Satraapin kommenttiin vielä että 20 vuotta sitten oli varmaan paljon vittumaisempi tilanne lähteä nollista kun pelaajista ei mitään tietoa löytynyt internetistä. Tai jos olisi löytynyt niin ne olisi todennäköisesti ollut paikallisella kielellä mallia entisen seuran nettisivut tai jonkun harrastetilastonikkarin itse väsätyt kotisivut. Puhumattakaan että mitään Wyscoutin tapaisia softia olisi ollut käytettävissä. Nykyään saa jo jonkinlaisen kuvan pelaajasta, tai ainakin voi tarkistaa puhuuko pelaaja-agentti paskaa. Toisaalta nykyään ei välttämättä löytäisi enää jotain kovatasoista balkanilaista sarjajyrää joka olisi valmis tulemaan jonnekin Suomeen minimipalkalla ja joka vielä olisi mennyt muiden seurojen tutkan alta. Toki ei voi muuta kuin hattua nostaa näille Suomifutiksen scouttauspioneereille jotka rohkeasti ottivat luurin käteen ja lopulta sai hankittua tänne tähtipelaajia jostain, Bulgarian tai Senegalin takalaidoilta
Kerrotaanpa sadepäivän kevennykseksi, miten sen muistelojeni pohjalta aivan oikein viittaamasi balkanilaisen sarjajyrän eli Angel Ginevin saaminen Jaroon meni. Toimeksiantonani oli siis kesäkuussa 2004 löytää Jaroon Veikkausliigan mittapuulla kovan tason toppari vapailla papereilla, rekrytointialueena koko maailma (silloisen pj:n mukaan muistaakseni "sama vaikka olisi vuoriapassi").
Katselin Euroopan karttaa ja pohdin, mikä olisi hyvä kohdemaa aloittaa Jaron uudet kv-suhteet pisteestä nolla. Olin hiljattain lukenut jostain (taisi olla Veikkaaja-lehdestä) että Bulgarian jalkapallo on sekaannustilassa ja monet sikäläiset seurat mafian valtaamia. Ja silloin vielä EU:hun kuulumaton Bulgaria oli Euroopan köyhimpiä maita. Funtsin, että sieltä voisi joku riittävän tason pelimies olla halukas tulemaan mahdollisine perheineen ns. länteen turvalliseen ja leppoisaan ympäristöön, vaikka palkka on paska.
Uefan intternets-sivuilla oli listat kunkin jäsenmaan Uefa-lisensoiduista pelaaja-agenteista, Bulgariassa heitä oli muistaakseni kuusi ja puhelinnumerot nimen perässä. Yksi eli Bulgarian legendaarisessa 1994 MM-kisajoukkueessakin loistanut Krasimir Balakov oli nimenä hyvinkin tuttu, joten soitin hänelle. Kävi kuitenkin ilmi, että Krasimir puhui bulgarian lisäksi vain saksaa (pelasi urallaan kymmenen vuotta Bundesliigaa ja tehnyt myös näyttävää valmennusuraa), oma saksa pohjasi ja pohjaa kahteen C-kielivuoteen yläasteella ja saksalaisiin poliisisarjoihin. Sen verran tajusin että hän selitti valmennustehtäviensä rajoittavan sitä miten hän voi agenttihommia hoitaa eli auf hööreseen tai jotain.
No, seuraavana aakkosjärjestyksellisellä listalla oli Georgi Gradev. Georgi puhui erinomaista englantia ja asiani esitettyäni hän totesi heti että no problem, hänen listoillaan on tarpeisiimme juuri täydellinen pelaaja joka voi lähteä näytille vaikka huomenna. Kuulosti vähän turhankin helpolta. Georgi sanoi lähettävänsä (ja lähetti) skannatut dokumentit Ginevin uratilastoista (dokumentteihin oli läimitty Bulgarian jalkapalloliiton leimoja) ja Georgin oma näyttävä CV löytyi hänen firmansa sivuilta. Varmemmaksi vakuudeksi tulisi Ginevin mukana Pietarsaareen vielä mies, joka työskenteli päivätyökseen Bulgarian liitossa ja sivuhommina Georgille. Hän hoitaisi edustusoikeuden siirron sun muut byrokratiat välittömästi kun sopimus Ginevin kanssa olisi solmittu.
Mikä piti paikkansa? No, yhtä asiaa lukuun ottamatta kaikki. Ginevistä näki heti ensi reeneistä että nyt oli tullut Mies silloiseen vähän, no, poikamaiseen joukkueeseen ja Siku ilmoitti kaksien reenien jälkeen haluavansa Ginevin. Olisi sanonut heti ekojen reenien jälkeen, muttei halunnut näyttää liian innostuneelta saati kiitolliselta. Se yksi asia mikä ei pitänyt paikkansa oli että Ginev muka olisi puhunut jonkin verran englantia, todellisuudessa hän oli täysin ummikko eikä ymmärtänyt yksinkertaisimpiaakaan lauseita englanniksi. Ei se kentällä juuri ollenkaan haitannut, siellä puhuu futiksen kieli.
Eihän Ginev mikään Beckebauer jalalla ollut, mutta voitti käytännössä kaikki puolustuspään pääpallonsa, katkoi mahtavasti ja sijoittui järkevästi. Ja osasi pelata todella kovaa kuitenkin niin, että (hämmästyttävästi) ei kaikkineen 2,5 kauden aikana saanut muistaakseni yhtään punaista. Hänen perheeseenä syntyi esikoinen muutamaa viikkoa Jaro-pestin alkamisen jälkeen, Angel näki lapsensa ekaa kertaa vasta kauden päätyttyä. Koko nuori perhe muutti sitten Pietarsaareen alkuvuonna 2005 (olin itse juuri silloin muuttanut Englantiin), mutta kulttuurishokki ja kielimuuri olivat puolisolle liikaa ja he palasivat kauden jälkeen Bulgariaan. Angel teki vielä kaudella 2006 keikan Jaroon.
Omasta puolestani keissi poiki Jaro-duunien jälkeen keikkaluontoisia assistentin töitä Gradevin firmalle. Virallisesti en agenttina voinut toimia, koska en saanut aikaan hommata lisenssiä. Näin siksikin etten elatuksenhankkimismielessä aikonut alalle ruveta. Pari pelaajaa kuitenkin Jaroonkin tuotiin näytille, Kirill Alexandrov sai sopimuksen ja Stanislav Bachevin testijakso meni erään onnettoman sattuman kautta plörinäksi. Myös Eremenkon futisdynastia jossain vaiheessa aloitti yhteistyön Gradevin kanssa ja Gradevin firma paljon myöhemmin mm. ajoi Roman asiaa CAS:ssa.
Mihinkään kirjoitettuun historiaan ei muuten ole jäänyt sellaistakaan asiaa, että osana Gradev-kontaktia suunnittelivat Jaro ja Levski Sofia (jonka toiminta vielä tuolloin tiettävästi oli Bulgarian mittapuulla vakaalla ja terveellä pohjalla ja seura meni Uefa-cupissa kahdeksan joukkoon) kesällä 2006 yhteistyön aloittamista esim. niin, että akatemiaikäiset pelaajat olisivat voineet pyörähtää reenaamassa yhteistyöseurassa kv-kokemusta hankkimassa jne. Tuo oli vasta alustavien puheiden tasolla molemmissa seuroissa, mutta olisi varmaan voinut hyvinkin toteutua ellei Jaro olisi vuoden 2006 edetessä joutunut menemään täyteen survival-moodiin niin liigapaikan kuin koko seuran olemassaolon osalta.
Kaikenlaista. Enemmän tai vähemmän vastaavia muistoja - aikanaan ja myöhemminkään mihinkään kirjaamattomia - löytyisi varmaan monesta muustakin seurasta. Oman elämäni mittapuulla nuo kv-pelaajasiirtojen veivaamiset olivat näin pitkän ajan kuluttua reflektoiden aivan ikimuistoisia kokemuksia. Ja niin joo, en oo antanut Väisäs-Villelle vieläkään anteeksi kun jänisti try out -matsista Ayr United - Glasgow Rangers.
