Vertaistukea futisisille

[erno]

Jätän tän viimeiseksi viestiksi tähän aiheeseen, mutta pikkujunnuilla (sanotaan vaikka U10 ja alle) treenistä niin suuren osan pitäisi kohdistua yksilötasolla fyysis-motoristen asioiden kehittämiseen + lapsi&pallo -harjoitteluun, että ei tossa tarvita tasoryhmää mihinkään, vaikka osa lapsista tekeekin harjoitteet nopeammin, ketterämmin tai taitavammin kuin toiset. Pelilliset harjoitteet on täysin toinen juttu kuten jo totesinkin, mutta tossakin niiden pelillisten harjoitteiden pääpainon pitäisi olla niin pienen pelaajamäärän treenejä, että sen voi hallita muutenkin.

Sen lisäksi on huomioitava että etenkin pienemmissä seuroissa tasoerot yhden ryhmän sisällä voi olla niin valtavat, että oikeasti et voi laittaa vaikka "kilparyhmän" parasta ja heikointa pelaamaan 1v1 vastakkain koska ne päättyy samalla tavalla 15-0 kuin kilparyhmän parhaan ja "haasteen" keskitasoisen. Lisäksi hyvin monessa seurassa tasoryhmät jaetaan ennemmin 5v5 suoritustason kuin esim. yksilötaidon perusteella, joka johtaa siihen että varhaisen fyysisen kehityksen lapset pelaavat jalkapalloilullista tasoa ylempänä.

[Speirs]

Vaikka nyt sanoit, että on viimeinen viesti, silti pieni jatkokysymys. Perustuuko tämä mielipide johonkin tietoon vai onko kyseessä vain oma näkemys?

[Skylark]

Sanon välihuomiona sen, että mitä aikaisemmassa vaiheessa tasoryhmäjako tehdään, sitä suurempi on suhteellisen iän merkitys.

Tasoryhmiin jako siis ihan jees, kunhan se ei tosiaan tarkoita sitä, että vain ylintä tasoryhmää ylipäänsä valmennetaan, tai sitä, että kerran tehty jako on hyvin pysyvä.

Ilmeisesti tasoryhmät ovat ainakin lisänneet alkuvuodesta syntyneiden pelaajien osuutta nuorten maajoukkueissa vrt. kaikki pelaa -aikaan.

[Nigel Kugelschfeir]

Isänä tämä on hankalaa, mutta ehkä tästä voisi puhua joukkueen valmentajan kanssa, jolla on mielestäni oikeus käydä tilanteita läpi pelinohjaajan/tuomarin kanssa. Peleistä tulee täyttä kaaosta, jos jokainen vanhempi jäy esittämässä mielipiteensä, mutta valmentan ja pelinohjaajan dialogi on mielestäni osa peliä.

Olen yhden kerran laittanut tuomarivastaavalle pitkän viestin tuomareiden reagoinnista väkivaltaiseen peliin, kun samalle kaudelle sattui useampi törkeä tapaus, josta ei tullut muistaakseni keltaista korttia kummempaa. Tämä siis ikäluokissa, jossa on jo varoitukset käytössä. Tuomarin tehtävä on kuitenkin suojella pelaajia, mutta myös opettaa junnuja. Ei ole kyllä vieläkään tullut sieltä päästä vastausta...

Pelinohjaajat on ihan turhia. Valmentajat osaa kyllä ottaa tulokset ylös kun ei nuo muutenkaan muuta tee. Noille joutuu kuitenkin maksamaan, hukkaan ne rahat yleensä menee.

[Jääpoiju]

Pelinohjaajat on ihan turhia. Valmentajat osaa kyllä ottaa tulokset ylös kun ei nuo muutenkaan muuta tee. Noille joutuu kuitenkin maksamaan, hukkaan ne rahat yleensä menee.

Aika lapasia usein ovat, vaikka peliä hyvin näkevätkin. Ehkä Hesa Cupissa ainakin meillä oli parhaimmat muistot hyvistä pelinohjaajista. Oikeasti neuvoivat mitä nyt seuraavaksi, kuuluvalla äänellä, ja muutenkin näkivät tilanteet hyvin ja oikein.

Jos joku pelinohjaaja tätä lukee, niin hienoa kun mahdollistat junnujen pelin, ja ole vaan rohkea ja äänekäs ohjaamaan pieniä junnuja. Eivät he helpolla kuule, ja kotona ja treeneissä ainakin useimmat tottuneet selviin kovaäänisiin ohjeisiin

[Jortsukka]

Pelinohjaajat on ihan turhia. Valmentajat osaa kyllä ottaa tulokset ylös kun ei nuo muutenkaan muuta tee. Noille joutuu kuitenkin maksamaan, hukkaan ne rahat yleensä menee.

Toivottavasti tämä oli vitsi. Ensinnäkin surin osa pelinohjaajista on juuri aloittanut tuon toiminnan. Toisekseen, Suomessa on huutava pula tuomareista käytännössä kaikissa piireissä. Mistä tämä johtuu? Siitä että sinne ei hakeudu kauheasti ihmisiä. Miksi ei hakeudu, no yksi merkittävä tekijä on se että nämä nuoret aloittelevat pelinohjaajat lannistetaan heti möykkäävien valmentajien ja vanhempien toimesta ja siihen loppuu homma. Jostain niitä pitäisi kasvattaa samalla tavalla kuin kasvatetaan lapsia pelaajiksi.

[turkistarhaaja]

Toivottavasti tämä oli vitsi. Ensinnäkin surin osa pelinohjaajista on juuri aloittanut tuon toiminnan. Toisekseen, Suomessa on huutava pula tuomareista käytännössä kaikissa piireissä. Mistä tämä johtuu? Siitä että sinne ei hakeudu kauheasti ihmisiä. Miksi ei hakeudu, no yksi merkittävä tekijä on se että nämä nuoret aloittelevat pelinohjaajat lannistetaan heti möykkäävien valmentajien ja vanhempien toimesta ja siihen loppuu homma. Jostain niitä pitäisi kasvattaa samalla tavalla kuin kasvatetaan lapsia pelaajiksi.

[Zlatanic]

Itse valmentajan ominaisuudessa olen käynyt aina kysymässä pelinohjaalilta, onko paljon kokemusta ja koitan kannustaa käyttämään selkeästi ääntä, ihan sama meneekö 100% oikein vai ei, kunhan on selkeää, niin menee oikein hyvin. Ja pelien jälkeen tietty kannustukset. Olen myös puuttunut valmentajien ja vanhempien huuteluihin, että palaute annetaan pelin jälkeen ja kannustavasti jos siihen on tarvetta.

[St James]

Noniin, oma superjunnu 6v. aloitti joukkueessa ja on todella innostunut futiksesta -> tarkemmin sanottuna isin kanssa pallon potkimisesta maaliin.

Treeneissä kun pelataan niin arka junnu seilaa tilanteen ulkopuolella koko ajan eikä uskalla mennä mukaan hälinään potkimaan palloa ja pallokosketuksia tulee koko matsin aikana noin yksi. Mikä eteen, antaa olla ja odotellaan jos se piristyisi vai poika taitoluistelutreeneihin?

Nostan tätä koska itselläni on saman ikäinen poika ja samankaltainen "ongelma".

Kahdessa edellisessä nappulaliigan tapahtumassa olen ollut pojan peleissä ohjaajana ja molemmilla kerroilla viimeisiin peleihin hän on syttynyt aivan eri tavalla. Uskon sen johtuvan ainakin osittain siitä, että peliä ohjatessa kehun ja kannustan paljon toisia lapsia, joka herättää jonkinlaisen mustasukkaisuuden/näytönhalun omassa pojassani.

Tuolloin maaleja syntyy ja palloa riistetään aivan eri tarmolla kuin aiemmin. Kläppi onneksi itsekin on huomannut pelanneensa noissa matseissa paremmin, joten eiköhän se oikeanlainen mielentila sieltä ala pelitapahtumiin yhdistyä.

En huomannut oliko täällä vielä mainintaa, mutta ehdoton kuuntelusuositus Palloliiton Nyt puhuu valmentaja - podcastille. Toinen kausi, olisikohan jaksosta 9 eteenpäin keskittyy lasten valmentamiseen ja sisältää paljon hyvää asiaa myös futisvanhemmuuteen ja yleisesti urheilullisen elämäntavan yms. tukemiseen.

[hoc]

Keskustelu on rönsyillyt melkoisesti, mutta omat vinkkini isä-hahmoille niin isänä kuin useita vuosia valmentaneena.

• Muista että kysessä on lapsesi harrastus, ei sinun. Tämä on tärkeää erityisesti jos sinulla on itselläsi taustaa jalkapallosta. Jos kentänlaidalla peleissä ja treeneissä on vaikeaa hillitä tunteitaan ja pitää suunsa kiinni muutoin kuin kannustamistarkoituksissa, jää kotiin. Tämä on parempi vaihtoehto niin pelaajan, sinun, kuin teidän suhteennekin kannalta.
• Kehu ja kannusta lastasi. Keskity positiiviseen palautteeseen ja tilanteisiin jossa lapsi onnistui. Älä vertaa lasta muihin pelaajiin, mutta muista kehua myös pelikavereita ja vastustajaa. Lapsi ryhtyy jo melko varhaisessa vaiheessa vertaamaan itseään muihin ja näiden suorituksiin, tunnistaen joukkueen vahvimmat ja heikoimmat pelaajat, joten tietää kyllä oman paikkansa nokkimisjärjestyksessä. Se mitä hän ei välttämättä tunnista yhtä hyvin on omat vahvuutensa ja onnistumisensa.
• Älä itse puhu peleistä niiden tulosten kautta. Lapsi todennäköisesti itse ottaa ne puheeksi, jos tulos oli positiivinen. Jos negatiivinen, on turha aiheuttaa ylimääräistä mielipahaa. (Katso edellinen kohta.)
• Lapsesi mahdollisesti osoittautuessa kentällä siihen ryhmään joka tuntuu suoriutuvan keskimääräistä paremmin älä ryhdy unelmoimaan lapsen tulevasta ammattilaisuusurasta. Älä ainakaan ryhdy puhumaan asiasta lapsellesi. Kysessä melko suurella todennäköisyydellä on vain siitä että nappulaikäinen lapsesi on kehittynyt keskimääräistä varhaisemmin joko fyysisesti tai henkisesti. Erot tasottuvat ajan kanssa. Todennäköisin harrastuksen keskeyttävä on oman kokemukseni mukaan lapsi, joka liian pitkään pärjää fyysisellä ylivoimaisuudellaan ja jonka motivaatio pettää siinä vaiheessa kun muut saavat tuon edun kiinni.
• Älä kritisoi valmennusta, ellei sinulla ole oikeasti kiinnostusta osallistua toimintaan, kompetenssia asiasta ja/tai tahtoa kompetenssin hankkimiseen, sekä osallistua toimintaan. Jos olet sitä mieltä että valmentaja voisi toimia paremminkin, puhu asiasta ensisijaisesti valmentajan, toissijaisesti seuran kanssa ja tarjoa apuasi. Älä missään nimessä ryhdy puhumaan asiasta muiden vanhempien kanssa.
• Älä huutele kentänlaidalta kritiikkiä vastustajajoukkueen valmentajalle, pelaajille tai pelin tuomareille. Tämä on lapsesi mielestä ensisijaisesti noloa ja vie hänen huomionsa pois itse pelistä. Pahimmillaan tämä reaktio tarttuu lapseesi.
• Takaisin alkuun: Muista että kysessä on lapsesi harrastus, ei sinun. On varmaa että lapsesi kiinnostus ja innostus tulee ajan kuluessa vaihtelemaan. Lapsesi voi joskus haluta jättää treenit väliin, pitää taukoa, vaihtaa alemmalle tasolle, tavoitella rajojaan vaativammassa ympäristössä vaikka sitten pienemmällä roolilla. Ja jossain vaiheessa lapsesi 100% ilmoittaa lopettavansa aktiiviharrastuksen. Nämä ovat kaikki lapsesi päätettävissä olevia asioita, joista voit jutella lapsen kanssa mutta päätös on lapsen.

[Ben]

Jos kyseessä on pieni lapsi, niin olen kyllä eri mieltä tuon kohdan, että "Lapsesi voi haluta jättää treenit väliin tai pitää taukoa", että se on muka lapsen päätettävissä oleva asia ja pulinat pois. Ainakin meillä on myös sellainen ajatus ollut, että kausien väleissä voi kyllä lopettaa aktiiviharrastuksen, mutta tilalle ei saa vaihtua pleikkarin peluu vaan joku toinen urheiluharrastus. Ei siis ole pelkästään lapsen päätettävissä oleva asia. Sille on ihan syynsä, miksi lapsi ei esimerkiksi ruokiaan saa päättää haluamansa mukaisesti ja sama pätee tietyissä rajoissa myös näiden treenien väliin jättämisten ja taukojen suhteen. Jäätelöä ja sipsejä joka päivä.

Sitten kun asuu omillaan ja omilla rahoilla voi tietysti päättää nämäkin asiat 100-prosenttisesti itse.

[Nigel Kugelschfeir]

Meilläkin on se linja että ainoastaan terveydellisistä syistä jätetään reenejä pois, muuten mennään. Ehkä tämän päiväinen vesisade olisi ehkä ollut peruste jäädä kotiin. Helpompi se on nykyään antaa lasten määrätä niin ei tule paha mieli tai joudu tekemään itse jotain.

Ja tuo ammattilaisuus, kuinka moni vanhempi edes tajuaa millaisen työn sen vaatii ja kuinka paljon lahjakkuutta? Suomesta jos haluaa ulkomaille niin pitää olla liian hyvä Suomeen, eli olla täysin dominoiva pelaaja omalla pelipaikalla kovimmalla sarjatasolla. Ja sittenkin pitäisi treenata vielä lisää.

[hoc]

Jos kyseessä on pieni lapsi, niin olen kyllä eri mieltä tuon kohdan, että "Lapsesi voi haluta jättää treenit väliin tai pitää taukoa", että se on muka lapsen päätettävissä oleva asia ja pulinat pois. ... Ei siis ole pelkästään lapsen päätettävissä oleva asia.

...tuskin mikään on valmennuksen kannalta turhauttavampaa, kuin lapsi jota ei kiinnosta ja joka tulee häiriköimään treeneihin muiden harjoittelua selittäen "en mä olisi halunnut mutta isä pakotti". Kyllä sen päätöksen loppu viimeksi tekee lapsi. Sinun päätöksesi on pakotatko lapsen treeneihin vai et, mutta lapsi päättää osallistuuko treeneihin vai ei. Lapsesta joka osallistuu treeneihin, mutta ei treenaa, on koko joukkueen harjoittelun kannalta haitallinen. Pienempien kohdalla nämä tapaukset voi vielä ottaa sivuun tekemään hiekkakakkuja, jos valmennusresurssit sen sallivat. Vähän isompien kohdalla he nopeasti myrkyttävät joukkueen ilmapiirin ja parhaimmillaankin vetävät puolivaloilla esittäen treenaavansa. Se on selvää että joskus treeneihin lähtö on mukavampaa kuin joskus, mutta jos lapsi ilmoittaa yksikäsitteisesti että en halua tänään ja mielipide pitää pienen keskustelun jälkeen, niin anna lapsesi ennemmin jäädä kotiin kuin raahaa hänet väkisin treeneihin.

Meilläkin on se linja että ainoastaan terveydellisistä syistä jätetään reenejä pois, muuten mennään.

Tämäkin on hyvä nosto. Vain terveenä treenataan. Toisessa ääripäässä ne hyvin motivoituneet, jotka tulevat treeneihin kipeänä ja loukkaantuneenakin. Toisessa taas ne potilaat, jotka vanhemmat laittavat treeneihin saadakseen itse vapaa-aikaa.

[törömömmö]

Ihan pienellä (5-7v) lapsella ei vielä oikein ole sellaista pitkäjänteisyyttä, että hän tietäisi treeneissä olevan lopulta hauskaa, vaikka just nyt mieluummin tekisi jotain muuta. Oma nappula on monesti ollut vastahankainen treeneihin lähtemisessä, koska milloin on ollut Ryhmä Hau ja milloin jokin leikki kesken. Sitten kun on treeneihin menty, niin on ollut ihan sairaan kivaa ja oltu fiiliksissä. Isommista lapsista ei ole vielä omakohtaista kokemusta, mutta aika usein pitää vielä aikuisenakin pakottaa itsensä liikkeelle, vaikka lopulta on sitten kuitenkin kivaa ja osallistun mielelläni.

[Kossi Agassa]

Ihan pienellä (5-7v) lapsella ei vielä oikein ole sellaista pitkäjänteisyyttä, että hän tietäisi treeneissä olevan lopulta hauskaa, vaikka just nyt mieluummin tekisi jotain muuta. Oma nappula on monesti ollut vastahankainen treeneihin lähtemisessä, koska milloin on ollut Ryhmä Hau ja milloin jokin leikki kesken. Sitten kun on treeneihin menty, niin on ollut ihan sairaan kivaa ja oltu fiiliksissä.

Meillä on ollut välillä vähän samaa, että ei oikein aina jaksaisi lähteä tjsp, mutta sitten treeneissä ollaan innolla mukana ja treenien jälkeen palaute on sellaista, että oli kivaa ja kannatti lähteä.

Toki lasta pitää osata myös lukea ja jättää silloin treenit väliin, jos hän oikeasti on väsynyt. Ja välillä treenejä/pelejä jätetään väliin myös vanhempien päätöksellä, jos näyttää sille, että eväät on syöty..

Tuosta väsymyksestä vielä, niin miten foorumistien superjunnuilla on koulun aloittaminen vaikuttanut? Meillä poika meni ykköselle ja nyt on pitänyt jättää ihan suosiolla pelejä ja treenejä väliin, kun ei vain riitä enää pojan energiat. En hirveän huolissani toki sinällään ole futisharrastuksen/innostuksen suhteen, kun kaikki välitunnit pelaa futista ja monesti vielä tunteroisen iltapäiväkerhossa. Kuorma on vaan kasvanut, kun kesän oli kotona ja keväällä kävi 4h eskarissa.

[gv39]

Isänä tämä on hankalaa, mutta ehkä tästä voisi puhua joukkueen valmentajan kanssa, jolla on mielestäni oikeus käydä tilanteita läpi pelinohjaajan/tuomarin kanssa. Peleistä tulee täyttä kaaosta, jos jokainen vanhempi jäy esittämässä mielipiteensä, mutta valmentan ja pelinohjaajan dialogi on mielestäni osa peliä.

Olen yhden kerran laittanut tuomarivastaavalle pitkän viestin tuomareiden reagoinnista väkivaltaiseen peliin, kun samalle kaudelle sattui useampi törkeä tapaus, josta ei tullut muistaakseni keltaista korttia kummempaa. Tämä siis ikäluokissa, jossa on jo varoitukset käytössä. Tuomarin tehtävä on kuitenkin suojella pelaajia, mutta myös opettaa junnuja. Ei ole kyllä vieläkään tullut sieltä päästä vastausta...

Aikoinaan kun ei-kilpatason superjunnu oli usein maalissa, niin tuli tilanteita, jossa oikein pahaa teki katsoa.
Erityisesti jäi mieleen yksi peli, jossa oma joukkue pelasi naiivina sääntöjen mukaan ja toinen sallituissa rajoissa eli tuomarilinjan mukaan. Tuomari ei ollut niitä liikkuvimpia tapauksia eikä nähnyt kuin murto-osan kovasta pelistä.

Ei ollut yksi eikä kaksi tapausta, kun ajettiin maalivahdin päälle ja käsiä potkittiin pallon ollessa käsissä.
Laitoin viestiä piirin erotuomari-tyypille. Kohtelias vastaus jossa pahoiteltiin asiaa ja harmin paikka, mutta tuomarit ovat kortilla.

Tähän harjoittelukeskusteluun antini on, että olisi hyvä, jos harjoitteet voisivat palvella kaiken tasoisia pelaajia. Jos tällaisia valmentajia on, niin hattua päästä.
Ja todella, 1-1 harjoitus, jossa toinen on täysin ylivertainen taidoiltaan ei palvele kumpaakaan.
Tuollaisesssa tilanteessa pitäisi olla joku tasoitus mukana (esim joukkueen maradona pelaa vain huonommalla jalalla, keksi itse lisää)

[Valonheitin]

Aikoinaan kun ei-kilpatason superjunnu oli usein maalissa, niin tuli tilanteita, jossa oikein pahaa teki katsoa.
Erityisesti jäi mieleen yksi peli, jossa oma joukkue pelasi naiivina sääntöjen mukaan ja toinen sallituissa rajoissa eli tuomarilinjan mukaan. Tuomari ei ollut niitä liikkuvimpia tapauksia eikä nähnyt kuin murto-osan kovasta pelistä.

Ei ollut yksi eikä kaksi tapausta, kun ajettiin maalivahdin päälle ja käsiä potkittiin pallon ollessa käsissä.
Laitoin viestiä piirin erotuomari-tyypille. Kohtelias vastaus jossa pahoiteltiin asiaa ja harmin paikka, mutta tuomarit ovat kortilla.

Tähän harjoittelukeskusteluun antini on, että olisi hyvä, jos harjoitteet voisivat palvella kaiken tasoisia pelaajia. Jos tällaisia valmentajia on, niin hattua päästä.
Ja todella, 1-1 harjoitus, jossa toinen on täysin ylivertainen taidoiltaan ei palvele kumpaakaan.
Tuollaisesssa tilanteessa pitäisi olla joku tasoitus mukana (esim joukkueen maradona pelaa vain huonommalla jalalla, keksi itse lisää)

Tämä on vähän turha, mutta yleinen kommentti. Harvoin tuomaripalautteessa vaaditaan tuomarin hyllyttämistä, vaan palautteen kautta kehittää tuomareiden toimintaa.

[Tino Asprilla]

Noista harkkoihin tulosta vanhempien pakottamana: kuten joku sanoikin, ei ole valmentajana turhauttavampaa kuin sellainen lapsi jota ei kiinnosta harjoitella. Pienillä resursseilla kun valmennetaan, niin 1-2 lasta saattavat laittaa koko tapahtuman rehellisesti sanottuna pilalle. Aivan pienten kohdalla asia on tietty eri, koska kyse on aika pitkälti leikistä johon lapsen saa kyllä motivoitua mukaan. Kun ollaan jo 10-vuotiaissa, niin kohtaaminen ei-motivoituneen kanssa onkin haastavampaa.

Itselleni suurin yllätys on valmentajana ollut se, ettei vanhemmat tule edes treenejä katsomaan, useat ei pelejäkään. Seuraamalla lapsen harrastamista kentän reunalta saisi aika hyvin informaatiota lapsen innostuksesta ja osaamisesta. Tämä olisi myös harrastusta tukevaa toimintaa.

 

Tuosta väsymyksestä vielä, niin miten foorumistien superjunnuilla on koulun aloittaminen vaikuttanut? Meillä poika meni ykköselle ja nyt on pitänyt jättää ihan suosiolla pelejä ja treenejä väliin, kun ei vain riitä enää pojan energiat.

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että ala-asteikäiset lapset jaksavat pelata mielekästä peliä liikkuen vaikka 10h koulun jälkeen jos se on aidosti mukavaa.

Jos se futis ei koulupäivän jälkeen näytä maistuvan ja lapsi on väsynyt, niin silloin pitää katsoa valmentajan toimintaa. Onko harjoittelu liikaa kognitiivisesti kuormittavaa? Tai joutuuko lapsi ponnistelemaan taitojensa ylärajoilla tai osaamisalueen ulkopuolella? Joutuuko lapsi jopa kamppailemaan omasta paikastaan jollakin tasolla?

Nää on aika vakavia aiheita kun puhutaan lapsen harrastamisesta pitkässä juoksussa.

Itse valmentajana opettelen tunnistamaan lasten henkisiä resursseja ottaa vastaan informaatiota ja harjoitella siellä kehitys-zonella. Haastava kokonaisuus, mutta tästäkin vanhempien kannattaisi saada infoa seuraamalla harjoituksia ja puhumalla valmentajan kanssa.

Huonoimmassa tapauksessa kehitys ottaa takapakkia.

Joka päivä lapsen pitäisi kuitenkin liikkua! Ja sen liikkumisen pitäisi olla mielekästä.

[turkistarhaaja]

Tuosta väsymyksestä vielä, niin miten foorumistien superjunnuilla on koulun aloittaminen vaikuttanut? Meillä poika meni ykköselle ja nyt on pitänyt jättää ihan suosiolla pelejä ja treenejä väliin, kun ei vain riitä enää pojan energiat. En hirveän huolissani toki sinällään ole futisharrastuksen/innostuksen suhteen, kun kaikki välitunnit pelaa futista ja monesti vielä tunteroisen iltapäiväkerhossa. Kuorma on vaan kasvanut, kun kesän oli kotona ja keväällä kävi 4h eskarissa.

Ei oikein millään lailla oman pojan kohdalla mutta joukkueessa yleisesti kyllä näkyi parin ekan kouluviikon aikana levottomuutta, jota ei kesällä ollut.

Mutta fyysisesti ei kyllä ekaluokkalaisen pitäisi väsähtää, henkinen väsymys sitten eri asia. Luultavasti kuitenkin kesällä liikkui päivässä enemmän kuin nykyään kun oli kerran koko kesän kotona?

[Nigel Kugelschfeir]

Meillä ei ole ainakaan vaikuttanut mitenkään, enemmän vaan tuntuu olevan virtaa. Vähemmän aikaa se nyt koulussa on kuin päiväkodissa. Ehkä kuitenkin ne joilla on ollut muutenkin haasteita niin on vähän tavallistakin rauhattomampia mutta toisaalta tytöt on ehkä vähän rauhallisempia noin keskimäärin.


Meillä on ainakin huomannut että tapahtumamäärien lisäyksestä alkaa vanhemmat enemmän urputtamaan tai ei vaan viedä kun ei koko aikaa muka jaksa. Lapset kyllä jaksaa pelata. Itse kyllä sanoisin että tuon ikäisenä pitäisi kyllä jaksaa tai sitten fyysistä kuntoa olisi syytä parantaa.

[Skylark]

Tuosta ekaan luokkaan liittyvästä kouluväsymyksestä vastaan opena, että on ihan normaalia ja hyvin tavallista. Koulu eroaa päiväkodista monessa mielessä, ja lapset ovat usein koulun alkaessa hyvinkin väsyneitä. Omalla lapsella jätetiin silloin toinen laji pois, ei tuntunut järkevältä viedä väsynyttä lasta treeneihin. Meni nukkumaan usein jo klo 20.00, mitä ei tosiaan ollut ennen tehnyt.

Syysloman jälkeen tilanne usein helpottaa, joillain jo sitä ennenkin.

[Kossi Agassa]

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että ala-asteikäiset lapset jaksavat pelata mielekästä peliä liikkuen vaikka 10h koulun jälkeen jos se on aidosti mukavaa.

Jotain rajaa nyt näissä. Ihan helposti varmasti ala-asteikäinen jaksaa pelata 10h koulun jälkeen

Mutta fyysisesti ei kyllä ekaluokkalaisen pitäisi väsähtää, henkinen väsymys sitten eri asia. Luultavasti kuitenkin kesällä liikkui päivässä enemmän kuin nykyään kun oli kerran koko kesän kotona?

Henkistähän tuo väsymys nimenomaan on.

Tuosta ekaan luokkaan liittyvästä kouluväsymyksestä vastaan opena, että on ihan normaalia ja hyvin tavallista. Koulu eroaa päiväkodista monessa mielessä, ja lapset ovat usein koulun alkaessa hyvinkin väsyneitä. Omalla lapsella jätetiin silloin toinen laji pois, ei tuntunut järkevältä viedä väsynyttä lasta treeneihin. Meni nukkumaan usein jo klo 20.00, mitä ei tosiaan ollut ennen tehnyt.

Tämä on tiedostettu ja tavallaan oman lapsen kohdalla oli ihan odotetavaa, että koulu tulee väsyttämään aluksi.

[Tino Asprilla]

Jotain rajaa nyt näissä. Ihan helposti varmasti ala-asteikäinen jaksaa pelata 10h koulun jälkeen

Ylipäätään meinasin että vastikkeetonta pelaamista, esimerkiksi kavereiden kanssa. Ei varmaan mitään 3v3 tempopeliä harjoitellusti, jossa on tiukkaa valmennuksellista sisältöä.

Tietysti jos haluaa pilkulleen mennä, niin ala-asteella olevien lasten koulupäivä loppuu keskimäärin klo 13, joten 10h pelaamista kirjaimellisesti menisi klo 23. Olisi aika mahdoton yhtälö.

Eaittämäni 10h oli vertauskuva sille, että tykkäämäänsä asiaa kohtaan lapsella on, tai mielestäni pitäisi olla ehtymätön energia vielä koulupäivän jälkeen.

[Jääpoiju]

Miten muonitatte superjunnuja ennen peliä / turnauksia?

Aina ei ole mahdollista pitää riittävää aikaväliä lämpimän ruuan ja pelin välillä. Mutta mikä olisi keskimäärin hyvä?

Ja onko ennen alkulämpöä järkeä antaa vaikka jotain hedelmäpussia tms. energiapitoista? Kunnon sokeripärinät peliin niin toimii ripeämmin?

[Nigel Kugelschfeir]

Pari tuntia ennen peliä raskasmpi ateria on kai ihan hyvä nyrkkisääntö. Ainakin pelien välissä on hyvä syödä vaikka hedelmiä. Lapsetkin on yksilöitä, joillekin voi toimia tuo.