Forkan tietojen varassa kommentoiden jopa enemmän kuin kummallinen asetelma jo se, että työnantaja (hallituksen jäsen) toimii työntekijän puolustusasianajajana tapauksessa jossa uhriin on seksuaalirikoslain määritelmän mukaan kohdistettu väkivaltaa. Tuolloinhan työnantajan (seuran) virallinen lähtökanta on de facto se, että pelaaja on syytön epäiltyyn rikokseen - vastaajan puolustuksen rooli.
Puolustusasianajan uskoa ei voi määritellä sen perusteella, että hän puolustaa jotain henkilöä oikeudellisessa prosessissa.
Puolustusasianajaja edustaa syytettyä ja varmistaa, että hänen oikeuksiaan kunnioitetaan. Tämä sisältää muun muassa oikeuden saada asianmukaista neuvontaa ja puolustusta. Puolustusasianajaja auttaa myös syytettyä ymmärtämään oikeudenkäynnin eri vaiheet ja mahdollisuudet.
Jos seura on oikeasti sitä mieltä että tuossa on tapahtunut joku oikeusmurha, niin kaiken järjen mukaan tulisi tuossa seurajohdon jäävätä itsensä prosessista, keskittyä tiedottamiseen avoimesti ja tarjota pelaajalle oikeusapu, joka ei ole työnantajan edunsaaja. Nyt tuosta jää niin tunkkainen maton alle ongelmien lakaisemisen maku että aletaan olla jo ihan poikkeustasolla suomalaisessa urheilussa.
Tai vaihtoehtoisesti seura tarjoaa oikeusapua ulkomaalaisvahvistukselleen, jolle suomalainen oikeusprosessi ei välttämättä ole tuttu. Ei ole ensimmäinen kerta, kun suomalainen jalkapalloseura tarjoaa juridisia palveluitaan oman seurayhteisön jäsenelle rikosoikeudellisessa prosessissa.
Tässä casessa, jos siis siirtyy oikeusprosessina seuraavalle tasolle, tulee Reinikainen olemaan hallituksen jäsenenä tietoinen pelaajan ja uhrin välisen tapahtumakulun jokaisesta oikeudessa käsiteltävästä yksityiskohdasta - tarkoittaen ettei hallitus ei voi missään kohtaa vedota tietämättömyyteen.
Voi.
Asianajajan salassapito- ja vaitiolovelvollisuus on ajallisesti rajoittamaton. Sillä, jota salassapito- ja vaitiolovelvollisuus suojaa, on kuitenkin oikeus vapauttaa asianajaja salassapito- ja vaitiolovelvollisuudesta.
Eli Reinikainen ei voi kertoa Arille tai seuran työntekijöille keskustelujensa sisällöstä, ellei pelaaja anna siihen lupaa.
Kun Kupsin seurajohto ei jäävää itseään puolustaessaan pelaajaa itse oikeudessa, nostaa tuo aidosti kysymysmerkkejä siitä arvomaailmasta joka seuran päättäjillä on mikäli pelaaja todetaan syylliseksi.
Miten voi päätellä yksittäisen henkilön perusteella koko seuran arvomaailman, jos seurassakin vaikuttava lain ammattilainen puolustaa ihmistä, joka ei koe tehneensä väärin? Mikäli pelaaja olisi myöntänyt syyllisyytensä Reinikaiselle, olisi Reinikaisen pitänyt jäävätä itsensä. Nyt kun näin ei ole tapahtunut, niin todennäköisintä on, että pelaaja uskoo syyttömyyteensä.
