Huh huh, mikä mahalasku viimeisestä derbystä muodostui punanutuille! Tätä saattoi toki pelätä, kun Raumalla jokaisessa TPV:n maalissa mukana häärännyt Toni Toijala puuttui kokoonpanosta. Toki puolustuksestakin puuttui Mattila, Ek, Siren ja keskikentältä Paavola, Ylinen. Yritän kuitenkin summata kaudesta rakentavaa palautetta hampurilaismallilla, vaikka eilinen lopputulos harmittaakin vielä.
Kauteen mahtui aivan loistavia pelejä ja taistelevia nousujakin, joista on pakko poimia ainakin vierasvoitto TamUsta, nouseminen tasoihin VJS:ää vastaan kotona sekä viimeviikkoinen komea vierasvoitto Pallo-Iiroja vastaan. Punakone näytti kentällä välillä on aivan kelpoiselta kakkosen tasolla, kun taas välillä höyrykone olisi nipin napin riittänyt kolmoseen. Varsinkin Suomen cupissa otteet olivat kehnoja. Taso heitteli mielestäni kauden aikana liikaa. Tähän saattoi osaltaan vaikuttaa haastavat loukkaantumiset ja pelikiellot, mutta silti en voi ymmärtää joitakin valmennuksen tekemiä ratkaisuja, joita listaan alla.
i) Ykkösmaalivahti
Viime kaudella yksi TPV:n nousun tae oli peliä äänekkäästi ohjannut maalivahti Sami Maja. Hän oli selkeä ykkösmaalivahti. Tälle kaudelle valmennus kuitenkin päätti peluuttaa punaisiin siirtynyttä Haka-kasvatti Kalle Kohosta selkeänä ykkösmaalivahtina. Maja sai pelata Kakkosessa vain kaksi peliä kovia joukkueita vastaan (yksi Inter-peli ja aiemmin mainittu voitokas Rauman matka). Kohonen torjui välillä aivan mallikkaasti, mutta joukkoon mahtui myös lukuisia helppoja maaleja. En myöskään kuullut hänen ohjaavan peliä ollenkaan samalla tavalla kuin Maja viime kaudella. Tätä ohjausta olisi tarvittu, kun punanuttujen peli oli välillä kuin seinään törmäämistä. En voinut ymmärtää, miksi voitokkaan maalivahdin eli Majan ei voitu antaa pelata eilistä derbyä. Miksi hän ylipäätään sai pelata niin vähän, vaikka omiin meni paljon joukkuetoverin päästämiä maaleja?
ii) Näköalaton ja hidas keskikenttä
Eilisessä derbyssä korostuivat punaisten ongelmat keskikentällä. Palloa ei pystytty pitämään omilla millään ja sinipaidat humahtivat laidoista ohi niin, että tuuli kävi. Pakkomielteinen tapa pelata kaveripalloja keskiympyrään niin, että joukkuekaveri joutuu liukumaan palloon näytti enemmän alle 8-vuotiaiden syöttöharjoittelulta kuin miesten kakkosen keskikenttäpelaamiselta. Monesti meillä olisi ollut pelaaja laidassa vapaana, mutta palloa yritettiin vain väkisin viedä keskeltä ylös, vaikka alue kuhisi vastustajia. Eikö valmennuksen olisi pitänyt huomata tämä ja puuttua siihen jossain vaiheessa kautta? Toimintatapa toistui aivan liian usein, varsinkin huonosti menneissä peleissä. Poskettoman huonon syöttelyn lisäksi koko kauden vaikutti siltä, että keskikentällä ei ollut käytännössä ketään, joka olisi jaksanut juosta. Eikö keskikentällä pitäisi peluuttaa niitä, jotka jaksavat juosta joukkueessa kaikkein eniten?
iii) Puolustuksen unohdukset
TPV:lle tehtiin kauden aikana liian monta maalia omiin ja liian usein unohtuneen pelaajan myötä. Joko vastustaja unohtui takatolpalle tai ylös laitaan niin, että nopeaan hyökkäykseen ei ehtinyt keskikenttä eikä puolustuskaan mukaan. Vaikka pelaajavartioinneista ollaan siirrytty muodikkaampiin aluepuolustuksen raameihin, ei voi kuin ihmetellä, millä muodolla ja taktiikalla TPV:n oli tarkoitus puolustaa. Siitä ei katsomoon erottunut muuta kuin avoimet ovet.
iv) Hyökkäyksen taktiikka
Pelistä toiseen valmennus vyörytti leveätä ja hidasta keskikenttää, jonka edessä Antti Kujala ainoana selkeänä kärkenä odotti syöttöjä, joita ei koskaan tullut. Myös Rudi Dieter odotti monet kerrat laidassa syöttöjä, joita ei koskaan tullut. Keskikenttään ei ollut luottamista. Miksi hyäkkäyksen taktiikkaa ei muutettu kauden aikana, vaikka TPV oli pitkin kautta vähiten maaleja tehnyt joukkue B-lohkossa? Miksi mentiin yhdellä kärjellä? Miksi peliä ei levitetty niin, että oltaisiin saatu hyökkäyksiä lähemmäs maalia ja laukaisupaikkoja? Hyäkkäys nojasi aivan liikaa yksilösuorituksiin kuten Kujalan kauden puolivälin ja Toijalan loppukauden esityksiin.
v) Liian myöhäiset vaihdot
Läpi kauden sai ihmetellä sitä, että ratkaisevia vaihtoja odotettiin aivan liian myöhään. Oliko esim. eilisessä derbyssä järkeä odottaa tilanteeseen 0-5, että saatiin syöttövoimaa kentälle? Käytännössä vasta pelin 78. minuutilla kentälle saapuneet Moha ja Emenike näyttivät, miten pallo saadaan syötettyä kaverin jalkaan. Nämä kaverit olisi pitänyt saada jo puoliajalla tai viimeistään 0-3 tilanteessa peliin mukaan. Mohan jalat ja Emen keskitykset loivat heti enemmän painetta sinisten päähän. Näitä oltaisiin voitu hyödyntää loppukauden aikana enemmänkin. Myös nuoria oltaisiin voitu peluuttaa pelien lopuissa paljon enemmän kuin nyt tehtiin. Ehkä joihinkin peleihin oltaisiin voitu ottaa jopa rohkeasti avaukseen. Juoksuvoimaa, kun nuorilla näytti olevan enemmän kuin monilla avauksessa olleilla.
Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että meikäläistä on vaikeaa saada ensi kaudella seuraamaan punanuttuja miesten kakkosessa yhtä innokkaasti, jos valmennukseen ja joukkueen johtoon ei tehdä muutoksia. Jos haluamme säilyä sarjassa jatkossakin ja mennä pelillisesti sekä seurana eteenpäin, tarvitsemme uusia näkökulmia.
Seurasin kuitenkin tällä kaudella kaikki kotipelit ja vieraspeleistäkin noin puolet. Otteluita on tullut siis nähtyä ja unohtumattomiakin kokemuksia hankittua! Ylempään loppusarjaan pääseminen oli hieno saavutus, mutta uskon, että yhdessä pystymme vielä parempaan!
Aika tyhjentävä analyysi tästä kaudesta. Itse huolettaa tulevaisuus todella paljon. Rahaa ei juuri ole eikä junnutoiminta tuota tarpeeksi pelaajia edariin, varsinkin lupaavimmat loikkaavat teineinä isompaan seuraan (Ilves). Mitä TPV haluaa ja voi tulevina vuosina olla? Riittääkö että vuodesta toiseen tapellaan vain kakkosen paikasta suht iäkkäillä sieltä täältä haalituilla sarjajyrillä? Tai jos tipahdetaan kolmoseen niin sekään ei vissiin seurajohdolle mikään iso tappio ole.
