FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
28.02.2024 klo 03:46:51 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Matkaraportti: Agadir, Marokko 23-30.12.2023  (Luettu 937 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
parkkovi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Eintracht Frankfurt


: 03.01.2024 klo 15:43:20

Aika erilainen oli ottelukokemus Marokossa verrattuna siihen mitä Euroopassa tulee vastaan, niin ajattelin kirjoitella lyhyen matkaraportin. Toivottavasti on hyötyä jollekin joka suunnittelee reissua samoille nurkille. Ihan siis samsonite turistina tuli tehtyä yksin reissu Agadiriin 23-30.12. Varasin lennot ja hotellin vain paria viikkoa aikaisemmin eikä futispelit olleet tässä vaiheessa mitenkään suunnitelmissa mukana. Lennot oli Ryanairin suorat Frankfurtin Hahnin kentältä. Tapaninpäivänä tuli ensimmäisen kerran mieleen katsoa että mikähän mahtaisi olla tarjonta paikallisen futiksen osalta. Kuinka ollakaan oman vierailun ajalle osuisi peräti kaksi Agadirin kotipeliä. Tapaninpäivänä Casablancasta tulevaa Wydadia vastaan ja 29.12 Fezistä tulevaa Mahgrebia vastaan. Tapaninpäivälle oli jo kuitenkin muita suunnitelmia tehtynä, niin mietin että jos innostuu, niin voisi sitten perjantaina 29.12 mennä.

Sanomattakin on selvää että MM-nelonen Marokko on iso jalkapallomaa ja eihän sitä turistikohteessakaan voi olla huomaamatta. Rannalla oli jokaisena aamupäivänä ja iltaisin ennen auringonlaskua useita porukoita joilla pelit pystyssä. Pelipaitoja näkyi katukuvassa myös reilusti. Suuri osa toki eri Eurooppalaisten suurseurojen mutta paljon näkyi myös Hakimin maajoukkuepaitoja. Tapaninpäivänä olin tulossa paikallisbussilla 20km päässä olevalta rannalta ja matkan varrelta viereen istahti nuori kundi Agadirin kaulaliinassa. Kysyin että peliinkö menossa, johon vastasi kyllä. Sen enempää englantia kyseisestä nuoresta miehestä ei sitten irronnutkaan, joten pelistä juttelu jäi aika lyhyeen. Hiukan tosin ihmetytti että pelin alkuun oli tuossa vaiheessa vain 20min ja ei aavistustakaan millä hän jatkaisi rannalta vielä stadionille. Myöhästyisi joka tapauksessa alusta lähes puoli tuntia. Huomasin myös että paikallisista nuorisolaisista moni matkusti ilman lippua. Jos jollain lippu kuitenkin oli hankittuna, niin pois hypätessä jättivät aina lipun jollekin toiselle. Kun hyppäsin ite pois, niin tuikkasin oman lippuni tälle vieressä istuneelle ja toivotin hyvää peliä. Pieni hymy ja kiitokset tuli kuittaukseksi.



Jo yhden kaulaliinan näkeminen riitti kuitenkin heti nostamaan omaa kiinnostusta. Reilua tuntia myöhemmin pubilla näytettiin myös valioliigapelien ohella kyseistä Agadir-Wydad ottelua. TV-kuvissa stadion näytti lähes tyhjältä ja ilman ääniä oli hiukan hankala saada käsitystä tunnelmasta. 0-0 päättyneen ottelun studiossa näyttivät kuitenkin pätkiä päädystä ja pelin alun choreoista ja myöhemmin illan pimennyttyä olleista pyroista. Oli sen verran komeat että päätin että perjantaina täytyy mennä paikalle. Tietoa ja kokemuksia peleistä Marokossa löytyi aika nihkeästi. Kiitokset kuitenkin nimimerkille ”lentävä emiraatti”, jonka matkaraportista vuodelta 2015 Agadirissa oli hyötyä ja tiesi hiukan mitä odottaa. Agadirin joukkue on siis viralliselta nimeltään Hassania Union Sport d'Agadir ja yleisesti käytetään nimeä Hassania Agadir tai lyhennettä HUSA. Kannattajien osalta ultraskene vaikuttaisi olevan aika aktiivinen. Itse asiassa Ultras Imazighen juhlisti vain viikkoa ennen omaa vierailua 17-vuotissynttäreitään soihduttamalla koko Agadirin 10 kilometrin rannan mitalla ja läheisellä vuorella. UI-06 graffiteja näkyi myös pitkin kaupunkia. Tässä video tuosta soihdutuksesta: https://www.youtube.com/watch?v=SXXTP-gJIq0



Stadion sijaitsee noin 8km päässä rannalta ja turistialueelta. Melkolailla keskellä ei mitään, kuten olin lukenutkin. Paras tapa sinne menemiseen on siis taksilla. Agadirissa on pääsääntöisesti kahdenlaisia takseja, pienempiä ”Petit taxeja” pääasiassa kaupungin sisäiseen ajeluun ja suurempia ”Grand taxeja”, joilla voi taittaa vähän pitempiäkin matkoja. Kun odotellessa ei ensin näkynyt pienempiä takseja, niin ehdin jo neuvotella yhden isomman kanssa. Kieltämättä hiukan hämmensi kun ”Adrar Stadion” tai ”fooball stadion” tai edes stadionin näyttäminen kartalta ei sytyttänyt mitään valoja kuskilla että mihin sitä oltaisiin menossa. Kun kyseinen kuski ei puhunut edes puolikasta sanaa englantia, niin ajattelin että antaa olla. Olisi hiukan vaikea neuvotella paluukyydistä. No heti perään tulikin pienempi taksi, joka ymmärsi heti että peliin menossa eli eikun matkaan. Matka kesti jonkun 20-30 minuuttia ja kustansi mittarilla noin 45 dirhamia (4,5€). Kuski poimi matkalta samaan kyytiin myös muutaman muun paikallisen, jotka jäi sitten pois hiukan ennen stadionia. Lähempänä stadionia alkoi näkyä hiukan jo kotijoukkueen värejä. Suurin osa matkusti paikalle mopoilla ja moottoripyörillä. Muutamia lava-autoja näkyi myös joiden lavalla saattoikin olla parikymmentä kyytiläistä. Erikoisin oli silti tämä neljän hengen porukka, joka roikkui rekan perässä. Vain Afrikassa juttuja nämä.



Stadionille ei kannata mennä turhan aikaisin, siellä kun ei ole käytännössä yhtään mitään. Oma taksi kurvasi stadionin parkkipaikalle noin 20min ennen alkua. Google translaten avulla tein kuskille tarjouksen että maksan 100 dirhamia pakuukyydistä, jos tulee hakemaan minut kahdeksalta pelin jälkeen tästä samasta paikasta. Lupasi tulla. Myöhemmin toki sitten selvisi ettei taksit päässeet ajamaan pelin jälkeen paikalle. Paikallisia saapui pienissä ryhmissä hiukan joka suunnasta samoihin aikoihin. Lähdin etsimään lipunmyyntiä ja sisäänkäyntiportteja mutta samalla huomasin että suurin osa paikallisista hyppii aitojen yli. Tuskin suurella osalla mitään lippuja edes ollut. Kysyin ensimmäisellä kohdalle osuneella portilla että mistä voin ostaa lipun. Aika niukanlaisesti kommunikaatiota ja viittoilivat vaan minua eteenpäin. Juuri ketään ei näillä virallisilla sisäänkäyntiporteilla edes näkynyt. Seuraavalla portilla yksi poliisi puhui hiukan englantia ja sanoi että stadionilla EI myydä lippuja ja että minulla pitäisi olla jo valmiina. Ehdin miettiä vain parikymmentä sekuntia että tuskin täällä moinen syy kuin lipun puuttuminen lopulta kuitenkaan estää stadionille pääsemistä, niin samalla kyseinen poliisi jo viittoilikin että mene sisään samalla portin pyöräytyksellä toisen paikallisen kanssa, jolta lippu löytyi. Vielä kolmaskin kaveri siihen ilmaantui, jolla ei ilmeisesti myöskään lippua ollut, joten tiukasti tappituntumalla kolmestaan samalla kertaa pyöröportista. En ole varma olisiko kyseinen poliisi odottanut mitään maksua, mutta pieni lahjus 40 dirhamia tuntui kuitenkin sopivalta tyrkätä hänelle käteen. Nyt olinkin sentään jo sisällä mutta ei ollut aavistustakaan tarvitseeko lippua, jota siis ei ole, vielä näyttää jossain vaiheessa katsomoon mennessä. Pääkatsomo oli kenties jotain vippiosastoa, johon lippu olisi tarvittu. Siirryin siis fanipäädyn alueen läpi toiselle pitkälle sivulle. Fanipäädyssä oli melkoinen häslinki päällä ja välillä poliisit ja järjestyksenvalvojat joutuivat hiukan kovistelemaan sisälle pyrkineitä faneja. Muualla stadionilla olikin sitten täysin hiljaista ja rauhallista. Otin paikan sopivan etäisyyden päästä päädystä noin 16-rajan kohdalta.









Agadirin Adrar stadion on itse asiassa aika uusi, valmistunut vuonna 2013 ja vetää peräti 45 000 ihmistä. Ulkomuoto on aika erikoisen näköinen. Muistuttaa jotain piirakkaa tai hiekkakakkua. Jos ymmärsin oikein, niin se on myös yksi stadioneista, joilla 2030 Espanja-Portugali-Marokko MM-kisoja tullaan pelaamaan. Penkillä istuessa paikka näyttikin periaatteessa kuin miltä tahansa modernilta stadionilta. Mutta stadionin uumenissa onkin sitten melko paljon pienen pintaremontin tarvetta ennen kuin siellä voi edes kuvitella MM-kisoja pelattavan. Mitään myyntipisteitä ei näkynyt. Pelin alettua katsomossa pyöri myyjiä, joilta löytyi valikoimista pääasiassa kuivia snackseja, kuten keksejä, vohveleita jne. Isojen siemenpussien kanssa liikkuvan myyjän tarjonta näytti sen verran erikoiselta että oli pakko testata. Pyyti ensin 20 dirhamia mutta kuulosti sen verran paljolta että sanoin että 10 voin maksaa ja laita sen verran kun sillä saa. Tarjoilu tapahtui elegantisti ruutuvihkopaperilta, osa peräti käytettyjä. Toivottavasti ei menettänyt tarkeitä muistiinpanoja. Annos oli lopulta sen verran reilu että tarjosin vieruskavereillekin. Missään ei näkynyt vettä ostettavaksi eli etenkin kuumemmilla keleillä oma vesipullo matkaan voisi olla ihan hyödyllinen. Pitkällä sivulla peliä katsellessa tunnelma oli oikeastaan aika leppoinen. Porukka fanipäädyssä näytti olevan lähes pelkästään 15-30 vuotiaita nuoria miehiä. Tosin nuorimmat vaikutti kyllä olevan jopa vieläkin nuorempia, alkaen 10-vuotiaista. Pitkällä sivulla oli myös jonkin verran naisia ja perheitä. Ei paljon mutta jonkun verran kuitenkin. Koko visiitin aikana näin ainoastaan yhden toisen länsimaalaisen näköisen ihmisen, josta hiukan myöhemmin lisää. Pelin alettua fanipäädyssä oli suhteellisen mukavasti porukkaa. Muu stadion olikin sitten melko tyhjillään, vierasfanit toisessa päädyssä, ehkä noin 200 henkilöä. Porukkaa saapui paikalle sekä fanikatsomoon että muualle vielä pitkän aikaa pelin alkamisen jälkeen. Tällä kertaa päädyssä ei ollut mitään choreoita mutta meteli ja meininki alkoi heti pelin alettua. Päädystä lähtikin todella kova ääni, joten tunnelma oli sen myötä hyvä läpi ottelun. Ultrat rumpuineen ja bannereineen olivat luonnollisesti keskellä ja vaikuttivat aika organisoituneelta. Etenkin päädyn laidoilla oli kuitenkin lähes koko pelin ajan vähän väliä jotain yleistä sekaannusta, nuorempia poikia juoksentelemassa edestakaisin ja myös sisäisiä nujakoita. Ehkä siellä haettiin reviirejä tai jotain. Toisella halfilla, illan pimennyttyä nähtiin myös pienet pyrot mutta ei lähimainkaan samanlaisia paria päivää aikaisemmin olleeseen peliin verrattuna. Pelaajia härittiin myös jatkuvasti laser pointereilla. Yleisöä lähti reilusti pois jo ennen loppuvihellystä.











Itse pelin suhteen ei oikein tiennyt mitä odottaa. Agadir oli sarjataulukossa viimeisenä ilman voittoja. Agadirin joukkueen value on Transfermarktin mukaan kutakuinkin HJK:n luokkaa, noin 6M€ ja esim Wydadin noin 19M€. Siitä voi varmaan jotain päätellä sarjan yleisestä tasosta. Pelin intensiteettitaso oli kuitenkin yllättävän matalalla. Syy tosin saattoi selvitä myöhemmin. Toki monilla pelaajilla riitti taitoa mutta ehkä kuitenkin olisi jopa odottanut enemmän. Lienee toki selvää että lupaavat nuoret marokkolaiset viedään hyvin nuorina jo Eurooppalaisseuroihin. Jonkun verran yllätti myös se miten vähän yleisö reagoi kenttätapahtumiin. Tuntui että katsomossa vedettiin enemmän omaa juttua tapahtui kentällä mitä tahansa. Tokihan kotijoukkueen maaleja juhlittiin mutta aika maltillisesti kuitenkin. Agadirin ensimmäisellä puoliajalla hankkima 2-0 johto kestikin aina lisäajalle saakka. Vieraat kaventivat 90+6 minuutilla ja toimittivat pallon melkein heti perään maaliin vielä uudestaan. Ehdin jo miettiä että melkoinen tapa munia tulossa ollut kauden eka voitto. Hetken aikaa meni etten oikein edes tajunnut mitä siellä kentällä tapahtui mutta lopulta maali hylättiin. En kyllä millään keksinyt mikä oli hylkäämisen peruste mutta heti sen jälkeen peli vihellettiin päättyneeksi kotijoukkueen 2-1 voittoon. Pelin jälkeen törmäsinkin ainoaan toiseen länsimaalaiseen, jonka stadionilla näin. Tämän noin 50-vuotiaan, sveitsiläisen lyhyt tuomio pelistä, välittömästi sen päätyttyä oli, että Marokon liiga on täysin korruptoitunut ja että peli oli fixattu Agadirille. Hän kertoi asuneensa puoli vuotta pohjoisessa Marokossa, käyneensä jonkun verran Marokossa peleissä ja myös valmentaneensa Makedoniassa. Hän kertoi tietävänsä miten homma toimii näissä maissa ja vaikutti olevan täysin varma asiasta. Yhtäkkiä tämä lopun maalin hylkääminen alkoikin käydä järkeen. Hän kysyi myös että huomasinko osan pelaajien vastustajien kanssa halailut ennen avauspotkua. Laitoin kyllä itsekin asian merkille ja pidin sitä hiukan erikoisena mutta ei ihan silti tämä käynyt mielessä. Sveitsiläinen kertoi että hänen epäilyt nousivat jo tästä ja vahvistuivat pelitapahtumien myötä. Aloin käydä mielessäni läpi ottelun tapahtumia ja yleisön reaktioita ja miettiä, että mahdoinkohan olla ainoa stadionilla joka ei tiennyt ottelun lopputulemaa. Seuraavaksi kiinnosti tietenkin kysyä että mitä mahtaisi olla fixauksen taustalla. Hänen mukaan Agadir on sarjalle sen verran merkittävä joukkue ettei sen haluta antaa pudota. En sen tarkempaa analyysia saanut miksi näin mutta voisi kuvitella että se liittyy esimerkiksi moderniin stadioniin. Hän kertoi myös olevan varsin tyypillistä että seurapomot laittavat monesti minimimäärän rahaa joukkueeseen ja pelaajiin ja yrittävät maksimoida omaan käteen jäävät rahat. Nyt kun Agadir on jäänyt hännille, niin vasta pakon edessä hankitaan laatupelaajia. Mielenkiintoista oli kuulla henkilön näkemyksiä, joka ainakin vaikutti olevan perillä Marokkolaisesta futiksesta. Itsellänihän ei tietoa ole. Kerroin siis vain mitä minulle kerrottiin. Kenties joku täällä on myös perillä Marokkolaisesta futiksesta ja että onko tämä yleistäkin.

Peliin saapuminen ja itse peli katsomon puolella oli mennyt varsin leppoisasti. Stadionilta poistuminen oli ehkä sitten se ainoa hiukan kuumottava kokemus. Pari minuuttia loppuvihellyksen jälkeen lähdin kohti parkkipaikkaa toiveissa että sovittu taksikuski todellakin siellä olisi. Kello oli melko tarkasti sovittu 20.00, ei toki sillä että näissä maissa niin täsmällisiä oltaisiin. Stadion on tosiaan kaukana sivistyksestä, ja lähimmälle vähänkään isommalle tielle on matkaa ehkäpä reilu kilometri. Kuten mainitsin, niin jo pelin aikana fanipäädyssä näkyi useita pieniä nujakoita ja yleistä sekasortoa. Nyt tämä sekasorto oli siirtynyt stadionin ulkopuolelle. Pieniä jengejä nuorimpia poikia ja hiukan vanhempiakin juoksenteli sinne tänne. Huutoa kuului joka puolelta ja kauempaa myös poliisin sireenejä. Poliiseja ei stadionin välittömässä läheisyydessä kuitenkaan paljoa näkynyt. Päätin että odotan 10-15 minuuttia taksia ennenkuin lähden kävelemään. Vedin vähän huppua päähän ettei länsimaalaisuuteni näkyisi ihan niin selvästi. En tappeluita kuitenkaan nähnyt eikä yksikään näistä ympärillä juoksentelevista paikallisista varsinaisesti uhkaavasti käyttäytynyt mutta ei noista etenkään nuoremmista porukoista oikein koskaan tiedä. Voivat olla hyvinkin arvaamattomia. Ei kaikkein miellyttävin paikka siis joka tapauksessa odotella yksin. Juuri tässä odotellessa törmäsinkin sitten tähän sveitsiläiseen. Hän oli luultavasti ihan yhtä helpottunut toisen länsimaalaisen nähdessään kuin minäkin. Kun taksia ei näkynyt niin lähdettiin jalkamarssilla kohti sivistystä. Kovin pitkälle ei kuitenkaan päästy kun poliisi pysäytti meidät. Itselle ei ensin oikein selvinnyt että mikä homma mutta sveitsiläinen puhui sujuvaa ranskaa, mistä oli varsin mukavasti hyötyä tässä kohtaa. Eivät päästäneet meitä etenemään koska edessä oli kuulemma mellakoita ja tappeluita. Poliisiauton vierellä katukivellä istuskeli myös kaksi paikallista päät veressä. Ei tietoa mitä heille oli tapahtunut mutta oma veikkaus on että tuskin rähinöintiin on tarvittu edes vierasfaneja. Luultavasti ihan vaan omien kesken tappelua ja kivien heittelyä. Siinäpä sitten odoteltiin joku reilu vartti. Odotellessa jossakin välissä stadionin suunnasta tuli noin sadan hengen porukka kotifaneja, tätä porukkaa ei poliisikaan pysäyttänyt vaan antoi mennä. Ihan mukava että olivat rauhallisia, poliiseja kun ei ollut kuin viisi yhteensä. Lopulta päästiin sitten matkaa jatkamaan. Poliisi kertoi heittävänsä meidät läheisen pääkadun varressa olevalle McDonaldsille. Hypättiin siis pakettiauton kyytiin takatilaan yhdessä kahden edelleen pää veressä olleen paikallisen ja kolmen poliisin kanssa. Mäkin piha oli siis tässä tapauksessa oma turvasatama. Jos olisin ollut edelleen yksin, niin luultavasti olisin lähtenyt kävellen kohti turistialuetta ja ottanut taksin lennosta. Sveitsiläinen tilasi kuitenkin kyydin jollain paikallisappilla ja jaettiin se takaisin rannan turistialueelle.



Varsin mieleenpainuva reissukokemus siis. Kaikesta huolimatta voin suositella pelissä käymistä Marokossa. Ehkä en kuitenkaan menisi vaimon / tyttöystävän tai lasten kanssa. Onnistuihan tämä yksinkin mutta ehkä ennemmin kaverin kanssa tai pienenä ryhmänä. Jos matkassa on joku arabiaa tai ranskaa puhuva, niin asioiminen helpottuu kummasti. Vinkkinä myös, että ehkä kannattaa siis kuitenkin selvittää saako tai täytyykö liput hommata ennakkoon. Nyt tämä ei tullut edes mieleen koska tiesin että stadion on lähes tyhjillään ja kaikki vinkit viittasi siihen että liput saisi ostettua stadionilta. En ole kovin kokenut Afrikassa matkustaja mutta vanha viisaus ”Mikään ei toimi, mutta kaikki aina kuitenkin järjestyy” kannattaa pitää mielessä. Kuten mainitsin niin vesipullo kannattaa olla matkassa. Hyvä idea on myös rikkoa isompia seteleitä että lompakosta löytyy 20 dirhamin seteleitä ja 10 dirhamin kolikkoja. Paluukyydin ja noudon sopiminen esimerkiksi siihen McDonaldsille saattaa olla myös ihan peliliike täällä Agadirissa. Pieneksi harmitukseksi ehkäpä jäi etten ollut katsomassa jo aiempaa tapaninpäivän peliä. Tässä video tuon pelin fanipäädyn todella näyttävistä choreoista ja pyroista: https://www.youtube.com/watch?v=YTyjMw13fLc

Yleisenä kommenttina Agadirista voisi sanoa että ihan mukava kohde rentoutumiseen tai vähän aktiivisempaankin lomailuun. Hyvät mahdollisuudet tenniksen tai golfin pelaamiseen ja surffaamiseen. Laskuveden aikainen kiinteä rantahiekka oli täydellinen juoksulenkkeihin. Yleinen hintataso on edullinen ja etenkin hotellien osalta maltilliselle hinnalle sai erittäin hyvin vastinetta. Liikenne ei ollut myöskään erityisen kaoottista, joten auton vuokraus ja pitkin rannikkoa ajelu ja omatoiminen tutustuminen kalastaja- ja surffikyliin voisi myös toimia. Itse kävin vain Taghazoutissa mikä oli todella hieno paikka. Aurinkovarma kohde ainakin.
anselmibanda

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: AU, FC Bayern München, FSV Frankfurt


Vastaus #1 : 03.01.2024 klo 16:07:01

Kiitos vähän eksoottisemmasta raportista. Hauskaa ja mielenkiintoista luettavaa, todellakin.
Rekkakyytiläiset ja etenkin ruutupaperillinen siementötterö aiheuttivat ääneen hörähtämisen.
Kakskytkahdeksan

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 03.01.2024 klo 17:47:48

Mainio raportti! Tuli vahvasti mieleen omat Egyptin seikkailut yli kymmenen vuotta sitten.
roberto carlos

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Brasilia, Suomi, Ilves, Mäntän Valo


Vastaus #3 : 08.01.2024 klo 20:30:36

Hyvä tarina. Vaikka olen Latinalaisessa Amerikassa nähnyt jokusen ottelun, niin kyllä tässä tarinassa oli sellaisia juttuja, mitä siellä ei ole tullut vastaan. Vaikka tällaiset ottelut eivät jalkapalloilullisesti ole sitä, mitä voi kokea Englannissa, Saksassa ja muissa Euroopan maissa, niin kokonaisuutenaan nämä ovat mielenkiintoisia kokemuksia.
Bunuel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kansandemokraattinen jalkapallo


Vastaus #4 : 08.01.2024 klo 21:19:29

Mahtava raportti! Juuri tällaisia on mielenkiintoisinta lukea. Marokon ultraskenehän on aivan maailman kärkeä ja tuttu varmasti kaikille noita seuraaville, joku Casablanca olisi varmasti erittäin päräyttävä kohde.

Alty

Poissa Poissa


Vastaus #5 : 08.01.2024 klo 23:20:05

Hyvä tarina. Vaikka olen Latinalaisessa Amerikassa nähnyt jokusen ottelun, niin kyllä tässä tarinassa oli sellaisia juttuja, mitä siellä ei ole tullut vastaan. Vaikka tällaiset ottelut eivät jalkapalloilullisesti ole sitä, mitä voi kokea Englannissa, Saksassa ja muissa Euroopan maissa, niin kokonaisuutenaan nämä ovat mielenkiintoisia kokemuksia.

Kyllä. Marokko on kiehtonut itseä jo pitkään. Reissut sinne on jäänyt osittain tekemättä sen takia kun niiden suunnittelu on niin hiton vaikeaa.

Itsellä sama. Latinalaisesta Amerikasta on varsinkin Argentiinassa tullut paljon pyörittyä ja aika hulluja juttuja sielläkin on tullut vastaan, mutta Marokko tuntuu olevan vielä ihan oma maailmansa.

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa