Vanha rouva aloittaa kauden vähin painein ja odotuksin. Euroopassa ei pelata lainkaan, edustusjoukkueen jalkapallolta ei odoteta sisällöllisesti mitään ja neljäs sija sarjassa riittää. Mitä on tapahtunut Torinon suuruudelle? No ei mitään, mitä ei huippuseuroille välillä tapahtuisi. Alamäen jälkeen alkaa vakautusvaihe.
Tärkein kysymys on: Pysähtyykö Juven alamäki tällä kaudella?
Kuvassa on Rembrandt van Rijnin maalaus, joka kuuluu Torinon Galleria Sabaudan kokoelmaan. Maalauksessa vanha mies pohtii Juventuksen tulevaa kautta ja valmentaja Max Allegrin jalkapallon evoluutiota. Innostus on käsin kosketeltavissa.
Mutta edellisen kauden alakulo ja tulevan kauden vaisut ennakko-odotukset kuuluvat huippuseurojen elinkaareen. Juventus lähtee jokaiseen kauteen tavoitteenaan voittaa mestaruus. Niin sen on mentävä, kun on nostanut itsensä Italian menestyksekkäimmäksi seuraksi. Niin se kannattajien mielissä aina menee. Todellisuus voi kuitenkin olla jotain vähemmän hohdokasta. Viime kauden tavoite oli pysäyttää alamäki ja siihen tavoitteeseen myös päästiin – ainakin osin. Juventus oli kauden päätteeksi sarjataulukon sijalla 7, mutta ilman pisterangaistuksia sijoitus olisi ollut kolmas. Pelillisesti viime kausi oli yhtä huono, kuin sitä edellinenkin. Mutta nyt kun alamäki on, ainakin tuloksellisesti, saatu pysähtymään, on aika vakauttaa tilanne ja aloittaa pohjan luominen Allegrin jälkeistä aikaa silmällä pitäen.
KAUSI 2022 – 2023Edellinen kausi on niitä sesonkeja, joita tuskin tulee lämmöllä muisteltua. Kauteen lähdettäessä Juventus oli hankkinut Paul Pogban ja Angel DiMarian tuomaan Pepsiä ja juonikkuutta hyökkäyspeliin. Siinä missä DiMaria onnistui ihan kelvollisesti taikomaan muutamia pisteitä henkilökohtaisilla suorituksillaan, vietti ranskalaistähti lähes koko kauden loukkaantuneiden kaaderissa. Eikä Pogban poissaolo ollut kauden ainoa tumma pilvi, ei todellakaan.
Alkukausi sujui ailahtelevasti, mutta ensimmäiset todelliset pommit paukkuivat marraskuun lopulla, kun Juventuksen johtotroikka presidentti Andrea Agnellin ja varapresidentti Pavel Nedvedin johdolla erosivat tehtävistään. Tämä johtui meneillään olevasta talousrikostutkinnasta, joka johti myöhemmin keväällä pisterangaistukseen. Viimeistään Agnellin eron myötä päättyi Calciopolin jälkeisen uuden nousun ja mestaruusvuosien täyttämä aikakausi. Symbolisestikin tapaus oli siis merkittävä.
Eräs suuri elämäntarina sai päätöksenä 6. tammikuuta, kun Gianluca Vialli menehtyi sairauden myötä.
Jossain vaiheessa meinasi kuitenkin jo näyttää sarjataulukossa ihan hyvältä. Juventus onnistui raapimaan tärkeitä pisteitä peliesityksistä huolimatta ja tammikuussa oltiin tilanteessa, jossa takana oli seitsemän ottelun putki päästämättä maaliakaan. Kannattajien haaveet katosivat kuitenkin kuin kyyneleet sateeseen Napolin murskattua Bianconerin kotonaan 5-1. Pian tämän jälkeen käynnissä olleen talousrikostutkinnan seurauksena Juventukselle lätkäistiin viidentoista pisteen sakko.
Juventuksen pelit Euroopassa päättyivät nolosti alkulohkoon ja Eurooppa-liigassa Sevilla osoittautui liian isoksi kalaksi Torinon ylpeydelle. Coppa Italiassa tie nousi pystyyn semifinaalissa Interiä vastaan. Pisterangaistuksia viilattiin Italialaiseen tapaan edestakaisin ja lopullinen rangaistus oli 10 pistettä. Sen myötä Juventus jäi sarjassa seitsemännelle sijalle.
Pelillisesti joukkue siis jatko siitä mihin se oli jäänyt edeltävällä kaudella. Allegrin hyperkyyninen jalkapallo ei tarjonnut mitään mielenkiintoista jalkapallon seuraajille. Juventuksen ottelut olivat suurimmaksi osaksi unettavan tylsiä ja näyttivät ratkeavan Juventuksen hyväksi usein vain jonkun pelaajan henkilökohtaisen onnistumisen myötä. Varsinkin Juventuksen hyökkäyspeli oli todella mielikuvituksetonta ja välillä jopa silmin nähden avutonta. Juventuksen tilanteenvaihtopelaaminen perustui liiaksi Vlahovicille tai Milikille annettuun pitkään syöttöön, jonka jälkeen heidän tehtävänään oli, varsin epäkiitollisesti, yrittää pitää palloa muun joukkueen valuessa hiljalleen kymmenien metrien takamatkalta hyökkäykseen.
Murtautumismalleissa ainoa toisteisuus näkyi Filip Kosticin keskityspallona paikasta kuin paikasta. Vaikka Juventus olikin pelaamalla sarjan kolmas, oli sen maaliodottama vasta sarjan kuudenneksi korkein ja tulokset näyttivät imartelevan joukkueen otteita kentällä.
TULEVA KAUSIMERCATOJuventuksen uusi urheilujohtaja Cristiano Giuntoli on aloittanut työnsä maltillisesti, kuten ehkä tässä tilanteessa kuuluukin. Hänelle kuuluu kuitenkin antaa kunniaa siitä, että joukkueen runko on pysynyt kasassa ja tärkeimmät pelaajat on saatu pidettyä joukkueessa europelien puutteesta huolimatta. Ainoa palstatilaa saanut hankinta on tähän mennessä ollut amerikkalainen laitapelaaja Timothy Weah, joka saapui Lillestä noin 12 miljoonan euron siirtokorvauksella. Weah korvannee Allegrin papereissa Juan Cuadradon, joka siirtyi sopimuksensa päätyttyä Milanon sinimustiin.
Tärkeämpää tässä siirtoikkunassa on ollut pelaajien myyminen ja lainaaminen ulos seurasta. Denis Zakaria kaupattiin Monacoon 20 miljoonan euron vaihtaessa omistajaa ja sopimukseen saatiin vielä sorvattua jälleenmyyntipykälä, jonka myötä Juventus saa jonkun prosentin myös mahdollisesta seuraavasta Zakarian pelaajakaupasta. Leandro Paredekselle ei tarjottu uutta sopimusta ja Dejan Kulusevski myytiin lainansa päätteeksi Tottenham Hotspursiin. Myös Arthur Melolle löydettiin taas tilapäinen sijoituspaikka, kun mies lähti lainalle Violaan. Rosterista pitäisi vielä saada ulostettua muutamia pelaajia, ainakin Marco Pjaca ja Gianluca Frabotta, jotka palasivat lainalta. Myös Weston McKennielle ollaan ilmeisesti etsimässä ottajia. Leonardo Bonuccin jatko Juventuksessa näyttää tällä hetkellä melko epätodennäköiseltä, sillä mies ei ole ollut joukkueen mukana preseasonilla ja on pudotettu kapteenistosta.
Hieman hämmentäviin siirtoihin voidaan lukea Nicoló Rovellan ja Luca Pellegrinin siirrot ulos joukkueesta. Rovellalle olisi todellakin suonut näytön paikan ja Pellegrini olisi ollut tarvittava ringin leventäjä laitapelaajien osalta. Molemmat lähtevät lainalle Biancocelestiin ja roomalaisilla on miehiin osto-optio.
Pelillisesti tärkeimpinä lähtijöinä voidaan pitää Angel DiMariaa ja Juan Cuadradoa, jotka molemmat lähtivät sopimustensa päätyttyä.
Sisään:Moise Kean (Everton, lunastetaan lainan päätteeksi), Manuel Locatelli (Sassuolosta, lunastetaan lainan päätteeksi), Timothy Weah (Lille), Facundo Gonzalez (Valencia), Arek Milik (Marseille)
Ulos:Leandro Paredes (PSG, laina päättyi), Angel DiMaria (sopimus päättyi), Juan Cuadrado (sopimus päättyi), Dejan Kulusevksi (Spurs), Arthur (Fiorentina, lainalle), Radu Dragusin (Genoa), Filippo Ranocchia (Empoli, lainalle), Koni DeWinter (Genoa), Marley Ake (Udinese, lainalle), Enzo Barrenechea (Frosinone, lainalle), Mohamed Ihattaren (sopimus purettiin)
Muissa uutisissa todettakoot, että Paul Pogba jatkaa edelleen kuntoutumistaan ja pelikunto kauden alkaessa on epävarma. Myös Nicolò Fagioli aloittaa kauden loukkaantuneiden kirjoissa. Kaio Jorge on palannut rosteriin kärsittyään viime kaudella loukkaantumisista ja Kenan Yildiz sekä Dean Huijsen nostettiin edustusjoukkueeseen.
KOKOONPANOPortieri#1 Wojciech Szczesny, #36 Mattia Perin, #23 Carlo Pinsoglio
Wojciech Szczesny on Juventuksen ykkösveskari tulevallakin kaudella. Sarjan parhaita maalivahteja. Viime kaudella puolalaiselle sattui vähemmän virheitä, kuin menneillä kausilla. Perin on tälläkin kaudella sarjan parhaita, ellei paras, kakkosveskari. Mattia tuo sopivasti kilpailua Szczesnylle ja on mitat täyttävä tuuraaja tarvittaessa. ”Pinso” pelaa muutamasta minuutista yhteen kokonaiseen otteluun ja toimii loput ajasta seuran epävirallisena maskottina. Maalivahteihin Juventus ei kaadu.
Difensori#2 Mattia De Sciglio, #3 Bremer, #4 Federico Gatti, #6 Danilo, #12 Alex Sandro, #24 Daniele Rugani, #19 Leonardo Bonucci, #27 Andrea Cambiaso, #37 Dean Huijsen, Facundo Gonzalez
Allegri jatkanee kolmen topparin käyttöä ja avauksen linjan muodostanevat brassikolmikko Danilo, Bremer ja Alex Sandro. Gatti saanee myös tasaisesti peliaikaa, sillä viime kaudella esitykset olivat lupauksia herättäviä – joskin epätasaisia. Sandron tilalla näkisin mielelläni jonkun muun, mutta en ole varma onko se kuitenkaan Daniele Rugani. Huijsen on vielä fyysisesti todella raakile ja saanee vain jonkun jämäminuutin coppassa. Cambiaso lienee ensimmäinen tuuraaja laitapelaajille ja Mattia De Sciglio paikkaa laitapelaajia tarpeen mukaan, jos vain pysyy terveenä. Bonucci etsii vaihtoehtoja muualta, mutta on toistaiseksi kuitenkin nimettynä joukkueeseen.
Juventuksen puolustus ei aivan vakuuta. Danilo ja Bremer ovat ainoat mitat täyttävät avauskokoonpanon puolustajat, sillä Alex Sandron taso on vain jatkanut putoamistaan. Gatti ja Rugani tuovat leveyttä materiaaliin, mutta yhdelle avauskokoonpanon topparille olisi kysyntää.
Centrocampisti#5 Manuel Locatelli, #10 Paul Pogba, #16 Weston McKennie, #11 Filip Kostic, #20 Fabio Miretti, #25 Adrien Rabiot, #43 Samuel Iling-Junior, #44 Nicolo Fagioli, #22 Timothy Weah, #41 Hans Nicolussi Caviglia, Marko Pjaca
Keskikenttäpelaajissa riittää laatua, varsinkin jos Paul Pogba pääsee pelikuntoon. Pogba-Locatelli-Rabiot lienee sarjan nimekkäin tridente. Keskiakselin pelaajistoon tuovat leveyttä Miretti ja Fagioli, jotka saivat viime kaudella hyvin vastuuta. Myös Weston McKennie saanee huomattavasti peliminuutteja, mikäli jää seuraan, sillä Allegri on jostain syystä viehtynyt miehen peliesityksiin. Kostic ja Weah lienevät avauksen laitapelaajat ja Iling-Junior on tehokas ase vaihtopenkiltä väsyneitä jalkoja vastaan.
Keskikentän suurin ongelma on sen keskusta. Joukkueesta puuttuu mitat täyttävä regista/mediano, miten nyt Allegrin pelisuunnitelmaa tulkitsee. Manuel Locatelli on laatupelaaja, mutta ei sovi tuohon rooliin. Rovellalle ei Allegrin mielestä olisi ilmeisesti myöskään ollut käyttöä tuolla pelipaikalla.
Attaccanti#7 Federico Chiesa, #9 Dušan Vlahović, #14 Arkadiusz Milik, #18 Moise Kean, #21 Kaio Jorge, #30 Matías Soulé Malvano, #40 Kenan Yildiz
Hyökkäyksestä pitäisi löytyä ratkaisuvoimaa ja maalintekotaitoa aivan riittävästi. Vlahović on eliittihyökkääjä, jonka tehoja ei kuitenkaan ole Allegrin alaisuudessa voitu vielä täysimittaisesti hyödyntää. Hyökkäyspeli ei jää kiinni pelaajamateriaalista, vaan valmennuksesta. Milik on kelpo hyökkääjä Dušanin rinnalle tai korvaajaksi ja Moise Keanilla on edelleen potentiaalia parantaa peliesityksiään. Soulé esitti jo viime kaudella näppäryyttään pallon kanssa ja on jatkanut siitä harjoitusotteluissa.
Chiesan rooli on hienoinen kysymysmerkki. Mies on parhaimmillaan laitahyökkääjänä, mutta Allegrin pelisuunnitelmaan ei ole mahtunut sellaista roolia. Viime kauden kokeilujen perusteella Chiesan paikka ei myöskään ole koko laidan täyttävänä wingbackinä. Chiesa pelasi preseasonilla toisena hyökkääjänä ja löytänee paikkansa siitä myös kauden alkaessa. Vlahović (tai Milik) toiminee kohdepelaajana ja Chiesan tehtävä on juosta syvyyteen.
Alkavan kauden ihannekokoonpano näyttää varmaan joskeenkin tältä:
Szczesny
Danilo – Bremer – Alex Sandro
Weah – Rabiot – Locatelli – Pogba – Kostic
Vlahović - Chiesa
CapitaniJoukkueen kapteeniston muodostavat ensi kaudella Danilo, Rabiot ja Alex Sandro. Minun muistini aikana ei ole aiemmin ollut tilannetta, jossa kapteenistossa ei ole italialaisia pelaajia. Äkkiseltään en muista edes ei-italialista ykköskapteenia. Muutenkin, Danilo on mielestäni ainoa näistä herroista, joka ansaitsee paikkansa kapteenistossa, joskaan en ole vielä aivan vakuuttunut siitä, onko hänen paikkansa kuitenkaan Juventuksen varsinaisena kapteenina. Kapteeniston nimilista kertoo ehkä jotain joukkueen pelaajiston johtajavajeesta ja siitä millaisia persoonia kokoonpano on täynnä. Noh, annetaan tekojen puhua puolestaan. Danilo on kuitenkin osoittanut viime kausilla oikeaa asennetta sekä kentällä, että sen ulkopuolella.
ODOTUKSETTämä kausi tulee mitä todennäköisimmin olemaan valitettavan lähellä viime kautta, tosin kentän ulkopuolisten tapahtumien luulisi olevan hieman rauhallisempia. Ainahan voi toivoa, että Max kaivaa pelikirjansa välistä jonkin sinne piilotetun Harlekiini-romaanin ja yllättää kannattajat seksiä tihkuvalla pallonhallintafutiksella. Mikään indikaattori ei tosin puhu sen puolesta. Eiköhän tämäkin kausi mennä kyynisellä tulosfutiksella.
Juventuksen pitäisi pelaajamateriaalinsa puolesta taistella mestaruudesta. Allegrin ajan peliesitykset eivät kuitenkaan puhu sen puolesta, vaan ne kertovat Juventuksen löytyvän kauden päätteeksi sijoilta 2-4. En haluaisi kuitenkaan olla liian pessimistinen ja toivon todella, että Allegri löytää hyökkäyspeliin jonkun uuden vaihteen ja kausi päättyy scudettoon. Hyvä preseason antaa tähän ajatukseen toivoa taakseen ja onnistunut alkukausi voisi saada joukkueen itseluottamuksen viime kautta paremmalle tolalle. Juven alkukauden ohjelma on joukkueelle suotuisa, sillä kuudessa ensimmäisessä pelissä kohdataan vain yksi eurosijoista taisteleva joukkue.
Ensimmäiset kuusi ottelua:
20.8. Udinese – Juventus
27.8. Juventus – Bologna
3.9. Empoli – Juventus
16.9. Juventus – Lazio
24.9. Sassuolo – Juventus
27.9. Juventus – Lecce
Viime kauden loukkaantumissuman johdosta moni nuori pelaaja sai hyvin vastuuta ja nuorten esiinmarssi on Juventuksen lähitulevaisuudelle erittäin tärkeää. Toivotaan, että tälläkin kaudella kentällä on tilaa Mirettille, Fagiolille, Iling Juniorille, Gattille ja heidän lisäkseen myös Kaio Jorgelle, Yildizille, Nicolussille ja Huijsenille.
Seuraavaa projektia ajatellen pelottavinta on pelaajien tason lasku. Yksikään pelaaja ei ole saanut itsestään parasta irti Allegrin alaisuudessa. Yhdenkään pelaajan esitykset eivät ole parantuneet edellisen kahden kauden aikana verrattuna sitä edeltävään aikaan (pl. ehkä Adrien Rabiot, mutta hänkin on pelannut keskimääräisesti korkeammalla tasolla esim. Ranskan maajoukkueessa, kuin Juventuksessa), mutta sen sijaan todella monen pelaajan taso on laskenut. Ikävimpinä esimerkkeinä tästä voidaan nostaa Manuel Locatelli ja Dusan Vlahovic, joiden pitäisi ikänsä puolesta vasta lähestyä huippuvuosiaan regression sijaan. Jotta Juventus voisi taistella mestaruudesta, pitää huippupelaajien suorittaa omalla tasollaan.
JÄLKIPUHEJuventuksen seurajohdon on kuitenkin katsottava tätä kautta pidemmälle. Mitä Juventus haluaa olla? Ja miten päästään takaisin kiinni mestaruuksiin? Juventuksen pelaajapolitiikassa ja seuratoiminnassa on ollut muutaman edelliskauden ajan kannattajallekin näkyvää sisäistä ristiriitaa. Halutaanko nauttia
Pepsiä vai
Fernet Brancaa?
Juventus on yrittänyt samaan aikaan profiloitua kolajuomaksi ja katkeroksi. Toisaalta otteluista yritetään tehdä amerikkalaistyylisiä viihdetapahtumia, joissa DJ soittaa populäärimusiikkia ja turisti viihtyy. Toisaalta taas luotetaan Allegrin jalkapalloon, jossa tulos on kaikki kaikessa eikä pelin esteettisillä arvoilla ole sijaa. Juventuksen lipunmyynti ei ole vieläkään palautunut koronaa edeltävälle tasolle ja jos kotiotteluihin halutaan muitakin, kuin turisteja, on myös peliesitysten oltava kiinnostavia. Jos ”tuotteen” sisältö, eli jalkapallo ei ole viihdyttävää, niin on lopulta varsin toissijaista, ovatko sen ympärillä olevat asiat kultaa ja kimalletta.
Tällä kaudella joukkue on uudistunut maltillisesti ja suuret pepsihankinnat loistavat toistaiseksi poissaolollaan. Ehkä tämä onkin tällaiselle ”vakauttamisvaiheelle” toimiva linja ja toivoisin sen jatkuvan ainakin tämän – ja kenties myös ensi kauden – ajan. Rakennetaan maltilla ja annetaan nuorille vastuuta sen sijaan, että ostetaan tai lainataan paniikkinappi pohjassa hasbeen-maailmantähtiä valtavine palkkoineen. Agnellin lähdön myötä kuopattiin myös superliiga-haaveet ainakin hetkeksi.
Allegrin sopimus katsottaneen loppuun. Sen jälkeen annetaan projekti jollekin toiselle. Siihen mennessä toteutetaan toivottavasti maltillisempaa pelaajien hankintapolitiikkaa ja käännetään pelaajien kehityskäyrä ylöspäin. Pepsihankinnoilla on tietysti mahdollista tehdä kovaa tulosta ja voittaa myös eurooppalaisia pystejä. Pepsihankinnoilla on kuitenkin epäonnistuessaan usein turhan suuri hintalappu ja pakonomaiset superseura-statuksen pelaajahankinnat ajavat epävakaassa tilassa olevan seuran pian seuraavaan talousrikostutkintaan.
Nyt ei kannata sekoittaa sitä pepsiä fernetiin. Maistuvat yhdessä pirun pahalta.
...Ja niin, kuten aina, loppuun asti.
