Erilaisia vaihtoehtoja on, mutta mieluummin sitä ottaisi ihmisiä lähelle fyysisestikin. Jotain skoutteja pystytään tietysti käyttämään, mutta jos tätä halutaan kehittää, niin olisi hyvä olla joku johtamassa prosessia, Vasara toteaa.
Interille, kuten kaikille muillekin seuroille, tarjotaan paljon pelaajia. Se on yksi tapa kartoittaa potentiaalisia hankintoja. Toinen on käydä läpi sopimuksettomia pelaajia sellaisista sarjoista, joiden pelaajat ovat urheilullisesti riittävän hyviä ja palkkavaatimuksiltaan riittävän maltillisia.
– Meillä hyvä esimerkki on Axel Kouame, joka on tällä hetkellä joukkueen myyntipotentiaalisin pelaaja. Ei hän minkään prosessin kautta tullut, vaan vain ilmestyi Suomeen agentin tuomana. Eikä Bismark Ampofokaan sen tarkemmalla prosessilla tullut, Vasara kuvailee.
Yhteenvetona:
Vasara dumaa Wissin aikana tehdyt hankintaprosessit (Opoku ja Kouame) järjestäytymättömina prosesseina, ja toivoo että pitkän aikavälin kehityksen osalta tuohon saisi resursseja pelaajatarkkailuun.
Inter ja ulkkariarvat on nyt jo ihan legendatason juttu (Pate, jopo ja Football Manager
)
Vesa rivien välistä toteaa ettei nykyiseltä valmennusryhmältä/organisaatiosta löydy tarvittavaa kontaktiverkostoa pelaajien kartoittamiseen aktiivisesti, ja että budjetin osalta on vaikea irrottaa fyrkkaa tuollaisen tekijän löytämiseksi. Samalla sivuaa sitä että nykyiset hankintaprosessit on liikaa agenttien omien ehdotusten varassa.
Hyvää analyysiä Vasaralta. Mistä ratkaisu? Tuskin noita kotimaisia syvänmeren kalastajia ole juuri lainkaan, jotka eivät agentteina tekis omaan laskuunsa hommia.
voin kuvitella jonkun etäkaverin Mumbaissa leikkelemässä windows moviemakerilla koostevideoraporttia Batille Tokion A-junnujen mestaruuskarsinnoista jollain 2000-luvun alun edm-soundtrackillä.
