AAAARNE SLOT NA-NAA-NAA-NA-NAA, laulettiin 19.5.2024 Wolfes -kotiottelun jälkeisessä Kloppin läksiäisseremoniassa. Näin huudattamalla Jurgen siirsi katseen tulevaan ja laittoi stadionin laulamaan uuden valmentajan nimeä. Tavaramerkkituuletukseen hän otti mukaan aluksi koko poistuvan staffin.
Klopp "the normal One", teki seuralleen viimeisen palveluksen ja tasoitti Aarnen tietä. Niin Kloppomainen teko siirtää huomio itsestä myös muihin. Tiimipeluri, sitä hän on.
Muutama sana Kloppin ajasta. Klopp aloitti vuonna 2015 työnsä ja hyvin niihin aikoihin oma fanitukseni seuraan syttyi uudelle liekille. 2010-luvun alkuvuodet menivät pieniä lapsia kasvattaessa ja muita asioita kuin jalkapalloa miettiessä.
Kloppin aikakaudella kasvoin itse nuoresta isästä keski-ikään. Liverpool ja Kloppin pelitapa, total fussball, kulki siinä rinnalla ja rakastuin uudelleen joukkueeseen.
Jurgen teki Liverpoolista uudelleen eurooppalaisen terävimmän kärjen suurseuran. Ja toi siinä sivussa kaivattuja pokaaleja. Valioliiga voitettiin vuosien odotuksen jälkeen, ja isokorvainenkin palautettiin Merseysidelle.
Asia joka jäi tästä kaudesta mietityttämään - hieman suuremmilla resursseilla, olisiko niitä pyttyjä tullut vielä lisää? Tarjosivatko omistajat Kloppille riittävän tuen, vai jäikö jotain piippuun? Muistelen niitä hetkiä kun alakerran paikkaajiksi roudattin Özan Kabakeja ja Ben Daviseja.
Kloppin ja Liverpoolin katkera kohtalo oli 2015-2024 se että tähän aikakauteen sijoittuu Guardiolan Cityn dynastia. "Normaaleja" seuroja vastaan pelatessa, Pool olisi ottanut muutaman mestaruuden lisää. On sairasta että Liverpool hävisi mestaruuksia 100 pistettä lähentelevillä suorituksilla. Cityn fairplay tutkintojen tulokset saattavat tietysti vielä asioita muuttaa, mutta en pidätä henkeäni odotellessani tätä.
Jürgen Klopp on huikea valmentaja ja johtaja joka sai minut uudelleen ihastumaan pitkään kannattamaani seuraan!
KIITOS KLOPPO YHTEISISTÄ VUOSISTA!
En ollut aikoinaan yhtään innoissaan Kloppin tulosta. Aggressiivisesti tuomareille harvasen hetki irvistelevä kiusaaja oli kuva, minkä minä youtubesta jostain syystä sain ja olin pettynyt, varma floppi ajattelin.
Kuinka väärässä olinkaan.
Itsellä oli mahdollisuus alkaa kannattaa ketä tahansa - isä ei pakottanut 80-luvulla. Itse sain kipinän jalkapalloon katsellessa Italia '90 kisoja eurosportilta, todenäköisesti enimmäkseen uusintoina pävisin ja jossain kohtaa kisoja totesin isälle, että tahtoisin pelata futista. Isä katsoi puhelinluettelosta numeron, soitti ja seuraavalla viikolla minä pelasin jalkapalloa. Kesän jälkeen telkkarista ei löytynyt muuta jalkapalloa kuin lauantaisin kello 17:00 ihmeellistä englantilaista jalkapalloa.
En edes tiedä miksi valitsin Liverpoolin. Ensin seurasin vain sarjaa, katsoin otteluita tv:stä lauantaisin ja katselin tuloksia teksti-tv:stä. Vähitellen alkoi muodostumaan joukkueita joista tykkäsin enemmän kun muista. Mm. ihan ensimmäisellä Valioliiga kaudella laitoin viikkorahoista muistaakseni 10 markkaa Blackburnin mestaruudelle - olivat kaiketi tehneet vaikutuksen edelliskaudella. Lopulta jäljellen jäi Liverpool - en enää muista miksi.
Muistan, kuinka jo nuorena poikana löin harmittomia muutaman markan vetoja tulosvetoon ja pitkävetoyhdistelmiin. Mieleen on jäänyt 4-0 tulos Newcastlea vastaan - oli rutiinina mennä aamulla tarkastamaan teksti-tv:stä ensin NHL tulokset (235) ja sen jälkeen kaikki jalkapallotulokset. Muistan edelleen elävästi, kuinka ruudulle lävähtänyt 4-0 Liverpoolin voitto tieto sai silmäni suurenemaan - hetkinen, enkö juuri eilen laittanut...?!? Kyllä! Voitto! Varmaan jollain neljän kertoimella.
90-luvun puolesta välistä se olikin sitten tuskaa. Juniorijoukkueessa sain vaan nauruja, "miksi kannatat paskaa Liverpoolia? Eihän ne edes voita mitään." Hyypiä toi toivoa, olin ylpeä suomalainen JA Liverpool-fani. Litmanen - voiko tämä edes olla totta?? No, se vanheni hyvin... Istanbul 2005, edelleen henkilökohtaisesti upein jalkapallohetki, minkä olen livenä todistanut - toki vain tv:n välityksellä - onnekseni parhaan ystäväni kanssa.
Sitten - taas - vaellettiin jossain toiveikkuuden ja unelmien välimaastossa. Joka syksyisestä "tämä kausi on meidän kausi" ja keväisestä "no, ensi kaudella sitten" -mantrasta tuli vitsi jopa kyynisimpien Liverpool-fanien keskuudessa.
Klopp on seuran historiassa ansaitusti yksi suurista nimistä Shankleyn ja Paisleyn rinnalla - keskustelussa kuka näistä kolmesta on tärkein riippuu täysin näkökulmasta. Ei ehkä eniten pokaaleja - mutta loi Liverpoolin suuruuden uudelleen pitkäjänteisellä työllä ja omalla persoonallaan.
Kiitos Klopp.
