Suomalaisten pelaajien fyysinen hentoisuus

[Coco-kissa]

Itse sain aikoinaan parikymppisenä mahdollisuuden treenata Suomen mittakaavassa melko korkealla tasolla olevassa joukkueessa eli käytännössä jatkaa ilmaiseksi harrastamista amatööritasolla, jossa kuitenkin treenataan jo ammattimaisesti. Treenit hyvin suunniteltuja, intensiteetti korkea ja seisoskelua ei juuri missään vaiheessa ollut. Sitten ns. aktiiviuran jälkeen yrittänyt käydä alemmilla tasoilla pelailemassa ja treenailemassa, mutta ei tuo oikein napostele, kun jengillä on intressinä lähinnä jotkut vetoharjoitukset missä jonossa seistään ja yksi kerrallaan käydään potkaisemassa. Näistä pitäisi sitten vielä maksaa. Itse jo junnusta asti kyllä pidin siitä, että treeneissä mennään ja tehdään tosissaan ja tulee hiki ja sitten vapaa-ajalla voi käydä potkiskelemassa yksin tai kavereiden kanssa.

e:vitun velmu

[Tino Asprilla]

No ei tämä varmaan mikään shokkilinjaus ole. Mutta siis ajan takaa sitä, että pelkkä hokema vaatimustason nostosta ei oikeastaan palvele valmentajia, vaan tulisi pystyä myös laadullisesti kuvailemaan, millaisin toimenpitein, harjoittein, motivoinnein ja esimerkein tämä saavutetaan rakentavalla tavalla. Niin kuin siis toki turkistarhaaja tarkoittikin, mutta en ole varma, tarkoittavatko kaikki muut.

Jep. Olisihan se helppoa jos kaikki lapset/nuoret, tai pelaajat ylipäänsä olisivat sellaisia joita voisi vain kovalla äänellä piiskata nopeampaan tempoon. Mutta lopulta aika harva on.

[Jaakko]

Talvikaudella tuo omatoiminen reenaaminen on hankalaa. Meillä ainakin kaikki avoimet paikat on pyhitetty lumikasoille ja muut paikat on jäässä. Kuplia ei ole lähialueilla. Jossain super parkissa ehkä onnistuu mutta se sitten maksaa.

Nappaa kylkeen jonkun toisen lajin, jota pelataan talvella. Oman junnu pelaa myös sabaa ja lätkää. Fysiikka ei ole ensimmäinen asia josta jää kiinni.

[Nigel Kugelschfeir]

Käydään me tekemässä muutakin mutta futis on ainoa joukkue missä ollaan mukana, muut on enemmän kerhotoiminta. Olisi kyllä voinut ottaa jonkun kilpailullisemman lajin talveksi kun ei meidän tytöllä ainakaan paljoa tapahdu talvella. Puhetta oli että tapahtumia olisi ollut enemmän. Ensi talvena olisi tarkoitus vissiin futsal aloittaa.

Jalkapalloa toki oppii parhaiten pelaamalla jalkapalloa.

[Käännös]

Itse olin fillarikommarin kuvaaman kaltaisessa joukkueessa. Ison kaupungin parhaat kerätty yhteen joukkueeseen niin ei ollut ongelmia kenellekään motivaatio-ongelmia tai ihan korkeintaan kourallisella pelaajista. Parhaimmillaan tai pahimmillaan oli kesälomalla joskus kolmetoistakesäsenä jo kertynyt tiistaina joukkueohjattua 7h treeniä kahteen päivään kun oli kahdet harkat kumpanakin päivänä (siihen päälle kymmenen kilsan pyöräilyt suuntaansa aamutreeneihin, joka vetäsi vaikean yhtälön ainakin itselleni ihan liian rankaksi ja sain rasitusmurtumat kumpaankin polveen). Harkkoja koko vuoden ihan minimissään viidesti viikossa sisältäen omalla painolla kuntotreenejä, aerobicia ja kaiken näköistä muuta oheisharjoittelua. Sen lisäksi pelattiin oman ikäluokan huipulla ja ykkössarjaa sitten vuotta vanhemmissa. Monella lisäksi toinen harrastus päälle ja vajaa puolet treenasi tuntikaupalla omaharjoittelua pallon kanssa päälle.

Taisi olla meidän joukkue mainittu kun silloin aikoinaan foorumilla etsittiin mistä joukkueesta on tullut eniten vähintään ykkösdivarin pelaajia, mutta vaikea sanoa olisiko tilanne ollut huomattavasti erilainen jos kaikki olisivat jatkaneet omissa pienemmissä seuroissaan. Kyllä sitä aikaa lopulta oli kaikkeen muuhunkin, vaikka ei toki jokaisen heiniä panostaa tuolla tavalla. Mitä enemmän ohjelmaa, niin sitä tehokkaammin kaiken tekee ja osaa ottaa sitten irti siitä kaverien kanssa hengailustakin. Valtaosa silloisista joukkuetovereista on tätä nykyä korkeastikoulutettu ja yleisin ammatti taitaa olla ekonomi, joten ei ollut koulunkäynnistä pois.

Edellä kuvaamani kaltainen kunnianhimoinen treenaminen ei onnistu kuin ihan suurimmissa kaupungeissa jos niissäkään. Hieman katsoisin kummastellen jos joku alkaa pyörittää jossain Maskussa tms. kokoisessa kaupungissa vastaavan tavoitteellista treeniä jo noin nuorille.

Sekin pitänee sanoa, ettei joukkue kyllä sopinut itselle, koska jäin pienen koon takia usein varjoon ja olin viihtynyt pikkujoukkueen tähtenä paljon paremmin, mutta en poissulkisi metodia poiskaan, koska niin monelle muulle se sopi. Ja sekin on sitten eri asia millainen oli joukkuehenki kun kilpailtiin verisssä päin maaleista, vaikka oltaisiin johdettu peliä 10-0. Joku optimaalinen tasapaino varmaan tuohonkin löytyisi.

Pitää nyt mainita, että on kiistämätön fakta kun alunperin esitettiin hypoteettisena oletuksena, koska kyllä kaikkialla muualla Euroopassa kehitytään fyysisesti paljon aikaisemmin ja sekin pitää ottaa yhtälöön jotenkin mukaan. Kyllä monella tuli äitiä ikävä Nike Premeriessä. Koskee kaikkia urheilulajeja, vaikkakin yksilölajeissa sitä ei ole niin helppo huomata kun maailmalle lähetettävät edustajat ovat just sitä varhain kehittynyttä mallia.

Silloin oli ainakin pelko, että voimaharjoittelu häiritsee luonnollista fyysistä kehittymistä (en osaa sanoa ollenkaan mikä on nykyään konsensus sen suhteen), joten treenattiin junnuna enimmäkseen omalla painolla. Toisaalta fyysisesti kehittyneempiä olisi voinut ohjata treenaamaan enemmän pienillä painoilla. Joku rinnalleveto tangolla tai kevennetyllä tangolla olisi varmaan ollut tosi bueno liike räjähtävyyden kannalta kun yleisurheilijat, kuten satasen juoksijat vannoivat aikaisemmin sen nimeen ja mahdollisimman nuorena aloitettuna.

[Nullinen]

Taisi olla meidän joukkue mainittu kun silloin aikoinaan foorumilla etsittiin mistä joukkueesta on tullut eniten vähintään ykkösdivarin pelaajia,

Tuollaista Tykkäyksen kuvailemaa menoa olisi kiva nähdä suomifutiksessa enemmän. Ja lainaamani kohta tosiaan vähemmän yllättävä lopputulos.

[LB44]

Laitan muutaman kommentin liittyen fysiikkaharjoitteluun, lähinnä muiden kuin kestävyysominaisuuksien kannalta. Ja ei, voimaharjoittelu ei heikennä pituuskasvua. Katsotaan monestako kohdasta tulemme olemaan eri mieltä 😎

1) Painojen nostelulla lisätään kykyä harjoitella varsinaisia kovemman intensiteetin ja voimantuoton harjoitteita.
2) Olennaista on hankkia voimaa ja mahdollisesti lihasmassaa niissä asioissa, joilla on tavoitteiden kannalta merkitystä ja samalla varmistaa että omat heikommat osa-alueverkon ovat riittävällä tasolla.
3) Hyppyjen, heittojen, spurttien tai suunnanmuutosten ei tarvitse olla kovinkaan rajuja, jotta ne ylittävät voimantuotollisesti selvästi tason, johon voimailuliikkeillä päästään.
4) Kun tiedetään nopeuskestävyysharjoittelun sotkevan nopeuden kehittymistä ja se vaatii lisäksi pitkän palautumisen, onko jatkuva maksimivoimaharjoittelu sen parempi vaihtoehto?
5) Aktiivisten liikeratojen kasvattaminen ja hallinta on todennäköisesti helpoin tapa parantaa pelaajan urheilullisuutta ja vähentää loukkaantumisriskiä.
6) Jos 50kg kyykkäävä pelaaja ei osaa pysähtyä teknisesti tehokkaasti, muten 150 kilon kyykky muuttaa tilannetta/ nouseeko vai laskeeko loukkaantumisriski?
7) Harjoittelun tulisi palvella ison kuvan tavoitteiden mukaista kehitystä, eikä homma tule toimimaan jos jokin osa-alue jätetään huomioimatta.
8 )Harjoittelun tulee olla tarkoituksenmukaista ja keskittynyttä, muuten tulokset jäävät heikoiksi.
9) Määrää lisätään vain jos sen katsotaan lisäävän pitkän aikavälin kehitystä eikä tekniikka kärsi.
10) Testaamisen idea on ohjata pelaajaa ja valmentajaa kohti tehokasta harjoittelua, se ei ole itseisarvo. Varsinainen mittari on, näkyykö kehitys kentällä. Jos ei, miksi ei?
11) Tehokas harjoittelu viitenä päivänä viikossa ilman näkyviä tuloksia pitäisi olla mahdoton lopputulos. Jos näin, missä vika?
12) Harjoittelu ilman riittävää määrää unta, ravintoa ja palautumista on vain aikaa vievä, hyödytön tapa.
13) Kovavauhtisen, intensiivisen harjoittelun edellytys on että ensin kyetään yksittäisiin, kovavauhtisiin suorituksiin.
14) Jos pelaaja on uupunut nopeus, räjähtävyys tai maksimivoimaharjoituksen jälkeen, jotain on mennyt pieleen.
15) Optimaalisilla kulmilla harjoittelu ei riitä, pelaajan pitää oppia sietämään ja tuottamaan voimaa hankalissakin asennoissa pysyäkseen ehjänä.
16) Alle 20-vuotiaan pelaajan pitää kehittyä fyysisesti myös pitkän kauden aikana. Harjoittelulle on löydettävä aikaa.
17) 12-13 kilometrin matka jalkapallo-ottelun aikana kuulostaa hurjalta ja siirtää fokusta kohti kestävyysominaisuuksia. Pitää kuitenkin muistaa että terve aikuinen kävelee reippaalla tahdilla 90 minuutissa 9 kilometriä.
18) Koska suurin osa fyysisestäkin harjoittelusta tehdään omalla ajalla, kannattaa panostaa sen mielekkyyteen. Ja korostaa että jokainen fysiikkaharjoittelu on kehityksen kannalta tärkeä jalkapalloharjoitus.

[LB44]

Höh. Lillukanvarsista keskustellaan, mutta fysiikka-asiaan ei oteta kantaa tai synny keskustelua. Futis on nyt jo nopea ja fyysinen laji, 10+ vuoden päästä kaikki tehdään ultranopeasti. Ja se joka opettaa lastaan havainnoimaan peliä pallo jalassa elää menneisyyssä.

[Jortsukka]

Höh. Lillukanvarsista keskustellaan, mutta fysiikka-asiaan ei oteta kantaa tai synny keskustelua. Futis on nyt jo nopea ja fyysinen laji, 10+ vuoden päästä kaikki tehdään ultranopeasti. Ja se joka opettaa lastaan havainnoimaan peliä pallo jalassa elää menneisyyssä.

Mielestäni sinulla oli aika hyviä pointteja useampi, joten turha noihin oli kauheasti ottaa kantaa. Samaa meiltä myös evoluutiosta. Toki kaikki ei ole juoksemista, mutta juokseminen on erittäin merkittävässä osassa. Tälläkin hetkellä kaikki pelaajat ovat nopeita ja jotkut vielä nopeampia. Enää hitaita pelaajia ei huipulle käytännössä pääse(vrt. Sami Hyypiä, Tony Adams tms.).

Suurin ongelma mielestäni suomalaisessa fysiikkaharjoittelussa on varmasti se että lapset liikkuvat yleisesti aivan liian vähän. Toiseksi suurin mielestäni on se että harjoittelussa ei ole johdonmukaista kehitystä vuosien saatossa vaan samoja asioita tehdään samalla tavalla 8-vuotiaana ja 14-vuotiaana. En tarkoita että kaikkea pitäisi tehdä uusiksi, mutta esim. voimaharjoittelussa olisi tärkeää että lapsena kun opitaan oikeat liikeradat, niin vastusta lisätään ensin oman kehon jälkeen esim. kuminauhoilla/kepeillä, sitten kevyemmillä painoilla, jne.

Toki ongelma ei meillä ole pelkästään fysiikkaharjoittelussa, mutta ongelmia on myös sillä saralla ja paljon. Tuossa sinulla jo hyvä lista monista ongelmista.

[Valonheitin]

Toivottavasti omat huomiot ovat yksittäistapauksia, mutta vieläkin löytyy paljon valmentajia, joille fyysinen harjoittelu on pururadalla juoksemista. Varsinkin suomalaisille pelaajille isoin haaste on räjähtävyys ja pelinopeus, jota ei ainakaan pitkää lenkkiä tekemällä paranneta. Tuonkin ajan voisi käyttää esim. LB44 voimaharjoitteluun ja kestävyyttä puolestaan parantaa eri pienpelejen avulla.

[Jatko-ottelu]

Enää hitaita pelaajia ei huipulle käytännössä pääse(vrt. Sami Hyypiä, Tony Adams tms.).

Muistelisin joskus lukeneeni, että Hyypiä oli itse sangen nopea suorassa juoksussa, tiedä sitten pitääkö paikkansa vai muistanko väärin.

Täysin OT.

[KVilho]

Höh. Lillukanvarsista keskustellaan, mutta fysiikka-asiaan ei oteta kantaa tai synny keskustelua. Futis on nyt jo nopea ja fyysinen laji, 10+ vuoden päästä kaikki tehdään ultranopeasti. Ja se joka opettaa lastaan havainnoimaan peliä pallo jalassa elää menneisyyssä.

Rupesin miettimään miksi itse en näe noita listassa esittämiäsi asioita niin tärkeinä. Varmaan perustavaalaatuaan oleva isoin ero on se minkälaisena pelinä futiksen näkee. Mulle se on kuitenkin enemmän pääkopalla pelattava peli (en sano kuitenkaan älypeli). "Its more mental than physical" - tokaisi joku.

Tottakai huippupelaajilta vaaditaan kokoajan parempaa kuntoa ja huikeampaa fysiikkaa.

Silti näkisin että se miksi futis nopeutuu on se että pelaajien kyky "reagoida ja käsitellä tilanteita päässään" nopeutuu. Tilanteissa ei olla edellä sen takia että ollaan fyysisesti ylivoimasia, vaan siksi että ollaan menttaalipuolella ylivoimaisia. Ennakoidaan ja havainnoidaan peliä paremmin. Tottakai on tilanteita missä puhdas fysiikka puhuu (Lukakun suojaukset etc.), mutta näen että niillä on vähemmän merkitystä kokonaiskuvan perusteella.

Siitä olen sama mieltä että pallo jalassa kuljettaminen on niin pieni osa kaikkea ennakointia ja havainnointia mitä kentällä tapahtuu ja mikä määrittää sen kuka on nopein, että pelkästään siihen keskittyminen on lillukanvarsia.

[Fillarikommari]

Eihän sitä salamannopeaa, ylivertaista päätöksentekokykyä pysty toteuttamaan ilman erinomaista fysiikkaa. Tämä "pääkopalla pelattava peli" -ajatus on ihan höpöhöpöä, mikä on moneen kertaan selvitetty, ja alan epäillä kvilhoa trolliksi.

[KVilho]

Eihän sitä salamannopeaa, ylivertaista päätöksentekokykyä pysty toteuttamaan ilman erinomaista fysiikkaa. Tämä "pääkopalla pelattava peli" -ajatus on ihan höpöhöpöä, mikä on moneen kertaan selvitetty, ja alan epäillä kvilhoa trolliksi.

Tottakai molempia tarvitaan, niin kuin tuossa aikaisemmin kirjoitinkin. Sitä että asia on jotenkin selvitetty olen kyllä eri mieltä. Aikaisemmin olen koittanut joitan juttuja tuoda tukemaan näkemystäni. Haluaisin kuulla kuinka se on selvitetty.

Muistaakseni esim. Zlatan jossain haastattelussa kommentoi, että ihan huipulla eron pelaajien vällillä tekee se kuka pystyy ennakoimaan peliä parhaiten.

[Jortsukka]

Pitää ymmärtää muutama asia jos lähtee nopeudesta ja kestävyydestä puhumaan/väittelemään. Huipulla erottavat tekijä ei ole nopeus, koska lähtökohtaisesti kaikki pelaajat ovat nopeita. Toiset sitten vielä nopeampia. Sama kestävyyden suhteen. Jos ei ymmärrä tätä, niin sitten voi tulla juuri näitä väärin käsityksiä kuten tässäkin selvästi helposti syntyy. Tuttava kävi eräällä valmennuskurssilla ja siellä oli ns. talentin tunnistamisesta kertomassa henkilö joka toimi maailmalla useammassa akatemiassa mistä on tullut pelaajia jatkuvalla syötöllä ympäri Euroopan suurimpien liigojen ja seurojen. Sitten hänen esityksessään sivuttiin aihetta. Esityksessä oli käsitelty että miten heidän akatemiasta läpi tulleet pelaajat erottuivat toisistaan. No yksi huomio oli että nopeus eikä kestävyys olleet erottavia tekijöitä. Noh tästä sitten useampi suomalainen sai ajatuksen että "nopeuden ja kestävyyden merkitys on pieni ja niitä voi harjoitella myöhemminkin, eikä haittaa jos ne ei ole hyvällä tasolla". Kuitenkin jos tutustui dataan mikä tuossa oli esillä huomasi että akatemian U15 pelaajat olivat samalla tasolla suunnilleen kuin Veikkausliigapelaajat näiltä ominaisuuksilta. Tällöin siis ei ollut merkitystä onko vielä nopeampi tai vielä kestävämpi, koska kaikki pelaajat olivat Suomen mittakaavassa todella nopeita ja todella kestäviä.

Tämän huomaa hyvin kun Suomesta lähtee pelaaja joka on Suomessa pärjännyt vain yhdellä ominaisuudella. Esim. Timo Stavitski lähti ulkomaille, isolla summallakin, koska oli Suomessa ollut todella nopea. Kuitenkin ulkomailla hänen uransa on ollut todella vaatimaton, koska siellä tuo erityisominaisuus ei olekaan enää niin erityinen ja sillä ei pelaajia enää dominoida/yllätetä.

Ja sitten joku heittää "no mutta Kylian MBappe dominoi huipullakin nopeudellaan", kyllä mutta hänelläkin siihen yhdistyy kyky kuljettaa, ohittaa, suojata, jne. palloa säilyttäen sen vauhdin. Maailmalla on vastaavan nopeuden omaavia pelaajia, mutta heidän nopeus ei siirry jalkapalloon ja sen takia he eivät pelaa huipulla. Eli nopeus voi olla huipputasollakin erotteleva tekijä sen suhteen oletko hyvä vai huippu, mutta se vaatii muitakin ominaisuuksia jotka yhdistyvät tuohon. Tällä en siis edelleenkään vähättele nopeuden merkitystä, mutta pelkällä nopeudella ei huipulle päästä. Muuten Usain Bolt olisi futisammattilainen. Nopeuden merkitystä ei siis sovi väheksyä, mutta ei myöskään ajatella että se yksin riittäisi. Sama koskee muitakin fyysisiä ominaisuuksia. Eli jos haluat huipulle aikalailla kaikkien fyysisten ominaisuuksien pitäisi olla erittäin hyvällä tasolla, jos on jossain puutteita niin todella vaikeaa huipulle on silloin päästä.

[KVilho]

Pitää ymmärtää muutama asia jos lähtee nopeudesta ja kestävyydestä puhumaan/väittelemään. Huipulla erottavat tekijä ei ole nopeus, koska lähtökohtaisesti kaikki pelaajat ovat nopeita. Toiset sitten vielä nopeampia. Sama kestävyyden suhteen. Jos ei ymmärrä tätä, niin sitten voi tulla juuri näitä väärin käsityksiä kuten tässäkin selvästi helposti syntyy. Tuttava kävi eräällä valmennuskurssilla ja siellä oli ns. talentin tunnistamisesta kertomassa henkilö joka toimi maailmalla useammassa akatemiassa mistä on tullut pelaajia jatkuvalla syötöllä ympäri Euroopan suurimpien liigojen ja seurojen. Sitten hänen esityksessään sivuttiin aihetta. Esityksessä oli käsitelty että miten heidän akatemiasta läpi tulleet pelaajat erottuivat toisistaan. No yksi huomio oli että nopeus eikä kestävyys olleet erottavia tekijöitä. Noh tästä sitten useampi suomalainen sai ajatuksen että "nopeuden ja kestävyyden merkitys on pieni ja niitä voi harjoitella myöhemminkin, eikä haittaa jos ne ei ole hyvällä tasolla". Kuitenkin jos tutustui dataan mikä tuossa oli esillä huomasi että akatemian U15 pelaajat olivat samalla tasolla suunnilleen kuin Veikkausliigapelaajat näiltä ominaisuuksilta. Tällöin siis ei ollut merkitystä onko vielä nopeampi tai vielä kestävämpi, koska kaikki pelaajat olivat Suomen mittakaavassa todella nopeita ja todella kestäviä.

Tämän huomaa hyvin kun Suomesta lähtee pelaaja joka on Suomessa pärjännyt vain yhdellä ominaisuudella. Esim. Timo Stavitski lähti ulkomaille, isolla summallakin, koska oli Suomessa ollut todella nopea. Kuitenkin ulkomailla hänen uransa on ollut todella vaatimaton, koska siellä tuo erityisominaisuus ei olekaan enää niin erityinen ja sillä ei pelaajia enää dominoida/yllätetä.

Ja sitten joku heittää "no mutta Kylian MBappe dominoi huipullakin nopeudellaan", kyllä mutta hänelläkin siihen yhdistyy kyky kuljettaa, ohittaa, suojata, jne. palloa säilyttäen sen vauhdin. Maailmalla on vastaavan nopeuden omaavia pelaajia, mutta heidän nopeus ei siirry jalkapalloon ja sen takia he eivät pelaa huipulla. Eli nopeus voi olla huipputasollakin erotteleva tekijä sen suhteen oletko hyvä vai huippu, mutta se vaatii muitakin ominaisuuksia jotka yhdistyvät tuohon. Tällä en siis edelleenkään vähättele nopeuden merkitystä, mutta pelkällä nopeudella ei huipulle päästä. Muuten Usain Bolt olisi futisammattilainen. Nopeuden merkitystä ei siis sovi väheksyä, mutta ei myöskään ajatella että se yksin riittäisi. Sama koskee muitakin fyysisiä ominaisuuksia. Eli jos haluat huipulle aikalailla kaikkien fyysisten ominaisuuksien pitäisi olla erittäin hyvällä tasolla, jos on jossain puutteita niin todella vaikeaa huipulle on silloin päästä.

Tämä on se näkökulma mitä itse haen. Miksi jostain ulkomaisesta junnusta maksetaan 10 miljoonaa, mutta meikäläisitä ei oikein mitään? Tekeekö eron 30m aika, mave-tulos vai joku muu asia?

Usain esimerkki on hyvä. Toisena vastaavanlaisena freestylefutarit. Jos teknikkaa sanelisi myös sen minkälaisia ratkaisuja kentällä tekee, niin freestylekavereita vipeltäisi siellä pilvin pimein. Tosiasia kuitenkin on että ei sillä taidolla paljon huifutiksessa tehdä. Toki joku huippufutari voi aika-ajoin tehdä jonkin hienon kikan jne, mutta syy miksi hän on huippufutari on joku muu kuin kikkailu.

MBappen osalta jatkaisin "trollaustani" ja sanoisin että vaikka hänelle onkin nopeusominaisuudet joita on yhdellä tuhannesta, on taustalla kuitenkin henkiset ominaisuudet joita on yhdellä viidestätuhannesta.

Tässä video erään arvostetun scoutin videoon josta häneltä kysytään mitä hän nuoressa futarissa katsoo: https://www.youtube.com/watch?v=jFju4v90Gv4

Ihan pienenä tekniikkaa ja liikkumista, mutta 12-13vee ja siitä eteenpäin sitten näitä pääkoppa-juttuja. Pienissäkin varmaan katsottaisiin, jos se olisi vielä näkyvillä.

Mm. tämän takia noita 14-15 alue- ja tähtitarhaturanuksiakin katselin ja varsinkin boksitilanteita / -kombinaatioita. Se on kuitenkin pelin sisällä se ympäristö mikä erottaa automaation intuitiivisesta ja reaktiivisesta toiminnasta, koska aikaa ei miettimiselle ole. Se siis kertoo siitä miten pääkoppa toimii kun pelataan vaatimuustason korkeimilla tasoilla.

Pari lähiaikojen huomioita peleistä mitkä mun mielestä tukee havainnoinnin ja ennakoinnin tärkeyttä.

Yksi maajoukkueessakin pari kertaa näytillä ollut kaveri siirrettiin laidasta keskelle. Nopea ja sähäkkä tyyppi, jolla tekniikkakin varmasti kohdillaan. Taustalla veikkaan valmennusjohdon ajatuksesta haastaa pelaajaa, eli pelaajakehitys. Välittömästi esiin tulivat havainnoinnin ja ennakoinnin haasteet. Edes syötön vastaanottoa ennakoivaa skannausta ei näkynyt ja kriittisetkin skannaukset tulivat aivan liian myöhään. Vähä havainnointi ei näyttänyt tuovan oikeit pelitekoja kovinkaan usein. Kun oli tilaan kääntyä ja lähteä hyökkäämään, ei käännytty ja kun tilaa ei ollut niin käännyttiin. Toivotaan että kyse on vain uudesta pelipaikasta, eikä puutteista havainnoinnissa ja ennakoinnissa.

Toinen jo maajoukkueessa paikkansa vakiinnuttanut kaveri, joka on tekniikaltaan Suomen huippuluokkaa. Myös kovia maita vastaan pärjää tekniikan osalta. Keskialuuella jakaa loistavia syöttöjä ja näkee että hahmottaa kentää laajallakin alueella ja ennakoi pelin kulkua hyvin. Muttamuttta. Kun pelataan boksissa hahmottaminen loppuu kokoonaan. Pusketaan eteenpäin vaikka kaveri tekisi boksissa hyviä liikkeitä jonne pallon voisi syöttää.

[Jortsukka]

Mm. tämän takia noita 14-15 alue- ja tähtitarhaturanuksiakin katselin ja varsinkin boksitilanteita / -kombinaatioita. Se on kuitenkin pelin sisällä se ympäristö mikä erottaa automaation intuitiivisesta ja reaktiivisesta toiminnasta, koska aikaa ei miettimiselle ole. Se siis kertoo siitä miten pääkoppa toimii kun pelataan vaatimuustason korkeimilla tasoilla.

Pari lähiaikojen huomioita peleistä mitkä mun mielestä tukee havainnoinnin ja ennakoinnin tärkeyttä.

Vertailu Suomeen on vaan siitä ongelmallinen, että Suomessa suurin osa pelaajista ei ole riittävän nopeita kv-tasolle koskaan. Suomessa pitäisi olla Eerikkilän-/SHA-testipatteristossa 4 tai 5 timantin pelaajia nopeudessa, jotta olisi riittävät nopeusominaisuudet. Nopeus ei ole erottava ominaisuus, mutta nopeus on vaadittava ominaisuus mikä pitää olla tietyllä tasolla, jotta huipulle pääsee. Tämän takia Suomessa voi olla joku pelaaja joka on hyvä havainnoimaan tai omaa erinomaisen potkutekniikan, mutta hän ei koskaan pääse edes kokeilemaan kv-tasolle, koska on liian hidas.

[KVilho]

Vertailu Suomeen on vaan siitä ongelmallinen, että Suomessa suurin osa pelaajista ei ole riittävän nopeita kv-tasolle koskaan. Suomessa pitäisi olla Eerikkilän-/SHA-testipatteristossa 4 tai 5 timantin pelaajia nopeudessa, jotta olisi riittävät nopeusominaisuudet. Nopeus ei ole erottava ominaisuus, mutta nopeus on vaadittava ominaisuus mikä pitää olla tietyllä tasolla, jotta huipulle pääsee. Tämän takia Suomessa voi olla joku pelaaja joka on hyvä havainnoimaan tai omaa erinomaisen potkutekniikan, mutta hän ei koskaan pääse edes kokeilemaan kv-tasolle, koska on liian hidas.

On kyllä. Mutta toisaalta jos Suomessa ei aika riitä, niin siitä voi päätellä jo jotain.
 
Ominaisuudet pitää tosiaan napsahdella kohdilleen melko hyvin kv-tasosta puhuttaessa. Olisi mielenkiintoista kyllä tietää mikä on meiltä ulkomaille lähtevien nuorten nopeus testipatteriston mukaan ja mikä se on esim. näiden juuri myytyjen nuorten Ruotsalaisjunnujen osalta.

[Valonheitin]

Fyysiset puutteet toki haittaavat kv-menestystä, mutta nostaisin yhdeksi tärkeäksi näkökulmaksi loukkaantumisten vähentämisen. Eihän paremmalla fyysisellä harjoittelulla päästä ikinä nolla loukkaantumisiin, mutta meillä on aivan liian paljon vammoja, jotka voitaisiin estää paremmalla fysiikkavalmennuksella. Näinkin pienestä pelaajamateriaalista ei olisi varaa hukata yhtään yksilöä turhien loukkaantumisten vuoksi. Puhumattakaan siitä, kuinka turhauttavaa se on pelaajalle itselleen.

[Hegetsu]

En tiedä ollaanko aina edes varsinaisesti "fyysisesti" hentoja mutta monesti meidän pelaajilla (junnuilla) on aika voimakas ajatus "omasta tilasta" ja sen koskemattomuudesta eli kaihdetaan hieman liikaa fyysistä kontaktia ja koetaan epämiellyttäväksi jos toinen on iholla. Omien lasten osalta ilmiö näkyi selvemmin nuoremman joukkueessa, vanhemman jengi teki oheistreeninä yhden talven painia (ja salitreeniä fyssarin ohjauksessa 14v->) ja se auttoi monen muunkin asian ohella siihen että ei enää arasteltu fyysistä kontaktia vaan pelaaminen oli sitten kohtuullisen fyysistä mikä siinä jengissä kompensoi kyllä taidollisia puutteita sen verran että joukkue pärjäsi taidollista tasoaan korkeammalla sarjatasolla ihan hyvin.
Nuoremman jengissä oli minusta samaa ilmiötä ja muutamat pelaajat joilla taustaa esim. kamppailulajeista eroittuivat tässä suhteessa muusta massasta mutta siellä ehkä taas joutui pelaajat tekemään valintoja lajien välillä turhan aikaisin mutta se on sitten toinen tarina.

[KVilho]

En tiedä ollaanko aina edes varsinaisesti "fyysisesti" hentoja mutta monesti meidän pelaajilla (junnuilla) on aika voimakas ajatus "omasta tilasta" ja sen koskemattomuudesta eli kaihdetaan hieman liikaa fyysistä kontaktia ja koetaan epämiellyttäväksi jos toinen on iholla. Omien lasten osalta ilmiö näkyi selvemmin nuoremman joukkueessa, vanhemman jengi teki oheistreeninä yhden talven painia (ja salitreeniä fyssarin ohjauksessa 14v->) ja se auttoi monen muunkin asian ohella siihen että ei enää arasteltu fyysistä kontaktia vaan pelaaminen oli sitten kohtuullisen fyysistä mikä siinä jengissä kompensoi kyllä taidollisia puutteita sen verran että joukkue pärjäsi taidollista tasoaan korkeammalla sarjatasolla ihan hyvin.
Nuoremman jengissä oli minusta samaa ilmiötä ja muutamat pelaajat joilla taustaa esim. kamppailulajeista eroittuivat tässä suhteessa muusta massasta mutta siellä ehkä taas joutui pelaajat tekemään valintoja lajien välillä turhan aikaisin mutta se on sitten toinen tarina.

Täysin samaa mieltä tämän ja edellisen viestin kanssa.

Pojan porukassa painisalilla kävivät kanssa useita vuosia (olisivatko jostain 10 veestä 13 ikävuoteen asti käyneet kerran viikossa), mutta ikävä kyllä itse painia tai muuta kontaktivääntöä oli vähän. Varmaan siinä vahinkojen syntymistä pelättiin.

Monta kertaa miettinyt pitäisikö valmentajalle ehdottaa että ennen peliä ja vaikka treeneissäkin olisi jonkinlaista pystypainia tmv. Valmiudet sitten lähteä rohkeasti vääntämään kaksinkamppailuissa kentällä olisi varmasti parempi juurikin Hegetsun kuvaamasta syytä.

[Valonheitin]

Tämä on asia, jonka kanssa itse olen kipuillut valmentajana. Joukkeissa on ollut pelaajia, joilla on kaikki ominaisuudet kunnossa, mutta ovat aivan liian arkoja ja varovaisuus heijastuu jopa epäonnistumisissa helpoissa suoritteissa. On todella vaikeaa saada lapsesta "vihaisempaa", sillä varovaisuus tai arkuus on usein osa persoonaa. Tietenkin kontaktitilanteita voi harjoitella ja keskustella pelaajan kanssa tilanteesta, mutta on todella vaikeaa saada muutosta aikaan.

[Kossi Agassa]

Tämä on asia, jonka kanssa itse olen kipuillut valmentajana. Joukkeissa on ollut pelaajia, joilla on kaikki ominaisuudet kunnossa, mutta ovat aivan liian arkoja ja varovaisuus heijastuu jopa epäonnistumisissa helpoissa suoritteissa. On todella vaikeaa saada lapsesta "vihaisempaa", sillä varovaisuus tai arkuus on usein osa persoonaa. Tietenkin kontaktitilanteita voi harjoitella ja keskustella pelaajan kanssa tilanteesta, mutta on todella vaikeaa saada muutosta aikaan.

Sama. Nytkin joukkueessa on muutama pelaaja, jotka ovat ylivoimaisia alemmalla tasolla, mutta sitten kun nämä kaverit laittaa ylemmälle, niin he eivät uskalla siellä pelata ja katoavat täysin kuvasta. Eli ei mennä uskalleta tilanteisiin ja pallosta vaan luovutaan äkkiä.

Ja sitten on kolikon toinen puoli eli pelaajat, joilla on ominaisuuksissa isojakin puutteita, mutta tilanteisiin mennään täysin ilman tervettä itsesuojeluvaistoa

[turkistarhaaja]

Tämä on asia, jonka kanssa itse olen kipuillut valmentajana. Joukkeissa on ollut pelaajia, joilla on kaikki ominaisuudet kunnossa, mutta ovat aivan liian arkoja ja varovaisuus heijastuu jopa epäonnistumisissa helpoissa suoritteissa. On todella vaikeaa saada lapsesta "vihaisempaa", sillä varovaisuus tai arkuus on usein osa persoonaa. Tietenkin kontaktitilanteita voi harjoitella ja keskustella pelaajan kanssa tilanteesta, mutta on todella vaikeaa saada muutosta aikaan.

Lähtee treeneissä jokaisessa 1v1 harjoitteessa, pienpelissä jne vaatimaan puolustajalta sitä että juoksee täysiä lähelle, menee iholle ja alkaa käyttämään käsiä niin kyllä se sieltä alkaa pikkuhiljaa useimmilla siirtymään peliin. Ottaa toki aikansa ja pitää aloittaa nuorena.

[Valonheitin]

Lähtee treeneissä jokaisessa 1v1 harjoitteessa vaatimaan puolustajalta sitä että juoksee täysiä lähelle, menee iholle ja alkaa käyttämään käsiä niin kyllä se sieltä alkaa pikkuhiljaa useimmilla siirtymään peliin. Ottaa toki aikansa ja pitää aloittaa nuorena.

Tätänkin on tehty ja välillä treeneissä tilanne saattaa vaikuttaa ihan hyvältä, kunnes tulee ottelu ja varovaisuus palaa taas otteisiin. Mutta näiden asioiden kanssa pitää vain olla kärsivällinen.

Ja joka joukkueessa on varmasti pelaajia, joilla on isoja ongelmia perusasioiden kanssa, mutta juoksevat vaikka tiiliseinän läpi, jos on tarve