Ugandassa ollessa peliin oli tietysti päästävä. Express FC:n ja UPDF:n välinen sarjaottelu sopi aikatauluun. Joukkueet majailivat tuolloin sarjan ylemmässä keskikastissa. Nyt jo päättyneessä 15 joukkueen sarjassa jäivät lopulta sijoille 10 ja 13. Vuonna 1957 perustettu Express FC on yksi maan perinteikkäimmistä seuroista. 1990-luvulla mestaruuksia kertyi kolme ja cupin voittoja viisi. Sen jälkeen meno on ollut vaisumpaa, mestaruudet on kuitenkin ansaittu kausilla 2011/2012 ja 2020/2021. Vuonna 1968 perustettu armeijan joukkue Ugandan People's Defence Force FC puolestaan menestyi etenkin kun pelaajat työskentelivät vielä armeijassa. 1970-luvulla joukkue voitti kaksi mestaruutta, sen jälkeen toiminta on ollut katkonaista ainakin verkkolähteiden perusteella.
Sarjassa Vipers vei mestaruuden maalierolla, KCCA:han eroa jäi kuuden maalin verran. Molemmat voittivat sopupeleistä tunnetussa sarjassa viimeiset ottelunsa 5-0. Toisaalta edellisellä kierroksella kumpikin jäi tasapeliin tahoillaan 1-1 ja 0-0 lukemin, joten mene ja tiedä. Kolmanneksi pisteen päähän kaksikosta jäi SC Villa. Villalta vähennettiin marraskuussa kaksi pistettä, kun 2-1 tappioon päättyneessä ottelussa fanien riehumista taltuttamaan tarvittiin kyynelkaasua. Jo puoliajalla tuomarien pääsy pukukoppiin estettiin väkivaltaisesti mm. kiviä ja pulloja heittelemällä. Pelin jälkeen kivien ja pullojen heittely tuomareita kohtaan jatkui, ja tuomareiden päästyä pukuhuoneeseen sinne kaadettiin ikkunan kautta kusta. Kotijoukkueen lääkäri sai tapahtumien tuoksinassa kivestä päähän. Tuo kuuma ottelu pelattiin samalla stadionilla kuin käymäni Expressin ja UPDF:n peli.
Matsiin pääsi kätevästi lähes ilmaisella Uberilla kuten muuallekin Kampalassa. Jonkin verran itä-Afrikassa liikkuneena en ole missään nähnyt yhtä tukkoisia katuja ja yhtä paljoa mopoja kuin Kampalassa. Paikasta riippuen kaupungin kadut ovat mainiossa kunnossa, remontissa tai täynnä reikiä. Kaistoja on yhtä monta kuin uskaliaita, ja kaikki ajosuunnat ovat sallittuja. Vuodesta 1986 maata hallinneella presidentillä onkin jonkinlainen paine saada kaupunki kuntoon ennen seuraavia vaaleja vuonna 2026, koska kannatus on ollut laskusuunnassa.
En lähtisi ensimmäisenä päivänä omalla autolla sekaan, näitä tulee joka suunnasta
Stadionin sisäänkäynti oli perus-afrikkalainen
Lippu maksoi noin 2,5 euroa. Täälläkin ylijääneet tulosteet hyödynnetään seuraavissa otteluissa vihreän siirtymän edistämiseksi, tussilla vaan tarvittavat korjaukset
Bugandan hallitsija Mutesa II:n mukaan nimetty stadion vetää wikipedian mukaan 20200 katsojaa. Noista noin 19 000 lienee seisomapaikkoja.
Paikalla oli myös ambulanssi, TV-tuotanto ja liiton miehet
TV-tuotanto hoidettiin monikameratekniikalla samasta tornista
12,5 euron hintaisella VIP-lipulla olisi päässyt omalle muovituolille kameroiden taakse, ja saanut ties mitä hyvää. En kokeillut.
Peruslipullakin pääsi istumaan
Valtaosa yleisöstä tyytyi seisokelemaan varjossa
Valkoinen mies herätti huomiota etenkin paikallisissa lapsissa ja kauppiaissa
Ottelussa kiersi monenmoista kauppiasta. Tarjolla oli pähkinöitä, kanaa, juomia ja ties mitä. Banaanejakin paistettiin
"Et ottanu sinappia!" Tarpeettomat tenttipaperit pääsi hyötykäyttöön, kesän banaanikausi avattu
Setä möi soppaa. Junnut huljautti lautasia vedellä viereisessä rinteessä, ja pesun jälkeen lautanen takaisin käyttöön
Näytti herkulliselta, ei vaan sattunut olemaan nälkä
Peli itsessään ei ollut kovin kaksista. Miehet olivat kyllä urheilullisia, mutta perustekniikka varsin vajaavaista. Kenttä oli lisäksi kehnompi perunapelto kuin suomalaisissa alasarjoissa, joten maata pitkin pelaaminen oli haastavaa. Eräskin läpiajo kilpistyi, kun pallo pomppasi nurmituposta juoksevan hyökkääjän säärisuojaan ja siitä yli. No, sattunut meille kaikille.
Kotijoukkue meni johtoon, tuuletukseen osallistui koko joukkue ja pallopojat
Lopulta peli päättyi 1-1. Kampalan puolella ruokatarjonta on oikeasti erinomaista ja valinnanvaraa riittää
Ugandan paras artesaaniolut oli maistuvaa, perusbulkki puolestaan perusbulkkia kuten missä tahansa
Länsimaisena shillinkimiljonäärinä elämä on mukavaa, eikä mikään maksa mitään
Pari viikkoa pelin jälkeen käväisin viikon verran Suomessa. Joku mahapöpö jostain tarttui, epäilen KLM:n lentokone-eväitä. Sansibarille palattuani piti skipata muutama sukelluspäivä, kun tohtorisetä kävi hotellilla piikittämässä antibioottia suoneen.
Kokonaisuutena Uganda jätti varsin positiivisen maun. Onneksi tuonnekin pääsee takaisin, jospa sattuisi joku vähän kovempi matsi kohdalle
