Vertaistukea futisisille

[Nuorenanätti]

Noinhan sen pitäisikin olla, jos tahtoo ammattiurheilijaksi maailman kilpaillummassa lajissa. On varmaan tarkoituskin tuntua kovalta tahdilta. Kovalla tahdillakaan ei toki kaikista tule ammattiurheilijoita, mutta vielä vähemmän ilman sitä.

[KVilho]

Noinhan sen pitäisikin olla, jos tahtoo ammattiurheilijaksi maailman kilpaillummassa lajissa. On varmaan tarkoituskin tuntua kovalta tahdilta. Kovalla tahdillakaan ei toki kaikista tule ammattiurheilijoita, mutta vielä vähemmän ilman sitä.

Kyllä. Se mikä tässä nimenomaisessa tapauksessa mietityttää ja on yksi syy ketjun avaamiseen on se, että mitä sitten jos syy ei olekkaan halu ammattiurheillijaksi, vaan ihan vaan se että on kivaa? Aika vaativaan treeniin poika tottunut viimeisen 10 vuoden aikana, mutta nyt tosiaan harjoitusmäärä käytännössä kasvaa yli puolella.

[Nigel Kugelschfeir]

Kai sitä voi mennä futiskerhoon sitten? Onhan niitä vaihtoehtoja. Mutta jos on tuohon asti päässyt niin kai se kannattaa nyt katsoa mihin rahkeet riittävät.

[KVilho]

Kai sitä voi mennä futiskerhoon sitten? Onhan niitä vaihtoehtoja. Mutta jos on tuohon asti päässyt niin kai se kannattaa nyt katsoa mihin rahkeet riittävät.

Aika moni tossa iässä näyttää tosiaan siirtyvän johonkin alempaan divariin pelaamaan tai lopettaa kokonaan. Pahoin vaan pelkään että kun ihan pienestä junnusta lähtien ympäristö ollut niin kilpailullinen että ei pysty / halua mihinkään höntsäilyyn lähteä, kun aktiiviharrastaminen loppuu. Toisaalta voisin kuvitella että futis on vaikea jättääkkään kokonaan. Ehkä itsekin tämän tiedostaa ja siksi päätti lähteä tätä kuviota vielä kokeilemaan. Jännä nähdä riittääkö nykyiset syyt harrastaa enää motivoimaan tätä rumbaa.

[erno]

Tossa ikävaiheessa suunnilleen 22% futareista lopettaa lajin pohjoismaissa (Suomi, Ruåtti, Norja ja Tanska) ja näistä iso osa ei palaa enää lajiin, ainakaan rekisteröidyiksi harrastajiksi.

[Nigel Kugelschfeir]

Noista toki osa on pudotettu joukkueista pois, ei välttämättä omasta tahdosta ole aina kiinni. Osa lopettaa kun ei saa peliaikaa.

[erno]

Noista toki osa on pudotettu joukkueista pois, ei välttämättä omasta tahdosta ole aina kiinni. Osa lopettaa kun ei saa peliaikaa.

En ottanut siihen kantaa, mutta kyllä suomesta löytyy kaikille mesta jalkapalloilulle jos halua on. Dropout 12 ikävuoden jälkeen on suunnilleen se 20% per vuosi, joko vähän päälle tai vähän alle.

[Tino Asprilla]

Aika moni tossa iässä näyttää tosiaan siirtyvän johonkin alempaan divariin pelaamaan tai lopettaa kokonaan. Pahoin vaan pelkään että kun ihan pienestä junnusta lähtien ympäristö ollut niin kilpailullinen että ei pysty / halua mihinkään höntsäilyyn lähteä, kun aktiiviharrastaminen loppuu. Toisaalta voisin kuvitella että futis on vaikea jättääkkään kokonaan. Ehkä itsekin tämän tiedostaa ja siksi päätti lähteä tätä kuviota vielä kokeilemaan. Jännä nähdä riittääkö nykyiset syyt harrastaa enää motivoimaan tätä rumbaa.

Minä lopetin 18v kun homma alkoi menemään aika ammattimaiseksi. Tiesin etten olisi kovin korkealle päässyt, mutta niin vain pääsin siihen ryhmään jolle kova ympäristö oli tarkoitettu.

Aloin painamaan palkkatyötä opiskelun ohessa ja ehkä se tänä päivänä kiittää kun on saanut työelämässä aika paljon kokemusta ja erilaista vastuuta. Työelämä johdatteli sitten nykyisen vaimon luo ja siksi kai lapsetkin ovat juuri mitä ovat.

Päivääkään en ole katunut päätöstäni. Ympäristö oli varmasti hyvä kun huuhkajapelaajakin sieltä kentille ponnisti.

Ihminen joutuu elämässään risteyskohtiin, ja toi vaihe on yksi keskeisimmistä niillä jotka ovat lapsesta saakka harrastaneet.

[Nuorenanätti]

Osa lopettaa kun ei saa peliaikaa.

Osalle muuttuu treeniympäristö liian kovaksi, osalle tulee realismi vastaan omista rajoista, osa karsitaan joukkueesta ulos, osalla tulee muita kiinnostuksen kohteita, osa ei saa peliaikaa, iso osa on karsittu jo airmmin kilpailullisesta ympäristöstä, osalle ei löydy joukkuetta, osa ei tykkää valmennuksesta, osa uskaltaa ekaa kertaa sanoa vanhemman unelmalle ei, jne. Syitä riittää. Niin uskon olevan muuallakin maailmassa.

Kaikessa tullaan taas siihen, että meillä pitäisi olla suurempi joukko riittävän paljon ja riittävän hyvin treenaavia lapsia, jotta tässäkin vaiheessa olisi tarpeeksi paljon tasokkaita ja motivoituneita pelaajia. Maailmalla on, meillä ei.

En usko ongelman olevan juuri tässä vaiheessa vaan koko tätä karsintaa edeltävässä ajassa.

Yksittäisen nuoren kohdalla ei vanhempi voi tuossa juuri muuta tehdä kuin kannustaa jatkamaan tavalla tai toisella.

[KVilho]

Minä lopetin 18v kun homma alkoi menemään aika ammattimaiseksi. Tiesin etten olisi kovin korkealle päässyt, mutta niin vain pääsin siihen ryhmään jolle kova ympäristö oli tarkoitettu.

Aloin painamaan palkkatyötä opiskelun ohessa ja ehkä se tänä päivänä kiittää kun on saanut työelämässä aika paljon kokemusta ja erilaista vastuuta. Työelämä johdatteli sitten nykyisen vaimon luo ja siksi kai lapsetkin ovat juuri mitä ovat.

Päivääkään en ole katunut päätöstäni. Ympäristö oli varmasti hyvä kun huuhkajapelaajakin sieltä kentille ponnisti.

Ihminen joutuu elämässään risteyskohtiin, ja toi vaihe on yksi keskeisimmistä niillä jotka ovat lapsesta saakka harrastaneet.

Näinhän se menee. T A:n stooriin viitaten näkisin, että meidän tapauksessa tilanne jossa siirrytään esim. työelämään olisi aivan OK. Tai vaikka innostuttaisiin jostain opiskelukkohteesta niin, että futikselle ei jäisi aikaa olisi varsin toivottava malli jättää aktiivifutailu. Näin isänä toivoisin futiksen pysyvän mukana niin kauan, että elämälle löytyy joku toinen kiintopiste joka rytmittää arkea. Jos futis jää pois mutta mitään ei tule tilalle voi olla tilanteena aika riskaabeli.

[erno]

Mutta siis edelleen tuolla 18v iässäkin löytyy seuroja joissa treenataan kahdesti viikkoon ja siihen sarjat päälle. Todennäköisesti sellanen ylikorostettu kilpailu ja alempien tasojen dissaaminen on isosti osasyynä siihen, että laitetaan pläägät naulaan mieluummin kuin mennään tuollaiseen. Toki jos kiinnostus lajiin lopahtaa niin eri juttu. Kansanterveydellisesti ja muutenkin olisi paljon parempi jos pelejä jatkettaisiin. Tilastojen valossa ne jotka tossa 16-18v välimaastossa lyö pläägät naulaan palailee lajin pariin vasta 25v+ iässä. Siis ne jotka palaa.

Tossa välissä tapahtuu se muutos, jossa mentaliteetti menee siitä että "tän ja tän kun opit paremmin, niin voit päästä jengiin jossa pelaavat saa enemmän vastakkaista tai samaa sukupuolta" siihen, että sitä hommaa tehdään ensisijaisesti sen takia, että se ylläpitää fyysistä kuntoa ja on kivaa.

[ginikettu]

Mutta siis edelleen tuolla 18v iässäkin löytyy seuroja joissa treenataan kahdesti viikkoon ja siihen sarjat päälle. Todennäköisesti sellanen ylikorostettu kilpailu ja alempien tasojen dissaaminen on isosti osasyynä siihen, että laitetaan pläägät naulaan mieluummin kuin mennään tuollaiseen.

Näin itsestänikin tuntuu. Haastajataso ei ehkä toimi, klubin junnuissa on nyt tähän pyritty keskittymään, että olisi laajempi joukko lapsia mukana. Läheskään kaikille kova kilpailu ei ole lapsena paras ratkaisu. Pitäisi enemmän olla vapaampaa pelaamista ja pallottelua lapsilla ja vähemmän tiukasti organisoitua, mutta Suomessa olosuhteetkin ajavat tuohon - talvi on mitä on, eikä silloin voi olla kavereiden kanssa koulun jälkeen pelaamassa päivittäin. Siksi ei ehkä kannata etelän maista ammentaa paljoakaan.

Jotkut lapset tykkäävät kovasta kilpailusta, mutta mutulla sanoisin, että suurin osa kilpailisi enemmän leikillään kuin pidemmässä sarjassa hampaat irvessä. Muutaman sellaisen todella kovan junnun tunnen, joiden veikkaan menettävän motivaation tuosta, että niiltä vaaditaan liikaa - hyvin voivat kilpailla huvikseen ja iloisesti vanhempien akatemiapelaajien kanssa ja pärjätä, mutta sen vaan näkee kuinka pelaamisesta lähtee ilo, kun tuntemattomia vastaan sarjapeleissä vaaditaan kilpailua. Eli suomessa ehkä liian aikaisin aletaan hampaat irvessä kilpailemaan.

[Nigel Kugelschfeir]

Ai meinaatko ettei noissa isoissa futismaissa kilpailla jo vaippaikäisestä lähtien? Enemmän on niin päin ettei ole tarpeeksi kilpailullista täällä.

[Tino Asprilla]

Ja tästä kaikesta päästään siihen että niitä harrastevalmentajia ja höntsäilyvalmentajia ei taida pahemmin olla.

Ja toisaalta jos ei kilpailla tai kasvateta kilpailullisuuteen, niin ei kehity suomifutiksen tasokaan.  

Mielestäni seurojen pitäisi tehdä läpinäkyväksi se pelaajille, vanhemmille ja valmentajille että millaisesta toiminnasta seurassa on kyse.

Ja jos kyse on kilpaseurasta, niin pitäisi määritellä ainakin:

- mitä kilpailu on?
- mistä tekijöistä se koostuu?
- miten sitä pyritään kehittämään?
- mihin sillä pyritään?
- mitä pelaajalta ja perheeltä odotetaan jotta voi harrastaa jalkapalloa kilpatasolla?

Jne jne.

[erno]

Ai meinaatko ettei noissa isoissa futismaissa kilpailla jo vaippaikäisestä lähtien? Enemmän on niin päin ettei ole tarpeeksi kilpailullista täällä.

Kilpailu on monissa paikoissa erilaista. Mä oon pariin otteeseen käyttänyt esimerkkinä Englantia aikaväliltä 2015-2017 jolloin siellä tuli vietettyä enemmän aikaa. Sä teet siellä aika nuoresta itse ja vanhempiesi kanssa valintaa, ainakin Leicesterin suunnalla, että oletko sä harrastaja vai jotain muuta.

Lestöön alueen harrastejalkapallojoukkueet toimi niin, että sulla oli treenit keskiviikkosin ja peli sunnuntaisin. Kausi kestää 36 viikkoa, joka toinen peli on kotona ja joka toinen vieraissa. Pelit alkaa kello 12:00. Ovat alkaneet vuodesta 1972 alkaen, tai jotain

Jos meet tosta pykälää kovempaan jengiin niin sit treenaat tiistaisin ja torstaisin ja pelit on sunnuntaisin kello 13:00. Ja sit jos meet pykälää kovempiin jengiin niin treenaat kolmesti ja pelit on edelleen sunnuntaisin. Tällä tasolla pelaajat saa myös jonkun verran kotiläksyjä ja oletetaan että motivaatiota on.

Näiden yläpuolella on akatemiat, joissa treenataan myös kolmesti viikossa, mutta siihen päälle sulla on ympäri vuoden yksilöllistä ohjelmaa jota PITÄÄ noudattaa tai lennät helvettiin sieltä. Akatemiaan ei myöskään mennä pelkästään oman ja vanhempien halujen mukaan, vaan sut testataan parhaimmillaan useamman päivän kestävässä testisessiossa. Ja noihin akatemioihin voidaan hakeutua aika nuorelta jo kauempaakin, etenkin jos et päässyt siihen lähimpään akatemiaan.

Treeneissä itsessään jopa tuolla alimmalla tasolla on ihan kivasti kilpailua sen perusteella mitä olen nähnyt. Jos sulla on teemana vaikka pallon kuljettaminen niin treeneissä on aina useampia kilpailuja jotka liittyy pallon kuljettamiseen. Sama kuin jos sulla on teemana suojaaminen, syöttäminen, laukaiseminen, kääntyminen tai joku muu. Mutta treenit ainakin nuoremilla (6-8v) pyörii tosi selkeiden ja yksinkertaisten teemojen ympärillä.

Suomessahan, kuten varmasti tiedät, lähdetään liikkeelle siitä että treenaat 2-3 kertaa viikossa ja kauden aikana + etenkin toukokuussa sulla on tohon päälle 2-3 peliä viikossa. Ja se on ihan sama oletko hobbyleveliä vai eliteleveliä, niin ne ohjatut määrät on noihin aikoihin ihan samalla tasolla. Eli ironisesti meillä ei tavallaan mun mielestä ole Suomessa oikeestaan lainkaan tota ylintä eikä tota alinta tasoa, vaan tavallaan kaikkien kohdalla lähdetään liikkeelle siitä ajatuksesta että susta pitäs tulla akatemiapelaaja. Ja toi tehdään monessa paikassa myös hyvin selväksi.

[Nigel Kugelschfeir]

Meillä tosiaan nuo ns harrastetasolaiset on oikeutettu samaan määrään peliaikaa kuin nuo kilpatasolla olevat. Vanhemmat ne on ekana purnaamassa jos joku saa enemmän pelata kuin toinen vaikka oma lapsi olisi itse harrasteryhmässä. Monessa muussa lajissa nuo harrasteet on vähän oma juttunsa ja kilpajoukkueisiin mennään try outtien kautta.

[erno]

Mutta siis se iso ero mikä tuossa on liittyy siihen, että nuo asiat ei mene sekaisin. Eli kilpajalkapallo ja harrastejalkapallo ovat täysin eri otukset. Eivät treenaa tai pelaa koskaan samaan aikaan, poislukien ehkä joku yksittäinen turnaus preseasonilla. Eli siinä kohtaa kun sä valitset että sun lapses lähtee harrastejalkapalloon, niin et sä törmää noihin "ylemmän" tason jengeihin missään.

[KVilho]

Kilpailu on monissa paikoissa erilaista. Mä oon pariin otteeseen käyttänyt esimerkkinä Englantia aikaväliltä 2015-2017 jolloin siellä tuli vietettyä enemmän aikaa. Sä teet siellä aika nuoresta itse ja vanhempiesi kanssa valintaa, ainakin Leicesterin suunnalla, että oletko sä harrastaja vai jotain muuta.

Lestöön alueen harrastejalkapallojoukkueet toimi niin, että sulla oli treenit keskiviikkosin ja peli sunnuntaisin. Kausi kestää 36 viikkoa, joka toinen peli on kotona ja joka toinen vieraissa. Pelit alkaa kello 12:00. Ovat alkaneet vuodesta 1972 alkaen, tai jotain

Jos meet tosta pykälää kovempaan jengiin niin sit treenaat tiistaisin ja torstaisin ja pelit on sunnuntaisin kello 13:00. Ja sit jos meet pykälää kovempiin jengiin niin treenaat kolmesti ja pelit on edelleen sunnuntaisin. Tällä tasolla pelaajat saa myös jonkun verran kotiläksyjä ja oletetaan että motivaatiota on.

Näiden yläpuolella on akatemiat, joissa treenataan myös kolmesti viikossa, mutta siihen päälle sulla on ympäri vuoden yksilöllistä ohjelmaa jota PITÄÄ noudattaa tai lennät helvettiin sieltä. Akatemiaan ei myöskään mennä pelkästään oman ja vanhempien halujen mukaan, vaan sut testataan parhaimmillaan useamman päivän kestävässä testisessiossa. Ja noihin akatemioihin voidaan hakeutua aika nuorelta jo kauempaakin, etenkin jos et päässyt siihen lähimpään akatemiaan.

Treeneissä itsessään jopa tuolla alimmalla tasolla on ihan kivasti kilpailua sen perusteella mitä olen nähnyt. Jos sulla on teemana vaikka pallon kuljettaminen niin treeneissä on aina useampia kilpailuja jotka liittyy pallon kuljettamiseen. Sama kuin jos sulla on teemana suojaaminen, syöttäminen, laukaiseminen, kääntyminen tai joku muu. Mutta treenit ainakin nuoremilla (6-8v) pyörii tosi selkeiden ja yksinkertaisten teemojen ympärillä.

Suomessahan, kuten varmasti tiedät, lähdetään liikkeelle siitä että treenaat 2-3 kertaa viikossa ja kauden aikana + etenkin toukokuussa sulla on tohon päälle 2-3 peliä viikossa. Ja se on ihan sama oletko hobbyleveliä vai eliteleveliä, niin ne ohjatut määrät on noihin aikoihin ihan samalla tasolla. Eli ironisesti meillä ei tavallaan mun mielestä ole Suomessa oikeestaan lainkaan tota ylintä eikä tota alinta tasoa, vaan tavallaan kaikkien kohdalla lähdetään liikkeelle siitä ajatuksesta että susta pitäs tulla akatemiapelaaja. Ja toi tehdään monessa paikassa myös hyvin selväksi.

Piti oikein muistella miten pojan jengissä meni tuossa 6-8 vee ikäisissä. Jotenkin tähän tyyliin meni:

Poika aloitti nappulaliigassa 4 vuotiaana. Nappulaliigassa futiksesta innostuneena poika siirtyi 6 vuotiaana ikäkausitoimintaan. Suurin osa oli jo 5 vuotiaasta ollut mukana. Ei ollut tasoryhmiä. Muistaakseni lähinnä 1vs1 ja joskus 2vs2 veivasivat paljon about omantasoisia poikia vastaan. Treenit oli 3 kertaa viikkoon. Jo tuolloin mukana ammattivalmentaja / talenttivalmentaja  ja valmennuspäällikkökin joskus. Isävalmentajia pari auttelemassa. Poikia semmonen alta 30 per treeni.

7 vuotiaana alkoi sitten uudet kuviot. Pojat jaettiin tasoryhmiin. 4 treeniä viikossa á 2 tuntia ja lisäksi vielä talenttivalmentajan vetämä ryhmä halun mukaan (saattoi maksaa vähän lisää). 2 tunnista puoli tuntia fysiikka joka kerta (lankkua, hyppyjä, tikapuita jne.) Totista oli meininki eikä leikistä tietoakaan. Kovempaa menoa kuin aikonaan itsellä teini-iässä. Päälle sitten vastuucoutchi järjesti lähes joka ilta mahdollisuuden lisätreeniin, samalla kun omaa poikaansa treeneatti (näissä ei oma poika jostani syystä viihtynyt välillä kävi kyllä noissa ylimääräisissä talenttivalmentajan vetämissä treeneissä).

Tällä haen sitä että varmaan monessa seurassa treenetaan pikkujunnuissa enemmän kuin se 3x viikkoon.

[Nigel Kugelschfeir]

Harrasteessa pelaajien motivaatio tapetaan myös hienosti laittamalla peleihin pari kilpapelaajaa. Kun käy pari kertaa häviämässä 16-0 niin ei tarvii ihmetellä miksei pelit kiinnosta.

[athos]

Piti oikein muistella miten pojan jengissä meni tuossa 6-8 vee ikäisissä. Jotenkin tähän tyyliin meni:

Poika aloitti nappulaliigassa 4 vuotiaana. Nappulaliigassa futiksesta innostuneena poika siirtyi 6 vuotiaana ikäkausitoimintaan. Suurin osa oli jo 5 vuotiaasta ollut mukana. Ei ollut tasoryhmiä. Muistaakseni lähinnä 1vs1 ja joskus 2vs2 veivasivat paljon about omantasoisia poikia vastaan. Treenit oli 3 kertaa viikkoon. Jo tuolloin mukana ammattivalmentaja / talenttivalmentaja  ja valmennuspäällikkökin joskus. Isävalmentajia pari auttelemassa. Poikia semmonen alta 30 per treeni.

7 vuotiaana alkoi sitten uudet kuviot. Pojat jaettiin tasoryhmiin. 4 treeniä viikossa á 2 tuntia ja lisäksi vielä talenttivalmentajan vetämä ryhmä halun mukaan (saattoi maksaa vähän lisää). 2 tunnista puoli tuntia fysiikka joka kerta (lankkua, hyppyjä, tikapuita jne.) Totista oli meininki eikä leikistä tietoakaan. Kovempaa menoa kuin aikonaan itsellä teini-iässä. Päälle sitten vastuucoutchi järjesti lähes joka ilta mahdollisuuden lisätreeniin, samalla kun omaa poikaansa treeneatti (näissä ei oma poika jostani syystä viihtynyt välillä kävi kyllä noissa ylimääräisissä talenttivalmentajan vetämissä treeneissä).

Tällä haen sitä että varmaan monessa seurassa treenetaan pikkujunnuissa enemmän kuin se 3x viikkoon.

Oho, onhan tuossa ollut tarjontaa. Kuulostaa kyllä ihan laadukkaaltakin setiltä jos siellä on talenttivalmentaja ollut jo noin nuorten mukana, mutta se on sitten eri asia onko järkeä olla mahdollisuus osallistua 5-6 tapahtumaan per viikko. Oliko niin että tämä ei ollut mikään pääkaupunkiseudun seura? Entä mille tasolle tuolta parhaat pojat ovat päässeet? Ja erityisesti vastuuvalmentajan poika?

Itse kyllä epäilen että harvassa seurassa normiharjoituksia on alle 12-vuotiailla yli 3 per viikko, mutta tosiaan noita erilaisia ylimääräisiä tapahtumia halukkaille voi sitten olla lisänä.

[erno]

Itse kyllä epäilen että harvassa seurassa normiharjoituksia on alle 12-vuotiailla yli 3 per viikko, mutta tosiaan noita erilaisia ylimääräisiä tapahtumia halukkaille voi sitten olla lisänä.

En osaa sanoa mikä on normiseura, mutta vaikkapa nimimerkkisi alta löytyvällä FC Hongalla 2014 mimmit treenaa neljästi viikkoon ja vielä ihan pitkiä settejä.

Treenit on tällä hetkellä:
ti 16:30-18:00
to 18:30-20:15
pe 17:30-19:15
su 13:30-15:15

En jotenkin jaksa uskoa, että tuo olisi poikkeusjengi siellä seuran sisällä. Näiden päälle ymmärtääkseni maalivahdeille on tarjolla maalivahtitoimintaa. EPS:ssä akatemian ulkopuoliset jengit treenaa sen 3x per viikko, mutta akatemioilla on ymmärtääkseni lähempänä neljää kun ynnäillään ohjeisharjoitteet mukaan. Lisäksi EPS:ssä on kaikille pelaajille avoimet veskatreenit joilla ton voi nostaa neljään.

Mutta siis edelleen kolme kertaa viikkoon plus pelit ja turnaukset ei ole harrastetoimintaa, vaan se on kilpatoimintaa. Ja se mitä tuossa koitin aikaisemmin ikäänkuin argumentoida on se, että en pidä tätä oikein mistään näkökulmasta järkevänä. Tolla kolmella viikottaisella treenillä tapahtumamäärät on todella korkealla tasolla sitten kun saavutaan kesään. Omalla harrastelapsella tämän vuoden aktiivisin kuukausi oli toukokuu, jolloin ohjattuja tapahtumia oli kaikkineen 25. Tohon päälle olis voinut käydä veskailemassa, millä sen olisi saanut nostettua 29:n. Toiseksi aktiivisin kuukausi on syyskuu, jolloin ollaan 24 ohjatussa tapahtumassa.

[athos]

En osaa sanoa mikä on normiseura, mutta vaikkapa nimimerkkisi alta löytyvällä FC Hongalla 2014 mimmit treenaa neljästi viikkoon ja vielä ihan pitkiä settejä.

En jotenkin jaksa uskoa, että tuo olisi poikkeusjengi siellä seuran sisällä.

Okei, näköjään noinkin paljon on lyöty harjoituksia kalenteriin. Toki tuossa varmaan sunnuntai menee useasti peleissä/turnauksissa ja jää pois. Honka taitaa kuitenkin olla malliesimerkki näistä seuroista joissa on pakko saada turnaus lähes joka viikonloppuun. Siis ikäluokissa jotka ei vielä alueen sarjoja pelaa.

Ja se mitä tuossa koitin aikaisemmin ikäänkuin argumentoida on se, että en pidä tätä oikein mistään näkökulmasta järkevänä.

Samaa mieltä. Kun sitten saavutaan sinne teini-ikään ja ohitetaan phv:t ja määriä voisi alkaa nostaa niin lapset on käyneet aikataulutetusti ohjatuissa tapahtumissa jo vuosia 4-6 viikkoon. Jännä että vielä helpommin homma voi alkaa maistua puulta.

[erno]

Ja siis etenkin kun sellasta tutkimusdataa jonka perusteella harrastelapset oikeasti haluaisi vetää 4x viikkoon (oletus että keskimäärin kerran viikkoon peli) tai että siitä olisi hyötyä ei oikeasti ole. Toi on suomalaisen futismaailman vinouma, jossa jokainen seuraan nähtävä pelaaja nähdään potentiaalisena akatemiapelaajana. Samalla tuolla syödään aidosti aivan valtava määrä kaikenlaista resurssia mikä on sitten pois muualta. Klubissa YMMÄRTÄÄKSENI oletus 9v ikään saakka on 2 treeniä per viikko (motivoituneille kolmas, nk taitoklinikka), enkä usko että monikaan seura pystyy aidosti argumentoimaan tekevänsä asioita paremmin vaikka määrät on tosta korkeammalla.

Mä en tiedä mikä ton ikäluokan turnausmäärä tarkalleen on, mutta sanoisin että se on lähempänä turnausta kerran kuussa kuin kerran viikossa.

[KVilho]

Oho, onhan tuossa ollut tarjontaa. Kuulostaa kyllä ihan laadukkaaltakin setiltä jos siellä on talenttivalmentaja ollut jo noin nuorten mukana, mutta se on sitten eri asia onko järkeä olla mahdollisuus osallistua 5-6 tapahtumaan per viikko. Oliko niin että tämä ei ollut mikään pääkaupunkiseudun seura? Entä mille tasolle tuolta parhaat pojat ovat päässeet? Ja erityisesti vastuuvalmentajan poika?

Itse kyllä epäilen että harvassa seurassa normiharjoituksia on alle 12-vuotiailla yli 3 per viikko, mutta tosiaan noita erilaisia ylimääräisiä tapahtumia halukkaille voi sitten olla lisänä.

Se vähän riippuu siitä mitä laadukkuudella tarkoitetaan. Omasta mielestäni parasta laatua about 5-10 vee ikäisille (riippuu hieman lapsen luonteesta) on painaa pihapeliä kaikanlaisissa eri kokoonpanoissa, ilman että aikuiset sekaantuu mitenkään vähintään pari tuntia päivässä ja ehkä kerran pari viikkoon käydä treenaamassa treenaamista ja peleissä.

Pakko sanoa että ei tuota myllyä 2 vuotta kauempaa pyöritetty kun tuli interventio mm. vanhempien ja seuran muiden valmentajien toimesta. Todella paljon lapsia lopetti tai siirtyi johonkin toiseen joukkueeseen sen parin vuoden aikana. Ei ollut kaukana meilläkään, mutta onneksi en painostanut poikaa ja hän keskittyi aika-ajoin pelkkiin pihapeleihin.

Vasta sitten joskus 12 vuotiaina ryhmä palasi saman tyyppiseen treeniin. Ala-asteen ylempiluokkalaisille tommonen rumba ehkä meneekin jo laadusta jos lapsi on siihen halukas.

Toisaalta eipä mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Ne pojat jotka ovat vielä mukana kestävät kyllä treeneissä melkoista runtua. Toisaalta toisen ikäluoka siirtyessä ko. valmentajan alaisuuteen tulee dropouttiin aina piikki.

Eipä mitään suuria tähtiä ole tuosta ryhmästä ainakaan vielä tullut. Joukkueena ovat pärjänneet ihan mukavasti vaikka ikäluokkansa korkeilmmalla tasolla ovat vuosia jo pelanneetkin. Toisaalta jos pienessä kaupungissa ikäluokka on aloittaessa vaikka 50, niin ei siihen tilastollisesti kovin montaa kaveria osu, joilla ominaisuudet napsahtaa kohdilleen.

[00250]

Mutta siis se iso ero mikä tuossa on liittyy siihen, että nuo asiat ei mene sekaisin. Eli kilpajalkapallo ja harrastejalkapallo ovat täysin eri otukset. Eivät treenaa tai pelaa koskaan samaan aikaan, poislukien ehkä joku yksittäinen turnaus preseasonilla. Eli siinä kohtaa kun sä valitset että sun lapses lähtee harrastejalkapalloon, niin et sä törmää noihin "ylemmän" tason jengeihin missään.

Tämä hivenen epäselvä jako tietyssä mielessä, sillä onhan piirisarjassa kolme tasoa, eli kilpa, haaste ja harraste (kilpasarjassa pelaa esiakatemioita ja parhaimmat kaupunginosajoukkueista), harrasteessa sitten (laji)taitotasoltaan vaatimattomampia pelaajia.  

Jos kuitenkin reenaus maistuu jne., voi edetä tasolta eteenpäin ja haastaa ikäkauden parhaimpia mahdollisesti sitten pitkässä juoksussa.  Esim. oma poika oli pitkään harrasteessa, eteni vuosi sitten haasteeseen ja tänä vuonna hänen haastejoukkueensa eteni taso 3:a kevätkaudelta taso kakkoselle syyskaudelle yksi taso kilpajoukkueen alle, joten EoM tapahtuu koko ajan.    

Sitten ihan nimellä  markkinoidut harrastejoukkueet asia erikseen, eli "treenit" on lähinnä ohjattua pelailua tunti kerran viikossa, josta ei sitten voi edetä suuntaan tai toiseen, eikä ole piirisarjamatsejakaan ellei innostu menemään kaupunginosajoukkueeseen.