KTP 2024 - Liigasta Liigaan!

[Zaka]

Toivottavasti nykyisistä omista ymmärretään pitää kiinni ja ymmärretään omien arvo seuralle kun uusiakaan ei ole tulossa.

[Jumalin]

Ei tuo seurauudistus muutama vuosi sitten tainnut olla oikotie onneen, vaikka niin muutosta rivien välistä perusteltiin. Nitin Keskiympyrähaastattelussa oli kuultavissa pientä eripuraa junnujen toimintamallin ja edustusjoukkueen toivomusten välillä ja tähän voin käytäntöä nähneenä jopa hieman yhtyä. KTP Juniorien pääasia tuntuu välillä olevan ennen kaikkea harrastajamaksujen kerääminen eikä niinkään pelaajakasvatus. Nuorimmissa junnuissa samoissa treeneissä vetää pienellä kentällä 70 junnua muutaman valmentajan ohjaamina... En sitten tiedä mitä apua joukkueet saavat seuralta esim valmennukseen ja toiminnan organisoimiseen

Varmasti näin. Mutta tulisiko syytä fundeerata myös perinteisen "NE tekee ihan paskasti" -tematiikan ulkopuolelta. Seura on toki iso tekijä pelaajakehityksessä ja -polussa. Mutta kyllähän seuratoiminta ja -harjoitukset on huipulle haluavalle vain yksi osa matkaa. Isoin duuni ja motivoituminen siihen tehdään muualla. Eikä tuloksista päätellen tuo "muualla" osastokaan ihan priimaa tunnu olevan.

Kenties esimerkiksi kenttien laidalla patsasteleva varsinaista valmentajaa "kaiken paremmin tietävä" faijaketju, johon toki itsekin kuulun, voisi opettaa ja motivoida sitten näitä poikiaan vähän paremmin? Tai sitten jotain ihan muuta.. Mutta en ehkä itse ostaisi pelkkää, "mutku seura"- tematiikkaa. 

[Pong]

Mitä nyt Helsingissä junnupuolta seurannut, niin kyllä se pitkälti ainakin täällä menee niin, että laadukkaampi seuratyö tuottaa laadukkaampia junnuja. Toki täällä on laajempi määrä lahjakkuuksia ja eri seurat osaltaan kisaavat niistä, kun Kotkan alueella ei välttämättä aina ole tarjolla huippulahjakkuuksia.

Mutta on ainakin täällä ihan selkeästi nähtävissä myös se, että jos tiettyyn kaupunginosaan tulee laadukasta työtä tekevä junioriorganisaatio, se toimii vetovoimana myös muita lajeja vastaan. Lapset innostuu futiksesta, jos sitä voi hyvällä meiningillä harrastaa lähellä ja vanhemmat ohjaavat mieluusti sellaisen lajin pariin, jossa toiminta on asiallisesti organisoitua.

Joo, seuratoiminta ei yksin kasvata kenestäkään tähteä. Seuratoiminta kuitenkin tukee kehitystä suoraan, mutta sen lisäksi pitää yllä motivaatiota jatkaa harrastusta tai valita juuri kyseinen harrastus. Mä oikeasti varmaan kävisin itte mieluummin lasten kanssa uimassa, kuin veisin pelaamaan 70 junnun ryhmään, jota valmentaa pari koutsia. Ei se niille lapsillekaan oo kivaa, oli se touhu tavoitteellista just mun lapsilla tai ei.

[NuuskaHuikkanen]

Junnuissa pelaajamäärätkin käsittääkseni vähentyneet myös reippaasti, kun ei lapsia ja nuoria kiinnosta niin harrastaa ja väestömäärä tippuu. Ei ole enää massaa mistä ammentaa. Pitäisi enempi aktivoida lapsia ja nuoria. Kilpailu vähistä harrastajista myös lisääntynyt. Jalkapallon ja koripallon rinnalle salibandy ja jääkiekko noussut vahvasti viime vuosina. Olen kyllä ymmärtänyt, että kaikilla toimijoilla on ollut yhteinen huoli vähäisistä harrastajamääristä.

[EräVeikko]

Pitää.

ä

Todellakin pitää. Liian nuorena hehkutetaan Kymärissä ns.alaikäisenä junnun edesottamuksia viheriöllä.  Neste nousee päähän ja leijutaan  kohta Seurahuoneella "isojen poikien" seurassa. Vanhempien vastuu. Onko heitä?

[Italianpata]

Mulle on aivan sama pelataanko veikkausliigaa tai kolmosta. Muoviseura ollaan jos ei ole kunnon junnuja. Seura käsittää muutakin kun edustuksen

[Jumalin]

Ihan hyviä pointteja tullut junnukeskusteluun monelta! Itse näkisin asian ehkä jotenkin seuraavasti:

- Junnujen (+vanhempien) päätökseen aloittaa futis vaikuttanee isossa kuvassa yleensä vahvasti paikallinen lajikulttuuri ja "boomi". Eritoten pienemmillä paikkakunnilla tämä lienee tärkeää. Kotkassa lienee kaikki edellytykset siihen, että futis on valtaosalle lapsista lähtökohtaisesti harrastusvaihtoehto numero 1.

- Lasten määrä vähenee, se on selvä. Lisäksi on tietysti muita kilpailevia liikunnallisia ja liikunnattomia harrasteita. Tähän ei tietysti ole kovin helppoa ratkaisua. Mutta tällä seudulla pienikin väestön kasvu on lähinnä maahanmuuttoa, joten varmaan sieltä pitäisi pystyä jatkossa aktivoimaan myös uusia pelaajia mahdollisimman tehokkaasti. Näinhän homma toimii isoissakin lajimaissa. Käytännön keinona esimerkiksi "seurojen", koulujen ja kotoutumistanttojen luoma kotoutumispolku futiksen kautta. Voi myös olla, että lasten "liikuntapommi" kääntyy loppupeleissä toiseen suuntaan jollain aikavälillä. Reaktioita seuraa usein vastareaktio. Pelaajapoolin pienentyminen on kyllä silti ehdottomasti ongelma.

- En tiedä, onko p7-jengin valmentajien määrä kovin olennainen tekijä pelaajan polulla. Ei ehkä pitäisi olla. Vähän klisee ja cheap shottikin, mutta monella huippuammattilaisella ei ollut 7-vuotiaana edes pelikenkiä, valmentajasta puhumattakaan. Tietenkään touhu ei saa olla täyttä sekoilua, tai pelaajat (vanhemmat) äänestävät jaloillaan. Mutta käsittääkseni esim. Kotkassa tuo nyt ei kuitenkaan ole silti oikea ongelma. Että tekeminen siis olisi täysin luokatonta ja pelaajia putoaisi pois isossa määrin jo pikkujunnuissa. Näkisin, että jossain 7-12 vee ikäluokissa tärkeintä on henkilökohtaisen taidon ja treenimotivaation jne. kehittäminen aika puhtaasti "leikinomaisen" pelaamisen kautta. Järkyttävä klisee tämäkin, mutta pihapelit, pihapelit, pihapelit. Tuossa iässä peräänkuuluttaisin huoltajien panosta. Ainakin, jos touhulta oman lapsen ja koko kotkalaisen futiksen kannalta haluaa jotain tuloksia.

- Tiettyjen seurojen laadukas kasvatustyö lienee sikäli vähän eräänlainen "paradoksikin", että homma taitaa toimia niin, että parhaat junnut päätyvät tietyssä iässä yleensä lopulta niihin seuroihin, joilla on maine hyvänä kasvattajana jne. Ei välttämättä aina niin, että touhu olisi heti tarhaiästä lähtien erityisen ihmeellistä. Koska ei se oikein varmaan voikaan olla. Eli homma ruokkii sitten myös vähän itse itseään ja kun isommassa kuvassa parhaat pelaajat aletaan huomata joskus 15-vuotiaana, niin saattaa jäädä vähän pimentoon, että missä Pallo-Peikoissa ovat uransa aloittaneet. Joka tapauksessa, Kotkassa tämän ei pitäisi olla mikään kysymys, koska mahdollisia hyviä kasvattajaseuroja pelaajapolkuineen on vain yksi. Tai siis ei ole kyllä seudullisesti mitään järkeä, että jossain 15 vee ikäluokassa täällä olisi useampi seura, joka aidosti kilpailisi parhaista pelaajista.

- Seurojen, "akatemian" ja pelaajapolun vaikutus alkaa 12-15 -vuoden iässä. Ennen tätä keskeistä olivat siis henkilökohtaiset valmiudet ja innostus lajia kohtaan, mikä näkyy luonnostaan runsaina lajisuoritteina pihapeleissä. Tässä kohtaa seuran tekeminen alkaa muodostua tekijäksi ja resurssia sekä laatua pitäisi löytyä. Ei varmaan haittaisi, jos olisi myös selkeämpi yhteys edustusjoukkueen tekemiseen. Näkisin, että 15-vuotiaalle junnulle olisi tarpeen olla aika selkeästikin tiedossa, mitä pitää tehdä, että pääsee mahdollisesti edustuksen rinkiin ja eteenpäin. Tähän pitäisi ottaa mallia jääkiekosta. Siellä pelaajan polku ammattilaiseksi ei ole unelmahöttöä, vaan tietyillä spekseillä realismia. Oma rajallinen kokemukseni on, että futiksessa "unelmoidaan" ensin jostain helvetin Realista ja Manusta, kunnes ei sitten unelmoidakaan enää mistään ja pelaillaan päämäärättä. Teini tai nuori aikuinenkaan ei aika suurella todennäköisyydellä ymmärrä tuollaisia asioita. "Jonkun" pitää ne sille takoa päähän ja selkeyttää tavoite. Tässä kohtaa tarvitaan valmentajien ja valmennuspäälliköiden panosta.

Mutta.. Näkisin itse, että jos haluaa vaikuttaa omien skidien urheilijuuteen ja sen kautta kotkalaisen futiksen kehitykseen, kannattanee ihan jokaisen, jolla lapsia on, mennä sen imeväisen kanssa lähikentälle neppailemaan. Lienee oikeasti ainoa keino vaikuttaa isosti koko seudun futikseen. Tähän voivat tietysti seuran junnuvalkut myös kannustaa.