Mitä jos Vuorinen tuntee valmentajakenttää laajasti, ammattimaisen laajasti, ja hänen mielestään Vasara on tähän hätään paras valinta? Entä jos ruoho ei olekaan vihreämpää kun haravoidaan ulkomaisia valintoja?
Eikö ketään (paitsi lisäkseni ehkä paria muuta topiikin aktiivikirjoittajaa) aidonoikeasti ihmetytä ja/tai huvita tää Klubin jatkuva, joka vitun mahdollisessa välissä ja vaiheessa tällä hetkellä päätäännostava "oireellinen konvergointi" aina siihen tylsimpään, harmaimpaan, varovaisimpaan ja päävalmentajan valinnan tapauksessa odotusarvoisesti korkeintaan "vittu hikisellä maalierolla mestaruuden" tuovaan (jos tähdet on kohdillaan ja rosterissa on taas ylivoimaista leveyttä) nimeen, vaikka päätöksen takana on aina mukamas niin helvetin vahvaa ammattiosaamista, ammattimaisen laajaa "kentän" tuntemusta, advanced stats dataa myös ihan vitusti, analytiikkaa ja tekoälyä päälle, ties mitä (Äga nyt supliikkimiehenä ja naama peruslukemilla suoltakaan pressissä)!?!
On se vittu kumma että aina tämän "objektiivisen, kattavan, ammattimaisen kartoitustyön ja analyysin" jälkeen koneesta tulee ulos se vitun kaikkien vääräleukojenkin täällä naureskellen ennakoima nimi!
-- Ei vittu nyt oikeasti. Oiskohan sittenkin niin, että joillakin on ns. paskat housussa eikä mitään objektiivista arviointia pystytä (siinä tilanteessa) edes tekemään vaan vastoin kaikkea mahdollista analyysia ja objektiivista dataakin päinvastaiseen aina palataan, surkastutaan, regressoidutaan siihen vitun tunkkaiseen tuttuun ja kaikkien tietämään ja arvaamaan nimeen joka ei aiheuta päättävissä tahoissa eksistentiaalista ahdistusta ja
irrationaalista pelkoa pallinsa ja palliensa menettämisestä?!
Let me laugh. Älkää nyt itseänne enää pettäkö.
Koska keskustelu on täällä taas syrjäytynyt noihin evvk-kategorian asiakaskokemuskysymyksiin, teen keskustelua tervehdyttävän vastaliikkeen ja jatkan itse lyhyesti vielä Klubin halvaantuneesta urheilustrategiasta ja valmennusta koskevien rekrytointiprosessien patologiasta ja akuutista oireenkuvasta. Ja ymmärrän käytännön tarpeen tällaiselle "asiakaspalveluiden interface ja sen ongelmat" -tyypin keskustelulle, sille vain pitäisi olla ihan oma "tuularilankansa", sellaisenaan se ei millään muotoa sisälly tai kuulu Klubin kausitopiikin alaiseen yleisfilosofiseen tematiikkaan, Klubi-keskustelun kovaan ytimeen, joka voidaan kiteyttää keskusteluksi kaikista niistä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toiminnoista, strategioista, taktiikoista ja tavoista joilla Klubi pyrkii parantamaan urheilullista kilpailukykyään ja voittamaan jalkapallo-otteluita.
Asiaan: Klubi on kuin älyllisesti epärehellinen tiede
mies, tai kyseisen keulakuvan ja johtohahmon henkilöimä ja dogmaattisesti johtama tutkimusryhmä, joka - taloudellisten, sosiaalisten ja/tai psykolgisten primaarisyiden takia - ei pyri hypoteesinsa, konjektuurinsa tai proto-teoriansa objektiiviseen "fenomenologiseen testaamiseen" eli falsifiointiin/konfirmointiin hyvin suunniteltujen koejärjestelyiden kautta. Kun näin tuotettu empiirinen/experimentaalinen data ei vastaakaan "teorian" ennustuksia, ne ohitetaan "virheellisinä", "irrelevantteina" tai jopa "teoriaa vahvistavina" tiettyjen ad hoc -lisäparametrien introdusoinnin ja inkorproinnin avulla. Koskaan ei saavuteta rehellistä motivaatiota luopua objektiivisessa tarkastelussa selvästi falsifioidusta hypoteettisesta teoriasta, vilpillisen tiedemiehen "silmäterästä", "suosikista", "elämäntyöstä". Ymmärretävää ja inhimillistä mutta epärehellistä ja epätieteellistä puoskarointia.
Aina on mahdollista rukata formalismia tai algoritmia lisäehdoilla ja "korjatuilla" painokertoimilla, jotta päätöksentekokone antaa "oikeita", ennakolta jo päätettyjä tai preferoituja tuloksia. Tai jopa katsoa, ettei "teorian" tarvitse olla empiirisesti testattavissa, ei ainakaan tässä maailmankaikkeudessa tai tässä aikaikkunassa (joka voi jatkua ikuisuuksiin). Emme me tarvitse välitöntä empiiristä vahvistusta, tiedämme muutenkin että teoriamme on oikea, vika on koe-instrumenteissa, ne ovat alitehoisia. Tarvitsemme isomman hiukkaskiihdyttimen, ehkä jopa aurinkokunnan tai galaksin kokoisen, sitten näette!
Teorian tuottamien empiiristen ennusteiden, jos sellaisia edes on, ei tarvitsekaan enää sopia kokeellisiin tuloksiin ja havaintoihin, vaan koejärjestelyjen pitää mukauta celebrity-statuksen saaneen "megateorian" vaatimuksiin. Jos nämä kaksi eivät kohtaa, edellinen (koejärjestely) heitetään epäkelpona romukoppaan ja vaaditaan tuohtuneina tutkimuslaitteiden päivitystä ja lisätehoja. Tai viitataan hypoteettisen tilanteeseen jossa teoriaa voisi periaatteessa ("universumissa") mutta ei koskaan käytännössä testata.
Tarkastelumme alla olevaan "päätösteoreettiseen patologiaan" sisältyy tietysti myös sellaisia tieteenfilosofian ja kognitiivisen psykologian tunnistamia vääristymiä, virhepäätelmiä ja ilmiöitä kuin "teorian empiirinen alimääräytyneisyys", "havaintojen teoriapitoisuus", havaintojen ja uskomusten "odotus- ja konfirmaatiovääristymät" etc.
Miten päätöksenteon älyllinen epärehellisyys ja siihen liittyvät kognitiiviset ja psykologiset vinoumat sitten varsinaisesti näyttäytyvät Klubin urheilupuolen "strategisessa halvaannuksessa"? Kaikki päätöksenteko ritualisoidaan organisaation sisällä tapahtuvaksi "esoteeriseksi hymistelyksi" ja "objektiivisen analyysin tulokset" suodatetaan tavalla jolla mikään de facto objektiivinen, riippumaton, ulkopuolinen tai strategisesti validi päätöksentekometodiikka tai sellaisen faktori ei pääse häiritsemään ritualisoitua "prosessia", seremoniaalisen päätösprosessin jo edellä annettua lopputulemaa.
Jos laitamme riittävän suuren painokertoimen valmentajan kotimaisuudelle, tuttuudelle, kotimaisen jalkapallon ja Veikkausliigan tuntemukselle, talon tapojen tuntemiselle, mukautuvuudelle, suomenkielentaidolle, hallittavuudelle tms. niin saamme ulos "oikean" nimen. Kukaan ei kysy: Mitä jos ne preferenssit, "talon tavat" ja osana näitä pinttyneitä tapoja itse päätöksentekoprosessi on organisaatiomme ongelma numero yksi?
Mksi Klubi ei käytä "kylmänobjektiivisia" analyyttisiä työvälineitä ja riippumattomia ulkopuolisia asaintuntijapalveluita ja päätöksetekometodolgioita valmennuksellisten ja pelitavallisten tai yleensä urheilustrategisten (haluttu yleinen pelitapa, pelaajapolku, kehitys- ja menestystavoitteet etc.) päätösprosessiensa ytimessä? -- Koska niihin e voi luottaa? Mihinkään numeeriseen dataan ei voi luottaa? Mihinkään muuhun ei voi luottaa tässä kirotussa itsekkäiden pelurien ja salakavalien harhautusten maailmassa kuin mutuun ja tuttuun naapurin mieheen? Tämä on inhimillistä, ihmistenvälistä vuorovaikutusta ja tärkeintä on yhteinen, vanha historia ja sen aikana rakentunut henkilökohtainen luottamus? Niinkö?
No, unohdetaan sitten ne "analyysit", "data", "prosessit" ja - organisaation todelliset kehitysaskeleet samalla.
Klubin "retorinen ja ritualisoitunut päätöspeli" muistuttaa edellä sivuamaamme nykyfysiikan alennustilaa ja sen piirissä puoli vuosisataa pusketun, amerikkalaisen populaarikulttuurin lempilapsekseen omiman (Rillit huurussa jne.) "säieteorian" epistemologista huumoristatusta. Pelkkää naurettavaa teatteria ja todellisuudesta irtaantunutta metafysiikkaa.
