Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #269 : 24.09.2023 klo 11:34:41 |
|
FC Inter - KuPS 0-1 23.9.2023, Veikkausliiga
Inter 5-3-2
Stavitski 24 - Smith 9
Kouame 28 - Ampofo 17 - Järvinen 19
Legbo 6 - Niska 2 - Almen 4 - Hämäläinen 3 - Purosalo 30
Huuhtanen 13
KuPS 4-2-3-1
Bispo 19
Eliton Junior 10 - Heinonen 17 - Jervis 44
Oksanen 13 - Popovitch 14
Antwi 25 - Shichenje 3 - Cisse 15 - Hämäläinen 33
Kreidl 1
Arvoin, että menenkö katsomaan päivää aiemmin Helmareita vai tätä peliä. En katunut valintaani, koska viihdyin. Vieraista kiinnostivat etukäteen erityisesti kenialaistoppari Shichenje, Yengi ja Huuhkajat-legenda Tuomisen nykyvire, mutta valitettavasti kaksi viimeksi mainittua olivat penkillä alkuun. Kotijoukkueesta odotin innolla Stavitskin nopeuden näkemistä ensi kertaa läheltä. Sen kummempaa etukäteisscouttausta en kummastakaan laumasta tehnyt, joten aiempien matsien tapahtumat ja pelitavat olivat minulta pimennossa. Annoin tämän pelin näyttää omassa kuplassaan sen, mitä sillä oli näytettävänään.
Kotijoukkueen lämmittelyssä vaihtomies Forsell jakoi puolesta kentästä pystypalloja, jotka neljän puolustuslinja pudotti päällään ylemmille keskikentille. Järvinen ja Kouame levittivät sitten laitoihin tai laukoivat itse. Puolustuslinjan kanssa samanväristä liiviä piti ankkuri Ampofo puolustaen ikään kuin 10-aluetta, joten tuo oli ihan hauska 5v5-lämmittelyharjoite, jollaiseen en ennen ollut törmännyt. Vieraat olivat kauempana minusta, mutta parivaljakoittain muut pelaajat pussittivat boksista Antwin ja Hämäläisen keskityksiä. Nämä saivat seinäsyötöt välikaistoilta Elitonilta ja Oksaselta/Heinoselta ja toimittivat sitten laitakaistoilta namia boksiin. Jervisin tarkkuus ei hääviä ollut 2v0-tilanteissa, vaan hän suti keskityksiä ohi maalin. Liekö sitten pelkkä t-paita koleassa syysviimassa kangistanut häntä. Vaikka lämpomittari näytti +15, tarvitsen itsekin vastaisuudessa syystakin alle vielä lämpimämmän villapaidan kuin pelkän ohuen neuleen, sillä toisella jaksolla lievästi hytisin, mitä pidemmälle peli eteni. Avausjaksolla nautittu kylmä pepsi ei tietystikään edesauttanut lämpimänä pysymistä.
Yleisöä oli 2567 silmäparia mukaan lukien juoksijalegenda Ari Suhonen, joka mutusti jotain suuhunsa pari riviä alapuolellani. Lappalais-Sara ei ollut messissä valitettavasti. 20 taalalla paikallista valuuttaa sai rahoille kuitenkin kieltämättä vastinetta. Interin tietokonemiehen pyörintä läppäri kädessä loppuvihellyksen jälkeen nurmella kruunasi kokonaisuuden. Kuvaruudussa oli pysäytyskuva lisäajan rankkaritilanteesta ja se repeilytti näin neutraalina katsojana toden teolla. Sama mies oli potkaista pelipallon päin Viljasta vaihtokoppien edestä, mutta tämän reaktiot olivat kunnossa ja hän ehti kopata korkeassa kaaressa tulleen potkun käsiinsä. Toki tietokonemies nosti kätensä pystyyn saman tien tuon jälkeen. En ennen peliä muuten betsannut mitään, vaan vasta livestä toisen jakson alussa vieraita kertoimella 2.80, kun jo avausjakson lopussa paine alkoi kasaantua Interin päätyyn. Uskomattomien vaiheiden jälkeen tuo betsi tuli lopulta taskuun. Kiitos siitä, Herra Kreidl.
Toisen puoliajan vaihdot eivät ryhmityksiä muuttaneet. Vain pelaajat vaihtuivat. Vaihtojen jälkeen lopulta ryhmitykset kutakuinkin olivat:
Forsell - Diallo
Ampofo - Nurmi - Järvinen
Hyvärinen - Niska - Almen - Hämäläinen - Tamminen
Yengi
Vidjeskog - Dahlström - Tuominen
Oksanen - Popovitch
Antwi - Shichenje - Cisse - Saarinen
Inter pallollisena vs. KuPS pallottomana
Interin hyökkäysmuoto oli pelin alussa 3-1-4-2. KuPS vastasi siihen 4-2-3-1 muodolla. Bispo prässäsi keskitoppari Almenia, Jervis Niskaa ja Eliton Hämäläistä. Heinonen merkkasi ankkuri Ampofon. Oksanen-Popovitch peilasi kasipaikkojen Järvisen ja Kouamen. Hämäläinen kontrolloi leveydessä Legboa, mutta Antwi jätti Purosalon auki toiselle sivurajalle varsinkin maalipotkutilanteissa luoden toppariparin kanssa 3v2-ylivoiman Interin juoksuvoimaista kärkiparia vastaan. Tarkennettuna vielä Smithiä vastaan haluttiin 2v1-ylivoima Antwin ja Shichenjen toimesta ja Cisse oli enemmän 1v1-tilanteessa Stavitskia vastaan. Matsin alussa KuPSin yläkerran roolitus oli vielä muuten sellainen, että Eliton pysyi Purosalossa, Bispo Hämäläisessä ja Jervis Almenissa, jolloin Niska oli vapaa pelaaja sivurajalla, mutta kun tämän kautta Inter sai pelin auki pari kertaa hyvin siten, että Almen vain kierrätti ohi Jervisin, jonka jälkeen kaista edetä oli auki, KuPS muutti sitten lennosta vastuut tosiaan siten, että Jervis siirtyi valmiiksi kiinni Niskaan, Bispo Almeniin ja Eliton Hämäläiseen. Inter kuitenkin osasi löytää Purosalon sitten vuorostaan vapaana oikealta sivurajalta. Huuhtanen antoi pari tarkkaa puolipitkää avausta Purosalolle ilmassa ja tämä jatkoi ykkösellä välikaistalle Järviselle, joka oli auki, kun Oksanen oli irronnut hänestä kohti Purosaloa myöhässä eikä syöttövarjoon jättäminen onnistunut. Järvisen tempokuljetukset tikkaavin askelin oikeaa välikaistaa pitkin tyssäsivät kuitenkin keskiviivalla lopulta tai sitten hän haki nopealla pystysyötöllä selustasta kärkiparia tuloksetta. Noina hetkinä KuPSin prässi vaikutti kuitenkin haavoittuvaiselta, mutta toisteisesti Inter ei kuitenkaan pelaamalla sen ohi päässyt.
Inter käytti myös 3-4-1-2 variaatiota pelinavaamisessa. Järvinen putosi silloin selkeästi toiseksi pohjapelaajaksi houkutellen Oksasta ylemmäs. Heinonen pysyi yhä Ampofossa, joka siirtyi hieman kohti vasenta laitaa. Kouame puolestaan irtosi Popovitchin pihdeistä Interin kärkiparin alapuolelle tyhjään tilaan KuPSin pohjaparin taakse. Oletin, että ideana oli tarjota pudotusvaihtoehto kärkiparille, kun Inter tuppasi ohittamaan KuPSin ylimmät prässilinjat ilmassa eikä niinkään lyhytsyöttöpelillä, koska kk-kolmikko oli tiukasti merkattuina. Tavallaan Kouamen nosto ylemmäs mahdollisti Interin toppareille sen, että näiden ei aina tarvinnut pelata koko vastustajan muodon yli selustaan juoksupalloa, vaan välillä riitti kahden ylimmän linjan ohitus ja pystypallon pelaaminen KuPSin puolustuslinjan etupuolelle, mutta vieraiden alakerta kyllä selvitti nekin tilanteet hyvällä varmuudella estäen pudotusaikeet kaksinkamppailuvoitoilla eikä Kouamea toisaalta löydetty suoraan tyhjästä tilasta murtavilla syötöillä maitsekaan.
Interin hyökkääminen oli vieraiden korkeahkoa prässiä vastaan tosiaan suoraviivaista. Topparit viljelivät juoksupalloja Smithille ja Stavitskille, mutta 2v3-alivoimaisina oikeastaan yhtäkään kertaa he eivät olleet edes lähellä karata läpiajoon. Roiskaisut johtivat siihen, että KuPS voitti nopeasti pallon takaisin ja pääsi jatkamaan pallonhallintapeliään. Antwi, Shichenje ja Cisse ansaitsevat kehut selustan puolustamisesta puolustuslinjan oltua todella korkealla. Maailmanluokan suorittamista. Edes se ei auttanut, kun välillä Smithkin vaihtoi vasemmaksi kärjeksi päästäkseen 1v1-asemaan Cissea vastaan. Tämä ei ollut ensimmäisiltä askeliltaan niin vikkelä kuin hujoppimaisempi Shichenje, mutta fysiikka riitti ottamaan tilan ja ajan pois sekä Stavitskilta että Smithiltä iholta puolustamalla. Hallintaprosentit olivat lopulta 46-54%.
Interin pidemmät hyökkäykset olivat niin harvassa eritoten avausjaksolla, että muodon sisästä välikaistapelaajien löytämisiä ei juuri näkynyt 3-1-4-2:lla hyökätessä. Kertaalleen Järvinen löytyi toki vasemmasta ylätaskusta ja hän pyörähti näppärästi kahden pelaajan välistä vetopaikkaan. Kouamen tatsit olivat pari kertaa puolestaan niin louhikkoisia, että tokkopa tälle edes kannatti yrittää pelata kahden alimman linjan väliin. 55. minuutilta jäi mieleen ainoana kertana se, kun 3-4-1-2 pudotusvariaatio tuotti puolestaan osin tulosta. Huuhtanen taisi avata pitkällä ja kakkospallo putosi kärkien alapuolella olleelle Kouamelle. Hämäläinen oli tiivistänyt perässä kohti toppareita ottamaan osin vastuuta vaihteeksi Popovitchista irronneesta norsunluurannikkolaisesta. Silloin Legbo jäi auki leveyteen. Kouame levitti tälle syötön ihan kuten alkulämmittelyssä eikä Hämäläinen saanut sitä poikki. Legbo pääsi ajamaan boksiin vapaasti, kun patukkamainen Hämäläinen oli niin kapealla, mutta Kreidl torjui pienestä kulmasta suoraan häntä kohti suuntautuneen laukauksen helposti.
Vasempana kärkenä Stavitski tykkäsi täyttää vasenta ylätaskua sekä tukea välillä myös Legboa laitakaistalla eritoten silloin, kun käytössä oli 3-4-1-2 variaatio. Toista rankkariakin edelsi samainen variaatio, kun Nurmen tultua ankkuriksi Ampofo omaksui Kouamen roolin kärkien alapuolella. Pallo kierrätettiin kuitenkin Legbolle, joka jatkoi sen ylätaskuun Stavitskille. Tämä jopa triplattiin, mutta ahtaan tilan ajo väkevästi boksiin palkittiin, kun pallo tuli mukaan kimmokkeen kautta ja Cisse lakaisi hölmösti jalat alta päätyrajalla.
Ensimmäisen rankkarinsa Inter rakenteli puolestaan 3-1-4-2:lla. Kouame tyhjensi pystyjuoksullaan vasemman välikaistan. Legbo leikkasi sinne leveydestä ohi Hämäläisen. Stavitski putosi tukemaan ja sai pallon. Legbo jatkoi matkaansa toiseksi kärjeksi samalla, kun Stavitski rotatoi itsensä kasipaikalle ja Kouame jatkoi täyttämään Legbon jättämän tilan laidalla. Hienoa kolmen pelaajan yhteistyötä ja paikkojen vaihtoa rakenteen rikkoutumatta. Stavitski pallon saatuaan yhtä lailla lähti päättäväisesti kuskaamaan boksiin. Koska Timo liikkui irti toppareista, Cisse ei ehtinyt valmiiksi iholle toisin kuin pystyjuoksutilanteissa ja joutui täten rikkomaan jäätyään jälkeen. Stavitskin ensimmäiset kosketukset tyhjään tilaan olivat eliittiä jo aivan pelin alussa eikä tuokaan tilanne ollut poikkeus. En ollut tiennytkään, että hän on noin tajuttoman hyvä futari myös ahtaassa tilassa vastustajan muodon sisässä. Vaihtopelaaja Diallon operointi kookkaana kohdepelaajana oli sekin positiivinen yllätys, koska kun hänet löydettiin maitse, hän piti todella helposti esim. Cissen selkäpuolellaan ja jatkoi pallon useimmiten omille, kunhan syöttö ei vain ollut huolimaton. Hän oli ketterä kääntymään kokoisekseen ja varmaankin hyödyllinen peleissä, joissa Inter hallitsee/on hallinnut nahkakuulaa. Forsell puolestaan hääräsi melko vapaasti kaikkialla eikä lukkiutunut vasempaan ylätaskuun. Muutaman hyvän kombinaation hän pelasi Legbon tai kk-pelaajan kanssa syöttäen ja liikkuen perään tyhjentyneeseen tilaan, mutta viimeiset valinnat kasvot kohti maalia eivät olleet priimaa.
Mitä tulee leveyden käyttöön, Stavitski tosiaan liikkui tukemaan paljon Legboa, mutta KuPS puolusti leveyttä hyvin estäen keskityspaikat jopa lukumääräisellä ylivoimalla aika ajoin. Toisella jaksolla Tammiselle Inter sai kierrätettyä pallon pari kertaa oikealle laitakaistalle, mutta tämä ei saanut tassuaan kunnolla auki Antwia tai alas valunutta laituria vastaan. Purosalon kautta Inter ei luonut ylöspäin oikeastaan yhtään mitään vastustajan kenttäpuoliskolla.
KuPSilla oli joitain aihioita positiivisissa tilanteenvaihdoissaan, mutta syvemmältä lähteneissä vastaiskuissa Bispo usein ennätti paitsioon, kun vieraat yrittivät nopeasti haavoittaa organisoimatonta vastustajaa. Heinonen löytyi pari kertaa puolustuslinjan edestä ja hän sieti kohtalaisesti vastaprässiä mm. Ampofolta, muttei kyennyt sen enempää luomaan mitään vaaraa vastaiskuissa. Huuhtanen myös tukki selustassa ollutta tilaa vastaantuloillaan. Kertaalleen Jervis puolestaan haki pistosyötöllä Elitonia, mutta Hämäläinen/Almen oli välissä.
Niinpä varmaankin parhaat paikat tilanteenvaihdoista tulivat silloin, kun Inter menetti tai jopa lahjoitti pallon omalla puoliskollaan. Muun muassa Legbo kuljetti kerran avausjaksolla suoraan T. Hämäläisen jalkaan ja käännöstä tämä löysi boksin reunalta Heinosen, joka pyssytti yli. Voittomaalia puolestaan edelsi Nurmen menetys, mutta on kehuttava myös vieraiden vastaprässiä. 3-4 pelaajaa sulki samanaikaisesti syöttösuunnat eikä Noah päässyt pallosta eroon ajoissa. Interin viiden linja ehti kyllä vielä organisoitua pelin alle, mutta Tamminen päätti pelata käsipalloa wingbackina eikä Vidjeskog hassannut rankkaria, vaan toi vetoni kotiin. Summa summarum, varsinkin syvältä lähteneet vastaiskut Inter hidasti ja puolusti ihan jees eikä KuPS päässyt haavoittamaan wingbackien takana olleita tiloja, kun isäntien topparikolmikko oli rautaa noissa hetkissä.
KuPS pallollisena vs. Inter pallottomana
KuPS avasi alhaalta perus 2-4-1-3 muodolla. Inter prässäsi korkealta numerotermein ilmaistuna ehkä lähimmin 4-1-3-2:lla. Kotijoukkue halusi alas standardinomaisen yhden miehen ylivoiman (5v4) vieraiden ylänelikkoa vastaan. Se toteutui siten, että Ampofo ankkurina merkkasi tietysti kymppipaikan Heinosen, Niska levitti kiinni Jervisiin, Purosalo Elitoniin ja Almen-Hämäläinen kaksikon vastuulla oli Bispo. Legbo oli osana keskikentän linjaa prässäten Hämäläistä, kun keskustassa Kouame ja Järvinen peilasivat KuPSin pohjaparin. Kärkipari hoiti topparit, jolloin vapaaksi pelaajaksi jäi järjestäen vasen pakki Antwi. Toki Interin oikea kärki Smith ravasi kahden tulen välissä Shichenjesta Antwiin. Muutamia kertoja hän myös jätti molemmat vapaiksi ja pudotti kiinni toiseen pohjapelaajista, jolloin Shichenjen syöttösuunta keskikentän pohjalle oli ummessa ja Interin oikea laitakeskikenttä sitten irtosi kiinni Antwiin, kun kenialaistoppari kierrätti pelivälineen tälle. Interin korkean prässivariaation KuPS purki kuitenkin varsinkin toisella jaksolla aika hyvin pelkästään siten, että Kreidl poimi chipeillään Antwin sivurajalta ja sitä kautta vieraat pääsivät etenemään puoleen kenttään vapaan pelaajansa kautta.
Rakenteluvaiheeseen päästyään KuPS pysyi todella pitkän aikaa yhä 2-4-1-3 muodossaan puolen kentän hyökkäyksissä eikä suinkaan esim. toinen laitapakki automaattisesti noussut heti viimeiseen linjaan luomaan tasavoimaa. Se yllätti jokseenkin. Antwi ja Hämäläinen olivat monesti vain alataskuissa rakentaen peliä keskimmäisestä tasosta pohjaparin tasolla. Ehkä KuPS sitten haki 4v3-ylivoimaa Interin keskikentän linjaa vastaan ja halusi hyödyntää alataskuissa olleita tiloja tietäen sen, että kolmen miehen kk-linjan ei ole helppo ehtiä ravaamaan sivuttain ajoittain peittämään mahdollisia murtavia syöttöjä/keskityksiä noilta alueilta. Interhän nimittäin puolusti siis syvällä 5-3-2 muodossa, kun Legbo valui viimeiseen linjaan wingbackiksi siirtäen Niskan vasemmaksi sivutoppariksi. Interin kärkiparin työnjako oli aika selkeä eli he näännyttivät itseään prässäämällä vieraiden toppareita ja pohjaparia. Tavallaan Smithin ja Stavitskin tehtävä oli vain mahdollisimman paljon estää KuPSin pelinkulkeminen Oksasen ja Popovitchin kautta siten, että toppareita prässäämällä he jättivät samalla KuPSin pohjaparin syöttövarjoihin. Mielestäni he tekivät melko hyvää työtä ja saivat ohjattua vieraiden vyöryn laita-alueille. Tai sitten murtavat syötöt muodon sisään olivat niin hankalia ahdistettuna, että ne päätyivät sinipaidoille. Leveydessä Legbo kontrolloi melko hyvin puolestaan Jervista saaden tarvittaessa tukea Niskalta eikä toisellakaan laidalla Purosalo juurikaan ollut pulassa Elitonia vastaan.
Toki KuPSilta nähtiin myös hyökkäyskolmanneksella 2-3-5 ja 2-2-6 hyökkäysmuotojakin. Hämäläinen ei oikeastaan pahemmin noussut keskimmäisestä tasosta syvemmälle, mutta Antwi tai toinen pohjapelaajista vuorollaan käväisi esim. 10-alueella kahden alimman linjan välissä. Antwi myös piti välillä leveyttä, jolloin Eliton kavensi vasemmalle välikaistalle. Bispo pysyi aika sitkeästi keskellä, Heinonen oikealla välikaistalla ja Jervis oikealla laidalla. Toki joitain kertoja Jerviskin kavensi entistä lähemmäs muita välikaistalle, Heinonen siirtyi tieltä pois Bispon alapuolelle ja kun vielä vaikkapa Antwi/Oksanen oli linjojen väleissä, KuPSiltakin nähtiin viime vuosina taas muotiin palannutta epätasaista kaistojen täyttöä ja tiettyjen kaistojen ylimiehittämistä. Noina hetkinä sillä saattoi olla 4-5 pelaajaa välikaistojen väliselle alueelle ahtautuneena.
Interin muodon sisään oli hankala päästä ja siitäkin syystä tosiaan ymmärsin hyvin, miksi KuPSilla oli toisinaan kuutisenkin pelaajaa viimeisessä linjassa aiheuttamassa sekasortoa. Neljän pelaajan puolustusvalmiuden piti olla ihan riittävä, vaikka Smith ja Stavitski nopeita poikia ovatkin. Interin blokkipuolustaminen ei ollut passiivista makaamista, vaan aggressiivista eteenpäin puolustamista, kun pallo kierrätettiin kunkin pelaajan alueelle. Legbo tosiaan vakuutti minut Jervisiä vastaan ja otti tältä tilan aika hyvin välittömästi pois, kun Jakelle pallo kierrätettiin oikeaan laitaan. Noina hetkinä olisin ehkä kaivannut Heinoselta välikaistalta repiviä pystyjuoksuja Legbon jättämään tilaan, mutta niitä ei ihan hirveästi näkynyt ja Jervisin vastustajan muodon venyttäminen laitakaistalla meni vähän hukkaan. Laitakeskikentät Kouame ja Järvinen puolestaan puolustivat sähäkästi eteenpäin, jos KuPS löysi pohjaparinsa Interin kahden ylimmän prässilinjan välistä Smithin ja Stavitskin takaa. Popovitch ja Oksanen eivät täten päässeet pohtimaan ikuisuutta murtavan syötön antoa, vaan pallopaine oli kunnossa ja heidänkin piti päästä pelivälineestä vikkelästi eroon ennen mahdollista menetystä, jolloin syötöt suuntautuivat lähinnä sivuttain.
Ehkä ainoa häiritsevä asia oli se, että ankkuri Ampofo ryntäsi pari kertaa aika kauaskin toppareiden edestä eteenpäin puolustettuaan, mutta noina hetkinä Bispo/Heinonen ei älynnyt pudota/liikkua tyhjentyneeseen tilaan saatika KuPSin alakuusikko heitä poimimaan, joten pallollisessa vaiheessa Honkavaaralla on yhä työstettävää. Kun avausjaksolla KuPS hyökkäsi päätyyn, jota olin lähempänä, positiivisesti puolestaan mieleeni jäi vielä se, että Niskan eteenpäin puolustaminen välikaistaa pitkin vakuutti.Hän luki hyvin pari puhkovaa syöttöyritystä ja irtosi ajoissa vastaan katkoen ne vastustajan etupuolelta. Summa summarum, isännät puolustivat avausjaksolla hyvin syvällä, vaikka KuPS keskeltä murtautumista parantaakseen toikin välillä kuusikin pelaajaa viimeiseen linjaan ja ylimiehitti välikaistojen välistä aluetta. Antwin modernille laitapakille tyypilliset sisäkaistajuoksut saivat minulta siis hyväksynnän, koska tasapainoa ja puolustusvalmiutta ne eivät vaarantaneet.
Toisella puoliajalla tapahtumat olivat minusta kauempana, joten niiden kommentointi on aina hivenen hankalampaa, mutten kyllä edelleenkään havainnut hirveästi onnistuneita etenemisiä kahden alimman linjan väliin, vaan kombinaatiot tyssäsivät viimeistään kuudentoista alueen reunalle. Vaikka Smith ja Stavitski jaksoivat minusta ihan hyvin raataa pallottomana blokissa toisellakin jaksolla estäen pohjaparille pelaamista, ei heidän vaihtamisensa lopulta tuoreisiin jalkoihin Dialloon ja Forselliin varmastikaan huono juttu ollut. Niinpä KuPSin hyökkääminen puuroutui jossain määrin alataskuista keskitysten heittämiseksi boksiin. Toppareista Shichenjen pehmeä pallokosketus, kyky yhden kosketuksen peliä nopeuttaviin syöttövalintoihin ja syöttöjen sopiva painavuus maata pitkin pelatessa jäivät avausjaksolla toki hyvinä asioina läheltä tarkkailtaessa mieleen, mutta hänenkin puhkovat syöttöyrityksensä muodon sisään katkesivat lähes järjestäen Interin tiiviisiin kahteen alimpaan linjaan. Vaihtomies Yengikään ei helpotusta tai parannusta tuonut keskeltä murtautumiseen, vaan oli aika toimeton viimeisessä linjassa päivystäessään.
Yksi reitti Interin tiiviin blokin murtamiseen oli selustan käyttö. Ei siellä hirveästi tilaa ollut, mutta muutaman repivän pystyjuoksun Bispo kuitenkin tiskiin läväytti heti pelin alussa. Jostain syystä ne kuitenkin hiipuivat avausjakson edetessä. Odotin Jervisiltä apuja leveydestä, mutta eipä hän sieltä juuri uhannut toppareiden takana ollutta tilaa, vaan pysyi kiltisti Legbon talutusnuorassa laitakaistalla keskitystilanteiden ulkopuolella. Yllätyksellisyyden lisäämiseksi olisin toivonut häneltäkin muutamia repiviä pystyjuoksuja vaikkapa silloin, kun peliväline oli Shichenjen jalassa keskiviivalla. Eliton tai Antwikaan ei kyllä toiselta laidalta selustaa uhannut. Heinoselta muistan pelin alkupuolelta yhden pystyliikkeen, jonka Hämäläinen taisi poimia oikeasta alataskusta avoimella jalallaan ennen kuin Kouame ehti eteen. Interin alakerta klaarasi ilmassa ykköspallon, mutta kakkospallo putosi sopivasti Bispolle, joka tälläsi sen boksin reunalta päin Huuhtasta. Kenties KuPS olisi saanut aikaan enemmän vastaavaa puolittaista kaaosta, jos halukkaita pystyjuoksijoita olisi ollut vähän enemmän. Toisella jaksolla toki KuPSin laitapakit lisäsivät alataskuista murtavia syöttöjä ilmassa puolustuslinjan taakse. En tiedä, pitäisikö ne luokitella puolittaisiksi keskityksiksi. Toki 57. minuutilla Antwi selkeästi puhkoi maitse Interin alimmat linjat poimien vasemmasta alataskusta 2-4-1-3:llä hyökätessä Bispon aloitteen, mutta kuten niin monesti iltapäivän aikana, tämä ehti livahtaa paitsioon ja avustavan lippu nousi pystyyn. Aihio oli kuitenkin hyvä. Muistaakseni kun vuosi sittenkin olin katsomassa Inter-KuPS -peliä, vieraiden selustapalloissa ajoitukset eivät olleet ihan täydelliseksi hiottuja ja vähän sama vaivasi tässä matsissa.
Kuten todettua, KuPSin hyökkääminen kulki aika pitkälti alataskujen kautta. Vaikka eritoten toisella jaksolla laitapuolustajien keskitykset boksiin noilta alueilta jäivät mieleeni, olivathan ne osa pelitapaa jo avausjaksolla. Esimerkiksi Antwille pelattiin 2-3 kertaa ristipallo jalkaan ja ennen kuin Interin oikea laitakeskikenttä eli Järvinen/Kouame tilanteesta riippuen ehti kipittämään eteen, Antwi keskitti jo boksiin. Jervis liikkui kyllä noissa tilanteissa boksiin takatolpalle tuomaan boksiuhkaa Bispon ja Heinosen seuraksi, mutta Huuhtasen preesens maalin suulla vakuutti minut. Hän haki kerrassaan mainiosti keskityksiä hyppysiinsä. Yhdessä kulmapotkussa hän arvioi lentoradan hieman väärin, mutta muuten minusta hän huokui varmuutta Interin uunissa. Jos Antwin keskityksistä uupui tarkkuus, sama päti varsinkin vaihtomies Saariseen, jonka toimitukset boksiin oikeasta alataskusta menivät aika vihkoon löytämättä omia. Eikä Hämäläinenkään onnistumisia saanut sen pelin alun hyvän pystypallon jälkeen.
KuPS loi myös tavanomaisia 1v1-tilanteita laitakaistoille. Eivät ne minusta laadullisia ylivoimia olleet, koska Eliton ei vaikuttanut ylivoimaiselta Purosaloa tai Jervis Legboa vastaan. Eliton toki sai ehkä 4-5 kertaa oikean jalkansa auki Purosaloa vastaan, mutta yksikään sisäkierteisistä palloista ei löytänyt boksin keskeltä Bispoa tai takatolpalta Jervistä. Ne toki lähtivätkin niin kaukaa laitakaistalta, että Huuhtasellakin oli hyvin aikaa lukea pallon lentorata nappiin. Jervisille puolestaan saatiin luotua muutama 1v1-haastotilanne vasta avausjakson jälkimmäisellä puoliskolla, kun sitä ennen hyökkääminen kulki enimmäkseen vasemman kautta, mutta Legbo peitti aika läheltä nuo keskityspallot, joten kun nekin lähtivät kaukaa laidalta, suurta vaaraa ei syntynyt. Toisen jakson alussa tosin yksi keskityksistä putosi Purosalon päästä taka-alueelle Elitonille, jonka jatko vitosen viivalle löysi Bispon, mutta Huuhtanen otti ilmiömäisen jalkatorjunnan, vaikka paitsiossa Bispo tietysti tuolloinkin oli. Vaihtomies Tuominen takapiiskassaan puolestaan oli tuorein jaloin todella kesy ja hänen 1v1-haastonsa oikealla laitakaistalla olivat Jervistäkin heikompia päättyen umpikujaan päätyrajan tultua vastaan. Nykyvire ei siis ikävä kyllä säväyttänyt. Yksi puolustusblokin murtokeino on keskitysten viljely, joten en syytä Elitonia, Jervistä tai laitapakkeja siitä, että nämä melko ahkerasti keskittivät paikan saadessaan. Kaaostahan niistä syntyi nimittäin edes hitusen, kun kerran selustan käyttö hiipui. Mainitaan osion lopuksi vasemman laidan hyökkäämisestä vielä se, että kun Heinoselta olisin kaivannut aloitteita Legbon taakse, Oksanen keskikentän pohjalta teki sellaisia Purosalon selustaan, mutta Interin keskikenttäpelaajat seurasivat nuo juoksut kurinalaisesti eikä Antwi/Eliton lähtenyt edes poimimaan siksi hänen aloitteitaan.
Interin positiiviset tilanteenvaihdot olivat Stavitskin yksilötaidon varassa, sanotaanko vaikka näin. KuPSin tilanteesta riippuen 4-6 pelaajan puolustusvalmius Interin kärkiparia vastaan oli ihan riittävä, vaikka heti pelin alussa Shichenje joutuikin repimään Timon nurin varoituksen arvoisesti, kun tämä ihastutti heti minut ensimmäisillä tatseillaan tyhjään tilaan vastaprässiä loistavasti sietäen. Tuon tilanteen jälkeen kuitenkin Smith ja Stavitski pysyivät aika hyvin kurissa loppumatsin ajan. Oksanen hidasti muutamat transitiot hyvin avausjaksolla ohjaten mm. Legbon yli sivurajan ja blokaten myöhemmin Järvisen laukauksen suoraan juoksusta kulmapotkuksi. Toki toisella jaksolla Stavitski onnistui vielä yhden vapaapotkun kalastamaan tunnin pelin jälkeen kiemurreltuaan itsensä eteenpäin kolmen pelaajan välistä, muttei tuossakaan tilanteenvaihdossa KuPSilla todellista vaaraa ollut. Ehkä Interin toiminta pallonriistojen jälkeen oli jopa liian suoraviivaista ja sen olisi kannattanut hengähtää muutama kerta enemmän palloa pitämällä eikä ihan aina ruokkia Smithiä ja Stavitskia, vaikka varmasti pelisuunnitelmaan kuului KuPSin haavoittaminen, kun vieraat olivat osin organisoimattomina.
Erikoistilanteet
Erikoistilanteisiin en hirveästi jaksanut tällä kertaa paneutua. KuPSin kulmapotkuista tallentui aivoihin alussa nähty 2+4 variaatio. Pari pelaajaa häiritsi Interin kolmea aluepuolustajaa (Niska-Hämäläinen-Almen) vitosen alueella ja neljä muuta kohdetta olivat taaempana. Eliton ja Heinonen juonivat kulmalipulla. Vaikka Inter jätti kaksi pelaajaa ylös eli tuulennopeat hyökkääjänsä, KuPS ei siitä häkeltynyt, vaan piti alhaalla vain Oksasen ja Hämäläisen luomassa 2v2-tasavoiman. Toki sitten seuraavissa kulmissa KuPSin variaatio oli enemmän 1+3, kun Antwi oli puoliksi boksin reunalla Popovitchin kanssa, jolloin nämä olisivat ehtineet varmaan aika äkkiä boksin ulkopuolelta auttamaan Oksasta ja Hämäläistä tarvittaessa. Huuhtasen toiminta "voitettujen" kulmapotkujen jälkeen oli selkeää eli hän yritti avata nopeasti kohti kärkiparia keskiviivalle, mutta silloin oli jo liian myöhäistä ja KuPS ehti saamaan tarpeeksi miehiä pallon alle ennen kuin Huuhtanen pääsi miesmeren keskeltä avaamaan käsistään volleyn pystyyn. Tämän aktiivisuus (en tiedä, onko se oikea adjektiivi) kuitenkin toi mieleen Hradeckyn, joka yhtä lailla yrittää aina välittömästi laittaa mm. maalipotkut nopeasti peliin tai poimitun keskityksen jälkeen avata pystyyn, kun vastustaja on organisoimaton. Kirjasin tuostakin siis yhden plussan lisää Huuhtaselle, joka oli kotijoukkueen parhaimmistoa Stavitskin ja puolustuslinjan ohella. Eikä Järvisenkään ahtaan tilan ketteryys ja räjähtävyys pöllömpää ollut, vaikka viimeiset ratkaisut sitten epäonnistuivatkin turhan monesti.
KuPSin kulmapotkuista ensimmäinen nasahti vitosen viivalle, mutta J. Hämäläinen putsasi sen väkivahvasti aluetta suojaten. Bispon saksaria edelsi puolestaan lyhyt variaatio. Koska Inter vartioi KuPSin kolmea taaempaa kohdetta ja kärkkyjiä oli kaksi, boksin reunalle jäi vain yksi mies Kouame ja Legbo puolestaan esti lyhyttä variaatiota kulmalipulla. Eliton pelasi kulman lyhyenä Heinoselle, jolloin toki aluepuolustajista Niska pinkoi luomaan tasavoiman, mutta se muuttui uudelleen alivoimaksi, kun Antwi liikkui tukemaan kulmalipun parivaljakkoa. 3v2-ylivoiman turvin pallo liikutettiin hänelle ja seurauksena oli vetopaikka boksin reunalta ennen kuin Kouame ehti Popovitchin luota kutia peittämään. Se blokattiin muiden toimesta, mutta flipperipallon jälkeen lopulta sitten Bispo pääsi kokeilemaan tosiaan hulppeaa saksipotkua. Se, miten nopeasti hän sai toisen kosketuksensa lähtemään nostettuaan itse ensin ykkösellä pallon ilmaan, oli taidetta.
Interin avausjakson kulmat olivat minusta katsoen väärässä päässä, joten maalinedusasetelmaa oli vaikeampi havaita eikä sen kelaaminen nauhalta ole oleellista. Almen ja Stavitski kuitenkin keskittivät sisäänpäin tuloksetta. Toisella jaksolla Inter sai yhden kulman, jonka antoi Forsell. Variaationa oli peräti seitsemän miehen sumputtaminen vitosen alueelle. Diallo raamikkaana kärkenä meni seisomaan tylysti Kreidlin eteen estäen tätä hakemasta keskitystä, mutta Oksanen putsasi etutolpalta matalaksi jääneen pallon. KuPSilla oli toki 8v7-ylivoima, joten sen pitikin ykköspallo täten matemaattisesti voittaa. Sivu- ja suorat vapaapotkut antoi pitkälti Almen, mutta ne olivat luokattomia.
Summa summarum, Inter ja KuPS tarjosivat jälleen hienon jalkapallomittelön. Vaikka Stavitski tuhlasi kaksi pilkkua, hän hankki ne itse ja oli kentän paras pelaaja mielestäni. Talvimaajoukkue kutsuu tammikuussa. Ja jos hänet oli valittu rangaistuspotkuvastuuseen, silloin hänen pitikin ampua myös toinen pilkku, vaikka ensimmäinen epäonnistui. Todennäköisyys sille, että paras rankkarinvetäjä (oletettavasti, koska hän kerran vastuussa oli) epäonnistuisi kahdesti ei ole suuri. Yksi epäonnistuminen ei muuta isoa kuvaa eikä toinenkaan. Olen itsekin ollut rankkarivastuussa toisen lajin parissa eikä tulisi mieleenkään luovuttaa vastuuta muille, jos ja kun tiedän olevani joukkueen paras ja varmin upottamaan pelivälineen verkkoon. Turun Sanomissa Stavitski kommentoi sen suuntaisesti, että hän haluaa nykyisin ampua itse hankkimansa pilkut, jottei niistä jää jossiteltavaa, joten tuon perusteella en osaa ottaa kantaa siihen, että onko hän aina Interin ykkösoptio vai ei, mutta olin siis tyytyväinen kuitenkin siitä, ettei hän edes harkinnut vastuun sysäämistä muille.
|
