Interin kausi 2023 oli sanalla sanoen jännä. Löytyi jo vuoden 2022 puolella uutta valmentajaa joka sittemmin sai kenkää, löytyi uutta urheilutoimenjohtajaa joka sittemmin
sai kenkää jo keväällä ei jatkanut sovitusti kesän jälkeen, löytyi puolivahingossa seuraan päätynyt testiulkkari jonka piti pelailla ressuissa Kolmosta mutta päätyikin olemaan Interin kauden paras pelaaja, löytyi uutta omistusporrasta ja näiden seuraaviksi pariksi vuodeksi ilmoitettua seurastrategiaa, löytyi uudistettua kotikenttää jonne myös suuremmat yleisömassat alkoivat löytämään, löytyi monen vuoden tappelemisen jälkeen reservijoukkueelle se nousu sinne ihan oikeasti nuoria pelaajia kehittäviin sarjoihin, löytyi cupissa tippumista omalle yhteistyöseuralle joka by the way oli vasta noussut Ykköseen... löytyi vähän kaikkea. Joku voisi sanoa että tuollaisten tapahtumien jälkeen kausi oli paluu sinne Interin rillutteluvuosiin mutta kaikista noista mainituista asioista huolimatta, on seuran tekeminen vakaammalla pohjalla mitä se on varmaankaan ikinä ollut ja vuonna 2024 tämä prosessi ja työ jatkuu.
KAUSI 2023Interin kalenterivuosi alkoi jännissä tunnelmissa. Jarkko Wissin tapa koota joukkuetta, oli juurikin sitä mitä asiantuntijapiireissä odotettiin kun sisään tuli niin Wissin vanhoja luottopelaajia/löytöjä Mikael Alménin, Eetu Huuhtasen ja Iiro Järvisen muodossa, kuin myös niitä Wissin ydinosaamisalueeseen kuuluvia +-2 vuotta parinkympin molemmilla puolilla olevia nuorikkoja Anton Aaltosen, Daniel Rökmanin ja Arlind Sejdiun muodossa. Myös Wissin repertuaariin kuulunut Afrikka-connection oli avoinna kun laidalle ravaamaan hankittiin Legbo, ja kovan CV:n Enock Kofi Adun flopanneen testin tuli paikkaamaan muuan Bismark Ampofo. Talvi meni Interiltä mukavissa merkeissä kun treenipeleissä ei mitään isompia sudenkuoppia pelissä näkynyt ja liigacupinkin puolella joukkue selvitti tiensä aina välieriin asti, vain tippuakseen vasta rankkareilla Oululle. Joukkuetta odotti kuitenkin kauden alussa massiivinen haaste viiden peräkkäisen vieraspelin kummitellessa otteluohjelmassa Veritaksen rempan vuoksi. Tähänkin jo entuudestaan haastavaan ohjelmaan saatiin myöhemmin lisäkapuloita rattaisiin kun Lahti päätti perseillä ottelusiirron.
Sarjakausi starttasi haastavalla KuPS-awaylla, jonka Inter kuitenkin voitti matsin ollessa lähes oppikirjamainen esitys Jallu Wissin valmentamisesta. Maali tehtiin nopealla vastahyökkäyksellä, pallo liikkui omassa päässä ja keskialueella erittäin nopeasti omalta toiselle, ja johtoasemassa peli jäädytettiin pääosin pitämällä palloa omilla. Hyvää starttia seurasi kuitenkin useamman pelin voitoton putki, jossa huonoja tuloksia edesauttoivat sokea tuomarointi sekä osittain myös futisjumalat. Ainoastaan HJK onnistui tuossa neljän pelin konttaamisvaiheessa laittamaan Interin toden teolla tatamiin. Kun pitkään odotettu kauden ensimmäinen kotipelikin päättyi pannukakkuun Mariehamn-tasurin myötä, alkoi äänekkäin paniikkiosasto jo pohtimaan Wissin asemaa sekä syksyn tulevia putoamistaisteluita.
Mariehamn-pelistä alkoikin sitten Interin 2023 kiimaisin jakso, kun joukkue pelasi ns. normaalien otteluiden ennätysyleisöjen edessä helvetin viihdyttävää ja tehokasta futista, tarjoten niin jännitystä (pelit KTP:tä ja Honkaa vastaan) sekä totaalista dominointiakin (pelit Ilvestä ja Hakaa vastaan). Viiden perättäisen tappiottoman pelin (ei lasketa mukaan SalPa-tappiota cupissa jota ei varmaan kukaan halua muistella) jälkeen joukkue matkusti vieraspeliin Vaasaan, jossa kriisinpoikasta viritellyt kotijoukkue piti olla vain suupala hyvävireiselle Interille. Valitettavasti tuolloin oli kalenteri vaihtunut jo heinäkuun puolelle, ja kaikki me pidempään Interiä seuranneet tietävät kyllä mitä se heinäkuu niin kovin usein tuloksellisesti tarjoaa. Pelkkää paskaahan se oli taas useamman pelin ajan. Joitain pelaajia kierrätettiin koirankopissa surkeiden peliesitysten vuoksi ja uusia pelaajia roudattiin sisään kolmen nuorehkon afrikkalaispelaajan sekä Veikkausliigasta jo vuosien takaa tutun Nikko Boxallin muodossa. Ihan täysin metsään ei heinäkuu Interiltä mennyt kun se väänsi saarelta vierasvoiton 30.7., pelaten pienten logististen sekaannuksien johdosta kirjaimellisilla vieraspaidoilla.
Loppukaudesta Interin ykköstehtävä oli päästä kauden alussa asettamaansa tavoitteeseen, yläloppusarjaan, mutta aivan kuin viime vuonnakin, meni homma taas äärimmäisen tiukille ja hauskasti toista kautta putkeen Oulun kanssa. Epätasaiset tulokset johtivat siihen että viimeinen yläloppusarjapaikka ratkaistiin Veritaksella Interin ja Oulun välisessä pelissä, jonka Inter lopulta vei ja ilmapallosta pääsi isosti ilmat. Aivan kuin viime vuonnakin, oli Inter yläloppusarjassa aivan turistin roolissa liikkeellä, ja alkoi taas kerran näyttämään siltä että kausi saisi mieluummin loppua mahdollisimman nopeasti sen sijaan että tuskaa pidennettäisiin yhtään enempää. Kausi päättyi kahteen peräkkäiseen Honka-vierasmatsiin joista ensimmäinen oli kannattajaryhmä Armadan loppu sellaisena jona me sen tunnemme, ja jälkimmäinen oli Interin kauden 2023 loppu... sekä Jallu Wissin viimeinen peli Interin peräsimessä sillä mies perseili sen verran rankasti kanssatyöntekijöitään kohtaan kentän ulkopuolella että ainoa ratkaisu oli näyttää miehelle ovea ihan kauden päätteeksi. Wissin aika Interissä jäi lyhyeksi, eikä seura päässyt ikinä keräämään niitä hedelmiä joita se laittoi kasvamaan Wissin valmentajanimityksen ja uuden, pelaajakasvatustyöhön entistä enemmän panostavan urheilupuolen linjauksiensa myötä. Tässä maassa on toki yksi toinenkin Veikkausliigassa hyvää jälkeä tehnyt valmentaja joka on monen monta junnua kasvattanut junioriputkesta valmiiksi liigapelaajiksi asti...
VASARA VAI NUIJA?Honka vei Interiltä paljon kauden 2023 aikana, mutta kaikkien valitettavien käänteiden jälkeen, se päätyi myös antamaan Interille hyvin paljon. Honka ajautui siihen tilaan että liigalisenssiä ei edes lähdetty hakemaan ja kaikki työntekijät olivat vapaita lähtemään haluamiinsa suuntiin. Vaikka keltamustien pelaajistossakin olisi varmasti ollut semi-isossa pelaajistorempassa olevan Interin rosteriin vahvistuksia, käänsivät toimiston osaajat ensimmäisenä katseensa valmennuspuolelle. Hetken siinä Wissin fudujen jälkeen kesti, mutta niin vain marraskuun puolivälissä Vesa Vasara valikoitui kaksivuotisella sopparilla (osaavan aisaparinsa Riku Paularinteen kanssa) Interin uudeksi päävalmentajaksi. Kertaakaan ei ole miestä vielä Veritaksen käytävillä valmentajan ominaisuudessa nähty mutta vuodenvaihteen jälkeen pitäisi Interissä alkaa Vesa Vasaran valtakausi, joka toivottavasti kestää kauemmin kuin kahden aiemman yrittäjän kaksivuotisilla pahveilla alkaneet ajat.
Vasarasta on valmentajana varmastikin aikamoisia mielipiteitä meillä jotka eivät Hongan värejä kanna, mutta hyvää tulosta on mies tehnyt siitä asti kun aikoinaan Hongan otti ohjaksiinsa. Yksi erittäin heikko kausi mahtui tähän Esport-ajan Hongan Veikkausliigassa pelaamiseen, mutta noin pääasiassa joukkue keikkui aina siellä sarjataulukon paremmalla puolella ihan mitalitaisteluissa asti. Interin kannalta kutkuttavinta Vasaran nimeämisessä on kuitenkin se tosiseikka, että tämä tuomareille joka ainoassa pelissä kitisevä kivikasvo osaa ja uskaltaa kasvattaa nuoria pelaajia liigakelpoisiksi tapauksiksi. Tämä aspekti sopii hyvin Interin tämänhetkiseen linjaan ja on varmasti ollut iso osa-alue Vasaran, nuorempien Håkansien sekä Mertsin kanssa käydyissä neuvotteluissa. Vesku on hieman samassa pelaajatilanteessa missä Wiss oli viime kauden kynnyksellä kun sisään pitäisi tuoda hyviä korvaajia useammankin paljon edellisellä kaudella vastuuta saaneen pelaajan tilalle. Tuleeko sieltä sitten Wissin lailla yhdistelmä luottomiehiä aiemman työpaikan päiviltä muutamalla ulkkarilla höystettynä, vai jotain ihan muuta, ei tästä ole vielä oikein selvyyttä mutta tammikuussa ollaan varmasti viisaampia asian suhteen. Tervetuloa Interiin Vesa Vasara! Toivottavasti maailman paras kaupunki ja sen jalkapallopyhätössä futiskauden aikana vallitseva sinimusta raivohulluus saa teikäläisessä edes vähän hymyä huulille kauden aikana.
TÄRKEIN UNOHTUI MAINITAVaikka voisi tekstistä luulla että Interin kalenterivuosi 2023 olisi ollut jotenkin mollivoittoinen, ei se todellakaan sitä ollut sillä...
1. Stadionremontti valmistui ja sitä myötä Interillä on kotipeleissään sen tason bileet parkkipaikan puoleisessa päätykatsomossa että oksat vittuun. Itäpääty uusine hienoine chantteineen ja komeine tifoineen oli iso tekijä siinä että ne lukuisat ihan ekaa kertaa Veritakselle kauden aikana eksyneet tuularit päättivät tulla matsiin uudestaankin kauden aikana, toivottavasti jatkossa useamminkin. Ei siihen muovimattoon koskaan totu, mutta ainakaan ei tarvitse pelko perseessä enää keväisin odotella että kausi ei alakaan keliolosuhteiden johdosta. Kaiken kaikkiaan ottelutapahtumat olivat yksi eniten steppejä eteenpäin ottanut asia Interiin liittyen viime kaudella, ja siitä kiitos kaikille jotka paikalle omalla rahalla ja omalla vapaa-ajalla saapuu, sekä totta kai kaikille talkootyöläisille ja mekkalaa eri puolilla stadionia pitäville.
2. Inter näkyi katukuvassa enemmän kuin koskaan ja siitä jättimäinen kiitos ei kuulu pelkästään tarroja tolppiin (etenkin Portsassa näkee aivan helvetisti näitä) liimanneille sissijoukoille, vaan Mertsin pyörittämälle Inter Actionille. Ruohonjuuritason jalkauttamista kaiken maailman koulupelikiertueiden ja lapsiin liittyvien tapahtumien johdosta, todella paljon erilaisia yritysyhteistöitä sekä ihan vaan Interin esille tuomista erilaisissa tapahtumissa. Asia joka ei vielä tuo kypsiä hedelmiä siihen toimiston vadille, mutta varmasti vuosien saatossa tulee tuottamaan sen verran paljon hedelmää että voi puristaa litratolkulla mehua ja laittaa täytekakunkin päälle vielä runsaasti. Iso hatunnosto Meriläisen ja kaikkien vapaaehtoisten suuntaan. Pelaajat varsinkin ovat vetäneet hommat ammattimaisesti ja ihan aidosti innolla näihin häppeninkeihin liittyen.
3. Powerchairille perinteiseen tapaan mestaruus josta peukut, mutta myös muualla päin Interiä tapahtui. Kauniimman ja viisaamman sukupuolen edustajiston puolella tuli isoja harppauksia niin tyttö- kuin naisfutiksenkin suunnalla, Issa laittoi pystyyn Interin kolmosjoukkueen jolla hoituu puulaaki-/höntsäpuoli jatkossa näitä hienoja värejä ja logoa kantaen ja junnujen puolella sai lukea hyviä maajoukkueuutisia lähes kuukausittain. Tärkein juttu urheilullisesti oli kuitenkin monen vuoden yrittämisen jälkeen maaliin mennyt kakkosjoukkueen nousu Kakkoseen ja vieläpä näytöstyyliin. Se ei ehkä kuulosta paljolta, sillä noususta huolimatta joukkue tulee pelaamaan jatkossakin "vain sillä neljänneksi korkeimmalla sarjaportaalla", mutta seuran junnupolulle on Kakkosen jäätävästi Kolmosta korkeampi taso parempi kasvualusta kuin alueellisen höntsäsarjan tasolle vuosien saatossa alentunut Kolmonen. Regions Cupinkin veivät Interin ressut samanlaisella dominanssilla mitä Kolmosen nousunsa.
Kausi 2024Uusi vuosi, uusi valmentaja ja uudet kujeet. Inter pelasi korttinsa ihan passelisti viime talvena kun se kiinnitti avauksen pelaajiksi iskostuneita pelaajia pidemmillä soppareilla, solmien myös kauden aikana hyviä jatkosoppareita jotka myös estivät kivasti pajatson totaalista tyhjentymistä talvella. Paljon silti nimiä poistui. Kirjoitushetkellä (6.12. Kiitos 1939-1945) ovat tutuista naamoista jättäneet jo ihan virallisia teitä pitkin mm. oikean laidan kaistaa viimeiset 2-3 vuotta tähdittäneet Juho Hyvärinen sekä Roddy Arciero sekä kaudella 2022 maalilla ihastuttanut Matias Riikonen. Useamman kauden sotaratsuista tilanne on epäselvä tai erittäin selvä mm. Inter-folkloreen kapteeniudellaan päässeellä Tommi Jyryllä, tehomies Petteri Forsellilla tai vaikka luottomies Matias Ojalalla. Etenkin keskikaista on sellainen osa-alue joka kaipaa paikkaamista pre-seasonin aikana. Jyry ja Forsell jos molemmat poistuvat riveistä, katoaa siinä samalla myös kendotehoja sellaisen kahdenkymmenen verran joten näiden lukujen paikkaaminen tulee olemaan avainasemassa.
Pelaajaliikennettä on ollut myös Turkuun päin. Käpylän Pallosta saapui keskikentälle ja hyökkäykseen erittäinkin lupaava kaksikko ja saarelta saapui laitapuolustajaksi puolestaan kokenut ammattimies, joka on iältään melkein yhtä vanha kuin Käpylän kaksikon yhteenlasketut vuodet. Merkittävin talven sopimusuutisista on kuitenkin oman kasvatin, Nzokon, kolmivuotinen soppari joka tulee nuorukaisen kehityskäyrän pysyessä linjassa, olemaan Interille erittäinkin hedelmällinen.
(jälleen kerran iso peukku listaa toisessa ketjussa ylläpitävälle nimimerkille Taskulaskinpelle)
Paljon on vielä paikkoja täytettävänä Veskulla, ja kuka tietää vaikka rykmentistä poistuisi vielä erinäisistä syistä nimiä ennen kun kausi pääsee kunnolla käyntiin? Mielenkiintoista on kuitenkin nähdä että tuleeko viime kauden Hongasta ketään Interiin ja mihin suuntaan nyt yhden afrikkalaisvuoden jälkeen kohdistuu seuran ulkkarihankintapolitiikka?
OSA-ALUEETMaalivahditKyllösen mielestä tämä pelipaikka on tällä hetkellä Interissä kutkuttavan jännittävä. Huuhtanen pelasi itsensä viime kaudella ykkösveskaksi hienolla kehityksellään ja jatkaa ykkösenä myös tälläkin kaudella MUTTA... onko erittäin ison potentiaalin omaavalla Tino Kangasaholla järkeä jäädä kakkosveskaksi tässä vaiheessa elämää kun tasainen peliaika on se ainoa avain onneen? Teini pelasi viime kaudella Kakkosta Paraisilla, joten olisiko toinen peräkkäinen Kakkosen kausi vaikkapa Interin omassa reservijoukkueessa poikaa, jolloin edarin puolella aukeaisi kakkosveskan paikka. Jännä seurata miten kakkosmaalivahdin paikan kanssa tulee tapahtumaan?
PuolustusMäärällisesti homma on ihan hyvillä kantimilla. Kolme topparia ja neljä laitapelaajaa joista kaksi osaa kyllä tarpeen tullen pelata keskuspuolustajaakin. Vasemmalla puolella Niska ja Legbo jakoivat melkeinpä puoliksi viime kauden peliajat ja oikealla puolella on mielenkiintoinen tilanne kun itsensä liigamiehistöön viime kaudella yllättäen pelannut Valentin Purosalo saa aisaparikseen Granlundin kaltaisen huippuluokan ammattilaisen. Keskemmällä päin rosterista löytyy kukin hyvän kauden pelanneet Almén, Kuittinen (ennen koirankopitustaan) ja Hämäläinen. Inter-puolustuksen ainoa näkyvä ongelma viime kaudella oli laitapelaajien tehottomuus hyökkäyspäässä. Purosalo iski debyyttipelissään komean maalin ja Niska sekä Arciero syöttivät yhden maalin kaudella 2023 ja siinä sivussa sitten Legbo kaatuili vastustajan boksissa. Ei ole modernissa futiksessa kovin maireat tehot laitajuoksijoille joten tähän tarvitsee Inter ehdottomasti parannusta tällä kaudella. Myös Kuittiselta olisi hyvä kuulla kommentit viime kaudesta että mitä ihmettä tapahtui sen surullisen VPS-pelin jälkeen Jallun kanssa?
KeskikenttäKuten mainittua, poistujia on tällä osa-alueella paljon. Määrällisestihän rosterissa on tälläkin hetkellä ukkoja aika hyvä määrä täyttämään keskikentän pelipaikat missä tahansa formaatiossa, mutta Kouame, Agbo, Aaltonen ja Kekarainen ovat tyystin katsomattomia kortteja pääsarjatasolla, Järvinen on perustason liigajyrä ja Ampofo ainoa laatutakuun omaava kaiffari. Hankintoja on satavarmasti tulossa näille leveysasteille kenttää mutta onko arpoja vai jo tasonsa Veikkausliigassa osoittaneita kavereita?
HyökkäysDarren Smith voitti viime kaudella Interin sisäisen maalipörssin vaivaisella kahdeksalla osumallaan. Homma ei sentään mennyt ihan niin heikosti kuin Hongassa (myöskin Vasaran alaisuudessa) pelatessaan sillä nuo kahdeksan kihausta kuitenkin levittyivät seitsemään eri matsiin ja maalisyöttöjäkin tuli siihen päälle pari kappaletta, mutta fakta on se että Inter tarvitsee yli kymmenen liigamaalin hyökkääjän jotta yläloppusarjapaikkaa voi pitää realistisena tavoitteena. Onko Etelä-Afrikan oma Solomon Duah sitten vastaus tähän ensi kaudella Vasaran valmennuksessa? Sitä ei vielä kukaan tiedä mutta viimeksi ei kaksikon ollessa esimies-alainen -suhteessa numerot olleet kovinkaan mairittelevia. Stavitski pelasi ekan kerran kunnolla futista kolmeen vuoteen viime kaudella, ja sai hyvästä boogiestaan palkaksi jatkopahvin. Toivottavasti kauden loppuminen ei lopettanut Timon hyväksi päässyttä draivia, vaan homma jatkuu siitä mihin viime kaudella jäi ja ensi kausi on paluu isoihin parrasvaloihin. Sitten on sitä nuoriso-osastoa. Otto Lehtisalo avasi viime kaudella lohdutusmaalilla maalitilinsä Veikkausliigassa, ja nyt viimeistään on se kuuluisa "make or break" -kausi edessä. Daniel Rökman oli täysin Wissin hakuja viime kaudella ja saikin jonkinlaista vastuusta myös liigapeleissä, mutta löytääkö Vasara mitään käyttöä? Nzokosta ja Lahdensuosta Vesku on ainakin soppariuutisissa puhunut mukavia, mutta kehuminen sopimustiedotteessa on yhtä kaukana tasaisista liigaminuuteista kuin Turku Torniosta.
(Klikkaa tuolta niin löydät ensi kevääksi, kesäksi ja syksyksi mieluisaa tekemistä -->
https://fcinter.fi/liput/kausikortit/ )
Homma toimii hyvin kentän ulkopuolella, homma toimii hyvin katsomossa, homma toimii kentällä. Näihin kaikkiin kolmeen kun saisi tällä kaudella yhden pykälän parannusta per osa-alue, olisi siinä jo iso voitto saavutettu. Toivottavasti kahden nuorimman Håkansin aikakausi jatkaa hyväksi havaitulla tiellä ja toivottavasti tuleva kausi sekä vuosi antaa monta aihetta riemuun ja juhlaan. Hyvä päätös ja startti näille juhlille on jo viikon päästä (13.12.) Interin puurojuhlassa johon kannattaa kaikkien kynnelle kykenevien saapua. Ja mikäs tässä on kirjoitellessa kun voi sanoa ääneen että ensi kuussa alkaa kausi
Toiset jengit mul on ilmaa
Mä olen Hinaaja!
Toki vihaan jarruraitaa
Mä olen Hinaaja!(tune: ABBA - Lay All Your Love On Me)
