsin pudotuksista vain yksi kuti neljästä upposi ja muut vasuripommit kellertävissä nappiksissa menivät ohi suoraan tai veskarin käsien kautta.

Vaihdot eivät kazakkien ryhmitystä muuttaneet. Kuat korvasi toisen jakson alussa ankkurina Beysebekovin. Ehkä Darabeyevilla oli jokin kolhu, kun hän jäi penkille. Viitisen minuuttia ennen loppua puolestaan Aymbetov tuli piikkiin, Skvortsov wingbackiksi, Tapalov kasipaikalle ja Erlanov toppariksi Bystrovin pidettyä jalkaansa. Suomikin pysyi 5-2-3:ssa 88. minuutille saakka, jolloin muoto muuttui ultrahyökkääväksi 4-4-2:ksi, jossa Uronen ja Soiri olivat uudet laitapakit Alhon ja Jensenin tilalla. Kymmenisen minuuttia aiemmin Kanerva vaihtoi sisään tuoreet laiturit Källmanin ja Forssin ja 4-4-2:een siirryttäessä Benjaminista tuli luonnollisesti toinen kärki. Lopputulos ei tietysti ollut häävi ja oman iltani kruunasi vielä telottu varvas, kun ahtaissa penkinväleissä kenkäni jäi edellä istuneen istuimen väliin tämän väistettyä muita ja istahdettua sitten takaisin paikalleen.

Kazakstan pallollisena vs. Suomi pallottomana

Kazakstan avasi alhaalta enimmäkseen 3-4-3/3-4-1-2 muodolla, jota se käytti Pohjois-Irlannissakin. Silloin Zaynutdinov nousi viimeiseen linjaan oikeaa välikaistaa pitkin oikeaksi laituriksi. Samorodov liikkui vasemmaksi laituriksi ja Orazov oli ikään kuin valeysi tullen palloa vastaan. Tässä pelissä useimmiten nähty variaatio oli se, että Zaynutdinov oli ikään kuin kymppipaikalla pallollisessa vaiheessa ja Orazov-Samorodov kaksikko jäi roikkumaan Suomen puolustuslinjaan selustajuoksuvalmiuteen. Usko siihen, että yläkolmikko taikoisi keskenänsä maalipaikkoja etenemällä nopeasti kohti maalia syötön saatuaan oli yhä voimissaan. Välillä toki Kazakstanin yläkolmikon paikat elivät ja mm. Orazov tuli keskellä palloa vastaan kuten Pohjois-Irlannissa, mutta kaksi heistä roikkui aina puolustuslinjassa sivutoppareiden kohdalla ja kolmas oli sitten Suomen pohjaparin ja toppareiden välisessä tilassa kohdepelaajana chipeille tai tuli välillä hänkin roikkumaan viimeiseen linjaan ja luomaan tasavoiman Suomen topparikolmikkoa vastaan 2v3-alivoiman asemesta.

Suomi kuitenkin prässäsi korkealta kenties paremmin kuin koskaan Kanervan aikakaudella. Se sai lukuisia katkoja avauspuoliajalla Kazakstanin puoliskolla tai viimeistään keskiviivalla, kun tiivis ja aggressiivinen miesorientoitunut prässi teki Kazakstanin pelinavaamisesta suoranaista h*lv**iä eikä vieraiden yläkolmikko päässyt hakemaan nopeita kombinaatioita puolustuslinjan edessä ja pelaamaan siitä selustaan. Toitotin ennen peliä sitä, että varsinkin sivutoppareihin tulee kohdistaa raju prässi, koska heidän kauttaan Kazakstan haluaa peliä enimmäkseen avata ja pelata pystypalloja viimeiseen linjaan. Mutta Suomi esti sen alusta asti loistavasti! Roolitus oli se, että painoton wingback jäi toppareiden vierelle luomaan yhden miehen ylivoiman (4v3) Kazakstanin yläkolmikkoa vastaan. Useimmiten se oli Alho, joka jätti Vorogovskiyn vapaaksi pelaajaksi, koska Kazakstan yritti vähän yllättäen avata peliä enemmän oikean laidan kautta. Suomen painollinen wingback ja viisi ylintä pelaajaa prässäsivät tiukasti iholta kazakstanilaisia ja pakottivat vieraat vaikeisiin ja osoitteettomiin roiskaisuihin. Yläkolmikko hoiti topparit ja Kamara-Kairinen kaksikko sitten oli Beysebekovin ja Tagybergenin selissä kiinni estäen käytännössä näille pelaamisen, koska Kazakstanin toppareilla ei riittänyt rohkeus edes syöttää heille pelintekoalueelle negatiiviseen peliasentoon, vaan pitkät pallot tulivat selkärangasta. Håkans myös oli lähellä Kairovia eikä tällekään ollut oikein järkevää pelata sivurajalle. Ehkä se yllätti, että Jolle ei alkuun ollut kiinni toisessa pohjapelaajassa ja jättänyt Marochkinin jalkaa auki kuten Tanska teki ja kuten viime kohtaamisessa useimmiten oli sovittu, vaan hänkin alusta asti hiillosti keskitopparia.

Heti ensisekunneilla Taylor prässäsi mahtavasti sivutoppari Bystrovia peittäen syöttökulmat keskelle, joten tämän hankalan pystysyötön samaa kaistaa pitkin ilmassa Suomen puolustuslinja klaarasi helposti, kun Ivanov alisti Orazovia. Kahden minuutin jälkeen puolestaan Pukki oli terästäytynyt prässäämisessä, ahdisti Alipin aina lähes kulmalipulle asti ja seurauksena oli epäonnistunut avaus sivurajasta yli, bravo. Ja tovi myöhemmin Bystrov kyllä löysi keskikentältä Tagybergenin, mutta tälläkin oli vastinpari selässä ja todella hätäinen yhden kosketuksen jatko eteenpäin katkesi Suomen puolustuslinjan kamppailuvoittoon. Tuntui siltä, että vasta vartin kohdalla Suomen korkea prässi vähän hellitti hetkeksi ja Jolle jätti sen verran etäisyyttä Marochkiniin, että tämä sai pallon kerrankin nostettua selkeästi Suomen kenttäpuoliskolle saakka, mutta silloinkin Håkans voitti sivurajalla Kairovin kaksinkamppailussa. Kun koko Suomen kenttäpelaajistokymmenikkö oli parhaimmillaan keskiviivan ja vastustajan boksin välissä tiiviisti, Kazakstanin topparit eivät vain lyhyessä aikaikkunassa löytäneet vapaata pelaajaa, vaan Suomi voitti epätarkkojen nostojen jälkeen lähes kaikki 1v1-tilanteet päästen yläalueriistoistaan useamman kerran jopa puolittaisiin tilanteenvaihtoihin. Painoton wingback eli useimmiten Vorogovskiy olisi ollut auki, mutta jostain syystä hänen kauttaan peliä ei avattu kuin kerran, jolloin Pukki ravasi hyvin Alipin luota häneen, kun Alho oli alhaalla luomassa sen yhden miehen ylivoiman. Seuraavassa maalipotkussa sitten Teemu viittelöikin Alhoa nostamaan ylemmäs ja Håkans putosi toisella laidalla alemmas heti. Kollektiivi toimi.

Jo avauskympin lopussa Kazakstan kokeili muuttaa avaamistaan, kun se ei kertaakaan ollut päässyt hallitusti Suomen puoliskolle. Maalipotkuissa Bystrov nousi keskikentän pohjalle ja Tagybergen neljänneksi pelaajaksi ylös luomaan tasavoiman Suomen toppareita ja toista wingbackia vastaan. Muoto oli siis 2-4-4, mutta eipä sekään juuri auttanut vieraita voittamaan enempää kaksinkamppailuita tai kakkospalloja. Sitä seuraava ratkaisu oli lopettaa lyhyet avaukset ja Shatskiy kiskoi hetken aikaa vain pitkiä siivuja eli Kazakstan palasi kohti vanhaa identiteettiään, jolloin lähes kaikki maalipotkut annettiin pitkinä. Ongelmattomia eivät nuo pitkätkään maalipotkut olleet, sillä 44. minuutilla Hoskonen puski voittamansa ykköspallon eteenpäin. Se meni Alipille, jonka pudotus oli vähän vajaa ja Taylor meinasi päästä väliin ennen vastaantullutta Shatskiyta.

Sekin on mainittava, että Suomikin muutti prässiään avausjakson edetessä siten, että Kairinen putosi alemmas merkkaamaan Zaynutdinovia toppareiden edestä, jolloin Pohjanpalo putosi Marochkinin luota kiinni toiseen pohjapelaajaan Kamaran hoidettua yhä toisen. Useimmiten Pohjanpalon vastuulla oli Beysebekov, kun Kamara huolehti Tagybergenista. Mutta ei Pohjanpalo lopettanut Marochkinin häirintää, vaan jätti vain Beysebekovin syöttövarjoon niinä hetkinä, kun piti spurtata kohti keskitopparia. 21. minuutilla Kairinen luki hyvin chipin kohti Zaynutdinovia ollen siinä välissä toppareiden edessä. Kamara käänsi irtopallon nopeasti pystyyn Pohjanpalolle ja Taylor jatkoi seinän kolmannelle, kun Alho yllätti nousullaan ensin 10-alueelle ja siitä vielä selustaan asti toppareiden Marochkinin ja Bystrovin jättämistä aukoista. Ainoastaan viimeistely-yritys läpiajosta epäonnistui, kun Shatskiy tuli hyvin vastaan. Tuo oli hyvin maehlemainen nousu ja Tanska-Kazakstan -tekstissähän toivoin Suomenkin wingbackeilta yllättäviä ja satunnaisia liikkeitä vastustajan muodon sisään. Tuossa sellainen saatiin, kiitos siitä.

Sen jälkeen, miten kiitettävästi Suomi prässäsi ylhäältä kollektiivisesti 1. puoliajalla, en olisi kuvitellutkaan, että toisen jakson jälkeen Kanervaa oltaisiinkin vaatimassa ulos tappion jälkeen. Toisenkin jakson alussa vielä korkea prässi tuotti pari-kolme laadukasta maalipaikkaa, kun Kazakstan jatkoi 3-4-3/3-4-1-2 variaatioillaan pelin avaamista sekä maalipotkuissa käytti myös 2-4-4:ta. 51. minuutilla Beysebekov sössi Kamara selässään keskikentän pohjalta pelivälineen suoraan Pukille, joka aikailtuaan laukoi lopuksi päin Alipia. Välitön syöttö Jollelle olisi ehkä vapauttanut tämän parempaan maalipaikkaan. Negatiivisissa peliasennoissa Kazakstanin pelaajat ovat ennenkin menettäneet palloja omalla kenttäpuoliskollaan ja vaikka se on vuosi vuodelta vähentynyt, vieläkään taitotaso ja pallovarmuus eivät ole jokaisella yksilöllä maailmanluokkaa ja Beysebekov on yksi ongelmatapauksista. Minuutti aiemmin 2-4-4 variaatiossa Bystrov puolestaan menetti pallon sivurajalle ajauduttuaan Kamaran tiukkaa prässiä vastaan ja riiston jälkeen Håkans eteni boksiin Taylorin pystysyötöstä, mutta päätyrajalta hän ei mitään mainittavaa enää saanut aikaan. Lisäksi on mainittava tilanne, jossa toistamiseen Kairinen oli välissä Zaynutdinoville tarkoitetussa nostossa. Kamara jatkoi taas irtopallon heti eteenpäin kohti yläkolmikkoa ja Taylorin siirrosta Pohjanpalo laukoi boksin reunalta ulkosyrjällä ohi kehikon. Muutoin Kazakstan jatkoi pitkän pallon viljelyä ja voitti ehkä vähän enemmän kaksinkamppailuita kuin avausjaksolla ja pääsi siten muutamista kaaostilanteista hetkeksi etenemään hyökkäyskolmannekselle, muttei Suomella suurta hätää ollut. Toki samalla intensiteetillä Suomikaan ei enää jaksanut ottaa ylhäältä kiinni ja Kazakstanin topparit saivat siksikin aikaa tähdätä pystysyöttönsä paremmin. Ehkä yläkolmikosta olisi pitänyt vaihtaa pelaajia viimeistään 70. minuutilla.

Suomen kenttäpuoliskolla rakenteluvaiheessa Kazakstanin hyökkäysmuoto muuntui monesti tuttuun 3-1-4-2:een, jota se on käyttänyt eniten näissä karsinnoissa. Beysebekov jäi selvemmin ankkuriksi yksin ja Tagybergen nousi vasempaan ylätaskuun omalle paikalleen. Zaynutdinov täytti oikean ylätaskun ja Orazov hääräsi aika vapaasti Samorodovin alapuolella. Suomi puolusti syvällä tutusti 5-4-1:llä, mutta eipä se kovin paljoa siihen joutunut vajoamaan, kun 5-2-3 johti niin usein pallonriistoon. Joitain aihioita Kazakstanilla oli edetä Suomen muodon sisään, mutta todella lyhyiksi hetkiksi ne jäivät enkä oikeastaan muista näin jälkikäteen yhtäkään suoranaista tilannetta, jossa Suomen muoto olisi keskeltä puhkottu kombinaatiolla linjojen väleissä. Astanassa Tagybergen puolestaan kävi aika monesti muodon ulkopuolella hakemassa pallokosketuksia ja rakensi sieltä peliä, mutta nyt hän ei niin tehnyt, kun jo avausvaiheessa hän oli toisena pohjapelaajana toisin kuin viimeksi, jolloin hän oli avausvaiheessa ylempänä keskikenttänä kasipaikalla, joten hänen roolinsa pallollisessa vaiheessa oli ikään kuin keikautettu sitten viime kohtaamisen.

Avausjaksolla Kazakstan sai yhden sivuvapaapotkun siten, että Zaynutdinov löytyi sivurajachipillä oikeasta ylätaskusta ja Ivanov puolusti hitusen myöhässä eteenpäin, jolloin Z:lla oli aikaa pudottaa rintakehällään peliväline Beysebekoville, jota Kairinen rappasi jaloille. Ei tuossakaan silti tilaa ja aikaa linjojen välissä ollut mihinkään kääntymiseen Zaynutdinovilla. Puolen tunnin kohdilla puolestaan Beysebekov yritti poimita Tagybergenia välikaistalta, mutta Kairinen esti välittömästi kääntymisen. Avausjakson lopussa puolestaan Orazov pääsi puoliksi kääntymään toppareiden edessä ja Samorodov yritti livahtaa puolustuslinjan taakse, mutta kääntösyöttö jäi vajaaksi. Kazakstan ei toki muutenkaan hauo juuri palloa hitaissa hyökkäyksissä, vaan pyrkii etenemään heti, kun siihen on vähänkin mahdollisuus, joten siksikin vähissä yritykset edetä linja kerrallaan Suomen muodon sisään olivat. Kuitenkin kun paikallinen U. Nissilä eli Orazov löytyi vain kerran avausnelivitosella vapaana kahden alimman linjan välistä, blokkipuolustamisen voi sanoa toimineen erittäin hyvin. Eikä tämä hän kyllä toisellakaan jaksolla sen paremmin päässyt linjojen välissä operoimaan laajalla säteellä liikkumisesta huolimatta. Samoin mieleen jäi tilanne jakson puolivälissä, kun Zaynutdinov pääsi kyllä kääntymään oikeassa ylätaskussa kasvot kohti maalia Kamaran jätettyä etäisyyttä, mutta sen jälkeen siirto Samorodoville oli tulokseton, kun Jensen pumppasi eteenpäin ja pakotti tämän levittämään laitaan kombinaation sijaan. Ylätaskutkin Suomi siis tukki hyvin.

Kun Kazakstan sai pallon leveyteen wingbackeilleen, nämä hakivat tutusti aikaisia keskityksiä, mutta Alho peitti ne Vorogovskiylta aika hyvin avausjaksolla siten, ettei tämä edes lähtenyt yrittämään. Eräs haltuunotto myös ristipallon jälkeen karkasi yli sivurajan. Toisella laidalla Håkansin lievät puutteet alaspäin näkyivät ehkä siinä, että Kairov sai vähän helpommin jalkansa auki kuin Vorogovskiy Alhoa vastaan, mutta boksipuolustaminen toimi keskityksissä ihan OK. Muistan ainakin Alhon purkaneen yhden keskityksen taka-alueelta avausjakson puolivälissä ja Ivanovkin oli lonkeroineen välissä pari kertaa joskus tunnin tienoilla siivoten yhden keskityksen kulmapotkuksi. Tutusti Kazakstanilla oli keskityksissä vähintään kolmekin kohdetta boksissa.

Mitä tulee selustajuoksuihin, Zaynutdinovin kautta oli tarkoitus ruokkia kärkiparia. Kahdeksannella minuutilla hän löytyi vapaana rajaheitossa ja teknisyytensä ansiosta haltuunotto oli priimaa. Zaynutdinov pääsi jatkamaan rintakuoletuksestaan pallon heti puolustuslinjan taakse Samorodoville, mutta Jensen hidasti tämän. Takaviistosyöttö boksin reunalle takaisin kohti Z:taa ei onnistunut, kun Kairinen pääsi väliin, mutta tuo niin klassinen Kazakstanin hyökkäys kuin olla ja voi, koska pallo vain pelattiin alhaalta kohti yläkolmikkoa ja nämä juonivat sitten keskenään puolittaisen tekopaikan. Lisäksi kertaalleen muistaakseni Kazakstan löysi Zaynutdinovin joskus 42. minuutilla puolipitkällä syötöllä ja tämä liippasi pallon viereen Alhon vapaaksi jättämälle Vorogovskiylle, jolla olisi ollut sauma vapauttaa kärkipari juoksuun, mutta näytti siltä, että kun Suomen topparit kontrolloivat jälleen 3v2-ylivoiman turvin Kazakstanin hyökkääjiä, Vorogovskiy tyytyi syöttämään vain puolustuslinjan etupuolelle Orazovin jalkaan. Toisenkaan puoliajan muutamista aihioista ei tullut tulosta, vaan pystysyötöt päätyivät Suomen alakerran haltuun.

Minusta kuitenkin Adievin tähän peliin keksimässä virityksessä/hienosäädössä voisi olla potentiaalia tulevaisuudessa, koska Zaynutdinov on ihan hyvä kohdepelaaja tuollaisille puolipitkille chipeille toppareiden etupuolella ja melko nopeita pystyynjuoksijoita Kazakstanin yläkerrassa kyllä riittää, joita Zaynutdinov jos joku pystyy ruokkimaan. Toki Tagybergenkin voisi olla yksi mahdollisuus, mutta hän on ehkä vähän turhan pehmeä kuitenkin kaksinkamppailuissa. Okei, Kairinenkin riisti pari palloa vaivatta Zaynutdinovin etupuolelta, mutta silti tilannekovuudessa on iso ero Z:n hyväksi ja hän pystyy pyörähtämään oman suoran vastustajansa ohitse ennen kaikkea toisin kuin Tagybergen, jolle pitää saada pallo jalkaan kasvot kohti maalia.

Palatakseni vielä selustapalloihin, Kazakstanin pelitavassahan ovat olleet myös juoksupallot wingbackeille vastustajan wingbackien taakse ja sellaisesta syntyi mm. 3-1 kavennus Parkenilla. Toisen jakson alussa oli pari hyvää yritystä, kun Kairoville lähetettiin selustaan juoksupallo ja Håkans oli jälkimmäisellä kerralla askeleen verran perässä, mutta sai kuitenkin revittyä sen verran, että Kairov ei ollut kunnon tasapainossa eikä osunut täten edes palloon takatolpalla, vaan törmäsi Hradeckyyn. Tuo tilannehan rakentui siten, että Zaynutdinov löytyi vapaana kärkiparin alapuolelta, hän pyörähti ja levitti varsinaiselle vapaalle pelaajalle Vorogovskiylle, joka sitten jatkoi eteenpäin laitaan hakeutuneelle Samorodoville ja tämän takatolppakeskitys oli painava, joten tuon Zaynutdinov-Vorogovskiy -yhteyden toimiessa Kazakstan pääsi ehkä parhaiten hallitusti pois prässin alta. Ensimmäisessä tilanteessa puolestaan Tagybergenin bravuuriristipallossa Håkans oli myös hereillä ja kukisti pääpallossa Kairovin. Eli ainakin Skovia paremmin Håkans selvisi alaspäin Kairovia vastaan ja annan siten hänelle puhtaat paperit puolustustyöskentelystä.

Kaukolaukauksetkin olivat tietysti yksi vierailijoiden tavaramerkki vastustajan puolustuksen murtamiseen. Tagybergenin potkutekniikkaa olen ihaillut viimeiset kolme vuotta kaikissa katsomissani Kazakstanin matseissa, joten hänen ylärimaan kolahtaneen kaukolaukauspommin näkeminen oli kieltämättä yksi illan kohokohdista. Hradeckykin haroi vain tyhjää käsinensä. Tilannehan rakentui siten, että kun tunnin jälkeen Suomen korkea prässi oli jo selvästi rakoilevampaa, Alip taisi olla se, joka ohitti ensin väsähtäneen Pukin ja sitten Vorogovskiy löysi sivurajalta murtavalla syötöllä puolustuslinjassa roikkuneen Orazovin, tämä pudotti Zaynutdinoville ja samalla keskikentän pohjalta Tagybergen liikkui tyhjään tilaan vetopaikkaan, joten tuossa kaksinkamppailupelaaminen oli kesyä ensimmäiseen tuntiin verrattuna. Avausjaksollakin taisi olla yksi kaukolaukaus, josta Luke merkkautti yhden harvoista torjunnoistaan, kun veto tuli suoraan syliin.

Suomen positiivisista tilanteenvaihdoista suurin osa tuli yläalueriistoista hyvän korkean prässin myötä ja niitä on jo läpikäyty ylempänä, joten lopuksi voisi perata muutaman syvemmältä lähteneen vastaiskun. Pidin siitä, että niissä Pukille saatiin eristettyä useamman kerran isoon tilaan 1v1-tilanne Alipia vastaan, koska Kazakstanin topparit eivät tuollaisista ison tilan 1v1-tilanteista nauti ollenkaan. Priima-Pukki olisi todennäköisesti päässyt Alipista ohi kerran tai toisenkin, mutta tässä pelissä niin ei tapahtunut ja nuoruus vei voiton kokemuksesta. Esimerkiksi 53. minuutilla Taylor syötti riistosta heti pystyyn ja Alip oli alimpana pelaajana Pukkia vastassa, mutta pallo hukkui tämän jalkoihin eikä sitten edes enää edistävä syöttö leveyteen Håkansille onnistunut. Karsinnoille tyypillisesti Pukin viimeiset ratkaisut jättivät siis toivomisen varaa eikä hän toki ollut ainut, vaan sama leimasi noita korkean prässin tuloksena tulleita vastaiskusaumoja. Toiselta jaksolta jäi mieleen eräs vastaisku, jonka Kazakstan sai jo jotenkin hidastettua kulmalipulle, mutta kahden pelaajan välistä Kamara vielä löysi boksin reunalta Taylorin, jonka laukaus meni kuitenkin ohi etukulman. Sinällään Kazakstanin keskikentästä ei mielestäni juostu läpi siten kuin pahimmillaan, mutta tuossakin tilanteessa sellainen vanha perisynti osittaisesta lepsuudesta ja kurittomuudesta menetyksen jälkeen näkyi, vaikka pallon alle kirmasikin seitsemisen pelaajaa kuten Parkenilla. Summa summarum, jostain vastaiskusta olisi pitänyt naulata se toinen maali ja paketoida sillä matsi, kun aihioita oli lukuisia.

Suomi pallollisena vs. Kazakstan pallottomana

Suomi avasi alhaalta 3-4-3 muodolla. Kazakstan puolusti syvällä tutulla 5-3-1-1:lla, mutta korkeaan prässiin liittyivät kärkiparin seuraksi mukaan aktiivisesti niin eritoten Zaynutdinov kuin myös Tagybergenkin. Beysebekov jäi tutusti makaamaan ankkurina vain puolustuslinjan eteen ja suojaamaan toppareita. Suomen alaviisikkoa (topparit + Kamara-Kairinen) Kazakstan prässäsi pitkälti 4v5-alivoimaisena. Perustyönjako oli se, että Samorodov sulki Ivanovin jalan, Orazov hoiti Kairisen, Zaynutdinov nosti kiinni Kamaraan ja Tagybergen sitten prässäsi Hoskosta. Avausjaksonkin aikana kuitenkin paikat elivät jonkun verran ja monesti esim. kävi niin, että Tagybergen väijyikin Kairista ja Orazov prässäsi Samorodovin apuna toppareita. Useimmiten Suomen vapaaksi toppariksi jäi Jensen, koska Zaynutdinov oli tosiaan ohjeistettu kiinnittämään eniten huomiota Kamaraan. Ehkä numerotermein ilmaistuna 5-1-4/5-1-2-2 on oikea ilmaus Kazakstanin korkeasta prässistä.

Astanassahan Aymbetov hoiti piikkinä Ivanovin, laitakeskikentistä Kuat prässäsi Jenseniä ja Tagybergen nosti alemman kärjen Zaynutdinovin seuraksi kiinni toiseen pohjapelaajaan, jolloin Hoskonen jäi vapaaksi toppariksi, joten sikäli sinipaitojen tapa prässätä korkealta ei ollut muuttunut oleellisesti kuin siten, että mieluummin tosiaan he vielä avausjaksolla jättivät sivutoppareista Jensenin rauhaan Hoskosen asemesta. Toki saihan Astanassakin Hoskonen osansa prässistä, kun Tagybergen oli kahden tulen välissä ja ravasi pohjapelaajan ja Hoskosen väliä keskittyen kuitenkin enemmän ensiksi mainittuun. Tässä matsissa Tagybergen oli vähän konservatiivisempi kuin viimeksi, sillä hän jäi jopa pari kertaa maalittomassa tasatilanteessa vain lähemmäs Beysebekovia ja Orazov sai ravata niin Kairisen kuin Hoskosen välillä, jolloin muoto oli enemmänkin 5-2-3 kuin 5-1-4. Sen verran Adievkin kunnioitti kuitenkin Suomen kotikenttää, että Tagybergen ei ihan niin aggressiivisesti irronnut eteenpäin kuin Zaynutdinov, vaan antoi Hoskosellekin happea satunnaisesti, mutta varsinkin tappiolla Tagybergen oli kyllä sitten toisteisesti osana ylänelikkoa eikä ottanut enää lepovuoroja. Kazakstanin korkeaan prässiin kuului myös tutusti se, että painollinen wingback nousi sivurajaa pitkin kiinni omaan vastinpelaajaansa ja painoton wingback saattoi jonkin verran antaa siimaa omalle suoralle vastustajalleen. Beysebekov loi toppareiden kanssa 4v3-ylivoiman Suomen yläkolmikkoa vastaan keskelle.

Beysebekov hoiti roolinsa ankkurina minusta ihan jees ja sijoittui jo paljon paremmin kuin esim. Parkenilla. Kun Suomi yritti ohittaa korkean prässin ilmassa esim. Hradeckyn kautta, Beysebekov oli päineen välissä useamman kerran Pohjanpalolle suunnatuissa syötöissä. Jolle joutui olemaan kyllä aika ikävästi puristuksissa Beysebekovin ja paikallisen Arajuuren Marochkinin välissä, joten ei hän silmätestin perusteella ihan liikaa ykköspalloja voittanut 1v2-alivoimaisena, mutta kakkospalloissa suomalaiset olivat hyvin sijoittuneita ja saivat niitä raavittua omille, jolloin eteneminen Kazakstanin puoliskolle kuitenkin onnistui. Toki joitain ykköspalloja Jollekin tietysti laatunsa turvin väkisin voitti ja esim. 10. minuutilla Pukki oli vieressä pudotusta varten. Sitä seurasi nopea siirto leveyteen ja puolittainen keskityspaikka. Ja hetken päästä Jollen seuraavasta liippauksesta Taylorille aiheutui 2v2-tilanne laitureille Kazakstanin sivutoppareita vastaan. Miamin mies levitti Pukille, mutta kumpikaan keskityksistä ohi Alipin ei löytänyt omia pelaajia luukulta. Kun kerran Pohjanpalo oli askissa, minusta oli järkevää koittaa poimia häntä silloin tällöin pidemmillä syötöillä ja ohittaa ilmassa täten Kazakstanin ylänelikko, kun vaihtoehtona oli avata peliä maitse Jensenin kautta tai syöttää negatiiviseen peliasentoon pohjaparille. Toki pari kertaa Kamara liikkui sivurajalle tyhjään tilaan irti Zaynutdinovista vastaanottaakseen pelivälineen eikä sinne asti Z lähtenyt häntä seuraamaan. Astanassa Suomen pohjapari puolestaan porrasti siten, että Schüller nousi välillä Kazakstanin ylänelikon taakse tyhjään tilaan irti vartioijastaan, kun tiedossa oli, ettei ankkuri kuitenkaan pumppaa eteenpäin aktiivisesti, mutta tässä matsissa tuollaista 3-3-1-3 avausmuotoa en huomannut käytettävän. Osasyynä oli varmasti sekin, että yläkolmikosta Taylor tykkäsi välillä pudota palloa alemmas vastaan irti Bystrovista ja loi siten ylivoiman vasemman sivurajan tuntumaan.

Toisella jaksolla avausvartilla Jensen oli kolmesti pulassa pelinavausvaiheessa, kun Kazakstan vaihtoikin korkean prässin roolitustaan siten, että Hoskonen oli sivutoppareista se, joka jätettiin enemmän rauhaan kuten Astanassa. Toki voi olla, että tappioasemassa ylipäätään Adiev halusi, ettei Zaynutdinovkaan enää tyydy vain Kamaran pimentämiseen, vaan jättäisi tämän suosiolla syöttövarjoon ja paineistaisi Jenseniäkin tilaisuuden tullen. Eli tälle muovattiin vähän samanlainen ravaamisrooli kahden tulen välissä kuin Tagybergenille viime kohtaamisessa, vaikkakin jo usein jalkapallopelin alkuun kuuluvassa avauskympin innostusvaiheessa Zaynutdinov kävikin pari kertaa kutittelemassa Jenseniä, kunnes sitten rauhoittui, mutta toisella jaksolla se oli vielä selvempää. Orazov liikkui sitten ikään kuin viistosti alapuolelta kohti Kamaraa siltä varalta, että Zaynutdinov olisi ohitettu ja Tagybergen kavensi pelin puolelle kohti Kairista kuten Astanassakin. Mutta joo, ensimmäinen avaus Zaynutdinovin prässiä vastaan karkasi Jenseniltä muistaakseni rajaheitoksi ja seuraavat kaksi syöttöä hän sai kyllä Z:n ohi, mutta Suomen yläkerta ei päässyt Kazakstanin puolustuslinjassa palloihin käsiksi. Kazakstanin topparit pumppasivat eteenpäin ja pärjäsivät 1v1-tilanteissa riittävästi.

Puolen kentän hyökkäyksissä Suomen rakentelumuoto muistutti 3-2-5:n sijaan enemmän jopa 3-3-4:ää, koska Alho jäi pööpöilemään oikeaan alataskuun monesti eikä nostanut viimeiseen linjaan yhtä selkeästi kuin Håkans. Sinällään se ei ollut uusi juttu, koska esim. Slovenia-kotimatsissa Antman haluttiin pitää leveyspelaajana oikealla laidalla aika pitkänkin aikaa ja hänelle haettiin mm. ristipalloilla 1v1-tilanteita, kunnes sitten lähemmäs vastustajan maalia edetessä Alho liittyi mukaan viidenneksi pelaajaksi ja Antman kavensi tieltä pois. Pukki oli jossain määrin roolitettu samoin ja ehkä Alhon sijoittumisella alataskuun haettiin sitä, että hän saisi houkuteltua Vorogovskiya ylemmäs ja siten Pukki saataisiin vielä paremmin eristettyä välikaistalle/laitakaistalle 1v1-tilanteisiin Alipia vastaan, mutta Vorogovskiy ei kuitenkaan omalla kenttäpuoliskolla poistunut kovin hanakasti puolustuslinjasta, vaan makasi siinä. Ylempää prässätessä hän tietysti oli ajoissa kiinni Alhossa Suomen kenttäpuoliskolla, mutta kun Suomi pääsi puoleen kenttään, silloin sitten Vorogovskiy valui toppareiden lähelle ja antoi Alhon jalan olla melko auki alataskussa muodon ulkopuolella.

Suomen keskimmäisessä tasossa Kamara puolestaan hakeutui aktiivisesti varsinkin pelin alussa vasempaan alataskuun muodon ulkopuolelle eriksenmaisesti rakentamaan peliä kuten ennakoinkin, mutta hän ei saanut olla siellä rauhassa, vaan Zaynutdinov hiillosti valmiiksi lähellä ja esti Glenin peliä edistävät syötöt sieltä niin hyvin kuin hän osasi. Kun Zaynutdinov ei kuitenkaan osaa tukkia ylätaskua maatessaan kk-linjassa, varmasti se että hän puolusti paljon eteenpäin pakottaen Kamaran sivuttaissuuntaisiin syöttöihin oli ihan hyvä ratkaisu Adievilta. Eikä Zaynutdinovin kohdalla tarvinnut pelätä sitäkään, että hän alkaisi piiputtamaan jossain kohtaa. Toinen laitakeskikenttä Tagybergen viihtyi sitten enemmän Beysebekovin vierellä tukkien välikaistaa, kun Suomella oli pallo puolessa kentässä, koska Orazov pääosin vastasi Kairisen merkkaamisesta, kun alemman kärjen roolina on ollut merkata yksi vastustajan pohjapelaajista jokaikisessä ottelussa.

Kazakstanin muodon sisään etenemisessä Huuhkajilla oli muutamia mallikkaita aihioita. Heti toisella minuutilla Kazakstanin korkeassa prässissä oli sille tyypillistä löyhyyttä ja Ivanov pääsi hetkellisesti oikeana topparina oltuaan kuljettamaan keskiviivalle asti, kun Tagybergen oli jo lähtenyt peruuttamaan kohti omaa maalia Beysebekovin luokse eikä Samorodov ehtinyt paikkaamaan ja ravaamaan Ivanovia kiinni. Pohjanpalo putosi vastaan ja käänsi Marochkinin edestä pallon tämän jättämään aukkoon spurtanneelle Taylorille. Bystrov ei aukkoa ehtinyt tiivistää umpeen, mutta vieraiden onneksi pystysyöttö karkasi Shatskiylle asti. Tanska-Kazakstan -tekstissä nostin juuri tuollaiset murtautumiset yhdeksi vaihtoehdoksi ja oli ilo nähdä Suomenkin hakevan sellaista heti matsin alussa. 57. minuutilla oli vastaava yritys, joka onnistui vielä paremmin. Silloin Jensen ei vuotanut Zaynutdinovin prässiä vastaan, vaan sai houkuteltua tämän pois tukkimasta välikaistaa. Taylor putosi Bystrov mukanaan tyhjentyneeseen tilaan ylätaskuun ja Jensen poimi hänet. Samalla leveydestä Håkans teki vastaliikkeen syntyneeseen aukkoon eikä Kairov pysynyt perässä. Puolittaisesta läpiajosta laukaus meni kuitenkin niukasti ohi takakulman, äsh. Identtinen murtautumismalli kuin Tanskallakin.

32. minuutilla Zaynutdinovin puutteet ylätaskun tukkimisessa tulivat ilmi myös, kun Kamara houkutteli häntä kohti alataskua ja nopealla seinäsyötöllä Taylorin kanssa hän pääsi hyökkäämään Zaynutdinovin jättämään tilaan. Sitä seurasi siirto leveyteen Håkansille, joka 1v1-tilanteessa leikkasi keskelle ohi Kairovin ja haki painottomalta puolelta selustaan pinkonutta Alhoa, mutta chippi jäi pelaajamassaan boksin reunalle. Kamaran liike oli tuossa se juju, koska toivoinkin hänen nousevan välillä kohti kahden alimman linjan välissä olevaa tilaa ja aiheuttavan kaaosta muodon sisässä kuten Eriksen teki. 63. minuutilla Kamara niin ikään oli aktiivinen ylöspäin eikä vain tyytynyt olemaan keskimmäisessä tasossa rakentamassa peliä. Jensen houkutteli silloinkin ihan onnistuneesti vastustajan kohti itseään ja poimi sitten Kamaran muodon sisästä keskeltä aika isostakin tilasta, kun Suomen muoto oli hetkellisesti 3-3-4/3-2-5:n sijaan 3-1-6. Yhden kosketuksen jatko Pukille boksin reunalle ei kuitenkaan mennyt jalkaan.

Suomen pelitapaan kuului yhä sekin, että satunnaisesti yläkolmikko täytti kaistat epätasaisesti ja hakeutui kokonaisuudessaan pallon puolelle helpottamaan kombinaatiopelaamista. Paras aihio oli varmaan jo matsin alussa kuudennella minuutilla silmieni edessä, kun niin Taylor, Pohjanpalo kuin Pukki olivat vasemmalla laidalla ja yrittivät kombinaatiolla murtautua boksiin, mutta Kazakstanin puolustuslinja kesti sen eikä tyhjää aukkoa löytynyt. Mitä tulee muutoin välikaistaväkkäröiden Taylorin ja Pukin löytämiseen, heille saatiin kyllä pelattua palloa jalkaan ihan kivasti sivutoppareiden eteen, mutta tilaa kääntymiseen ei vain ollut ja negatiivisessa/neutraali kylkiasennossa peliä edistävät teot olivat hankalia. Annan kehut Bystroville ja Alipille siitä, ettei varsinkaan jälkimmäinen antanut siimaa Pukille juurikaan ja hoiti välikaistalla 1v1-tilanteet vuotamatta läpi ottelun. Ero parin vuoden takaiseen ajoittaiseen epävarmuuteen tuollaisissa hetkissä oli suuri, joten ihan ansaitusti hän palloilee Zenitissa. Urheilullisuus ja atleettisuus olivat menneet eteenpäin eikä hän ollut riepoteltavissa.

Astanassa Kazakstan puolusti laidat suomimaisen tarkasti eikä juuri hävinnyt 1v1-tilanteita. Lisäksi laitakeskikentät ja sivutopparit ehtivät riittävän ajoissa tukemaan wingbackeja tarvittaessa. Tässä matsissakaan Suomi ei ihan liikaa 1v1-tilanteita saanut luoduksi laitakaistoille, mutta niissä oli silti enemmän uhkaa kuin Niskasen epätoivoisissa keskityksissä viimeksi. Tietysti kun Håkans oli wingbackeista ylempänä kuin Alho, hänelle niitä 1v1-tilanteita luotiin muutamia kappaleita. Eivät ne kuitenkaan selkeästi eristettyjä olleet, vaan Bystrov oli aika lähellä Kairovia tukemassa noina hetkinä, mutta silti Håkans sai toki uhkaa luoduksi. Avausvartilla hän haastoi terävästi laidan puolelta ja keskityksestä seurasi kulmapotku, vaikka käsivirhettäkin Håkans viittoili. Myöhemmin vastaavanlaisesta Kamaran kierrätyksestä Håkans haastoi laidan puolelta ja lopputulema oli sama. Välissä Håkans oli hankkimassa vapaapotkua, josta Taylor teki 1-0 maalin. Hän leikkasi sillä kertaa keskustaan ohi Kairovin ja löysi muodon sisästä Pohjanpalon, jota Marochkin liukui koiville varoituksen arvoisesti. Jo tuo suoritus pelkästään oikeutti Håkansin avauskokoonpanopaikan.

Toisella laidalla Alho oli konservatiivisempi tosiaan ylöspäin ja avausjaksolta jäi mieleen lähinnä epätoivoinen haastoyritys, kun hän yritti siirtää pallon itselleen eteenpäin Vorogovskiyn selustaan, mutta tämä laittoi oven tylysti säppiin ja Alho lakosi nurmeen. Toisella jaksolla oli sitten se vielä surkuhupaisempi kompurointi boksin nurkilla, mutta siinä Alip oli aika lailla kyllä tuplaamassa Alhoa eli Astanan tavoin Kazakstanin sivutopparit tukivat tarvittaessa riittävästi wingbackeja laitojen tukkimisessa. Ennen muinoinhan syntinä oli se, että sivutopparit jäivät välimaastoon eivätkä oikein menneet riittävän lähelle auttamaan, mutta Adievin aikakaudella se on muuttunut. Enemmän oikealta puolelta Suomi pyrki luomaan keskityspaikkoja tosiaan siten, että Pukki teki liikkeitä Vorogovskiyn taakse ja haastoi sitten Alipia tuloksetta välikaistan maastossa.

Tanska jo osoitti sen, että Kazakstanin selustassa on tiloja, joihin hyökätä. Suomikin kokeili heti matsin alussa pari kertaa pystypalloa linjan taakse, mikä oli virkistävä yllätys, kun niitä tavanomaisesti vältellään puolesta kentästä annettuina. Jensenin passi toki karkasi liian pitkäksi Håkansilta, mutta positiivista oli se, että Jensen sentään uskalsi kuljettaa lähemmäs prässilinjaa kuin Astanassa useampaan otteeseen. Toki se johti myös muutamiin harhasyöttöihin toisen jakson alussa kuten jo totesin, mutta helpotti myös niiden muutamien onnistuneiden avainsyöttöjen antamista ylätaskuun. Myöhemmin 35. minuutilla Jensenin nosto ohi prässin kohti Taylorin pystyjuoksua jäi puolestaan vajaaksi Bystrovin nuppiin. Kazakstan kontrolloi selustapallot kolmen topparin voimin aika lailla yhtä tarkasti kuin Suomikin, mutta ainakin yritystä oli päästä 1v1-juoksukilpoihin sivutoppareita vastaan. Ehkä paras kokeilu oli puolen tunnin jälkeen, kun Hoskonen kuljetti jalalla ohi Samorodovin, joka oli hetkellisesti vastuussa Artusta, kun Orazov oli Ivanovissa ja laitakeskikentät kiinni Suomen pohjaparissa. Pohjanpalo tuli vastaan ja jatkoi pelivälineen kohti Pukkia Alipin selustaan, mutta ison tilan 1v1-puolustamisesta Alip selvisi tuollakin kertaa kuivin jaloin. Tuo Jollen jatko muistutti niitä Eriksenin pystysyöttöjä Parkenilla, joista Tanska värkkäsi kaksi kihausta. Kuten todettua, luulen, että priima-Pukki tai vaihtoehtoisesti Antman olisi jonkun noista 1v1-hetkistä Alipia vastaan hyödyntänyt menestyksekkäästi. En usko, että penkiltä Forsskaan olisi missään nimessä ollut Pukkia parempi valinta avaukseen. Källman ehkä olisi voinut punnertaa 1-2 kertaa osittain Alipin ohitse, mutta jälkikäteen sanoisin, että Pukki oli oikea valinta oikeaksi laituriksi, kun kerran Håkans oli lukittu wingbackiksi.

Summa summarum, Suomen hyökkäyspelissä oli paljon hyviä juttuja, joita itsekin olin bongannut etukäteen mahdollisesti toteutettaviksi (ja joita muutkin maat olivat Kazakstania vastaan käyttäneet), joten eritoten silloinhan ne olivat hyviä, heh. Laatu ei vain sitten ollut sellaista kuten esim. Tanskalla. Materiaaliero ilmeni vaikkapa juuri noissa ison tilan 1v1-hetkissä, joissa Höjlund veivasi Bystrovia, mutta Pukki ei Alipia. Sinällään kun Suomen valmennuksella oli samanlaisia ideoita toteutettavaksi kuin Hjulmandilla, vaikea heitä on esim. tästä matsista moittia, kun toteutusvastuu nurmella on kuitenkin pelaajilla.

Mitä tulee Kazakstanin positiivisiin tilanteenvaihtoihin, Suomen vastaprässääminen ja vastaiskujen hidastaminen toimi melko ongelmitta. Topparit eivät vetäytyneet liian ajoissa, vaan esim. Hoskonen vastaprässäsi mainiosti pari kertaa keskiympyrässä ja sai katkottua vastaiskun alkuunsa. Avauskympillä hän pysäytti Orazovin heti alkuunsa. 5-6 pelaajan puolustusvalmius riippuen siitä, oliko rakentelumuoto 3-3-4 vai 3-2-5, oli riittävä Kazakstanin kärkiparia ja Zaynutdinovia vastaan. Toki Vorogovskiy liittyi laidaltaan myös aktiivisesti mukaan tilanteenvaihtoihin, mutta Alho kontrolloi hänet. Pystysyötöt yritykset karkailivat Hradeckylle asti eikä oikeastaan missään kohtaa Samorodov ollut lähelläkään karata läpiajoon kuten Sesko. Pari kertaa toki Samorodov löydettiin siten, että tämä teki aloitteen wingbackin jättämään tilaan, mutta yhdeksännellä minuutilla kun Kamara oli hieman myöhässä keskikentällä ja Kazakstan pääsi ulos ahtaasta tilasta painottomalle puolelle, Alho ehti vielä pallon alle blokkaamaan Samorodovin keskityksen Vorogovskiyn siirrettyä pallon suomalaisen selustaan. 36. minuutilla puolestaan Samorodov pääsi etenemään boksin nurkille Håkansin selustassa olleesta tilasta, mutta Ivanov kuitenkin oli kaventanut perässä kohti laitaa ja Hoskonen purki löysän keskityksen. Lukumääräisen ylivoiman turvin vastaiskuaihiot eivät Huuhkajille pelotetta aiheuttaneet ja ylimpien pelaajien vastaprässääminen menetysten jälkeen oli usein riittävä toimi pallonriistämiseksi takaisin varsinkin avausjaksolla. Yksi hyvä esimerkki oli puolen tunnin jälkeen, kun Håkansilta jäi mieleen upea vastaprässi Zaynutdinoviin, joka on usein ollut priimusmoottori vastaiskuissa tempokuljetustaitonsa vuoksi, mutta Håkans juoksi hänet kiinni ja lopulta Suomi ryöväsi pallon sivurajalla puolessa kentässä.