Vertaistukea futisisille

[vesikalja]

Näinhän se varmaan on
Kiitämme.

[Dadcoach22]

Moro futisfaijat. Tarvis siirtyä 8v8 peleihin talvella. Jakakaa kokemuksia siitä että mikä on paras forma pelaajakehitys edellä mentäessä?
3-3-1 (1-3-3 hyökätessä) ?
2-4-1 (flat) ?
2-4-1 (MID diamond, ylempi ja alempi kk) ?
2-3-2 ?

Olis faijamainen ratkaisu napata pelaajien ominaisuuksia parhaiten tukeva formaatio mut mikä on ammattimiehen tai naisen valinta?

Thx
 

[Jortsukka]

Moro futisfaijat. Tarvis siirtyä 8v8 peleihin talvella. Jakakaa kokemuksia siitä että mikä on paras forma pelaajakehitys edellä mentäessä?
3-3-1 (1-3-3 hyökätessä) ?
2-4-1 (flat) ?
2-4-1 (MID diamond, ylempi ja alempi kk) ?
2-3-2 ?

Olis faijamainen ratkaisu napata pelaajien ominaisuuksia parhaiten tukeva formaatio mut mikä on ammattimiehen tai naisen valinta?

Thx
 

Mikään ei ole toista parempi merkittävästi, vaan kaikissa liittyy siihen millaisia asioita haluat opettaa/pelaajien oppia. Ehkä tosin noista en tuosta 2-4-1 vetäisi niin että on ylempi ja alempi, koska siinä tulee aika suljettuja malleja kun aina alempi tekee diagonaalia ja ylempi menee ylemmäs tms. Suosittelisin siis vetämään ensimmäisen vuoden toista muotoa ja seuraavan toista tms.

[Hegetsu]

Alkuun ei varmaan paljoa väli mikä muodostelma, kunhan opitaan ottamaan kentän koko ensin haltuuan. 2-4-1 ylemmällä ja alemmalla ehkä alkuun vähän turhan vaikea kun muitakin asioita opeteltavana, mutta jos materiaali oppivaista niin sekin mahdollinen. Meillä pelattiin muistaakseni alkuun 2-3-2 ja siitä sitten siirrtyttiin viimeisinä 8v8 vuosina 3-3-1 mutta luulen että siirtymän takana oli osittain se kun peli kulki paremmin 3-3-1 kuin P11 aikan harjoiteltu ja kokeiltu 2-4-1.
2-4-1 toimi kun vastustaja oli ennakkoonkin enintään samaa tasoa kuin meidän joukkue eli sillä ei oikein voitettu ennakkoon kovempia ryhmiä oikein millään.

[cougaref]

Me aloitettiin ensin 2-3-2, mutta siinä tuntui keskusta jäävän liian auki yhdellä pelaajalla, niin vaihdettiin 2-4-1. Ihan muutama peli vedetty 3-3-1, kun on ollut pieni porukka ja tietynlaisia pelaajatyyppejä.

[Jortsukka]

Me aloitettiin ensin 2-3-2, mutta siinä tuntui keskusta jäävän liian auki yhdellä pelaajalla, niin vaihdettiin 2-4-1. Ihan muutama peli vedetty 3-3-1, kun on ollut pieni porukka ja tietynlaisia pelaajatyyppejä.

2-3-2 hyvä mahdollisuus opetella miten kärkipari ja topparipari toimii. Samalla ihan hyvää oppia miten tukea sitä yksittäistä kk-pelaajaa esim. laitureiden tai toisen kärjen toimesta. 3-3-1/3-1-3 hyvä tapa opettaa laitapelaajia toimimaan yhdessä ja täyttämään eri kaistoja. Tämähän ongelmana esim. 2-4-1 ja 2-3-2 missä käytännössä laiturit pelaavat aina vain leveydessä ja mallit suht. yksipuolisia. 2-4-1 hyvä sitten opetella esim. tuon keskimmäisen linjan toimintaa. Nämä kaikki jos vetäisi 4-vuoden 8vs8 vaiheessa niin aika hyvä oppi ennen 11vs11 siirtymistä ja samalla erilaisia monipuolisia malleja pelaajille.

[Nigel Kugelschfeir]

Riippuu vähän, miten tuo ylipäätään on mennyt ja koetaan. Mikä on yleisesti seuran käytäntö? Jos vaikka isävalmentajia ei ole enää isompien ikäluokissa tai vanhempiin tarvitaan koulutus, jota isävalkulla ei ole, ei voi tulla yllätyksenä.

Jos isävalkku on ollut pahimman luokan nepotismia harrastava, taitamaton nilkki, otetaan ulkopuolinen vastuuvalmentaja varmaan ilolla vastaan.

Jos kaikki on mennyt hyvin, isävalkusta tykätään ja haluaisi jatkaa, iskä ottaa tyttönsä ja puolet joukkueesta ja menee naapuriaeuraan, missä saa jatkaa. Ulkopuolinen valkku toteaa pian sen jälkeen, että joukkue on paska eikä siihen kannata käyttää aikaa ja vaihtaa parempiin hommiin. Seura jää ihmettelemään, että mitä **ttua just tapahtui.

Ei voi tietää, miten käy. Isävalmentajia on Huttusen Penasta Eremenkoon ja kaikkea siltä väliltä. Seuroojen ja ulkopuolisten valmentajien kirjo on vähintään yhtä laaja. Huttusen Penakin on yhdessä joukkeessa isävalkk ja toisessa ulkopuolinen.

Tätähän tässä nyt yritetään tehdä mutta mielenkiintoinen valinta on porukka jossa ei meidän ikäluokkaa edes ole. Jos saavat jonkun kymmenkunta pelaajaa mukanaan niin ei siellä nyt kovin ihmeellistä toimintaa pyöritetä, etenkään kun puolet noista on tasoltaan vähän niin ja näin kilpatason suhteen. Me ei tämmöisiin leikkeihin osallistuta, Jos toimihenkilöille on tärkeää että saavat touhuta keskenään niin sen kun tekevät sitten niin. Jos joukkue hajoaa niin mennään sitten johonkin muualle. Ja voi pelata tammikuussa syntyneenä myös -15 syntyneiden mukana ihan hyvin.

[KVilho]

Tämä syksy varmaan näyttää mikä se motivaation lopullinen tilanne on. Uusi opinahjo tekee yhteistyötä seuran kanssa ja lukujärjestyksessä aamutreenit pl. yksi vapaapäivä. Voipi käydä aika raskaaksi jos ihan sataselle ei ole mukana kahdet treenit päivässä plus viikonloppuna peli / pari päälle. Tuntuu melko kovalta tahdilta.

Jatketaan nyt tätäkin tarinaa, kun on kerran aloitettu.

Tosiaan välikausi tuli. Keväällä ei juurikaan tullut muuta kuin sm karsintapenkillä istumista. Vähän ennen kesätaukoa sitten 2 divaria jokunen peli. Tuli mahdollisuus pelata syksyllä 1-divaria ja siellä sitten onneksi vähän enemmän pelejä syksylle. Aivan riittävän kovia pelejä nuokin näyttivät olevan ja mukavampihan se on olla isolla profiililla kentällä kuin pienellä penkillä.

Syksyn lopulla tipautettiin treeneissä b-ryhmään. En ole varma mistä johtuu, mutta uskon että kyseessä saattaa olla myös rangaistus kun ilmoitti ettei halua joihinkin peleihin penkille lähteä. En puollustele ja koitin sanoa että nielee ylpeytensä, mutta eihän nämä teinit aina osaa niin kypsästi ajatella ja käyttäytyäkään. Lopputulema kuitenkin se että itseluottamus varmasti heikkeni entisestään. Treeneissä kuulemma edelleen kivaa, mutta ei siellä kuulemma kehity kun pienpeleissäkin maksimissaan 2 syöttöä saa kaverit putkeen omille. Treenikertoja on siis edelleen paljon, mutta laatu ja vaatimustaso heikentynyt huomattavasti.

Valmennuskuviot muuttuu melko oleellisesti ensi kaudelle ja se tässä enää onkin ainoana oljenkortena. Paikkaa ykkösryhmään kuulemma uusi vastuuvalmentaja tarjosi ja poika sanoi lähtevänsä mukaan. Uskon vaan että kun pitkään aikaan ei ole saanut kunnon vauhdin ja vaatimustason treeniä, niin eipä ole varmasti helppoa vaadittuun rytmiin päästä. Tämän lisäksi muista jengeistä tulossa uusia poikia ykkösryhmään mukaan eli kilpailu tulee olemaan kovaa vaikka vanhempana b-junnuna ollaankin. Toivotaan että saa itsestään revittyä voimia taistella ja jotenkin itseluottamus tulee kuntoon. Sitä kautta ne otteetkin aivan varmasti veisivät pelaavaan kokoonpanoon ykkösjengissä.

Mietiskelin tässä miten paljon vuodessa voi tapahtua. Noin vuosi sitten pelattiin Pahlmannia ja alueturnauskin kutsui taas. Muutama kuukausi tästä niin tilanne aivan toinen. Enkä nyt tarkoita että vanhoilla meriiteillä pitäisi päästä mihinkään tai että armopaloja jaeltaisiin. Lähinnä tarkoitan sitä että tuo kontrasti viime ja tämän kauden osalta on pojallekin varmasti kova shokki. On siinä itseluottamus koetuksella.

[Tino Asprilla]

Niin, kertoo tuo vuoden kierto nimenomaan siitä, kuinka paljon kehityksessä voi ylipäätään tapahtua, ja kuinka asiat ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa. Peliympäristö suhteessa omaan motivaatioon, joka on taas riippuvainen omasta henkisestä kasvuympätistöstä johon kuuluu sitten muitakin ihmisiä kuin jalkapallon parissa olevia. Jne jne.

Nuoruus on tiukkaa aikaa, jossa tapahtuu paljon ja toisaalta jalkapalloilijaksi kehittymisen osalta paljon voi tapahtua suuntaan tai toiseen.

Ehkä se pääviesti itselläni on: loppu viimein oma tahtotila ratkaisee paljon. Itse voi halutessaan treenata lisää, ja toisaalta jos pelimahdollisuuksia ei ykkös vaihtoehto hetkellisesti tarjoa, niitä löytynee jostain muualta. En usko että kovaan vauhtiin pääseminen pitkään vie jos sellaiseen on joskus tottunut.  

[Ben]

Ja onhan se kyllä niinkin, että jos joku poika ilmoittaa, että "en halua penkille lähteä", niin varmaan ekana täydennetään niitä pelaavia sitten mielummin niistä pojista, jotka ovat sinne penkille lähteneet. Ei sen tarvitse rangaistus olla, jos A-ryhmän "16. paras pelaaja" ilmoittaa, että ei halua lähteä peleihin penkille ja B-ryhmän toiseksi paras (kokonaisuudessaan esim. 20. paras) lähtee innokkaana mukaan, että motivoitunut jälkimmäinen nostetaan parin vastaavan tapauksen jälkeen sinne A-ryhmään. Taitoeroa ei välttämättä paljon ole.

Meillä vähän eri tilanne, mutta poika harjoittelee C-junnujen mukana oman vuotta alemman ikäluokkansa lisäksi ja kutsutaan tuonne C-junnujen penkille suunnilleen joka peliin, mutta pelaamaan pääsee vaihdosta vain silloin tällöin. Hänen lisäkseen vain yksi toinen omasta ikäluokasta harjoittelee ylemmän ikäluokan kanssa joka kerta ja sitten on 4-5 pelaajan ryhmä josta kutsutaan aina satunnaisesti joihinkin harjoituksiin joku tai jotkut.

Mutta aika äkäseen putoaisi kyllä siitä C:n treeniryhmästä, jos ilmoittelisi, että "en muuten oo sitten tulossa peleihin penkille istumaan" ja tilalle otettaisiin joku toinen.

[KVilho]

Ja onhan se kyllä niinkin, että jos joku poika ilmoittaa, että "en halua penkille lähteä", niin varmaan ekana täydennetään niitä pelaavia sitten mielummin niistä pojista, jotka ovat sinne penkille lähteneet. Ei sen tarvitse rangaistus olla, jos A-ryhmän "16. paras pelaaja" ilmoittaa, että ei halua lähteä peleihin penkille ja B-ryhmän toiseksi paras (kokonaisuudessaan esim. 20. paras) lähtee innokkaana mukaan, että motivoitunut jälkimmäinen nostetaan parin vastaavan tapauksen jälkeen sinne A-ryhmään. Taitoeroa ei välttämättä paljon ole.

Meillä vähän eri tilanne, mutta poika harjoittelee C-junnujen mukana oman vuotta alemman ikäluokkansa lisäksi ja kutsutaan tuonne C-junnujen penkille suunnilleen joka peliin, mutta pelaamaan pääsee vaihdosta vain silloin tällöin. Hänen lisäkseen vain yksi toinen omasta ikäluokasta harjoittelee ylemmän ikäluokan kanssa joka kerta ja sitten on 4-5 pelaajan ryhmä josta kutsutaan aina satunnaisesti joihinkin harjoituksiin joku tai jotkut.

Mutta aika äkäseen putoaisi kyllä siitä C:n treeniryhmästä, jos ilmoittelisi, että "en muuten oo sitten tulossa peleihin penkille istumaan" ja tilalle otettaisiin joku toinen.

Näinhän se on. Tässä tilanteessa taustalla oli se, että samana päivänä saattoi olla 1-divaripeli jossa peliaikaa taas tulsii ja siksi poika toi esiin oman näkemyksensä. Toinen tilanne taisi olla semmoinen että launtaina saattoi olla 300 kilsan bsm pelireissu jonnekin ja sunnuntaina 1-divarin vastaava reissu jonnekin muualle. Tämmöiset reissaamiset vaikuttaa jo taloudellisestikin. Käsittääkseni kuitenkin hieman diplomaattisemmin poika toiveensa ilmaisi , tai näin ainakin toivon. Toki sitoutuminen joukkueeseen on tärkeää ja ymmärrän asian valmentajan näkökulmastakin.

[KVilho]

Niin, kertoo tuo vuoden kierto nimenomaan siitä, kuinka paljon kehityksessä voi ylipäätään tapahtua, ja kuinka asiat ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa. Peliympäristö suhteessa omaan motivaatioon, joka on taas riippuvainen omasta henkisestä kasvuympätistöstä johon kuuluu sitten muitakin ihmisiä kuin jalkapallon parissa olevia. Jne jne.

Nuoruus on tiukkaa aikaa, jossa tapahtuu paljon ja toisaalta jalkapalloilijaksi kehittymisen osalta paljon voi tapahtua suuntaan tai toiseen.

Ehkä se pääviesti itselläni on: loppu viimein oma tahtotila ratkaisee paljon. Itse voi halutessaan treenata lisää, ja toisaalta jos pelimahdollisuuksia ei ykkös vaihtoehto hetkellisesti tarjoa, niitä löytynee jostain muualta. En usko että kovaan vauhtiin pääseminen pitkään vie jos sellaiseen on joskus tottunut.  

Monta muuttujaa kyllä on.

Itse sanoisin että valmentajalla on todella iso rooli pelaajan tahtotilan ja itseluottamuksen kannalta. Monelle pelaajalle itseensä luottaminen ei onnistu jos muutkaan eivät luota. Toisaalta jos valmentaja näyttää että uskoo pelaajaan, niin helpompi pelaajankin on itseensä uskoa. Toki eri luonteet vaikuttaa asiaan. Sen ei tarvitse olla kapnteeninnauha käsivarteen, vaan ihan pieniäkin arjen juttuja treeneissä yms.

[John Rambo]

No, kannattaa hakea perspektiiviä vaikka sieltä avausviestistäsi:

Pojan harrastusta tässä seurannut sen 10 vuotta nyt. Välillä innostus ja panostaminen on ollut huipussaan, mutta välillä taas mennään kiikun kaakun sen kanssa, jatkuuko harrastaus ainakaan kilpatasoon riittävällä panostuksella.

---

Nyt mennään taas jonkinlaisessa aallonpohjassa. Rippileiri osui huonoon kohtaan ja siellä mukana olleet kaverit lopettaneet futiksen / lopettivat juuri ennen leiriä. Vielä kun mopo muutti kuviot ja kaveripiirin, niin futis ei tällä hetkellä kyllä ole prioriteeteissä kovin korkealla.

Poika on siis viestisi perusteella pelannut B:n SM:ää ainakin joitakin minuutteja nuorempana B:nä. Tuohan on kova juttu, johon ei kovin moni yllä. Ylipäänsä B-junnuikä on useimmille ensimmäinen kerta, kun enää ei pärjääkään niin helposti ja pelkästään vanhoilla eväillä. Tämä herätys tapahtuu tietysti kaikille viimeistään aikuisjalkapallon osalta, joten en nyt olisi hirvittävän huolissani.

Kannattanee vinkata myös koutseille, jotka hyvin todennäköisesti jeesivät.

[00250]

Moro futisfaijat. Tarvis siirtyä 8v8 peleihin talvella. Jakakaa kokemuksia siitä että mikä on paras forma pelaajakehitys edellä mentäessä?
3-3-1 (1-3-3 hyökätessä) ?
2-4-1 (flat) ?
2-4-1 (MID diamond, ylempi ja alempi kk) ?
2-3-2 ?

Olis faijamainen ratkaisu napata pelaajien ominaisuuksia parhaiten tukeva formaatio mut mikä on ammattimiehen tai naisen valinta?

Thx
 

Meillä HJKssa taidetaan pyrkiä pelaamaan tässä ikäkaudessa kahdella topparilla, neljällä keskikenttäpelaajalla (laiturit ja hyökkäävä / puolustava kk) ja yksi kärki.  Joskus, jos tulee tiukat paikat, voi tuo alempi keskikenttä tippua toppariksi.

[KVilho]

No, kannattaa hakea perspektiiviä vaikka sieltä avausviestistäsi:

Poika on siis viestisi perusteella pelannut B:n SM:ää ainakin joitakin minuutteja nuorempana B:nä. Tuohan on kova juttu, johon ei kovin moni yllä. Ylipäänsä B-junnuikä on useimmille ensimmäinen kerta, kun enää ei pärjääkään niin helposti ja pelkästään vanhoilla eväillä. Tämä herätys tapahtuu tietysti kaikille viimeistään aikuisjalkapallon osalta, joten en nyt olisi hirvittävän huolissani.

Kannattanee vinkata myös koutseille, jotka hyvin todennäköisesti jeesivät.

Huolissani olen lähennä harrastuksesta en niinkään siitä millä tasolla pelaa. Ikävä kyllä vaan ympäristö on ollut vaativa ja kilpailullinen ihan pienestä lapsesta asti, että pelkään harrastuksen päättyvän kun kärki karkaa ja pitäisi tyytyä höntsään. Ilahduttavaa oli kuulla että se b-ryhmän höntsäilykin on ihan kivaa, vaikkei kehittymiseen kannalta paljoa tarjoakkaan.

Toisaalta laadukas treeniarki on mahdollistanut sen että, vaikka vuosiin ei omatoimista ole ollut, niin kärjen mukana on keikuttu. Itseluottamuksella on myös ollut suuri rooli koska onnistumisia on sen avulla tullut vaikka esim. perustekniset ominaisuudet ovat huonommat kuin joukkuekaveireiden parhaimmistolla.

Uudelle koutsille pitää jutella jossain välissä, mielellään jo hyvissä ajoin. Tiedä sitten miten asioita hänelle ottaa esiin, kun eivät ole aina helpoimpia keskustelunaiheita. Toivotaan että pojalla synkkaa paremmin hänen kanssaan ja keskinäinen ymmärrys on parempi.

Syy miksi tilannetta kuvaan on se, että muutkin vanhemmat näkevät minkälaisiin haasteisiin nuori futari saattaa törmätä ja että "ura" ei välttämättä ole mikään suora nousutrendi, vaan pitää sisällään kaikenlaisia kuoppia ja suonsilmäkkeitä.

[Tino Asprilla]

Syy miksi tilannetta kuvaan on se, että muutkin vanhemmat näkevät minkälaisiin haasteisiin nuori futari saattaa törmätä ja että "ura" ei välttämättä ole mikään suora nousutrendi, vaan pitää sisällään kaikenlaisia kuoppia ja suonsilmäkkeitä.

Case Santeri Haarala esim?

Hyvä esimerkki siitä että voi kehittyä ulkomaille saakka heikommastakin ympäristöstä ilman Kaitsu pahlmaneja, u-majuja ja aikuisiän loukkaantumisten jälkeenkin.

Kun on palo tehdä hommia, niin aika usein se palkitaan. Ehkäpä poikasi kohdalla tällainen pettymysten suma kääntyy voitoksi. Uskon että osaat tukea häntä tilanteessa tarvittavalla tavalla.

[ginikettu]

Tuo on valkuille haastava tilanne, kun pitää ajatella joukkueen parasta. Nuoremmissa enemmän yksilön parasta, mutta missä vaiheessa joukkue on sitten ensisijainen, koska se on kuitenkin muille yksilöille parasta, että joukkuekin menestyy ja kehittyy.

[rivers]

Hyvä esimerkki siitä että voi kehittyä ulkomaille saakka heikommastakin ympäristöstä ilman Kaitsu pahlmaneja, u-majuja ja aikuisiän loukkaantumisten jälkeenkin.

Voiko ilveksen junnuputkea nyt kuvata heikommaksi ympäristöksi... Ehkä sanoisin että tuohon kuvaukseen sopii joku LaVe tai Urjalan palloseura. Tai jos voi niin ei mene ipalla kaksisesti.

[KVilho]

Case Santeri Haarala esim?

Hyvä esimerkki siitä että voi kehittyä ulkomaille saakka heikommastakin ympäristöstä ilman Kaitsu pahlmaneja, u-majuja ja aikuisiän loukkaantumisten jälkeenkin.

Kun on palo tehdä hommia, niin aika usein se palkitaan. Ehkäpä poikasi kohdalla tällainen pettymysten suma kääntyy voitoksi. Uskon että osaat tukea häntä tilanteessa tarvittavalla tavalla.

Nämä on tietysti hienoja esimerkkejä. Tosiaan voisin kuvitella että jos Ilveksen a-ryhmässä treenaa, niin treeniarki itsessään on laadukasta ja Ilveksessä ehkä alemmallakin tasolla eikä vaan edustusryhmässä. Toisaalta olen nähnyt kuinka paljon valinta tähtitarhaan, alueturnaukseen tai edes aluejoukkuetapahtumaan voi antaa nuorelle itseluottamusta ja näin lisätä positiivista kierrettä. Paljon helpompi valituilla on tehdä töitä ja menestyä kun ulkopuolelta tuleva luottamus nostaa omaakin luottamusta tekemiseen.

Tämä mun tänne kirjoittelema tarina varmaan lähempänä semmoista tavallista ja todennäköisempää kuin Santerin. Yhdessä laadukkan arjen kanssa synnynnäiset fyysiset ominaisuudet kantavat tiettyyn pisteeseen asti, vaikka henkisen puolen ominaisuukista puuttuu tietynlainen kunnianhimo, päättäväisyys ja ennen kaikkea halu pistää itsensä likoon. Tämä varsinkin tilanteessa kun itseluottamus on alhaalla. Tosiaan yllättävän pitkälle tälläkin on menty ja toiveena on että jos vielä vuoden pari jaksaisi, niin ehkä henkisesti olisi kypsempi miettimään miten futis voisi elämässä pysyä harrastuksena vaikka äärikilpailullisuus siitä häviääkin.

[Jortsukka]

Diogo Tomas, Teemu Hytönen tai Oiva Jukkola varmaan olisi Ilveksestä parempia esimerkkejä. Näistä kaikki ovat harjoitelleet tai pelanneet vähintään kauden ns. kakkosjoukkueessa. Oiva Jukkola pelasi 2018 Ilveksen kakkosryhmässä B ykköstä, Teemu Hytönen oli U14(ja myös B:ssä koko kausi Ilveksen kakkos ryhmässä) kakkosryhmässä ainakin välillä ja Diogo Tomas oli vielä muistaakseni U13 vaiheessa vielä jopa välillä kolmosryhmässä.

Mielestäni ongelma on aika yleinen kyllä. Eli pelaaja on junnuvaiheessa päässyt liian helpolla. Todennäköisesti vielä ollut joukkueen parhaimmistoa ainakin tuloksellisesti, joten valmentaja ei ole osannut/uskaltanut edes vaatia välttämättä tiettyjä asioita, jotka olisivat kehittäneet pelaajana. Sitten pelaaja ei ole pystynyt kehittämään omia kehityskohteitaan ja kun tulee ensimmäiset vuodet missä kilpaillaan isompaa ryhmää vastaan(yleensä B vaihe), niin siinä voi hyvinkin loppua futis. Jos muutenkin elämä on ns. "etsimisvaiheessa", tulee ensimmäiset kunnon vastoinkäymiset, koet että oma pätevyys ei olekaan niin hyvää kun on luullut, jne. Silloin on helppo lopettaa tuohon paikkaan.

Tämän takia olisi tärkeää että jo nuorempana joutuisi käsittelemään pettymyksiä ja myös vanhemmilla olisi enemmän valmiuksia niitä käydä pelaajien kanssa lävitse.

[KVilho]

Diogo Tomas, Teemu Hytönen tai Oiva Jukkola varmaan olisi Ilveksestä parempia esimerkkejä. Näistä kaikki ovat harjoitelleet tai pelanneet vähintään kauden ns. kakkosjoukkueessa. Oiva Jukkola pelasi 2018 Ilveksen kakkosryhmässä B ykköstä, Teemu Hytönen oli U14(ja myös B:ssä koko kausi Ilveksen kakkos ryhmässä) kakkosryhmässä ainakin välillä ja Diogo Tomas oli vielä muistaakseni U13 vaiheessa vielä jopa välillä kolmosryhmässä.

Mielestäni ongelma on aika yleinen kyllä. Eli pelaaja on junnuvaiheessa päässyt liian helpolla. Todennäköisesti vielä ollut joukkueen parhaimmistoa ainakin tuloksellisesti, joten valmentaja ei ole osannut/uskaltanut edes vaatia välttämättä tiettyjä asioita, jotka olisivat kehittäneet pelaajana. Sitten pelaaja ei ole pystynyt kehittämään omia kehityskohteitaan ja kun tulee ensimmäiset vuodet missä kilpaillaan isompaa ryhmää vastaan(yleensä B vaihe), niin siinä voi hyvinkin loppua futis. Jos muutenkin elämä on ns. "etsimisvaiheessa", tulee ensimmäiset kunnon vastoinkäymiset, koet että oma pätevyys ei olekaan niin hyvää kun on luullut, jne. Silloin on helppo lopettaa tuohon paikkaan.


Tämän takia olisi tärkeää että jo nuorempana joutuisi käsittelemään pettymyksiä ja myös vanhemmilla olisi enemmän valmiuksia niitä käydä pelaajien kanssa lävitse.

Varmaan kova halu ollut luetelluilla taustalla, mutta kyllähän tämän mukaan toiminnankin täytyy olla laadukasta myös alemmissa ryhmissä Ilveksessä.

Jos taas ajattelee tätä tarinaa, niin siihen 13 vee ikään mennessä on ollut jaksoja haastajaryhmää ja jaksoja kilparyhmää. Ko. seurassa vain kilparyhmän toiminta on ollut mielestäni tarpeeksi laadukasta. Kaverit ovat jääneet ykkösryhmään jne. mutta silti on harrastus jatkunut vastoinkäymisistä huolimatta. P13 eteenäin sitten aika lailla parhaimmistoa aluellaan omalla pelipaikallaan tähän vuoteen asti. Varmastikkin olisi ollut hyvä jos olisi treenannut ainakin osin vanhemmissa ja saanut valmentajilta neuvoja mitä kehittää. Vielä tärkeämpää olisi ollut saada vahvistusta ja tietoa siitä mitkä ne omat vahvuudet on. Ei tuommoinen nuori sälli pysty kovinkaan usein realistisesti arvioimaan puutteitaan ja vahvuuksiaan.

Alkuvuodesta syntyneenä ja keskivertoa aikaisemmin kehittyneenä pärjäsi ainakin P13 ja P14 vaiheet, mutta P15 ei juurikaan enää biologinen ikä auttanut, varsinkaan tähtitarhoissa ja aluejoukkuetapahtumissa, jossa suurin osa muistakin jo kehittyneet. Sanoisin että osa vahvuuksista semmoisia jotka eivät ole sidottu biologiseen ikään ja siksi suurimman osan muidenkin kasvettua P15 vaiheessa ei kaikkea "kilpailuetua" menetetty. Tällä hetkellä tilanne on se että pituus rupeaa olemaan varmaan aika lailla siinä, mutta lihaspuoli odottaa vielä tuloaan, tai jos isäänsä oon tullut niin ei kannata pidätellä niiltä osin hengitystä


Luonne on semmoinen ettei paljon viime vuosina ole mistään keskusteltu. Ehkä taustalla vieläkin se kun ihan junnuna koitin liikaakin sekaantua. Nyt onneksi jo keskustelu peleistä yms. jollain tasolla on jo mahdollista. Varon kyllä mitenkään arvostelemasta tai edes hehkuttamasta mitään, vaan koitan luoda semmoisen kuvan ettei tämä nyt niin tärkeää ole.