Pienten lasten valmennus

[Nigel Kugelschfeir]

Mielestäni kaikki jalkapallosta innostuneet täytyy saada mukaan ja pyrkiä myös pitämään mukana.

Vanhemmille pitäisi tehdä selväksi, että seuratoiminta pyörii pitkälti vapaaehtoisten vanhempien varassa, jos toimintamaksut on tarkoitus pitää edes siedettävällä tasolla. Tämä on monelle vanhemmalle yllätys, jotka ajattelevat tuovansa lapsen johonkin kerhotyyppiseen toimintaan.

Tämä on luonnollisesti helpommin sanottu kuin tehty.

Teidän seura ei ilmeisesti toimi PK-seudulla? Meillä olisi noin viiden kilsan säteellä 5-6 seuraa ja varmaan jotain pienempiäkin lisää joita en tunne. Mutta meidänkin lähiöseuraan on otettu poikajoukkueisiin 60-70 pelaajaa mikä on aika paljon 5vs5-peliin jos noista meinaa jotenkin tasan jakaa peliryhmät. Resurssit vaan loppuu kun ei ole valmentajia eikä muita noin monelle.

[turkistarhaaja]

Mietin aika pitkään että kirjoitanko mitään..otin pari kaljaa ja päätin että kirjoitan (sori siitä)..Laitan ranskalaisilla viivoilla:

-Jos kenttäalue ja treeniryhmän koko millään vaan mahdollistaa niin mielestäni pienten lasten (5-9 vee) ei ole järkevää alkaa jakamaan porukkaa treenaamaan eri aikaan ja paikkaan
-Järkevä pienrymän koko on ko. vaiheessa 4-8 lasta.
-Jotta päästään tuohon tarvitaan isä/äiti/veli/sisko jne valmentajia.
-Isä/äiti/veli/sisko valmentajissa on isoa potentiaalia. Heille pitää tarjota kouluttautumismahdollisuukisa. Heitä pitää myös arvostaa (kulukorvaukset, varusteet jne).
-Jonkun pitää tehdä järkevät treeni/jakso/kausisuunnitelmat. Jos mahdollista niin jonkun muun kuin isä/äiti/veli/sisko -valmetajan.
-Pelaajia pitää voida jakaa treeneissä jakaa tasoryhmiin. Ryhmät eivät kuitenkaan saa olla kiinteitä vaan liikkuvuus ryhmien välillä pitää olla joustavaa treeneistä toiseen. Ryhmäjaot tekee päävalmentaja (joka ei mielellään ole isä/äiti/veli/sisko). Jokaisessa treeniryhmässä on suunnilleen sama määrä lapsia per koutsi.
-Treenit suunnitellaan siten että lähtökohtaisesti kaikki treenavat samoja asioita mutta treeni itsessään voi koulutermein olla joko "syventävä" tai "kertaava"
-Pelaajia pitää voida jakaa peleissä tasoryhmiin. Ryhmät eivät kuitenkaan saa olla kiinteitä vaan pelikohtaisia. Ryhmäjaot tekee päävalmentaja (joka ei mielellään ole isä/äiti/veli/sisko). Kuppikuntien ehkäiseminen tärkeää.
-Pelitapahtumia pitää tarjota tasapuolisesti kaikentasoisille pelaajille.
-Jos treenitapahtuma on rastiharjoittelua niin koutsit pysyvät samalla rastilla ja lapset kiertävät. Jos on sama pienryhmä koko treenin ajan niin pyritään siihen että koutsi vaihtuu joka kerta. Isä/äiti/veli/sisko -koutseja ei varsinkaan saa päästää joka kerta oman lapsen/sisaruksen ryhmää koutsaamaan. Hehän ovat ilmoittautuneet koutseiksi joukkueelle, eivät omalle lapselleen/sisarukselleen.
-Jos mahdollista niin em. periaatetta toteutetaan myös peleissä (tuplapelit jne)
-Palkattu päävalmentaja seuraa aina jokaisen treeniryhmän treeniä ja käy katsomassa ja koutsaamassa jokaisen tasoisia pelejä.

Harjoittelun pääpainon tulee olla henkilökohtaisen taidon ja fysiikan kehittämisessä ja jokainen peliryhmää vetävä koutsi allekirjoittaa nämä periaatteet eikä ala vetämään peleissä ns. omaa linjaa. Niin pelaat kuin treenaat.

[Nigel Kugelschfeir]

Isä/äiti/veli/sisko -koutseja ei varsinkaan saa päästää joka kerta oman lapsen/sisaruksen ryhmää koutsaamaan. Hehän ovat ilmoittautuneet koutseiksi joukkueelle, eivät omalle lapselleen/sisarukselleen.

Tämä on kyllä ainakin meidän tytön joukkueessa unohtunut. Valmentajien lapset pitää olla aina peliryhmässä tai ei ole valmentajaa. Ja sama homma jos niiden lapset on kipeänä tai muuten pois treeneistä niin eipä näy valkkujakaan. Meillä on myös ollut se tilanne että osa pelaajista ei ole pelannut yhtään peliä tämän vuoden puolella.

[inclusionExclusion]

enemmänkin ongelmana on se että osalta puuttuu liikuntataidot kokonaan ja aika vaikea niitä enää tässä vaiheessa on opettaa ekaluokkalaisille.

Tämä on ihan totta. Itse kun toimin tällä hetkellä omasta tahdostani harrasteliikunnan puolella, niin puhutaan vielä selvästi vanhemmista, joita tulee todella heikoilla liikuntataidoilla mukaan. Tähän on nyt sitten useampi tulokulma, ainakin tulee mieleen nämä:

• Ei mahda oikeastaan missään olla realistinen odotus, että kaikki palloiluryhmään osallistuvat olisivat liikkuneet lapsuutensa monipuolisesti. Tämän ilmiön kanssa tulee vain pärjätä. Myös: jos iso osa tulee puutteellisin taidoin toimintaan, niin voi olla hyvä laskea vähän kunnianhimoa ja todeta ihan ääneenkin, että tämä on nyt lajin kokonaisuudessa vähän enemmän haaste- tai harrasteryhmä mutta että ilman muuta pyritään niin hyvään toimintaan kuin näistä lähtökohdista mahdollista.
• Kyllä kai 8-vuotiaana aloittavista saadaan vielä ihan OK liikkujia vähän takamatkaltakin lähtien, jos vain pysyvät mukana toiminnassa ja jonkinlainen omatoimisen tekemisen kipinä syttyy? Ei varmasti huippu-urheilijoita, mutta ihan hyvin harrastamiseen pystyviä?
• Tarvisi nostaa ihan kansallisesti tietoisuutta siitä, että alle kouluikäisen aktiivisuus on kriitisen tärkeää niin yleisen terveyden kuin urheilutaitojen kannalta. Mitenkäs tähän päästäisiin?

[Nigel Kugelschfeir]

Jos uskoo herkkyyskausiin niin periaatteessa lapset oppii liikuntataidot alle 6-vuotiaina parhaiten ja sen iän jälkeen lajitaidot. Voi ne oppia senkin jälkeen mutta hitaammin ja hankalammin.

[inclusionExclusion]

Jos uskoo herkkyyskausiin niin periaatteessa lapset oppii liikuntataidot alle 6-vuotiaina parhaiten ja sen iän jälkeen lajitaidot. Voi ne oppia senkin jälkeen mutta hitaammin ja hankalammin.

En ole varma uskonko sinänsä ihan aidosti, mutta varmasti korreloi vahvasti jo siksi, että liikuntakykyiset lapset helposti nauttivat harrastamisesta enemmän. Se siinä takamatkassa minusta hankalinta on, että pitää sitten kestää se että aluksi jää jalkoihin.

Edit: lisätäänkö vielä, että vaikka kestääkin niin lisäksi olisi vielä hyvä olla pelirohkeutta jotta ei jää koko ajan lisää jälkeen parhaista.

[joku roti]

En ole varma uskonko sinänsä ihan aidosti, mutta varmasti korreloi vahvasti jo siksi, että liikuntakykyiset lapset helposti nauttivat harrastamisesta enemmän. Se siinä takamatkassa minusta hankalinta on, että pitää sitten kestää se että aluksi jää jalkoihin.

Edit: lisätäänkö vielä, että vaikka kestääkin niin lisäksi olisi vielä hyvä olla pelirohkeutta jotta ei jää koko ajan lisää jälkeen parhaista.

Tämä samahan pätee myös alkuvuodesta vs loppuvuodesta syntyneisiin tai aiemmin/myöhemmin kehittyviin.

[inclusionExclusion]

Tämä samahan pätee myös alkuvuodesta vs loppuvuodesta syntyneisiin tai aiemmin/myöhemmin kehittyviin.

Juu ilman muuta näin myös. Jossain määrin tätä pystyy ryhmäjaolla helpottamaan, mutta mitä isompi skaala, sitä tiukemmille joudutaan kun jokaiselle etsitään onnistumisen kokemuksia.

[Kossi Agassa]

En ole varma uskonko sinänsä ihan aidosti, mutta varmasti korreloi vahvasti jo siksi, että liikuntakykyiset lapset helposti nauttivat harrastamisesta enemmän. Se siinä takamatkassa minusta hankalinta on, että pitää sitten kestää se että aluksi jää jalkoihin.

Valitettavasti tämä takamatka yleensä vaan yleensä kasvaa liikunnallisten ja ei-liikunnallisten lasten välillä. Liikunnalliset touhuaa myös treenien ulkopuolella ja perheet ovat liikunnallisia. Ja toinen ääripää tulee tunniksi reeneihin, koska saa sen ansiosta pelata 3 tuntia Fortnitea kotona.

Ja varmasti harrastuksesta on vaikeampi myös nauttia, jos olet loppu jo ennen kuin alkulämpät on ohi.

Tämä samahan pätee myös alkuvuodesta vs loppuvuodesta syntyneisiin tai aiemmin/myöhemmin kehittyviin.

Näissä tapauksissa taas se takamatka pysyy samana tai kapenee, jos kyse on pelkästään kehittymisestä.

[Skylark]

Valitettavasti tämä takamatka yleensä vaan yleensä kasvaa liikunnallisten ja ei-liikunnallisten lasten välillä. Liikunnalliset touhuaa myös treenien ulkopuolella ja perheet ovat liikunnallisia. Ja toinen ääripää tulee tunniksi reeneihin, koska saa sen ansiosta pelata 3 tuntia Fortnitea kotona.

Ja varmasti harrastuksesta on vaikeampi myös nauttia, jos olet loppu jo ennen kuin alkulämpät on ohi.Näissä tapauksissa taas se takamatka pysyy samana tai kapenee, jos kyse on pelkästään kehittymisestä.

Ei tuo nyt ihan noin yksinkertaista ole.

Jane Fondan sanoin: se, että olet veltto nyt, ei tarkoita, että sinun pitäisi huomennakin olla veltto. Lapsi voi olla ei-liikunnallinen itsestään riippumatta. Perheen ja kavereiden vaikutus on suuri. Omalla lapsellani oli ala-asteiässä kaveri, joka oli liikunnallisesti aikalailla takamatkalla lukuun ottamatta uintia, jossa olikin erityisen hyvä. Uinti oli ainoa laji, jonka pariin hänet oli viety. Lapseni myötä tuo lapsi tuli kuitenkin osaksi kaveriporukkaa, joka liikkui ja temppuili paljon. Sen ansiosta tuon lapsen taidot kehittyivät huomattavasti ja sen myötä myös into. Hän ei ollut ikinä esim. luistellut, juossut kilpaa tms.

Ei kaikkien liikunnallisten lasten vanhemmat ole liikunnallisia, ja toisaalta liikuntaa aktiivisesti harrastavilla vanhemmilla voi olla lapsia, jotka eivät juurikaan liiku. Ratkaisevaa on minusta perheen asenne ja se, ymmärretäänkö liikunnan merkitys. Osalle liikuntaa aktiivsesti harrastavista ihmisistä liikunta on välttämätön paha, jota harrastetaan, jotta pysytään normaalipainossa tai näytetään hyvältä. Liikunnalla on enemmän välinearvo. Ja kyllähän kentän laidalla näkee usein varsin ei-liikunnallisen näköisiä vanhempia, se on pakko sanoa. Ympäristöllä on tietysti myös iso merkitys, kun omat lapseni olivat pieniä naapurustossa oli paljon samanikäisiä lapsia. Lapset touhusivat ulkona koko päivän ja jouduin kirjaimellisesti kantamaan heidät sisään illalla.

Saman ikäluokan lapsilla voi ikäeroa olla melkein vuosi. Toinen lapsi on kävellyt jo jonkun aikaa, kun toinen vasta syntyy. Ero tasoittuu kyllä ajan mittaan.

Lasten kehitykseen vaikuttaa myös suuresti motivaatio. Lapsella on oma tahto. Kaikki lahjakkaat tai nopeasti kehittyneet eivät jatka harrastusta pitkään, eikä heidän ole pakko. Jokaisella on vain yksi elämä, jokainen saa tehdä ratkaisunsa itse. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän vanhempi voi asioihin vaikuttaa hyvässä ja pahassa. Pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että vanhempi pakottaa lapsen harrastamaan jotain lajia. Mutta vaikka ei tästä olisikaan kyse, lapsi voi kuitenkin murrosiässä päättää, että haluaa tehdä jotain muuta. Senkin takia olisi tärkeää pitää mahdollisimman suuri joukko mukana mahdollisimman pitkään. 

[Espen]

Tämä on kyllä ainakin meidän tytön joukkueessa unohtunut. Valmentajien lapset pitää olla aina peliryhmässä tai ei ole valmentajaa. Ja sama homma jos niiden lapset on kipeänä tai muuten pois treeneistä niin eipä näy valkkujakaan. Meillä on myös ollut se tilanne että osa pelaajista ei ole pelannut yhtään peliä tämän vuoden puolella.

Useamman vuoden ollut lasten harrastuksissa mukana (valmentajana ja nyt jojona) ja olen suosiolla siirtynyt pois valmentamasta omia lapsia.
Harvoin pystyt olemaan täysin puolueeton ja kohtelemaan kaikkia lapsia samanarvoisesti (useiten vaadit omalta lapselta enemmän)

[mulpp]

Useamman vuoden ollut lasten harrastuksissa mukana (valmentajana ja nyt jojona) ja olen suosiolla siirtynyt pois valmentamasta omia lapsia.
Harvoin pystyt olemaan täysin puolueeton ja kohtelemaan kaikkia lapsia samanarvoisesti (useiten vaadit omalta lapselta enemmän)

Näinhän se on, mutta vaatii aika paljon rakkautta lajiin, että ilman korvausta valmentaa vieraita lapsia. Ainakaan säännöllisesti. Se toki onnistuu hyvin, että harjoituksissa ei valmenna juuri oman lapsen pienryhmää.

[Strindell]

Treeneissä aika useastikin tulee valmennettua muita, kuin oman lapsen ryhmää. Peleissä sen sijaan lähes aina oman muksun ryhmä. Jos on ollut tuuraus toisessa peliryhmässä valkkujen puutteen vuoksi niin olen ottanut poitsun sinne mukaan pelaamaan.

Harvoin pystyt olemaan täysin puolueeton ja kohtelemaan kaikkia lapsia samanarvoisesti (useiten vaadit omalta lapselta enemmän)

Tämä täysin totta.

[Nigel Kugelschfeir]

Meillä on käymässä silleen että valmentajan lapsi alkaa tippua kilparyhmän kyydistä eikä saa pelissä mitään järkevää aikaiseksi. Kuitenkin se siellä saa olla mukana kun kerran valmentajan lapsi on.

Nyt kun aletaan olla siinä iässä että valmentajan valintoja aletaan kyseenalaistamaan ja muutkin pelaajat turhautuu jos kentällä söhlää vaan niin saa nähdä onko motivaatiota valmentaa jos sen oma lapsi on harrastepelaaja.

[Kossi Agassa]

Meillä on käymässä silleen että valmentajan lapsi alkaa tippua kilparyhmän kyydistä eikä saa pelissä mitään järkevää aikaiseksi. Kuitenkin se siellä saa olla mukana kun kerran valmentajan lapsi on.

Nyt kun aletaan olla siinä iässä että valmentajan valintoja aletaan kyseenalaistamaan ja muutkin pelaajat turhautuu jos kentällä söhlää vaan niin saa nähdä onko motivaatiota valmentaa jos sen oma lapsi on harrastepelaaja.

Tuossa tekee kyllä valmentaja lapselleen vain karhunpalveluksen, jos häntä peluutetaan liian kovissa peleissä.

Ja voiko oikeasti jossain 8v lasten joukkueessa valmentajan motivaatio olla kiinni siitä, että onko oma lapsi siellä harraste vai kilpapelaajan statuksella?

[Nigel Kugelschfeir]

Enemmän ehkä lapsen motivaatio voi olla ongelma jos se lopettaa niin tuskin valkkukaan jatkaa. Ei ne käy kuin niissä peleissä missä niiden omat lapset on.

[turkistarhaaja]

Tuossa tekee kyllä valmentaja lapselleen vain karhunpalveluksen, jos häntä peluutetaan liian kovissa peleissä.

Ja voiko oikeasti jossain 8v lasten joukkueessa valmentajan motivaatio olla kiinni siitä, että onko oma lapsi siellä harraste vai kilpapelaajan statuksella?

Kyllä osa isä/äitivalmentajista on mukana vain siksi että pumppaavat oman lapsensa renkaita. Siksi kyllä ainakin isommissa seuroissa pitäisi heti lapsivaiheessa vastuuvalmentajan olla joku muu kuin isä/äitivalmentaja.

[Nigel Kugelschfeir]

Jos nyt tarinaa saa jatkaa niin on käynyt niin että tuon tytön vuotta vanhempi sisko on joutunut lopettamaan seurassa niin tuo sitten tietysti vaikuttaa tämän meidän joukkueen tytön motivaatioon. Että on tässä nyt aika kovat riskit sille että iskävalmentaja pistää pillit pussiin kun ei jaksa raahata tyttöä enää kentälle. Eikä sitä vanhemmatkaan hyvällä katso kun kaikki ei saa noita pelejä pelata. Aina se olisi parempi olla se ulkopuolinen valmentaja.

[Hegetsu]

Meillä aikanaan omakin "isävalmentaja" ura vaihtui jojoiluun siinä kohtaa kun siirryttiin pelaamaan 11K sarjaa ja ei siinä kohtaa ollut kyllä itsellä mitään annettavaakaan kilpa tai haasteryhmille. Muutama isävalmentaja (minua parempi) jatkoi vielä treeneissä jonkin aikaa mutta peluuttamisessa oikeastaan isät oli mukana vain heikoimmassa harrasteryhmässä johon ei oikein valmentajia mihinkään ylimääräiseen tahtonut löytyä.
Iso haaste on, ainakin etelässä, löytää oto valmentajia joukkueille jotka pelaavat 4 tai alempia sarjoa ja oikeastaan seuravalmentajiakaan ei saa kuin kiristämällä niin että saat valmentaa ELL/1/2 ryhmää mutta vastineeksi pitää ottaa valmennettavaksi joku 5/6 harrasteryhmä. Ja mitä vanhemmaksi pelaajat tulee niin sen hankalampaa on harrastajille löytää valmentajia eli isävalmentajille olisi tilausta mutta yleensä ne aktiiviset vanhemmat on niitä joiden lapset pelaavat parilla korkeimmalla sarjatasolla.
Itse olen nyt muutaman vuoden ollut seuran hallituksessa, mutta nyt kun omat lapset lopettaneet seurassa niin kiinnostuksen ylläpito ollut välillä vaikeaa vaikka sinänsä näen että kun omat lapset eivät ole toiminnassa mukana niin katselee kuitenkin tekemistä hieman eri silmin.

[Kossi Agassa]

Eikä sitä vanhemmatkaan hyvällä katso kun kaikki ei saa noita pelejä pelata.

Eikö kaikki lapset halutessaan pääse muka pelaamaan pelejä?

[Nigel Kugelschfeir]

Kilpajoukkueen pelejä ei pääse pelaamaan kuin ne jotka siihen valitaan. Aika huonosti noita pelejä on nyt ollut kenellekään.

[Kylmälonkero]

Meillä aikanaan omakin "isävalmentaja" ura vaihtui jojoiluun siinä kohtaa kun siirryttiin pelaamaan 11K sarjaa ja ei siinä kohtaa ollut kyllä itsellä mitään annettavaakaan kilpa tai haasteryhmille. Muutama isävalmentaja (minua parempi) jatkoi vielä treeneissä jonkin aikaa mutta peluuttamisessa oikeastaan isät oli mukana vain heikoimmassa harrasteryhmässä johon ei oikein valmentajia mihinkään ylimääräiseen tahtonut löytyä.
Iso haaste on, ainakin etelässä, löytää oto valmentajia joukkueille jotka pelaavat 4 tai alempia sarjoa ja oikeastaan seuravalmentajiakaan ei saa kuin kiristämällä niin että saat valmentaa ELL/1/2 ryhmää mutta vastineeksi pitää ottaa valmennettavaksi joku 5/6 harrasteryhmä. Ja mitä vanhemmaksi pelaajat tulee niin sen hankalampaa on harrastajille löytää valmentajia eli isävalmentajille olisi tilausta mutta yleensä ne aktiiviset vanhemmat on niitä joiden lapset pelaavat parilla korkeimmalla sarjatasolla.
Itse olen nyt muutaman vuoden ollut seuran hallituksessa, mutta nyt kun omat lapset lopettaneet seurassa niin kiinnostuksen ylläpito ollut välillä vaikeaa vaikka sinänsä näen että kun omat lapset eivät ole toiminnassa mukana niin katselee kuitenkin tekemistä hieman eri silmin.

Täällä oman junnun kohdalla vastaava tilanne menossa. Apuvalmentajia tarvitaan, ja vapaaehtoisia ei veinaa löytyä.

[Skylark]

Tilanne on ilmeisesti usein juuri tuo, että alemmille taitotasoille on vaikeaa löytää valmentajaa. Mitkä ovat keskeiset syyt tähän? Ja voisiko tilannetta yrittää muuttaa jotenkin? Eli puuttua näihin syihin, ja ehkä sitä kautta hakea asiaan parannusta.

[Zlatanic]

Tilanne on ilmeisesti usein juuri tuo, että alemmille taitotasoille on vaikeaa löytää valmentajaa. Mitkä ovat keskeiset syyt tähän? Ja voisiko tilannetta yrittää muuttaa jotenkin? Eli puuttua näihin syihin, ja ehkä sitä kautta hakea asiaan parannusta.

Yksi syy on varmasti se, että jos iskää kiinnostaa jalkapallo, on se todennäkköisesti tarttunut jälkikasvuun aikaisemmin. Näin ollen varsinkin ensimmäiset vuodet vanhempivalmentajan skidit ovat yleensä siinä enemmän pelanneissa ja kilparyhmissä.

[KVilho]

Yksi syy on varmasti se, että jos iskää kiinnostaa jalkapallo, on se todennäkköisesti tarttunut jälkikasvuun aikaisemmin. Näin ollen varsinkin ensimmäiset vuodet vanhempivalmentajan skidit ovat yleensä siinä enemmän pelanneissa ja kilparyhmissä.

Voisiko ratkaisu olla se että ainakin isommissa seuroissa se ammattivalmentaja valmentaakin niitä vähemän pelanneita ja satsaa niihin? Vanhemmat voi hoitaa sitten kilparyhmän.