TURUN PALLOSEURAPerustettu: 24.10.1922
Saavutukset: 8 SM-kultaa, 12 SM-hopeaa, 11 SM-pronssia, 3 Suomen Cup -mestaruutta
Kaudet Suomen pääsarjassa: 73
SEURAJOHTOHallituksen puheenjohtaja: Jouko Peräaho
Hallituksen jäsenet: Marko Rajamäki, Raimo Rytö, Olli-Pekka Saario, Tommi Suominen, Mika Vesa
Toimitusjohtaja: Janne Kytölä
KAUSI 2023Syksyllä 2022 TPS oli viime vuosina jo varsin tutuksi tulleessa nollatilassa ja nyt oikeastaan vielä vähän syvemmin kuin aiempina vuosina. Kausi oli päättynyt karsintatappioon FC Lahdelle. Päävalmentaja Jonatan Johansson oli erotettu jo ennen kauden loppua ja tilalle palomieheksi tullut Marko Rajamäki ilmoitti hänen jatkohalukkuudestaan kysyttäessä, että kysykää kaikilta muilta mieleen tulevilta ensin ja palataan sitten asiaan, jos tarvitsee. Oltiin siis ilman päävalmentajaa ja pelaajasopimuksia oli huonon kirvesmiehen kourallinen.
Viestinnällisesti luotettiin myös aiemmilta syksyiltä tuttuun strutsitaktiikkaan. Sen verran parannusta oli havaittavissa, että tällä kertaa pidettiin sentään kannattajailta, mutta sen jälkeen puoleentoista kuukauteen ei tiedetty oikein mistään mitään. Eniten odotettiin tietysti tietoa siitä, onko TPS:llä tarkoitus olla päävalmentaja kaudella 2024. Naiiveimmilla oli jopa hentoja toiveita siitä, että aika lailla levällään ollut pakka voisi olla kaikessa neitseellisyydessään uudelle päävalmentajalle hieno mahdollisuus uudistaa ummehtunutta sarjaepäonnistujaa.
Kaikessa viisaudessaan seurajohto päätyi kuitenkin päinvastaiseen valintaan. Kun uutta päävalmentajaa oli tai ainakin olisi pitänyt kartoittaa jo pitkän aikaa ennen edellisen kauden loppua, saunasta päästiin lopulta ulos vasta joulukuun puolivälissä, jolloin monen muun joukkueen valmistautuminen uuteen kauteen oli jo hyvällä mallilla. Kaiken lisäksi uudeksi, eli vanhaksi, eli uudeksi päävalmentajaksi nimettiin jo kolmannelle kierrokselle Mika Laurikainen. Laurikainen oli kahdella aiemmalla kierroksellaan päävalmentajana tehnyt hienoa työtä, mutta jo hänen (epäonnistunut) valintansa urheilujohtajaksi paria vuotta aiemmin oli ollut TPS:n happivajeisen sisäpiirileikin täydellinen ilmentymä. Kun seurajohto nyt oli etsinyt kuukausitolkulla uutta päävalmentajaa eikä muka löytänyt tai saanut (lue: halunnut) ketään, ei ulkopuolelta katsoen voinut kuin päätään pyöritellä. Moni irvileuka tokaisikin, että kuukausien etsinnän jälkeen urheilujohtaja palkkasi itse itsensä, ja vaikka väitteessä on vedetty jonkin verran mutkia suoriksi, ei kyseessä ollut ihan täysi vitsikään. Ja vaikka kritiikki ei sinänsä ehkä suoraan kohdistunut Laurikaisen valmennustaitoihin, joista Turussa on toki hyviä muistoja, ei valintaa voinut mitenkään riskittömänäkään nähdä. Laurikainen oli valmentanut viimeksi vuonna 2018, jolloin oli myös ehtinyt ilmoittaa, ettei aio enää kolmatta kertaa lähteä Seuraa nostamaan. Neljän vuoden poissaolo kenttätyöstä on nykyfutiksessa jo aika tuntuva periodi. TPS:n tekemä ratkaisu ja koko prosessi olivat suorastaan tragikoomisia. Kun vielä myöhemmin puolihiljaa apuvalmentajaksi hiipi päävalmentajan lähimpään ystäväpiiriin lukeutuva John Allen, jonka pelikirja ei myöskään varsinaisesti kiillä uutuuttaan, oli meno jo niin fossiilista ettei auttanut kuin ottaa kaikki pilkka vastaan.
Jos puhutaan kuitenkin itse valmentamisesta, niin katastrofin merkit eivät välttämättä olleet suoralta kädeltä ilmassa. Ainakaan jos halusi olla optimisti koska no, ne kauniit muistot. Joukkuetta rakennettiin vähitellen jatkosopimuksilla ja parin oman nuoren kiinnittämisellä, mutta samalla valmennusjohto (johon kuului myös 80-lukulaisessa pelaaja-valmentajaroolissa Kasper Hämäläinen) teki selväksi, että mitään kiirettä ei pidetä ja isojen liikkeiden aika on lähempänä sarjakauden alkua.
Pelit aloitettiin tammikuussa voittamalla Kakkoseen pudonnut PIF ja häviämällä saman sarjatason Atlantikselle. Helmikuussa alkoi tarunhohtoinen Ykköscup. Vaikka ko. kilpailu on varmasti kaikille lähinnä sarja harjoitusotteluita, joista lasketaan pisteitä, olisi ollut virkavirhe olla olematta jossain määrin huolissaan lohkovaiheen tuloksista. EIF:n lisäksi TPS:n kanssa samassa lohkossa pelasivat sarjanousijat SalPa ja KäPa. Seura hävisi kaikki ottelut yhteismaalierolla 1-9. Etenkin KäPalle kärsityssä 0-4-tappiossa peliesitys oli epäinhimillisen hirveä. Vaikka talvisille hallihöntsille ei pidäkään liikaa painoarvoa antaa, ei toiminta todellakaan näyttänyt siltä, että oltiin aikataulussa, vaikka niin yritettiinkin Irakin tiedotusministerin hengessä vakuuttaa.
Loput pre-seasonista pelattiin vaihtelevan tasoisia ja näköisiä harjoituspelejä, kunnes huhtikuun puolivälissä oli aika aloittaa itse kausi. Tähän mennessä joukkueeseen oli hankittu ulkopuolelta puolustajat Matias Kivikko ja Umar Mohammed, keskikentälle mysteerikorealainen Cho Han-jin ja hyökkäykseen Torfiq Ali-Abubakari ja Alhaji Gero. Paluumuuttajia olivat PIF:stä tullut maalivahti Olli Hakanpää sekä KuPSista ja HJK:sta kotiutuneet hyökkääjät Tuomas Pippola ja Riku Riski. Etenkin Riskiä ja Geroa pidettiin kovina vahvistuksina. Vielä kauden kynnyksellä kiinnitettiin puolustukseen Yannis Lamgahez, koska tähtitoppari Samba Benga sekoili henkilöpapereidensa kanssa ja oli jumissa Senegalissa.
TPS:n ilmoittama pelaajabudjetti oli selvästi edellistä kautta pienempi, mutta edelleen Ykkösen suurin. Useimmissa arvioissa Seura oli Ykkösen terävintä kärkeä, monissa sarjan voittajakin, kuten toki pitää tällä sarjatasolla ollakin. Joku tosin heitti nasevan arvion, että TPS on sarjan suurin suosikki koska se on TPS, mutta silti se tuskin nousee, koska se on TPS. Edellisten vuosien näytöillä oli vaikea väittää vastaankaan.
Vielä vaikeampaa se oli kauden ensimmäisen viiden viikon jälkeen, kun TPS oli pelannut seitsemän ottelua ja voittanut niistä ainoastaan yhden, Yläkentällä pelatun evakkopelin JäPSiä vastaan. Mukana oli mm. kaksi hukattua johtoasemaa Jaron vieraana sekä aivan totaalisen aneeminen tappio Seinäjoella SJK Akatemialle. Kaikki pre-seasonin puheet aikataulussa olemisesta ja aiempaa myöhäisestä kuntohuipusta osoittautuivat samalla sepitetyiksi. 11 ottelun jälkeenkin voittoja oli kasassa vasta kolme ja joukkue vahvasti putoamistaistelussa.
Vire kääntyi kyllä sangen näyttävästi, kun Benga saatiin viimein Suomeen. Hyökkäyspelikin asettui uomiinsa, kun Kasper Hämäläinen ja Riku Riski alkoivat löytää toisiaan koko ajan paremmin ja Matias Kivikko teki oikean wing backin roolissa näyttävän läpimurron. Toukokuun lopusta alkaen TPS voitti 15 seuraavasta ottelustaan 11 ja ylsi parhaimmillaan kuuden ottelun voittoputkeen. Varovaisille noususpekulaatioille alkoi sittenkin olla katetta, etenkin kun neljänneltäkin sijalta pääsisi vielä jatkokarsintoihin tavoittelemaan liigapaikkaa. Kolikon toinen puoli oli, että TPS oli käyttänyt virhemarginaalinsa jo heti alkukaudesta. Vaikka toukokuun lopusta syyskuun alkuun joukkue oli mennyt melkein voitosta voittoon, se riitti runkosarjan päätteeksi ainoastaan neljänteen sijaan. Kärkikaksikko EIF ja Gnistan oli tasapisteissä seitsemän pistettä edellä. Kahden joukkoon pääseminen olisi siis huutanut melkein virheetöntä loppusarjaa ja vielä kilpailijoiden kömmähdyksiäkin. Toisaalta vähintään neljännen sijan pitäminen tai kolmantena olevan MP:n ohittaminen ei olisi ihmeitä vaatinut.
Ylempi loppusarja oli kuitenkin aivan täydellinen mahalasku, jonka aikana TPS sai yhden ainoan pisteen. Siinäkin hukattiin 2-0-johto SJK Akatemiaa vastaan. Vielä viimeisellä kierroksella oli sentään mahdollisuus pelastautua karsintojen karsintojen karsintoihin vieraspelissä MP:tä vastaan, mutta turpaanhan sieltäkin tuli ja taas kerran vielä niin, että TPS hukkasi johtoasemansa. Näitä umpisurkeita viikkoja ei liene tarpeen sen syvemmin analysoida muuten kuin ehkä toteamalla, että Riku Riskin loukkaantuminen runkosarjan lopussa rokotti TPS:n hyökkäyspeliä todella paljon.
Kaiken kaikkiaan selitysten tie on kuitenkin kuljettu lopulliseen umpikujaan saakka. Kausi munittiin täysin keväällä ja syksyllä, ja vaikka meillä on aina kesä 2023, sekin tulosputki oli vain kaivautumista ylös kuopasta, johon TPS oli ihan itse itsensä kaivanut. Syys-lokakuussa pelattiin sitten enää pelkästä tuloksesta ja kun sitä ei tullut, ei ns. tuloksen taakse menemisellä ole oikein mitään pointtia. Ei sillä, että sieltä tulosten takaakaan olisi mitään erityisen kaunista paljastunut.
Ainoa vähääkään kaudenjälkeistä itsereflektointia muistuttava ulostulo on tähän päivämäärään mennessä ollut viimeisen MP-ottelun jälkeinen nettisivujen otteluraportti ja päävalmentaja Mika Laurikaisen kommentit siinä. Viidettä sijaa selitellään talouden sopeuttamisella, aiempia kausia maltillisemmilla tavoitteilla ja sillä, että paras mahdollinen joukkue saatiin kasaan vasta mahdollisimman myöhään.
Joka ikinen kohta on rehellisesti sanottuna täyttä paskaa. Taloutta sopeutettiin kyllä siinä mielessä ettei ilmoitettu pelaajabudjetti (290 000 €) ollut viime kausien tasoa, mutta silti se oli sarjan suurin ja melkein tuplat verrattuna sarjan voittaneeseen EIF:ään ja toiseksi tulleeseen Gnistaniin. MP:kin sijoittui edelle ilmoitetulla pelaajabudjetilla, joka oli 41 prosenttia TPS:n vastaavasta.
Tavoitteita taas yritettiin vielä talvikaudella jotenkin mystisesti häivyttää sanomalla, että noususta ei haluta ottaa mitään stressiä ja pakkomiellettä, mikä on johonkin pisteeseen asti ymmärrettävää, mutta kyllähän kilpaurheilussa nyt jokaisella pitää tavoite olla. Alkukauden huonon jakson aikana Laurikainen sitä paitsi ilmoitti Turun Sanomien jutussa, että nousu on koko ajan ollut tavoitteena. Se taas ei ole yhtään maltillisempi tavoite kuin aiemmilla kausilla, joten tämäkin lässytys lentää roskikseen. Ja mitä tulee joukkueen myöhäiseen kasaamiseen, vielä talvella se esitettiin ihan omana strategisena valintana. Yhtäkkiä se olikin lokakuussa selitys, kun tulos oli kelvoton. Jos joukkue kasattiinkin myöhään, siitä TPS ei voi syyttää kuin itseään.
Positiivisena asiana samassa otteluraportissa mainitaan, että viisi omaa kasvattia (Eero Uusitalo, Aapo Boström, Tuomas Pippola, Veeti Pohtio, Onni Helén) teki liigadebyyttinsä edustusjoukkueessa. Ihan kiva, mutta yhdenkään heistä ei voi kyllä sanoa tehneen läpimurtoa, ja aika syvältä laarin pohjalta pitää menneen kauden hyviä puolia kaivaa, jos Uusitalon neljä ja Pohtion yksi peliminuutti ansaitsevat erityismaininnan.
Jos kilpaurheilussa ylipäätään on välikausia, niin termi tarkoittanee jotain sellaista, että juuri sillä kaudella ei odoteta maksimaalista tulosta, vaan rakennetaan jonkinlaista pohjaa, joka mahdollistaa menestyksen myöhemmin. Sellaisen kestäisi kannattajana helposti, varsinkin jos olisi nähtävissä mitään merkkejä EOM:stä. TPS ei kuitenkaan rakentanut vuonna 2023 yhtään mitään. Sillä oli parhaat päivänsä nähnyt yhden kauden valmentaja, joka rakensi yhden kauden joukkueen. Pelaajista kovinkaan moni ei kehittynyt mainittavasti, peli ei ollut erityisen laadukasta tai viihdyttävää eikä TPS varsinkaan voittanut mitään. Itse asiassa tulos oli Seuran huonoin sitten 1950-luvun alun ja mahdollisesti huonoin koko 101-vuotisessa historiassa (tämä on tulkinnanvarainen asia, koska sarjajärjestelmät). 2023 ei ollut TPS:lle edes minkäänlainen välikausi, vaan aivan täysin hukkaan hukkaan heitettyä aikaa.
PELAAJA-ARVIOT 2023MaalivahditJere Koponen26 ottelua, 3 kk
25 päästettyä maalia 26 ottelussa sekä kuusi nollapeliä ei ole tilastona mitenkään katastrofaalinen eikä niitäkään numeroita voi tietenkään pelkän maalivahdin laariin kaataa. Parhaiden vuosien Koponen on silti valitettavasti enää haalea muisto. Viivahiireily maksaa pisteitä ja vastapainoksi supervenymisiä tulee aiempaa harvemmin (Vantaalla pelattu Gnistan-ottelu toi tosin parhaiden päivien Koposen mieleen). Ollut hieno ja tärkeä pelaaja TPS:lle viimeisten vuosien ajan, mutta nyt kun sopimus on katkolla, voisi olla puolin ja toisin hyvä hetki lähteä eri suuntiin.
Olli Hakanpää1 ott
Pelasi KäPa-vierasmatsin, joka päättyi tappioon. Yhdestä matsista on turha veistellä sen suurempaa arvosanaa. Hankittiin kakkosveskariksi ja hoiti sen roolin ilmeisen hyvällä asenteella, oli ilmeisesti myös melko velikulta ja sellaisena arvokas joukkueelle.
PuolustajatUmar Muhammed20(1) ott, 3+3, 8 kk, 1 pk
Jonkinasteinen arpa ennen kauden alkua. Kesäkuun KäPa-ottelun hattutemppu tietysti säväytti, mutta Superettan-taustasta huolimatta ei vakuuttanut kokonaisuutena. Hyvänä päivänä todella hyvä, huonona todella huono ja valitettavasti liian usein lähempänä jälkimmäistä kuin ensimmäistä. Aika monet vastustajan vaarallisimmista hyökkäyksistä tulivat TPS:n vasemmalta laidalta. Lisäksi korttiherkkä. Sai jo kesken kauden jatkosopimuksen, joten jatkaa edelleen. Jokseenkin vaikea ymmärtää, mikä kiire oli tehdä niin aikainen jatko pelaajalle, joka on jonkinlaista Ykkösen kohtalaista keskitasoa.
Yannis Lamgahez15(3) ott, 1+0, 3 kk
Hätähankinta aivan kauden alussa Samba Bengan paperisekoilun takia. Aluksi näytti joukkueen huonoista tuloksista huolimatta, että osuttiin vahingossa kultasuoneen, mutta ei se sitten ihan niin mennytkään. Oli epävarma ja varsinkin silloin, kun Muhammed ja Lamgahez pelasivat vasemmalla laidalla pakkina ja topparina, ovet olivat välillä todella avoimet. Ei jatkoon.
Joonas Sundman10(9) ott, 0+0, 5 kk
Oli tullessaan kesken kauden 2021 ihan freesi ja potentiaalisen oloinen haku, mutta reilun kahden TPS-vuoden aikana ei ole kyllä tapahtunut oikein mitään. Ei ole noussut rotaatiopelaajaa kummempaan rooliin, kentälle päästessään virhealtis ja korttiherkkä. Tämän vuoden yritys uudelleenkouluttaa Sundman toppariksi ei lähtenyt alkuunkaan, mikä ei ole ihme, kun katsoo kuinka paljon pelaamisessa on riskikerrointa. Maisemanvaihto lienee molemmille osapuolille paras vaihtoehto.
Roope Pakkanen20(1) ott, 1+1, 4 kk
Pelannut nyt kaksi kautta kohtalaisen isossa roolissa ja oli tällä kaudella jo joukkueen neljänneksi eniten peliminuutteja pelannut kenttäpelaaja. Ikävä kyllä syksyn 2023 Roope Pakkanen ei ole merkittävästi parempi pelaaja kuin kevään 2022 Roope Pakkanen. Vaikeampi kysymys on, kertooko se pelaajasta vai valmennuksesta. Omiin menee liikaa maaleja Pakkasen lähettyviltä eikä pelinavaaminenkaan ole kohtalaista kummempaa. Hyvä, että Pakkanen on pelannut ne minuutit jonkun tusinaulkkarin sijaan, mutta valitettavasti kehitystä ei oikein ole tapahtunut.
Samba Benga19 ott, 2+0, 4 kk
Kun lopulta maahan pääsi, oli odotetusti joukkueen paras toppari ja rauhoitti joukkueen tekemistä. Sillä oli varmasti vaikutuksensa myös siihen, että vire kääntyi alkukesästä nousuun. Ei ollut ihan loistavan viime kauden tasolla, mutta sai myös apuja muulta joukkueelta aika paljon vähemmän. Tämä sarjataso alkaa olla pelattu läpi.
Joonas Lakkamäki16(4) ott, 3+2, 3 kk, 1 pk
Vahva kausi. Ei tee mitään ihmeellistä tai erityisen näyttävää, mutta hoitaa perushommat tasaisen hyvin, mikä on topparille tärkeämpää kuin highlighteihin päätyminen. Vahvuudet ovat siis juuri sellaisia, mistä vaikka Pakkanen hyötyisi paljon. Oman kehityksen kautta liiga ei olisi väärä paikka, jos vain löytää seuran, missä pääsee pelaamaan.
Matias Kivikko21(2) ott, 0+4, 1 kk
Honakista tullut laitapakki oli TPS:n kauden ainoa (?) todellisen läpimurron tehnyt pelaaja. Löysi wing backina hyökkäävässä roolissa hyvän yhteisymmärryksen esim. Kasper Hämäläisen kanssa, oli varsin tehokas eikä silti vuotanut omiinkaan.
Severi Pöysä0(3) ott, 0+0, 0 kk
Eero Uusitalo0(1) ott, 0+0, 0 kk
KeskikenttäpelaajatJesper Karlsson22(2) ott, 1+0, 4 kk, 1 pk
Rooli kasvoi entisestään ja Kassinen oli jo joukkueen kolmanneksi eniten pelannut kenttäpelaaja (1 898 minuuttia). Keskikentän Lakkamäki, tekee harvemmin mitään dramaattista tai ihmeellistä, mutta on luotettava ja varma ja pystyy liikuttamaan palloa riittävästi. Seuraikonipotentiaalia ainakin jos tällä sarjatasolla virutaan, mutta jos aikoo testata rajojaan, nyt voisi olla aika?
Daniel Rantanen16(8) ott, 2+2, 3 kk
Ei muuttunut miksikään aiempaan kauteen verrattuna. Potkutekniikalle ei löydy tästä sarjasta vastusta, mikä näkyy myös melko hyvissä tehoissa, mutta se muu anti peliin on edelleen liian vähäistä. Huonona päivänä täysin anonyymi. Nyt on Turussakin tullut selväksi, miksi Rantanen ei ole päässyt Ykkösestä pois, vaikka on tietyiltä ominaisuuksiltaan poikkeuspelaaja tähän sarjaan. On jo ilmoittanut, ettei jatka Turussa. Ei ole mitään syytä muistella pahalla, mutta ratkaisu lienee molemmille hyvä.
Aapo Boström5(15) ott, 0+2, 2 kk
Omista junioreista nostetuista selkeästi eniten (608 minuuttia) peliaikaa saanut pelaaja. Ansaitsikin minuuttinsa, koska pelasi luotettavasti ja melko virheettömästi. Monessa ottelussa Boströmin olisi ihan hyvin voinut ottaa aiemminkin sisään vaihtojen panttaamisen sijaan. Ensi kaudella voisi olla mahdollisuuksia läpimurtoon.
Santeri Pohjolainen11 ott, 0+0, 2 kk
Parhaat esitykset ja ylivoimaisesti eniten peliaikaa (806 min) tähän mennessä uralla edustusjoukkueessa. Pallollisia kykyjä ja pelisilmää on, mutta kausi oli taas rikkonainen. Pelasi vain kolme kokonaista peliä edarissa. Nyt alkaisi olla aika pelata ehjä kausi ja lyödä oikeasti läpi.
Kasper Hämäläinen26(1) ott, 9+3, 0 kk
Kenellekään pelejä seuranneelle ei tarvitse erikseen sanoa, että Kappe oli viimeisellä kaudellaankin aivan huijauskoodi tähän sarjaan ja pyöritti parhaimmillaan peliä miten huvitti. Toisaalta joutui myös löyhästi valmennetussa joukkueessa tekemään ehkä liikaakin ja varmasti juuri siksi vaihdettiin 18 ottelussa kentältä pois ennen loppua. Olisi varmaan ollut kaikille parempi, jos myös kentän ulkopuolisia tehtäviä olisi hiukan karsittu tai niitä ei olisi koskaan ollut. Siihen on syynsä, että 2020-luvun jalkapallossa ei pahemmin näe pelaaja-valmentajia korkeilla sarjatasoilla, eikä sitä syytä olisi ollut mikään pakko selvittää kantapään kautta.
Cho Han-jin0(1) ott, 0+0, 0 kk
Ei ole tarkoitus arvostella näitä muutaman jämäminuutin pelanneita sen kummemmin, mutta joku voisi kertoa, mitä tässä keississä tapahtui. Sopimus on kuitenkin edelleen voimassa, joten ehkä Cho on Turussa tai ehkä ei ja ehkä jopa pelaakin joskus tai sitten ei.
HyökkääjätLinus Rönnberg9(11) ott, 2+1, 3 kk
Samaa Rönnbergiä kuin aina ennenkin. Vauhtia ja taitoa on, mutta meno on aivan laput silmillä koohottamista, eikä valmennus ole pystynyt asiaa muuksi muuttamaan Rönnbergin TPS-aikana.
Riku Riski19(2) ott, 6+5, 3 kk
Oli alkukaudesta laidalla aika yksin ja jäi pelin ulkopuolelle, mutta kun ryhmitys muuttui 3-5-2:een, RR10:lle löytyi oma paikka ja asioita alkoi tapahtua. Kolmikko Kivikko-Hämäläinen-Riski oli parhaimmillaan pitelemätön oikealla laidalla. Kauden päättäneeseen vammaan asti joukkueen paras pelaaja Hämäläisen kanssa.
Torfiq Ali-Abubakari9(15) ott, 5+0, 3 YC
Tuli talvikaudella testiin ja näytti hallipeleissä aivan täysturistilta. Sai silti yllättäen sopimuksen ja itse kauden aikana esitykset vaihtelivat kohtalaisen hyvän ja surkean väliltä. Yskäisi muutaman maalinkin, mutta ei tämän tasoisia pelaajia pitäisi joutua ulkomailta raahaamaan.
Alhaji Gero22(3) ott, 9+4, 5 kk
Pidettiin yleisesti huippuhankintana kauden 2022 lopun vahvan Jaro-jakson jälkeen. Pelasikin Hämäläisen jälkeen kenttäpelaajista eniten (1 927 min). Arvosana on sitten kaksijakoinen. Ei Gero missään vaiheessa siltä odotetulta maalikuningasehdokkaalta näyttänyt, mutta ei hänen voi sanoa kauhean huonosti tai tehottomastikaan pelanneen. Maaleista neljä tuli toki pilkulta, mutta TPS-kannattajat tietävät kyllä, ettei niidenkään laittaminen sisään ole Seurassa mikään itsestäänselvyys. Ei Geron kaudesta mitenkään paha maku suuhun jäänyt, mutta toivottavasti TPS ei nyt hänestä itseään kipeäksikään maksanut.
Tuomas Pippola2(17)/1+0, 2 kk
Taisi kärsiä yksittäisistä pelaajista eniten siirtymisestä 3-5-2:een, jossa laituri Pippolalle ei ole oikein luontaista pelipaikkaa. Pelasi 288 minuuttiaan ilman erityistä moitteen sijaa, mutta tuskin sai tästä kaudesta irti sitä mitä tuli hakemaan KuPSista palatessaan.
Onni Helén2(9) ott, 0+0, 1 kk
Sai 156 minuuttia peliaikaa ja käytti ne ihan pirteästi ja yritteliäästi. Noin pienellä otannalla ei kannata suurta arvostelua tehdä, mutta sen verran Helén kuitenkin esitti, että ihan yhtä hyvin Ali-Abubakarin minuutit olisi voinut antaa hänelle.
Onnipekka Pajula0(1) ott, 0+0, 0 kk
Veeti Pohtio0(1) ott, 0+0, 0 kk
ValmennusMika LaurikainenKuten edellä taustoitettiin, valinta tai ainakin siihen johtanut prosessi näytti jo julkistushetkellä aivan järkyttävältä. Joku toivo oli olemassa, että neljän vuoden poissaolo valmennustöistä ei olisi ruostuttanut täysin, mutta lopputulos on järjettömän surkea. Sitä paitsi ne paljon puhutut puhelahjatkaan eivät olleet enää entisellään, tai ehkä tulokset olivat niin läpeensä paskoja, etteivät ne selitykset (ks. yllä ja monta muuta esimerkkiä) voineet enää upota sinisilmäisimpäänkään kuulijaan. Jo aiemmin täysin mönkään mennyt urheilujohtajan pesti ja nyt vielä täydellinen fiaskokausi päävalmentajana ovat täydellinen esimerkki siitä, miksi tällaisiin toisiin esityksiin ei yleensä kannata edes ruveta. Kauniimpi muisto olisi jäänyt, jos tälle tarinalle olisi lyöty piste silloin neljä ja puoli vuotta sitten. Tämä ei voinut olla kenellekään kivaa.
KAUSI 2024Tätä kirjoittaessa ollaan siinä tilanteessa, missä moni luuli TPS:n olevan vuosi sitten: uusi valmentaja (tällä kertaa ihan oikeasti), joka tulee ulkopuolelta ja katsoo koko touhua tuorein ja toivottavasti kriittisin silmin. Sitä paitsi Miika Nuutinen on todennäköisesti mies, jonka johdolla TPS ei ainakaan ole niin traagisen alivalmennettu kuin viimeiset vuodet. Oikeastaan sen enempää tässä vaiheessa on vaikea sanoa, koska kovin paljon ei miehestä vielä tiedetä, mutta jo rekrytointi osoittaa sen, että TPS:n toimistolla on kerrankin haisteltu jotain muutakin kuin omia pieruja. Etukäteisarvioiden mukaan Nuutinen on joko loistavasti futista ymmärtävä nuori valmentajatalentti tai rasittavasti nariseva hesalainen b-kurssipelle, joka tekee yksinkertaisista asioista muka hienon kuuloisia keksimällä uusia termejä asioille, jotka ovat jo olemassa. Molemmat näkemykset lienevät jokseenkin kärjistettyjä stereotypioita.
Tässä vaiheessa on vaikea sanoa kauheasti enempää, koska pakka on melko levällään ja rakennusvaiheessa. Tällä kertaa se on kuitenkin oikeasti hyvä asia, koska nyt ei olla joulukuulle asti ihmettelemässä, kuka tänne mahdollisesti suostuisi valmentamaan, vaan Nuutisella on ollut monta kuukautta aikaa pohtia, millaista juttua lähtee rakentamaan. Toisin sanoen tekemisessä saattaa tällä kertaa olla joku visio.
Sopimuspelaajia on ennestään kahdeksan, mutta heistä oikeastaan vain kaksi (Umar Muhammed ja Riku Riski) ovat tasonsa (tavalla tai toisella) selkeästi osoittaneita aikuispelaajia, loput lähinnä junioreita tai muuten nuoria. Kirjoitushetkellä ainoa vahvistettu uusi hankinta on laitapakki Oscar Häggström (HJK Klubi-04), jonka on tiettävästi jo nähty kävelevän Kerttulin kievarin ohi tuplakeskarit pystyssä. Esimerkiksi maalivahtia joukkueella ei tällä hetkellä ole. Todennäköisesti TPS:ssä nähdään paljon uusia kasvoja, ja melkein mikä tahansa uudistuminen on näiden vuosien jälkeen lähtökohtaisesti ihan positiivinen asia.
Tällä hetkellä sivullekirjoittanut ei edes tiedä, mitä TPS ensi kaudella tavoittelee ja mitään takeita ei tietenkään ole siitäkään, että Nuutinen onnistuu. Sitä takuuta ei kuitenkaan tuo mikään muukaan valmentaja. Nyt on sentään pitkästä aikaa sellainen ilmapiiri, että yritetään jotain muuta, joten viime kaudesta poiketen tässä on havaittavissa orastavaa mielenkiintoa toimintaan. Toivottavasti kausi 2024 on nyt jotain sellaista, mihin kausi 2023 olisi pitänyt käyttää.
SOPIMUSTILANNE 2024Umar Muhammed
Eero Uusitalo
Oscar Häggström
Cho Han-jin
Aapo Boström
Riku Riski
Tuomas Pippola
Veeti Pohtio
Onni Helén
Miika Nuutinen
Henri Jussila
