Koko nimi: JIPPO Joensuu (JIPPO ry, taustayhtiö Joensuun Edustus jalkapallo Oy)
Perustettu: 2001
Tunnusvärit: Punainen, musta, valkoinen
Kotistadion: Mehtimäen tekonurmi
Kotisivut: http://www.jippo.fi/Facebook: https://www.facebook.com/JippoJoensuuTwitter: https://twitter.com/JippoJnsInstagram: https://www.instagram.com/jippoedustus/YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCW5sw_C2QOzrt6OeTHquRMQSarjasijoitukset (/päävalmentajat):2002 Kakkonen Itä 5. 8-9-5, 33p, maalit 55-27 (Pekka Kemppainen/Jari Hyvärinen)
2003 Kakkonen Itä 9. 5-7-10, 22p, maalit 31-44 (Jari Hyvärinen/Jouni Lehtimäki)
2004 Kakkonen Itä 2. 15-4-3, 49p, maalit 54-21 (Jarmo Korhonen)
2005 Kakkonen Itä 1. 14-5-3, 47p, maalit 44-19 (Jarmo Korhonen)
2006 Ykkönen 5. 11-8-7, 41p, maalit 33-34 (Jarmo Korhonen)
2007 Ykkönen 9. 8-8-10, 32p, maalit 32-37 (Jarmo Korhonen)
2008 Ykkönen 5. 11-6-9, 39p, maalit 27-30 (Mark Dziadulewicz)
2009 Ykkönen 10. 8-5-13, 29p, maalit 28-39 (Mark Dziadulewicz)
2010 Ykkönen 11. 7-9-10, 30p, maalit 23-26 (Mark Dziadulewicz)
2011 Ykkönen 8. 6-12-6, 30p, maalit 24-20 (Jarmo Korhonen)
2012 Ykkönen 8. 7-7-13, 28p, maalit 31-44 (Jarmo Korhonen)
2013 Ykkönen 8. 7-8-12, 29p, maalit 18-30 (Jarmo Korhonen)
2014 Ykkönen 9. 5-5-17, 20p, maalit 19-56 (Mika Lähderinne)
2015 Kakkonen Itä 8. 7-8-9, 29p, maalit 38-34 (Mark Dziadulewicz)
2016 Kolmonen Itä- ja Keski-S. 3. 11-6-3, 39p, maalit 48-23 (Jouni Lehtimäki)
2017 Kolmonen Itä- ja Keski-S. 1. 15-2-1, 47p, maalit 65-10 (Jouni Lehtimäki)
2018 Kakkonen A 3. 10-7-5, 37p, maalit 34-25 (Jouni Lehtimäki)
2019 Kakkonen A 2. 10-13-2, 43p, maalit 38-18 (Jussi Leppälahti)
2020 Kakkonen C 1. 12-4-1, 40p, maalit 31-10 (Jussi Leppälahti)
2021 Ykkönen, alempi loppusarja 6. 7-3-17, 24p, maalit 18-40 (Jussi Leppälahti)
2022 Kakkonen A 2. 16-5-4, 53p, maalit 50-19 (Sami Okkonen)
2023 Kakkonen A 1. 15-3-4, 48p, maalit 56-19 (Mikko Hallikainen)
KAUSI 2023Lähtöasetelmat / pre-seasonJippo oli päässyt päävalmentaja
Sami Okkosen ensimmäisellä kaudella maalin päähän noususta Ykköseen, mikä oli uudistuneelta ja nuorentuneelta joukkueelta melko hieno suoritus, vaikka ratkaisuottelu päättyikin karvaaseen pettymykseen. Heti kauden 2022 päätyttyä odotukset kautta 2023 kohtaan olivat melko korkealla. Okkonen pääsisi luotsaamaan hyvin kasassa pysyvää ja vuoden verran kokeneempaa ryhmää, vaikkakin avainpelaajista kapteeni
Timo Tahvanainen ripusti nappiksensa naulaan, paras maalintekijä
Miro Turunen siirtyi SJK:hon ja ykköstoppari
Victor Matheus teki sopimuksen Andorran liigaan.
Tilanne ja odotukset kautta kohtaan kokivat marraskuussa kuitenkin melkoisen mullistuksen, kun Okkoselle tarjottiin päävalmentajan paikkaa sarjatasoa ylempää HIFK:sta. Jippo oli käytännössä pakotettu päästämään luotsistaan irti voimassa olevasta sopimuksesta huolimatta, ja joukkueen rakentaminen meni viikkojen ajaksi paussille seuran etsiessä uutta päävalmentajaa. Ratkaisu löytyi yllättävän läheltä, kun pelaajat tykästyivät väliaikaisvalmentaja
Mikko Hallikaisen vetämiin treeneihin, ja sitä kautta Jippo-junioreiden toiminnanjohtajana ja B-junioreiden päävalmentajana toiminut Hallikainen otettiin hakuprosessiin mukaan. Prosessi päättyi lopulta tammikuun puolivälissä Hallikaisen valintaan. Hallikainen sai avukseen Okkosenkin tiimissä olleen
Jarkko Ojaniemen sekä edustusjoukkuevastuunsa ohessa B-junioreiden päävalmentajan roolin kaudeksi 2023 Hallikaiselta perineen
Jalmari Sivosen.
Tahvanaisen, Turusen ja Victorin ohella Jippo menetti luottomiehistään JJK:hon siirtyneen keskikenttäpelaajan
Lari Liukkosen ja uransa lopettaneen japanilaislaiturin
Ryohei Fujimuran. Tahvanaisen jättämä pelillinen aukko paikattiin jo ennen vuodenvaihdetta, kun Ykkösen kaudella 2021 Jipon parhaimpiin pelaajiin kuulunut laitapelaaja
Nuutti Tykkyläinen palasi kasvattajaseuraansa PK-35:stä. Muiden poistujien korvaaminen jäi keväämmälle.
Mikko Hallikainen tarttui Jippo-laivan ruoriinHarjoituskausi pääsi toden teolla käyntiin tammi-helmikuussa tuplakohtaamisella Kuopion Elon kanssa sekä kotiottelulla Ykkösestä pudonnutta PEPOa vastaan. Näissä otteluissa Jipon 4-4-2-muotoon ryhmittynyt miehistö oli vielä kovin eri koostumuksessa kuin myöhemmin tosipeleissä, ja päällimmäisenä mieleen jäi vasta 15-vuotias laitahyökkääjä
Eemil Tanninen, joka viimeisteli voittomaalin kummassakin Elo-ottelussa. Maaliskuussa Jippo kohtasi Pepon Imatralla ja Ykkösen MP:n Mikkelissä. Näissä otteluissa edelliskaudella EPS:ssä pelannut japanilainen testimies
Junnosuke Watanabe väläytteli potentiaaliaan Jipon keskikentän pohjalla, ja Pepon verkkoa kahdesti heiluttanut sekä maalin Mikkelissä viimeistellyt
Terrence Smith iski kehiin vakuuttavia näyttöjä sen puolesta, että nuoren miehen rooli tulisi olemaan aiempaa isompi lähestyvällä sarjakaudella.
Jippo haki keväällä pitkään korvaajaa talvella Andorraan lähteneelle Victor Matheukselle, ja joukkueen toppariosasto koostui maaliskuun loppuun asti kokonaisuudessaan nuoresta
Topi Kelasta ja konkari
Jens Harjusta. Lopulta ykköstopparin haku päättyi parhaalla mahdollisella tavalla: Victor Matheuksen korvasi Victor Matheus. Brassipuolustajalle ei koskaan ehtinyt irrota työlupaa kääpiövaltioon, ja osapuolet päätyivät purkamaan sopimuksen. Useampi suomalaisseura oli sen jälkeen apajilla, mutta Victor valitsi Joensuun. Jippo teki maaliskuun lopussa myös toisen jokseenkin yllättävän täsmähankinnan, kun edelliskaudella vahvasti Ykkösen Gnistanissa pelannut hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Yoshiaki Kikuchi naarattiin Joensuuhun. ”Yoshin” hankinnan myötä päävalmentaja Hallikainen muutti Jipon ryhmitystä 4-3-3-muotoon.
Huhtikuun harjoitusotteluissa Jippo höykytti kotihallissaan farmijoukkuettaan LehPaa ja haki kenraaliharjoituksestaan vierasvoiton FC Vaajakoskesta. Kikuchi väläytteli debyytissään Jyväskylässä väkevää potkutekniikkaansa laukomalla komean vapaapotkumaalin. Ennen tosipelien alkamista Jippo hankki Atlantis FC:tä viimeksi edustaneen
Artturi Lehkosen nelostoppariksi ja pääsi viimein sopimukseen pitkään testissä olleen keskikentän pallorosvon Junnosuke Watanaben kanssa.
Harjoituskauden aikana kävi selväksi, että Jippo tulee kaudella 2023 Mikko Hallikaisen luotsaamana pelaamaan melko erilaista jalkapalloa kuin edellisellä kaudella Sami Okkosen johdolla. Okkosen 4-3-3-ryhmityksessä keskikentän kolmiossa kärki oli ylöspäin, Hallikaisella alaspäin, ja roolituksissa oli selkeitä eroja. Näin ollen lähtijöitä ja tulijoita ei voinut verrata ihan yksi yhteen, mutta Kikuchin ja Watanaben voitiin periaatteessa katsoa korvanneen kärkimies Turusen ja keskikentän pohjalta peliä rakentaneen Liukkosen, kun Okkosen ajan suoraviivainen ajokoirafutis vaihtui Hallikaisen monipuolisempaan ja enemmän pallonhallintaan perustavaan pelityyliin. Edelliskaudella isoa roolia joukkueen hyökkäyspelissä kantaneen Ryohei Fujimuran panosta lähdettiin korvamaan omasta takaa sillä ajatuksella, että vähintään joku kolmikosta
Janne Partanen – Terrence Smith –
Aake Yletyinen tulee lyömään isosti läpi.
AlkukausiTosipelit lähtivät Jipon osalta käyntiin varsin nihkeästi. Joukkue otti huhti-toukokuun Kakkosen otteluista kolme voittoa, joista kaikki yhden maalin marginaalilla, ja näistä Pepoa ja PKKU:ta vastaan käydyissä kamppailuissa loppuhetket olivat selviytymistaistelua. Heikoin suoritus ja tulos oli kuitenkin maaliton tasapeli FC Futuran vieraana.
Piristystä nihkeiden otteluiden keskelle toi Suomen Cup, jossa päästiin haastamaan liigajoukkue FC Lahtea Mehtimäellä. Jipolla oli ottelussa omat hyvät hetkensä, ja Janne Partasen 1-1-tasoitusmaali toisen jakson alussa herätti melkoisen kiiman. Vieraat iskivät lopulta 1-2-voittomaalin vasta loppuminuuteilla, eikä peliesitystä tarvinnut hävetä. Lahti oli kuitenkin matkassa niin varamiehisellä kokoonpanolla, että otettavissa olisi ollut enemmänkin.
Toukokuun päätteeksi Jippo kohtasi kotonaan nousutaistoon ennakoidun PK-35:n. Kotijoukkue johti ottelua avausjakson jälkeen 1-0
Santeri Saarenkunnaksen puskumaalilla, mutta toisella jaksolla vieraat tulivat tasoihin. Ottelu päättyi tasapeliin, ja vaikka toinen jakso olikin vaikea, ensimmäisen jakson esitys oli Jipolta niin vahva, että se herätti uskon menestyksekkääseen kauteen, kunhan palaset ehtivät vaan loksahdella kohdilleen.
Alku- ja keskikesästä 90-minuuttiset eivät vielä olleet hirveän ehjiä, mutta Jippo otti silti neljä voittoa putkeen esittäen välillä dominoivia otteita. Putki kuitenkin päättyi paradoksaalisesti kauden siihen asti ehjimmässä ja tasokkaimmassa ottelussa, kun miesvajaalla viimeisen vartin pelannut HJK Klubi 04 haki tiukasta kärkikamppailusta pisteet lisäajalla syntyneellä rangaistuspotkumaalilla aiheuttaen Jipolle kauden ensimmäisen tappion. Kauden toinen tappio tuli heti perään, kun Jipolle sattui totaalinen ohipeli Reippaan vieraana Lahdessa.
LoppukausiHäviöiden jälkeen seura teki tärkeän täsmähankinnan, kun Viron pääsarjaa keväällä pelannut kotkalaislähtöinen hujoppi
Anton Eerola tuli vahvistamaan Jippo-hyökkäystä, ja piikissä siihen asti pelannut Terrence Smith pääsi itselleen luontaisemmalle paikalle oikeaan laitaan. Lisäksi valmennus siirsi laidalla alkukauden pelanneen
Niko Niemeläisen keskikentän keskustaan työmyyrä Santeri Saarenkunnaksen tilalle. Näiden muutosten myötä niin joukkueen boksipelaaminen kuin keskikentän pallollinen pelaaminen paranivat kertaheitolla, ja Jippo voitti kolme seuraavaa ottelua näyttävällä pelillä.
Kakkosen kauden edettyä toiselle puoliskolleen asti oli selvää, että A-lohkon voitosta taistelee kolme joukkuetta: HJK Klubi 04, PK-35 ja Jippo. Elokuussa Jippo matkusti kauden kolmanteen kärkikamppailuunsa PK-35:n vieraaksi. Kohtaamisesta tuli vähintään yhtä kovatasoinen Kakkosen ottelu kuin heinäkuisesta Jipon ja Klubi 04:n väännöstä, mutta siinä missä Klubi-ottelussa joukkueet puolustivat tiiviisti eivätkä juuri päästäneet toisiaan maalipaikoille, oli tässä kohtaamisessa joukkueet terävämpiä ylöspäin. Avausjakson jälkeen tilanne oli 1-1, kun kumpikin joukkueista oli onnistunut maalinteossa vastapuolen pelaajan kautta kimmottaen, eli tilastoihin merkittiin kaksi omaa maalia. Toisella jaksolla Jippo otti johdon rangaistuspotkumaalilla, mutta lopussa PK-35 osui niin ikään pilkulta, ja joukkueet tasasivat toistamiseen pisteet.
PK-35-tasapelin jälkeinen kuukausi oli melkoista maalijuhlaa, kun Jippo voitti neljä keskikastin ja peräpään porukkaa mielenvikaisella maalierolla 22-2. Mukaan mahtui mm. 16 vuotta keväällä täyttäneen Eemil Tannisen kahden maalin ilta Atlantis FC/Akatemiaa vastaan, yleensä vaikeana vastustajana tunnetun FC Kiffenin jättäminen ilman ainuttakaan perille mennyttä laukausta 4-0-rökityksessä, Yoshiaki Kikuchin omalta alueelta tehty unelmamaali NJS:n verkkoon sekä Anton Eerolan kevyet 3+4-kendotehot sarjajumbo TiPS:iä vastaan. Ilotulituksen keskelle mahtui kuitenkin myös kauden toinen ohipeli, kun Jippo kävi häviämässä PPJ:lle heikon esityksen päätteeksi 3-1.
Anton Eerolan saapumisen jälkeen näitä hetkiä nähtiin useinJippo-miehistö täydentyi elo-syyskuussa kahdella uudella pelaajalla. Kakkosen C-lohkon JS Herculeksessa kapteeninnauhaa kantanut 23-vuotias
Niklas Haataja muutti opiskelujen perässä Joensuuhun ja saapui leventämään Jipon toppariosastoa. Lisäksi seura joutui tekemään hätähankinnan tolppien väliin muutaman päivän varoitusajalla, kun kapteeni
Pyry Piirainen sai Atlantis-ottelun ulosajostaan kahden ottelun pelikiellon ja kakkosmaalivahti
Erkka Oikarinen loukkaantui pari päivää myöhemmin. Paikkaajaksi saatiin lainasopimuksella HIFK:n kolmosmaalivahti
Sami Rissanen.
Sarjakausi huipentui syyskuun lopussa vierasottelulla HJK Klubi 04:ää vastaan. Panokset olivat valtavat, sillä tappiolla tai tasapelillä Jipolla olisi saattanut olla päätöskierroksella edessään pakkovoitto Reippaasta, kun taas voitolla lohkovoitto ja paikka Ykkösliigan karsinnoissa käytännössä varmistuisi. Vastaavasti Klubi 04 tarvitsi ottelusta voiton pitääkseen omissa käsissään paikan Ykkösliigan karsinnoissa.
Kuten joukkueiden edellisessäkin kohtaamisessa Joensuussa, nähtiin Helsingissäkin tasainen ja tasokas kärkikamppailu, jossa Klubi 04 otti tällä kertaa pallonhallinnan. Jippo kuitenkin puolusti tarkasti ja piinasi ajoittain kotijoukkueen puolustusta kovalla prässillään. Ottelun avausmaali syntyikin tilanteesta, jossa Klubi 04 -toppari antoi prässin alla harhasyötön Janne Partaselle, joka vei joensuulaiset johtoon tarkalla laukauksellaan. Kotijoukkue tasoitti toisen jakson alussa rangaistusalueen ulkopuolelta lähteneellä laukauksella, mutta Jippo otti johdon takaisin, kun Yoshiaki Kikuchi keskitti erikoistilanteen jälkeen pallon boksiin ja Victor Matheus puski pallon verkkoon. Jippo pelasi tämän jälkeen johtoasemassa mainiosti ja jätti Klubi 04:n vaille mahdollisuuksia. Näin joensuulaiset pääsivät juhlimaan Bolt Arenan iltavalaistuksessa lohkovoittoa ja paikkaa Ykkösliigan karsinnoissa, eikä päätöskierrokselle jäänyt enää panosta.
Karsinnat YkkösliigaanKausi 2023 huipentui Ykkösliigan nousukarsintoihin. Jipolla kävi yksiosaisessa välierävaiheessa hyvä arpa, kun se sai kotiottelun C-lohkon voittanutta OLS:ia vastaan. Itse ottelussa nuori oululaisjoukkue pääsi kuitenkin yllättämään Jipon jokseenkin housut kintuissa, ja kotijoukkue oli ajoittain isoissa ongelmissa nopeasti palloa liikuttaneen ja väkevästi sitä wing backiensa kautta boksiin järkälemäiselle
Eemeli Raittiselle pelanneen vierasjoukkueen kanssa. OLS ei onneksi kuitenkaan päässyt tolppaa lähemmäs, ja kun Jippokaan ei saanut palloa maaliin saakka, eteni välierä lopulta jatko-ottelun kautta rangaistuspotkukilpailuun asti.
Rangaistuspotkukilpailussa Jippo oli vakuuttava. Yoshiaki Kikuchi, Nuutti Tykkyläinen, Niko Niemeläinen ja Pyry Piirainen onnistuivat omissa potkuissaan, ja kun Piirainen oli torjunut OLS:n
Rafinhan rankkarin, pääsi kotijoukkueen viides laukoja Victor Matheus ratkaisemaan trillerin ja vapauttamaan joukkueen sekä Mehtimäen sateessa hytisseen yleisön juhlimaan finaalipaikkaa.
Kaksiosaisessa finaalissa vastaan asettui tuttuakin tutumpi PK-35, joka oli päässyt Ykkösliigan karsintoihin parhaana lohkokakkosena ja tiputtanut välierässä B-lohkon voittaneen EPS:n. Jippo lähti vieraissa pelattuun ensimmäiseen osaotteluun vastaten PK-35:n erikoistilanneuhkaan uudella 3-5-2-ryhmityksellä, jossa 191-senttinen Niklas Haataja tuli Topi Kelan ja Victor Matheuksen rinnalle kolmanneksi toppariksi. Peli näyttikin heti vallan mainiolta, kun Jippo otti alusta asti pallonhallinnan ja loi pari vaarallista maalipaikkaa. Ottelu sai kuitenkin yllättävän käänteen puolen tunnin kohdalla, kun PK-35:n
Ayuub Abdi ajettiin toisella keltaisella ulos. Kotijoukkue vaihtoi vajaamiehisenä itselleen tutumpaan neljän miehen puolustuslinjaan ja tiivisti puolustustaan, eikä Jippo löytänyt uudella ryhmityksellään pelatessaan riittävästi murtautumismalleja vahvaa puolustusmuuria vastaan, joten hassusti PK-35 tuntuikin hyötyneen punaisesta kortistaan. Ottelu päättyi lopulta maalittomana, mikä oli melko iso pettymys tunnin miesylivoiman jälkeen.
Finaalin toinen osaottelu pelattiin kotona Joensuussa, ja kun siihen lähdettiin tasalukemissa, oli odotukset ja itseluottamus katossa vielä pari päivää ennen h-hetkeä. Jipon valmistavissa harjoituksissa tapahtui kuitenkin jotain, jota ei millään halunnut uskoa todeksi, kun sen kuuli: kapteeni ja ykkösmaalivahti Pyry Piirainen oli murtanut sormensa eikä voinut pelata ratkaisuottelussa. Kauden suurimpaan otteluun maalin täytyi siten laittaa kaksi ottelua syksyn aikana pelannut lainamies Sami Rissanen, joka oli haparoinut pahasti koko joukkueelta heikosti sujuneessa PPJ-tappiossa ja selvinnyt ilman torjuntoja ylikävelyssä Kiffeniä vastaan.
Ratkaisuottelu alkoi painajaismaisesti. Kauhukuvat näyttivät käyvän toteen, kun PK-35:n
Shunta Uchiyama puski maalin edestä pallon suoraan kohti Rissasta, mutta jotenkin se vain upposi silti maaliin. Vain vartti tästä, ja Jippo-puolustus nukahti vieraiden lyhyessä kulmassa, ja tilanne oli jo 0-2. Hirveältä näytti. Loukkaantuneena karsintaottelut pelannut Anton Eerola vapautti tunnelmaa ja herätteli toivoa paremmasta puskettuaan kavennuksen, ja ensimmäisen jakson loppua kohden Jipon pelaaminen alkoi näyttää jo paremmalta. 2-2-tasoitusta saatiin odottaa toisen jakson viimeiselle vartille saakka, mutta tuli se perkele sittenkin. Kauden ennätysyleisö Mehtimäellä räjähti suorastaan ennenkuulumattomalla tavalla, kun Terrence Smith puski Janne Partasen keskityksen verkkoon. Näin Jippo ja PK-35 päätyivät neljättä kertaa neljässä kohtaamisessaan 90 minuutin jälkeen tasatilanteeseen. Tällä kertaa edessä oli kuitenkin jatko-ottelu.
Jatko-ottelussa Jippo oli tehdä maalin kerran, toisen ja kolmannenkin, mutta ei tehnyt. PK-35 teki. Ei noustu Ykkösliigaan. Vielä.
YhteenvetoKirvelevästä karsintafinaalin lopusta huolimatta kausi oli suuri menestys, etenkin lähtökohdat huomioiden. Vasta kolmekymppinen, Jipon junioripolun itse pelaajana läpikäynyt päävalmentaja Mikko Hallikainen veti aikamoisen tulokaskauden keltanokkana aikuisten tasolla. Joukkue puolusti tiiviisti ja päästi vähän maaleja seuralle perinteiseen tyyliin, mutta samalla homma toimi hyökkäyspäässä ennennäkemättömän hyvin. 56 tehtyä maalia Kakkosessa on uusi seuraennätys, ja sitä enemmän maaleja on tehty vain kaudella 2017 Kolmosessa. Hyökkäyspelaaminen oli monipuolista, ja maaleja tehtiin niin nopeista ja hitaista hyökkäyksistä kuin erikoistilanteistakin, keskityksistä ja pystyjuoksuista, läheltä ja kaukaa.
Heinäkuun katkeran Klubi 04 -kotitappion jälkeen tuli mietittyä, että näinköhän Jipon lohkovoiton vesittää se, ettei joukkue pysty kaatamaan päävastustajiaan, ja se sulaa tiukassa paikassa. Syksy todisti kuitenkin pelon vääräksi, kun Klubi väännettiin kumoon vieraissa kauden siihen asti isoimmassa ottelussa ja nousukarsintojen vaikeasta välieräottelusta revittiin väkisin jatkopaikka rangaistuspotkukilpailun kautta.
Joukkueen runko pysyi hyvin kasassa edellisestä kaudesta, mutta menestystä ei olisi tullut, ellei uusien avainpelaajien rekrytoinnissa olisi onnistuttu. Japanilaisvahvistukset Junnosuke Watanabe ja A-lohkon parhaaksi keskikenttäpelaajaksi valittu Yoshiaki Kikuchi sekä kesällä joukkueeseen liittynyt Anton Eerola olivat kaikki aivan nappiin osuneita täsmähankintoja. Näistä saadaan kiittää alkuvuodesta toimintansa aloittaneen Jipon taustayhtiön hallituksen varapuheenjohtajaa ja seuran urheilutoiminnasta vastaavaa, aikoinaan pelaajanakin Jippoa edustanutta
Kari Kuikkaa sekä jokaisen hankinnan hyväksynyttä Hallikaista, joka sai suostuteltua seurajohdon panostamaan kolmanteen ulkomaalaispelaajaan Watanaben muodossa.
Yoshiaki Kikuchi - MVPKaudesta ei olisi tullut menestyksekästä silloinkaan, jos edelliskauden pelaajista ei olisi löytynyt uusia vastuunkantajia. Syksyllä 2022 joukkueeseen liittynyt ja hajaminuutteja keskikentällä kerännyt Janne Partanen näytti tullessaan laiskanpulskealta kikkailijalta, jota oli alkuun vaikea kuvitella tällä tasolla isoon rooliin millään pelipaikalla. Mies kuitenkin treenasi itsensä kuntoon pitkän harjoituskauden aikana ja sementoi jo alkukaudesta otteillaan paikkansa avauskokoonpanon vasempana laitahyökkääjänä. Partanen tykitteli lopulta mukavat seitsemän maalia ensimmäisellä Kakkosen kaudellaan, syötti muutaman siihen päälle ja rokotti lisäksi FC Lahtea Suomen Cupissa.
Toinen uusi vastuunkantaja oli alkukaudesta piikissä pelannut ja Eerolan tulon myötä oikeaksi laitahyökkääjäksi siirtynyt Terrence Smith. ”Tiko” ei edelleenkään ollut kliininen viimeistelijä, ja gorilla pyrki toistuvasti kiipeämään taskurakettimme niskaan. Hänen kykynsä ja tahtonsa hakeutua maalipaikkoihin on kuitenkin niin poikkeuksellista luokkaa, että tuhlatuista tilaisuuksista huolimatta maaleja syntyi silti kahdeksan, joiden joukkoon mahtui voitto-osumia sekä ratkaisevan karsintafinaalin ikimuistoinen mutta laihaksi lohduksi jäänyt tasoitusmaali. Tulisieluisen hyökkääjän pää pysyi myös yllättävän kylmänä, kun korttisaldoksi jäi samat neljä keltaista kuin edellisellä kaudella, vaikka peliminuutteja tuli liki nelinkertainen määrä.
PK-35:stä palannut Nuutti Tykkyläinen otti peliä rakentavan vasemman pakin roolin niin hyvin haltuun, että missään vaiheessa kautta ei tullut Timo Tahvanaista ikävä. Toisella laidalla 19-vuotias Eetu Viitaniemi nosti tasoaan vielä pari pykälää hienosta tulokaskaudesta 2022, ja saman teki topparin paikalla ”Vinskin” ikätoveri Topi Kela. Edellisellä kaudella A-lohkon parhaaksi maalivahdiksi valittu Pyry Piirainen ja nyt toista kertaa putkeen lohkon parhaaksi puolustajaksi valittu Victor Matheus olivat jälleen pelipaikkojensa kirkkainta kärkeä koko sarjatasolla.
Alisuorittajia ei joukkueessa hirveästi ollut, mutta pari pettymystä on pakko mainita. Harjoituskauden perusteella härkämäinen laitahyökkääjä Aake Yletyinen näytti olevan matkalla kohti isoa läpimurtoa. Vielä sarjakauden alussa hän oli monessa ottelussa kentän näkyvimpiä hahmoja ensimmäisen jakson ajan, mutta mies tuntui hyytyvän aina viimeistään tunnin kohdalla, eikä hän enää toisella jaksolla juuri päässyt väläyttelemään vahvaa 1vs1-osaamistaan saati painavaa laukaustaan. Heinäkuussa Yletyinen putosi vaihtopelaajan rooliin ja sai loppukaudesta onnistumisia vain selvästi heikompia joukkueita vastaan.
Toinen pettymys oli
Toni Tahvanainen. Konkarihyökkääjä oli viimeistellyt edellisellä kaudella komeat kymmenen maalia, joista neljä syntyi kauden jälkimmäisellä puoliskolla vaihtopelaajan roolista käsin. Vaihtopelaajan rooli tuli ”Tahvikselle” tutuksi tälläkin kaudella, mutta nyt onnistumiset jäivät vähiin, ja maalittomien jaksojen tuoma tuska välittyi miehen olemuksesta ja pelaamisesta kilometrien päähän. Tahviksen saldoksi kahdeksannella ja näillä näkymin viimeiseksi jäävällä Jippo-kaudellaan jäi kaksi maalia, joista kumpikin sarjan heittopussi TiPS:in verkkoon.
Epäviralliset pelaajatilastot (sisältäen Kakkosen, nousukarsinnat sekä Suomen Cupin)
Sopimuspelaajista ilman peliminuutteja jäivät puolustaja Artturi Lehkonen (1 ottelu penkillä), keskikenttäpelaajat Eeli Kinnunen (1 ottelu penkillä), Sami Aho ja Niklas Sottinen sekä hyökkääjä Atte Nuutinen. Käyttämättömänä vaihtopelaajana pöytäkirjaan nimensä saivat sopimuspelaajien lisäksi maalivahtivalmentaja Jarkko Ojaniemi (7 ottelua) sekä juniorimaalivahti Verneri Vainikainen (2 ottelua).Ihanneavaus
Partanen Eerola Smith
Kikuchi Watanabe Vainikainen
Tykkyläinen (c) Kela Victor Viitaniemi
Piirainen (c)
KAUSI 2024ValmennusJippo sopi Mikko Hallikaisen kanssa tammikuussa 2+1-vuotisen sopimuksen, joten joukkue jatkaa ensi kaudellakin tutussa komennossa. Hallikaisen ensimmäinen kausi edustusjoukkueen luotsina sujui erinomaisesti, mutta ylemmällä sarjatasolla miehen kyvyt mitataan uudestaan.
Hallikaisen viime kauden tiimissä maalivahtivalmentajana toiminut ja lisäksi joukkueen oman alueen puolustamisen ja muidenkin pelin vaiheiden suunnittelussa mukana ollut Jarkko Ojaniemi siirtyi TPS:n valmennustiimiin. Toisen Hallikaisen apurin, seuran B-junioreiden päävalmentajana samalla toimineen Jalmari Sivosen jatkosta ei tätä kirjoittaessa ole tietoa, mutta ainakin Ojaniemen tilalle Jippo hakee uutta tekijää.
PelaajistoJoukkueen rakentaminen kaudelle 2024 on lähtenyt käyntiin varsin vauhdikkaasti ja lupaavastikin. Kun joulukuun joukkueharjoitukset alkoivat, oli Jippo jo kiinnittänyt ensi kauden miehistöönsä lähes kaikki joukkueen viime kauden kotimaiset avainpelaajat sekä monivuotisilla verkkarisopimuksilla B-juniorijoukkueen lupaavimmat nuoret.
Kapteeninnauhaa viime kaudella kantanut Pyry Piirainen jatkaa joukkueen ykkösvahtina sarjanousunkin jälkeen. Kakkosmaalivahti Erkka Oikarisen vuosi sitten solmima sopimus jatkuu, ja kolmantena veräjänvartijana Jippo nosti miehistöönsä 16-vuotiaan juniorinsa
Verneri Vainikaisen. Nähtäväksi jää, kiinnittääkö seura rosteriin vielä yhden maalivahdin. HIFK-laina Sami Rissanen ei jatka Joensuussa, kumpikin täysi-ikäisistä maalivahdeistamme oli sairastuvalla viime kauden ratkaisuhetket, ja kilpailullinen kausi starttaa Ykkösliigacupin merkeissä jo helmikuun alussa.
Puolustuksen osalta tilanne on vuodenaikaan nähden mainio. Viime kaudella avainpelaajiin kuuluneet laitapuolustajat Nuutti Tykkyläinen ja Eetu Viitaniemi jatkavat ensi kaudellakin, samoin edellä mainittuja muutaman kerran hyvin paikannut Joona Malinen. Aiemmin pitkälti väsymättömänä juoksukoneena tunnettu Tykkyläinen osoitti päättyneellä kaudella kehittyneensä roimasti puolustuspelaamisessa ja pärjäävänsä myös ”inverted full-backin” roolissa, jossa hän nousi ajoittain rakentamaan peliä keskikentän keskustaan. Samaan aikaan Viitaniemi juoksi oikealla laidalla kenttää ylös-alas ja otti roolia hyökkäysten päättämisessä. ”Vinskin” rooli tuskin pienenee ylemmälle sarjatasolle siirryttäessä, etenkin kun miehen ensi vuodelle suunniteltu armeijakomennus on ainakin huhujen mukaan lykkääntymässä myöhempään ajankohtaan.
Inttiään on lykkäämässä myös jokaisessa kauden 2023 sarja- sekä nousukarsintaottelussa avannut toppari Topi Kela, joka oli yksi ensimmäisiä jatkosopimuksen sorvanneista pelaajista viime kauden päätyttyä. Nousukarsintafinaaleissa avauskokoonpanon kolmanneksi keskuspuolustajaksi nostettu Niklas Haataja solmi myös jatkosopimuksen, mutta kotimaahansa kauden jälkeen palanneen ykköstoppari Victor Matheuksen jatkosuunnitelmat ovat vielä hämärän peitossa. Toista kertaa putkeen Kakkosen A-lohkon parhaaksi puolustajaksi äänestetyllä Victorilla kuvittelisi olevan vientiä, mutta toisaalta kaksi erinomaista kautta Kakkosen tasolla ei paperilla ole mikään kaikista vetävin CV pian 29 vuotta täyttävälle pelaajalle. Mikäli Victoria ei kuitenkaan ole vara pitää, joudutaan hänelle etsimään jostain korvaaja. Toppariosastolle kaivataan myös leveyttä, sillä vanha sotaratsu Jens Harju ei ole jatkamassa. Pois on lähdössä myös lopulta ilman ainuttakaan peliminuuttia Jipossa jäänyt Artturi Lehkonen, jonka vaatimatonta panosta riittänee korvaamaan junioreista ylös nostettu 16-vuotias
Erol Erguner.
Oskar Pihlaja on Jipolle kova vahvistusHyökkäyskaluston osalta tilanne näyttää varsin lupaavalta. Jippo teki joulukuun alussa ensimmäisen uuden pelaajahankintansa kaudelle 2024 kiinnittämällä joukkueeseensa JJK:lle viime kaudella kahdeksan maalia Ykkösessä tehneen tuulennopean laitahyökkääjän
Oskar Pihlajan. Pihlajan kintereillä oli jopa Veikkausliigaseuroja, mutta hän päätyi onneksemme valitsemaan opiskelukaupunkinsa joukkueen. Pihlajasta Jippo saa takuulla Ykkösliigatason laatuvahvistuksen, joka pystyy todistetusti iskemään maaleja heikommassakin joukkueessa. Läpimurron tehneellä Janne Partasella on vuoden verran sopimusta jäljellä, ja viime kesän superhankinta, muutama vuosi sitten vanhassa Ykkösessä hyvällä tasolla pelannut Anton Eerola teki hieman yllättäenkin jatkosopimuksen kauden päätyttyä. Aiemmin tehdyt sopimukset jatkuvat myös superjunnu Eemil Tannisella sekä debyyttiä edustusjoukkueessa vielä odottavalla
Atte Nuutisella. Partasen tapaan läpimurron tehnyt, mutta reilusti käyttämätöntä potentiaalia vielä huokuva Terrence Smith on vielä sopimuksetta, mutta ei vaikuttaisi olevan lähdössä minnekään, toisin kuin Jippo-ikoni Toni Tahvanainen.
Hyökkäys saattaa vielä vahvistua toisella Joensuuhun opiskelemaan muuttaneella pelimiehellä. Ex-poikamaajoukkuepelaaja, jokusen Veikkausliigaottelunkin SJK:ssa pelannut
Jyri Kiuru olisi mielenkiintoinen kiinnitys. Mikäli Kiuru Jippoon hankitaan, ei ulkopuolelta tarvinne rekrytä enempää hyökkääjiä.
Vaikka joukkueenrakennus etenee muuten hyvää vauhtia, on keskikenttä vielä yksi iso tyhjä aukko. Ainoa tähänastinen kiinnitys keskustaan ensi kaudeksi on B-junioreiden viime kauden kapteeni, kolmas 16-vuotias junnunosto
Matias Juurikainen. Yoshiaki Kikuchi ja Junnosuke Watanabe palasivat kauden päätyttyä kotimaahansa, ja voi hyvin olla, ettei kumpaakaan saada takaisin. Jos näin käy, seuralla on kova työ paikata nämä menetykset. Ja kun sarjataso on entistä korkeampi, olisi keskikentällä tarvetta uudelle vahvistukselle, vaikka japanilaiset saataisiinkin pidettyä. Rotaatiojätkiä saataneen sitten monivuotisista runkomiehistä Niemeläinen-Saarenkunnas-Vainikainen-Kettunen. Seuraikoni
Sauli Kettusen rooli oli tosin jo päättyneellä kaudella niin pieni, etten oikein näe häntä pelaamassa Ykkösliigaa, vaikka mies somekuvien perusteella oli paikalla kauden aloituspalaverissa.
Yhteenvetona sanoisin, että avauksen pelaajia tarvitaan vielä yksi puolustukseen ja useampi keskikentälle.
TavoitteetMikäli Palloliiton lisenssisaunassa ei tule ikäviä yllätyksiä, pelaa Jippo alkavalla kaudella kivikovassa kymmenen joukkueen Ykkösliigassa. Joukkueella on tietysti omat tavoitteensa, mutta seuran ykkösprioriteetti on varmasti siellä säilyminen. Se vaatisi luultavasti useamman uuden laatupelaajan värväämistä joukkueeseen, mikä taas vaatisi rahankeruun onnistumista talven aikana. Nähtäväksi jää. Toisaalta Ykkösliigasta putoaa suoraan vain yksi joukkue, joten sekin ehkä riittäisi, että yhdelle (toiselle) joukkueelle osuu katastrofikausi, tai jos Palloliitto jostain syystä myöntää lisenssin eräälle seuralle, jolla ei sitten riitäkään paukut viedä kautta loppuun asti läpi...
Mikäli lisenssisauna ei ole suosiollinen, pelaa Jippo 12 joukkueen uudessa Ykkösessä. Siellä tavoitteena olisi varmasti kärkisijat/nousu, vaikka vahvistuksia ei luultavasti hankittaisi yhtä montaa kuin Ykkösliigaskenaariossa. Ykkösessä on kuitenkin yhdeksän viime kaudella Kakkosta pelannutta porukkaa, ja Jippo oli viime kaudella Kakkosen paras joukkue. Viime kauden Ykkösestä tulevan kauden Ykköseen pudonneet joukkueet (KäPa, KPV, JJK) menettävät avainpelaajiaan, eikä mikään näistä tällä hetkellä vaikuta satsaavan isosti ensi kauteen, esim. KPV taitaa sen sijaan painia rahahuolien kanssa. Toki tässä on vielä pitkä talvi ja kevät aikaa.
Kävi lisenssien kanssa miten tahansa, alkaa Jipon kilpailullinen kausi helmikuun alussa Ykkösliigacupin lohkovaiheen merkeissä. Toki siitä voidaan olla montaa mieltä, kuinka kilpailullisia nuo ottelut ovat.
Olosuhteet ja ottelutapahtumatUusi sarjataso tuo jälleen omat vaatimuksensa Mehtimäen kehittämiseen. Esimerkiksi riittävän tehokas valaistus on mukana jo Ykkösen lisenssivaatimuksissa. Ykkösliigassa tarvitaan poikkeuslupaa muihinkin osa-alueisiin. En tiedä, miten Jippo pystyy esittämään realistisia suunnitelmia olosuhdeparannuksiin samalla kun jäähalliremonttiin 20 miljoonaa euroa törsäävä Joensuun kaupunki karsii yksi toisensa perään jo sovittuja investointikohteita jalkapalloiluun ja Mehtimäen kenttään liittyen. Taustayhtiön hallituksen puheenjohtaja
Juha Maaranen kuitenkin kertoi seuran tiedotteessa Ykkösliigapaikan hakemisesta, että poikkeusluvat voidaan vielä ensi vuodelle saada.
Tekonurmi on sentään vielä lähes uudenkarhea (vai -sileä?), ja kaupunki laittoi kymmenen vuoden odottelun jälkeen kentän lämmityksen kuntoon, tosin ei sitä varmaan raaskita käyttää kuin hätätilanteessa. Koko sarjakausi pystytään kuitenkin vetämään nyt samalla kentällä.
Ottelutapahtumissa otettiin viime kaudella yli 20 vuotta odoteltu kehitysaskel, kun seura haki ja sai viimein anniskeluluvat ja alkoi myydä otteluissa viinaksia. Ensi kaudelle toiveissa olisi anniskelualueen laajennus. Vaikka kannattajakatsomon paikan kuuluukin olla anniskelukatsomossa, oli alue viime kaudella sen verran pieni, että varmasti moni potentiaalinen kaljasieppo jätti ostotapahtuman väliin, koska kaikki eivät jostain syystä halunneet katsoa peliä ikävän äänekkäästi kannustavien ihmisten vieressä.
Tätä kirjoittaessa eri kausikorttikategoriat ja niiden hinnat ovat vielä hämärän peitossa. Kulissien takaa voin kuitenkin kertoa, että epämääräisenä ja melko epäjärjestäytyneenä kolmisentoista vuotta katsomoissa ihastuttanut ja vihastuttanut Jipon kannattajaryhmä Rednecks on tänä vuonna edennyt rekisteröidyksi yhdistykseksi (JNS Rednecks ry), ja sitä kautta saattaa kannattajaryhmällä olla jo ensi kaudella ihan omat kausikorttinsa, jotka sisältyvät yhdistyksen jäsenmaksuun. Katsotaan, mitä lähiviikkoina ja -kuukausina vielä tapahtuukaan...
Kuvassa virallisen kannattajayhdistyksen väkeä
