Klubin Kannattajatoiminta vol. 2

[Laukaisukoneenkuljettaja]

Hassua kun otit tuhoamisleirit esille, koska juuri sinun ajattelussa oli selviä kaikuja erään 1930-luvulla innoittaneen N:llä alkavan filosofin maailmankuvasta; pohjolan villit leijonat ja vapaasti riehuvat pedot ovat oman luontonsa perusteella oikeutettuja tekemään mitä vaan, etenkin heikommille, roskasakille, jotka istuvat keskinkertaisuutensa ympäröimänä vaikkapa tuularikatsomossa. Heikkojen vika jos tulevat vahvojen marssijoiden ja "uskaltajien" tielle, mitäs läksitte.

Onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha on ikuisuuskysymys ja jakaa koulukuntia. Uskoisin, että suurin osa joka on vaikkapa työnsä puolesta nähnyt äärimmäisen pahoja tekoja tehneiden syvää katumusta pitää "hyvyyden hetkeä" aidompana.

Puhe autoritaarisesta persoonallisuudesta ei oikein osu maaliin. Niitä on ehkä enemmänkin toilailevassa fanikatsomossa, jossa totellaan johtajaa (ryhmäpainetta ja jotain ihme koodia). Ei soihdun heittely ole mitään anarkiaa, eikä tervettä kapinaa. Se on vaan ajattelemattomuutta ja lauman mukana menemistä. Todellista anarkiaa ja rohkeutta on asettua laumaa vastaan jos siltä sisimmässä tuntuu, en tiedä oliko Klubin katsomossa sellaisia.

Aivan. Jätän asian lyhyeen mutta pari korjaava vastahuomautusta on tähän debattiin vielä tehtävä, ihan vain yleisen klarifikaation nimissä ja paria päivää viisaampana. (Jätän samalla alkuperäisen pitemmän "vastaukseni" (oik. sen rekonstruktion), joka lähti sittemmin kiihtyvälle laukalle omiin sfääreihinsä, yksityisiin arkistoihini odottamaan julmaa jatkokäsittelyä.))

Aivan. Emme ensinnäkään ota nyt kantaa siihen, mikä on "anarkiaa" tai "rohkeutta", se on joka tapauksessa sopimuksenvaraista, kontekstisidonnaista ja valitusta näkulmasta ja retoriikasta riippuvaista indoktrinaatiota ja pedagogiikkaa more than anything else.

Kukaan ei ole kiinnostunut jostain yksittäisestä soihdunheittelystä, siis kukaan "meistä", vain ne, jotka tätä ajatelematonta, impulsiivista tekoa syvästi paheksuen kauhistelivat ja tikunnokkaan nostelivat. Kyse on pelkästä "red herringistä" joka johtaa varsinaisen keskustelun, lähinnä surkastaa sellaisen mahdollisuuden taas kerran tympeään, pikkumaiseen sormen heristelyyn. Puhuimme tästä moraalisen paheksunnan ylimittaisuudesta ja siitä ironiasta, mikä valitsee tämän paheksunnan ja sen takana vaikuttavien moraalittomien yllykeiden välillä yhtäältä ja toisaalta siitä, kuinka kannattamista, jota luonnehdimme (ehkä epäonnistuneesti) "ekspressiiviseksi tribalismksi", ei voi koskaan täysin "sanitisoida" tai tapamme koko kannatuskultuurin elävän ytimen. Loppu on sellaista alakouluopettajan paternalistista höpinää jostain "hyvistä käytöstavoista". Se ei kiinnosta meitä -kuin korkeintaan jälleen kerran oireena jostain muusta.

On ymmärretävä tämä: Ikään kuin emme olisi koskaan kuulletkaan epäilyn hermeneutiikasta, ikään kuin tämä ohittamaton 1900-luvun taitteeseen ajoittuva "intellektuaalinen myrsky" (Marx, Nietzsche, Freud) ei olisi jättänyt meihin mitään pysyvää painojälkeä ja re-orientaatiota suhteessa asiakysymyksiin ja strategioihin joilla niitä tarkastelemme. Nyt ja aina ja täysin riippumatta siitä, ettemme sitoudu mihinkään tiettyyn tämän "korpuksen" määrittämään "oppiin" tai "teoriaan". Emme ole esimerkiksi kriittisen teorian viitekehysessä operoivia riihikuivia tai rikkiviisaita (osuvia tai yliampuvia) asiakirjoittajia emmekä ole tekemässä täällä tai millään muullakaan foorumilla mitään synteesiä tai kokonaisanalyysia kulttuurin tai yhteiskunnan ilmeisestä alennustilasta. Ei meillä ole aikaa eikä motivaatiota sellaiseen mikä on sitä paitsi jo tehty. Ja ketä edes kiinnostaa?

Vitsi on tässä: Yhteiskuntamme ja aikamme sivistystasosta kertoo vähintään se, ettei täällä mitään kirjoja roviolla polteta. - Ei tarvitse, koska kukaan ei niitä lue.

Tässä on koko jutun ja villakoiran ydin. Höttöä, paskaa ja tyhjää täynnä. Pelkät kannet, ei sivuja. Ei ajatuksia. Ei sanottavaa. Paitsi ne tavalliset loanheitot ja ad hominemit.


P.S. Herra Nietzsche tunsi syvää vastenmielisyyttä saksalaista etnonationalismia kohtaan, joka alkoi nostaa päätään 1870-luvulla (Völkische Bewegung) eikä hänessä ollut piiruakaan antisemiittiä, päinvastoin, kutsuihan hän juutalaisia "Euroopan kouluttajiksi" tms.; antisemitismi sai tosin merkittävää jalansijaa yhteiskunnallisena ja poliittisena ilmiönä ja voimana Saksassa vasta 1900-luvun alusta eteenpäin eli Nietzschen kuoleman aikoihin (jos unohdamme että jannu vietti viimeiset 11 vuotta lähes kommunikoimattomassa katatonisessa tilassa!). Meidän on kiittäminen hänen antisemiittiä siskoaan Nietzschen perinnön vääristelystä ja myymisestä natseille; Hitler osallistui tämän hautajaisiin vuonna 1935. Do the math.

[Cantonakaskessa]

Kukaan ei ole kiinnostunut jostain yksittäisestä soihdunheittelystä, siis kukaan "meistä", vain ne, jotka tätä ajatelematonta, impulsiivista tekoa syvästi paheksuen kauhistelivat ja tikunnokkaan nostelivat. Kyse on pelkästä "red herringistä" joka johtaa varsinaisen keskustelun, lähinnä surkastaa sellaisen mahdollisuuden taas kerran tympeään, pikkumaiseen sormen heristelyyn.  Puhuimme tästä moraalisen paheksunnan ylimittaisuudesta ja siitä ironiasta, mikä valitsee tämän paheksunnan ja sen takana vaikuttavien moraalittomien yllykeiden välillä yhtäältä ja toisaalta siitä, kuinka kannattamista, jota luonnehdimme (ehkä epäonnistuneesti) "ekspressiiviseksi tribalismksi", ei voi koskaan täysin "sanitisoida" tai tapamme koko kannatuskultuurin elävän ytimen. Loppu on sellaista alakouluopettajan paternalistista höpinää jostain "hyvistä käytöstavoista". Se ei kiinnosta meitä -kuin korkeintaan jälleen kerran oireena jostain muusta.

Piti luntata edellisestä viestistä kun en ole aivan varma näetkö soihdunheittäjät kuin meidän tavisten "hyvinä vihollisina", joita voimme paheksua omasta ihanasta ja paremmasta normaaliudesta nauttien vai projisoidaanko niihin omaa halua olla yhtä villi ja vapaa riehuja. Joka tapauksessa näet siis moraalisen paheksunnan taustalla kenties vielä suurempaa moraalittomuutta. Tarinan konnia ovatkin ne, jotka mielensä pahoittivat.

Moraalia, paheksuntaa ja hyvien käytöstapojen vaatimusta et pääse pakoon vaikka kuinka yrittäisit. Anarkistilla ja sisäisen eläimen vapauttamista vaativilla on omat norminsa ja sääntönsä; soo soo niille, ketkä tottelevat liikaa, ovat liian keskiluokkaisia, istuvat tuularikatsomossa ja itkevät jos sattuu soihtu päähän. Kysymys on vain siitä, mihin ne säännöt ja rajat asettaa, siis raja paheksunnan ja hyväksynnän välillä. Jos miettii tiivistä kannattajayhteisöä, niin siellähän säännöt ja hyvät käytöstavat ovat hyvin tarkkaan määriteltyjä, mitä muutakaan esimerkiksi erilaiset "koodit" ovat kuin rajoittavia normeja.

Foucault kirjoitti kurinpidon historiasta osuvasti kuinka ulkoiset poliisit on korvattu mielen sisäisillä poliiseilla, suurimmalla osalla meistä tuulareista on stevarit, mellakka-aidat ja muut hölmöt toisen ihmisen vahingoittamista koskevat rajoitteet oman pääkopan sisällä. Sisäistettyinä. Sitten on takaisin luontoon -koulukunta, joka nauraa näille taviksille ja vaatii: laittakaa meidät kahleisiin ja tuokaa tarpeeksi poliiseja, muuten emme vastaa seurauksista.

[Pub]

EI VARPPINA OLTU ME KU KU OLI JOKU MUU KETÄ HEITTi SOIHTUN TAI JOS OLTIIN ME NIIN KUPSIN YLEISÖENNÄTYLSEN SYY

T klypipääty (hei ketä poltti meitän bandiksen)

[Laukaisukoneenkuljettaja]

Piti luntata edellisestä viestistä kun en ole aivan varma näetkö soihdunheittäjät kuin meidän tavisten "hyvinä vihollisina", joita voimme paheksua omasta ihanasta ja paremmasta normaaliudesta nauttien vai projisoidaanko niihin omaa halua olla yhtä villi ja vapaa riehuja. Joka tapauksessa näet siis moraalisen paheksunnan taustalla kenties vielä suurempaa moraalittomuutta. Tarinan konnia ovatkin ne, jotka mielensä pahoittivat.

Moraalia, paheksuntaa ja hyvien käytöstapojen vaatimusta et pääse pakoon vaikka kuinka yrittäisit. Anarkistilla ja sisäisen eläimen vapauttamista vaativilla on omat norminsa ja sääntönsä; soo soo niille, ketkä tottelevat liikaa, ovat liian keskiluokkaisia, istuvat tuularikatsomossa ja itkevät jos sattuu soihtu päähän. Kysymys on vain siitä, mihin ne säännöt ja rajat asettaa, siis raja paheksunnan ja hyväksynnän välillä. Jos miettii tiivistä kannattajayhteisöä, niin siellähän säännöt ja hyvät käytöstavat ovat hyvin tarkkaan määriteltyjä, mitä muutakaan esimerkiksi erilaiset "koodit" ovat kuin rajoittavia normeja.

Foucault kirjoitti kurinpidon historiasta osuvasti kuinka ulkoiset poliisit on korvattu mielen sisäisillä poliiseilla, suurimmalla osalla meistä tuulareista on stevarit, mellakka-aidat ja muut hölmöt toisen ihmisen vahingoittamista koskevat rajoitteet oman pääkopan sisällä. Sisäistettyinä. Sitten on takaisin luontoon -koulukunta, joka nauraa näille taviksille ja vaatii: laittakaa meidät kahleisiin ja tuokaa tarpeeksi poliiseja, muuten emme vastaa seurauksista.

Vääristelet sanomaani tai ymmärrät sen (tahallisesti/tahattomasti) keskeisesti väärin. Niin tai näin, keskustelumme oireellisesti epäonnistuu. Mutta - aivan. Silti nostit esille kelpo pointteja lähtökohdiksi "soihtuepisodin" laukaiseman ylimitoitetun  tuomitsemisen ja paheksumisen (hyöky)aallon  taustalla vaikuttavan (motivaation) psykopatologian kokonaiskuvan "arkeologiseksi" esiinkaivamiseksi: 1) "saastainen toinen" (loinen; Klubi-ultra) toimii hyvin "oman  moraalisen ylemmyyden" heijastuspintana (the master (of control) and the foil (a bloody fool)) ja 2) ahdasmielisen moralismin taustalla säteilevä torjuttu halu/kyvyttömyys murtautua itse ulos ankaran, tunneköyhän kontrollipsyyken kahleista. -- Tämä alustus motivoi meitä edelleen syventämään ja laajentamaan diagnostista zoomiamme ensisijaisesti psyykenulkoiseen todellisuuteen, vallitsevaan yhteiskuntaan, kulttuuriin ja laajemmin historiaan. Jos Nietzsheltä voi jotain oppia niin tämän: tie todelliseen itsetuntemukseen ja psyyken rajoitteista vapautumiseen ei kulje introspektion, neuroottisen tai ei "itseen ryömimisen/sisäisen tutustumisen" kautta, siellä vastassa on mahdolliesti vain peilien labyrintti, harhautusten uudet kerrokset. Peilin sijaan pitää katsoa ulos ja taakseen, siihen mikä on kulttuurissa annettua ja ensisilmäyksellä oleellisesti näkymätöntä, hidden in plain sight.  

Joka tapauksessa, kuten ehdotin jo tämän "keskustelun" alussa, kiinnostavaa ja tärkeää on tutkia "suhteettoman voimakkaan vitutuksensa ja tuomitsemisen tarpeensa" todellista, kätkeytynyttä syvämotivaatiota ja  siinä vaikuttavia psyykeen patologioita, ei "arvioida" (haukkua) Klubi-kannattajien väitettyä "moraalista rappiotilaa". Miksi osallistua tähän "omituiseen" vihan ja loanheiton aggressiiviseen rituaaliin? Se oli ja on edelleen kysymys, jonka pitäisi ja pitää meitä kiinnostaa - ja se todella kiinnostaa meitä.

Ennen asiattoman voimakasta tunnereaktiota (sen julkista ilmaisua) tai jyrkkää moraalista tuomionantoa (sen julistusta) pitäisi aina varata itselleen oikeus ja tilaisuus arvioida ja tutkia riittävällä kärsivällisyydellä ja perehtymisellä osin kätkeytyneiden triggerien ja motivaatioiden kieroutunutta, kulttuurisiin ja psyyken patologioihin kietoutunutta anatomiaa. Se voi viedä viikon tai kaksi, jopa kuukausia, ehkä vuoden tai viisi. Mutta se kannattaa.  Se voi muuttaa, pelastaa tai ainakin jättää tuhoamatta, kokonaisen maailman.

Edelleen nostin esille ihmisen tendenssinomaisen "luisumisen" sietämättömiin julmuuksiin, väkivaltaan, sadismiin, kun tietyt yhteiskunnan moraalista normaliteettia koskevat/tukevat rakenteet romahtavat ja/tai korvautuvat radikaalisti toisilla. Samalla viittasin sosiaalipsykologisiin koetilanteisiin joissa "hyvät ihmiset" ovat vastaavasti sortuneet väkivallan ja sadismin syvyyksiin lähes sormia napsauttamalla.

Lisäksi totesimme "soihdunheiton" herättämän kollektiivisen, itseään ylläpitävän/vahvistavan hämmentävän voimakkaan raivoreaktion refleksinomaisen mekanismin ja tyypillisen "edustajansa" ilmaiseman psykopatologian ilmeisen samankaltaisuuden siihen, mitä voimme todistaa missä tahansa historian esimerkissä etnisen puhdistuksen/kansanmurhan sosiaalis-psykologisesta mekaniikasta, jossa "likainen toinen" (etninen vähemmistöryhmä) dehumanisoidaan, marginalisoidaan ja lopulta exterminoidaan.  -Katsokaa vaikka mitä Gazan kaistalla tapahtuu tällä hetkellä.

Tämä oli tarkastelumme terävin ironia: Tuomitsevan ankarat moralistimme ovat aina askeleen päässä suistumisesta itse todelliseen moraalittomaan pimeyteen, samalla kun jokin heidän synkän raivonsa herättänyt suhteellisen harmiton "transgressiivinen akti" kuten impulsiivinen soihdun viskaus väkijoukkoon näyttäytyy vain tiettyä vähemmistöryhmää luonnehtivan ala-/vastakulttuurin kuten tässä "ekspressiivisen tribalismin" mahdollisena rajallisena lieveilmiönä ja/tai tunnepitoisena reaktiona ympäristön enemmistöryhmän (jäsenen) provokaatioon. Tällaista vähemmistövastakulttuuria voi luonnehtia todellakin osaltaan myös "karnevalistiseksi" (toiminnaksi), asia jota eräs nimimerkki (TPS100 tms.) piti jopa torjuttavana ilmiönä!

Implikaationa: Karnevalismi on yhteiskunnan sosiaalista joustavuutta/liikkuvutta vahvistava ja sen autoritaarisia ja sortavia tendenssejä hylkivä ja heikentävä kulttuurinen momentti. Siksi ja samalla huomioon ottaen Klubi-ultrien statuksen vähemmistöryhmänä ja ekspressiivisen tribalismin vastakulttuurisen luonteen, on vain naurettavaa puhua tällaisen ryhmän yhteydessä "autoritaarisesta tiestä treblinkaan" samalla kun "asennossa seisovat tavikset" - tai näiden äänekkäät äänitorvet - vain puolustavat kultaisen käytöksen kirjaansa kauas tuon kirjan (ohjeistaman käytöksen) ulkopuolelle asettuvalla raivolla ja aggressiolla.

Ehkä me jo olemme henkisessä treblinkassa? Tai ainakin vauhdilla matkalla sinne, vain parin askeleen päässä kulttuurisen itsemurhan päätepysäkistä. Ehkäpä kaikki "spontaania ja orgaanista elämää meluavat" vasta- ja alakulttuuriset liikeet ja liikemuodot ovatkin se viimeinen vastavoima ja barrikadi yksimielisen teknoapaattisen dystopian täydellistymisen edessä, viimeinen hengitysilmatankki ja ainoa snorkkeli meidän ja hukkumisen välillä?

Mietitään seuraavaksi sitä minuutin hiljaisuuden ajan.

                                                               ***

Loppuun kommentteja räikeästä väärinluennastasi: Tai vitut. Edellisestähän tämä kaikki käy jo ilmi. Tuskin tarvitsemme sentään rautalankaa, se olisi alentuvaa. Sitä paitsi olen sanottavani joka tapauksessa nyt sanonut.

Except one thing. Pitää vielä mainita ohimennen "järjestelmän" manipuloimat hyödylliset idiootit, tuo "henkinen ryysyköyhälistö". Tai esi- nimimerkkimme Pub tekee sen ihan itse. Wink wink.

-- Korkki kiinni niin ehkä helpottaa. Emme tosin pidätä hengitystämme.

[Cantonakaskessa]

jossa "likainen toinen" (etninen vähemmistöryhmä) dehumanisoidaan, marginalisoidaan ja lopulta exterminoidaan.

-- Korkki kiinni niin ehkä helpottaa. Emme tosin pidätä hengitystämme.

"Likainen toiseus" ei kuvaa pelkästään valtaväestön ja erilaisten alakultttuurien suhdetta vaan se esiintyy hyvin vahvasti myös alakulttuurien välillä ja foorumillakin. Äärisavolaiset ja -klubilaiset ja -maalaiset käyvät pyhää sotaa toisiaan vastaan, ja kaikki mitä toisesta leiristä tulee on lähtökohtaisesti paskaa ja pahaa.Tämä näkyy esimerkiksi otteluketjuissa ja yksittäisten pelaajien kohtuuttomana vainona (mm. Niskanen yhtenä esimerkkinä). Maailma on mustavalkoinen värilasien läpi katsottuna.

Mutta raadin tuomio kuitenkin: ei kannata, kirjoittaa kännissä. Poistamme heti Var-tuomiolla pilkun, koska muuten saamme mielikuvan kannattamisen lopettaneesta ja vain juomiseen keskittyvästä ex-klubilaisesta. Siis: ei kannata kirjoittaa kännissä. Ellet sitten ajattele, että lukijatkin ovat kännissä. Sama kuin jossain juhlissa, jossa yksittäisen humalaisen jutut ovat omissa sfääreissään. Kännissä voi tehdä muistiinpanoja ja kirjoittaa oivalluksia ylös, mutta siinä se. Parhaimmillasi kirjoitat kuitenkin foorumin parasta tekstiä, eli kyllä ne taidot siellä on.

Ellei sitten kyse ole taas analogiasta seuran ja kannattajan välillä. Klubi taapertaa sekasorron yössä -  tai sorron yössä vitun maalaisten sortamana - ja Token paino lepää raskaana myös kannattajien mielenmaiseman yllä. Peli ei kulje kentällä, eikä kannattajien kirjoituskoneet laula aivan entiseen malliin.

[Laukaisukoneenkuljettaja]

"Likainen toiseus" ei kuvaa pelkästään valtaväestön ja erilaisten alakultttuurien suhdetta vaan se esiintyy hyvin vahvasti myös alakulttuurien välillä ja foorumillakin. Äärisavolaiset ja -klubilaiset ja -maalaiset käyvät pyhää sotaa toisiaan vastaan, ja kaikki mitä toisesta leiristä tulee on lähtökohtaisesti paskaa ja pahaa.Tämä näkyy esimerkiksi otteluketjuissa ja yksittäisten pelaajien kohtuuttomana vainona (mm. Niskanen yhtenä esimerkkinä). Maailma on mustavalkoinen värilasien läpi katsottuna.

Mutta raadin tuomio kuitenkin: ei kannata, kirjoittaa kännissä. Poistamme heti Var-tuomiolla pilkun, koska muuten saamme mielikuvan kannattamisen lopettaneesta ja vain juomiseen keskittyvästä ex-klubilaisesta. Siis: ei kannata kirjoittaa kännissä. Ellet sitten ajattele, että lukijatkin ovat kännissä. Sama kuin jossain juhlissa, jossa yksittäisen humalaisen jutut ovat omissa sfääreissään. Kännissä voi tehdä muistiinpanoja ja kirjoittaa oivalluksia ylös, mutta siinä se. Parhaimmillasi kirjoitat kuitenkin foorumin parasta tekstiä, eli kyllä ne taidot siellä on.

Ellei sitten kyse ole taas analogiasta seuran ja kannattajan välillä. Klubi taapertaa sekasorron yössä -  tai sorron yössä vitun maalaisten sortamana - ja Token paino lepää raskaana myös kannattajien mielenmaiseman yllä. Peli ei kulje kentällä, eikä kannattajien kirjoituskoneet laula aivan entiseen malliin.

Ei kannata kirjoittaa, kännissä tai ei, ihan sama, jos ja kun lopullinen tuomio, valistunut, lukenut, oppinut ja arvostelukykyinen sellainen on: Ei jatkoon. Lisäajan kämmillä, syötöllä suoraan vastustajan tähtipelaajan jalkaan kylmästi tästä pelistä pois! Pahoittelumme. Nyt kävi näin. No hard feelings. Hyviä jatkoja Tampereelle sen herttaisen lämminhenkisen kotiliigan pariin, se on aina turvana ja lohtuna silloin, kun kosmopoliksen timantinkovan pudotus-cupin meno käy liian kiivaaksi. Ja vaikka nyt lensitkin näiltä ohuen ilmanalan tähtiareenoilta laulukuoroon laulamaan lastenlauluja sinne pispalan lintukotoon ja lastenkammariin, niin ei haittaa. Parempi niin.  Siellä se on: pullantuoksu, emäntä ja oikea elämä.

Ja vielä kerran: Minä en juo. Jos "juon", nautin sivistyneesti rose-viiniä kalaruoalla, rieslingiä simpukoiden ohessa, Pinot Noir-punaviiniä mietojen ranskalaisjuustojen kera - ja iltaisin sour-cocktaileja seurustellen ihmishengen uljaimpien exemplaarien kanssa. Olen satunnaiset drinkkini aina rankan päivän jälkeen kuin leijona lepohetkensä "ansainnut". On nyt muistettava, että minä kannatan spartalaisen armotonta ruumiinkulttuuria ja kirjoittamisen armottoman radikaalia vapautta, kirjoittamista aina ennalta rajoittamattomissa ja arvaamattomissa rekistereissä, äänissä ja persoonissa puisevan paasaavan pastoraalis-paternalistisen yksityylisen tai kiinteän yksiäänisen "paimenkirje-epistolan" sijaan. Sellainen ummehtunut provinssialismi, "metafyysisen moraalisubjektin luennoiva ääni" ei meitä kiinnosta, vaikka voi toki aina ohimennen huvittaa. Se on, kuten jo n kertaa todettu, puisevuuden ja pitkästyttävyyden (ja hetkellisen koomisen efektin) ohella vain maalaiskoulumestarimaista, helvetin ummehtunutta ja takapajuista (tuo häkellyttävä huomio aina kun menee "maalle"; kääntäen: olet "maalla" sillä hetkellä kuin tämä tunkkainen, yksitotinen  mielenmaisema iskee kasvoille ja tajuntaan.).  Aivan. Repertoaarini - meidän repertoaarimme - onkin sitä vastoin laaja ja lavea kuin elämä, palettimme rikas ja sävyjä tulvillaan kuin meri, taivas, kuu ja kaikki muu. -- Vertailukohtana tässä yhteydessä voimme mainita suuren portugalilaisen uneksijan ja flanöörin, suhteellisessa obskuriteetissa elämänsä eläneen Fernando Pessoan ja hänen 72 heteronyymiaan, "kuvitteellista" kirjailijapersoonaa eri kirjoitustyyleineen ja henkilöhistorioineen. Pessoan varsinainen, laajuudessaan ja kirjallisessa arvossaan huikea, elämäntyö löytyi vasta hänen kuolemansa jälkeen sullottuna puuarkkuun, yli 25.000 liuskaa kirjoituksia, kirjallista unennnäköä, "subjektin illuusiosta": "Murran sieluni palasiin ja jaan sen eri persooniin." (Varoitamme tässä yhteydessä lukijaa Pessoan iltapäivän alkoholismista, joka johti tämän ennenaikaiseen kuolemaan, kuolinsyy ilmeisesti maksakirroosi, myös haimatulehdusta voidaan spekuloida.)

Se minkä tulkitset "kännissä kirjoittamiseksi" on vain jatkuvasti voitetun vapauden ja ikuisen paon moniäänistä ilmaisua, peliä ja leikkiä, ironista ja parodista vallattomuutta - toisinaan kirjallista ja aina strategista - erontekoa siihen homogenoivaan pastoraaliseen diskurssiin, jossa arvostettu koulumestarimme ohjaa ja nuhtelee subjektiamme takaisin ykseyteen ja yhteyteen, subjektina olemisen objektiiviseen kuriin.

Mitä muuta. Aivan. Lankesit nyt sinäkin sitten tuollaiseen oireellisen ala-arvoiseen mukanokkelaan nimimerkkini panetteluun. Mutta sitä se on kun asiapaukut loppuvat ja maaseutukaupungin oppipoika alkaa opettaa kosmopoliittia mestaria. Ei siitä sen enempää.

Sen sijaan (ja siksi) lienemme yhtä mieltä siitä, että tavoitteemme on lopulta egon hiljentäminen ja haihduttaminen kirjoittamisessa (kuten myös huippujalkapallossa, ei suinkaan "ego edellä" pelaaminen), jos ei kirjallisten persoonien efektiivisen monistamisen mielessä (siihen eivät kaikki pysty) niin juurikin ilmaisun varsinaisessa, itämaisten viisausoppien laajalti markkinoimassa ydinmerkityksessä. Ego ei paranna suoritustamme vaikka niin ehkä hetkittäin egoistisessa loukkauksen ja loukatuksi tulemisen sokeudessa kuvittelemme. Se tarjoaa ehkä muutaman terävän counter-punchin ja siinä se. Pitkässä juoksussa se ei riitä.  Ei vittu vähää alusta. Full stop.


Jatketaan. Eteenpäin. Vamos!


P.S. Ja palataksemme vielä selvyyden (a pun intended) funktiossa bukowskilaisen ammattijuomisen ja kirjoittamisen romanttiseen joskin erinomaisen kuluttavaan yhdelmään, siihenkään eivät kaikki pysty. En minäkään. Vähiten minä. Juon toki otteluissa, Klubipäädyssä, olutta, joskus litrakaupalla ja jatkan siitä vielä tappiolla yöhön. Sitä se teettää, kannattaminen ja väärät valmentajavalinnat.  Mutta kaikki tämä tapahtuu pohjimmiltaan hilpeässä tunnelmassa, suhteellisen kohtuuden rajoissa - ja yleensä jossain myöhäisillan vaiheessa viehättävässä naisseurassa. Se on vain ymmärrettävää, kun muistaa että kirjoittaminen on "seduktion tiedettä", "huijauksen taidetta", "rakastelua sanoilla" ja minä olen suuri runoilija, sielun supliikkimies, joka "tietää kaikesta kaiken" oleellisen keskustelun, aidon dialogin, aloittamiseksi ja johdattelemiseksi --- niinpä niin. Wink wink. Wink wink. Wink wink.

Se on vain ymmärrettävää, hienoa ja kovalla työllä ansaittua. Ja pulinat pois, vitun västäräkit!  - Siksi kirjoitamme. Riisuaksemme minuuden ja normaaliuden naamiot.

Asiaan.  Olen aina sanonut että temperamenttini on italialainen ja sieluni irlantilainen. Se on hyvä kombo vetää tätä energeettistä proggista. Irlantilaiset ovat Oscar Wilden sanoin liian runollisia ollakseen runoilijoita, loistavien epäonnistujien kansakunta mutta parhaita puhujia sitten antiikin kreikkalaisten ---  ja italialaiset taas kuten hyvin tiedämme ovat suuria rakastajia, suurimpia sitten --- ranskalaisten. Brilliant combo elinvoimaiseen kirjoittamiseen ja elävän elämän yhteyteen. Todellakin. Ei siitä kahta sanaa. Saa käyttää muttei oo pakko.

[Cantonakaskessa]

Parempi niin.  Siellä se on: pullantuoksu, emäntä ja oikea elämä.

Näinhän se menee, vaikka Tuomari Nurmiota mukaillen voisi laulaa: en osaa emäntää syyttää en kiittää, se jääköön en piittaa. Tässähän ei viitata siis emännän jättämiseen vaan rentoon suvaitsemiseen, jossa emäntä saa kulkea mukana vapaana ja vailla suorituspaineita.

Juomarin turmiosta kirjoitin koska itse mainitsit korkin kiinni laittamisen. Tapoihin ei muuten kuulu ketään leimata känniläiseksi tai muuksi. Jatka ihmeessä harjoituksia ja perusta foorumille vaikka oma ketju, "Kaikuja Klubipäädyn runoilijanurkkauksesta" tms. Hyviä europelejä.

[Kausari]

Monikko = yksi heitti yhden soihdun. Kaikki Klubin kanbattajat = yksi heitti soihdun.

[Pohdiskeleva tunnelma]

Lisäksi totesimme "soihdunheiton" herättämän kollektiivisen, itseään ylläpitävän/vahvistavan hämmentävän voimakkaan raivoreaktion refleksinomaisen mekanismin ja tyypillisen "edustajansa" ilmaiseman psykopatologian ilmeisen samankaltaisuuden siihen, mitä voimme todistaa missä tahansa historian esimerkissä etnisen puhdistuksen/kansanmurhan sosiaalis-psykologisesta mekaniikasta, jossa "likainen toinen" (etninen vähemmistöryhmä) dehumanisoidaan, marginalisoidaan ja lopulta exterminoidaan.  -Katsokaa vaikka mitä Gazan kaistalla tapahtuu tällä hetkellä.

Hakeudu nyt hyvä ''ihminen'' hoitoon ja äkkiä.

Onnittelut Töölöön voitottomasta yläloppusarjasta.

[Laukaisukoneenkuljettaja]

Hakeudu nyt hyvä ''ihminen'' hoitoon ja äkkiä.

Onnittelut Töölöön voitottomasta yläloppusarjasta.

"Ihminen"! - Vitun köyhäkielinen robotti menehän nyt siitä öljyämään vaikka persettäsi.

[Pemari]

Jaa, tämä liian suuria itsestään luuleva horinaukko olikin joku junnumemberi, joka ei tunnista edes tunnetuimpia forumismeja.

[Pub]

Jaa, tämä liian suuria itsestään luuleva horinaukko olikin joku junnumemberi, joka ei tunnista edes tunnetuimpia forumismeja.

Samaa ihmettelin. Todella noloa

[Ryan R]

Todella vaivaannuttava hahmo

Kun näyttää taas kerran Klubi kiinnostavan enemmän kuin oma seura, niin mitäs jos siilinjärven juoppokin siirtyy nyt vaan rohkeesti kausikorttikaupoille. Lippu.hjk.fi

Ps. Klubien klubikin on taas myynnissä, kannattaa tarttua!

[Laukaisukoneenkuljettaja]

Näinhän se menee, vaikka Tuomari Nurmiota mukaillen voisi laulaa: en osaa emäntää syyttää en kiittää, se jääköön en piittaa. Tässähän ei viitata siis emännän jättämiseen vaan rentoon suvaitsemiseen, jossa emäntä saa kulkea mukana vapaana ja vailla suorituspaineita.

Juomarin turmiosta kirjoitin koska itse mainitsit korkin kiinni laittamisen. Tapoihin ei muuten kuulu ketään leimata känniläiseksi tai muuksi. Jatka ihmeessä harjoituksia ja perusta foorumille vaikka oma ketju, "Kaikuja Klubipäädyn runoilijanurkkauksesta" tms. Hyviä europelejä.

Aah, my bad. Enkä lukenut näköjään aiemmin tästä vastauksestasi kuin ensimmäisen kappaleen ("taisteluväsymystä", I reckon). Tulin kyllä ajatelleeksi kyseisen viestini eilen uudelleen luettuani, että saatoit ymmärtää näin eli "väärin" (kommenttisi kärkevyys sai minut tätä epäilemään), mutta voinen syyttää siitä vain omaa epäselväksi asian jättänyttä esitystapaani. Viittasin "korkki kiinni"-heitolla tietenkin vain lupsakkaan ystäväämme nimimerkki Pubiin.

[Laukaisukoneenkuljettaja]

Jaa, tämä liian suuria itsestään luuleva horinaukko olikin joku junnumemberi, joka ei tunnista edes tunnetuimpia forumismeja.

Mitä sinäkin (taas) sekoilet, tolkun ihminen Pemari? "Tohdiskeleva ummelma" mitä ilmeiseltä semivegetatiiviselta märehtemiseltään kykenee, lainaa yhden kohdan kommenteistani ja kutsuu henkilöhahmoani "ihmiseksi", siis lainausmerkeissä (ja tietenkin pakkorefleksinä kehottaa "hakeutumaan hoitoon", tämä patologinen "normalisoinnin", ruotuun palauttamisen tarve) - ja vieläpä kohdan, jossa nähdään paralleeleja sen välillä, miten tietyt ahdaskatseiset moralistit täällä  ylireagoivat "silmittömällä oiketetulla raivolla" yksittäisen Klubi-kannattajan heittämään soihtuun ja kutsuvat koko ryhmää roskajoukoksi jne. ja sen välillä mitä historia voi opettaa "kansanmurhien logiikasta" ja tavallisen ihmisen luisumisesta sietämättömiin julmuuksiin.

Onhan se ainakin taas kerran ihan vitun ironista. Puhuimmehan kyseisssä kontekstissa dehumanisaatiosta, vähemmistön jäsenten epäinhimillistämisestä osana tätä kansanmurhanhimoista patologista logiikka. A case in point. - Q.E.D.

[Pohdiskeleva tunnelma]

Mitä sinäkin (taas) sekoilet, tolkun ihminen Pemari? "Tohdiskeleva ummelma" mitä ilmeiseltä semivegetatiiviselta märehtemiseltään kykenee, lainaa yhden kohdan kommenteistani ja kutsuu henkilöhahmoani "ihmiseksi", siis lainausmerkeissä (ja tietenkin pakkorefleksinä kehottaa "hakeutumaan hoitoon", tämä patologinen "normalisoinnin", ruotuun palauttamisen tarve) - ja vieläpä kohdan, jossa nähdään paralleeleja sen välillä, miten tietyt ahdaskatseiset moralistit täällä  ylireagoivat "silmittömällä oiketetulla raivolla" yksittäisen Klubi-kannattajan heittämään soihtuun ja kutsuvat koko ryhmää roskajoukoksi jne. ja sen välillä mitä historia voi opettaa "kansanmurhien logiikasta" ja tavallisen ihmisen luisumisesta sietämättömiin julmuuksiin.

Onhan se ainakin taas kerran ihan vitun ironista. Puhuimmehan kyseisssä kontekstissa dehumanisaatiosta, vähemmistön jäsenten epäinhimillistämisestä osana tätä kansanmurhanhimoista patologista logiikka. A case in point. - Q.E.D.

Onneksi klubirunkkujen heikoimman hulitaapeluaineksen tapa kohdella muiden seurojen kannattajia henkii humaania ja empaattista maailmankuvaa

[Laukaisukoneenkuljettaja]

Onneksi klubirunkkujen heikoimman hulitaapeluaineksen tapa kohdella muiden seurojen kannattajia henkii humaania ja empaattista maailmankuvaa

Don’t always miss the point and derail the discussion with this ”runkku huli mylly” rhetoric. Tietenkin ”ainesta” on monenlaista, nuorta, energistä, tervehenkistä, kunnianhimoista, ja osaltaan ehkä myös turhautunutta tms. - mutta siltikin ja siksi ja ihan siitä huolimatta kannatuskulttuuri on perusluonteeltaan juuri ”humaania” ekspressiivistä tribaaliaggressiota jossa ”väkivaltakin” on kuten tiedämme ennen kaikkea teatteria. Ja kannattajaryhmien välinen ”vihanpito” koodiin/scripitiin  sisäänkirjoitettu trooppi ja motiivi.

Tässä mielessä kyse on karnevalistisesta demonstraatiosta niistä inhimillisen psyyken ja yhteiskunnallisen polarisaation todellisista uhista joita tribaaliekspressiivinen karnevalismi vain ostentoi karnevalistis-teatraalisessa performanssissaan ja osaltaan tuottaa näin ympäröivää yhteisöä reguloivaa moniäänistä kulttuurista itseymmärrystä.

Asennossa seisovat kauhistelevat ja menon tuomitsevat ”tavikset” eivät kuitenkaan oivalla tai oivaltavat vain jollain alitajuisella tai esitietoisella (-käsitteellisellä) tasolla ilmiöön ”kätkeytyvän”  peilin julman ironian. Ja oireilevat näin ulos kulttuuris-psyykkisiä patologioitaan tässä heitä ymmärrettävästi järkyttävässä ”myöhempien aikojen jumalten teatterissa”. Katsovathan he  vähemmän imartelevaa omakuvaansa, mutta sellaista ja siinä muodossa esitettyä mikä mahdollistaa juhlan, ilonpidon ja vallattoman anarkian kautta yhteisön parodisen itseymmärryksen: dialogin ja tietoisuuden kasvun mahdollisuuden suhteessa ja vasten perustavasti piiloutuneita suppressiivisia, oppressiivisia, redusoivia ja yhdenmukaistavia, moniarvoisuutta ja kulttuurista diversiteettiä rapauttavia ja tuhoavia yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja poliittisia voimia ja ideologioita. Näiden tukahduttavien voimien jäävuoren huippu on se mitä todistamme populistisessa marssissa kohti sivistyksen perukatoa ja dialogin mahdollisuuden loppua.  

Ekspressiivinen tribalismi ei kuitenkaan ole tie siihen dystopiaan. Päinvastoin. Se on kulttuurisen tukehtumisen vastavoima. Se on moniäänistä dialogin kulttuuria juhliva, kulttuurin monimuotoisuutta osaltaan ylläpitävä ja sen edellytyksiä jatkuvasti tuottava parodinen karnevaali edessämme - tai ympärillämme ja sisällämme.

Ei kyse ole vain yhdestä ”ala-arvoisesta” kannattajakunnasta, vielä vähemmän yhdestä ”ala-arvoisesta” kannattajasta, kyse on meistä kaikista jotka päästämme irti ”järjestyksen kurista” ja juhlimme tässä ekspressiivisen moneuden ”anarkistisessa vapaudessa” ilmaisten yhteisön elinvoimaisuuden ja uusiutumisen ikiaikaista kiertoa ihmisyyden suuressa juhlassa.  

Join us, our living jubilee of joy, before it’s too late, you ”tavikset ja tavan ihmiset” who stand corrected in the grid of suffocation and call it life!

[Pub]

Viittasin "korkki kiinni"-heitolla tietenkin vain lupsakkaan ystäväämme nimimerkki Pubiin.

täh, kesken tuplamestaruusjuhlien?

NOU TÄNKS SANO TOM HÄNKS

[Mänskä]

Chapeau illan Capo! Syvältä kumpuavaa intohimoa läpi illan.

Mahtava myös nähdä isäntä takaisin Päädyssä. Paluuta odottaen!

[IFM]

EI VARPPINA OLTU ME KU KU OLI JOKU MUU KETÄ HEITTi SOIHTUN TAI JOS OLTIIN ME NIIN KUPSIN YLEISÖENNÄTYLSEN SYY

T klypipääty (hei ketä poltti meitän bandiksen)

Siinä missä Laukaisukoneenkuljettaja maalaa valkoista mustaksi ja mustaa valkoiseksi niin tässä ollaan tiiivistetty viesti mukavati yhteen "lauseeseen" ilman tarvetta sen suurempaan proosaan

[eemaxst]

Onko klubin kannattajilla mitään ystävyyssuhteita muiden eurooppalaisten seurojen kannattajien kanssa?

[Lapi0]

Joku tässä syksyllä huuteli ystävyyssuhdetta Lazion kanssa

[Kakko S. Nikki]

Onko klubin kannattajilla mitään ystävyyssuhteita muiden eurooppalaisten seurojen kannattajien kanssa?

Eiköhän nuokin suhteet käsitellä kurssilla piakkoin, sillä aktiivinen tietojen vaihto ja tilannekuvan ylläpito ovat käsittääkseni olennainen osa NFIP-toiminnan koulutusta. Kärsivällisyyttä siis.

[kunq]

Allekirjoittaneelta jää illan kannattajatapahtuma väliin lenssun vuoksi. Arvostaisin raporttia mainitsemisen arvoisista asioita.

[Drurmun]

Allekirjoittaneelta jää illan kannattajatapahtuma väliin lenssun vuoksi. Arvostaisin raporttia mainitsemisen arvoisista asioita.

Kirjoittelin jo jotain tuonne Klubin topiciin.