Suomalaisten pelaajien fyysinen hentoisuus

[Nekalan Pirlo]

Tähän topikkiin keskustelua siitä, miksi asia on näin. Ei tarvi kovinkaan tarkka näkö olla kun esimerkiksi europelejä katsellut tässä viime vuosina, että veikkausliigapelaajat ja etenkin suomalaiset pelaajat tuppaavat olemaan melkoisen hentoisia mikkihiirejä? Miksei tätä helpoiten laitettavaa osa-aluetta laiteta kuntoon ja mieluiten jo junnusta? Suomessa on maailman pisin off-season. Mitä helvettiä tehdään niiden 5-6kk aikana? Jotenkin ihmetyttää ajatus että meidänkin liigassa on paljon palloilijoita jotka identifioivat itsensä ammattilaiseksi, mutta fyysinen preesens on samaa tasoa mitä Ilari Mettälä Love Islandissa (kuva löytyy googlaamalla). Olen kotimaisen jalkapallon suurkuluttaja ja nähnyt paljon. Asunut mm. liigapaikkakunnalla ja käynyt samalla salilla kuin pelaajatkin. Jostain syystä ulkomaisia pelaajia siellä näkyi paljon enemmän kuin kotimaisia tästäkin liigajoukkueesta, jopa pelipäivänä. Jollekin Lucas Lingmanillekaan ei varmaan pahaa tekisi 5-7kg lihasta kehonsa ympärille? Olen nähnyt kyseisen henkilön salilla ja ihan mielenkiinnosta seurasin. Surullisen näköistä oli tekeminen.

Täälläkin varmasti paljon junnuvalmentajia pyörii, joten toivottavasti herättäisi ajatuksia. Kyllä jokaisen ammattilaisen pitäisi esimerkiksi penkata 100 ja kyykätä 160 vaikkei nuo liikkeet nyt todellakaan mitään AM ole. Itsekin yhden seuran junnuputken käyneenä voin todeta että fysiikkatreenit alkoivat aivan liian myöhään joskus 14-15 vuotiaana ja osanottomäärä oli aivan onneton verrattuna pallollisiin harjoituksiin. Tunnistavatko täälläkin kirjoittelevat valmentajat tämmöistä ilmiötä?

No mikäs sitten ratkaisuehdotukseksi? Jokaisen tavoitteellisesti lajia harrastavan junnun tulisi käydä ns. punttikoulu eli painonnostokoulu. Klassisen painonnoston liikkeet tukevat erinomaisesti jalkapalloilijan ominaisuuksia ja lihakin kasvaa kun tekee oikein. Tempauskin esimerkiksi aivan loistava liike räjähtävyyttä varten jne. Itse junnuvalmentajana en päästäisi pelaamaan fysiikkatreenejä skippaavia laiskureita. Maailmalta voi seurata esimerkkitapauksia kuinka verrattain lyhyessäkin ajassa voidaan lihaa hommata luiden ympärille. Mm Goretzka ja kuvat löytää googlesta.

Loppukaneetti:
Koska me Suomessa tajutaan, että jalkapallo koostuu kolmesta osa-alueesta, ja mikäli ne eivät ole kunnossa ei maailmalla pärjää. Nämä osa-alueet ovat 1. Juoksukunto 2. Lihaskunto 3. Pelitaidot. Kahden ensimmäisen osa-alueen laittaminen kuntoon on silkkaa tiedettä, mutta silti Veikkausliiga on sarja, jossa pelaa eniten mikkihiirejä euroopassa.

[120MHz]

Skrodemmat lahjakkuudet valitsevat jää hoki taapelu MYLLYT.

[Ia]

Ei Suomessa kannata olla fyysinen pelaaja; kysykää vaikka KTP:n Willis Furtadolta. Tuomarit antavat kukkakeppien repiä jatkuvasti kaksin käsin, koska eihän nyt isoa ja vahvaa pelaajaa pienet hiirulaiset pidättele. Sitten kun Furtado voittaa kylki kylkeä vastaan kaksinkamppailun samoja kukkakeppejä vastaan, niin pilli soi lähes joka kerta. On ollut aivan uskomattoman raskasta seurata tuota Furtadon yksinäistä taistelua tuomareita vastaan.

[Nigel Kugelschfeir]

Suomessa ei uskalleta aloittaa fysiikkatreeniä junnuille vaikka se pitäisi aloittaa jo mielellään kouluiässä. Tästä on jo aiemmin ollut puhetta mutta moni valmentaja ei osaa tätä osa-aluetta tehdä. Tuskin missään kilpajoukkueissa mihinkään treeneihin osallistuminen on enää vapaaehtoista jos haluaa pelata? Jos noin on niin ei se muukaan vaatimustaso voi kovin korkealla olla.

[turkistarhaaja]

Ei Suomessa kannata olla fyysinen pelaaja; kysykää vaikka KTP:n Willis Furtadolta. Tuomarit antavat kukkakeppien repiä jatkuvasti kaksin käsin, koska eihän nyt isoa ja vahvaa pelaajaa pienet hiirulaiset pidättele. Sitten kun Furtado voittaa kylki kylkeä vastaan kaksinkamppailun samoja kukkakeppejä vastaan, niin pilli soi lähes joka kerta. On ollut aivan uskomattoman raskasta seurata tuota Furtadon yksinäistä taistelua tuomareita vastaan.

Tämä muuten on täysin totta ja ilmiö näkyy myös junnupeleissä joissa vihelletään lähes aina rike, jos kaksinkamppailun toinen osapuoli kaatuu. Tämä ensinnäkin tappaa pelistä temmon ja opettavat pelaajille väärän toimintamallin kaksinkamppailuihin. Kun vielä lisätään tähän se, että junnupeleissä (ja myös Veikkausliigassa) peli on liian usein passiivista pimputtelua jossa kaihdetaan riskejä niin 1v1 -tilanteet ja tilanteenvaihdot (joissa kaksinkamppailuja usein syntyy) jäävät vähiin ja tempo verkkaiseksi.

[Jortsukka]

Eihän tämä nyt ole pelkästään fyysinen asia. Koska esim. espanjalainen hentoinen pelaajakin voi olla fudiksessa fyysinen. Enemmänkin näen että syynä on se että:

1) Suomessa ei osata opettaa pelaamaan oikein fyysisesti (eli esim. käsien ja kropan käyttö)
2) Suomessa pelaajat käsittävät kovaa pelaamisen helposti(valmentajankin takia varmasti näin) ihan muunlaisena pelinä
3) Tuomarit eivät anna täällä käyttää käsiä oikein eivätkä osaa tätä kautta antaa pelin mennä oikeaan suuntaan

Sitten ulkomaille kun mennään niin ei osata pelata oikein ja kovaa tai sääntöjen rajoilla kovaa. Toki varmasti fyysinen kuntokin voisi suomalaisilla pelaajilla olla parempi, mutta isompi ongelma on kyllä henkinen ja pelidaitollinen tässä kuin se varsinainen voimataso. Ainakin jos puhutaan siis aikuispelaajista.

Tämä muuten on täysin totta ja ilmiö näkyy myös junnupeleissä joissa vihelletään lähes aina rike, jos kaksinkamppailun toinen osapuoli kaatuu. Tämä ensinnäkin tappaa pelistä temmon ja opettavat pelaajille väärän toimintamallin kaksinkamppailuihin. Kun vielä lisätään tähän se, että junnupeleissä (ja myös Veikkausliigassa) peli on liian usein passiivista pimputtelua jossa kaihdetaan riskejä niin 1v1 -tilanteet ja tilanteenvaihdot (joissa kaksinkamppailuja usein syntyy) jäävät vähiin ja tempo verkkaiseksi.

Tämä juurikin. Aina kun kaadutaan löydetään ns. virhe ja virhe on siis vahvempi pelaaja näissä tilanteissa. Usein sen sijaan jos pelaaja ei tajua kaatua(eli ns. tehostaa kontaktia) jätetään virhe antamatta, vaikka kyseessä olisi esim. selvä selästä työntäminen.

[Nekalan Pirlo]

Ei Suomessa kannata olla fyysinen pelaaja; kysykää vaikka KTP:n Willis Furtadolta. Tuomarit antavat kukkakeppien repiä jatkuvasti kaksin käsin, koska eihän nyt isoa ja vahvaa pelaajaa pienet hiirulaiset pidättele. Sitten kun Furtado voittaa kylki kylkeä vastaan kaksinkamppailun samoja kukkakeppejä vastaan, niin pilli soi lähes joka kerta. On ollut aivan uskomattoman raskasta seurata tuota Furtadon yksinäistä taistelua tuomareita vastaan.

Tämäkin on hyvä pointti. Viimeksi kun kunnon targetteja on Veikkausliigassa pelannut esim. Havenaar ja Kokko niin niissä sai roikkua kuin jossain kiipeilytelineissä. Jotenkin erikoista ettei tuolta junnuputkista valmistu yhtään kunnon luunmurskaajaa tai isoja targetpelaajia. Eikö me osata kehittää tämän kaltaisia pelaajia, vai valitsevatko fyysisesti lahjakkaammat jonkun muun lajin? Vähän on ruumiinrakenteissa suomalaisissa junnuissa semmoista säbäpelaajan virkaa. Säbäpelaajastakin toki saa skroden oikealla treenillä vaikkei geenit olisivatkaan vastaanottavaisimmat ottamaan lihaa luiden ympärille.

[Vippi]

Vähän ristiriitaisia viestejä siitä, että tuomarien pitäisi antaa pelata fyysisemmin, mutta pitäisi kuitenkin viheltää herkemmin. Noin muuten, niin ei kai siihen fyysisyyten lapsuusaikana tarvitse ihan hirveästi kiinnittää huomiota. Ainakin jossain Bayern Munchenissä pelaajat kehittyy valtavasti ihan aikuisiälläkin oikeanlaisessa fysiikkatreenissä.

[Ia]

Vähän ristiriitaisia viestejä siitä, että tuomarien pitäisi antaa pelata fyysisemmin, mutta pitäisi kuitenkin viheltää herkemmin.

Mielestäni viesti on hyvin selkeä. Jatkuvan paidasta ja kädestä repimisen ei pitäisi olla tapa, jolla kompensoidaan sitä, että ei pärjätä fyysisempää pelaajaa vastaan kaksinkamppailuissa. Toisaalta rehdistä kylki kylkeä vastaan kaksinkamppailusta ei pitäisi viheltää rikettä siksi, että heikompi pelaaja kaatuu.

[Nigel Kugelschfeir]

No jossain Bayern Munchenissa on tietysti ammattilaiset hoitamassa fysiikkaa niin kai niitä tuloksia tulee. Kuin monessa juniorijoukkueessa Suomessa on ammattilaiset hoitamassa fysiikkatreeniä? Veikkaan ettei kovin monessa. Suomessa on monesti se asenne että "ehtiihän sitä" mutta ei se nyt ihan niinkään ole.

[Metsän poika]

Eihän tämä nyt ole pelkästään fyysinen asia. Koska esim. espanjalainen hentoinen pelaajakin voi olla fudiksessa fyysinen. Enemmänkin näen että syynä on se että:

1) Suomessa ei osata opettaa pelaamaan oikein fyysisesti (eli esim. käsien ja kropan käyttö)
2) Suomessa pelaajat käsittävät kovaa pelaamisen helposti(valmentajankin takia varmasti näin) ihan muunlaisena pelinä
3) Tuomarit eivät anna täällä käyttää käsiä oikein eivätkä osaa tätä kautta antaa pelin mennä oikeaan suuntaan

Tässä on muuten asia missä junioripelaajien puberteetin kehitystaso vaikuttaa ja aiheuttaa harhaa.
 Suurissa maissa akatemiapolulla (eli siellä mihin toimintaamme vertaamme) on niitä "fyysisesti lahjakkaita" eli aikaisin kehittyneitä, jotka pelaavat junnuputken muita "lahjakkaita" vastaan. Samalla kehitystasolla on helppo kamppailla tasapäisesti ja oppia sopivan fyysistä peliä. Pelaajamassaa kun on tarpeeksi, niin myöhään kehittyviin ei edes tarvitse satsata.
 Suomessa massaa ei ole samassa määrin, jolloin samassa sarjassa vetää prepuberteettisiä lapsia ja postpuberteettisiä miehiä. Vähän hankala siinä on tasaisesti viheltääkään, jos halutaan pelistä mitenkään järkevää. Toisaalta "luontaisesti fyysisesti lahjakkaat" oppivat käyttämään luonnon teini-iän ajan suoman edun, jota ei enää aikuisena samassa suhteessa olekaan ja myöhemmin kehittyvät oppivat väistämään tilanteet, joissa kaksinkamppailuja tulisi. Jotkut keskivertopelaajat saattavat tuurilla sopivassa ympäristössä olla.
 Biobanding-tyyppinen asioiden huomiointi voisi olla Suomen pelaajapoolissa se, millä asian voisi korjata. Tämä asia vain on huomattavasti haastavampi, kuin laittaa pelaajat kyykkäämään enemmän.
 

[Takatasku]

No jossain Bayern Munchenissa on tietysti ammattilaiset hoitamassa fysiikkaa niin kai niitä tuloksia tulee. Kuin monessa juniorijoukkueessa Suomessa on ammattilaiset hoitamassa fysiikkatreeniä? Veikkaan ettei kovin monessa. Suomessa on monesti se asenne että "ehtiihän sitä" mutta ei se nyt ihan niinkään ole.

Ei todellakaan ole. Eikä sitä sitten enää ehdikään jos ei ole 6-13 vuotiaana tehty pohjia ja aloitetaankin sitten 14-15 vuotiaana tekemään ensin sitä, mitä olisi pitänyt tehdä monta vuotta sitten, jotta olisi pohjia tehdä sitä kunnon fysiikkareeniä. Voi vaan todeta, että juna meni jo.

[Valonheitin]

Fyysisiä ominaisuuksia pystyy parantaa myöhäiselläkin iällä, mutta loukkaantumisilta on kyllä vaikea säästyä, jos harjoitusmäärien noustessa pohjatyö on tekemättä. Lisäksi vaatii kyllä valmennukselta melkoista tieteellistä otetta kuormituksen suhteen, jos fyysinen treenaus aloitetaan tosissaan vasta silloin kun ottelu-ja harjoitusmäärät kasvavat muutenkin.

Mutta omien havaintojeni mukaan tämä on useassa seurassa nostettu kehityskohteeksi ja toivotaan trendin jatkuvan. Lisäksi lasten voimaharjoittelu ei ole enää ihan samanlainen kirosana kuin ennen ja osaaminen tällä osa-alueella on kyllä lisääntynyt. Toki työtä on valtavasti vielä tehtävänä.

[kovis11]

Tässä on muuten asia missä junioripelaajien puberteetin kehitystaso vaikuttaa ja aiheuttaa harhaa.
 Suurissa maissa akatemiapolulla (eli siellä mihin toimintaamme vertaamme) on niitä "fyysisesti lahjakkaita" eli aikaisin kehittyneitä, jotka pelaavat junnuputken muita "lahjakkaita" vastaan. Samalla kehitystasolla on helppo kamppailla tasapäisesti ja oppia sopivan fyysistä peliä. Pelaajamassaa kun on tarpeeksi, niin myöhään kehittyviin ei edes tarvitse satsata.
 Suomessa massaa ei ole samassa määrin, jolloin samassa sarjassa vetää prepuberteettisiä lapsia ja postpuberteettisiä miehiä. Vähän hankala siinä on tasaisesti viheltääkään, jos halutaan pelistä mitenkään järkevää. Toisaalta "luontaisesti fyysisesti lahjakkaat" oppivat käyttämään luonnon teini-iän ajan suoman edun, jota ei enää aikuisena samassa suhteessa olekaan ja myöhemmin kehittyvät oppivat väistämään tilanteet, joissa kaksinkamppailuja tulisi. Jotkut keskivertopelaajat saattavat tuurilla sopivassa ympäristössä olla.
 Biobanding-tyyppinen asioiden huomiointi voisi olla Suomen pelaajapoolissa se, millä asian voisi korjata. Tämä asia vain on huomattavasti haastavampi, kuin laittaa pelaajat kyykkäämään enemmän.
 

Muistan kun kävin pelaamassa junnuna vuotta nuorempien jengissä kentällä muutamia pelejä, kun normaalisti olin maalivahti oman ikäisissä. Olin niissä peleissä täysin pitelemätön kärkenä vaikka en koskaan ennen ollut pelannut kärkenä Tuomari sanoi ihan suoraan, että pakko viheltää pahimman näköiset lentelyt pois vaikka et varsinaisesti tee rikettä. Olen syntynyt joulukuussa niin olisinkohan ollut matkalla maajoukkueeseen syntymällä pari viikkoa myöhemmin, no ei vaan kyllä ne erot tasoittuu aika nopeastikin.

[mieskone]

En tiedä onko tämä tutkimus jo kumottu, mutta joskus 90 luvulla väitettiin, että murrosiät alkavat pohjoisessa myöhempää kuin
etelämpänä ja siksi monissa 13 vuotiaiden otteluissa esim. tsekeissä pelaajat näyttävät aikuisilta ja osa jopa tulee autolla peliin :P  .
Auto juttu oli vitsi, mutta muu ei.

[Nigel Kugelschfeir]

Muistan kun kävin pelaamassa junnuna vuotta nuorempien jengissä kentällä muutamia pelejä, kun normaalisti olin maalivahti oman ikäisissä. Olin niissä peleissä täysin pitelemätön kärkenä vaikka en koskaan ennen ollut pelannut kärkenä Tuomari sanoi ihan suoraan, että pakko viheltää pahimman näköiset lentelyt pois vaikka et varsinaisesti tee rikettä. Olen syntynyt joulukuussa niin olisinkohan ollut matkalla maajoukkueeseen syntymällä pari viikkoa myöhemmin, no ei vaan kyllä ne erot tasoittuu aika nopeastikin.

Nykyisin on tutkittu että murrosiän erot tasoittuu vasta 18-19-vuotiaana pojilla. Yksittäistapauksista on vaikea sanoa, meidän tytön joukkueen yksi parhaista on syntynyt joulukuussa ja sitten pari muuta passitettiin nuorempaan ikäluokkaan niille sopivampia pelejä hakemaan.

[Skylark]

Murrosiän alkamisessa on eroja. Etelä-Italiassa on kuulemani mukaan ihan tavallista, että tytöillä kuukautiset alkavat jo 8-9-vuotiaana, Suomessa keskimäärin n. 13-vuotiaana. Netistä löytyy tutkimuksia aiheesta, niistä käy lähinnä ilmi, että eroja eri kansojen välillä on. Yleisesti ottaen pohjoisessa kehitytään hitaammin ainakin tässä asiassa.

Kyllähän tietysti Suomessakin yksilölliset erot ovat isoja. 8. luokalla osa pojista on jo päälle 180-senttisiä, parta kasvaa ja ääni on möreä, osa pojista 150-senttisiä, fyysisesti vielä lapsia. Ja kyllähän syntymäkuukaudenkin vaikutus on iso. Ikäerohan voi olla melkein vuosi.

Ja jos mietitään lapsia futisuran alussa, vaikka nyt toukokuussa nappulafutikseen tullutta ikäluokkaa. Vanhimmat ovat melkein 5 v 5 kk, nuorimmat vuotta nuorempia. Jos lapsi oppii kävelemään n. 10-11 kk:n iässä, vanhimmat näistä kävelivät jo, kun toiset vasta syntyivät. Näin ollen heillä on aika iso etumatka motoriikan suhteen. Tosin poikkeuksia on molempiiin suuntiin. Myös koossa voi olla isoja eroja, isokokoinen alkuvuodesta syntynyt lapsi voi olla todella paljon loppuvuodesta syntynyttä pienikokoista lasta isompi. Kyllähän nämä vaikuttavat, ei siitä mihinkään pääse.

Suurin osa tutkimuksista, mitä itse olen pläräillyt, on sitä mieltä, että erot tasoittuvat vasta n. 18-vuotiaana.

Olisi mielenkiintoista nähdä, miten siirtyminen Kaikki pelaa -ajasta aikaisin tehtyihin tasoryhmiin näkyy pelaajien i'issä. Näkyykö mitenkään? Voisi kuvitella, että nuorten maajoukkueissa isompi osa pelaajista olisi syntynyt alkuvuodesta kuin ennen.

[siwunic]

Olisi mielenkiintoista nähdä, miten siirtyminen Kaikki pelaa -ajasta aikaisin tehtyihin tasoryhmiin näkyy pelaajien i'issä. Näkyykö mitenkään? Voisi kuvitella, että nuorten maajoukkueissa isompi osa pelaajista olisi syntynyt alkuvuodesta kuin ennen.

https://www.suomifutis.com/2020/04/tim-sparv-nosti-esiin-valtavan-ongelman-suomalaisesta-pelaajakehityksesta-toisia-suositaan-ja-toisia-ei/

[Nekalan Pirlo]

Keskustelu nyt hieman rönsyilee, kun kysymys ei ollut murrosiästä vaan siitä, että täällä Suomessa ihan aikuiset aikamiesammattilaiset ovat keskimäärin fyysisesti heiveröisempiä kuin ulkomailla. Totta on myös se, ettei täällä jostain syystä osata opettaakaan fyysiseen kamppailuun junnuja. Esim joku Vardy ei mikään lihakimppu, mutta miehekkäästi menee tilanteisiin ja voittaa niitä tarunhohtoisessa valioliigassa. Fakta on kuitenkin se, että lihas ja voima auttaa kummasti noissa kamppailuissa, mutta tietenkin tahto ja taito merkitsevät vielä lihaksiakin enemmän.

[LB44]

Samoja huomioita. Syntymäpäivämäärä tai pituus ovat melko heikkoja syitä sille, ettei fysiikkaa ole treenattu omalle hyvälle tasolle. En muista nähneeni yhtään tutkimusta, jossa fysiikan, erityisesti nopeuden ja voiman kehittämisestä olisi pelaajalle jotain haittaa. Nykymaailmassa ”sen ehtii sitten myöhemmällä iällä”-ajattelu on tae siitä, ettei lukioiässä voi enää pitää junnuhuuhkajapaitaa tai ulkomaita realistisina tavoitteina. Suomen rajojen sisäisillä erityisominaisuuksilla ei maailmalla pitkälle pötkitä, siksi millään osa-alueella ei voi Suomen passilla antaa milliäkään tasoitusta.

Lopuksi väitän ettei aika ole fyysistä kehitystä rajoittava tekijä = kaksi tuntia tehokasta, kehittävää fysiikkatreeniä riittää jo todella pitkälle, jos vain tietää mitä tekee ja tekee sen kunnolla.

[Skylark]

Keskustelu nyt hieman rönsyilee, kun kysymys ei ollut murrosiästä vaan siitä, että täällä Suomessa ihan aikuiset aikamiesammattilaiset ovat keskimäärin fyysisesti heiveröisempiä kuin ulkomailla. Totta on myös se, ettei täällä jostain syystä osata opettaakaan fyysiseen kamppailuun junnuja. Esim joku Vardy ei mikään lihakimppu, mutta miehekkäästi menee tilanteisiin ja voittaa niitä tarunhohtoisessa valioliigassa. Fakta on kuitenkin se, että lihas ja voima auttaa kummasti noissa kamppailuissa, mutta tietenkin tahto ja taito merkitsevät vielä lihaksiakin enemmän.

Joo, mulla oli tuossa vähän ajatuksena se, että voiko olla niin, että kun juniori-iässä kotimaassa saattaa etenkin alkuvuodesta syntyneellä, isokokoisella pelaajalla olla riittävä fysiikka kotimaassa menestymiseen, niin fysiikkatreenien arvoa ei niin ymmärretä. Ulkomailla, etenkin suurissa futismaissa kilpailu on pienestä saakka kovempaa.

Jalkapallossa meilläkin päin sanotaan usein, että fysiikkatreenien  aika on "myöhemmin". Kuitenkin ainakin säbässä ja kiekossa fysiikkatreenit aloitetaan n. 10-vuotiailla.

[Nigel Kugelschfeir]

Ja silti jääkiekossa valitetaan että siellä ollaan voimatasoissa jenkkejä ja muita jäljessä sen pari vuotta. Ei sille fysiikkatreenille tarvii mitään ikää milloin voi aloittaa kun sen pitäisi olla osa jokaista treeniä heti alusta asti. Siinä tulee sitten junnuille jo se kuva että se kuuluu treeniin ja lajiin. Eikö siis tarkota sitä että pitäisi nappuloita viedä puntille vaan ihan tavallisia oman painon treenejä, hyppyjä spurtteja jne.

[Kaakamon Jeti]

Tässä ollaankin mun suosikkiaiheiden äärellä. Lasten ja nuorten fysiikkatreenin ja muun oheisharjoittelin määrä on futiksessa todella pieni.Omassa valmentamisessa aikaa joukkueen kanssa on 3*1h kenttävuoro + 15 min lämmittely + pelit U12 iässä. Kevyenä kärjistyksenä sanoisin, että tässä ajassa ei kenestäkään tehdä futaria. Koitan valmennuksessa keskittyä olennaisimpiin taitoihin.
Olen päätynyt siihen, että harjoitusten alkulämmittelyissä tehdään nopeus-, liikkuvuus- ja voimaharjoitteita. Näitä kehotan pelaajia tekemään kotonakin. Mikäli aikaa olisi enemmän, olisi pari tuntia ohjattua fysiikkatreeniä varmasti hyväksi pojille. Ne pojat jotka harrastavat muitakin lajeja, kuten karatea, parkouria tai kiipeilyä,saavat selkeästi etua ja heidän kehonhallintansa on merkittävästi parempaa.
Asia ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Mun paras toppari ei ole joukkueen vahvin pelaaja, ei edes lähellekään. Silti hän voittaa itseään 20 cm pidemmät, paljon vahvemmat vastustajat hyvin säännöllisesti. Miksi? Hän on taitava puolustaja, joka osaa valita ja toteuttaa voittavan peliteon suhteessa pallon ja vastustajan liikkeseen ja sijaintiin. Silti, hän olisi varmasti parempi pelaaja, jos hän olisi vahvempi ja nopeampi.
Sama pätee veikkausliigapelaajiin. Kun seuraavan kerran katsot Lahden peliä niin kiinnitäpä huomiota heidän Matheus Alves:n. Siinä vasta boksipelaajan arkkityyppi, vahva ja nopea, eikö niin? Valitettavasti hän ei osaa viimeistellä, eikä pallo pysy suojauksessa. Hyvä fysiikka ei siis korvaa puuttuvaa taitoa.
Mun näkemys on se, että junioreissa kannattaakin nykylinjan mukaisesti painottaa lajitaitoja ja opettaa fysiikkaharjoittelun perusteet. Motivoituneimmat voivat sitten tehdä sitä omalla ajallaan. Näin yhteisestä ajasta saadaan eniten hyötyä. Jos koitan kiteyttää sekavan ajatustenvirran: ensisijaisesti lajitaito ratkaisee sen kuka on hyvä pelaaja ja sitä kehitetään tehokkaimmin harjoittelemalla pelissä esiintyviä tilanteita. Fysiikkaa kannattaa treenata, muttei lajitaitojen kustannuksella.

[Takatasku]

Tässä ollaankin mun suosikkiaiheiden äärellä. Lasten ja nuorten fysiikkatreenin ja muun oheisharjoittelin määrä on futiksessa todella pieni.

Näin se usein on. Monesti mennään vaan suoraan pallon kanssa kentälle. Kummasti se samanikäisillä junnuilla onnistuu mennä hyvissä ajoin hallille ja tehdä alkuverkka+fysiikka. Tai sitten jään jälkeen fysiikka jos aikataulu on tiukka.

[Kaakamon Jeti]

Näin se usein on. Monesti mennään vaan suoraan pallon kanssa kentälle. Kummasti se samanikäisillä junnuilla onnistuu mennä hyvissä ajoin hallille ja tehdä alkuverkka+fysiikka.

Parantamisen varaa on. Koitan alla hahmotella mitä voisi muuttaa vähällä vaivalla.

Pienimmät junnut tosiaan menevät treeneihin ilman ohjattua lämmittelyä, mikä usein johtuu siitä että palkattu valmentaja on siellä kentällä edellisen ryhmän kanssa. Näin ainakin meillä päin niissä seuroissa joiden treenejä olen tarkkaillut. Mikään ei estäisi valmentajaa ohjeistamaan alkulämppiä vanhemmalle, joita kuitenkin yleensä on paikalla. Uskoisin että viimeisissä 5v5-ikäluokissa keskittymiskyky kantaisi 15-20 min. alkuverryttelyn ja treenin yli.

Toinen juttu mistä lätkästä tulevat usein puhuvat on loppuverryttelyjen liki totaalinen puuttuminen. Vain aniharvat joukkueet tekevät loppuverryttelyn johdetusti. On selvää että turnauksissa tällä saataisiin etua ja vältettäisiin loukkaantumisia, kun pelataan useampi päivä putkeen.

Lämmittelyjen ja ekojen fyysisten harjoitteiden teko ennen kenttävuoron alkua on kopioimisen arvoinen käytäntö. Käytännössä aloitettaisiin 30 min ennen kenttävuoroa. Loppuverkkaa sitten 10 - 20  minuuttia kenttävuoron jälkeen. Tällä saataisiin jo kummasti lisää ohjattua harjoittelua. Omassa arjessa tämä ei onnistuisi kello 17 alkavilla vuoroilla päivätyön takia, mutta parikin kertaa viikossa on parempi kuin ei lainkaan.

Näin siis treenien yhteydessä. Peleissä pitää toimia vähän toisin.