FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
28.05.2024 klo 04:54:26 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 [2]
 
Kirjoittaja Aihe: EM-karsinnat 2024: Analyysissä lohko H  (Luettu 12284 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #25 : 19.10.2023 klo 21:18:54

Suomi - Kazakstan 1-2 17.10.2023, EM-karsinnat - Bakhtiyar Zaynutdinovin historiallinen ilta

Erikoistilanteet

Suomen kulmapotkuja sain ihastella läheltä avausjaksolla ja niissä oli lähes jokaisessa vaaran tuntu. Taylor oli pallolla Kairisen tarjottua lyhyttä. Variaatio oli tuttu 1+4, jossa Pukki oli vitosen alueella ja taaempana topparit+Pohjanpalo. Kazakstan ei tällä kertaa jättänyt ylös röyhkeästi kärkeä ja wingbackeja, vaan käytti kolmea aluepuolustajaa (Zaynutdinov etutolpalla ja Alip-Marochkin vitosen viivalla), viittä vartioijaa (wingbackit, Bystrov, Tagybergen ja Beysebekov) ja kärkipari Orazov-Samorodov loi kulmalipulle 2v2-tilanteen estäen yhtä lukuun ottamatta lyhyet variaatiot. Suomi käytti kulmissaan tuttuja blokkimekanismeja, joissa taaemmat topparit yrittivät ansoittaa Tagybergenin ja vapauttaa Jollen.

Heti ensimmäisessä kulmassa tämä vapautuikin taka-alueelle eikä upea volleymaali ollut kaukana, kun laukaus meni niukasti vasemmalta ohi. Tagybergen ihaili sitä vierestä. Myöhemmin jäi mieleen vastaava haku, mutta Pohjanpalo juoksikin topparikolmikon blokkien takaa vitosen alueen etukulmaan. Tagybergen jäi täysin väärälle puolelle blokkikasaa pilkun tuntumassa, mutta aluepuolustajista Marochkin irtosi vahvasti eteenpäin ja siivosi ykköspallon Pohjanpalon edestä. Marochkin voitti myös toisen ykköspallon viidessä metrissä, mutta puski sen suoraan Pohjanpalolle takatolpalle ja tämä laukoi sivuverkkoon, kun taas Tagybergen oli hukannut kontrollin hänestä. Jokseenkin outoa, että heikko erikoistilannepuolustaja Tagybergen oli asetettu merkkaamaan Jollea. Harmi, ettei Suomi saanut rankaistua vieraita kertaakaan, kun Taylorin pallot olivat sen verran laadukkaita. Kertaalleen Ivanovkin voitti miehensä Bystrovin, mutta puskusta jäi voima uupumaan pilkun kohdalta eikä Pukkikaan saanut jatkettua sitä sisään Shatskiyn edestä. Kairinen puolestaan hiipi vartin kohdalla kulmalipulta ovelasti boksiin jatkotilanteessa ja Håkansin siirrosta Pukki löysi hänet oivasti takaviistosta, mutta maanuoliainen meni ohi etukulman.

Kazakstanin kulmissa pallolla oli tietysti Tagybergen. Kohteita oli viimeksi Astanassa jopa seitsemän (1+6). Tässä matsissa variaatio oli 3+3 ja Orazov saattoi boksin reunalta juosta seitsemänneksi mieheksi boksiin tai mennä tarjoamaan lyhyttä. Suomen aluepuolustajat olivat tietysti Pohjanpalo ja Ivanov. Kuutta varsinaista kohdetta vartioivat muut paitsi Håkans ja Taylor, joten pitkästä aikaa maajoukkueessa Pukkikin oli vartiointipuuhissa. Kazakstan jätti alas varmistamaan pari pelaajaa, joista toinen oli ainakin Kairov. Avausjakson ainoassa kulmassa pääpelihärkä Marochkin vapautui riittävästi Hoskosen vartioinnista, mutta pusku etualueelta ei taipunut kohti maalia ja taka-alueella Pukin mies Vorogovskiy potkaisi ohi pallosta. Toisella jaksolla kulmia oli kaksi. Ensimmäisen putsasi muistaakseni Jolle etutolpalta tavanomaisesti, mutta voittomaalissa Zaynutdinov puolestaan irtosi miehestään Kamarasta, juoksi riittävän etäälle Pohjanpalosta, pääsi puskemaan täten tämän edestä ja kertakaikkisen täydellinen nikkaus upposi takakulmaan. Tuuletukset takasuoralla melko suoraan edessäni jäivät verkkokalvoille pitkäksi aikaa. Keskityksen antoi Orazov, kun Tagybergen oli juuri vaihdettu ulos. Mutta joo, tämä oli jo karsintojen kolmas päästetty takaisku kulmapotkusta. Nykymiehistön pelaajatyypit eivät selvästikään ole erikoistilannepuolustamisessa sillä tasolla kuin vuoden 2019 ryhmä. Kairinen ja Hoskonen ovat vuotaneet aiemmin vartioijina ja nyt oli vielä Glenin vuoro. Ja jo viimeksi Astanassa Kazakstanilla oli pari pahaa sisäkierteistä toimitusta, joista yhden kuitenkin pelasti Niskanen puolustettuaan miestään loppuun saakka takatolpalla, joten ei takaisku silloinkaan kaukana ollut.

Kazakstanin sivuvapaapotkuissa Tagybergen löysi kahdesti Bystrovin. Tämä näytti lähtevän liikkeelle kuudentoista ulkopuolelta ja rynni sitten väkisin linjan läpi. Avausjaksolla se onnistui ja hän ohjasi vapaasti ohi maalin, kun muut kazakit blokkasivat Pohjanpalon ja Ivanovin seitsemän miehen linjan keskellä. Toisella jaksolla sitten Bystrov liikkuikin Suomen linjan etuosaan ja jatkoi siitä kaaospallon luukulle, jonka jälkitilanteesta tuomittiin rangaistuspotku, kun Marochkin puski Jensenin käteen Kamaran purun epäonnistuttua. Pilkun laukoi itseoikeutetusti vasurillaan Zaynutdinov keskelle ohi Hradeckyn.

Hauskaahan Zaynutdinovilta oli nähdä livenä pari maalia siihen päätyyn, jossa olin enkä voinut olla virnistämättä itsekseni niiden tapahtuessa, koska olen häntäkin jonkun verran hypettänyt muutaman viime vuoden aikana, mutta mieluusti olisin nähnyt ne siten, että Huuhkajat olisi kuitenkin voittanut vaikkapa 3-2. Tuo puskumaali kulmapotkusta oli sikäli historiallinen, että se oli Zaynutdinovin 14. maaotteluosuma ja hän ohitti piikkipaikkaa pitäneen Ruslan Baltievin, joka osui 13 kertaa 73 maaottelussa. Zaynutdinovin tilastot Kazakstanin kaikkien aikojen maalintekijänä ovat nyt 34/14. Hattu päästä.

Suomen ensimmäisessä sivuvapaapotkussa Alhon keskitys jäi valitettavasti aivan liian matalaksi. Suomi ei ollut niin selkeästi havainnoinut sitä, että Kazakstanin taka-alue on vuotanut, koska vaikka sinne asettuivat alkuun linjan päätyyn niin Hoskonen, Pohjanpalo kuin Ivanovkin, lopulta kaksi viimeksi mainittua juoksivatkin vauhdilla keskelle boksia ja vain Hoskonen jäi painimaan Kairovia vastaan. Zaynutdinov ei ollut enää linjan päädyssä siis kuten Parkenilla, jolloin Wind blokkasi hänet irti ykköspallosta Andersenia vastaan, vaan tällä kertaa Z oli kolmanneksi taaimmaisena, mutta tosiaan Alhon keskitys oli niin surkea, ettei Kazakstan joutunut testiin. Lisäajan vapaapotku Kairiselta jäi sekin kuudentoista rajalle matalana.

Nyt kun teoreettisetkin saumat edetä lohkosta kisoihin ovat menneet, on lopuksi hyvä hetki lainata itseäni ketjun alusta.

Sen toki haluan vielä sanoa, että yhteistä kaikille tässä tekstissä läpikäytäville maille on melko suoraviivainen pelaaminen ja puolipitkien syöttöjen pelaaminen ilmassa ohi vastustajan ylimpien prässilinjojen, joten jos on nimettävä yksi osa-alue, joka Suomella on oltava kunnossa menestystä ajatellen, se on puolustuslinjan kaksinkamppailupelaaminen niin ilmassa kuin maassa. Tietysti aiemminkin hyvät kaksinkamppailuprosentit ovat ymmärtääkseni JT:n ja JB:n tilastoissa korreloineet vahvasti voittojen kanssa, mutta tässä lohkossa kamppailu- ja kakkospallopelaaminen korostuu kyllä entisestään. Siksi minua ehkä hitusen hirvittää etukäteen se, että miten Suomi pärjää, kun puolustuslinja on nykyään ennemminkin parhaimmillaan pallollisena eikä pallottomana, mutta toivokaamme parasta.
Slovenia-vieraspelissä kamppailu- ja kakkospallopelaaminen tietysti pettivät eniten, mutta yhtä lailla vastustajien erikoistilanteissa Suomi on ollut liian paljon helisemässä ja varsinkin kulmapotkuissa 1v1-puolustamisessa on ollut melkeinpä joka pelissä nukahduksia, vaikka aina ne eivät ole tulostaululla näkyneetkään. Vaikka paperilla lohko oli etukäteen pohdittuna melko suotuisa, vastustajien pelitapojen ounastelin kuitenkin aiheuttavan haasteita nyky-Huuhkajille. Uhkakuvat toteutuivat. Neljän vuoden takainen tiivis lauma olisi saattanutkin ehkä kisoihin painella samalla sapluunalla kuin silloin.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #26 : 16.11.2023 klo 14:00:34

Bonjour FF2. Suomi kohtaa Pohjois-Irlannin perjantai-illan kirkkaissa valoissa suurten panosten pelissä. Suomen maaliero Kanervan päävalmentamissa otteluissa on 94-83, joten maagisen satasen täyteensaantia ei ole hyvä jättää pelkän San Marino -vierailun tai kevään kivikovien jatkokarsintojen varaan. Vitoskorin maata vastaan ei sovi pupeltaa kotona, vaan maaleja on tehtävä. Koska Pohjois-Irlanti on ajanut sisään syyskuusta alkaen 4-1-4-1 systeemiä, se olisi helppo kontrata 4-4-1-1:llä, jolloin prässivastuut muotoutuvat automaattisesti. Toinen kärki prässää piikissä yksin toppareita vastaan, laiturit hoitavat laitapakit, toinen kärki merkkaa ankkurin, pohjapari peilaa NIR:n ylemmät keskikentät ja puolustuslinjalle jää alas 4v3-ylivoima.

Miltä avauskokoonpano voisi näyttää? Pohjanpalon ohella viime aikojen näytöillään F. Jensen ansaitsee paikan oikeana laiturina ja erikoistilanteiden antajana. Taylor puolestaan loisti Kazakstania vastaan, mutta normaalisti Rive on halunnut ainakin toisen laiturin olevan vikkeläkinttuinen 1v1-ohittaja, joten eiköhän Håkans avaa myös. Keskikentän keskustan kaksikkoakaan ei kauaa tarvitse arvailla, vaan sen on oltava Kamara-Schüller. Kairinen on pätevä vaihtomies, mutta tehnyt liikaa virheitä karsintojen aikana ansaitakseen avauksen paikkaa. Pohjanpalon kärkipariksi luonnollisin valinta on Pukki, joka on yhä eliittiä suvantovaiheesta huolimatta. Asettaisin kaksikon niin, että Pukki olisi ylempänä pallottomana ravaamassa toppareissa ja Jolle lepäisi merkaten enimmäkseen ankkurin. Toki varmasti he vaihtavat rooleja lennostakin niin, ettei kummallekaan kertyisi valtavaa juoksukuormaa, mutta tuo olisi se lähtöasetelma. Puolustuslinja lienee puolestaan melko helposti ennakoitavissa, kun Väisänen ei ole käytössä. Ivanov-Hoskonen on uusi Arajuuri-Toivio, kun odotettavissa on keskitysten puolustamista paljon. Uronen ja Alho ovat laitapakit. Hradecky vartioi maalia lähestyen entisestään 100 maaottelun rajaa. San Marinossa sitten debyyttinsä pääsevät tekemään Sinisalo, Galvez ja kumppanit.

Pohjois-Irlanti menetti Evansin ryhmästään, mutta onneksi suosikkini McNair on mukana. On mielenkiintoista nähdä se, että kuka korvaa ankkurina pelikiellossa olevan Charlesin. Thompson ei ole parina viime viikkona pelannut ja välillä häntä on ilmeisesti käytetty laitapakkinakin. Tasaisesti vastuuta keskikentän pohjalla seurajoukkueessaan saanut Lyons olisi ollut luontevin vaihtoehto ennen kuin hän joutui jäämään ryhmästä pois. Noh, ehkä O'Neillin on turvauduttava Thompsoniin tai antaa debyytti Devlinille/Boyd-Muncelle. Hazard on selviövalinta uuniin, kun Peacock-Farrellkaan ei ole käytettävissä. Laituriosastolla pohdin jo ennen tätä viikkoa sitä, että jos O'Neill käyttää parhaita pelaajiaan eikä tee kokeiluja, San Marinoa vastaan tehokkaasti esiintynyt Smyth ja aiemmissa karsintaikkunoissa vaikutuksen tehnyt McMenamin ansaitsisivat avata, vaikka molemmat ovat ennemmin oikeassa laidassa viihtyneet, mutta Smythin poisjäänti helpottaa tietysti valintaa. McMenamin avannee siis oikealla ja kenties Taylor vasemmalla. Galvezin heittäminen kylmiltään puolustamaan McMenaminia ei kuulosta hyvältä, joten vaikka hän on mukana tänään lehdistötilaisuudessa, otaksun silti Urosen olevan avauksessa. Ylemmät keskikentät ovat tietysti Saville ja Price. Magennis avasi piikissä lokakuussa, muttei ole juuri pelannut sen jälkeen, joten veikkaisin D. Charlesia kärkeen.

SVN-NIR -läpikäynnin yhteydessä väläytin myös sitä, että Suomen paljon käyttämä 5-2-3 soveltuisi hyvin sekin Pohjois-Irlantia vastaan, koska siten NIR:n keskimmäisen tason (2-3-5 rakentelumuoto puolessa kentässä) kolmikkoa kyettäisiin prässäämään yhtä hanakasti kuin Tanskan vastaavaa Olympiastadionilla syyskuussa tukahduttaen vastustajan pelinrakentelun ja maaliodottaman, mutta valitut pelaajat puoltavat ehkä ennemmin neljän alakerran käyttämistä. Tosin 4-4-1-1:llä pelatessa toinen laituri joutuu putoamaan viidenneksi mieheksi puolustuslinjaan luomaan tasavoiman varsinkin syvällä puolustettaessa. Se lienee sitten Håkans, joka sai kokemusta wingbackin roolista jo Kazakstania vastaan ja oikealla laidallahan Alho pystyy vaihtamaan lennosta laitapakin ja wingbackin välillä ongelmitta. Varmaankin Huuhkajat siis välillä joka tapauksessa asettuu viiden linjaan oli paperiryhmitys sitten 4-4-1-1 tai 5-2-3. Periaatteessahan keskikentän pohjapari peilaa kyllä NIR:n taskupelaajat, joten Håkansinkaan ei tarvitse koko aikaa pudota kk-linjasta pykälää alemmas, koska vasen laitapakki pystyy kyllä irtoamaan leveyteen peittämään keskityksiä ajoissa, kun toppareilla olisi keskellä silti 2v1-ylivoima yksinäistä kärkeä vastaan, jos heidän ei tarvitse kontrolloida Pricen tai Savillen juoksuja boksiin. Ylempää prässätessä kärjen oli se sitten Pohjanpalo/Pukki, tärkein tehtävä on sulkea McNairin tassu ja jättää pelinavausvastuu ennemmin Ballardille/Brownille, joiden pitkät syötöt ovat epätarkempia viimeiseen linjaan. Positiivisia tilanteenvaihtoja ajatellen tietysti kaksi kärkeä ja laiturit ovat parempi vaihtoehto kuin yläkolmikko, koska Slovenian esimerkin innoittamana selustassa on riistojen jälkeen tilaa vastaliikkeille, koska NIR ei vakuuttanut negatiivisissa tilanteenvaihdoissa sitten alkuunkaan edes pahaista kolmoskorin laumaa vastaan, vaan sen keskikentästä juostiin heittämällä läpi.

Pallollisessa vaiheessa oletan Suomen puhkovan Pohjois-Irlannin vasenta laitaa, koska McMenamin ja Hume eivät loista alaspäin. Håkans voisi tehdä puolestani lukuisia aloitteita laitapakin takana olevaan tilaan varsinkin, kun NIR:n painollinen laitapakki mielellään irtoaa puolustuslinjasta puolustamaan eteenpäin jopa yli keskiviivan. Tuo vuotokohtahan oli havaittavissa jo Kansojen liigan peleissä wingbackeilla pelatessa eikä ideologia ole muuttunut pelijärjestelmän vaihduttuakaan. Huuhkajien avatessa alhaalta odotan niin ikään NIR:n prässäävän aggressiivisesti blokkimuodostaan edes jonkin verran kuten Sloveniassa ja pitkillä palloilla prässin ohi viimeiseen linjaan Suomi voi helpostikin saada 4v4-tilanteita aikaiseksi, jos vihreäpaitojen ankkurin sijoittuminen on taas ylimalkaista ja tämä saadaan houkuteltua ensin kauemmas puolustuslinjasta. Ja ovathan 4v5-tilanteetkin melko suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan hyviä mahdollisuuksia maalintekoon. Sloveniamainen kaaospallo olisi siis huomenna ihan perusteltu pelitavallinen valinta, kun käytössä on Pohjanpalon kaltainen kohdepelaajakin. Jensen oikeassa laidassa puolestaan pystyy kamppailemaan niin ilmassa kuin maassa varmasti hänkin voitokkaasti kuten Slovenian Stojanovic, joka ristipallon voitettuaan livahti silloisen vasemman pakin Brownin ohi 2-0 maalin tekoon. Lewiskaan ei ole alaspäin kaikkein varmin laitapakki.

Hitaammissa hyökkäyksissä puolestaan olennaista on saada houkuteltua pallonliikuttelulla Pohjois-Irlannin ankkuri hetkellisesti pois topparien edestä, jonka jälkeen Pukin tai Pohjanpalon tulee tunnistaa tilanne, pudota täyttämään syntynyt tila ja kyetä vielä yhden kosketuksen kombinaatiolla jatkamaan nahkakuula esim. paikkaamaan säntäävän topparin jättämään aukkoon. Muutoin muodon sisään ei ole välttämättä helppo syöttää, sillä varsinkin Kansojen liigassahan NIR:n keskikentän linja valui puolustuslinjan syliin, mikä jätti tiloja enemmän niin leveyteen, selustaan kuin kaukolaukauksillekin. Voi olla, että huomenna Suomikin hakkaa päätä seinään, kun vierailla on jopa yhdeksän pelaajaa tiiviinä pallon alla, joten mikäli ankkuria ei saada irtoamaan jollain verukkeella, sitten on vain luotava 1v1-tilanteita laitakaistoille tai haettava chippejä Pukille pystyyn. Kreikkahan muun muassa viljeli paljon pystypalloja puolesta kentästä Pohjois-Irlantia vastaan, kun vihreäpaidat vielä pelasivat 5-3-2:lla. Toki Saville on lingmanmainen alibipuolustaja aika ajoin eikä osaa jättää vastuksia aina syöttövarjoon, joten oikeasta ylätaskustakin löytynee tilaa silloin tällöin, jos esim. Jensen sinne kaventaa.

Suomi 4-4-1-1

Pukki
Pohjanpalo
Håkans - Kamara - Schüller  - F. Jensen
Uronen  - Ivanov - Hoskonen - Alho
Hradecky

(Suomi 5-2-3

Pukki - Pohjanpalo - F. Jensen
Kamara - Schüller
Håkans - R. Jensen - Ivanov - Hoskonen - Alho
Hradecky)

Pohjois-Irlanti 4-1-4-1

D. Charles
Taylor - Saville - Price - McMenamin
Thompson
Lewis - Ballard - McNair - Hume
Hazard
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #27 : 18.11.2023 klo 13:59:46

Suomi - Pohjois-Irlanti 4-0 17.11.2023, EM-karsinnat

Suomi 4-4-1-1

Pohjanpalo 20
Kamara 6
Håkans 21 - Kairinen 14 - Schüller 11 - F. Jensen 19
Peltola 16 - Ivanov 4 - Tenho 5 - Alho 17
Hradecky 1

Pohjois-Irlanti 5-2-3

Price 14 - D. Charles 10 - McCausland 8
Saville 6 - Thompson 15
Lewis 3 - McNair 17 - Ballard 4 - Toal 5 - Hume 2
Hazard 12

Piipahdin ennen porttien aukeamista Huuhkajat-kaupassa. Hradecky-huivi näytti sen verran laadukkaalta, siistiltä ja pehmeältä, että jos kaulassa ei jo olisi ollut toista huivia, olisin 29 euron arvoisen tuotteen luultavimmin hankkinut. Harkitsen toki verkkokauppatilausta. WC-maailman lämmössä oli puolestaan mukava odotella avauskokoonpanojen julkaisua, koska toppahousut olisi ollut oikea valinta farkkujen sijaan pitkien kalsareiden kanssa viiteen pakkasasteeseen, mutta nyt opin senkin. Avauksissa oli yllätyksiä kuten Pukin ja Urosen penkitys. Päädyin arvaamaan ennen Kanervan haastattelua 5-3-2 muotoa, koska en uskonut Peltolan olevan laitapakki ja kolmen miehen kk-linjalla kakkospallojen harjaaminen onnistuisi kaiketi hyvin. Lisäksi arvelin taka-ajatuksena olevan puolustuksen tiivistäminen ennen maaliskuun pelejä, koska viiden alakerta olisi todennäköisin valinta esim. Zenican vierailuun. Noh, Rive ei muotoa kenttähaastattelussa paljastanut, kun sitä ei häneltä tivattu.

McMenaminin penkitys oli puolestaan vieraiden isoin paukku. Sen perusteella miten pelaajat oli listattu NIR:n somepäivitykseen, veikkasin O'Neillin palanneen turvalliseen kolmen topparin systeemiin ja muodoksi 5-2-3. En hetkeäkään uskonut Toalin olevan laitapakki kuten grafiikka näytti, vaan kolmas toppari. Rangersin McCausland oli kiinnostava nähdä maajoukkuedebyytissään. Pohjois-Irlannin avauksen osasin lopulta päätellä lähes prikulleen oikein. Ainoastaan McNairin pelaaminen vasempana sivutopparina yllätti, mutta ehkä hän sitten oli sopeutuvaisempi sille paikalle kuin Toal tai Ballard.

Lämmittelyssä Suomen viiden alakerta näytti varmistuvan, kun Peltola harjoitteli puskemista keskiviivalla Ivanovin ja Tenhon kanssa. Glen puolestaan oli boksin reunalla vasemmassa ylätaskussa ja Jensen oikeassa, joten hyökkäysmuoto vaikutti olevan perus 3-2-5.

Noh, pelin alettua totuus valkeni ja Peltola olikin oikeasti laitapakki. Kamaran roolia kymppipaikalla/toisena kärkenä en keksinyt myöskään, muttei välttämättä moni muukaan. Luulen, että Rivekin ehkä vähän yllättyi vieraiden paluusta viiden alakertaan ja 4-4-1-1/4-4-2:n pelaajavalinnat oli jossain määrin sorvattu sitä varten, että NIR jatkaisi 4-1-4-1:llä, jolloin Kamara kymppinä olisi luontevasti merkannut vieraiden ankkurin pelinavausvaiheessa. Nyt sitten Glen joutui/pääsi prässäämään välillä osana ylintä prässilinjaa Jollen seurana, mutta mennään siihen myöhemmin.

Pelaajavaihdot eivät ryhmityksiä muuttaneet toisella jaksolla. Pohjois-Irlanti toi Washingtonin ja Magennisin sisään tunnin kohdalla. Price vaihtoi silloin oikeaksi laituriksi, kun Washington tuli vasemmalle ja Magennis piikkiin. Charles ja McCausland jättivät kentän. Vartti ennen loppua Spencer tuli wingbackiksi ja Hume siirtyi pohjapariin Thompsonin tilalle. Päätöskympillä 18-vuotias Marshall debytoi Pricen paikalla ja toppari Forbes korvasi Humen, jolloin McNair nousi Savillen vierelle. Pukki puolestaan korvasi tunnin kohdalla Jensenin, jolloin Håkans siirtyi oikeaan ja Kamara vasempaan laitaan. 4-4-1-1 muuntui toki ehkä vähän lähemmäs puhdasta 4-4-2:ta. 72. minuutilla Taylor ja Lod tulivat tuoreiksi laitureiksi. Kamara siirtyi pohjapariin Schüllerin tilalle ja Håkanskin jätti nurmen. Lopuksi Pallas korvasi Alhon ja Peltola siirtyi oikeaksi pakiksi. Lisäksi Glen palasi kärkipariin, kun Lingman korvasi Pohjanpalon.

Suomi pallollisena vs. Pohjois-Irlanti pallottomana

Pohjois-Irlanti vetäytyi suosiolla keskiympyrän yläkaarelle 5-2-3 muotoonsa eikä juuri prässännyt, joten Hradecky sai avata koko ajan lyhyellä. Vieraiden yläviisikko oli kapea ja sulki vain sisäänsä Suomen pohjaparin Kairinen-Schüller. Tavoite oli estää pelinavaus heidän kautta. Niinpä Suomen laitapakit jäivät 2-4-4/2-4-1-3 avausmallissa täysin vapaiksi sivurajoille ja heidän kauttaan Suomi pääsi melkein ilmaiseksi puoleen kenttään koko ajan avausjaksolla. Toki NIR:n laiturit ravasivat kahden tulen välissä eli kierrätyksen tapahtuessa he poistuivat tukkimasta välikaistoja irroten leveyteen hidastamaan laitapakkeja. Alho kuitenkin esim. kuljetti jalalla pari kertaa yli keskiviivan ennen kuin Price ehti juosta hänet kiinni ja hidastaa sivurajalle. McCausland hidasti Peltolaa vähän vireämmin. Viimeisessä linjassa vierailla oli 5v4-ylivoima, kun wingbackit Lewis ja Hume kontrolloivat leveydessä Jensenin ja Håkansin. Keskellä Pohjanpalo oli välillä jopa 1v3-alivoimainen, kun Kamara putosi palloa vastaan vieraiden yläviisikon taakse irti toppareista. Välillä hän toki roikkui Jollen vierellä ja alivoima oli vain 2v3. Glen ei kuitenkaan vastaantuloillaan saanut toppareita irtoamaan mukaansa, vaan nämä pysyivät aika tiukasti puolustuslinjassa eivätkä seuranneet Kamaraa kuten ehkä oli toivomus. Jensen välillä kavensi välikaistalle jättäen laitakaistan tyhjäksi, mutta Lewis seurasi kyllä perässä.

Rakenteluvaiheessa Suomi käytti alussa 2-3-5 muotoa, kun Kairinen nousi viidenneksi pelaajaksi kahden alimman linjan väliin luomaan tasavoimaa. Hän täytti vasenta ylätaskua ja Kamara oli silloin oikealla puolella tai sitten jopa keskellä/samalla kaistalla, jolloin Suomi sille tyypillisesti täytti hyökkäyskaistoja epätasaisesti pyrkien luomaan ylivoimia pienelle alueelle kombinaatioiden helpottamiseksi. Jensenkin tuli toisinaan välikaistalle lähemmäs muita, kun Suomi vyöryi vasemmalta, mutta laiturit pysyivät kuitenkin laitimmaisina pelaajina venyttämässä muotoa. Laitapakit Alho ja Peltola rakensivat peliä alataskuissa samassa tasossa Schüllerin kanssa. Monesti toki Suomella kesti aika kauan siirtyä 2-4-4:stä 2-3-5:een. Se tarkoitti yhä yhden miehen alivoimaa viimeisessä linjassa ja vaikeutti siten murtautumista, kun NIR:n puolustuslinjalla oli vähemmän kontrolloitavia pelaajia. Mikään uusi juttu näissä karsinnoissa ei ole se, että Suomi haluaa säilyttää jopa kuuden pelaajan puolustusvalmiuden esim. silloin, kun pallo on vielä puolessa kentässä ja vasta syvemmällä hyökkäyskolmanneksella esim. Alho (tai tässä pelissä Kairinen) liittyy hyökkäykseen mukaan. 3-3-4 rakentelumuotoa on nähty vaikkapa Sloveniaa ja Kazakstania vastaan kotipeleissä. Oivalsin oikeastaan vasta pelin jälkeen sen, että se viides pelaaja, joka sitten syvemmälle lopulta nousee ylänelikon avuksi, tulee usein ryminällä mukaan ja paahtaa saman tien jopa selustaan kuten Kairinen pari kertaa tai aiemmissa peleissä Alho tehdessään nousujaan sivurajaa pitkin kiihtyvästi. Ehkä sillä halutaan jotenkin sekoittaa ja vaikeuttaa vastustajan merkkaamista ja yllättää heidät.

Noh, joskus avausjakson puolivälin jälkeen huomasin pienen muutoksen rakenteluvaiheessa ennen puolen tunnin täyttymistä. Peltola siirtyi enemmän alataskusta kolmanneksi toppariksi, Kamara liikkui muodon sisästä rakentamaan peliä tyhjään tilaan vasempaan alataskuun/leveyteen sivurajalle ja Håkans kavensi vasempaan ylätaskuun. Håkans ja Glen toki myös vaihtelivat paikkoja ja niinä kertoina, kun Håkans oli taas leveydessä, Peltola levitti enemmän kohti sivurajaa "sivutopparina". Toisella laidalla Jensen tuli toisteisemmin voimakkaammin sisään ja Alho nousi huolehtimaan leveydestä aktiivisemmin, jolloin hyökkäysmuoto oli lähempänä lämmittelyn perusteella veikkaamaani 3-2-5:tä. Tuota kokeilua kesti ehkä vartti ja sitten tauon jälkeen oli taas palattu alkuperäiseen asetukseen. Ja varsinkin 2-0 johtoon päästyään Suomella ei ollut tarvettakaan enää rakentaa 3-2-5:llä, vaan se pystyi jauhamaan 2-4-4:llä puolessakin kentässä, kun kiire maalintekoon puuttui ja tärkeintä oli huolehtia enää nollapelistä, joten silloin ymmärsin sen, että keskimmäisessä tasossa haluttiin pitää neljä pelaajaa kolmen sijasta entistä mieluummin. Kun NIR nosti tappiolla prässiään, se avasi sitten tiloja löytää helpommin esim. Kairinen keskikentän keskustasta niin avaus- kuin rakenteluvaiheessa, kun NIR:n yläviisikonkin etäisyydet kasvoivat ja kahden ylimmän prässilinjan taakse jäi tilaa kääntyä. Päätösvartilla toki pelinavaus oman boksin lähellä negatiivisiin asentoihin Lingmanille ja Kairiselle aiheutti pientä epävarmuutta, mutta pari vieraiden yläalueriistoa eivät johtaneet maalipaikkoihin. Suomi halusi puolustaa pallolla, mutta jos peli olisi ollut tiukempi, eiköhän Hradecky olisi avannut pitkällä suosiolla.

Pallollisessa vaiheessa oletan Suomen puhkovan Pohjois-Irlannin vasenta laitaa, koska McMenamin ja Hume eivät loista alaspäin. Håkans voisi tehdä puolestani lukuisia aloitteita laitapakin takana olevaan tilaan varsinkin, kun NIR:n painollinen laitapakki mielellään irtoaa puolustuslinjasta puolustamaan eteenpäin jopa yli keskiviivan. Tuo vuotokohtahan oli havaittavissa jo Kansojen liigan peleissä wingbackeilla pelatessa eikä ideologia ole muuttunut pelijärjestelmän vaihduttuakaan. Huuhkajien avatessa alhaalta odotan niin ikään NIR:n prässäävän aggressiivisesti blokkimuodostaan edes jonkin verran kuten Sloveniassa ja pitkillä palloilla prässin ohi viimeiseen linjaan Suomi voi helpostikin saada 4v4-tilanteita aikaiseksi, jos vihreäpaitojen ankkurin sijoittuminen on taas ylimalkaista ja tämä saadaan houkuteltua ensin kauemmas puolustuslinjasta. Ja ovathan 4v5-tilanteetkin melko suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan hyviä mahdollisuuksia maalintekoon. Sloveniamainen kaaospallo olisi siis huomenna ihan perusteltu pelitavallinen valinta, kun käytössä on Pohjanpalon kaltainen kohdepelaajakin. Jensen oikeassa laidassa puolestaan pystyy kamppailemaan niin ilmassa kuin maassa varmasti hänkin voitokkaasti kuten Slovenian Stojanovic, joka ristipallon voitettuaan livahti silloisen vasemman pakin Brownin ohi 2-0 maalin tekoon. Lewiskaan ei ole alaspäin kaikkein varmin laitapakki.

Mainitsin ennen peliä Pohjois-Irlannin oikean laidan haavoittuvuudesta. Oli ilo istua takasuoralla, kun Suomi toivotusti hyökkäsi rutkasti enemmän vasemman laitansa kautta hyödyntäen Håkansin aloitteita kuten veikkasinkin. Tämä teki avausjaksolla pystyjuoksuja mukavan määrän testaten Humen selustan pitävyyttä ja kun tämän vierellä oli vielä toppareista heikoin Toal, reitti murtautumiseen oli selkeä. Noin 5-6 kertaa Suomi pääsi pystypalloista tuon kaksikon puolustamalta alueelta etenemään kuudentoista reunalle, mutta sitten keinot loppuivat vähän kesken. Håkans haltuunottojensa jälkeen tuplattiin aika nopeasti eikä tämä päässyt keskittämään boksiin kuin 1-2 kertaa, mutta Jensen ei painottomalta puolelta ennättänyt yhteen syöttöön ja 17. minuutilla Kamaran löydettyään tämän ympärillä oli heti kolme vihreäpaitaa, joten laukominen oli toivotonta. Ottelun alussa Kairinenkin spurttasi pari kertaa välikaistaa pitkin pystyyn ja kamppaili pystysyötöt Toalia vastaan onnistuneesti omille, mutta niistäkään ei sitten boksin tuntumasta seurannut enää lopullista murtautumista. Pohjanpalo puolestaan koukkasi pari kertaa illan aikana pari metriä irti toppareista ja kääntyi sitten yhtä nopeasti pystyjuoksuun kohti selustaa saatuaan ensin houkuteltua viimeistä linjaa edes hieman ylemmäs, mutta molemmissa aloitteissaan Ballardin ja Toalin välistä hän oli paitsiossa niin 36. kuin 51. minuutilla. Yhtä kaikki, kreikkamaisten (viime Kansojen liiga) puolesta kentästä lähetettyjen pystypallojen hyödyntäminen Pohjois-Irlannin tiivistä muotoa vastaan oli mukava nähdä, kun selustassa sitä tilaa oli eniten.

Annan Suomen toppareille kehut siitä, että he uskalsivat kuljettaa tarpeeksi lähelle ylintä prässilinjaa, jolloin puhkovan pystysyötön antaminen helpottui. Ivanov on tietysti ollut siinä Suomen ykkönen pitkään ja jakeli nytkin pari leivosta Charlesin ja McCauslandin naaman edestä Håkansin juoksulinjalle, mutta myös Tenho löysi ristipalloillaan muutamaan otteeseen Danielin. Lisäksi Suomen pohjaparista toinen tuppasi putoamaan muodon ulkopuolelle pois vastustajan yläviisikon kidasta. Hekin lähettivät avoimilla jaloillaan noissa hetkissä muutaman pystysyötön, mutten muista, että esim. Schüllerin pystysyötöt olisivat menneet omille. Yksi yritys toisella jaksolla oli tosin lähellä, mutta Ballard ylsi palloon juuri ennen takana kytännyttä Pohjanpaloa. Alataskuista Peltolan chippi heti alussa tavoitti tosiaan Kairisen, mutta tämä joutui jarruttamaan päädyssä ja palauttamaan pallon vain Håkansille. Alhokin poimi kertaalleen samaisen herrasmiehen avausjaksolla, kun Kairinen kirmasi oikeaa välikaistaa pitkin boksiin, mutta se syöttö ei mennyt lapaan. Tunnin kohdalla puolestaan Glenin siirto sivurajalta laiturina Kairisen juoksulinjalle oli priimaa ja takaviistokäännöstä Schüller tinttasi päin ihmismerta.

Kolmessa eri maalitilanteessa Suomi hyödynsi onnistuneesti selustassa ollutta tilaa. Ensin avausjakson lopussa kotijoukkue sai rankkarin Håkansin välikaista-aloitteen myötä. Käytössä oli juuri silloin 3-2-5 muoto. Ivanov rotatoi ensin Schüllerin kanssa nousten keskikentän pohjalle. Kamara syötti leveydestä/alataskusta ja ylätaskussa muodon sisässä vaihteeksi ollut Håkans spurttasi kairismaisesti välikaistaa pitkin pystyyn Toalin taakse. Jensenin vasurikuti blokattiin, mutta kakkospalloon ehti painottomalta puolelta kaventanut Alho ja tämän kanssa aiemminkin pulassa ollut Price taklasi myöhässä. Rankkarin Pohjanpalo paukutti varmasti vasempaan alakulmaan. Jo 31. minuutilla muuten Kamaralta nähtiin samanlainen pystyjuoksu kuin Håkansilta, mutta hänen keskityksensä jäi silloin vastustajiin.

2-0 maali oli luokiteltavissa ehkä osin tilanteenvaihdoksi, vaikka NIR ehti kyllä ryhmittyä jokseenkin pallon alle. Håkans sai puolenvaihdon vasemmalle ja vastinpari Hume tietysti puolusti mielellään eteenpäin kuten NIR blokissa on ennen tehnyt. Wingbackit eivät arkaile seurata miehiään yli puolen kentänkään aggressiivisesti. Håkans leikkasi kuitenkin keskelle ja Hume seurasi häntä sinnekin pois paikaltaan, muttei pysynyt perässä, kun Daniel pujotteli parin pelaajan välistä ja pelasi sitten takaisin maalia kohden käännyttyään nopean seinän kymppipaikan Kamaran kanssa. Toal yritti myöhässä kaventaa tukkimaan Humen selustaan jäänyttä tilaa siinä onnistumatta. Håkans murtautui puolittain läpi ja laukoi pallon etukulmasta sisään tolpan kautta. Suomi kaksi, Pohjois-Irlanti nolla. Juuri tätä tarkoitin, kun kirjoitin, että Hume ei loista aina alaspäin ja hänen laidaltaan Suomikin voi tehdä tuhoja.

3-0 maalissa puolestaan Hradecky avasi kerrankin pitkällä paitsiovapaapotkussa. Kirjoitin ennakossa siitä, että sloveniamaiset kaaospallot viimeiseen linjaan ja vastaliikkeet selustaan voisivat olla perusteltu valinta tähän peliin aika ajoin. Kolmannessa maalissa ne yhdistyivät ja Pohjois-Irlanti oli helisemässä. Pohjanpalo tuli vastaan liipaten ykköspallon ilmassa Pukille, joka pudotti heti viereen Taylorille ja jatkoi liikettään sitten kärkiparin toisena osapuolena Ballardin jättämästä aukosta pystyyn. McNair ja Hume kyllä yrittivät tukkia nopeasti aukon, mutta Taylor sai annettua seinäsyötön ohi Toalin Pukin juoksulinjalle. Tämä puikotti vielä boksin reunalla McNairin ja sijoitti kliinisesti takayläkulmaan. Suomi kolme, Pohjois-Irlanti nolla.

Pohjois-Irlannin muodon sisään ei ollut helppo pelata, kun pallon alla oli se 7-9 pelaajaa tilanteesta riippuen. Siksikin tiivistä pakkaa vastaan Suomi turvautui noihin selustachippeihin paljon tavanomaista enemmän. Houkutteluvaiheen onnistumista pidin kriittisenä ennen peliä sen suhteen, että onnistuisiko Suomi irrottamaan pelaajia muodosta vastaan ja tekemään tilaa 10-alueelle. Koska varsinaista ankkuria vierailla ei ollut, toppareiden pumppaukset eteenpäin korostuivat, vaikka pohjapari Saville-Thompson peittikin ylätaskuja heidän edessään. Suomella oli kyllä yritystä houkuttelussaan ja esim. Peltola pysyi aina viimeiseen asti pelivälineessä, kunnes McCauslandin prässi oli aivan iholla. Varsinaiset topparitkin kuljettivat tosiaan melko lähelle ylintä prässilinjaa ennen murtavia syöttöyrityksiään. Siltikään kahden alimman linjan välistä ei tiloja juuri löytynyt. Alho syötti alataskusta maitse muutaman kerran ohi Pricen, mutta Pohjanpalo tullessaan vastaan oli negatiivisessa asennossa ja jatkoyritykset selustaan siten melko vaikeita eikä Gleniltäkään nähty hyvin ajoitettuja vastaliikkeitä. Sinällään siis Jolle teki voitavansa 1v3-alivoimaisena pudoten irti toppareista 10-alueelle tyhjään tilaan, kun se muutaman kerran aukeni. Muutoin Pohjois-Irlannin topparit pumppasivat varsinkin oman boksin reunalla kahden alimman linjan välisen tilan umpeen kamaroilta, kairisilta ja jenseneiltä, joten kombinaatioista ei valmista tullut, vaan hyökkääminen oli pään hakkaamista seinään noina hetkinä. Siksi oli hyvä, että selustareitin kautta Suomi sai onnistumisia ja siihen oli panostettu. Pari kertaa Alho chippasi pallon puolestaan Jollelle ilmassa suoraan boksiin toppareiden eteen. Ensimmäinen liippaus viereen Kamaralle oli hyvä, mutta tämä ei taaskaan saanut jalkaa auki ruuhkasta. Toisesta ei kerrottavaa jäänyt.

Mitä tulee leveyden käyttöön, en muista Håkansilta avausjaksolta kyllä yhtään varsinaista onnistunutta haastoa/ohitusta Humea vastaan laitakaistalla staattisista hetkistä kierrätyksen jälkeen ja Toal tosiaan myös tuli aika lähelle jopa tuplaamaan nuorta suomalaislaituria. Håkans piti usein hetken aikaa pelivälinettä hallussaan ja tunnusteli, että pääsisikö Humesta ohi, mutta kun selkeää väylää rytminmuutokselle ei ollut, hän päätyi kierrättämään pallon toistuvasti takaisin sivulle tai alas Peltolalle. Toiselta puolelta Jensenin ja Alhon kautta Suomi ei edes varsinaisia keskityspaikkoja hakenutkaan, kun Alho nousi harkitsevaisesti viimeiseen linjaan ja Jensen kavensi välikaistalle monesti lähemmäs muita, kun varmasti suunnitellusti hyökkäämistä kohdistettiin vieraiden oikeaan laitaan. Toisella puoliajalla peli pyöri minusta katsottuna toisessa päässä enkä ihan niin tarkkaan välttämättä enää selvässä johdossa keskittynytkään tilanteiden havainnointiin, mutta Alhon eräs roikkukeskitys laitakaistalta Pohjanpalolle jäi sentään mieleen. Pudotus omille boksin reunalla ei tuottanut maalipaikkaa.

Yhtenä keinona murtaa NIR:n tiivis blokkipuolustus ovat olleet vastustajien kaukolaukaukset, kun vihreäpaitojen kk-linjan on tapana valua puolustuksen syliin. Suomen repertuaariin kaukokudit eivät vähemmän yllättäen kuitenkaan kuuluneet. Kairisen vasurikokeilusta seurasi avausjaksolla ensimmäinen kulmapotku, mutta muuten oli hiljaista.

Pohjois-Irlannin positiiviset tilanteenvaihdot olivat odotetusti melko kesyjä. Tärkeintä oli se, että alakerta ei häviä kaksinkamppailuja keskiviivalla vastaprässiä tukiessaan kuten Kypros Kansojen liigassa. Jos kamppailuja ei hävittäisi, NIR:n vastaisku-uhka olisi käytännössä sillä eliminoitu. Avauskympillä Charles onnistui kalastamaan vapaapotkun 1v2-alivoimaisena voitettuaan purkupallon itselleen Suomen toppariparia vastaan, mutta sentään hänet saatiin pysäytetyksi. Price puolestaan pyörähti kertaalleen vastaprässin ohi jakson aikana ja lähetti ristisiivun Peltolan selustaan Charlesille. Hume teki taustakierron, mutta keskitys boksiin oli tulokseton. Toki sitten kun Peltola alussa liukastui kertaalleen ja McCausland sai ilmaisen riiston sekä pääsi etenemään boksin kulmalle asti, Pohjois-Irlanti oli vaarallisimmillaan, mutta Pricen laukaus suoraan juoksusta meni Hradeckya päin. Tuo vastaisku ei kuitenkaan lähtenyt syvältä omalta alueelta, vaan Peltolan puhtaan virheen myötä puolesta kentästä, joten sikäli se oli poikkeus sääntöön. Syvältä lähteneissä transitioissaan NIR oli siis puhteeton aika lailla. Pidin erityisesti Håkansin vastaprässäämisestä aivan kuten jo Kazakstania vastaan. Hän teki avausjaksolla 2-3 taktista rikettä sivurajalla jyräten esim. Humen nurmeen ajoissa, bravo. Toisella puoliajalla oikealle laidalla vaihtojen myötä siirtynyt Price pääsi kertaalleen hyökkäämään isoon tilaan riiston jälkeen ja lähetti melko tarkan aikaisen keskityksen takatolpalle kohti vasenta laituria Washingtonia, mutta Tenho kurotti keskityksen kulmapotkuksi. Tuo oli hieno liuku.

Pohjois-Irlanti pallollisena vs. Suomi pallottomana

Pohjois-Irlanti avasi alhaalta paperiryhmitykselle uskollisesti 3-4-3:lla. Suomi kontrasi sen 4-4-1-1:llä, joka oli tosiaan varmaan ennemmin suunniteltu 2-3-2-3 avausmallia vastaan, mutta hoitui homma erilaistakin avausmuotoa vastaan. Roolitus oli se, että Kamara joko tuki Pohjanpaloa ylimmässä prässilinjassa prässäten topparikolmikkoa 2v3-alivoimaisena (jolloin prässimuoto oli puhtaampi 4-4-2) tai sitten useammin nähtynä skenaariona hän eliminoi taitavamman pohjapelaajan eli Savillen pelinrakennustilan pois olemalla tämän iholla. Välillä Glen merkkasi myös Thompsonin, mutta enimmäkseen Savillen ja jakson edetessä hän teki vielä useammin niin, että hän jätti Savillen syöttövarjoon ja prässäsi samalla McNairia (tähän Nurmela viittasi varmaankin taukohaastattelussaan), jolloin Pohjanpalo keskittyi keskitoppari Ballardiin ja jos Suomi halusi riistää pallon oikeasti korkealla itselleen, sitten keskikentän linjasta Håkans nousi kolmanneksi pelaajaksi ylimpään prässilinjaan prässäämään Toalia. Muuten tämä jätettiin vapaimmaksi toppariksi, koska hän oli etukäteen ajateltuna se heikoin ja vaarattomin lenkki. McNairin jalan sulkemista odotin jonkin verran tapahtuvaksi ja ajoittain sitä Suomen ylimmät pelaajat tosiaan toteuttivatkin niin, että joko Pohjanpalo tai Kamara prässäsi häntä erityisesti, mutta oli myös tilanteita, joissa Suomi lepäsi keskiympyrän yläkaarella 4-4-1-1:ssään ja antoi vieraiden topparikolmikon pallotella melko rauhassa keskenään. Riippuen siitä, että oliko Kamara Savillen vai Thompsonin iholla, joko Kairinen tai Schüller porrasti peilaamaan vapaaksi jääneen pohjapelaajan ja toinen jäi sitten suojaamaan puolustuslinjan edustaa, koska esim. Pricella oli tapana kaventaa keskemmälle Charlesin alapuolelle eikä odotella koko aikaa vasemmalla välikaistalla palloa Tenhon edessä. Ja jos Kamara nousi ylimpään prässilinjaan, sitten tietysti sekä Kairisella että Schüllerilla oli selkeä vastinpari, jota prässätä alapuolelta.

Suomen laitureiden tehtävä oli seurata wingbackien nousut. Jensen teki sitä kurinalaisesti Lewisia vastaan ja aina kun pallo kierrätettiin tälle, hän kavensi pois tukkimasta välikaistaa kohti laitakaistaa kuten vieraidenkin laiturit tekivät. Vasemmalla laidalla puolestaan Håkans tosiaan korkeassa prässissä liittyi jopa ylimpään prässilinjaan huolehtien Toalista. Muutoin hänkin oli lähtökohtaisesti kapealla tukkien syöttöä välikaistaa pitkin oikeaan ylätaskuun McCauslandille. Ja jos Toal kierrättikin leveyteen Humelle, Håkans kipitti tämän kiinni. Håkans ei kuitenkaan ollut minusta ihan niin kurinalainen alaspäin kuin Jensen, vaikka seurasikin esim. Humen aloitteet Peltolan selustaan, jos tämä puolusti eteenpäin McCauslandin mukana. Luulen, että koska Håkans oli lähtökohtaisesti suurempi transitiouhka kuin hitaampi Jensen, Daniel sai siksi jäädä välillä vähän ylemmäs ja Peltola kavensi kapealta suosiolla laitakaistalle kohti Humea. Kun siis mietin ennen peliä sitä, että varmaan jossain kohden syvällä maatessa Suomenkin puolustuslinja muovautuu hetkellisesti viiden linjaksi, vaikka paperiryhmitys olisikin neljän alakerta, niin tosiaan tapahtui, mutta ennakoin, että Håkans olisi se, joka valuisi laitureista enemmän alas, mutta se olikin kyllä mielestäni Jensen. Suomen puolustuslinjahan pelasi kk-linjan tavoin melko kapealla ja loi välikaistojen väliin 4v3-ylivoiman vieraiden yläkolmikkoa vastaan, koska NIR:n molemmat laiturit kavensivat välikaistoille pois wingbackien tieltä, joten Peltolan ja Alhon laitapakkeina oli seurattava heitä toppareiden lähelle. Eipä Peltolan irtoaminen kohti leveyttä siis ongelma ollut, koska Ivanov ja Tenho pystyivät kyllä hoitamaan sillä aikaa 1v1-tilanteet McCauslandia ja Charlesia vastaan.

Pohjois-Irlanti on tunnettu siitä, että melko herkästi se turvautuu pidempään palloon alakerrasta kohti viimeistä linjaa, koska sillä on historiaa brutaaleista pallonmenetyksistä avausvaiheessa omalla kenttäpuoliskolla. Vaikkei Suomi oikein vaikuttanutkaan haluavan prässätä korkealta yhtä maagisesti kuin Kazakstania vastaan, vaan antoi vieraille tilaisuuden hallita ajoittain palloa ja nostaa pakkaansa ylemmäs, jotta vastaiskuille aukenisi enemmän tilaa, silti Pohjois-Irlanti piti palloa vain 40-prosenttisesti ja luopui siitä ajoissa ilman merkittävää pallopainettakin. Toppareiden pystysyötöissä erona Suomeen oli se, että vieraiden alakerta McNairia lukuun ottamatta ei uskaltanut samaan tapaan kuljettaa kovin lähelle vastustajan ylintä prässilinjaa. Suomen alakerta klaarasi hyvällä prosentilla pääpalloja viimeisessä linjassa ja varsinkin Tenhon ilmadominanssi jäi mieleen. Heti 30 sekunnin kohdalla McNair chippasi pystyyn ennen kuin Jolle oli iholla, mutta epätarkka nosto päätyi Tenhon kuuppaan Pricen sijasta. Tämähän on ollut yksi pidempien avausten kohde mm. Slovenia-vieraspelissä, joten sikäli tietysti oli jossain määrin perusteltua peluuttaa häntä ja McNairia samalla puolella kenttää. Hazard puolestaan lähetti vapaapotkut mielellään ilmassa yli puolen kentän muulinpotkullaan. Viidennellä minuutilla sellaisesta syntyi puolittainen vetopaikka, kun Charles onnistui pudottamaan Ivanovin edestä pallon viereen Pricelle, mutta maanuoliainen 20 metristä oli Lukelle marja poimittavaksi.

Muutoin kakkospalloissa Suomen keskikentän linja oli hereillä ja kaaostilanteista NIR ei saanut oikein luoduksi mitään kuten ei mm. Parkenillakaan. Siellähän Peacock-Farrell samaan tapaan pelasi aikaa aina, kun se oli mahdollista asetellen palloa pitkään ja kiskaisten sen sitten viimeiseen linjaan. Mitään uutta siis Pohjois-Irlanti ei avausvaiheessa ideologisesti tarjonnut, vaikka muoto oli vähän erilainen kuin aiemmissa matseissa. Vieraiden maaliodottama jäi 0.53:een LiveTulosten mukaan ja varmaan iso osa siitä tuli Pricen vastaiskupaikasta pelin alussa ja sivuvapaapotkujen kakkospalloista eikä niinkään Pohjois-Irlannin organisoiduista hyökkäyksistä. Parkenillahan vieraiden maaliodottama oli 0.29, joten sikäli tämän pelin kulku muistutti paljon sitä (Tanskassa tosin NIR sai pallon maaliin sivuvapaapotkusta, mutta sehän hylättiin paitsiona lopulta). Ykkös- ja kakkospalloissa vihreiden miesten materiaalin laatu ei vain riittänyt luomaan kaaoksesta O'Neillin toivomia edes puolittaisia vetopaikkoja.

Koska käytössä ei ollut 4-1-4-1, vaan 5-2-3, leveydestä huolehtivat laitureiden sijasta wingbackit. Olisin kyllä halunnut nähdä McMenamin 1v1-haastoja livenä edes pari kappaletta, kun ne niin suuren vaikutuksen tekivät Sloveniassa. En vieläkään ymmärrä hänen penkitystään, koska luulisin hänen olevan maajoukkueessa runkopelaajia vielä pitkään. Lisäksi hänen 1v1-haastojensa kautta Pohjois-Irlanti on ollut näissä karsinnoissa vaarallisimmillaan oikeita jalkapallojoukkueita vastaan, joten siitä luopuminen kummastuttaa. Noh, wingbackien vastuulla oli sitten saada tassu auki 1v1-tilanteissa laitakaistoilla ja keskittää boksiin, kun McMenaminin laadulliset ylivoimat puuttuivat. Lewis taisi avausjaksolla saada kertaalleen jalkansa auki Jensenia vastaan, mutta Peltola oli hereillä taka-alueella. Samoin tämä putsasi yhden Savillen antaman keskityksen kontrolloiden McCauslandin varmasti. Risti-/juoksupalloillakin vieraat hakivat hetkellisiä 1v1-tilanteita, mutta esim. yhden Savillen ristipallon kohti Lewisia Jensen puolusti mainiosti eikä päästänyt Lewisia keskittämään. Toisella laidalla Hume pääsi joskus 18. minuutilla keskittämään juoksupallosta Håkansin selustaan, kun Peltola irtosi myöhässä kapealta kohti leveyttä, mutta boksipuolustus toimi ja topparit putsasivat keskityksen 2v2-tilanteesta McCauslandia ja Charlesia vastaan. Melko hyvin Suomi sai loppupeleissä eliminoitua etukäteen odottamani keskitysrallin ja boksipuolustus toimi sitten ongelmitta niissä 5-6 keskityksessä, jotka NIR sai lähetettyä rangaistusalueelle.

Suomen tiiviin muodon sisään vierailla ei ollut asiaa. Pohjois-Irlanti on vitoskorin tasoinen lyhytsyöttöjoukkue eikä se ollut lähelläkään murtaa Huuhkajia, vaikka noin vartin pelin jälkeen se pääsikin muutamaan otteeseen Suomen puolustuskolmannekselle, mutta kombinaatioissa ei ollut ideaa ja pallotempo oli keskinkertaista. Rotaatiot olivat sen verran verkkaisia, että ne oli helppo kommunikoida lennosta kuten vaikkapa vasemmalla laidalla Savillen ja Lewisin paikkojen vaihdot muutamaan otteeseen eikä tuon kaksikon jauhamisesta vasemmalla välikaistalla tullut valmista toisellakaan jaksolla silmieni edessä takasuoralla. Price puolestaan on ollut yksilö, jonka NIR on pyrkinyt löytämään kahden alimman linjan välistä aiemmissa peleissään joko oikeasta ylätaskusta tai kärjen alapuolelta. Tässä pelissä hän tosiaan oli vasemmalla puolella, mutta liikkui sieltä myös keskemmälle. Pari kertaa maitse hän sai syötön jalkaansa esim. McNairilta tai toiselta pohjapelaajalta, mutta häntä vaivasi sama ongelma kuin Sloveniassa eli haltuunotot olivat kovia eikä hän päässyt edes yrittämään oikeasti kääntymistä kasvot kohti maalia. McCauslandia en puolestaan muista, että NIR olisi juuri löytänyt oikeasta ylätaskusta välikaistaväkkäränä ja jos löysikin, Peltola oli selässä kiinni estäen kääntymisen. Summa summarum, kahden alimman linjan välinen tila oli ummessa aika hyvin eikä Pohjois-Irlanti odotetusti kyennyt vastustajaansa puhkomaan keskeltä. Selustareittiäkään se ei juuri testannut, vaan pidemmät nostot viimeiseen linjaan suunnattiin nimenomaan Suomen toppareiden etupuolelle. Lewis sai toki pari juoksupalloa Alhon taakse, mutta tämä selvitti ne hetket ongelmitta. Charlesilta en ihan hirveästi muista nähneeni pystyjuoksualoitteita saatika sitten Pricelta tai McCauslandilta. Sinällään se helpotti Suomen puolustuslinjan toimintaa.

Suomi ei avausjaksolla hirveästi positiivisia tilanteenvaihtoja saanut hallittuaan palloa 60-prosenttisesti ja tosiaan vain muutaman kerran vieraat jauhoivat hetken aikaa Suomen boksin läheisyydessä, kunnes keskitykset purettiin. Syvältä lähteneissa vastaiskuissa Suomi oli yhtä ponneton kuin vierailijat. Håkans kuljetti kahdesti miinaan ennen puolta kenttää ottaen louhikkokosketuksia ja menetti pallon kolmen vastustajan ympäröimänä. Sama kävi kerran Schüllerille, kun Jensen antoi tälle kaverisyötön melko mahdottomaan rakoon. Pohjois-Irlannin vastaprässi saa siis plusmerkkisen arvosanan yhtenä hyvin toimineena osa-alueena, vaikka neljästi sen verkossa pölisikin. Toisella jaksolla vastaiskutiloja oli luonnollisesti enemmän ja kertaalleen Suomi lopussa onnistuikin, kun onnistuneen boksipuolustuksen jälkeen Peltola lähetti mahtavan jengasyötön suoraan Pukin juoksulinjalle. Se piirtyi kieltämättä verkkokalvoille varmasti melko pitkäksi aikaa, kun sen melko optimaalisesta kulmasta Peltolan selän takaa näin. Pukki haavoitti wingback Spencerin jättämää tilaa ja vaikka Toal kavensi sivutopparina sen umpeen, ei taitotaso riittänyt Suomen kaikkien aikojen maalintekijää vastaan. Pukki hyödynsi ison tilan 1v1-hetkensä  (toisin kuin vaikkapa viimeksi Alipia vastaan) ja lähetti millimetrin tarkan syötön boksiin spurtanneelle Lodille, joka viimeisteli yhdellä kosketuksella Hazardin edestä maajoukkueuransa viidennen osuman. Kyllähän tuo osuma lämmitti mieltä näin Lodin pelipaidan omistajana, mutta myös siksi, että samaistun polvivammoihin. Pukkia olen puolestaan parjannut melkeinpä läpi karsintojen siitä, että tilanteenvaihdoissa viimeiset ratkaisut ovat olleet huonoja pl. petaus Antmanin 2-0 maaliin Sloveniaa vastaan. Nyt hän oli terävä eikä tuon parempaa viimeistä syöttöä olisi voinut antaa. Suomi neljä, Pohjois-Irlanti nolla.

Erikoistilanteet

Suomi oli vaihtanut kulmavariaation Kazakstan-pelin 1+4:stä 2+3:een. Peltola ja Håkans olivat vitosen alueella neljän aluepuolustajan seassa. Taaempana oli kolme kohdetta eli topparit ja Pohjanpalo. Heidät NIR miesvartioi ja reunapelaajia oli täten kolme. Kuten viime pelissä, taas taaemmat topparit tekivät blokeillaan tilaa Jollelle. Silloin blokkaavia toppareita oli kolme ja Tagybergen oli suurissa vaikeuksissa Dangerin pitelemisessä. Kaksikin topparia Ivanov ja Tenho riittivät tässä pelissä Pohjanpalon vapautumiseen Thompsonin pihdeistä. Jensenin ensimmäinen sisäkierteinen pallo kaarsi upeasti takatolpalle, mutta Hazard ylsi näppeineen niukasti väliin ennen Jollen päätä, harmi. Viime pelin erikoistilannevaarallisuus silti jatkui, kun Ivanovin tekemästä blokista Thompsonilla ei ollut mitään saumaa seurata täysin toiseen suuntaan singonnutta Pohjanpaloa! Toiselta puolelta Kairinen jakoi puolestaan niin ikään yhden sisäkierteisen pallon, mutta se ei ollut niin hyvä kuin Jensenin ainoa keskitys. Kulmiahan Suomi sai vain kolme ja siinä toisessa Jolle liikkui taas taakse, mutta pallo oli vajaa leijaillen vitosen viivan keskelle kohti Ivanovia. Hazard nyrkkeili ykköspallon kuitenkin pois ongelmitta. Kolmas kulma puolestaan pelattiin lyhyenä Håkansin kautta Alholle, jonka nosto boksiin varmistajana jäi vajaaksi.

Pohjois-Irlanti käytti kulmissaan 2+4 variaatiota. Alho ja Kamara merkkasivat kaksi miestä vitosen alueella Ivanovin ja Pohjanpalon ympäriltä. Muut neljä vartioijaa asettuivat vieraiden junan sekaan. Vihreäpaidat olivat tehneet kotiläksynsä ja nähneet, että Kairinen on heikko lenkki. Niinpä tämän 1v1-puolustamista testattiin jokaikisessä kolmessa kulmapotkussa, kun Price keskitti sisäänpäin pakan yli jensenmäisesti takatolpalle, jonne juoksi junamuodosta aina Kairisen mies McNair. Avausjakson kulmassa Kaan hukkasi kontrollin, mutta hänen onnekseen keskitys oli liian pitkä eikä McNair ehtinyt siihen ja se oli myös liian korkea Ballardille vitosen viivalla. Toisella jaksolla Kairinen paransi ja purki molemmat keskitykset takatolpalta onnistuneiden 1v1-vartiointien päätteeksi. Se oli hyvä nähdä jatkoa ajatellen.

Pohjois-Irlannin sivuvapaapotkuissa oli melko odotetusti uhan tuntu ja ne suuntautuivat taka-alueelle tuttuun tapaan. Ehkä se yllätti, että vieraat hyödynsivät niin paljon Hazardin pitkiä ja tarkkoja potkuja tehden jopa oman puoliskon vapareistaan erikoistilanteita, vaikka toki Parkenilla sama toistui Peacock-Farrellin toimesta. Taka-alueella kohdekolmikkona olivat topparit McNair, Toal ja Ballard, mikä ei yllättänyt. Siksi Suomenkin topparit poikkeuksellisesti olivat linjan päässä eivätkä keskellä. Tenho ja Ivanov saivat avukseen taka-alueelle Peltolan ja Schüllerin. Siltikin NIR raapi ykköspalloja kovalla prosentilla itselleen ja mm. Charles pääsi laukomaan pienen kaaoksen keskeltä kakkospalloista heppoisia kääntölaukauksia Hradeckyn syliin. Takaiskuitta Suomi selvisi, mutta karsintojen teeman mukaisesti kamppailupelaamisessa ja erikoistilannepuolustamisessa nykyryhmän pelaajatyypeillä on edelleen vaikeuksia kansainvälisellä tasolla, vaikkei omissa tällä kertaa kolissutkaan. Valmennus sentään oli tehnyt voitavan ja asettanut tosiaan parhaat pääpelaajansa linjan päähän painimaan ilmassa.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2023 klo 14:31:39 kirjoittanut Salming »

 
Sivuja: 1 [2]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa