Vertaistukea futisisille

[Bunuel]

Ja toki osalla on jotain muuta harrastusta talvikaudella eikä siinä mitään.

Onneksi tyttö tykkää luistella ja laskea mäkeä niin saa edes jotain liikuntaa. Ja superpark on tuossa aika lähellä niin saa ainakin pukin konttiin kausilipun.

Tämähän on todella hyvä, monilajisuus ja monipuolisuus kunniaan

[KVilho]

Tähän on semmoinen hyvä harjoite kuin alkuhässäkkä, jossa muksut kuljettavat ruudun sisällä ja tekevät eri juttuja. Aika nopsaa oppivat pitämään pään ylhäällä

Tätä näkee kyllä paljon vedettävän ja varmasti hyvä treeni. Olen kyllä vähän eri mieltä siitä että treenaako se ennakointia tai edes skannausta.

Tässä mun mielestä hyvä video aiheesta ja sen treenaamisestakin.

https://youtu.be/rhSxSFtyw0A?t=56 (kohta jossa kysytään onko kyseinen herra tätä junnuna treenannut)

Tuossakin Martinin mainitsemassaan treenissä nimenomaan skannaamista treenattu eikä sekoitettu keinotekoista ennakointia siihen (skannus tehdään kun syöttö jo lähtenyt).

[KVilho]

Näyttää uuden tyttöystävän ilmestyminen kuvioihin hieman muuttaneen tilannetta. Ei ole futari, mutta urheilee kuitenkin, mikä ainakin aikaisemmin ollut hyvä juttu.

B-junnujen treeneissäkin oli kuulemma kivaa, vaikka uskon kontribuution olleen tasolla tötsä / kylmäkalle .

Ehkä tämä harrastus ei vielä lopu tähän, ainakaan ihan heti.

Kiitoksia kaikille vertaistukeen osallistuneille.

Laitetaan nyt vähän tilannetta tästäkin aiheesta. Varmaan monelle tuttua tämmöiset vastoinkäymiset ja varmaan voidaan ajatella osana futarin arkea. Näin vanhempana kuitenkin käy poikaa sääliksi kun muutenkin ollut hankalaa harrastuksen kanssa.

Pieni valonpilkahdus tosiaan loppukesästä kun tuli vaihtelua treeniarkeen. Toisaalta kaikenlaista pikkuvaivaa ollut koko loppukauden. Nyt sitten viimein selvisi, että poika ei ole todennäköisesti ollut kunnossa pariin viimeiseen kuukauteen ja nyt toipuminen vie vielä pitkään. Olisi se pitänyt jo Pahlmannissa nähdä. Poika väittää että ei ole huomannut mitään, mutta sitä en usko. Kuume kun tosi harvoin hänelle nousee, niin hankala sitä on vanhempana huomata. En ole suoraa sanonut mutta ymmärtää varmaan itsekin että kun on ei ole ymmärtänyt levätä, niin ei ole tullut kuntoon ja nyt sitten toipuminen on pidempi. Kova paikka kun aluetapahtuma jäi väliin ja kuntotiedosteluihin alueturnauksen osalta jouduttiin sanomaan että ei ole eikä tule ajoissa kuntoon. Kai nämäkin pitää kantapään kautta oppia.

Seuraava mielenkiintoinen paikka on että irtoaako poika koneelta enää kun saa palata treeneihin. Vaikka rouvan mielestä talon feng shui ja maljakot kärsii, niin kävin XXLstä ostamassa semmoisen pompautusseinän jos nyt edes jotain aktivointia tulisi ja ompa sen ääreen muutaman kerran juututtukin.

Onko muilla kokemusta tuommoisesta että kipeänä olemista yritetään peitellä tai ainakin voimakkaasti vähätellä?

[Zlatanic]

Oma skidi menisi vaikka keuhkokuumeessa tai katkenneella jalalla treeneihin jos saisi itse valita, että on joo tuttua.

[Valonheitin]

Omat pojat ovat myös "hieman" huonoja jättämään treenejä väliin. Yritän aina käyttää itseäni varoittavana esimerkkinä: joskus yläasteikäisenä menin jonkun esihistoriallisen koronan jälkeen liian aikaisin treeneihin ja olin seuraavat kaksi viikkoa todella huonossa kunnossa. Olisi pitänyt ymmärtää, että nyt on liian aikainen paluu, kun treenipaita oli ihan läpimärkä ja kunto loppui muutaman spurtin jälkeen. Mutta eihän sitä teininä oikein näitä asioita ajattele, eikä vanhammatkaan olleet oikein urheilutaustaisia, joten eivät varmaan edes ymmärtäneet treenien kovuutta.

[Skylark]

Tytöillä on voimistelussa (ja varmaan muissakin lajeissa näitä syömisjuttuja), niitä peitellään ja joku näkee ne ihan lajiin kuuluvanakin. Moni myös treenaa kipeänä tai jopa loukkaantuneena. Taustalla on pelko putoamisesta ja tuo fanaattisuus kulkee syömisjuttujen kanssa käsi kädessä. Vanhempien on syytä tarkkailla tilannetta. Kun lajia on harrastanut pitkään, se on osa elämää ja rutiineja.

[KVilho]

Laitetaan nyt vähän tilannetta tästäkin aiheesta. Varmaan monelle tuttua tämmöiset vastoinkäymiset ja varmaan voidaan ajatella osana futarin arkea. Näin vanhempana kuitenkin käy poikaa sääliksi kun muutenkin ollut hankalaa harrastuksen kanssa.

Pieni valonpilkahdus tosiaan loppukesästä kun tuli vaihtelua treeniarkeen. Toisaalta kaikenlaista pikkuvaivaa ollut koko loppukauden. Nyt sitten viimein selvisi, että poika ei ole todennäköisesti ollut kunnossa pariin viimeiseen kuukauteen ja nyt toipuminen vie vielä pitkään. Olisi se pitänyt jo Pahlmannissa nähdä. Poika väittää että ei ole huomannut mitään, mutta sitä en usko. Kuume kun tosi harvoin hänelle nousee, niin hankala sitä on vanhempana huomata. En ole suoraa sanonut mutta ymmärtää varmaan itsekin että kun on ei ole ymmärtänyt levätä, niin ei ole tullut kuntoon ja nyt sitten toipuminen on pidempi. Kova paikka kun aluetapahtuma jäi väliin ja kuntotiedosteluihin alueturnauksen osalta jouduttiin sanomaan että ei ole eikä tule ajoissa kuntoon. Kai nämäkin pitää kantapään kautta oppia.

Seuraava mielenkiintoinen paikka on että irtoaako poika koneelta enää kun saa palata treeneihin. Vaikka rouvan mielestä talon feng shui ja maljakot kärsii, niin kävin XXLstä ostamassa semmoisen pompautusseinän jos nyt edes jotain aktivointia tulisi ja ompa sen ääreen muutaman kerran juututtukin.

Onko muilla kokemusta tuommoisesta että kipeänä olemista yritetään peitellä tai ainakin voimakkaasti vähätellä?

Laitetaan pientä tilannepäivitystä liittyen asiaan joka varmasti koskettaa monia nuorempia B-junnuja.

Vähän näyttää siltä että jonkinlainen välikausi tulee pojalle. SM-karsinnoissa kyllä mukana kokoonpanossa, mutta ihan muutamia minuutteja pelien lopuissa pääsee kentälle. Itseluottamus ihan pohjamudissa ja suoritukset näillä minuuteilla sitten sen mukaisia. Toki pääsee olemaan ykkösjengin mukana ja sekin tärkeä juttu.

Näin vanhempana tietysti toivoisi että tämmöinen kilpalilutilanne pistäisi treenaamaan ja yrittämään entistä kovempaa, mutta ainakin tässä tapauksessa vaikutus tuntuu olevan enemmän lamaannuttava. Treeneissä käydään ja ilmeisesti asenne treeneissä myös aivan hyvä.

Uskon että futis sen verran tärkeä juttu, että kantaa tämänkin vaiheen yli, mutta se miten vaikuttaa panostukseen ja löytyykö itseluottamus ja usko omaan tekemiseen kuinka helposti enää onkin sitten toinen juttu.

Kakkosjengin kanssa käynyt pelaamassa kerran pari nyt ja niissä nyt sitten ainakin onnistumisia tulee, mutta vähän turhan helpolla pääsee taas niissä. Tiedä vaikka itseluottamus nousisi ja sitä kautta saisi ykkösjenginkin peleissä enemmän annetussa ajassa aikaan.

Veikkaisin että aika tuttu tilanne monelle. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Onko toinen vuosi B-junnuissa lähtenyt kulkemaan vaikka 1. vuosi onkin ollut enemmän tai vähemmän hankala?

Hyvää oppiahan tämä on nuorelle. Välillä on vaikeaa ja sitäkin asiaa pitää oppia käsittelemään.

[Hegetsu]

B-junnukohta on vaikuttanut kaiken kaikkiaan vaikealta, ainakin kun "omassa" seurassa sitä on seurannut. Teillä ilmeisen hyvä heni kun sm-karsintaa pelataa ja ilmeisesti jatkumoakin tiedossa? Se kannattaa muistaa, että jos ja kun SM-paikka tulee niin taas ehkä uudet try-outit edessä ja tulijoita on helposti paljon SM-sarjan joukkueeseen ainakin pk-seudulla.

Se on hyvä jos on riittävän hyvä kakkosjengi olemassa koska se helpottaa harrastuksessa pysymistä paljon ja tsemppiä kovasti treenaamiseen. Yksi vaihtoehto voi myös olla kaksoisedustuksen hakeminen jos omassa seurassa on hetkellisesti vähän väliinputoaja tai A-junnujoukkueessa kokeilu jos sellaista on.

[inclusionExclusion]

En jaksanut ihan koko ketjua lukea läpi, mutta muutama hajanainen havainto.

Ensinnäkin, huomaan että monessa kohtaa ihmisten futisuria tulee suvantovaiheita, missä ei joko ole sopivaa joukkuetta, tai nuori lapsi ei oikein osallistu peliin vaikka muuten pallon kanssa viihtyykin. En tiedä, miten me voitaisiin synnyttää futiskulttuuriin toimintamuotoja, jotka eivät vaadi joukkuetta ympärille, mutta saisi kuitenkin olla harrastuksessa kiinni. Mikä lie temppukerho se sitten voisikin olla. En tiedä, onko realismia, että tällaisen kautta pidettäisiin porukka pallossa kiinni silloinkin, kun pelihaluja tai -mahdollisuuksia ei ole.

Sitten yksi oleellinen juttu, mitä meidän nähdäkseni pitäisi osata tehdä paremmin ihan liikuntapedagogiikassa kokonaisuutena: liikuntaan, urheiluun ja kilpailuun liittyvien motivaatiotekijöiden valmennus. En tiedä, miten arka lapsi innostetaan kilpailemaan, tai lopettamista pohtiva teini miettimään elämänsä valintoja ja sitä mahdollista kiitollisuutta, mikä sitten 38-vuotiaana vallitsee jos jaksoi sittenkin edes vähän kavereiden kanssa pelailla.

Oma poikani haluaa jonglööriksi, tubettajaksi ja ilmeisesti myös aerobiccaajaksi. No näitä on sitten jossain määrin pyritty mahdollistamaan, vaikka tosiasiassa ajattelen, että ovat vain ohimeneviä muotivirtauksia, ja pysyvä "tylsä" pitkäjänteinen liikuntaharrastus vaikka sitten harrastetasolla siellä kaiken taustalla olisi joka tapauksessa hyvä olla.

Mistähän me löydettäis esim. tunteisiin vetoavia ajattomia klassikkoelokuvia, joiden lopputekstejä katsellessa lapsi ajattelisi tippa linssissä, että hitsi kun on siistiä miten tuo väänsi vaikeuksien kautta voittoon ja sai elämälleen tarkoituksen, minäkin haluan tehdä saman. Enkä siis tarkoita, että futiksen tulisi olla elämän tarkoitus, vaan semmoinen nexti leveli: syvempi tarkoitus siitä, että ei anna liian helposti periksi ja ajattelee harrastuksiaan ja muuta olemistaan jossain määrin elämänmittaisena polkuna.

Ne sähköskuuteilla limsatölkin kanssa viilettävät teinit ovat aivan liian yleinen ilmiö. Liian moni sanoo kevyesti lopettavansa jalkapallon. Tai muun harrastuksen. Miten ihmisen saisi pakottamatta tajuamaan, että tuo ei oo noin kevyt asia, vaan sua mahdollisesti 20 vuoden päästä harmittaa ihan älyttömästi ettet pitänyt harrastusta edes jollain tapaa elämässä mukana. Toki lopettamiset ovat jossain määrin luonnollisia, kun osa tajuaa harrasteneensa 10 vuotta koska vanhemmat aina kuskasi treeneihin vaikka mitään omaa intohimoa ei olekaan.

[KVilho]

En jaksanut ihan koko ketjua lukea läpi, mutta muutama hajanainen havainto.

Ensinnäkin, huomaan että monessa kohtaa ihmisten futisuria tulee suvantovaiheita, missä ei joko ole sopivaa joukkuetta, tai nuori lapsi ei oikein osallistu peliin vaikka muuten pallon kanssa viihtyykin. En tiedä, miten me voitaisiin synnyttää futiskulttuuriin toimintamuotoja, jotka eivät vaadi joukkuetta ympärille, mutta saisi kuitenkin olla harrastuksessa kiinni. Mikä lie temppukerho se sitten voisikin olla. En tiedä, onko realismia, että tällaisen kautta pidettäisiin porukka pallossa kiinni silloinkin, kun pelihaluja tai -mahdollisuuksia ei ole.

Sitten yksi oleellinen juttu, mitä meidän nähdäkseni pitäisi osata tehdä paremmin ihan liikuntapedagogiikassa kokonaisuutena: liikuntaan, urheiluun ja kilpailuun liittyvien motivaatiotekijöiden valmennus. En tiedä, miten arka lapsi innostetaan kilpailemaan, tai lopettamista pohtiva teini miettimään elämänsä valintoja ja sitä mahdollista kiitollisuutta, mikä sitten 38-vuotiaana vallitsee jos jaksoi sittenkin edes vähän kavereiden kanssa pelailla.

Oma poikani haluaa jonglööriksi, tubettajaksi ja ilmeisesti myös aerobiccaajaksi. No näitä on sitten jossain määrin pyritty mahdollistamaan, vaikka tosiasiassa ajattelen, että ovat vain ohimeneviä muotivirtauksia, ja pysyvä "tylsä" pitkäjänteinen liikuntaharrastus vaikka sitten harrastetasolla siellä kaiken taustalla olisi joka tapauksessa hyvä olla.

Mistähän me löydettäis esim. tunteisiin vetoavia ajattomia klassikkoelokuvia, joiden lopputekstejä katsellessa lapsi ajattelisi tippa linssissä, että hitsi kun on siistiä miten tuo väänsi vaikeuksien kautta voittoon ja sai elämälleen tarkoituksen, minäkin haluan tehdä saman. Enkä siis tarkoita, että futiksen tulisi olla elämän tarkoitus, vaan semmoinen nexti leveli: syvempi tarkoitus siitä, että ei anna liian helposti periksi ja ajattelee harrastuksiaan ja muuta olemistaan jossain määrin elämänmittaisena polkuna.

Ne sähköskuuteilla limsatölkin kanssa viilettävät teinit ovat aivan liian yleinen ilmiö. Liian moni sanoo kevyesti lopettavansa jalkapallon. Tai muun harrastuksen. Miten ihmisen saisi pakottamatta tajuamaan, että tuo ei oo noin kevyt asia, vaan sua mahdollisesti 20 vuoden päästä harmittaa ihan älyttömästi ettet pitänyt harrastusta edes jollain tapaa elämässä mukana. Toki lopettamiset ovat jossain määrin luonnollisia, kun osa tajuaa harrasteneensa 10 vuotta koska vanhemmat aina kuskasi treeneihin vaikka mitään omaa intohimoa ei olekaan.

Nämä suvantovaiheet itselläkin yhtenä mielessä kun tätä keskustelua availin. Eli onko jalkapalloilijan ura vain yksi kulmakäyrältään suora nouseva trendiviiva, vai enemmän semmoinen pörssi-indeksien tyyppinen missä on isompien nousujen ja laskujen lisäksi pientä "sahaamista" koko ajan? Ja jalkapalloiliijan uralla tarkoitan ihan kaikkea ammattilaisesta koko elämän seuraavaan harrastukseen.

En tiedä minkä ikäinen sun futari on, mutta täälä tosiaan 16 vee teini jolla varmaan vielä melkoinen sirkus korvien välissä. Ei se auta kuin odotella ja katsoa mitä sen aivokemiamyrskin jäljiltä on vanhaa infraa ehjänä Onneksi kriittisemmässä iässä futis oli niin isossa osassa elämää, että se kannattelee pitkään ja pitää futiksin jollain lailla mukana kuvioissa. Ei ole kännykät, pelikonsolit, mopot, kaljoittelu tai edes tytöt futista häivyttäneet, vaikka isommassa osassa tällä hetkellä ovatkin. Nähtäväksi jää valtaako futis lebensraumia takaisin, vai jääkö nykyiseen osaan elämässä?

Tuo motivaatiotekijöiden valmennus kyllä hyvä pointti. Kriittisessä iässä ole teinikin saattaa nähdä itsensä aivan eri valossa kuin todellsuus on. Esimerkiksi itseluottamus on erittäin herkkä kapistus juuri tässä iässä.

[KVilho]

B-junnukohta on vaikuttanut kaiken kaikkiaan vaikealta, ainakin kun "omassa" seurassa sitä on seurannut. Teillä ilmeisen hyvä heni kun sm-karsintaa pelataa ja ilmeisesti jatkumoakin tiedossa? Se kannattaa muistaa, että jos ja kun SM-paikka tulee niin taas ehkä uudet try-outit edessä ja tulijoita on helposti paljon SM-sarjan joukkueeseen ainakin pk-seudulla.

Se on hyvä jos on riittävän hyvä kakkosjengi olemassa koska se helpottaa harrastuksessa pysymistä paljon ja tsemppiä kovasti treenaamiseen. Yksi vaihtoehto voi myös olla kaksoisedustuksen hakeminen jos omassa seurassa on hetkellisesti vähän väliinputoaja tai A-junnujoukkueessa kokeilu jos sellaista on.

Onneksi ei ihan pk-seudulla asuta. Näyttäisi siltä että joukkue ei kasva vaikka se BSM-paikka tulikin. Pari pelaajaa oli tyrkyllä, mutta jatkoivat alkuperäisessä porukassaan.

Syksystä tuleekin mielenkiintoinen. Erinäisten muutosten ja yhteistyökuvioiden kautta näyttäisi siltä että pelejä pitäisi olla paljonkin tarjolla. BSM:ssä tuskin jämäminuutteja enempää edelleenkään tulee, mutta B 1-divari voisi olla sopiva paikka, jossa peliaikaakin olisi varmasti tarjolla enemmän. Tämän lisäksi myös ASM:ää ilmeisesti saattaisi olla mahdollista päästä tuurailemaan välillä.

Jännä nähdä aiheuttaako muuttunut tilanne nostoja motivaation ja itsetunnon puolella. Toivotaan.

[Ben]

Vähän ketjun aiheen ohi, mutta otsikkoon sopivasti:

Mainittakoon ensin, että asumme ULKOMAILLA, ettei tarvitse Suomen toimijoita ruveta syyttämään.


Oma vasta loppuvuodesta 13 täyttävä superjunnuni on ollut osa maan eliittitason joukkuetta (Valletta FC) viimeiset kolme vuotta. Tällä kaudella kyseinen joukkue pelaa U15-sarjaa ja haali jo viime kauden aikana ja täksi kaudeksi lisää jo miehen kokoisia 13- ja 14-vuotiaita pelaajia ympäri saarta, koska tavoite on voittaa U15-sarjan Maltan mestaruus. Kausi alkoi kolme viikkoa sitten ja koska poikaamme ei valittu kumpaankaan harjoitusotteluun edes kokoonpanoon ja tiedossa oli etukäteen, että rosteria tullaan trimmaamaan ennen elokuun lopussa alkavaa kauden alkua, niin viime viikon maanantaina saatu viesti siitä, että meidän vielä murrosiän alkua odotteleva 154-senttinen junumme ei kuulu joukkueen suunnitelmiin, ei tullut shokkina. Ilmoittivat siis, että lähtekää meneen ja etsikää uusi seura.

No, junnu oli viime viikon heikomman pääsarjajoukkueen (Fgura United) 1 viikon try-outilla ja läpäisi sen, niin nyt selvisikin, että vanha seura vaatii 500 euron siirtokorvausta uudelta seuralta, kun taas he eivät ole valmiita maksamaan yhtään mitään. Muita pelaajia joukkueestaan ovat päästäneet samassa tilanteessa ilmaiseksi, mutta selittivät että näyttävät ihan aaseilta jos päästävät hänet ilmaiseksi ja sitten breikkaakin isosti kun kasvaa. Tänään menen sitten keskustelemaan, että mitäs tässä sitten muka seuraavaksi tehdään? Kaksi vuotta on sopimusta jäljellä nykyiseen seuraan joka siis on antanut potkut. Oma joukkue johon on sopimus matkusti Italiaan harjoitusleirille muutamaa kotiinjäänyttä lukuunottamatta, jotka harjoittelevat tällä viikolla U17-joukkueen kanssa, eli periaatteessa pitäisi meidänkin superjunnun mennä harjoittelemaan sinne, koska try out -lupa päättyi eiliseen.

Vaihtoehtona on varmaan pyrkiä tryoutille toiseen seuraan ja toivoa, että sieltä olisi kiinnostusta maksuun. Mahdollinen on kai myös vuoden laina johonkin ja katsominen vuoden päästä, että onko murrosikä jo alkanut. Ja tietysti mahdollista on myös itse kaivaa kuvetta, mutta ei vittu pysty.

Kunnon kehitysmaameininkiä. Suomalaisin silmin ihan absurdilta tuntuu, että annetaan kenkää pelaajalle ja sitten ruvetaan vaatimaan silti siirtokorvausta. Ja ei edes mennä siihen, että kyseessä on 12-vuotias lapsi. Pakko oli avautua, kiitos mielenkiinnosta.

[Nigel Kugelschfeir]

Mitä karpaaseja tuolla päin sitten oikein asuu? Eikö 154 cm ole jo aika hyvä mitta 12-vuotiaalle? Tuskin tuollaiset sopparit pitää jos niitä aletaan ulkopuolelta tutkia.

[Ben]

Mitä karpaaseja tuolla päin sitten oikein asuu? Eikö 154 cm ole jo aika hyvä mitta 12-vuotiaalle? Tuskin tuollaiset sopparit pitää jos niitä aletaan ulkopuolelta tutkia.

Yli 170 senttiä on melkein joka pelaaja aloituskokoonpanossa, isoimmat yli 180 cm. Aikainen murrosikä ja pakko myöntää että näkyy myös kentällä. Yksi noista janareista oli ennen murrosikää selvästi meidän superjunnuamme heikompi kun pelasi samassa joukkueessa, mutta nyt ei ole mitään palaa pysyä kyydissä. Toki on melkein vuoden vanhempi iältäänkin. (tammikuun alku vs. lokakuun loppu)

Koululuokassaan tuo 154 cm on keskipituinen, mutta tuossa joukkueessa oli aivan kääpiö. Ja eivät nuo sopimukset varmaan EU:ssa pitäisi, mutta vähän turhan pitkä tie ruveta sitä kautta riitauttamaan, ihan maan jalkapalloliiton älyttömien sääntöjen mukainen on pakollinen 3 vuoden sopimus 12 vuotta kyseisenä vuonna täyttäville ja pakollinen 4 vuoden sopimus 15 vuotta kyseisenä vuonna täyttäville. Niiden sopimusten välissä ja niitä ennen voi vapaasti siirtyä, muuten sitten hierotaan kauppoja ja vaihdellaan pelaajia tai satalappusia/tuhatlappusia, mutta minulle tuli yllätyksenä kuin Mietaalle, että kauppoja hierotaan myös silloin, vaikka antaisi ensin pelaajalle potkut, jos pelätään, että siitä voi kehittyä muualla liian hyvä.

[Nigel Kugelschfeir]

Kai siellä sitten kehitytään nopeammin. Taitaa nuo nykylapset kasvaa muutenkin nopeammin kun meidän 8 vee 20 senttiä lyhyempi mutta ei se nyt erityisen pitkältä missään ryhmässä vaikuta olevan.

Varmaan paikallisesta Palloliitosta saa jotain apua kun luulisi noiden sopparien sitovan myös toisin päin.

[Valonheitin]

Ehkä kannattaisi vanhalle seuralle sanoa, että onko sitten parempi, että poika lopettaa futiksen kokonaan vai annatteko siirtyä ilmaiseksi. Koko systeemihän pitäisi olla UEFA:n tutkinnan alla, mutta eipä pienten junnujen asema taida paljon painaa, varsinkin kun UEFA:n toimijat pääsevät Maltalle lomailemaan.

Paras neuvo on tietenkin, että muutatte pois Maltalta, tuohan on sen verran paha kehitysmaa, että siellä taitaa vain mennä mielenterveys.

[gv39]

Ennakkoluuloilla mennään, mutta voiko tuota hintaa tinkiä, kun Maltakin on basaarimeinikivaltio.
Ilmoita tyyliin 200 e lopullinen hinta.

Onko tuo maksuvaatimus tehty todisteellisesti?
Tietäjät tietävät, että saako UEFAn alaisissa liitoissa ylipäätän vaati 12-v. siirtokorvauksia?

[Ben]

No niin, eihän se sitten niin ollutkaan mennyt kuin Fgurasta minulle väitettiin, että puskista heiltä ruvettu vaatimaan rahaa. Vaan Fgura oli jo suostunut 500 euron siirtomaksuun, kunnes rupesikin viime hetkellä ämpyilemään, että haluavat pojan, mutta eivät maksakaan mitään. Näin sähköpostivaihdon asiasta. Aika hyvin lähti matto omien argumenttieni alta, kun heti kättelyssä sen Vallettan toimistolla minulle näyttivät, kun olin menossa puhkumaan.



Vissiin tryoutille toiseen seuraan myöhemmin tällä viikolla. Katsotaan sitten sen jälkeen mitä tapahtuu.

Suomalainen jöröjullikka menee kuin lastu laineilla, mutta toivottavasti joku joukkue löytyy ja minä en ole maksumies. Aivan idioottimainen järjestelmä tämä silti on.

[Hegetsu]

Mitä jos siirtyisi paperilla suomalaiseen seuraan, jotenkin luulen että täällä ei maksettaisi mitään ja tulkattasiin (tai sitten ei) sopimus laittomaksi ja sitten täältä siirto toiseen seuraan Maltalle?

[Valonheitin]

Ymmärrän, että tämän epäkohdan esille tuomiseksi ei yhdellä perheellä riitä kiinnostusta ja resursseja, mutta jonkun pitäisi kyllä haastaa tuo paikallinen tapa. Taitaa nuo käytänöt siirtokorvauksineen rikkoa useampaakin pykälää ja hyviä käytänteitä.

Itse vaihdoin 90-luvulla junnujoukkuetta ja vanhasta seurasta soitti minulle tuntematon henkilö ja uhkaili pitävänsä paperit seurassa. En muuta siinä keksinyt, kun vastasin lopettavani futiksen sitten kokonaan ja puhelu päättyi siihen. Uusi seura sai kuitenkin hoidettua siirron maaliin, mutta jäihän siitä yläasteikäiselle vähän paskat fiilikset.

[ZZlatan]

Kai siellä sitten kehitytään nopeammin. Taitaa nuo nykylapset kasvaa muutenkin nopeammin kun meidän 8 vee 20 senttiä lyhyempi mutta ei se nyt erityisen pitkältä missään ryhmässä vaikuta olevan.

Varmaan paikallisesta Palloliitosta saa jotain apua kun luulisi noiden sopparien sitovan myös toisin päin.

Keskimääräinen koko ikäluokan kasvuvauhti on etelässä ehkä ihan aavistuksen edellä puberteetin alkamisen suhteen, mutta ero on marginaalinen esim Suomeen.

Tuo Benin kuvaama asia tarkoittaa ainoastaan ja vain sitä että joukkueen kokoamisessa käytettävä kriteeri on pelaajan juuri sen hetkinen suorituskyky eli mielellään muita aiemmin alkanut murrosikä
= hetkellinen kilpailuetu. Gaussin käyrän laidalta saa kasaan joukkueen, kun ottaa kaikki pelaajat samalla kriteerillä.

Ja törmää ilmiöön täällä Suomessakin. Varsinkin isoissa pääseuroissa. Mitä enemmän pelaajissa valinnanvaraa ja mitä tuloskeskeisempää toiminta on, sitä lyhyemmällä tähtäimellä pelaajavalinnat tehdään.

[mieskone]

Keskimääräinen koko ikäluokan kasvuvauhti on etelässä ehkä ihan aavistuksen edellä puberteetin alkamisen suhteen, mutta ero on marginaalinen esim Suomeen.

Tuo Benin kuvaama asia tarkoittaa ainoastaan ja vain sitä että joukkueen kokoamisessa käytettävä kriteeri on pelaajan juuri sen hetkinen suorituskyky eli mielellään muita aiemmin alkanut murrosikä
= hetkellinen kilpailuetu. Gaussin käyrän laidalta saa kasaan joukkueen, kun ottaa kaikki pelaajat samalla kriteerillä.

Ja törmää ilmiöön täällä Suomessakin. Varsinkin isoissa pääseuroissa. Mitä enemmän pelaajissa valinnanvaraa ja mitä tuloskeskeisempää toiminta on, sitä lyhyemmällä tähtäimellä pelaajavalinnat tehdään.

Toki pelaajavalinnat on pakko tehdä tilanteen mukaan tai on melko hullu. Toki stten pitäisi miettiä pitäisikö  ikäluokat  jakaa neljään osaan.  Itse junnuna  olin ainoa kakkosjoukkueen pelaaja , joka syntyi ennen elokuuta ykkösjoukkueessa sitten kaikki tammi-maaliskuu. sitten joskus 16 vuotiaana yhdistymiset.

[Nuorenanätti]

...joukkueen kokoamisessa käytettävä kriteeri on...muita aiemmin alkanut murrosikä...Mitä enemmän pelaajissa valinnanvaraa ja mitä tuloskeskeisempää toiminta on, sitä lyhyemmällä tähtäimellä pelaajavalinnat tehdään.

Suurinta lahjakkuutta on syntyä alkuvuonna ja kasvaa aikaisin. Ilo kuulla, että muuallakin maailmassa ollaan yhtä ammattitaitoisia kuin meillä.

[Nigel Kugelschfeir]

Joo, pituutta ei voi opettaa sanoi jo liikunnanopettaja aikanaan koulujenvälisessä koristurnauksessa yläasteella. Ei pärjätty kovin hyvin.

[KVilho]

Onneksi ei ihan pk-seudulla asuta. Näyttäisi siltä että joukkue ei kasva vaikka se BSM-paikka tulikin. Pari pelaajaa oli tyrkyllä, mutta jatkoivat alkuperäisessä porukassaan.

Syksystä tuleekin mielenkiintoinen. Erinäisten muutosten ja yhteistyökuvioiden kautta näyttäisi siltä että pelejä pitäisi olla paljonkin tarjolla. BSM:ssä tuskin jämäminuutteja enempää edelleenkään tulee, mutta B 1-divari voisi olla sopiva paikka, jossa peliaikaakin olisi varmasti tarjolla enemmän. Tämän lisäksi myös ASM:ää ilmeisesti saattaisi olla mahdollista päästä tuurailemaan välillä.

Jännä nähdä aiheuttaako muuttunut tilanne nostoja motivaation ja itsetunnon puolella. Toivotaan.

Tämä syksy varmaan näyttää mikä se motivaation lopullinen tilanne on. Uusi opinahjo tekee yhteistyötä seuran kanssa ja lukujärjestyksessä aamutreenit pl. yksi vapaapäivä. Voipi käydä aika raskaaksi jos ihan sataselle ei ole mukana kahdet treenit päivässä plus viikonloppuna peli / pari päälle. Tuntuu melko kovalta tahdilta.