Pienten lasten valmennus

[Tino Asprilla]

Tollasissa 5v5 vaiheessa keskittyisin tiettyihin pelaamisen perusperiaatteisiin. Vaikkapa pallollisena aina kun mahdollista eka kosketus vastustajan maalia kohti. Sit tv- tilanteissa välitön reagoiminen kaikilta palloa kohti.

Tollasella mindsetilla jos tullaan 8v8 vaiheeseen, niin aika kiva lähteä pelaamaan ja kehittämään ylipäätään pelaajaa lisää.

[Nigel Kugelschfeir]

Sitten se "edari" saatetaan kasata ko kuusivuotiaasta ja tasoryhmiä ei muuteta lasten kehityksen mukaan.

Kautta linjan taitaa olla myös usein niin että vanhempivalmentajat on niiden enemmän pelanneiden vanhempia ja vähemmän pelanneet jäävät pienemmälle huomiolle. Sitten saatetaan jonkun kehittyneempi lapsi tiputtaa sinne alemmalle tasolle jonka äiti / isä valmentaa. Se lapsi kyllästyy ja sitten sekin lopettaa, vanhempi myös.

Englanninssa on tutkittu että pelaajan kohtalo on sinetöity noin 14-vuotiaana ammattilaisuran suhteen.

[muumi]

En tiedä, mitä kukakin tarkoittaa tasoryhmillä, mutta pidän niitä ehdottoman tärkeinä ihan pienimmistä ikäluokista lähtien. Siis joustavia ja eläviä, jotka mieluiten jaetaan joka harjoituksen alussa uusiksi. Enkä tässä hae parhaiden kehittymistä (se tapahtuu alusta lähtien muualla kuin harjoituksissa), vaan päinvastoin heikompien tarpeita. Se on erityisesti tärkeää heikompien takia, koska hankala sitä iloa lajista on löytää, jos häviöt jokaisen 1vs1 harjoitteen kuukaudesta toiseen ja jäät pallotta 4vs4 pelissä. Tietysti se taitavien esimerkki ja itsensä haastaminen on tärkeää, mutta kyllä sitä hajontaa tapahtuu, kun ne jaot tehdään joka kerta uusiksi. Ja siis se on tärkeää, ettei jako ole kiinteä ja pysyvä, vaan luontevasti liivijaon aikana tapahtuvaa. Pienimmilläkin vaan on isot erot johtuen juuri syntymäajasta, mutta myös aiemmasta aktiivisuudesta ja luonteesta. Ja päivän vireestä.

Se nyt selvää, ettei mitään pelipaikkakohtaisia tai pelin rakenteita tule 5vs5 ikäisille opettaa. Skaala on iso, mutta heikoimmat kaipaavat rohkaisua taisteluun ja peliin osallistumista, kovemmat sitten katseen nostamista, tyhjien tilojen käyttöä, ja muiden pelaajien sijainnin huomioimista.

[Keynes]

Nimenomaan näin. Omien kokemusten mukaan narinat ryhmäjaoista tulee, toki osin ymmärrettävästi, alempien ryhmien lasten vanhemmilta, mutta todellisuudessa ryhmäjaon suurimmat hyötyjät ovat juuri nämä samat lapset.

Ja kyllä nuo ns. 1.tason lapsetkin kärsivät jos alempien tasojen pelaajat eksyvät samaan joukkueeseen. Lopputuloksena on omien havaintojen perusteella usein se, että vastustajien lisäksi on harhautettava joukkuekaveretitakin heidän joko tukkiessa tilat tai jopa juostessa omaa pallollista joukkuekaveria päin. Lisäksi ne kerrat kun nämä pääsevät palloon on lopputuloksena poikkeuksetta nopea pallonmenetys.

[FC Esplanad]

En tiedä, mitä kukakin tarkoittaa tasoryhmillä, mutta pidän niitä ehdottoman tärkeinä ihan pienimmistä ikäluokista lähtien. Siis joustavia ja eläviä, jotka mieluiten jaetaan joka harjoituksen alussa uusiksi. Enkä tässä hae parhaiden kehittymistä (se tapahtuu alusta lähtien muualla kuin harjoituksissa), vaan päinvastoin heikompien tarpeita. Se on erityisesti tärkeää heikompien takia, koska hankala sitä iloa lajista on löytää, jos häviöt jokaisen 1vs1 harjoitteen kuukaudesta toiseen ja jäät pallotta 4vs4 pelissä. Tietysti se taitavien esimerkki ja itsensä haastaminen on tärkeää, mutta kyllä sitä hajontaa tapahtuu, kun ne jaot tehdään joka kerta uusiksi. Ja siis se on tärkeää, ettei jako ole kiinteä ja pysyvä, vaan luontevasti liivijaon aikana tapahtuvaa. Pienimmilläkin vaan on isot erot johtuen juuri syntymäajasta, mutta myös aiemmasta aktiivisuudesta ja luonteesta. Ja päivän vireestä.

Se nyt selvää, ettei mitään pelipaikkakohtaisia tai pelin rakenteita tule 5vs5 ikäisille opettaa. Skaala on iso, mutta heikoimmat kaipaavat rohkaisua taisteluun ja peliin osallistumista, kovemmat sitten katseen nostamista, tyhjien tilojen käyttöä, ja muiden pelaajien sijainnin huomioimista.

Harjoituksissa nimenomaan eritasoiset omiin ryhmiinsä, mutta vaihtelua näihinkin. Haaste tulee usein siinä, miten ne vanhemmat saadaan riittämään niille vähemmän pelanneille, joiden vanhemmat eivät ole niin innostuneita liikunnasta / lajista.

Pelipaikkakohtaisia ohjeita tulee tosiaan yleensä enemmän pelanneille jotka myös pelaavat kovempia joukkueita vastaan jossa hekin saavat ohjeita. Vähemmän pelanneille lähdetään ihan siitä liikkeelle peleissä että tarkoitus suojella omaa maalia ja tehdä maalia vastustajan maaliin.

[Kossi Agassa]

Harjoituksissa nimenomaan eritasoiset omiin ryhmiinsä, mutta vaihtelua näihinkin. Haaste tulee usein siinä, miten ne vanhemmat saadaan riittämään niille vähemmän pelanneille, joiden vanhemmat eivät ole niin innostuneita liikunnasta / lajista.

Eli vanhemmat valmentavat treeneissä ensisijaisesti omaa lastaan? Eikö niiden pitäisi olla joukkueen valmentajia ja vaihdella eri ryhmien välillä? Omalla takapihalle sitten nämä oman lapsen valmentamiset.

Mutta liitossa pitäisi tuota miettiä millä keinoilla tuota voisi estää - enemmän yli-ikäisiä ja enemmän "alaikäisiä" pelaajia joukkueisiin? Mutta niissä on sitten "kaveripiirit" ja muut suhteet oma juttunsa.

Eihän noita edareita kasatessa muutenkaan mietitä hirveästi kaverisuhteita, vaan sinne otetaan vaan sen hetken parhaat.

[FC Esplanad]

Seurassa pääsääntöisesti vanhempi valmentaa omaa lastaan, poikkeus olen toisen lapsen osalta.

Treenien osaltahan se ei ole välttämätöntä, mutta pelien osalta ymmärrettävää. Jos oma lapsi pelaa kolmosjoukkueessa Mäntsälässä ja toinen ikäkausijoukkue Järvenpäässä jota valmennat, niin vaatii kaksiautoista perhettä ja molempia vanhempia liikkeelle.

[ginikettu]

Harjoituksissa nimenomaan eritasoiset omiin ryhmiinsä, mutta vaihtelua näihinkin. Haaste tulee usein siinä, miten ne vanhemmat saadaan riittämään niille vähemmän pelanneille, joiden vanhemmat eivät ole niin innostuneita liikunnasta / lajista.

Rastit missä ryhmät kiertää.

Eihän noita edareita kasatessa muutenkaan mietitä hirveästi kaverisuhteita, vaan sinne otetaan vaan sen hetken parhaat.

Meinasin lähinnä ongelmaa mitä tulee yli-ikäisillä ja alaikäisillä joukkueessa eli niiden koulukaverit sitten on eri joukkueissa.

[Skylark]

Aina vain auvoisemmallta kuulostaa tuon lapsen elämä. Kovin nuorena on rouvasi päässyt tuohon asemaan. Moni pääsee tuonne vasta kuusikymppisenä. Mikähän mahtaa olla ala, jota vain harvat tekevät ja joka siksi mahdollistaa noin lyhyet päivät?

Lähden itsekin kyllä lenkille usein ennen kuutta, mutta harvassa lienevät viisivuotiaat, jotka tekevät treenin ennen aamupalaa omasta vapaasta tahdostaan. Varsin moni ikätoveri aloittaa päivänsä päiväkodin puuroaamiaisella viimeistään seitsemältä sen sijaan, että siemailisi lattea sitä ennen. Jaa, mikähän kahvila mahtaa noin aikaisin auetakaan. Ellei rouvan työpäivä ole sillä kertaa tooosi lyhyt.

Supernopeat iltatoimet muuten teillä, jos lapsi pelaa pihalla klo 19:00 asti ja nukkuu jo klo 20...

Sadussasi päähenkilön elämä poikkeaa niin paljon kurahousu- ja kypärämyssykansan elämästä, että eipä ihme, jos treeneissäkin on eroa.

Rouvasi tekee töitä yksityisellä puolella erikoislääkärinä, sinä lienet kirjaston satusetä.

Ja mä olen siviilissä opettaja. Aika monta lasta nähnyt. Ja aika monta vanhempaa.

[suomiveto]

Kiveen hakattuja tasoryhmiä ei tietenkään pidä olla, mutta kyllä 6-vuotiaiden tasoryhmissä ihan yleisesti on paljonkin järkeä. Tasoerot lasten välillä voivat olla valtavia. Erot nopeudessa ja liikkumisessa, pelin ymmärtämisessä ja intensiteetissä erottavat lapset toisistaan hyvin varhain.

Mutta on tosiaan tärkeää, että ryhmät elävät sen mukaan kun lapset kehittyvät/taantuvat, jotta sopiva taso löytyy koko ajan.

Ton ikäsillä tosiaan ne tasoerot voidaan kuroa kiinni parissa kuukaudessa parhaimmallaan joten mitään kiveen hakattuja tasoryhmiä ei pidä olla.

Myös erot hyvän ja huonon päivän välillä aika suuret, välillä se joukkueen paraskin on kiinnostunut repimään nurmikkoa enemmän kuin pelaamaan täysillä.

[Gambinamiäs]

Hyvää keskustelua, varsinkin tasoryhmistä. Itse valmennan pääkaupunkiseudulla 2015-syntyneiden harraste (4-taso) joukkuetta, lähinnä peleissä. Tarkalleen ottaen joukkue pelaa kahdella kokoonpanolla, kilpa (2-taso) ja harraste (4-taso), mutta treenit ovat yhteiset ja kokoonpanot valitaan ottelukohtaisesti. Ehkä 40% pelaa lähes pelkästään 2-tason peleissä, 40% 4-tason peleissä ja 20% sitten pelaa molemmissa. Välillä niitä parhaitakin otetaan harrastejengiin, teemalla puolustajaksi oppimaan rauhallisemmassa temmossa syöttelyä ja pelin lukemista. Treenit ovat aina yhteisiä ja pelaajien tasoa ja ottelukohtaisia kokoonpanoja mietitään jatkuvasti. Tavoite ja lupaus on tarjota kaikille saman tasoista valmennusta ja harjoittelua ja kaikille halukkaille ainakin mahdollisuus kokeilla kilpatasonkin pelejä ja monipuolinen pelaaminen eri tason peleissä nähdään kehittävänä.

Tässä mielenkiintoinen keskustelu junioriurheilusta, valmentamisesta ja esim monilajisuudesta. Keskustelemassa mm urheilupsykologi ja entinen jääkiekkoammattilainen Tuomas Grönman ja jalkapalloerotuomari Mohammad Al Emara:
https://areena.yle.fi/1-71300026

[DiVaio]

Tässä mielenkiintoinen keskustelu junioriurheilusta, valmentamisesta ja esim monilajisuudesta. Keskustelemassa mm urheilupsykologi ja entinen jääkiekkoammattilainen Tuomas Grönman ja jalkapalloerotuomari Mohammad Al Emara:
https://areena.yle.fi/1-71300026

Tämä oli kyllä hyvä keskustelu, tosin vähän loppui aika kesken kun piti yrittää kattaa myös yksilöurheilua. Kriittistä kommenttia mm tiukkiin tasoryhmäleimoihin. Grönmanille peukku, fiksu kendisti.

[Keynes]

Ton ikäsillä tosiaan ne tasoerot voidaan kuroa kiinni parissa kuukaudessa parhaimmallaan joten mitään kiveen hakattuja tasoryhmiä ei pidä olla.

Myös erot hyvän ja huonon päivän välillä aika suuret, välillä se joukkueen paraskin on kiinnostunut repimään nurmikkoa enemmän kuin pelaamaan täysillä.

Kyllä! Näinhän mm. minä olen tähän ketjuun kirjoittanutkin. Tuo oli vastaus kysymykseen "miksi vitussa 6-vuotiaissa on tasoryhmät?" ja niille löytyy tosiaan ilmeisen hyvät perusteet kunhan tosiaan varmistetaan tasojen välinen liikkuminen.

Omien havaintojen perusteella yksi seurojen haaste liittyy fokuksen ja resurssien kohdistamiseen korostetusti ns. 1-tasoon liian varhaisessa vaiheessa. Mikäli näille lapsille tarjotaan parempaa valmennusta ja ylimääräisiä toistoja erillisten edustusryhmien muodossa, saattaa (liian) aikaisin tehdyt tasoeroihin perustuvat ryhmäjaot toteuttaa itseään. Miten seurat  voivat varmistaa, että liikunnalliset ja motivoituneet lapset eivät jää paitsioon mikäli eivät vielä varhaisessa vaiheessa ole ns. parhaimpien tasolla? Itse korostaisin muutenkin lapsia arvioitaessa motorisia ominaisuuksia nykyistä enemmän. Esim. kuinka ketterästi lapsi liikkuu, kuinka räjähtävästi hän kykenee suunnanmuutoksiin, tasapaino-ominaisuudet yms. Nämä ovat esim. kamppailuvoimaa parempia indikaattoreita ja niiden huomioiminen olisi osaltaan jonkinlainen lääke tuohon puhuttuun ikäerohaasteeseen.

[Gambinamiäs]

Jossain 5-8-vuotiaissa ne ero tulee helposti siitä, että onko syntynyt alku- vai loppuvuodesta. Jos alusta saakka laitetaan paremmat, joista suurin osa on tammi-huhtikuussa syntyneitä, ykkösjoukkueeseen, joka saa parempaa valmennusta, niin lopputulos on se, mikä se nykyään on. Loppuvuodesta syntyneet saavat huonompaa valmennusta, vähemmän onnistumisen elämyksiä ja lopulta motivoituvat heikommin. Tuo näkyy lajista riippumatta siinä, että ihan aikuispelaajistakin ensimmäisen vuosikolmanneksen aikana syntyneet ovat ylliedustettuina viimeisen vuosikolmanneksen aikana syntyneisiin. Tuo on paitsi väärin ja epäreilua niitä lapsia kohtaan, niin myös lahjakkuuksien haaskaamista.

[Nuorenanätti]

https://areena.yle.fi/1-71300026

Vahva suositus jokaiselle, joka valmentaa lapsia tai on edes joskus nähnyt lapsen.

[erno]

Mä edelleen vierastan tuota tasoryhmäajattelua moniltakin osin pienemmissä skideissä. Edelleen kussakin harjoituksessa pitäisi olla osioita joissa tasoryhmillä ei ole aidosti oikein mitään merkitystä ja samanaikaisesti edelleen hyvän harjoituksen voi vetää vaikka täysin ilman tasoryhmiä, kunhan vaan katsoo että kussakin ryhmässä on keskenään sopivia pareja.

Klassiset vasta-argumentit sanoo, että pelaajille pitää olla tarpeeksi haastetta. En ole tästä eri mieltä ja siksi sanoinkin että kussakin ryhmässä pitäs olla keskenään sopivia pareja. Mutta jos me nyt puhutaan vaikka alle 8 vuotiaista, niin valtaosassa Suomen seuroja eletään edelleen niin, että peliryhmässä on oikeasti muutama pelaaja jotka menee selkeästi kovempaa. Näitä on siis noin 4. Ja hyvän 2v2 harjoituksen vetämiseen tarvitset ne neljä, eikä sillä ole mitään väliä ketkä näiden mukana olevat seuraavat neljä on jos tehtään vaikka jotain motorisia, pallonkuljetuksellisia tai muita harjoitteita. Hyvään 1v1 harjoitukseen tarvitse 2, et kahdeksaa.

Ja täähän siis jatkuu oikeasti aika vanhaksikin saakka. Viimeksi eilen olin katsomassa 12-syntyneiden pk-seudun top-4 akatemian treenisessiota ja ryhmän parhaat on niin paljon edellä ryhmän keskiarvoa, että niitä oikeasti hyviä harjoittelupareja 1v1 treeniin oli alle 5 siinä silmämääräisesti 24 pelaajan joukkiossa.

[ginikettu]

Mä edelleen vierastan tuota tasoryhmäajattelua moniltakin osin pienemmissä skideissä. Edelleen kussakin harjoituksessa pitäisi olla osioita joissa tasoryhmillä ei ole aidosti oikein mitään merkitystä ja samanaikaisesti edelleen hyvän harjoituksen voi vetää vaikka täysin ilman tasoryhmiä, kunhan vaan katsoo että kussakin ryhmässä on keskenään sopivia pareja.

Vähän samaa mieltä jo ihan ryhmäytymisen vuoksi pitäisi olla enemmän kuin vain alkulämpät yhteistä. Eli millä saa sellaiseen 60 lapsen joukkueeseen me-henkeä ilman, että tasoryhmät määräisi liikaa.

[Skylark]

Jos noita pienten pelaajien tasoryhmiä miettii, niin tilanne on mun mielestä usein se, että kuka tahansa pystyisi osoittamaan ryhmän ehkä 5-6 parasta (jos olisi n. 30-40-henkinen ryhmä), mutta sitten ne seuraavat sijat onkin vaikeita.

Kun erotetaan kilparyhmä, sen pääluku on vaikka 20. Ketkä on ne viimeiset, jotka otetaan ja ketkä on ne ekat, jotka jäävät sinne haasteeseen? Ja mikä on näiden pelaajien keskinäinen ero? Kun valmennus sitten käytännössä eriytyy niin, että kilparyhmää valmennetaan ja haastetta ei juurikaan, niin tuo ero kasvaa. Tämä on se ongelma.

Tuossa keskustelussa Tuomas Grönman kritisoi juuri sitä, että seuroissa tuon jaon voi tehdä jonkun pelaajan isä. Jaolla on kuitenkin niin kauaskantoiset vaikutukset, että se pitäisi tehdä hyvin harkiten. Ja tasoryhmien välillä pitäisi olla liikettä. Ja kaikkia ryhmiä pitäisi valmentaa.

[ginikettu]

Kun erotetaan kilparyhmä, sen pääluku on vaikka 20. Ketkä on ne viimeiset, jotka otetaan ja ketkä on ne ekat, jotka jäävät sinne haasteeseen? Ja mikä on näiden pelaajien keskinäinen ero? Kun valmennus sitten käytännössä eriytyy niin, että kilparyhmää valmennetaan ja haastetta ei juurikaan, niin tuo ero kasvaa. Tämä on se ongelma.

Onneksi suomen suurimmassa ja kauneimmassa ei tehdä tuota. Ellei nyt akatemia polkua huomioida, mutta onneksi siihenkin on rinnalle toimintaa laajennettu haastajajoukkueilla, joiden välillä on väkisinkin liikennettä riippuen kehityksestä. Mutta jostain 60 lapsen ryhmästä niitä ei kannata mielestäni jakaa 20 lapsen joukkueiksi vaan ennemminkin 7 dynaamisesti muuttuvaan peliryhmään.

[FC Esplanad]

Aina vain auvoisemmallta kuulostaa tuon lapsen elämä. Kovin nuorena on rouvasi päässyt tuohon asemaan. Moni pääsee tuonne vasta kuusikymppisenä. Mikähän mahtaa olla ala, jota vain harvat tekevät ja joka siksi mahdollistaa noin lyhyet päivät?

Lähden itsekin kyllä lenkille usein ennen kuutta, mutta harvassa lienevät viisivuotiaat, jotka tekevät treenin ennen aamupalaa omasta vapaasta tahdostaan. Varsin moni ikätoveri aloittaa päivänsä päiväkodin puuroaamiaisella viimeistään seitsemältä sen sijaan, että siemailisi lattea sitä ennen. Jaa, mikähän kahvila mahtaa noin aikaisin auetakaan. Ellei rouvan työpäivä ole sillä kertaa tooosi lyhyt.

Supernopeat iltatoimet muuten teillä, jos lapsi pelaa pihalla klo 19:00 asti ja nukkuu jo klo 20...

Sadussasi päähenkilön elämä poikkeaa niin paljon kurahousu- ja kypärämyssykansan elämästä, että eipä ihme, jos treeneissäkin on eroa.

Rouvasi tekee töitä yksityisellä puolella erikoislääkärinä, sinä lienet kirjaston satusetä.

Ja mä olen siviilissä opettaja. Aika monta lasta nähnyt. Ja aika monta vanhempaa.

Tämä oli hauskaa luettavaa, kiitos.

Itse ihmettelen näitä puolison entisiä opiskelukavereita perheineen, jotka asuvat Espoossa / Porvoossa jne.

Naiset tekee jotain lääkärin hommaa tiistait ja torstait. Maanantait liikuntaa, keskiviikot kauneudenhoitoa. Perjantaisin pitää avata ovet kotisiivoojalle ja lähteä ostamaan viikonlopun tarpeet, lauantai-aamun skagen-ainekset jne. Aamuisin naiset laittautuu pari tuntia ja iltatoimet tunnin. Ensitreffit Alttarilla Anna on hyvin tyypillinen persoona näille äideille.

Miehet vie lapset aamuisin päiväkotiin, sen jälkeen käyvät pelaamassa golfia, tennistä tai jotain muuta. Sitten parempi lounas. Lounaan jälkeen miehet tekevät pari tuntia töitä ja sitten valmistavat perheelle päivällisen.

Päivällisen jälkeen maanantaista torstaisin lapsia viedään harrastuksiin.

Perjantai-illat vietetään perheaikaa, lauantaisin aamusta tavataan toisia perheitä, illalla käydään illallisella Helsingissä. Sunnuntaisin käydään aina brunssilla isovanhempien kanssa tasokkaissa ravintoloissa. Sitten isät tekevät metatyön uuteen raskaaseen viikkoon huomioiden lounaslistat.

Loma-ajat vietetään usein jomman kumman isovanhempien kanssa, hiihtolomat ollaan Alpeilla, pääsiäisen aikaan Lapissa. Helatorstaiviikolla pidetään kaupunkiloma Euroopassa. Kesälomalla nautitaan Suomesta ja Euroopasta. Syyslomalla lennetään aurinkoon ja vuodenvaihteessa joulun jälkeen 10 päivää Havaijilla tai muualla.

--

Omat lapset heräävät aikaisin, ja kun eivät tykkää leikkiä sisällä ja ruutuaikaa ei ole, ei taida olla muuta tekemistä kun mennä ulos.

Kahvilaesimerkki oli päivältä jolloin työt ja koulut sattuu alkamaan myöhemmin.

Klo 20 nukahtaminen oli poikkeuksellisen aikaisin. Normaali lepoaika on 21-07.

[FC Esplanad]

Jos noita pienten pelaajien tasoryhmiä miettii, niin tilanne on mun mielestä usein se, että kuka tahansa pystyisi osoittamaan ryhmän ehkä 5-6 parasta (jos olisi n. 30-40-henkinen ryhmä), mutta sitten ne seuraavat sijat onkin vaikeita.

Kun erotetaan kilparyhmä, sen pääluku on vaikka 20. Ketkä on ne viimeiset, jotka otetaan ja ketkä on ne ekat, jotka jäävät sinne haasteeseen? Ja mikä on näiden pelaajien keskinäinen ero? Kun valmennus sitten käytännössä eriytyy niin, että kilparyhmää valmennetaan ja haastetta ei juurikaan, niin tuo ero kasvaa. Tämä on se ongelma.

Tuossa keskustelussa Tuomas Grönman kritisoi juuri sitä, että seuroissa tuon jaon voi tehdä jonkun pelaajan isä. Jaolla on kuitenkin niin kauaskantoiset vaikutukset, että se pitäisi tehdä hyvin harkiten. Ja tasoryhmien välillä pitäisi olla liikettä. Ja kaikkia ryhmiä pitäisi valmentaa.

Joissain seuroissa jaon tekee joku seurakoordinaattori joka ei juurikaan näe lapsia. Kyselee mielipiteet joltain vanhempi-isältä eli käytännössä jaot tekee joku isä.

Ainakin niissä piireissä missä olen itse ollut, lapset jaetaan ryhmiin niin, että joka ryhmässä on joku valmentajaisä. Se tarkoittaa sitä, että lapsi pelaa todennäköisesti väärällä tasolla. Jos kaksi lasta olisivat vaikka tason II lähellä, isän (tai äidin..) pärstäkertoimen mukaan valitaan se tason II valmentaja.

Harrastetasolla näkee hyvin kirjavaa valmennusta turnauksissa. Joillain se valmentaja on lajista täysin ymmärtämätön tunteella elävä tapaus - toisilla se on ihan aidosti hyvin valmentava lajiniilo, jonka poika saattaa olla harrastetasolla hakemassa kokemusta vaikkapa maalivahdin roolista.

[Keynes]

Ei tasoryhmillä mielestäni ole kovinkaan suurta merkitystä monessa harjoitteessa, mutta kaikissa pelimuodoissa (1 vs 1, 2 vs 2 ja normaali peli) pitää tosiaan olla joksenkin tasaiset jaot. Pienepelissä riittää tosiaan, että löytyy sopivatparit, mutta normaalissa peleissä pitää jo olla sopiva ryhmä.

Kuten täällä on keskuteltu, sopivat tasoryhmät peliharjoitteessa eivät ensisijaisesti palvele niitä hyviä pelaajia, vaan heikompitasoisia. Pienten lasten pelatessa selkeästi parempiaan vastaan ei tapahdu mitään oman tason ylittämistä, vaan eiväthän he pääse edes koskemaan palloon ja jäävät jatkuvasti jalkoihin. Tällöin ei synny onnistumisen kokemuksia saati että saisivat lajille olennaisia toistoja.

Sitä toki omatkin ahavainnot tukevat, että ryhmissä vaikuttaa usein olevan ryhmän koosta riippuen se ~4-6 selkeästi erottuvaa pelaajaa ja muiden osalta ei välttämättä ole merkittävää eroa vaikkapa top-10:n ja top-25:n välillä. Siksi niden selkeästi erottuvien tulisikin niin kauan kun erottuvat muodostaa rungon ns. 1.ryhmälle, mutta muuten vaihdella ryhmiä sujuvasti. Samalla seuran tulisi tosiaan välttää resurssien keskittämisen varhain kehittyneille ja pitää huoli, että mahdollisimman laaja joukko saisi toistoja ja laadukasta valmennusta.

Toistan vielä sen, että tiedot muutamankin seuran pienten lasten valmennuksen menetelmistä ja arviointikriteereistä ihmetyttävät hieman. Ns. taitoryhmiin valittavien kriteereissä mainitaan erikseen kamppailuvoima, mutta motoriikkaa, nopeutta tms. ei mainita. Jos nyt välttämättä noin varhaisessa vaiheessa halutaan tunnistaa potentiaalisia lapsia, joihin kohdistaa lisää resursseja, ajattelisin ainakin itse, että hyvä motoriikka ja nopeusominaisuudet muodostavat pajon paremman aihion kuin vaikkapa kamppailuvoima.

[Ronn Moss]

... olen iivu

Pakko olla Iivu!

Onneksi suomen suurimmassa ja kauneimmassa ei tehdä tuota. Ellei nyt akatemia polkua huomioida, mutta onneksi siihenkin on rinnalle toimintaa laajennettu haastajajoukkueilla, joiden välillä on väkisinkin liikennettä riippuen kehityksestä. Mutta jostain 60 lapsen ryhmästä niitä ei kannata mielestäni jakaa 20 lapsen joukkueiksi vaan ennemminkin 7 dynaamisesti muuttuvaan peliryhmään.

Enemmän juuri näkisin että olisi oikeasti se akatemiapolku niille 10+ -ikäisille, jossa olisi se kova kilpailu ja sinne houkulteitaisiin pelaajia myös muista seuroista. Sitten paljon eri joukkueita (ja seuroja) ympäri kaupunkia, jotka tarjoaisi hieman erilaisilla painotuksilla sitä semilaadukasta futistoimintaa ja tämän ympärille sitten hyvä joukkueiden ja seurojen välinen kilpasarja. Näihin joukkueisiin sitten mentäisiin sen mukaan missä asutaan ja lapset voisivat itse pyöräillä ja kävellä harjoituksiin. Talvisin harjoteltaisiin koulun salissa futsalia ja pelattaisiin futsalissa sarjamatseja, ja jos löytyy ulkokentältä / kuplasta vuoro niin se on luksusta. Tämä myös loisi alueelle myös monen eri ikäluokan lapsien ryhmän, jotka tuntevat toisensa joukkuetoiminnasta ja asuvat lähellä. Pahimmassa tapauksessa saisivat jopa aikaan niitä kaivattuja pihapelejä ympäri vuoden.

Tampereella esimerkiksi Ilves tarjoaa varmasti laadukkaan valmennuksen sille eliittiporukalle, mutta en kyllä täysin ymmärrä miksi joku jatkaa siellä joukkuehierarkiassa niissä kolmos-, nelos- ja vitosjoukkueissa vapaaehtoisten isävanhempien opissa, koska ainoa yhteinen nimittäjä toiminnassa siihen ykkösjengiin on kausimaksu ja että harjoitellaan siellä kaukana Vuoreksessa. Samaan aikaan sitten ainakin TPV ja TamU tarjoaa palkatun valmentajan ja yksilöllisemmin lähestymistavan halvemmalla. Väitän että noissa pienemmissä seuroissa myös erilaiset järjestelyt siitä, että harjoitellaan / pelataan vanhempien / nuorempien kanssa on myös paljon helpompi toteuttaa kun ei ole sitä 120 perheen joukkoa, jotka haluavat vain osaoptimoida sen oman lapsen osalta. Vanhemmat sitoutuvat tällöin toimintaan, mutta myös joukkueen muihin lapsiin tavalla, jota ei tapahdu kun on vain peliryhmiä ja tasoryhmiä. Ja suurin kilpailu ei ole silloin sitä, että kuka pelaa väreissä ja kuka kirjaimissa, vaan se on niissä otteluissa.

Väitän, että Helsingin vahva alueellinen seuraidentiteetti ja jako tuottaa paljon paremman tavan luoda niitä huippupelaajia, mutta myös paremman tavan liikuttaa lapsia ja tarjota mielekästä harrastamista. Siis verrattuna tähän Tampereen Monopoli-malliin.

[turkistarhaaja]

Jos harjoittelu toteutetaan kiertävänä rastiharjoitteluna niin en nyt näe tasoryhmissä silleen mitään absoluuttisen pahaakaan, jos ne ovat suht joustavia, kun kaikki kiertävät kuitenkin kaikkien valmentajien rastit. Ja treeneissä varmaan on myös yhteisiä osuuksia.

Sinänsä kyllä tykkään myös sellaisista harjoituksista jossa ollaan koko ajan saman valmentajan kanssa ja edetään harjoitteesta toiseen kunhan muistetaan kierrättää valmentajia, eikä niin että faijakoutsit ovat aina oman lapsensa ryhmän kanssa.

Tietysti problematiikka treenien järjestämisen suhteen kasvaa, kun pelaajamäärä joukkueessa kasvaa ja silloin varmasti tulee mieleen tasojoukkueiden kaltaiset ratkaisut. Varmaan juurisyy tässäkin on se, ettei meillä seurat profiloidu kunnolla eikä silleen esim. oikeasti juuri ole ainakaan isoimmissa kaupungeissa ns.harrastejoukkueita eli sellaisia jotka treenaisivat kerran viikkoon ja pelaisivat silloin tällöin mikä sitten ohjaa pelaajamassaa seuroihin jotka treenaavat 2-3 kertaa viikkoon ja pelaavat enemmän. Tai sitten jos onkin niin niihin ei hakeuduta vaan ne isot seurat koetaan vetovoimaisina ja heillehän toisaalta maksavat asiakkaat aina kelpaavat.

[Gambinamiäs]

Tälläinen kysymys, että omaan joukkueeseen on tullut uusi kundi, joka on selkeästi muita taidollisesti jäljessä. Osin ihan puutteet perus liikunnallisuudessa ja toisaalta varmaan todella reippaan pituuskasvupyrähdyksen tuomat ongelmat motoriikassa eli kundi on selkeästi kaikki muita harraste/haastejengiläisiäkin kömpelömpikin. Varmaan vähän turhan kiltti luonnekin, eli ei tällä hetkellä kykene paikkaamaan puutteitaan taistelemalla, vaan puolustaessa jättää tilanteen heti kesken kun hyökkääjä pääsee ohi. Joukkueen ja seuran lupaus on tasan jaettu peliaika (en laske sekkarilla, vaan ennemminkin vaihtojen määrällä, jos menee pari minuuttia yli tai ali, niin tasoittuu kuin tuomarivirheet valioliigatopicin keskusteluissa kauden mittaan). Nyt ekoissa peleissä on aiheuttanut jo turhautumista joukkuekavereissa ja olen kyllä kaikkeen päänaukomiseen tai ikävästi koettavaksi sanottuun puuttunut. Olen tuon kaverin ollessa kokoonpanossa pääosin luopunut timantista, jotta saaadaan pakkipari avuksi ja toisaalta vähän antanut henk koht valmennusta, jotta saatiin tietyt virheet pois, mutta terävyyttä, tekniikkaa ja peräänantamattomuutta pitäisi nyt saada selkeästi lisää, että saisi edes muun harrasteporukan kiinni.

Onko tässä muuta tehtävissä, kuin koittaa tsempata ja antaa vinkkejä, miten voisi treenata vapaa-ajalla ja koittaa peluutuksessa minimoidan hänen heikkouksia?