FC Luhta 2024 – Kiinni kuin sika Limppuun
Perustettu: 1996 (FC Lahti (FC Luhta: 2021))
Kotistadion: Lahden stadion (kapasiteetti: 7 465 kuppi-istuinta, joista katettuja on 4 750). Kisapuisto (kapasiteetti: 3000 kuppi-istuinta, joista katettuja on 1300).
Saavutukset: Veikkausliigan pronssia: 2008, 2014
Suomen Cupin hopeaa: 2002
Liigacupin mestaruus: 2007, 2013, 2016
Liigacupin hopeaa: 2004, 2005
FC Luhta 2024 – Kiinni kuin sika Limppuun Kausi 2023 oli luvattua tunteiden vuoristorataa, keskimäärin kyllä vitutti. Mikko Mannilan alaisuudessa kauteen lähtenyt Kuhnuri-miehistö aloitti Liigacupin heikosti, mutta sai jostain syystä piristysruiskeen KTP:n kaadosta ja taisteli jatkopaikasta vielä viimeisessä ottelussa. Avopaikasta huolimatta jatkopaikka jäi haaveeksi, mutta kukkakedoilla nähtiin jo jotain nousujohteisuutta.
Talven aikana miehistö eli ja mukaan tuli jos jonkinmoista divarijyrää. Ysipaikan pelaajaa haettiin kissojen ja koirien avuilla ja laarihuhut kävivät jokaisella mantereella. Chinedu Geoffreyn ja Macoumba Kandjin jättämä aukko oli iso, mutta ei tehokas. Ysipaikalle löytyi tuttu mies vuosien takaa. Aasian kääpiöliigoissa jyrännyt Matheus Alves saapui vahvistamaan Kuhnureita kevään korvilla. Alves oli kuitenkin varsin keskenkuntoinen ja toinen paluumuuttaja Irfan Sadik sai mahdollisuutensa.
Ykkösmaalivahtina kauteen lähti kroatialainen Marin Ljubić. Anton Munukka nousi Joona Tiaisen tilalle kakkoseksi ja kolmoskassarin rooliin oli nostettu 15-vuotias Osku ”Nacho” Maukonen. Puolustuksen ykköstoppari Juho Pirttijoki – Arian Kabashi säilyi ennallaan. Laitapuolustajaksi Teemu Penninkankaan, Daniel Koskipalon ja Lassi Järvenpään kaveriksi saapui mielenkiintoinen nuorena maailmalle lähtenyt kolmannen polven jalkapalloilija Julius Tauriainen. Epäonnensoturi Järvenpään kausi tuli päätökseensä jo tammikuussa.
Keskikenttä ja hyökkäyspää koki suurimman muutoksen. Latvian letkun korvaajaksi FC Lahti osti Klubista tutun Bubacar Djalón. Tommi Jäntti ja Jusif Ali olivat pienen rahan arpoja, joista toisesta tuli lopulta sivuosuma ja toisesta maajoukkuetähti. Paluumuuttaja Mikko Kuninkaan sopimusuutinen nosti varmasti jokaisen lahtelaisen mielialaa. Keskikentällä lopullista läpimurtoaan odottaneen Eemeli Virran piti täydentää paletti ja junnuminuutit oli jyvitetty Samuel Pasaselle. Syvyyttä toi vielä kokenut Matti Klinga, joka harvemmin ratkoo pelejä, mutta toisaalta kaikki tietävät, mitä kokeneesta nuorukaisesta irti saa.
Kuten jo aiemmin todettu, piti Alvesin korvata poissiirtynyt kaksikko. Painossa varmaan korvasikin ja lopulta tehoja tuli kuitenkin enemmän kuin aiemmalla kaksikolla. Tehoja olisi silti saanut tulla paljon paljon enemmän. Talven peleissä hyökkäyspäähän saapunut toisen polven FC Lahti -peluri Marius Könkkölä näytti erittäin hyvältä, vain taantuakseen tosipelien alettua tavalliseksi kuolevaiseksi ja lopulta jouduttua Kisapuiston ylikovan kentän uhriksi. Loorents Hertsi jatkoi hyvänä hyrränä ja Altin Zeqiriltä toivottiin paljon.
Junnujen varaan kukaan tuskin laski mitään, mutta listoilla olivat aiemmin mainittujen lisäksi myös Vilho Huovila, Viljami Jokiranta, Onni Hänninen, Akseli Puukko ja Eemil Laamanen. Hänninen oli ehtinyt jo edellisellä kaudella pyörähtämään muutamassa liigapelissä, muilla otteluita oli joko yksi tai nolla. Kauteen lähdettiin siis varsin kapealla ja paljon kysymysmerkkejä sisältäneellä miehistöllä, jolla kukkaketojen mielestä taisteltiin mitaleista, lahtelaisten mielestä sarjapaikasta.
Itse kausi alkoi kolmella tappiottomalla vierasottelulla, joissa sekä Anton Munukka että Eemil Laamanen saivat debyyttinsä ja Tommi Jäntti iski maalin. Peli näytti kaoottiselta, mutta pisteitä ropisi muutama. Eemeli Virran loukkaantuminen vei Kuhnureilta yhden tärkeän palasen. Cupissa Lahti matkasi Joensuuhun ja siitä alkoi alamäki. Sairastellut lahtelaismiehistö lähti matkaan erittäin ohuella kokoonpanolla JIPPOa vastaan ja kentälle oli raavittu juuri ja juuri 11 lasta. Lahti taisteli vielä jatkoon, mutta huhut kertoivat kahden pelaajan sairaalareissusta ottelun jälkeen.
Toista vuotta putkeen Lahti ei päässyt pelaamaan kotiavaustaan suunnitellusti, vaan Inter-peli siirrettiin erittäin lyhyellä varoitusajalla. Sen jälkeen alamäki alkoikin toden teolla, kun KTP:tä vastaan Lahti ei saanut maalia edes pilkusta. Sarjasijoitus valui ja valui ja juhannuspotkuilta Mikko Mannilan pelasti vain yllätysvoitto FC Hakasta. Myös Suomen Cupista tuli lähtö Ykkösen HIFK:ta vastaan, vaikka lähellä se oli ”suurseura” Kypärämäki Rangersia vastaan. Ukkoja tippui avauksesta, kun Pablo Andrade loukkaantui, Juho Pirttijoki ei pysynyt kasassa, Arian Kabashi ja Bubacar Djaló olivat toistuvasti pelikiellossa. Lisäksi Altin Zeqiri myytiin Turkkiin.
Heinäkuun Klubi-voitosta huolimatta Mannila ei saanut kurssia käännettyä ja juhannuspotkut tulivat elokuussa. Vastuun Kuhnureista otti Mannilan valmennustiimissä kakkosena toiminut Toni Lindberg ja valmennukseen nostettiin 40 maalia Kakkosessa koska tahansa iskevä Joni Kallioinen. Kesällä Marin Ljubić toimi urheilutoimen johtajana ja Lahteen saapui laituri Leon Kreković, Luka Šimunović ja Anouar El Moukhantir. Kaikki lopulta vahvistivat aavistuksen Kuhnureita.
Lindberg saikin kurssin käännettyä ja Lahdessa ei tarvinnut istua pelko perseessä kelien kylmetessä. Kolmen komean kotivoiton jälkeen loppukausi kuitenkin lässähti täysin. Tosin kauden viimeisissä peleissä nuoret pelaajat saivat minuutteja ja Vilho Huovila sai liigadebyyttinsä ja avausmaalinsa ja Akseli Puukko nousi lopuissa otteluissa avauksen mieheksi.
Kokonaisuutena kausi oli jälleen vanhaa tuttua Lahtea. Mitalisijat karkasivat heti keväällä ja jännittää sai lähes loppuun asti. Sarjapaikka säilyi ja nuoret pelaajat saivat kuuluisaa arvokasta kokemusta. Hyvät tarkkailuasemat molempiin suuntiin.
Kentän ulkopuolella näennäinen sopu Kentän ulkopuolella seura on ollut logouudistuksen jälkeen hajuton, mauton, väritön ja näkymätön. Toimistolle tullut uusi hessu on toivottavasti saanut tuotua rahaa sisään, mutta turskaa on ilmeisesti jälleen tulossa. Kesän erilaiset tempaukset jättivät lopulta varsin valjun kuvan.
Kannattajien ja seurajohdon talvella käymät keskustelut sen sijaan tuottivat jonkin asteista tulosta ja kannattajakatsomo siirtyi parempaan paikkaan, ja mikä tärkeintä, se pysyi auki koko kauden ajan. Lisäksi keskustelua on käyty tänä vuonna kulisseissa, ei lehtien palstoilla. Ainoa isompi särö taisi tulla viimeisen pelissä, kun yllätyskuvaaja iski kannattajakatsomoon. Kauden jälkeen jopa puheenjohtaja Mika Halttunen erehtyi kehumaan kannattajia painetussa lehdessä.
FC Lahti panosti tällä kaudella myös naisten joukkueeseen ja se näkyi keväällä mukavasti katukuvassa. Naisten ottelutapahtumat olivat kuitenkin puuhastelua, jos vertaa esimerkiksi samoissa olosuhteissa toimivaan Lahden Reippaaseen. Tasa-arvosta seura on kuitenkin vielä varsin kaukana, mutta yksi askel on otettu, kannatti sitä tai ei.
Yhteistyö Lahden Reippaan kanssa toimi jälleen tänä vuonna ja useat pelaajat saivat kokemusta miesten peleistä Kakkosessa. Reipas oli vieläpä lähellä nousua Ykköseen. Toisaalta Kakkosen jo läpi pelanneet Daniel Koskipalo ja Anton Munukka joutuivat jälleen hakemaan minuutteja Kakkosesta, koska yhteistyötä Ykkösen seurojen kanssa ei ole. Junnuissa Joni Kallioinen, Luciano Martins ja Kari Arkivuo veivät FC Lahti U17 -pojat SM-pronssille. Ikäluokan parhaat pelaajat pelasivat jo miesten pelejä, mutta heidän takanaan löytyi vielä paljon laatua, josta voidaan vielä jopa ammentaa tulevaisuuden pelimiehiä vähintään Reippaaseen. Muissa ikäluokissa on puolestaan hiljaisempaa, joten edessä saattaa jälleen olla usean vuoden kuiva kausi, jos ihmeitä ei tapahdu.
Ikuisuusprojekti Kisapuiston suhteen otti jälleen uuden aikalisän. Kaupungilla kiertäneiden huhujen mukaan suurin este stadionille, tai edes pääkatsomolle on yksi FC Lahden hallituksen jäsen, jota poliitikot kilpaa haukkuvat selän takana. Keskimäärin ei purra kättä, joka voisi antaa jotain. Kisapuiston kehityksen suhteen ei tänäkään vuonna kannata pidättää hengitystä, vaikka viereinen tekojäärata saanee pukusuojat. Varmaa on vain se, että se on jalkapallolta pois ja etsikkoaika alkaa umpeutua, sillä jäähalli ja Hiihtis tarvitsevat rahaa piakkoin.
Lahdessa ei kuitenkaan pitäisi jäädä Kisapuisto-luuppiin. Ottelutapahtuma otti pieniä kehitysaskeleita, mutta ankeaahan Hiihtiksellä on. Kannattajakatsomo toimii ja kaljavalikoima on hyvä. Meronen on meronen. Muikkuja saa ja Wolt-piste oli kiva lisä. Paljon on silti tehtävä, jotta ottelutapahtumasta tulee koko kansan tapahtuma, jossa ihmiset viihtyvät. Pelihän nyt ei koskaan ole kiinnostanut ketään ja se ei kehity.
Median suhteen FC Lahti hoiti oman leiviskänsä kohtalaisesti. Suuret kohut jäivät väliin, tosin muissa seuroissa kähmimisiä on alkanut paljastua, joten varmaksi ei voi vielä sanoa. Toisaalta Etlari kirjoitti entistä vähemmän omia juttuja jalkapallosta ja välillä ainoat jutut koko lehdessä olivat seuran itsensä tuottamia. Toimittajien voitelua pitää siis jatkossa parantaa, sillä naapurissa toimittajat seuraavat vaikka ovea.
Tuleva kausi Toni Lindberg pääsee nyt kokoamaan itsensä näköisen joukkueen, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan. Mannilaan verrattuna Lindberg-pallo oli ainakin vauhdikkaampaa ja hyökkäysvoittoisempaa, jossa palloa pyrittiin pelaamaan boksiin. Nähtäväksi jää, onko ensi kausi lähempänä ajokoirafutista vai kukkupallojen roiskintaa kääpiöhyökkääjille. Valmennustiimi on vielä pimennossa, mutta julkisesti tiedetään, että siihen haetaan vahvistusta. Taustoista varmasti jatkavat Jussi Lumio, jolla toivottavasti on riittävästi puhelinnumeroita ja toivottavasti myös seuralegenda Pekka Penttinen. Lindberg on puhunut ylistävästi Joni Kallioisesta, joten suurena yllätyksenä tuskin tulee, jos 40 maalin mies jatkaa edustusjoukkueen valmennuksessa.
Sopimuksia on koossa jo kaksinumeroinen määrä, joista tärkein lienee Bubacar Djalón jatko. Toisaalta huikean kauden pelannut portugalilainen irtoaa Lahdesta varmasti rahalla minne tahansa muualle paitsi Klubiin. Myös läpimurron loppukaudesta tehnyt Akseli Puukko kiinnostanee muita ja rahallahan saa sopimuspelaajia liikkumaan. Tärkeitä jatkajia ovat myös Julius Tauriainen, Pablo Andrade ja Eemeli Virta, joiden lisäksi sopimuspelaajina on lähinnä lapsia ja lupauksia. Uusia pelaajia ei ole vielä tullut ketään.
Keskikenttä on vielä ohut, mutta varsin suumukava. Djaló, Pasanen, Virta ja Jäntti voivat pelata kunnossa ollessaan avauksen pelaajia kaikki. Myös laitapuolustukseen löytyy vaihtoehtoja, sillä ensi kaudella sopimukset ovat Puukolla, Koskipalolla, Andradella ja Tauriaisella. Kaikki ovat pelanneet jo avauskokoonpanossa. Maalivahtiosastolla jatkavat Munukka ja Nacho Maukonen, eli ykköskassari olisi hankintalistan prioriteettilistan kärjessä. Myös topparipari olisi kiva, sillä jatkosopimus on vain nuorella Eemil Laamasella. Hyökkäyspää on myös toinen murheenkryyni, sillä jatkamassa ovat tällä hetkellä vain Marius Könkkölä, Onni Hänninen ja Vilho Huovila.
Sopimuksettomista viime kauden pelaajista jatkoa toivoisi ehdottomasti Kaljulle, seuralegenda Loorents Hertsille ja Mikko Kuninkaalle. ”Ihan kiva, mutta ei näillä säilytä” -osastoon menevät Matti Klinga, Leon Kreković, Anouar El Moukhantir ja Luka Šimunović. Marin Ljubić toisi jatkuvuutta, eikä hän heikko ollut, mutta ei mikään sateentekijäkään. Loput pelaajat kylmästi ulos ja parempia ja halvempia tilalle, kiitos.
Omista nuorista talvella näytönpaikan voisi antaa Aleksi Paalaselle, joka debytoi jo Lahden Reippaan paidassa iskien myös yhden maalin. BSM-sarjassa Paalanen teki piikissä kovaa jälkeä. Reippaasta hyppy liigaan on iso, mutta edukseen esiintyivät toppari Topias Inkinen, keskikentälle siirtynyt Lassi Forss ja yhä nopea Asaad Babiker. Yhteistyöseurojen junnuista Julius Salo oli ainakin käynyt treeneissä ja huhut kertoivat myös Hamza Assehnounin olleen samoissa harjoituksissa.
Kotimaisia seurassa pelanneita paluumuuttajia ei juurikaan ole vapaana, eikä Lahden nykyinen vetovoima ole kummoinen. Penkille juuttunut Mikko Viitikko lienee ainoa. Toisaalta aina voidaan muistella kautta 2008, jolloin nuoret juniorit kasvoivat kauden aikana mitaliin asti. Silloin tosin kärjessä oli varma viimeistelijä Rafael ja penkiltä vielä kaveriksi siihen Jari Litmanen. Ysipaidan ja maalivahdin osuessa jo kyseisellä nipulla voi olla kivaa. Ja jos lotto ei osu, tulee kaudesta jälleen pitkä.
Yhteistyöseurakuvioista uutisia tippuu harvoin. Lahden Reipas jatkanee paikallisena kumppanina junnuseurojen lisäksi, vaikka yhteiskausareita ei tullutkaan heti myyntiin. Reipas kuitenkin jäi Kakkoseen, joka on uusi Kolmonen. Kysymys on, riittääkö taso. Reippaalla on myös iso mietinnän paikka, mitä tehdä toiminnanjohtaja Olli Tynkkysen jälkeen. Tynkkynen toi viirupaidat lähelle Ykköstä, mutta nyt mies lähti pohjoiseen. Myös päävalmentajakysymys on auki. Kautonen osaa kyllä kehittää pelaajia, mutta päävalmentajuus on edelleen ylempänä kielletty. Muut United-seurat on vielä suurempi mysteeri, mutta Arkivuon johdolla tuli pronssia Ruotsista.