Hämmentää kyllä lukea monia näistä viesteistä ja ihmetyttää, mistä foorumilla jo aiemminkin näkynyt katkeruus oikein kumpuaa, kun pitää päästä lyömään Ilvestä kuin vierasta sikaa. Monen kommentit tuntuvat saavan polttoaineensa Ilveksen koosta suurena jalkapalloseurana ja Palloliiton rahoituksesta, joilla Ilves on ollut usein toteuttamassa liiton projekteja. Olisiko tilanne sitten parempi, jos Palloliitto ei tukisi Ilvestä eurollakaan, eikä Tampereella olisi mitään akatemioita, eikä Ilves seurana olisi usein pilotoimassa Palloliiton uusia menetelmiä? Pitäisikö liitosta siivota vielä kaikki henkilöt, jotka ovat jalkapallourallaan erehtyneet edustamaan jossain roolissa Ilvestä? Loppuisiko sitten tuo jatkuva ruikutus, kuinka Ilves on tai ei ole sitä ja tätä, eikä täytä itse kunkin vaihtelevia odotuksia ja mielikuvia? Olisiko Pirkanmaan tilanne sitten jotenkin parempi? Ovatko naapuriseurojen katkerat tilittäjät varmoja, että Ilvekselle tähän asti osoitetusta Palloliiton tuesta jaettaisiin enemmän euroja muille pirkanmaalaisseuroille? Vai jäisikö nuo eurot saapumatta koko maakuntaan?
Näin kannattajankin näkökulmasta on kyllä tiedostettu jo vuosia kivuliaan hyvin, että Ilveksellä olisi todennäköisesti tai ainakin pitäisi olla potentiaalia parempaan. Valitettavasti se ei ole kuitenkaan toteutunut ja päättyvä kausi oli etenkin naisten ja tyttöjen kilpajoukkueiden osalta katastrofi. Asia on ehdottomasti selvittämisen arvoinen ja epäilemättä muutoksiakin täytyy tehdä. Sarjatasojen vaihtumiset johtavat siihen joka tapauksessa, eikä pelkästään hyvällä tavalla. En tiedä, mikä kirjoittajien kohdalla motivoi elämässä parhaaseen suorittamiseen, mutta seuran, valmentajien ja pelaajien tuomitseminen toistuvasti ja lähtökohtaisesti täysin paskoiksi on harvemmin kovin rakentava ja parempaa lopputulosta luova lähestymistapa.
Naisten ja tyttöjen jalkapallon puolella Palloliiton akatemioiden yms. ajatus on varmaan ollut, että tänne Kehä Kolmosen takana oleviin perämetsiinkin voisi rakentua pelaajakehitykselle jotain vaihtoehtoja pääkaupunkiseudun mustalle aukolle, joka imee isolla massallaan pelaajia myös maakunnista. Kritiikki on toki siltä osin aiheellista, että tavoitteessa ei ole kaikin osin onnistuttu sen paremmin Tampereella kuin muillakaan tukea saaneilla paikkakunnilla. Maakunnissa parhaiten on pystynyt kilpailemaan Ahvenanmaan ja Kuopion namusetäseurat ja sekin on koskenut enemmän edustusjoukkueen kilpailukykyä tässä ja nyt kuin varsinaisesti junnujen kasvattamista huippupelaajiksi. Vaikka Palloliitto ei varmasti olekaan saavuttanut akatemioiden yms. kautta tavoitteita, niin jotain on edes yritetty. Yksi vaihtoehto olisi varmaankin ollut antaa asioiden kehittyä omalla painollaan ja muutamaa maakuntien namusetäseuraa lukuun ottamatta pääsarjataso olisi vielä enemmän täynnä pääkaupunkiseudun lähiöseuroja.
Miksi pelaajat menevät nykyisin HJK:n, Kupsiin tai Ålandiin. Noiden kohdalla syy on se, että heille maksetaan jotain. Ilmeisesti myös HPSssä maksetaan, koska imua seuraan on ollut. Ilveksen ja kaikkien seurojen osalta suurin syy siihen, miksi seurassa ei ole juurikaan omia kasvatteja on se, että kun pelaajat täyttävät 18, niin opiskelut ajavat jalkapallon ohi, koska jalkapallolla ei tienaa. Jos joku opiskelun lisäksi pelaa, niin monesti opiskelupaikka ohjaa pelaajan seuraan, joka on samassa kaupungissa kuin opinahjo. Ilveksen osalta olisi mielenkiintoista tietää, että mihin heidän kasvattamansa pelaajat lopulta ovat päätyneet.
Klubin, sheikki Lahden ja Sipsisaarten kanssa Ilves ei ole pystynyt kilpailemaan rahalla. Sen sijaan ainakin kautta ennen julkaistujen budjettien perusteella Tampereella oli neljänneksi isoin pelaajabudjetti eli ainakin Hongan, HPS:n jne. kanssa Ilveksen voi katsoa pystyneen kilpailemaan pelaajille maksamalla. Toki tuo tilasto ei avaa ainakaan suoraan sitä, joutuuko Ilves maksamaan "saman tasoiselle" pelaajalle enemmän kuin vaikka HPS, että pelaaja tulee/jää Ilvekseen. Ja kuinka paljon pitäisi maksaa, että joku metropolin kasvatti uskaltautuisi muuttamaan tänne keskelle metsiä? Euroissa joukkueiden maksukyvyn ero ei ole välttämättä iso, mutta kun jalkapallon lisäksi opiskelee tai käy töissä, niin myös vieraspelimatkoille kuluvalla ajalla lienee merkitystä kokonaispaketissa. Toisaalta pääkaupunkiseutu ei ole välttämättä myöskään halvin paikka elää ja maakunnissa saattaa saada koulun ja kentän läheltä helpommalla ja halvemmalla asunnon tms. Pääkaupunkiseudulta löytyy toki runsaasti oppilaitoksia, mutta aika paljon vaihtoehtoja Tampereeltakin löytyy. En näe koulutusmahdollisuuksia kovin merkittävänä erona Pirkanmaan ja pääkaupunkiseudun välillä. Sen sijaan monelle "akatemiaan" saapuneelle pelaajalle Tampereen koulutusmahdollisuudet ovat todennäköisesti runsaammat kuin kotiseudulla on ollut. Ainakin tyypillisen Satakunta-Etelä-Pohjanmaa-akselin osalta uskaltanee sanoa niin.
Toki voihan se olla, että seurajohtamisen ja valmentamisen viisaus asuu vain Kehä Kolmosen sisäpuolella ja pelkästään jo tuo vetää pelaajia kehittymään maakuntien puuhastelijoiden sijaan samaan klusteriin lähiöseurojen häkkikentistä huolimatta. Omaan korvaan tuo kuulostaa kuitenkin todennäköisesti liian yksinkertaiselta selitykseltä, mutta voihan se olla tottakin. Kun maakunnissa romahtaa vuorollaan isojakin naisten jalkapallon seuroja, niin asiaa kannattaisi tarkastella muustakin näkökulmasta kuin siitä, että periferiassa ei vaan osata pelata, valmentaa ja johtaa seuroja.
Alla vielä muistin virkistämiseksi päättyneen ja sitä edeltäneen kauden budjettilukemia:
Joukkue Budjetti Pelaajabudjetti
HJK 670 000 € 150 000 €
KuPS 470 000 € 220 000 €
Åland United 460 000 € 190 000 €
Ilves 265 000 € 42 000 €
FC Honka 156 000 € 35 000 €
HPS 155 000 € 30 800 €
PK-35 135 000 € 23 000 €
JyPK 130 000 € 14 000 €
PK-35 Vantaa 128 710 € 25 530 €
PKKU 90 000 € -
Kaudelle 2023 ilmoitetut budjetitJoukkue Budjetti Pelaajabudjetti Sijoitus
KuPS 480 000 € 250 000 € 1.
Åland United 323 300 € 178 000 € 3.
HJK 270 000 € 65 000 € 2.
Ilves 185 000 € 52 000 € 7.
HPS 157 240 € 52 000 € 5.
PK-35 136 394 € 17 000 € 8.
ONS 120 000 € 11 000 € 10. (suora putoaja)
PK-35 Vantaa 117 000 € 54 000 € 6.
Honka 115 000 € 20 000 € 4.
TPS 90 000 € 32 000 € 9. (putosi karsinnoissa)
Noista tilastoista näkyy, että itse asiassa Ilveksen ja HPS:n pelaajabudjetit jopa pienentyivät edellisestä kaudesta, kun taas esimerkiksi Hongan budjetti kasvoi. Ilveksen kokonaisbudjetti kasvoi 80 000 eurolla ja selittyy ymmärtääkseni pitkälti Tammelan uuden stadionin korkeammilla kuluilla. Ilveksen kulut kasvoivat siis melkein koko PKKU:n budjetin verran. Harmi, että hienot puitteet eivät siivittäneet Ilvestä enää syksyllä lentoon, vaan ainoat voitot tulivat vieraskentiltä.
Tulospalvelun AP-merkinnän perusteella yli 2000 € kiinteänä palkkana seuraltaan palkkaa saavia ammattilaispelaajia oli Ilveksessä kuusi.
AP-pelaajat (6)
Kaisa Juvonen, Lotta Lähteenmäki, Anna Olmala, Aino Rasinen, Viivi Spets & Saana Tuomala
Kaikki enemmän tai vähemmän ainakin suunniteltu joukkueen kärkipelaajiksi. Juvonen (1453 min), A. Olmala (2043 min) ja Spets (1712 min) olivat kaikki avauskokoonpanon runkopelaajia.
Lähteenmäki (119 min) toipui talvella edellisistä loukkaantumisista ja pian peleihin palaamisen jälkeen KuPSin Aada Nurmi ei päättänyt tahallisella rikkeellä alkuunsa vain Ilveksen lupaavaa hyökkäystä, vaan myös Lähteenmäen kauden. Iki-Ilves Rasinen (525 min) oli paljon poissa kokoonpanosta ja edellisten kausien avainpelaaja Tuomala (1113 min) saattoi kärsiä loukkaantumisista, sillä peliaika jäi odotettua pienemmäksi. Molemmat saivat syksyä kohden enemmän vastuuta ja kumpikin onnistui myös maalinteossa Ilveksen voittamissa otteluissa. Jos pelaajabudjetin 42 000 € jakaa vain näillä kuudella AP-pelaajalla, siitä tulee keskiarvoksi 7000 €/pelaaja. Siis kaudessa, ei tietenkään kuukaudessa. Tuo on kuitenkin vain suuntaa-antava keskiarvo ja ehkä myös joku AP-rajan alle jäävä pelaajakin on saanut jotain budjettiin laskettavaa rahallista korvausta.
Ei nyt tule mieleen oikeasti ilveskasvateista kuin Emmaliina Tulkki ja Nea Lehtola jotka olis lähteneet (HJK:n kautta) ulkomaille ammattilaiseksi.
Heidi Kollanen ja Sanni Ojanen täyttänevät myös nämä kriteerit. Jälkimmäinen toki Maarianhaminan kautta ulkomaille.
Sofia Määttä siirtyi viimeksi Skotlantiin, mutta hän on Pallo-Iirojen kasvatti.
Tämä on ihan totta. Vaikka peruslajitaitojen osalta iso työ on tehty epäilemättä Raumalla, niin neljän kauden jaksoa Ilveksessä ei ole myöskään syytä vähätellä. Määttä kommentoi itsekin asiaa
Aamulehden uutisessa. Uutisen kommenttien mukaan Tampereella oli Määtälle itselleen tärkeää mahdollisuus yhdistää lukio ja jalkapallo, treenata määrällisesti paljon sekä saada olla liigajoukkueessa isossa roolissa. Muutto Tampereelle sinetöi myös nuorten SM-tason yleisurheilijan lajivalinnan jalkapallon eduksi. Kannattanee piirtää rasti seinään, kun Ilveksen pelaajahautaamo ei osannut pilata tätä pelaajaa. Onneksi tajusi sentään lähteä ajoissa pois.
Ehkä niitä on muitakin, mutta pääsääntöisesti jos joku "etenee uralla" Ilveksestä niin se on siirto Kansallisen Liigan sisällä. Sitten pelataan pari kautta ennen lopettamista. Ja hyvin harvoin Ilveksestä lähtijät on omia kasvatteja.
Näinhän tuo on ja etenkin Ilveksen kannalta olisi tärkeää, että pois lähtevien pelaajien siirrot tapahtuisivat muihin suomalaisseurojen sijaan ulkomaille ja mielellään vielä myös siirtokorvauksella. Nyt tilanne on toki toinen pääsarjatasolta putoamisen jälkeen. Pääsarjatasolla ainakin olisi pitänyt pystyä kilpailemaan samassa "maksuluokassa" olevien seurojen kanssa, jos se ei HJK/KuPS/Åland-osaston kanssa onnistunutkaan. Voi olla, että muualta Ilvekseen saapuneilla on pienempi kynnys siirtyä eteenpäin toiselle paikkakunnalle. En ole pitänyt lukua, mutta tuo on mielestäni ihan loogista, koska oman kasvattajaseuran jättäminen taakse on tehty jo aiemmin ja seuran vaihtamisen kynnys on todennäköisesti pienempi jatkossakin.
On harmillista, että moni pelaaja tosiaan ripustaa nappikset naulaan jo 18-vuotiaana tai parikymppisenä opiskeluelämän koittaessa. Tuo ei ole pelkästään Ilveksen haaste, vaan koko lajin ongelma. Kilpasarjoissa tarvittaisiin alemmillakin sarjatasoilla aikuisia pelaajia. Ilves/2:n riveissä ei ole myöskään nähty juurikaan kokeneempia pelaajia, joilla ei ole ollut jo liigasopimus Ilvekseen, vaan kakkosjoukkue on näyttänyt olevan enemmän juniorien ja akatemian hautomo. Pirkanmaalla kokonaistilanne heikkeni alempienkin sarjatasojen osalta, kun TPV ja TKT putosivat Kakkosesta. Sentään toiseenkin suuntaan oli liikennettä, kun FC Nokia nousi Kolmosesta. Varmasti Ilveksen paikallisella mammuttiasemallakin on asiassa vaikutusta, mutta jotenkin liian helposti muissakin seuroissa nousee nämä selitykset, että Ilveksen varjon alla ei pysty toimimaan. Kun siellä FC Nokiassa yms. naapuriseuroissa kerran on niin hyvää toimintaa, että Ilveksen valmentajienkin pitäisi hakea oppia sieltä, niin ehkä nuo selitykset voinee sitten jättää vähemmälle. Eiköhän pelaajat löydä sinne itse, jos suurille puheille on katetta. Nokialaisten jalkapallon ja futsalin sarjanousujen perusteella tuolle näyttäisi olevan kyllä jonkin kerran katetta. Aika näyttää. Ehkä näemme jossain vaiheessa Maanalaisessa kortteliliigassa Ilveksen sijaan vaikka FC Nokian.
Näissä keskusteluissa maalataan välillä kuvaa, että Ilveksessä ei pelaa enää Ilves-kasvatteja tai pirkanmaalaislähtöisiä pelaajia. On ihan totta, että Ilveksessä on pelannut myös muualta Tampereelle muuttaneita pelaajia ja se on ollut aika luonnollinenkin seuraus liiga/Ykkönen/T18SM/akatemia-kuvion kautta. Katselin tällä kaudella Ilveksessä Kansallista Liigaa pelanneiden taustoja ja noin kymmenkunta pelaaja taitaa olla ihan puhtaasti Ilves-kasvatteja. Varmaksi on paha sanoa, kun tilastot eivät ulotu päiväkoti-ikään asti, enkä tunne kaikkien pelaajien koko pelaajahistoriaa. Tuon lisäksi on sitten joitakin pelaajia, jotka tilastojenkin mukaan ovat edustaneet aiemmin muita pirkanmaalaisseuroja. Karkeasti noin puolet pelaajista on Ilveksen tai pirkanmaalaisseurojen kasvatteja ja loput ovat sitten saapuneet Tampereelle seutukunnan ulkopuolelta. On hienoa, että esimerkiksi maajoukkuevalintojen listauksissa näkyy pelaajan kohdalla nykyisen seuran lisäksi pelaajapolun aiemmatkin seurat. Tunnustus kasvattajaseuroille on erittäin tärkeää. Jotenkin tulee silti välillä vähän sellainen kuva, että Ilvestä mitataan tässäkin kohdassa eri asteikolla kuin muita seuroja ja tupsukorvien pitäisi olla joku Athletic Bilbao, jossa kaikki pelaajat ovat oman kylän tyttöjä. Aika harvassa taitaa olla ne muutkin ylimpien sarjatasojen joukkueet, jotka pelaa vain koko uransa samaa seuraa edustaneilla pelaajilla tai edes oman paikkakunnan futareilla.
Kuinka kauan Ilves Edustus Oy voi katsella sivusta välinpitämättömänä?Ilveksessä on naisten joukkueita pyörittävän Ryn puolella edessä tärkeitä ratkaisuja, miten naisten jalkapallo nostetaan uudestaan kilpailemaan valtakunnan kärkisijoista. Kun ollaan tässä tilanteessa vähintäänkin pyramidin kolmen ylimmän joukkueen osalta, niin voidaan todeta, että pieleen on mennyt aika paljon. Vaikka naisten joukkue ei kuulukaan organisaationa miesten edustusjoukkueen taustayhtiöön, niin naisten joukkueen pitäisi viimeistään tässä vaiheessa herättää jonkinlaista kiinnostusta myös miesten joukkueen puolella. On tavallaan ihan ymmärrettävää, että miesten joukkueessa keskityttiin nostamaan oman toiminta viime vuosien kuraojasta ryhdikkäämpään kuntoon. Päättyneen kauden alla tehtiin silti joitakin käsittämättömän järkyttäviä ratkaisuja Kansallisen Liigan joukkueen kannalta.
Häpeäkseni joudun toteamaan, että kannattamani seuran Ilveksen Veikkausliiga-joukkue on tehnyt brändiuudistusta koko talven ja nyt viikko ennen Kansallisen Liigan alkamista Ilveksen naisten nettisivut ovat ilmeisesti kadonneet bittiavaruuteen. Kaikki vanhat uutiset vuosien varrelta törmäävät myös vain virhekoodiin 404, eikä korvaavista sivuistakaan ole mitään tietoa.
Seuran toiminta surettaa, vihastuttaa ja hävettää. Uudistus se kai on myös seuran brändin totaalinen paskominen naisvihamieliseksi tai vähintäänkin välinpitämättömäksi. Kaikki uudistukset eivät ole hyviä ja tässä Ilves soutaa nyt vastavirtaan historian väärällä puolella.
Enpä tuota kirjoittaessa osannut silti ajatella, että puoli vuotta myöhemmin naisten joukkue putoaa Kansallisesta Liigasta, vaikka se oli toki mahdollista kolmen suoran putoajan määrästä johtuen.
Miesten edustusjoukkue teki ennen kauden alkua jo alusta asti tuhoon tuomitun Ilves FC -brändiuudistuksen, joka teilattiin välittömästi omien kannattajien keskuudessa ja jolle naurettiin muiden seurojen kannattajien keskuudessa pitkään vielä senkin jälkeen, kun toimistolla otettiin hattu kauniiseen käteen ja peruttiin vauhtisokeana tehdyt muovisimmat uudistukset. Sen sijaan Kansallisen Liigan joukkuetta koskevat uudistukset vietiin läpi sellaisenaan. Naiset häädettiin yhteisiltä kotisivuilta ja YouTube-tililtä. Ensimmäisen osalta naisten joukkuetta koskevat uutiset haluttiin ilmeisesti siivota pois kotisivuilla käyvien silmistä naisten uusille omille sivuille. Tämä tapahtui viikko ennen naisten kauden alkua. Vanhatkin uutiset siirtyivät kyllä naisten uusille sivuille, mutta vanhat linkit, joita on viljelty esimerkiksi tänne foorumille, eivät löydä uusille sivuille, vaan ainoastaan virhesivulle.
YouTube-tilillä oli edellisillä kausilla ollut enimmäkseen naisten otteluiden maalikoosteita, mutta nyt ne ajettiin pois ja sen lisäksi harjoituskaudella julkaistujen naisten sopimusuutisten pelaajahaastattelut hävisivät myös bittiavaruuteen. YouTube-tilillä on viime marraskuun ja heinäkuun Austria Wien -ottelun välillä 3 videota: kaksi stadionpäällikkö Hevonkorvesta seikkailemassa rakennuskypärä päässä ja yksi Ilves-Kaupan mainosvideo toukokuulta. Brändiuudistukselle oli varmaan tosi tärkeää häätää naiset pois kauden kynnyksellä. Toki europelien jälkeen tuolle tilille alettiin päivittää jälleen säännöllisemmin myös Veikkausliiga-joukkueen videoita.
Yksi iso muutos edelliseen kauteen verrattuna oli se, että Veikkausliiga-joukkueen kausikortilla ei päässyt enää maksutta Kansallisen Liigan otteluihin. Tämä saattoi olla myös naisten joukkueesta lähtöisin tapahtunut muutos, mutta joka tapauksessa harmillinen juuri sillä kaudella, kun seuran aikuisten edustusjoukkueet palasivat pelaamaan neljän kauden jälkeen taas samalle stadionille. Ja kun uudelle hienolle Tammelan stadionille mahtuu 8000 katsojaa, niin satunnaisille Kansallisen Liigan peleihin tutustujille olisi ollut kyllä enemmänkin tilausta. Kansallisen Liigan 12 kotiottelussa kävi lopulta yhteensä 7068 katsojaa, mikä tekee 589 katsojaa/ottelu. Kasvua tapahtui toki viime vuoden lukemiin, jolloin Kaupissa katsomoon löysi 3224 katsojaa eli 12 ottelussa keskimäärin 269 katsojaa. Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että lukuja nosti hieman muutamat kampanjaottelut, jolloin ainakin osa katsojista pääsi maksutta katsomoon:
la 13.04. 1455 katsojaa (avausottelu, sponsori tarjosi kaikille maksuttoman sisäänpääsyn)
la 25.05. 1218 katsojaa (teema-ottelu, otteluun kutsutut Ilveksen Futis-Liigan sekä yhteistyöseurojen pelaajat ja vanhemmat pääsivät maksutta otteluun)
pe 03.05. 624 katsojaa (teema-ottelu, Pirkanmaan naisjoukkuepäivään ilmoittautuneiden joukkueiden jäsenet pääsivät maksutta otteluun)
su 29.09. 586 katsojaa (Tampere-päivä, kaikille maksuton sisäänpääsy)
Kauden kotiotteluiden mediaani oli 460 katsojaa. Toki tuossakin on melkein 200 katsojan kasvu edelliseen kauteen verrattuna. Ymmärrän tietyssä määrin "veden kantamisen kaivoon" maksuttomien sisäänpääsyjen muodossa, koska joskushan ne uudet asiat pitää löytää, että niistä voi innostua enemmänkin. Niin hieno ja intiimi kuin Tammela onkin 8000 katsojan stadioniksi, niin tuollainen 500 katsojaa ei vielä kovin suurta ja mukaansa tempaavaa karnevaalia synnytä jättimäisten puitteiden keskellä. Eikä varsinkaan naisten palloilusarjojen ottelutapahtumissa, joissa kannustus jää liian usein yksittäisten kylähullujen vastuulle muiden katsoessa enemmänkin vinoon kannustamista kuin liittymään mukaan siihen.
Kaiken kaikkiaan olisin kaivannut Ilves Edustus Oyltä erilaista lähestymistapaa Kansallisen Liigan joukkueeseen omassa brändiuudistuksessaan. Kun seuran lippulaivat eivät osoita naisten joukkueille arvostusta, niin silloin naisten palloilun tärkeyden ymmärtämättömillä kannattajillakin on vaikeampi oppia arvostamaan naisten joukkueita. Ja varsinkaan niin, että se arvostus näkyisi puheen sijaan tekoina, kuten vaikka Kansallisen Liigan otteluissa käyminen. Homman ei pitäisi mennä niin, että yksittäiset kannattajat joutuvat toistuvasti perustelemaan ja toivomaan "
Yksi rakkaus, yksi seura" -sloganeilla miesten joukkueita markkinoivalta seuralta, että voitaisiinkohan saman seuran naisten joukkueitakin huomioida joskus.
Miesten edustuksen puolella näyttää riittävän, että seuran Hall of Fameen nimetään yksi naisten joukkueen legenda. Sillä on sitten "naiskysymys" ratkaistu, eikä kukaan voi sanoa ettei naisia olisi huomioitu. Esimerkiksi avausottelussa Ilves yritti tehdä Kansallisen Liigan katsojaennätystä, mutta tämän rummuttamiseen ja hypen kasvattamiseen ei tullut juurikaan apua Veikkausliiga-joukkueen viestinnän suunnalta. Itse asiassa samana päivänä pelattiin jopa Veikkausliiga-ottelu ennen Kansallisen Liigan ottelua, mutta välissä oli stadionin tyhjennys, kaksi tuntia joutoaikaa ja kaiken kukkuraksi Ilves hävisi Veikkausliiga-ottelunkin kahden maalin johdosta puolessa tunnissa Gnistanille 4–6. Ehkä suunnitelmana ei ollut, että mahdollisimman moni Ilves-kannattaja lähtisi vittuuntuneena stadionilta mahdollisimman kauas, mutta niin kuitenkin tapahtui. 1455 katsojaa jälkimmäisessä Kansallisen Liigan ottelussa on siis yllättävänkin hyvä suoritus tuohon nähden.
Kauden aikana Veikkausliiga-otteluissa alkoi kyllä näkyä enemmän Kansallisen Liigan otteluiden mainoksia valotaululla, mutta esimerkiksi somen puolella vetoapu jatkui hyvin vaatimattomana. Isompien seuraajamäärien sometileillä jaettiin maksimissaan kerran ottelua kohden naisten sometilien ottelumainoksia. Voi olla, että tuohon valotaululla mainostamisen lisääntymiseen liittyi Ilves Stadion Oyn oivallus, että naisten joukkueella ei ole välttämättä varaa pelata seuraavalla kaudella Tammelassa, jos yleisö ei löydä Kansallisen Liigan otteluita ja/tai joukkue putoaa Kansallisesta Liigasta. Miesten joukkueista oletettavasti ainakin Ilves-Kissat poistuu Tammelan vuokralaisten joukosta ja ilmeisesti TPV-leirissäkin joudutaan päättyneen kauden yleisömäärillä miettimään ihan tosissaan taloudellisesti kannattavaa paikkaa kotiotteluille. Ilves Stadion Oyltä saattaa siis kadota yhden talven aikana kuudesta vuokralaisesta kolme joukkuetta.
En ole ihan varma toivoisinko naisten edustusjoukkueen olevan osa miesten edustusjoukkueen taustaorganisaatiota. Varsinkin jos asenne on jatkossakin nähdyn kaltainen, niin välttämättä ei kannata hautautua sellaisen organisaation panttivangiksi. Toisaalta silloin miesten joukkueen osakeyhtiöllä saattaisi olla enemmän intressejä kiinnostua myös samaan organisaatioon kuuluvan naisten joukkueen tilanteesta ja markkinoinnista. Espoon esimerkki kannattaa myös muistaa, että välttämättä ei kannata kerätä kaikkia edustusjoukkueita yhden osakeyhtiön alle, joka kaatuessaan veisi mennessään kaikki edustusjoukkueet. Onneksi Espoossa tiet erkanivat taustaorganisaatioiden osalta ennen kuin naisten joukkuekin ehti mennä miesten edustusjoukkueen vanavedessä konkurssiin. Futsalin puolella Porissa kävi ymmärtääkseni ikävästi MuSalle ja siellä naistenkin joukkue meni pesuveden mukana.
Eiköhän tässä ole jo liikaakin tekstiä yhteen viestiin.
