Pienten lasten valmennus

[Jortsukka]

Lapsi on pelannut Stadi cupissa ja vähän on ihmetyttänyt että T8-sarjassa osa joukkueista tulee pelaamaan jo tuloksesta. Eli heitellään pitkää kärjille ilman mitään yritystä edes tehdä muuta tai sitten ns. parhaat pelaa alusta loppuun ja vaihdossa kiertää vain tietyt pelaajat. Meidän tytön joukkue ei tee näistä kumpaakaan ja silti ovat ilman tappiota vielä. Onkohan tuo nyt ihan tarkoituksen mukaista toimintaa tuon ikäisissä? Vissiin valmentajan ceeveessä pitää näyttää että pelejä voitetaan? Lisäksi melkein puolet maaleista tulee maalivahdin virheistä eli ei ne maalit välttämättä paljoa kerro.

Ei ole tarkoituksen mukaista, mutta hyvin yleistä. Harvemmin Suomessa näkee pelejä, missään junnutasolla missä pelitapa olisi selvästi mietitty niin että se kehittäisi pelaajia. Joko pelataan hyvin tulosorientoituneesti tai sitten ei ole mitään pelitapaa.

Tärkein motiivi on juurikin valmentajan ego. Toinen varmaan siinä sivussa että vanhemmat muuten alkaa miettimään sitä naapuriseuraa, jos tämä nykyinen oma seura ei pärjää edes Stadi Cupin alkulohkossa.

[Nigel Kugelschfeir]

Ei nämä 5vs5-peleissä edes pelaa tuolla mistään, kun jatkopelejä ei ole ja kaikille mitalit. Noilla noiden pelityyleillä ei edes saatu sitä tulosta. Aika monella joukkueella tahtoo olla tytöissä se ongelma ettei kilpapelaajia ole  tarpeeksi edes yhteen peliryhmään niin sitä pitää sitten jotenkin kompensoida.

[Ben]

Eivät ne lapset kuitenkaan mitään idiootteja ole vaan aivan hyvin tajuavat, että joka peli hävittiin, vaikka kuinka annettaisiin samanlaiset mitalit kuin muillekin. Kyllä ne ihan pienimmätkin haluavat voittaa edes välillä.

[Nigel Kugelschfeir]

Samaa mieltä ollaan tosta mutta Palloliitto määrää. Kyllä kouluikäisten lasten pitäisi jo selvitä siitä ettei sitä mitalia ihan joka kerta saa. Monesti ne henkilökohtaiset palkinnot tuntuu kivemmalta kuin se mitali.

Aika avuttomalta tuo meidän tytön ikäluokka alkaa vaikuttaa. Kilpasarjoissa on aika vähän joukkueita ja niidenkin väliset pelit päättyy monesti kaksnumeroisilla eroilla. Joo varmaan joitain pelaajia pelaa vanhemmissa ja pojissa mutta ei niitä lukumääräisesti ole kuitenkaan niin paljoa oikeasti että se tasoa muuttaa mihinkään.

[Alaraajavamma]

Ei ole tarkoituksen mukaista, mutta hyvin yleistä. Harvemmin Suomessa näkee pelejä, missään junnutasolla missä pelitapa olisi selvästi mietitty niin että se kehittäisi pelaajia. Joko pelataan hyvin tulosorientoituneesti tai sitten ei ole mitään pelitapaa.

Ihan mielenkiinnosta onko tähän olemassa jotain kirjaa/opasta mistä voisi ammentaa lisää - koulukunta erot kiinnostaa myös, kun niitäkin on aivan varmasti?
Olen nimittäin pohtinut tätä ja sparraillut asiasta monen kanssa, mutta en suoraan sanoen yhtään tiedä mikä se pieniä lapsia parhaiten kehittävä pelitapa olisi.
Kentän / muiden pelaajien hahmottaminen on ainakin tosia vaikeata yllättävän vanhaksi asti, mutta jos et yritä yhtään opettaa siihen liittyviä automaatioita, niin peli on pelkkää perinteistä häröpalloa. Onko se sitten hyvä vai huono juttu

[Jortsukka]

Ihan mielenkiinnosta onko tähän olemassa jotain kirjaa/opasta mistä voisi ammentaa lisää - koulukunta erot kiinnostaa myös, kun niitäkin on aivan varmasti?
Olen nimittäin pohtinut tätä ja sparraillut asiasta monen kanssa, mutta en suoraan sanoen yhtään tiedä mikä se pieniä lapsia parhaiten kehittävä pelitapa olisi.
Kentän / muiden pelaajien hahmottaminen on ainakin tosia vaikeata yllättävän vanhaksi asti, mutta jos et yritä yhtään opettaa siihen liittyviä automaatioita, niin peli on pelkkää perinteistä häröpalloa. Onko se sitten hyvä vai huono juttu

Horst Wein kirjoittanut mielestäni muutaman erinomaisen teoksen. Ovat toki jo vanhempia, mutta silti edelleen pidän erinomaisina oppaina pienten lasten valmennukseen. Ensimmäinen ehkä enemmän valmentamiseen harjoituksissa ja toinen myös peleihin enemmän.

Mielestäni siis parhaiten kehittävä pelitapa nuorille sisältää ainakin seuraavat asiat(osa itsestään selvyyksiä toki, mutta silti ei Suomessa toteudu):

Hyökätessä:

- Kyky pitää pallo paineen alla erilaisissa tilanteissa (pallon suojaaminen, kuljettaminen, kääntyminen)
- Pelaajien ohittamisen kehittämistä kehittävät toiminnot
- Pelaajien 1.kosketusta kehittävät toiminnot
- Pallottomana aktiivinen liikkuminen (myöhemmin tukeminen)
- Mitä pidemmälle mennään sitä paremmin "kuljetanko vai syötänkö?"

Puolustettaessa:

- Täysi vauhtinen paineistaminen/prässääminen
- Kyky puolustaa pallollista pelaajaa hyvin (puolustusasento, liikkuminen, jne. myöhemmin)
- Kyky vartioida omaa pelaajaa
- Kyky myös puolustaa kentällä jotain tilaa(myöhemmin myös tilojen sulkeminen)

Se että onko yhtä absoluuttista oikeaa tapaa? Ei ole. Mutta pitää miettiä tavoite millaisia pelaajia haluat kehittää. Tässä esimerkkinä Espanjassa on panostettu selvästi enemmän pelaajien kykyyn syöttää palloa sekä tukea syöttöä ennen pallollista pelaajaa jo varhaisessa vaiheessa. Tämän tuloksena Espanjasta tulee pelaajia jotka pystyvät kombinaatio ja pallonhallintapelaamiseen. Sitten taas vastaavasti Belgiassa on mietitty että pelaajaprofiili edustaa pelaajia jotka pystyvät 1vs1 tilanteita ratkomaan älyttömän hyvin molempiin suuntiin. Tätä kautta Belgia on tuottanut suhteessa pelaajamääräänsä varmasti maailman parhaat laitapelaajat vuodesta toiseen ja uusia on tulossa.

Sivuten tuota viimeistä lausettasi, mielestäni on tärkeää pystyä opettamaan pelaajille riittävästi jalkapallon lainalaisuuksista ja siihen liittyviä toimintoja. Esimerkkinä nyt vaikka kentän täyttämisestä-> miten luon kentälle syvyyden/leveyden rakenteen kautta/toimintojen kautta. jotta voit opettaa toivottuja asioita tarvitset riittävän joukkuerakenteen, mutta joukkuerakenteen ei pidä olla liian isossa roolissa. Näen että on iso ero opettaako pelaajia ymmärtämään lainalaisuudet vai opettaako liian suljettuja malleja. Otetaan esimerkkinä nyt tuosta minun esimerkistäni että on eri asia opettaa että tarvitsemme kentälle leveyden kuin se että joka kerta Jape/Janna menee laitaan kun pallo on Penalla/Pepillä.

[Wilho-Peter]

Huippuvalmentajat on ilmeisesti sitä mieltä, että lasten pitäisi paljon antaa pelata. Sinällään olen samaa mieltä, mutta sitä pelaamistakin voi tietyllä tavalla ohjailla. Itse valmennan 7v. ja 11v. Nuoremmilla kaikki harjoitukset on aika pelinomaisia, että harvemmin sitä tehdään mitään suljettua harjoitusta, niilläkin on paikkansa kyllä, sillä tavalla aremmat pelaajat saa pallokosketuksia ja niitä onnistumisia samalla.

Esim. valmentajakollegani ihmetteli kun nämä pienemmät eivät oikein syöttele, no sehän on oikeastaan pääsääntöisesti aika mahdotonkin ajatus ihan fyysisestikin, toki poikkeuksia on. Kysyppä 7v. kaverilta etäisyyttä maaliin kun olette 10m päässä maalista, vastaukset eriävät kaikkea 20m - 2km välillä Harva tuon ikäinen vielä osaa hahmottaa etäisyyksiä. Välillä on tullut vastaan pelaajia jotka luontaisesti hahmottavat tyhjän tilan ja liikkuvat sinne, osaavat jopa antaa pallolliselle tilaakin.

Enemmän olen huomannut, että kun lapsilla on hauskaa, niin silloin niitä onnistumisiakin tulee. Valmentajalta nämä nuoremmat vaatii paljon, sinne on annettava koko sielu ja olemus, silloin yleensä treenitkin onnistuvat parhaiten. Peleissä on unohdettava kaikki valmentajakeskeisyys, lasten ehdoilla mennään tietyissä määrin. Tuo ei kummoista lajitietämystä vaadi, enemmänkin kasvatuksellisia valmiuksia ja kovaa tsempparia. Lasten riemu on kuitenkin se isoin palkinto. Tuloksetkin yleensä tulee, kun saavat pitää hauskaa sen suuremmin miettimättä mitään.

[dembele]

Horst Weinin opit jälleen esilllä: https://www.apu.fi/artikkelit/espanjan-arvokisamenestyksen-taustalta-loytyy-yllattava-nimi-jonka-perinto-elaa-edelleen-vahvana-maan-jalkapallossa?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTEAAR2eTjEZP24aNirN_P2xkKBmMmzMWCQ-X0Keb34sI4BSGUiXKl0lw9OnLUE_aem_AoNcGLiu4aStrsq7tKnP9g

Laitetaanpa oheinen (hieman yllättäen) Apu360-julkaisussa ollut juttu. 1980-luvun alussakin tieto kulki Manner-Euroopasta Suomeen ja 2010 täällä on ollut valmentajaseminaarikin, joten miksi ihmeessä isoille kentille siirrytään peleissä edelleen niin aikaisin? Harjoitteissahan opetallaan ja toistetaan automaation saavuttamiseksi asioita, joita voi soveltaa peleissä...

[Jortsukka]

[Horst Weinin opit jälleen esilllä](https://www.apu.fi/artikkelit/espanjan-arvokisamenestyksen-taustalta-loytyy-yllattava-nimi-jonka-perinto-elaa-edelleen-vahvana-maan-jalkapallossa?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTEAAR2eTjEZP24aNirN_P2xkKBmMmzMWCQ-X0Keb34sI4BSGUiXKl0lw9OnLUE_aem_AoNcGLiu4aStrsq7tKnP9g)

Laitetaanpa oheinen (hieman yllättäen) Apu360-julkaisussa ollut juttu. 1980-luvun alussakin tieto kulki Manner-Euroopasta Suomeen ja 2010 täällä on ollut valmentajaseminaarikin, joten miksi ihmeessä isoille kentille siirrytään peleissä edelleen niin aikaisin?

Apu on itseasiassa melkein mennyt futis-jutuissa Suomen kärkeen, surullista sinänsä että tämä kuvaa paljon muita medioita...

Tuokin jutun on kirjoittanut Erkko meri, joten sinänsä ei ihme että noin hyvä juttu.

Kysymykseesi vastaus, siksi että vain harva on noita asioita oikeasti opiskellut ja sisäistänyt. Tämän lisäksi jos 2010 tuota on käyty, niin veikkaisin että jos kurssilla ollut vaikka 100 valmentajaa(tarkkaa määrää tuossa tekstissä ei tainnut olla), niin 14-vuotta myöhemmin noista todennäköisesti valmentaa 10-20 valmentajaa. Suomessa kun valmentamisessa on epäonnistuttu seuratasolla täysin siinä että valmentajia jotka käyvät ns. valmennuspolun läpi jatkaisivat valmentajana vielä sen jälkeen kun oma lapsi lopettaa futiksen. Eli jos vaikka aloitetaan 6-vuotiaan lapsen kanssa ja valmennetaan häntä 13-vuotiaaksi, niin tuo 7-vuoden valmennuskokemus heitetään täysin hukkaan kun siinä vaiheessa lopetetaan valmennus. Jos näistä edes pieni osa saataisiin pidettyä valmentajina, niin tilanne olisi hyvin erilainen.

[dembele]

Jep, olennainen asia onkin että onko Weinin esittämä, kohta jo 50 vuotta tiedossa ollut näkökulma liian käytännönläheinen kun sen, että kentän koko peleissä ei tukisi (nuorilla lapsilla) treeneissä opittua tajuaa tällainen maalaisjärjellinenkin? Siihen vielä pelien ja pelaamisen tuloshakuisuus mausteeksi...

Lukaisin jutun pikaisesti kertaalleen ja osui heti mm. se Weinin ajatus silmään että joskus mietitään puutteita tekniikassa kun kyse on pohjimmiltaan siitä ettei osata havainnoida ja tehdä sen perusteella päätöksiä mielellään ennakoiden.

[Valonheitin]

Hyvä juttu ja täytyykin kaivaa Weinin kirja kaapista ja lukea taas uudestaan.

Ja pelaamiseen isoilla kentillä voi antaa vastauksen ainoastaan palloliitto. Itse en ihan ymmärrä, miksi esim. P13 liigapelit pelataan jo 11v11 ja pelistä muovataan väkisin nopeiden pelaajien juoksukilpailuja.

[KVilho]

...

Lukaisin jutun pikaisesti kertaalleen ja osui heti mm. se Weinin ajatus silmään että joskus mietitään puutteita tekniikassa kun kyse on pohjimmiltaan siitä ettei osata havainnoida ja tehdä sen perusteella päätöksiä mielellään ennakoiden.

Täytyypä itsekin lukaista jotain ko. herralta.

[KVilho]

...

Lukaisin jutun pikaisesti kertaalleen ja osui heti mm. se Weinin ajatus silmään että joskus mietitään puutteita tekniikassa kun kyse on pohjimmiltaan siitä ettei osata havainnoida ja tehdä sen perusteella päätöksiä mielellään ennakoiden.

Tästä vielä.

Mietin tässä että mikä porukoiden näkemys on tähän asiaan? Itse kun olen vain tämän lainauksen varassa, niin en tiedä tämän näkemyksen taustoja tarkemmin. Toisessa osiossa olen juurikin samasta asiasta koittanut avata keskustelua, mutta yleinen näkemys tuntuu olevan että erittäin nopeaa pelaamista vaativissa tilanteissa (mm. vastustajan boksi), jossa siis palloliiton tutkimuksen perusteella yksi isoin ongelma, ei voi mitenkään liittyä havainnointiin ja ennakointiin, vaan pelkästään teknisiin puutteisiin.

Oman johtopäätökseni tein ihan vaan tiettyjä pelejä seuraamalla, ilman että tiesin Weinin näkemyksistä yhtään mitään.

Ja että pysyttäisin osin säikeen aiheessakin, niin jännä huomata että FUNinoahan oman pojan valmetaja on pitänyt keskeisessä roolissa jo lähes 10 vuotta. Nykyinen valmentaja ei selvästikään ole Weinin koulukuntaa, mutta vanha valmentaja piti kyseisen treenimuodon mukana ihan P15 ikäluokkaan asti.

[inclusionExclusion]

Mietin tässä että mikä porukoiden näkemys on tähän asiaan? -- nopeaa pelaamista vaativissa tilanteissa -- [ongelma] ei voi mitenkään liittyä havainnointiin ja ennakointiin, vaan pelkästään teknisiin puutteisiin.

No joo tämä enemmän ton ison valmennusketjun asiaa tosiaan, mutta menköön nyt tänne. Mielestäni tämä on kokonaisvaltainen asia. Omista pelikokemuksistani (ja siis joo pieni otos, ei verrattavissa mihinkään tutkimukseen) esimerkkejä löytyy molemmista: teknisten taitojen hinkkaamisen kautta parempaa suoriutumista, ja runsaan kovatempoisen pelaamisen jälkeen tunne sitä että peli on 'hidastunut' ja ympäristöään hahmottaa paremmin, mikä mahdollistaa paremman suoriutumisen.

Asia liittyy kovasti myös päättäväisyyteen ja itseluottamukseen. Tunne siitä, että ehdin tehdä tuon asian huolella ennen kuin vastustaja on liian iholla, eikä tarvi hätiköidä. Jne jne.

Tuo jako pelitilanteiden kautta vs. tekniikkahinkkauksen kautta oppimiseen ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertaista. Nähdäkseni myös pallotaitoharjoitteiden tulisi pääosin sisältää vaatimus siitä, että ympäristöä pystyy samalla tarkkailemaan. Varsinkin omalla ajalla harjoitellessa tämä vaatii tietoista keskittymistä, kun mitään todellista tarkkailtavaa ei ole. Vilkaise silti välillä sivuille, huomioi mitä näkökentän laidoilla on, jne.  Helpot kosketukset katsomatta palloa... näillä vilkaisuvatimuksilla voi myös aiheuttaa keinotekoista kiireen tuntua.

En usko, että putkinäköisesti palloa tuijottaen tehdyt drillit ovat läheskään niin hyödyllisiä kuin sellaiset, missä katsetta pakottaa jossain määrin muualle.

[pilkku seiska]

Nämä Weinin opit näyttävät nousseen Espanjan em-kullan myötä pinnalle Suomessa.

Espanjan pelaajien kohdalla havainnointi ei näyttäisi olevan se pääpointti, vaan henkilökohtainen tekninen taitotaso. He pystyvät pienessäkin tilassa kaivamaan selkärangasta oikeat harhautukset, joilla päästä ulos tilanteesta ja jatkaa peliä syötöllä tai kuljetuksella. Toki havainnointi on kunnossa, mutta niin se varmasti on myös englantilaisilla.

Weinin opit ovat tärkeitä, mutta kaipaavat lisäksi Coerverin ja monien muiden oppeja. Italiassahan Weinin opit eivät ole vastaavasti lyöneet läpi, mutta silti edellisissä em-kisoissa Italia pelasi erittäin vakuuttavasti. Lisäksi, yleensä italialaiset ovat esiintyneet espanjalaisia vakuuttavammin mm. pääpelissä.

Sitä paitsi Espanjan peli on kehittynyt mm. laitahaastojen osalta suhteessa tikitaka-aikoihin, joten kyllä sielläkin nähtävästi on päivitetty tätä Weinin oppeihin pohjautuvaa pelikirjaa ja imetty vaikutteita muualta, kuten vaikkapa Belgiasta.

[Valonheitin]

Linkkasin aikoinaan tuonne valmennuspuolelle tutkimuksen, missä esim. useissa rondossa oli merkitty vähemmän havaintoja kuin suljetussa syöttödrillissä. Itse huomasin vähän saman ilmiön, kun valmensin pienempiä junnuja ja vähensinkin rondojen määrää ja käytin enemmän pelinomaisia harjoitteita, eli 1v1/2v2/3v3 jne.

Rondohan on aivan loistava työkalu, mutta itse koin silloin osaamiseni puuttelliseksi ja harjoitteista tuli liian höynämäisiä, missä pallo kulki lähinnä alueen reunoja pitkin pelaajalta toiselle. Siinä mielessä juurikin rondot ovat vähän vaarallisia harjotteita varsinkin alotteleville valmentajille, sillä ihan perusrondon saa helposti toimimaan, mutta parasta hyötyä siitä ei välttämättä saa irti. Muutenkin on vähän oma taiteenlajinsa, jota voisi pohtia ja tutkia melkein väitöskirjan verran.

Ja KVilhon kysymykseen, niin mielestäni tämä ei ole mitenkään mustavalkoinen asia, vaan molempia tarvitaan. Mutta itse näkisin, että boksissa tilanteet ovat kaattoisia ja tulevat nopeasti, jolloin havainnointiin ei oiken jää aikaa. Olen valmentanut yhtä räkämaalien kuningasta, eikä hän ollut mitenkään hyvä havainnoimaan, mutta pehmeällä kosketuksella ja loistavalla kropan käytöllä teki lukemattomia maaleja irtopalloista. Toki tämäkin on vähän vaikea asia linjata. Onko se sitten havainnointia, jos ymmärtää kiilata kropan pallon ja puolustajan väliin?

EDIT: Lisäyksenä vielä, että vaikka esim neljään pikkumaaliin pelaaminen on todella hyvä harjoite, niin sekään ei välttämättä aina pikkujunnuille maistu. Itse ainakin muistan lapsuudesta, että kaikki ns. ei pelinomaiset pelit olivat jotenkin tylsiä ja pelaaminen olisi pitänyt aina olla ns. oikeaa futista.

[Tino Asprilla]

Progressaon jaksossa 97 -edustava päätöksenteko- on artikkelikatsaus kahden ryhmän välillä tehtyyn tutkimukseen jossa toinen teki tekniikka harjoitusta syöttöön liittyen suljetusti, toinen ryhmä kehitti syöttöään pelin kautta.

Seurauksena luonnollisesti enemmän kosketuksia/toistoja suljetusti harjotelleille. Ja vaikka testitapa käytännössä suosi suljetusti harjotelleita, niin lopputulemana oli että pelin kautta syöttöä opetelleet saivat tuloksensa paranemaan puolet paremmin kuin suljetusti harjoitelleet.

Väitän tuon perustuvan jalkapallokoordinaatioon, joka pelissä muodostuvien havainnoitavien asioiden vuoksi tuottaa erilaisia kehollisia mikroärsykkeitä jotka monipuolistavat syöttämiseen liittyvää henk koht taitoa. 

[inclusionExclusion]

useissa rondossa oli merkitty vähemmän havaintoja kuin suljetussa syöttödrillissä -- liian höynämäisiä, missä pallo kulki lähinnä alueen reunoja pitkin pelaajalta toiselle.

Juuri näin. Itse suosin pallonhallintapelejä, missä on jonkinlainen suunta, tavoitteena jollain tapaa kuitata esim. pelialueen pääty ja kääntyä sitten toiseen suuntaan. Toisaalta, tästä lisää alempana...

[tilanteet] tulevat nopeasti, jolloin havainnointiin ei oiken jää aikaa -- onko se sitten havainnointia, jos ymmärtää kiilata kropan pallon ja puolustajan väliin?

En sano, että tässä olisi kyse pelkästä havainnoinnista, mutta kyllä näkisin että räkämaalien tekeminenkin sitä vaatii. Esim. juuri arvio siitä, että kun vastustajat on tuossa, ja pallo tulee tuota vauhtia, ehdinkö vetää suoraan vai pitääkö ottaa haltuun ja siirtää sivuun. Ja myös tuo ennakointi, että kun tuohon kiilaan niin pääsen väliin. Yhdenlaista peliälyä tämänkin, pienessä tilassa ja pienillä etäisyyksillä vain. Mutta tosiaan teknisellä taidolla voi olla tässä ihan yhtä paljon roolia.

EDIT: Lisäyksenä vielä, että vaikka esim neljään pikkumaaliin pelaaminen on todella hyvä harjoite, niin sekään ei välttämättä aina pikkujunnuille maistu. Itse ainakin muistan lapsuudesta, että kaikki ns. ei pelinomaiset pelit olivat jotenkin tylsiä ja pelaaminen olisi pitänyt aina olla ns. oikeaa futista.

Tämä, ja sama tietyin varauksin kaikkiin muokattuihin peleihin, myös tuo ensimmäisen kappaleen 'rondo, jossa suunta'. Ja varsinkin jos pelaajilta puuttuu intoa, itseäni monesti mietityttää, opettaako se hienostikaan suunniteltu peli välttämättä oikeasti asioita. Valmentajillahan on varmasti takaraivossa tunne, että pitää opettaa kaikkea hienoa eikä kaikki voi olla vain pelaamista, mutta tekisi mieli väittää, että monesti sopivan alueen ja pelaajamäärän suoraviivainen pienpeli olisi tehokkaampi treeni kuin se teennäinen treenipeli.

[inclusionExclusion]

tutkimukseen jossa toinen teki tekniikka harjoitusta syöttöön liittyen suljetusti, toinen ryhmä kehitti syöttöään pelin kautta.

Joo, mahtaa olla sama josta Rob Graylla on video YouTubessa.

Väitän tuon perustuvan jalkapallokoordinaatioon, joka pelissä muodostuvien havainnoitavien asioiden vuoksi tuottaa erilaisia kehollisia mikroärsykkeitä jotka monipuolistavat syöttämiseen liittyvää henk koht taitoa. 

Hmm, allekirjoitan, ja enpä ole oikeastaan aikaisemmin tullut ihan näin ajatelleeksi, että peli toimii yksittäisen taidon suhteen tavallaan differentiaalioppimisen muotona. Suorituksiin tulee pelitilanteen sanelemaa vaihtelua mikä vaikuttaa juuri kuten sanoit.

Mutta on tuossa muutakin. Pelitilanteissa tapahtuu hirveästi kaikkea, tehdään valintoja, jne. Haastaa kognitiivista suoriutumista ihan eri tavalla kuin suljettu drilli. Enkä nyt siis linjaa, etteikö suljetuille drilleille olisi paikkaansa.

[Valonheitin]

Progressaon jaksossa 97 -edustava päätöksenteko- on artikkelikatsaus kahden ryhmän välillä tehtyyn tutkimukseen jossa toinen teki tekniikka harjoitusta syöttöön liittyen suljetusti, toinen ryhmä kehitti syöttöään pelin kautta.

Seurauksena luonnollisesti enemmän kosketuksia/toistoja suljetusti harjotelleille. Ja vaikka testitapa käytännössä suosi suljetusti harjotelleita, niin lopputulemana oli että pelin kautta syöttöä opetelleet saivat tuloksensa paranemaan puolet paremmin kuin suljetusti harjoitelleet.

Väitän tuon perustuvan jalkapallokoordinaatioon, joka pelissä muodostuvien havainnoitavien asioiden vuoksi tuottaa erilaisia kehollisia mikroärsykkeitä jotka monipuolistavat syöttämiseen liittyvää henk koht taitoa. 

Tuossa linkatussa Apu-lehden artikkelissa oli seuraava mainita:

Keskeisiä teemoja hänen valmennusajattelussaan olivat myös ennakointi, vapaiden tilojen ja pelaajien tunnistaminen sekä jatkuva pelattavaksi liikkuminen. Toisaalta Wein piti tärkeänä myös niin sanottuja korjaavia harjoitteita, kuten drillejä, joilla voitiin kehittää pienpeleissä havaittuja puutteita.

Tämä on mielestäni tärkeä pointti, sillä mielestäni juniorivalmennuksessa on tilaa drilleille sekä pelin kautta oppimiselle. Meillä Suomessa vain vaikuttaa olevan aika syvälle kaivettuja poteroita asian tiimoilta.

[inclusionExclusion]

Meillä Suomessa vain vaikuttaa olevan aika syvälle kaivettuja poteroita asian [drillit / pelinomaisuus] tiimoilta.

Joo ja on niitä muuallakin. Tulisi mielestäni ymmärtää erottaa toisistaan valmennuksen taustalla oleva filosofia ja käytännön harjoitteet. Filosofia (esim. ED) luonnollisesti vaikuttaa harjoitteiden valintaan, mutta  valmentaja voi mielestäni yhtä aikaa olla uskollinen perusfilosofialleen ja silti teettää myös drillejä, jotka painottuvat enemmän toisen filosofian puolelle. Me hirmu herkästi leimataan tietty harjoite IP-maailmaan ja toinen ED-maailmaan vaikka tosiasiassa tämä IP / ED -jako kuuluu mielestäni selkeästi enemmän sinne filosofian puolelle. Jos niitä drillejä ruvetaan oikein analysoimaan, niin kyllä sieltä monesti löytyy ainakin jossain pienessä mittakaavassa myös ED-filosofian mukaisia elementtejä, vaikka painotus olisikin enemmän IP-tyylinen, ja sama toisinpäin.

Joissain enkunkielisissä podcasteissa ja resursseissa esiintyy väite, että nämä filosofiat ovat perustavalla tavalla yhteensopimattomia. Varmasti filosofioina ovatkin, mutta esim. em. syystä nähdäkseni samoilla harjoitteilla voi olla paikkansa kummankin filosofian motivoimassa harjoitusohjelmassa. Ja toki käytännössä näin toimitaankin, ilmeisimmillään esim. (pien-) pelien suhteen.

Edit: varmaan nämä foorumisteille tuttuja, mutta laitetaan selvyyden vuoksi kuitenkin: ED = ecological dynamics, IP = information processing.

Edit 2: en halua sanoa, että olisi vain ED ja IP, mutta näiden välillä keskustelua paljon käydään. En oikein muista mitä muita on, nämä kaksi tässä nyt vain esimerkinomaisesti.

[erno]

Ei Suomessa ole mun mielestä mitään erityisen syvälle kaivettuja poteroita aiheen tiimoilta. Sen sijaan tahallisia ja tahattomia väärinymmärryksiä on, mutta sehän on pitkälti nykyaikaa.

Horst Weinin teokset on ollut omassa ajattelussa varmaankin niitä tärkeimpiä, mutta tossa on pari juttua mitä kannattaa ymmärtää. Ensimmäisenä se, että nuo havainnot mitä Wein teki maahockeyssä liittyen pallonmenetyksiin ja havainnointiin tehtiin erittäin korkealla tasolla. Eli tasolla, jossa voi olettaakin että pelaajien yksilötaidot (sis esim. fyysiset ominaisuudet) ovat vähintäänkin kelvolliset. Tämän johtaminen suomalaiseen geneeriseen juniorijalkapalloon on hankalaa, koska valtaosalla pelaajista yksilötaidot (sis. esim fyysiset ominaisuudet) ovat parhaimmillaankin ihan paskat. Toki tossa on niitä poikkeamia, mitkä kaikki tietää, mutta jos puhutaan yleisellä tasolla pienten lasten valmentamisesta, niin Weinin U15 akatemiatasoilla ja vastaavissa tehdyt havainnot ei tosiaan erityisen hyvin päde.

[KVilho]

Juuri näin. Itse suosin pallonhallintapelejä, missä on jonkinlainen suunta, tavoitteena jollain tapaa kuitata esim. pelialueen pääty ja kääntyä sitten toiseen suuntaan. Toisaalta, tästä lisää alempana... En sano, että tässä olisi kyse pelkästä havainnoinnista, mutta kyllä näkisin että räkämaalien tekeminenkin sitä vaatii. Esim. juuri arvio siitä, että kun vastustajat on tuossa, ja pallo tulee tuota vauhtia, ehdinkö vetää suoraan vai pitääkö ottaa haltuun ja siirtää sivuun. Ja myös tuo ennakointi, että kun tuohon kiilaan niin pääsen väliin. Yhdenlaista peliälyä tämänkin, pienessä tilassa ja pienillä etäisyyksillä vain. Mutta tosiaan teknisellä taidolla voi olla tässä ihan yhtä paljon roolia.
Tämä, ja sama tietyin varauksin kaikkiin muokattuihin peleihin, myös tuo ensimmäisen kappaleen 'rondo, jossa suunta'. Ja varsinkin jos pelaajilta puuttuu intoa, itseäni monesti mietityttää, opettaako se hienostikaan suunniteltu peli välttämättä oikeasti asioita. Valmentajillahan on varmasti takaraivossa tunne, että pitää opettaa kaikkea hienoa eikä kaikki voi olla vain pelaamista, mutta tekisi mieli väittää, että monesti sopivan alueen ja pelaajamäärän suoraviivainen pienpeli olisi tehokkaampi treeni kuin se teennäinen treenipeli.

En hajuakaan keneen tämä räkämaalikuningas viittasi tai millä tasolla ja koska pelasi, mutta uskon että taustalla on nimenomaan ennakointi ja havainnointi. Jos ennakointi ja havainnointi ymmärretään vain siinä hetkessä kun pallo on jalassa, niin ymmärrys siitä mistä on kysymys ei vain riitä näkemään kaikkia ennakointeja havainnointeja. Toki näiden asioiden löytäminen voi olla hankalaa vaikka niiden olemassaolon tiedostaisikin, koska pelissä livenä niiden näkeminen on lähes mahdotonta ja videoiltakin vaikeaa, vaikka laatu olisikin hyvä. Komppaus siis yo. lainaukseen.

Itse uskon että lapset nauttivat jalkapallossa eri asioista. Jollekin se ykkösjuttu on staattinen veivaus jota voidaan tehdä pihan perällä tunteja, joku vetelee palloa vaikka kuinka pitkään, joku nauttii peliin fyyysisyydestä. Joku taas nauttii siitä mitä pelissä näkee ja rekisteröi. Tämä kärjistetysti, koska lapsen nautintko jalkapallossa pitää sisällään useampaa näistä.

[Jortsukka]

Ei Suomessa ole mun mielestä mitään erityisen syvälle kaivettuja poteroita aiheen tiimoilta. Sen sijaan tahallisia ja tahattomia väärinymmärryksiä on, mutta sehän on pitkälti nykyaikaa.

Horst Weinin teokset on ollut omassa ajattelussa varmaankin niitä tärkeimpiä, mutta tossa on pari juttua mitä kannattaa ymmärtää. Ensimmäisenä se, että nuo havainnot mitä Wein teki maahockeyssä liittyen pallonmenetyksiin ja havainnointiin tehtiin erittäin korkealla tasolla. Eli tasolla, jossa voi olettaakin että pelaajien yksilötaidot (sis esim. fyysiset ominaisuudet) ovat vähintäänkin kelvolliset. Tämän johtaminen suomalaiseen geneeriseen juniorijalkapalloon on hankalaa, koska valtaosalla pelaajista yksilötaidot (sis. esim fyysiset ominaisuudet) ovat parhaimmillaankin ihan paskat. Toki tossa on niitä poikkeamia, mitkä kaikki tietää, mutta jos puhutaan yleisellä tasolla pienten lasten valmentamisesta, niin Weinin U15 akatemiatasoilla ja vastaavissa tehdyt havainnot ei tosiaan erityisen hyvin päde.

Sama tuli hyvin esiin kun muutama vuosi sitten Suomessa oli valmentajakoulutus missä kouluttajana oli Rennesin ja Lorientin akatemioissa niiden akatemioiden toimintaa rakentanut professori. Aiheena oli talentin tunnistaminen. Noh hänellä oli paljon dataa siitä millaiset pelaajat olivat päässeet Rennesin akatemiasta huipulle. Erottavana tekijänä ei ollut esim. nopeus tai kestävyys. Noh tästä sitten tietenkin moni koulutuksessa ollut henkilö veti johtopäätöksen "nopeus ei ole merkittävä asia" tai "kyllä niitä ehtii myöhemmin harjoitella". Ainoa asia mikä näiltä suomalaisilta väitteiden heittäjiltä oli unohtunut, nopeus ei ole erottava tekijä, koska kaikki ovat nopeita. Pelaajien nopeus ja vo2 arvot olivat U15 pelaajana Veikkausliigapelaajien tasolla.

Suomessa pitäisi ymmärtää siis että meidän ongelma ei ole yksittäinen asia, vaan se että meidän pitäisi saada ensin ns. kaikki riittävälle tasolle, että sitten yksittäisillä asioilla voi erottua.

[Dadcoach22]

Mitenkäs valmentajana suhtaudutte näihin "hoidossa" oleviin. Oman lapsen joukkueessa on esimerksi yksi lapsi joka selvästi ei halua harrastaa jalkapalloa. Valitus alkaa 5min lämmittelyn jälkeen ja tavoite kentällä tuntuu olevan pelin välttely.

Aina kun tämä tulee peliin, joukkue pelaa käytännössä yhden alivoimalla. Joukkue on muutenkin lähtökohtaisesti altavastaaja, niin harmittaa muiden puolesta tuo. Muut kuitenkin yrittävät ja haluavat olla pelaamassa.

Kaikille kai pitäisi antaa kuitenki peliaikaa suunnilleen yhtä paljon näissä n. kymmenvuotiaissa. Ja harrastejoukkue tämä. Kai tuo pitää vaan kestää ja yrittää tätä jotenkin erikseen tsempata joka käänteessä?

Jos ei kiinnosta niin yritetään motivoida parhaamme mukaan, toki isä- ja äitivalkuilla tulee limitti vastaan toisena päivänä nopeammin kun toisena. Sitten vaan laitetaan sivuun istumaan tai touhuamaan muuta ja vanhemmille viestiä että tänään oli taas päiväkotipäivä. Tulkaa seuraamaan joskus.