Morley
 Poissa
Suosikkijoukkue: Urskin beer stand, Juvan Kisa
|
 |
Vastaus #1 : 17.11.2023 klo 00:03:49 |
|
Kausi 2023 – Vuosi, josta voisi kirjoittaa kirjan
Kamalaltahan se pitkään näytti.
Takana oli vaiherikkaasti sujunut kausi 2022. MP:n kolmas perättäinen kausi Ykkösessä oli alkanut lupaavasti, mutta kesän tullen joukkue luisui syöksyyn, joka näytti vievän Kakkoseen. Kurssi oikeni ja sarjapaikka varmistui lopulta jo ennen viimeistä kierrosta.
Tiedossa oli jo hyvissä ajoin, että avainpelaajia viedään muualle, mutta ehkä sittenkin joukkueen paha hajoaminen tuli pienenä yllätyksenä. Vaikka liikenne toi pelaajia Mikkelinkin suuntaan, ei talvikausi suuria luvannut. Ykköscupissa MP oli totaalinen vastaantulija ja tie nousi pystyyn alkulohkossa ilman yhtään tehtyä maalia. Toimiston puolellakin tapahtui Mika Roivaksen siirryttyä muihin hommiin.
Kevät eteni, eikä Kuopion Elon kanssa väännetty 1-1-tasuri varsinaisesti nostanut tunnelmaa. Hieman parempia viitteitä MP:n pelissä oli kahta Kakkosen joukkuetta vastaan, kun Jippo kaatui Mikkelissä maalein 3-1 ja Pepoa vastaan pelattu 0-0-tasuri Imatralla oli tulosta parempaa jalkapalloa. Joukkueen arvoituksia täynnä ollut pelaajarinkikin vahvistui, kun Kotkasta siirtyi laina-avuksi Santeri Stenius kahden muun pelaajan lisäksi. Myös Kuopiosta tullut kaksikko Otto Ruoppi-Lauri Sahimaa otettiin ilolla vastaan, vaikka nuorten miesten pelillinen panos olikin vielä arvoitus.
Kenraaliharjoituksessa taivas putosi kuitenkin niskaan, kun nousija ja kauden päävastustajaksi ennakoitu JJK nousi kahden maalin takaa voittoon maalein 2-3. Kovin hyvältä ei näyttänyt sarja-avauskaan. Nousija Käpylän Pallo piti MP:n vähillä maalipaikoilla, ja kun laina-apu Tobi laukoi pilkun veskarin jalkoihin, jäivät avauspisteet Bragulle.
Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, kun MP matkusti Töölöön HIFK:n vieraaksi. Niin vain kävi, että Joslyn Luyeye-Lutumban ja Ruopin maaleilla MP haki sarjan avauspisteet. Voittoja kertyi lisääkin, kun KPV kaatui kovan väännön jälkeen Rasmus Lehtosen maalilla ja Järvenpään perunapelloltakin irtosi pistepotti. Viimein päästiin myös Urheilupuistoon, missä yleisöä hemmoteltiin neljännellä peräkkäisellä voitolla: Jaro kaatui maalein 1-0.
Seuraavana päivänä uutiset kertoivat nuoren miehen menehtyneen ulosajossa Savitaipaleella. Päivää myöhemmin MP tiedotti, että onnettomuus vei Joona Juntusen taivaallisille pelikentille vain 21-vuotiaana. Paria päivää myöhemmin pelattu cup-ottelu oli lopulta täysin merkityksetön osa MP:n kauden tarinaa. Tapaus Juntunen ei unohdu koskaan.
Kausi kuitenkin jatkui, ja millä tavalla! MP:n joukkueesta tuntui nousevan esiin onnistujia toisensa jälkeen. Aleksi Honka-Hallila pelasi loistavaa kautta, keskikentälle hankittu ja puolustukseen siirtynyt Niklas Orjala omaksui roolinsa loistavasti ja toisella laidalla NJS:stä tullut Benjamin Urgenc näytti kehittyvän valtavaa vauhtia. Joel Laitinen otti vahvan roolin keskikentällä. Pitkään mukana ollut nuori Eero Ylönen nousi uudelle tasolle ja Ruotsista palannut Niila Forsell näytti myös pelimiehen merkkejä.
Kesäkuun alussa tosin näytti hetken aikaa huonolta, kun JJK nautti MP:n sekoilusta ja pääsi tauolle kahden maalin johdossa. MP osoitti kuitenkin luonnetta ja tasoitti pelin. Voittomaalin 4-3:een iski Santeri Stenius, jonka maalisaldo olisi voinut paikkojen perusteella olla paljon suurempikin. Keskikesä olikin lopulta Steniuksen juhlaa kahdella peräkkäisellä hattutempulla.
Sunnuntaina 9.7. näky Urheilupuistossa oli upea: katsomoissa paljon ihmisiä ja paikalla HIFK Stadin kingeineen. HIFK puolusti urheasti ja roikkui pitkään kiinni voitossa Antti Ulmasen maalilla, mutta lopulta MP:n onnistui kääntää peli voitoksi Steniuksen ja Jan Heinoesn maaleilla. Tämä ottelu on jäänyt itselle yhdeksi niistä tähtihetkistä, joista kauden muistaa.
JäPS-kotitappio oli jonkunlainen henkinen ulospuhallus, joka oli tulossa. Vaikeampi vaihe oli kuitenkin edessä, mutta MP:n onnistui raapia lisää tärkeitä pisteitä. Pietarsaaren vierasreissun jääminen väliin harmittaa edelleen vietävästi, sillä komean vierasvoiton fiilis olisi ollut hienoa olla kokemassa. Kelpasihan tuo toki televisionkin ääressä, mutta silti. Ylempään loppusarjaan eteneminen oli selviö, mihin harva ehkä uskoi vielä muutamaa kuukautta aikaisemmin.
Ylempi loppusarja oli tuloksellisesti nihkeä, vaikka ottelut olivat tasaisia. EIF oli vastustajista selkeästi omaa luokkaansa ja oli sarjalle täysin oikea voittaja – ja toivottavasti myös saa liigalisenssin. Kun HIFK onnistui värikkäässä ottelussa nappaamaan voiton, oli viimeisessä pelissä hurja panos: voitolla mitalit kaulaan, tappiolla pahimmassa tapauksessa ulos playoffeista.
Sää Mikkelissä oli aivan kamala ja pelistäkin tuli melkoista vääntöä. Roope Pakkanen iski pallon maaliin ja samalla uutisia tuli muualta: SJK Akatemia johtoon, joten onko tämä kausi sittenkin tässä? Ei ollut. MP:n yksi kauden tavaramerkeistä olivat erikoistilanteet. Pallo kulmalipulle, jostain ilmestyy Joel Laitinen ja peli on tasan! Uusi kulmapotku, pusku ja Kyprokselta MP-paitaan palannut oma kasvatti Olli Kilpeläinen puskee osuman, joka jää kovan taistelun jälkeen pelin voittomaaliksi. Join itseni kovaan humalaan ja voin pahoin useamman päivän.
Samalla kahdessa viimeisessä pelissä saatiin todistaa kahden hienon pelaajauran päätöstä: kiitos Paukku, kiitos Kappe!
No, se karsinta liigakarsintaan oli sitten mitä oli. SJK Akatemian nuoret energiset pelaajat olivat paremmin latautuneita ja ottivat ansaitun voiton.
Päättyneestä kaudesta on sanottu aika lailla kaikki. Kausi oli fantastinen suoritus nuorelta joukkueelta ja valmennukselta. Joukkueeseen tehdyt hankinnat onnistuivat aika lailla nappiin, vaikka osalla pelaajista rooli jäikin pieneksi. Liioin ei voi korostaa sitä, miten tärkeä kauden hyvä alku oli joukkueen itseluottamukselle. Pelaajat uskoivat omiin kykyihinsä ja aika ajoin ehkä jopa ylittivät ne.
Hetkittäin Urheilupuistossa tunnelmakin oli katossa, loppukaudesta kirjaimellisestikin beer standille hankitun teltan ansiosta. Nappiin onnistunut kausi toi MP:lle roppakaupalla positiivista julkisuutta. Kesän mittaan MP:stä oli puhetta niin paljon, etten edes muista vastaavaa vähään aikaan. Näin siis Juvemmallakin.
Melkein voisi toivoa, että joku kirjoittaisi tästä kaudesta kirjan.
Kausi 2024 – Uudet tuulet puhaltavat
Tällä hetkellä myöhään torstai-iltana MP:llä on koossa kahdeksan pelaajasopimusta. Seuraava saataneen julki jo perjantaina. Sopimuspelaajien joukosta löytyy jo selkeitä rakennuspalikoita ensi kaudeksi: Aleksi Honka-Hallila pelasi hyvän kauden, Joel Laitinen on tärkeä pala MP:n keskikentällä ja puolustustakin voi hyvin koota Kilpeläisten ja Benjamin Urgencin ympärille. Eero Ylönen oli viime kauden läpimurtopelaajia ja kehityskäyrä voi näyttää ylöspäin vielä pitkään. Ville Laiho ja Timi Heikkinen ovat tosin kysymysmerkkejä, joten talvi näyttänee näiden nuorten pelaajian osalta suuntaa.
Uusista tulijoista ei tässä kohtaa osaa arvata paljoakaan. Kysyntää MP:ssä onnistuneilla pelaajilla on varmasti muuallakin, mutta aika näyttäköön. Ainakin jonkunlaista huhua on kuulunut, että toista viime kauden vakiotoppareista vietäisiin kohti liigakenttiä. Ykköstoiveena tässä kohtaa olisivat ilman muuta omien poikien Joona Kuismalan ja Niila Forsellin jatkot. Jan Heinosen jatkosopimus kelpaisi myös, sillä keskikenttäpelaaja pystyy paljon parempaan kuin viime kaudella.
Muutoksiakin on tapahtunut ja tapahtuu vielä. Jos viime talvena uudistui toimisto, nyt uusiutumista tapahtuu seuran johtokunnassa. Pitkän päivätyön MP:n eteen tehnyt rakennusalan yrittäjä Olli Heinikainen jäi pois puheenjohtajan pallilta ja siirtyi samalla sivuun koko seuran hallituksesta. Vaikka Heinikaista on tullut kritisoituakin, on MP:n paluu toiseksi korkeimmalle sarjatasolle paljolti Olan ansiota. Ei yksi mies kaikkea tee, mutta saa tapahtumaan paljon asioita. Ilkka Mäkelä on pitkän linjan MP-läinen ja omaa valtavan kokemuksen ja tietotaidon jalkapallosta. Odotan mielenkiinnolla, minkälaisia linjauksia Mäkelä MP:n toimintaan tuo. MP:n hallitus onkin nyt vain viisihenkinen, sillä Mäkelän lisäksi remmissä ovat Juuso Kangaskorpi, Ismo Loukoila, Lassi Otranen ja Matti Paksu.
Edessä on myös pelaaminen nimellisesti uudella sarjatasolla Ykkösliigassa. Mitä se tuo, on tässä vaiheessa vielä arvoitus. Oletukseni on, että kymmenen joukkueen sarjassa taso tuskin ainakaan laskee. Muutos on hyvä ja armollisempi seuroja kohtaan, sillä varmoja putoajia on kaudessa vain yksi. Pienempi vaihtuvuus mahdollistaa useamman seuran kehittämisen pidemmällä tähtäimellä, mikä toivottavasti palvelee koko suomifutista.
Vaikka asiat ovat vielä alkutekijöissään, on tilanne melko erilainen kuin vuosi sitten. Alla on pelillisesti hyvä kausi ja yleisesti ottaen tunnelma MP:n ympärillä on myönteisempi. Paikka Veikkausliigassa ei välttämättä enää ole unelma, vaan se voi olla myös tavoite. Ei ehkä ensi vuonna, mutta lähivuosina.
Toisaalta viime kauden onnistumisessa on myös vaaransa. Jalat on syytä pitää maassa, sillä hyvätkään lähtökohdat eivät takaa mitään. Näin on ollut esimerkiksi Lahdessa, missä jääkiekon puolella viime kaudella yllätyshopean ottanut Pelicans on kovista satsauksista huolimatta ajautunut 1ügan häntäjoukkoon. MP:n pitää pystyä löytämään taas nippu hyviä pelaajia, olivat tulijat sitten lainamiehiä tai uusia hankintoja testirumban kautta. Konsepti on osoittautunut toimivaksi. Lisäksi valmennusjohdossa on avoinna tärkeä paikka Mika Pasasen siirryttyä MyPan päävalmentajaksi.
Talvi on vasta alussa, mutta harjoituspelit alkavat pyöriä jo joulukuussa.
|
