Joku siitä aiemmin puhui, mutta varmasti iso juttu on just se, että jos ruotsalaisseurat pyörittää jopa kymmenien miljoonien liikevaihtoja niin silloin vaan myyjän neuvotteluasema on ihan erilainen. Kyllä Ruotsista kohtalaisen paljon on melko turisteja lähtenyt ulkomaille, ja noista nuorista pelaajista melko refleksinomaisesti se 1 - 2 miljoonaa yleensä maksetaan.
Onhan Ruotsista lähtenyt turistejakin (ei kai mikään maa tuota pelkästään hittejä), mutta myös lukuisia koviksi pelaajiksi kehittyneitä, joka antaa aihetta uskoa scouttien positiivisa havaintoja ja järjestelmän tuottavan aidosti potentiaalisia pelaajia, joista kannattaa maksaa. Esimerkinomaisesti asiaa voi hahmottaa vertaamalla mitä tapahtuisi jos Allsvenskanissa tai Superettanissa breikkaa joku teinihyökkääjä isosti. Vertailu tehdään Alexander Isakiin tai Viktor Gyökeresiin siinä missä poikkeuksellinen suomalainen teinihyökkääjä vertautuu Joel Pohjanpaloon. Siinä on jo aika iso ero mielletyn upsiden osalta.
