Miten voi yksi seura päästä noin pahasti ihon alle? Mikä ihmeen antipatia tässä oikein purkautuu, kun eihän tuollainen kotikutoinen puuhastelu nyt ainakaan kateutta voi herättää?
Ihon alle menemisestä en tiedä, mutta mielestäni on täysin ymmärrettävää, että Gillan toiminta aiheuttaa ihailun ja fanittamisen lisäksi myös monenlaista kritiikkiä ja kummaksuntaa.
Suomalainen alasarjajalkapallo on nimenomaan kotikutoista puuhastelua. Se on myös hyvin pientä, perinteistä, aitoa, jollain tavalla jopa kaavoihin kangistunutta ja juuri sellaisenaan monille jalkapalloihmisille ihan uskomattoman tärkeää.
Ykskaks edellä kuvatun kaltaisille alasarjapallon kumirouheen täyteisille lähiötekonurmikentille ilmestyy suorastaan kukkopoikamainen organisaatio Europeleineen, somevideoineen, valtavine sponsoreineen, kymmenine tuhansine seuraajineen ja itse tekaistuine mestaruuspokaaleineen kokoonpanolla, josta liki puolella pelaajista on satoja miesten pääsarjatason matseja vyöllään, ja toinen puolikas taas harjoittaa ammattia, joka aiheuttaa hampaiden kiristelyä kansassa jo pelkällä olemassaolollaan.
Yhtälö on sellainen, että varmaan melko harvalla tulee ensimmäisinä adjektiiveina mieleen sanat
perinteinen,
aito tai
kotikutoinen, ja juuri tästä syystä Gilla ja sen toiminta aiheuttaa, jos ei nyt ihan mielipahaa, niin ainakin tietynlaista vieroksuntaa. Toisaalta yksi syy närkästymiselle ja kateudelle voi olla juuri se tosiasia, että Gilla on - sloganinsa mukaan - Suomen seuratuin jalkapalloseura ja vieläpä aika räikeällä marginaalilla. Taakse jäävät niin moninkertaiset Suomen mestarit, ammattilaisseurat, kuin lajikulttuuria yli sadan vuoden ajan kehittäneet perinteiset palloseurat. Myös tätä joidenkin voi olla vaikeaa sulattaa.
Suomalaiseen alasarjajalkapalloon mahtuu kuitenkin monenkirjava joukko seuroja ja organisaatioita, ja siellä on varmasti tilaa myös Gillalle. Gilla tekee rohkeasti omaa juttuaan ja kirjoittaa erilaista tarinaa alasarjajalkapalloilun parissa. Eivätköhän kaikki (tai ainakin lähes kaikki) tälläkin palstalla ole yhtä mieltä siitä, että Gilla tekee hienoa työtä levittäessään jalkapallon sanomaa ja lisätessään kuningaslajin nähtävyyttä juuri oikean yleisön eli lasten ja nuorten keskuudessa.
Jännä myös nähdä, kauanko Gillan pöhinä kestää, jatkuuko se samanlaisena kuin tähänkin asti, vai kasvaako jopa, nyt kun joukkue on pelaajistonsa puolesta muuttunut viime kaudesta aika paljonkin. Toisaalta kuten myöskin aiemmin todettua, Gilla saattaa tehdä isojakin palveluksia suomalaiselle alasarjajalkapallolle siinä kohtaa, kun joukkue ei enää etenekkään voitosta voittoon vastustajia murskaten. Joku sivustaseuraaja saattaa havahtua, että nämä mutasarjathan ovat laadukkaampia kuin on luultukaan. Täälläkin on spekuloitu, että vitonen lienee Gillan nykyiselle kokoonpanolle lähinnä vain suupala, mutta etelän nelonen ja kolmonen ovatkin sitten oikeasti jo aika laadukkaita sarjoja.
