Miksi pääkaupunkiseudun joukkueet eivät menesty? (muut kuin HJK)

[vesikalja]

Olisi mielenkiintoista nähdä joku katugalluppi Oulunkylästä, jossa kysytään suosikkijalkapalloseuraa Suomesta. Millaisen suosion Gnistan saisi?

Gnisu voi hyvinkin saada jonkinlaisen Pohjois-Helsingin porukan suosion ja niiden joille välttämättä klubi ei maistu. Ei sen ykkösvaihtoehto tarvitse olla. Pakkohan noita matseja on itsekin ainakin parit käydä katsomassa. Se on taas eri asia kuinka sitoutunutta porukka on Gnisuun pitkässä juoksussa. Ehkä vähän samaa asetelmaa, kuin naapurikuntien jengeillä.

[Raven32]

Espoon urheilukulttuurista ei niin spesifiä tietoa mutta kun katsoo muutamia viestejä niin selvästi oikea analyysi vaikeuksista on tekemättä. Se että syytetään jotain muita ulkopuolisia henkilöitä/julkista toimijaa kolmeen konkurssiin viimeisen 10 vuoden aikana (fudis x2 lätkä x1) osoittaa että ihan kartalla ei varmaan täysin olla tai sitten on ihan rehellisesti sanoen vaan kusta päässä. Yhdenkään ison kaupungin seura (joissa on useita seuroja) ei pidä olettaa että kunta rakentaa veronmaksajien rahoilla modernin stadikan jollekin tietylle kaupunginosajengille (Tapiola). Bluesillehan olis rakennettu moderni halli mutta ei se konkurssia estänyt jos kunnon kulttuuria ei ole tai Espoolaisia ei yhdessä kiinnosta pelastaa jotain tiettyä jengiä. Tämähän taisi olla Espoolaisten pelikirjassa sitten Salonojan vika?

 

Valitettavasti kaatuneita lätkäjengejäkin on kaksi, tosin toinen taisi olla urheiluseura ja samalla meni korisjaot uusiksi.

Espoon tilanne mielenkiintoinen, kun futiksessa puuttuu kunnon olosuhteet ja lätkässä olosuhteet ovat Suomessa top-3,  mutta silti samanlaisia ongelmia kiinnostavuuden kanssa. Ja edelleen syy ei ole se ettei keskustaa ole.

[DDrogba]

Veikkaisin että K Espoo tulee toimimaan hyvin. Blues nyt oli aina tuhoon tuomittu.

[Näätäkeisari]

Tiksa ja erno jo laittoikin madonlukuja tiskiin, eli melkein kaikki seurat välillä kyykkää Suomessa. Pääkaupunkiseudun erikoisuus on kaikenlaiset purkkaviritelmät jotka ponnahtaa liigaan, ja joita sitten yritetään väenväkisin pitää hengissä. PK-35, Atlantis, Viikingit, HIFK, mitä näitä nyt on.

Mutu-teoriani on, että pääkaupunkiseudulla on helpompi kasata puolivahingossa kova Ykkösen voittava joukkue, koska Ykkönen on niin puoliammattilaissarja että osa-aikaisilla jämäpelaajilla sen voi voittaa. Liigassa on eri realiteetit, ja pakkomielle pysyä liigassa (ettei tarvi karsia kuluja) johtaa holtittomaan rahankäyttöön liigaan riittämättömällä organisaatiolla. Tiettyä vertailukohtaa voisi hakea TP-47:n ja PS Kemin kaltaisista virityksistä, joissa pelaajamateriaalin kilpailuetu on hankittu ulkomailta (eikös Miigan OPS ollut myös tosi lähellä nousua joskus?), mutta muita toimintaedellytyksiä huipulle ei ehditty tehdä.

Honka eroaa näistä sillä, että siellä sentään oli kahteen kertaan jotain ainakin melkein oikeaa rahaa - siinä mielessä sen romahdukset ovat enemmän 'klassista' suomifutistarinaa, johon kuuluu tepsit ja koopeeveet ja ropsit ja mypat ja muut. AC Allianssi ja Jokerit ovat kolmatta koulukuntaa (esim. JJK:n kanssa), jossa romahduksen takana on haihattelevat riski-investoinnit ja jaksamisen loppuminen maksupäivän koittaessa.

[JJO]

Yksi osatekijä varmasti on, että toisin kuin muilla paikkakunnilla, valtaosa pk-seudun seuroista on kaupunginosajoukkueita. Sellaisia koko kaupungin joukkueita on aika vähän. HJK ja HIFK ovat vähemmistössä, ja IFK:lla on omat rajoitteensa kun oli 50 vuotta kadotuksessa.

 Kiekko-Espoo on Espoossa melkein ainoa laatuaan ja sekin siksi, että oli 80-luvulla neljän eri aluejoukkueen fuusio. Hongasta lähtien valtaosa seuroista identifioituu johonkin alueeseen Espoossa.

Vantaasta ei ole yhtä tarkkaa kuva, mutta käsitys on, että futiksesta ainakin on aika selkeitä aluejakoja.

[Työmaa]

Gnisu voi hyvinkin saada jonkinlaisen Pohjois-Helsingin porukan suosion ja niiden joille välttämättä klubi ei maistu. Ei sen ykkösvaihtoehto tarvitse olla. Pakkohan noita matseja on itsekin ainakin parit käydä katsomassa. Se on taas eri asia kuinka sitoutunutta porukka on Gnisuun pitkässä juoksussa. Ehkä vähän samaa asetelmaa, kuin naapurikuntien jengeillä.

Samoin minä käyn jonkun pelin katsomassa ihan uutuuden viehätyksestä. Siinä on valtava homma edessä, että mm. minut saataisiin seuraan sitoutettua. En väitä, että se on mahdotonta.

[citykarhu]

Ensimmäisessä viestissä mainitut seurat voinee jakaa noin kolmeen kategoriaan:
1) Vahinkonousijat, jotka lähtivät mopolla moottoritielle eli ainakin Ponnistus, PK-35 (1998) ja Viikingit. Näiltä ei mitään pitkää liigatietä voinut odottakaan. HIFK menee myös samaan kastiin resurssien puolesta vaikka yleisseurana status on lähiöseuraa isompi.
2) Yksittäisen yrityksen tai rahoittajan varassa olleet seurat, joiden elinkaari on aina lyhyt ellei omistajalla ole poikkeuksellista rakkautta seuran pyörittämiseen pidempi aikaisesti (FinnPa, Finnforestin Atlantis/Allianssi, FC Jokerit, Esport Honka).
3) Epämääräiset omistuspohjat, Harjunpään Honka, PK-35 Vantaa myös loppuaikojen Allianssi ja HIFK. Näistä ei sen enempää.

Aika näyttää nousisiko PK-seudulta liigaan seura, jolla perse kestäisi tarvittaessa myös putoamisen eikä vauhtisokeus iskisi yksittäisen hyvän vuoden, loppuunmyydyn derbyn tai liigastatuksen myötä ja toisaalta taustalla olisi edes sen verran osaavia tahoja, että budjetti saataisiin sinne liigan alempaan keskikastiin. Nyt TV-rahojen noustessa ei pitäisi olla täysin ylitsepääsemätöntä. Ja sitten taustalle edes keskitason junioripumppu.