Kesän ostoslista on lehdistön mukaan pitkä, listalla on Xavi Simons, Jonathan Tah, Chris Führich, Assan Ouedraogo, Amadou Onana, Frenkie de Jong, Theo Hernandez ja Emerson Royal.
Kyllä lehdistö tietää.
Joo, varmasti uusia pelaajia tulee ja entisiä lähtee kesän aikana, mutta hyvin paljon riippuu siitä, kuka tulee valmentajaksi, minkälaista futista hän haluaa joukkueen pelaavan ja ketkä hänen mielestään olisivat sopivia pelaajia tuon toteuttamaan. Tietysti myös siitä, keitä on saatavilla ja mihin hintaan.
**
Minusta Bayernin pelin suurimmat ongelmakohdat olivat oman pään vuotaminen, eli päästettiin liikaa maaleja ja toinen kipukohta oli ailahtelevaisuus. Näihin tulisi puuttua.
Hyökkäyssuuntaan peli oli useimmiten hyvin toimivaa ja maaleja tehtiin liigassakin eniten kaikista joukkueista, eikä Euro-matseissakaan tässä suhteessa huonosti mennyt.
Puolustuksen ongelmat olivat osittain pelaajista riippuvia, osittain systeemistä. Ison osan kautta esim. Upamecano ja Kim olivat henkisesti varjojen mailla ja itseluottamuksen katoaminen näkyi yhtäältä ylipelaamisena ja toisaalta helppoina virheinä, joita tuli aivan liikaa tälle tasolle. Kim sai aivan kauden lopussa pikkaisen itseluottamustaan takaisin, Upa ei juurikaan.
Viimeksi mainittu on jännä tapaus muutenkin. Mielenterveys välillä rakoilee, kaveri on hyvin sympaattinen, mutta iso kysymys on, riittääkö em. taustan huomioiden tasaisuus ja keskittyminen kuitenkaan kuin yksittäisissä otteluissa?
Tietysti puolustukseen vaikuttavat paljon myös loukkaantumiset ja yhdessä vaiheessa kautta oli puolustuksen kokoonpano erilainen joka ottelussa, eikä tämä ole koskaan hyvä asia. Puolustus on se osa peliä, jossa eniten tarvitaan ns. permanenttia. Yhdenkin pelaajan vaihtuminen murtaa usein systeemin. Hyökkäyspäässä ei ole tätä ongelmaa samassa määrin, vaikka tietysti ”tutkaparit” sielläkin suotavia ovat.
Se toinen ongelma, joka näkyi suuren osan kautta, oli joukkuepuolustuksen puutteellinen organisointi. Liikaa nouseva linja, ilman varmistavaa porrastusta ja tarpeellista painetta pallolliselle vastustajalle. Tuchel sai tämän kuntoon muutamaan Euro-peliin ja pariin liigaotteluunkin, mutta se oli liian vähän ja liian myöhään. Ikävä oli Don Juppin ja Hansin tyylistä ”italialaista” aluepelin versiota. Siinä otettiin vastustajalta aika ja tila pois jo alkuunsa, alueellista ylivoimaa hyödyntäen.
Ylipäätään puolustuksessa tärkeämpää kuin ketkä siellä ovat, on se, mitä he tekevät. Miten sijoittuvat, kommunikoivat, miten selkärangasta tulee omat liikkeet ja tieto siitä, minne kaveri liikkuu. Jos nämä puuttuvat, on aivan sama ketkä siellä pelaavat. Jos taas em. elementit löytyvät, saadaan huipputehot huippumiehistä. Ei muuten.
Suurin positiivinen yllättäjä minulle oli Eric Dier. En alkuun uskonut hänen edes vakiinnuttavan paikkaansa keskuspuolustuksessa. Hän kuitenkin teki sen ja aivan ansaitusti. Dier ei ole maailman paras pelipaikallaan, mutta hän sai itsestään paljon irti ja jopa peli-ilo näkyi.
Kimmich on parhaimmillaan kuuluisaa ”Weltklassea” ja muutamassa matsissa hän oli sitä tälläkin kaudella, joskin huonoimmillaan vaipui näkymättömäksi. Paljon oli kiinni roolista ja pelipaikasta, jonka hän valmentajalta sai.
Daviesin otteet ailahtelivat, mutta paranivat loppua kohden. Saa nähdä siirtyykö hän Real Madridiin kesällä. Sen piti olla vuorenvarma siirto, mutta viimeaikaisten huhujen mukaan ei välttämättä olekaan.
Hollantilainen de Ligt oli valitettavasti loukkaantuneena ison osan kautta, mutta parhaimmillaan oli jopa kentän paras. Hänellä on potentiaalia vaikka mihin, mutta kestääkö keho kovaa rasitusta?
Summa summarum et alea jacta est. Jokunen vahvistus olisi puolustukseen saatava, ehkä yksi kovan luokan toppari ja yksi laitapakki ainakin. Ottelumäärä tulee olemaan suuri ja loukkeihinkin pitäisi jo ennalta varautua. Toivottavaa olisi tietysti saada valmentaja, joka osaa organisoida puolustuksen ja erityisesti joukkuepuolustuksen. Se on kaikkein olennaisin juttu.
Keskikenttä tarvitsee 1-2 vahvistusta myös, paljolti jo kierrätyksen mahdollistamiseksi ja myös siksi, että juuri keskikenttää muuttamalla voidaan parhaiten sopeuttaa peliä vastustajan mukaan. Tässä oli yksi Tuchelin suurimmista heikkouksista, jopa se suurin.
Hyökkäys toimi useimmiten hyvin, Harry Kane oli loistava, mutta ongelma oli valtava loukkaantumissuma. Vain hyvin harvoin pääsi Bayern pelaamaan ihanneavauksellaan.
Positiivista kehitystä tapahtui siinä mielessä, että Pavlovic nousi omista junnuista edustuksen avaukseen ja peräti maajoukkueeseen, 19-vuotiaana. Tuchelille kiitos luottamuksesta. Lovro Zvonarek lienee seuraava teinipoika, joka pääsee vakiinnuttamaan pelipaikkansa pikkuhiljaa. Parissa viime ottelussa hienoja otteita teknisesti erittäin taitavalta nuorukaiselta.
Muutamia kiinnostavia pelaajia on muitakin jo joukkueessa. Useimmat teinipoikia vielä ja vanhemmista Bryan Zaragoza saattaa nousta vielä tasolleen ja saada mahdollisuuden. Suurimmalla osalla heistä toki vielä menee vuosi tai pari mahdolliseen läpimurtoon. Toivottavasti seuraava valmentaja omaa rohkeutta antaa nuorille peliaikaa.
