Osaako joku sanoa miksi liigan, ykkösen ja B SM sarjan taso on laskenut viime vuosina todella paljon?
Syy on ”sinun ja minun”.
Jos sivuutamme liiton tekemiset, ulkomaiden vetovoiman ja muut asiat, joille ei voida mitään tai joilla ei ole lopulta kauheasti merkitystä, on kyse liian vähäisestä määrästä uskottavaa junnutyötä tekevistä vapaaehtoisista tai matalasti palkatuista työmyyristä.
Yksi innokas valmentaja pystyy 6-8:ssa vuodessa repimään paikallisesta 30:n pelaajan aloittavasta noin 7v tyttöjen ryhmästä irti suurin piirtein seuraavat asiat:
- 1-4 junnumaajoukkuetasolle nousevaa pelaajaa. Kyllä, tytöissä ja naisissa se juuri näin helppoa. Tarvitaan vain kova perustekemisen taso. Lisää alla.
- 5-10 sitoutettua perhettä, jotka ymmärtävät, että
kotiläksyksi annettavat taitavuus- ja tekniikkatreenit esim. 15-30 min lähes päivittäin on pakko tehdä ikähaarukassa 7-12. Näitten perheitten lapsilla on perusedellytykset tehdä kuperkeikat ja kärrynpyörät, kyky juosta eri suuntiin, hallita vartaloa ja ennen kaikkea riittävä taitotaso pallon kanssa. Lahjakkuus- ja motivaatiovaraus - jotkut vanhemmat pettyvät, kun tämä ei riitä. Heille tulee olla rehellinen ja kohtelias - kaikki eivät pääse huipulle. Näistä vanhemmista ja heidän lapsista on kuitenkin paljon iloa lajille, jos touhussa mukana viihtyvät ties missä tehtävissä.
- 10-15 pelaajaa, jotka säilyvät motivoituneina B-junnuihin asti ja jatkavat kukin omalla tasollaan.
- Muutama isä/äiti apuvalmentajiksi, joukkueenjohtajiksi, rahastonhoitajiksi ja muiksi vastaaviksi puurtajiksi, joihin koko urheilu perustuu. Nämä ihmiset ovat paljon tärkeämpiä kuin liiton stategiat. Mikäli innokasta seuraväkeä riittää, tekee koneisto kyllä pelaajia jostain alueleirihassutteluista riippumatta. Liiton riittävän hyvät kurssit ja täynnä tietoa oleva netti auttavat kyllä lajia jotenkuten tuntevat apukoutsit alkuun.
Mitä tuon yllä mainitun perustekemisen pitää sitten olla noin karkeasti:
- Älä puurra yksin. Haali riittävät apuvoimat itsellesi ja delegoi. Pidä iso linja omissa/seuran käsissä.
- Opeta pelaajat tekemisen meininkiin. Älä jousta vaatimustasosta äläkä yritä roikuttaa huonosti motivoituneita pelaajia väkisin mukana. Ne lopettavat kuitenkin jossain vaiheessa.
- Ole kohtelias, innostava ja jämäkkä. Budo-lajeista ja "tanoke-kemppisistä" mallia.
- Opiskele perusasiat. Kaikki info on helposti nykyään saatavilla, mutta mihinkään yksittäiseen juttuun ei pidä hurahtaa.
- Anna tekniikka- ja taitavuusjutut kotiläksyiksi - nuoremmassa päässä vanhempien tuella. Kaikki eivät niitä tee, mutta riittävä osa tekee.
- Järjestä pikkutyttövaiheessa 2 kertaa kuussa puhdas taito- ja tekniikkasessio 2h, jonka lopuksi tempopelit.
- Treenauta 3-4 kertaa viikossa normaalit seuran linjan tai omaan osaamiseen perustuvat laadukkaat treenit. Edellytä aina täyttä yrittämistä, pidä koko ajan toiminta tai hallittu siirtymä (lepokin kontrolloidusti) päällä, ettei paketti hajoa vaan tekemisen meininki säilyy.
Olkaa hyvä. Tällä tavalla tuotat oman kontribuutiosi liigan, ykkösen TB SM-sarjan ja tuurista riippuen naisten maajoukkueenkin hyväksi. Osa pointeista jäi tarinoimatta ja osa liian ylimalkaisia, mutta periaate tuli varmasti selväksi.
Tällaisia työtä pelkäämättömiä vetureita tarvittaisiin joka ikäluokkaan 10-20 koko maassa ja olemme Euroopan kärkeä. Mistähän saataisiin? (
Tiedän, että koutseja ja vapaaehtoisia on paljon enemmän, mutta suurin osa valmentajista on aivan liian lepsuja.) Duunia on nimittäin paljon ja palkkiot huonoja lyhyellä aikavälillä. (Pidemmän päälle kyllä palkitsee, kun omat mussukat paukuttavat maaleja helmareissa.)
EDIT: Karmeat kännykkäkiroitusvihreet korjattu läppärin ääressä.
