Maaliskuussa 2020 palasin Brasiliasta ja reissuni aikana korona oli iskeytynyt Suomeen. Nopeasti se sai jalansijaa myös Brasiliassa ja jälki oli tuhoisaa. Tästä syystä en seuraavana vuonna matkustanut minnekään. Talvella 2022 rohkenin jo lähteä Meksikoa kiertelemään, mutta futiksen osalta anti oli vaisu, vain yksi ottelu osui kohdalle. Tuli kuitenkin legendaarinen Azteca-stadion nähtyä.
Menneenä talvena uskoin koronatilanteen parantuneen myös Brasiliassa ja rohkenin tehdä paluun maahan. Kuuden viikon reissu meni hyvin, pysyin terveenä ja näin neljä futismatsia, joista kolme lasken huippuotteluiksi.
Aloitin retkeni Koillis-Brasiliasta, rantalomakohteena tunnetusta Natalista. Tämä oli tavallaan paluu juurille, sillä sieltä alkoi Etelä-Amerikan matkailu vuonna 2006. Silloin menimme äijäporukalla katsomaan kaupungin kuumaa paikallismatsia America-ABC. Maalaispojalle se meteli, tunnelma ja ihmispaljous jalkapallopelissä oli aivan uutta. Toki olin käynyt katsomassa Suomen maaotteluita ja Ilves-Juventus matsin, joissa oli ollut ihan hyvin yleisöä, mutta tämä oli kuitenkin aivan erilaista.
Tälläkin kertaa näin Natalissa paikallisottelun, mutta nyt kyseessä oli aivan eri tason tapahtuma. Se oli osavaltiosarjan toisen kierroksen ottelu ABC-Santa Cruz. Ensimmäisellä kierroksella oli mukana kahdeksan jengiä ja näistä neljä parasta pääsi toiselle kierrokselle.
Menimme paikalle ystäväni Glorian kanssa hyvissä ajoin. Kuvittelin , että paikallisottelu vetää runsaasti katsojia ja lippuluukulla kannattaa olla hyvissä ajoin. Olin väärässä, stadionille ei todellakaan saapunut väkeä mitenkään runsaasti.
Eikä lippujonossakaan tarvinnut seistä, vaan se tuotiin suoraan käteen. Heti kun saavuimme stadionille, niin joku jobbari oli myymässä lippua. Olin saanut tietoa, että ainakaan Maracanalla ei kannata ostaa lippua näiltä myyjiltä, koska lipussa pitää olla nimi. Siitä syystä olin hyvin varovainen kaupanteon suhteen.
Portugalinkielen taitoisena Gloria neuvotteli asiasta ja päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että ostamme liput, jos niillä pääsee sisälle. Gloria meni ensin yrittämään ja lippu tuntui kelpaavan.. Maksoin kaverille 100 realia (18e) /lippu. Paikan sai valita vapaasti pääkatsomosta.
Kentällä ABC oli parempi numeroin 3-0 ja katsomossa 100-0. Santa Cruzin kannattajilla oli ilmeisesti vapaapäivä, koska en havainnut minkäänlaista kannustusta eikä fanipaitaisia katsojia näkynyt stadionilla. Tämä ottelu ei todellakaan ollut mikään unohtumaton elämys.
Tämä Potiguar nimellä kulkeva osavaltioliiga ei ole niitä maan tasokkaimpia, mutta ei ABC mikään huono porukka ole. Seuraavalla viikolla katselin televisiosta rp-kilpailun, missä ABC pudotti maineikkaan Vasco da Gaman Brasilian cupista.
Pelipaitoja Virosta Brasiliaan
Natalista matkustimme Pipan kautta Glorian kotikaupunkiin Joao Pessoaan. Sieltä lensimme viikonlopuksi vanhaan tuttuun suosikkikaupunkiini, Rio de Janeiroon. Kun suunnittelin matkaani, oletin tänä viikonloppuna Riossa pelattavan Cariocan välieriä. Näin ei kuitenkaan ollut.
Riossa tapasimme vanhan tuttuni Fabion ja hänen vaimonsa Alinen. Ketkä ovat aiempia matkakertomuksiani lukeneet, voivat muistaa, että Fabiolla on yksi maailman suurimpia aitojen pelipaitojen kokoelmia. Aitous tarkoittaa siis sitä, että niillä on myös pelattu. Tällä hetkellä paitoja on jo yli 1000. Hänen kokoelmassaan on vain yksi paita seuraa kohti. Maailmasta löytyy kyllä yli 3000 paidan kokoelmia, mutta niissä on yhdeltä seuralta useampia paitoja eri pelikausilta.
Vuosien aikana olen toimittanut Fabiolle varmaan yli 50 paitaa Suomesta. Nyt vein pari suomalaista paitaa ja viisi virolaisten seurojen paitaa. Nämä minulle hankki vuonna 1991 kotikaupunkini seurassa Mäntän Valossa pelannut ja myöhemmin UEFA:n erotuomarina toiminut Sten Kaldma. Tapasin Stenin edellisenä keväänä Nesteen huoltoasemalla Tallinnan alapuolella ja sain häneltä aika kovan setin paitoja. Yksi niistä oli kesällä 2008 MyPassa pelanneen Tarmo Neemelon pelipaita.
Tutustuminen maajoukkueen harjoituskeskukseen Teresopoliksessa
Seuraavana viikonloppuna oli tiedossa Rion osavaltiosarjan eli Cariocan klassikkofinaalin ensimmäinen osa Flamengo-Fluminense. Yritimme hankkia lippuja netistä, mutta se tyssäsi siihen, kun minulla ei ole sattuneesta syystä brasilialaisten henkilönumeroa.
Kysyimme neuvoa hostellin omistajalta. Hän kertoi tuntevansa kaverin, joka toimittaa lippuja hotelleille. Tämä tuttavuus lupasi järjestäää liput myös meille. Koska lähdimme viikoksi pois Riosta niin meidän täytyi maksaa nämä mahdollisesti saatavat liput saman tien. Annoimme rahat hostellin omistajalle ja kaikki oli nyt hänen varassaan.
Monena vuonna olen suunnitellut vierailua Rion pohjoispuolella sijaitsevissa vuoristokaupungeissa Teresopoliksessa ja Petropoliksessa. Nyt toteutin tämän lisättynä vielä Novo Friburgolla. Tämä oli kiertomatkamme ensimmäinen kohde ja siellä sain huonoja uutisia jalkapallon suhteen.
Tiesin, että tulen olemaan huhtikuun alussa Riossa, kun pelataan Copa Libertadoresin ja Copa Sudamericanan ensimmäiset kierrokset. Nämä vastaavat meille tuttuja Champions- ja Eurooppaliigoja. Koska lohkoarvonnoissa oli mukana kolme seuraa Riosta, niin lähinnä mietin, että tulenko näkemään yhden vai kaksi kansainvälistä huippumatsia.
Eräässä kahviossa huomasin televisiosta, että lohkoarvonnat oli suoritettu. Heti netin ääreen päästyäni aloin tutkimaan otteluohjelmia. Olihan se jonkinlainen pettymys, kun nämä ottelut jäivät haaveeksi. Ensimmäisellä kierroksella Fluminense matkasi Peruun, Flamengo Equadoriin ja Botafogokin teki vierailun Chileen.
Nova Friburgosta jatkoimme matkaa Teresopolikseen. Ensimmäisenä aamuna lähdin heti aamupalan jälkeen yksistäni pienelle kävelylenkille. Suuntana oli noin neljän kilometrin päässä sijaitseva Granja Comary eli Brasilian maajoukkueen harjoittelukeskus.
Paikka sijaitsee Lago Comaryn eli Comary järven rannalla. En tiedä mikä meno siellä on silloin , kun maajoukkue treenaa, mutta ainakin nyt seutu vaikutti hyvin rauhalliselta. Luonnollisestikaan en päässyt alueelle sisälle, mutta aidan takaakin sai hyvän yleiskuvan alueesta. Yksi kentistä näytti olevan tekonurmikenttiä. Luonnonnurmikenttiä oli muistaakseni neljä ellei jopa viisi kappaletta.
Cariocan finaaliottelu Flamengo-Fluminense
Tulimme uberilla Petropoliksesta Rioon. Kuljettaja oli Fluminensen kannattaja ja hän kertoi, että Marcelo ei varmaan pelaa tässä ottelussa. Häntä säästellään seuraavan viikon Copa Libertadoresin matsiin. Ja näin myös kävi.Näin tämä Brasilian liigan tämän hetken nimekkäin pelaaja jäi näkemättä. Matkan aikana tuli viimein helpottava viesti Glorian kännykkään, liput ovat meitä odottamassa.
Liput tosiaan löytyivät hostellin tiskiltä, mutta paineet eivät vielä täysin hellittäneet. Eräs suomalainen Flamengon kannattaja kertoi minulle ennen lähtöä, että hän ei päässyt Maracanalle, koska lipussa ei ollut hänen nimeään. Minun lipussani oli naisen nimi Sandra Marques dos Santos ja se aiheutti pientä huolta. Sunnuntaina kaikki meni hyvin, kukaan ei kiinnittänyt väärään nimeen mitään huomiota.
Fla-Flu on legendaarinen ottelu ja olen nähnyt jopa näistä matseista kirjoitetun kirjan. Minun tietääkseni Suomessa ei ole missään palloilulajissa tehty vastaavaa teosta.
Vaikka ei seuraisikaan Brasilian pääsarjaa, niin Flamengon paidassa on monia tuttuja pelaajia kansainvälistä futista seuranneille. 36-vuotias David Luiz (Arsenal, Chelsea, PSG) ja vielä vuotta vanhempi, pitkän uran Atletico Madridissa pelannut Filipe Luis kuuluvat kokeneen joukkueen konkariosastoon. Chileläinen Arturo Vidal ja Uruguayn maajoukkuemies Arrascaeta ovat tuttuja nimiä maajoukkuepeleistä. Toki Vidal muistetaan useammastakin eurooppalaisesta huippuseurasta.
Brasilialaista pelaajista Everton on voittanut Copa American Selecaon mukana. Pedro ja Everton Ribeiro olivat mukana viimeksi MM-kisoissa, tosin peliajat jäivät aika pieneen. Fanien suurin suosikki on kuitenkin maalitykki Gabriel Barbosa.
Fluminensen porukasta seurasin argentiinalaista Canoa. Kaudella 2022 hän voitti serie A:an maalikuninkuuden tehtailtuaan 26 täysosumaa. Tässä ottelussa hän pysyi hyvin pimennossa, mutta seuraavalla viikolla näin televisiosta kuinka hän iski kaksi maalia Copa Libertadoresin matsissa.
Paikalla oli yli 52.000 katsojaa ja tunnelma oli hyvä kuten yleensä Flamengon matseissa. Ensimmäisellä puoliajalla ”Mengon” fanit alkoivat jo hermostumaan, kun omalle joukkueelle tuli helpon näköisiä syöttövirheitä.
Toisella puoliajalla he saivat sitten haluamansa, kaksi maalia. Molemmilla kerroilla Fluminensen puolustus oli hieman hukassa. Näin vapaita laukaisupaikkoja rangaistusalueella ei vaan voi antaa, jos aikoo ottelun voittaa. Ensin Ayrton Lucas pommitti takanurkkaan Evertonin tarjoilusta. Toisen täysosuman pääsi Pedro laukomaan nautiskellen suoraan Ayrton Lucasin syötöstä.
Fanien kiistely päättyi kuolemanlaukauksiin
Itse ottelutapahtuma sujui rauhallisissa merkeissä, mutta pelin jälkeen jossain pizzeriassa tapahtui järkyttävä välikohtaus. Fluminensen fani ajautui sanaharkkaan Flamengon kannattajan kanssa, joka oli vapaalla ollut poliisi. Hän haki aseen kotoaan ja suorastaan teloitti kiistakumppaninsa ampumalla useita laukauksia häneen.
Seuraavana viikonloppuna minä olin jo Etelä-Brasiliassa, pienessä Gramadon kaupungissa, kun joukkueet kohtasivat uudelleen.Hostellin televisiosta ehdin näkemään osan ottelusta.
Brasiliassa näyttää olevan tyypillistä, että Euroopasta palanneet huippupelaajat jatkavat uraansa kotimaan sarjassa melko iäkkääksi. Parhaina päivinään Espanjan, Italian ja Turkin sarjoissa pelannut, tässä kuussa 40-vuotta täyttävä Felipe Melo oli nyt Fluminensen avauskokoonpanossa.
2-0 johtoasemassa otteluun lähtenyt Flamengo suli täydellisesti. Marcelo oli nyt avauksessa ja aloitti maalinteon puolen tunnin pelin jälkeen. Cano teki kaksi seuraavaa ja Alexander 4-0 65. minuutilla. Flamengon kavennus oli lähinnä numeroiden kaunistelua, kun maalintekoajaksi merkattiin 90+8.
Tappio näytti olevan kova pala varsinkin Gabigolille eli Gabriel Barbosalle. Toisella puoliajalla hän istui vaihtopenkillä. Kameramies kuvasi ”Mengon” penkkimiehiä ja tämä oli liikaa hänelle. Gabigol nousi ylös ja kävi peittämässä kameran linssin.Vaikea kuvitella, että esim. joku Suomen maajoukkuepelaaja käyttäytyisi näin vaikka oma joukkue olisi menettämässä pelin.
Etelä-Brasilian kierroksella tuli vierailtua Gramadossa, Canelassa, Vacariassa, Rio do Sulissa sekä Blumenaussa. Luulempa, että ainakin osa näistä on sellaisia kaupunkeja, että niissä ei ole montaa suomalaista vieraillut. Perjantaina saavuin bussilla Curitibaan ja otin siitä lennon takaisin Rioon.
Viimeisenä viikonloppuna sain nähdä sellaisia matseja, mitkä olivat minulle uusia kokemuksia. Aina ennen olen ollut Brasiliassa tammi-maaliskuussa ja silloin ei pelata Serie A:n matseja. Nyt olin paikalla vielä huhtikuun puolivälissä ja silloin alkoi Serie A eli Brasilian mestaruussarja.
Junalla Engenhaolle otteluun Botafogo-Sao Paulo
Lauantaina lähdin liikkeelle hyvissä ajoin. Ensin metrolla keskusasemalle ja sieltä junalla Engenhaolle, mikä tunnetaan myös nimellä Estadio Nilton Santos. Tällä stadionilla suoritettiin Rion olympialaisten yleisurheilukilpailut, mutta nykyisin se on Botafogon kotistadion.
Sellainen katsoja, joka tulee ensimmäistä kertaa tälle stadionille, kiinnittää varmasti ensimmäisenä huomionsa neljään patsaaseen stadionin edessä. Botafogo on kunnioittanut hienosti neljää seuran legendaarista pelaajaa. Oman patsaansa ovat saaneet yksi Brasilian loisteliaan jalkapallohistorian suurimpia pelaajia eli Garrincha, Zagallo, Nilton Santos sekä Jairzinho.
[/ur
Olin paikalla yli kaksi tuntia ennen matsin alkua ja minä kiinnitin ensimmäisenä huomioni siihen, missä on lipunmyynti. Luukulla ei ollut mitään ruuhkaa ja pääsin suoraan hoitamaan asiani. Ostin lipun kotijoukkueen fanipäätyyn ja hintaa pidin halpana tämän tason otteluun.
Lipun saatuani suurimmat paineet poistuivat ja päätin aloittaa rentoutumisen. Siinä oli hyvin aikaa aistia matsia edeltäviä tunnelmia parissakin Botafogo-fanien täyttämässä baarissa. Jälkimmäisessä niistä ajauduin juttusille keski-ikäisen naispuoleisen henkilön kanssa. Hän oli tullut peliin miehensä kanssa, mutta mies ei osannut englantia tai sitten hän ei muuten vain halunnut osallistua keskusteluun.
Kun mies lähti vessaan, nainen työnsi huulensa liki korvaani ja kertoi suuren salaisuuden: hän on flamengista, mutta aviomies ja poika ovat Botafogon kannattajia. Heti perään hän luetteli pelaajia, Pedro , Gabigol, Arrascaeta. Ilmeisesti he olivat hänen suosikkipelaajiaan. Minä jatkoin sitten listaa muutamalla nimellä ja hän kuiskasi välittömästi, että älä sano niitä nimiä täällä.
Oli aika outo juttu, Flamengon kannattaja, mutta pukeutunut Botafogon paitaan. Sitä aloin miettimään, että tietääköhän hänen miehensä tästä asiasta. Mitäs sitten, kun he menevät katsomaan ottelua Flamengo-Botafogo. Pukeeko hän sinnekin musta-valkoisen paidan ja leikkii Botafogon kannattajaa, vaikka sydän sykkii Flamengolle.
[url=https://aijaa.com/CSAKqX]
Ennen peliin lähtöä tutustuin joukkueiden kokoonpanoihin ja täytyy tunnustaa, ettei niissä montaa tuttua nimeä ollut. Vierailija Sao Paulon tunnetuin nimi löytyi kentän ulkopuolelta. Joukkuetta valmentaa seuralegenda Rogerio Ceni, joka pelasi huimat 1237 matsia Sao Paulon maalilla. Miehen meriittilistalla on myös käsittämättömät 131 tehtyä maalia maalivahtina.
Voittomaali viime minuuteilla
Ennen matsia juttelin erään Botafogon kannattajan kanssa ja kysyin häneltä joukkueen parasta pelaajaa. Vastaus oli Eduardo. Itse bongasin kokoonpanosta kärkimies Tiquinhon, joka oli pelannut muutaman kauden Portossa ihan kohtuullisilla maalimäärillä. Kun kysyin Tiquinhosta, juttukaverini kertoi hänen olevan myös hyvä peluri.
Sarjakauden avausta juhlistettiin hienoilla harmailla koko suoran mittaisilla savuilla. Katsomossa juhlat alkoivat jo neljän minuutin pelin jälkeen. Vapaapotkusta Eduardo keskitti maalille ja Tiquinho nikkasi päällään kauden avausmaalin. Juttukaverini huikkasi minulle ”Tiquinho” tuulettamisensa lomassa.
Kyllä kaveri tuntui tietävän, kuka on pelimies. Kun peliä oli käyty 88 minuuttia tilanteen ollessa tasan 1-1, Eduardo teki voittomaalin pilkun paikkeilta lähteneellä puskullaan. Tästä voitosta alkoi Botafogon alkukauden lentokeli. Joukkue johtaa sarjaa voitettuaan kahdeksasta ottelusta seitsemän. Tässä vaiheessa Tiquinho johtaa maalipörssiä kuudella täysosumallaan.
Matsin jälkeen en malttanut heti lähteä takaisin Copacabanalle tuttuihin ympyröihin, vaan jäin ottamaan olutta ja seurailemaan pelin jälkeisiä tunnelmia. Olin niihin ympyröihin ehkä hieman ”outo lintu” mutta kaikki meni hienosti yölläkin. Ei ollut mitään ongelmia olla juhlivien Botafogo-fanien seassa.
Flamengo-Coritiba toinen Serie A:an ottelu
Seuraavana päivänä hinasin itseni jälleen kerran Maracanalle. Laskujeni mukaan ottelusta Flamengo-Coritiba tuli 78. Latinalaisessa Amerikassa nähty jalkapallo-ottelu ja niistä 59 on koettu Brasilian maaperällä.
Jälleen menin paikalle todella hyvissä ajoin saadakseni lipun. Meikäläinen tietysti erottui siellä joukosta ja trokarit olivat aktiivisesti kauppaamassa lippujaan minulle. Yhtä lippua vilkaisin ohimennen ja sen verran osaan portugalia, että siinä luki selvästi ”myyminen kielletty”. Kysyin myöhemmin Fabiolta, että mitä lippuja he oikein kauppaavat. Seurassa työskentelevät saavat lippuja, joita he sitten itse kauppaavat tai ovat myyneet trokareille sopivalla hinnalla.
Nykypäivänä Brasiliassa pankkikortti käy lähes kaikkialla muualla paitsi takseissa ja Maracanalla. Saapuessani lipunmyyntipisteelle jono oli vielä kohtuullisen mittainen ja hyvin nopeasti pääsin luukulle asioimaan. Olin ottanut mukaan vanhentuneen ajokorttini henkilöllisyystodistukseksi. Se kelpasi mutta pankkikortti ei kelvannutkaan, piti maksaa rahalla. Onneksi housujen sisällä salataskussa oli seteleitä ja kaivoin sieltä 100 realia. Kyllä olisi syönyt miestä, jos lipun ostaminen olisi tyssännyt ”kahisevan” puutteeseen.
Sillä lipulla pääsin takasuoran ylempään katsomoon ja paikan sai siellä itse valita. Brasiliassa ja muissakin todellisissa jalkapallomaissa jonkun seuran kannattaminen menee varmaan isältä pojalle. Ympärilläni oli muutama isä pienen poikansa kanssa. Molemmilla oli luonnollisesti Flamengon punamusta paita päällä ja ”Mengoo, Mengoo” huudot irtosivat myös näiltä alle kymmenvuotiailta kannattajilta. Samoin seuran kannatuslaulut tuntuivat olevan hallussa jo pienestä pitäen.
Edellisellä kaudella Coritiba oli sarjassa 15. joten ennakkoon epäilin, ettei heistä ehkä ole haastamaan nimivahvaa Flamengoa. Kotijoukkue korjasi pisteet helposti 3-0 voitollaan. Coritiba oli aika vaisu ja heikosti heiltä on mennyt koko alkukausi. Joukkue majailee sarjan pohjilla vain kolmella tasapelillään.
