Noita
podcasteja kuunnellessani kirjoittelin huvikseni pienen kommentin kustakin kisoihin osallistivasta joukkueesta.
A-lohkoNorsunluurannikkoNäiden kisojen isäntämaa lähti kaksi vuotta sitten kisoihin suurin odotuksin, mutta eihän siitä mitään tullut. Kaksinkertainen mestari (viimeksi 2015) putosi jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella ja MM-karsinnoissa se ei päässyt edes viimeiseen vaiheeseen. Kisojen jälkeen se osallistui tämän turnauksen karsintaan suorasta paikasta huolimatta ja päätyi tasapisteisiin (13 p. 6 ott.) Sambian kanssa. MM-karsinnat alkoivat kahdella voitolla ja maalierolla 11-0, toki toinen vastustaja Seychellit on vähän heittopussi. Omien kisojen alkaessa on tiettyjä kysymysmerkkejä, vaikka joukkue onkin yksi suurimmista suosikeista.
Ykköskärki Sebastian Hallerin ura ei ole ollut ihan parhaassa vaiheessaan ja toinen lähimenneisyyden supertähti Wilfried Zaha pudotettiin kokonaan pois kisoista. Huomattavissa on, että syksyn peleissä sekä kokoonpanoa että ryhmitystä on kierrätetty aika paljon. Haller lienee ongelmista huolimatta kärjessä. Laidoilla ovat pelanneet mm. Adingra (Brighton), Boga (Nice), Kouama (Fiorentina) ja myös Nicolas Pepe palaa maajoukkueeseen tauon jälkeen. Keskikentälle näyttäisi harjoituspelien perusteella löytyneen permanentti, johon kuuluvat saudeihin siirtyneet Kessie ja Fofana sekä Nottinghamin Sangare. Puolustuksessa on myös laadukasta pelaajistoa: vanhemmasta osastosta Nottinghamin Aurier ja Boly, nuoremmasta taas Koussounou (Leverkusen), Ndicka (Roma) ja Singo (Monaco). Huippumaalivahteja Norsunluurannikko ei ole onnistunut tuottamaan ja nytkin tehtävää hoitanee Yahia Fofana Ranskan kakkosen Angersista.
ennakkoasetelmat: tilanne ei ole kaikilta osilta ihanteellinen ennen turnauksen alkua, mutta isäntäjoukkue on yksi suurimmista suosikeista.
NigeriaSuperkotkat on pelannut MM-kisoissa kuudesti ja päässyt kolmesti ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle muttei koskaan pidemmälle. Afrikan kisoissa se on voittanut mestaruuden kolmesti (viimeksi 2013) ja yltänyt kolmen joukkoon peräti viisitoista kertaa. Viime aikoina ei ole kuitenkaan mennyt ihan kuten toivottiin: edellinen AFCON loppui ensimmäiseen pudotuspeliin ja myös Qatarin MM-kisat jäivät käymättä. Näihin kisoihin joukkue selvitti tiensä vaivattomasti helposta lohkosta, mutta hävisi kotonaan Guinea-Bissaulle. MM-karsinnat ovat alkaneet kahdella 1-1 tasapelillä Lesothia ja Zimbabwea vastaan.
Pelaajalistaa vilkaisemalla parempaankin voisi olla eväitä, sillä erityisesti hyökkäyspäässä se on aika komea. Nigeria pelaa usein kahdella puhtaalla kärjellä, mikä on ihan luontevaa, koska paikalle on tarjolla yksi maailman parhaista hyökkääjistä Viktor Osimhen sekä syksyn mittaan 16 maalia Leverkusenille mättänyt Viktor Boniface. Real Sociedadin Sadiq voi sitten odottaa vuoroaan penkillä. Laidoille voivat pelata mm. joukkueen kapteeni Simon (Nantes), Lookman (Atalanta), Chukwueze (Milan) ja Iheanache (Leicester). Keskikentällä olisi tarjolla kolme pelaaja Englannin kentiltä (Iwobi, Aribo; Onyeka) ja Anderlechtin Onyedika. Puolustuslinjaan taas miehiä Englannista ja Portugalin ja Turkin suurseuroista. Monien afrikkalaisten maajoukkueiden tavoin maalivahtiosasto on nimettömämpi, tolppien välissä pelannee Kyproksen Omonian Uzoho.
ennakkoasetelma: Osimhen ei pelannut yllämaituissa MM-karsintapeleisstä, mutta silti jos yllä luetteloitu joukkue ei kykene voittamaan lähinnä maidensa omista sarjoista koottuja Lesothon ja Zimbabwen maajoukkueita, niin kyllähän siinä silloin joku asia mättää aika pahasti. Alisuorittamisen johdosta Nigeria ei ole ennakkoon ihan ykkössuosikkeja. Mutta jos homma loksahtaa paikalleen, mitä tahansa voi tapahtua.
Päivätasaajan GuineaKun Päiväntasaajan Guinean maajoukkue ilmaantui tyhjästä maanosan kärkikahinoihin reilu kymmenen vuotta sitten, ihan hirveästi ylistystä ei kuulunut. Naturalisoitujen pelaajien edustusoikeuksista keskusteltiin ja pahamaineisen diktaattorin motiivia saada huomiota jalkapallolla ihmeteltiin. Diktaattori on edelleen sama, mutta jalkapallojoukkue on muuttunut: nykyään se koostuu maassa syntyneistä ja perhesiteitä maahan omaavista heritage-pelaajista, kuten melkein mikä tahansa muukin afrikkalainen maajoukkue. Joka tapauksessa pikkumaan rekordi turnauksessa on aika jäätävä: se on osallistunut turnaukseen kolme kertaa ja selviytynyt aina kahdeksan parhaan joukkoon, kerran välieriin. Tähänkin turnaukseen se selvisi aika vakuuttavalla tavalla edettyään lohkon kärjessä tasatahtia Tunisian kanssa. Kaksi muuta joukkuetta jäivät yhdeksän pisteen päähän. MM-karsinnatkin on alkaneet kahdella voitolla.
Menestys perustuu siihen että materiaalista saadaan kaikki irti, sillä kansallisen ukkosen pelaajisto ei ole seurauriensa perusteella tälle tasolle kovin ihmeellinen. Kisajoukkueessa on 11 miestä Espanjan sarjoista, mutta heistä yhdeksän pelaa 2-4 tasolla ja La Ligan pelaajistakin vain toinen eli Las Palmasin toppari Saul Coco saa säännöllisesti peliaikaa. Maalivahti Jesus Owono on pelannut Alavesin paidassa vain muutamassa cupin ottelussa. Isossa liigassa pelaa myös Monzan keskikenttäpelaaja Jose Machin, joka on Serie A:ssa rotaatiopelaaja. Lisäksi vasen tulee Romanian liigasta, yksi oikea laitapakki MLS:sta ja toinen Moldovasta, kakkosmaalivahti Etelä-Afrikasta ja yksi keskikenttäpelaaja kerää hajaminuutteja Tunisian liigassa. Mutta siinä ne pääsarjapelaajat olivatkin. Keskushyökkääjänä maajoukkueessa pelaavan kapteenin Emilio Nsuen seura on Espanjan kolmannella sarjatasolla, mutta maajoukkueessa maaleja syntyy.
ennakkoasetelma: Guinea-Bissauta vastaan Pt. Guinea on ennakkosuosikki, mutta kaksi parasta ryhmää on paperilla selvästi vahvempia. Tosin niin sen on pitänyt olla ennenkin.
Guinea-BissauKisoissa pelaa peräti neljä portugalinkielisen Afrikan joukkuetta. Guinea-Bissaun maajoukkuen oli pitkään maanosan pohjasakkaa eikä se tavallisesti selvinnyt edes varsinaiseen karsintavaiheeseen. Mutta ajat on muuttuneet: joukkue debytoi AFCON:issa 2017 ja sen jälkeen se onkin ollut mukana joka kerta. Villikoirien kolme aikaisempaa yritystä on jäänyt lohkoon ja avausvoittokin on vielä ottamatta. Nyt on kuitenkin alla vakuuttavat karsinnat: kuudesta ottelusta tuli 13 pistettä ja toisessa keskinäisessä ottelussa joukkue pystyi voittamaan jopa Nigerian, jonka se kohtaa nyt myös lopputurnauksessa. Karsintalohkon kolmas joukkue jäi kahdeksan pisteen kanssa. Syksyllä alkaneista MM-karsinnoistakin on kahden pelin jälkeen koossa jo neljä pistettä.
Joukkueen tähipelaaja on Lyonissa pelaava keskushyökkääkä Mama Balde, jolta tosin tämä seurajoukkuekausi ei ole mennyt ihan niin kuin piti: maaleja ei ole tullut ja peliaika ehtyi syksyn mittaan. Samalle paikalle olisi toki myös Midjyllandissa pelaava 19-vuotias Franculino, joka on tehnyt tällä kaudella eri kilpailuissa jo 12 maalia. Puolustuksen nimekkäin pelaaja on Metzin Fall Cande. Kisajoukkueesta löytyy pelaajia myös ainakin Turkin, Belgian, Sveitsin ja Kyproksen pääsarjoista.
ennakkoasetelmat: ennakolta lohkon huonoin joukkue, mutta viimeaikojen hyvät otteet luo varmasti toivoa
B-lohkoEgyptiEgyptin liigassa maksetaan niin kovia palkkoja. että ulkomaille kannattaa lähteä vain jos on eväitä ihan huipulle. Niinpä tämänkertaisessa faaraoryhmässä on neljä pelaajaa Länsi-Euroopan isoista liigoista, kaksi Turkista, kaksi arabien niemimaalta ja loput maan omasta liigasta. Egypti on voittanut Afrikan mestaruuden peräti seitsemän kertaa, mutta viimeisin niistä on vuodelta 2010. Nykyisellä pelaajapolvella ei siis mestaruutta ole. Pari vuotta sitten homma päättyi katkerasti: joukkue hävisi sekä AFCONin finaalin että paikan MM-kisoissa samalla vastustajalle eli Senegalille samalla tavalla eli pilkkukisan jälkeen.
Pari vuotts sitten hyökkäyskolmikko muodostettiin Euroopassa pelaavista: Marmoush (E. Frankfurt) - Mohamed (Nantes) - Salah (Liverpool), ja näillä mentäneen nytkin. Trezeguet (Trabzonspor) voi myös tulla kysymykseen. Egyptin liigan miehet on sitten alempana kentällä. Edellisen kisojen finaalin avauksesta yhtä lukuunottamatta kaikki pelaajat ovat edelleen joukkueessa, legendamaalivahti Gabaski tosin saanee tyytyä kakkosveskarin rooliin. Ja eiköhän se meininki kentällä ole muutenkin aika samanlaista. Joukkueessa on tähti, joka pystyy ratkaisemaan otteluita omalla panoksellaan ja muun ryhmän tehtävä on tappaa vastustajan peli niin, että se yksi supernovan räjähdys riittää. Ja mikäpä siinä, voitosta pelataan ja puhtaassa pelaajavertailussa Egypti ei ihan pärjää kaikkein kovimmille vastustajilleen.
Ennakkoarvio: ei ihan suurimpia ennakkosuosikkeja mutta heti siinä perässä. Salahin johtama maajoukkue varmaan haluaisi vielä voittaa jotain, mutta tilaisuudet alkaa käydä vähiin. Asenteesta siis tuskin jää kiinni
GhanaNeljä kertaa Afrikan mestaruuden aikoinaan voittaneet (viimeksi 1982) mustat tähdet lähtee kisoihin vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Edellinen turnaus jäi alkulohkoon Komoreille kärsityn katastrofitappion jälkeen, paikka MM-kisoihin aukesi mutta sielläkin pelit jäi alkulohkoon, esitykset näiden kisojen karsinnassa eivät olleet kovin vakuuttavia ja joukkue oli vaarassa pudota vielä viimeisessä ottelussaan, lokakuussa pelatuissa treenipeleissä tuli pahasti selkään sekä Meksikolta (0-2) että Yhdysvalloilta (0-4) ja lopuksi marraskuun MM-karsintapelissä joukkue hävisi jälleen Komoreita vastaan.
Toisaalta pelaajamateriaali tuntuisi taas aika hyvältä. Hyökkäyspäähän löytyy alkulaudessa kahdeksan maalia Athleticille tehnyt ghanalainen baski Inaki Williams, Bournemouthin wingeri Antoine Semenyo, molemmat Ayewit ja todella vahvasti valioliigan eliittiin murtautunut West Hamin Mohammed Kudus. Ja vaikka Arsenalin Thomas Partey jäi loukkaantumisongelmien takia pois, keskikentän pohjan ja puolustuksen saisi kokonaan kasaan top5-liigojen pelaajista, vahvistettuna parilla isojen Turkin ja Belgian liigan seurojen runkopelaajalla. Penkin päästä löytyy ihan tunnettu herra: Chris Hughton, jonka meriiteihin kuuluu mm. Brightonin nostaminen valioliigaan.
ennakkoasetelma: pelaajamateraali riittäisi hyvinkin pitkälle, jos homma lähtee toimimaan
Kap VerdeReilun puolen miljoonan asukkaan Kap Verdestä tulee mieleen eräs toinen Atlantin valtio: tuliperäinen saari jonka asukkaat on kovia pelaamaan käsistä, korista ja futista.. AFCON:issa siitä on tullut malkein vakiovieras, sillä vuoden 2013 debyytin jälkeen tämä on jo neljäs turnaus. Karsinnoista Kap Verde selvisi lohkokakkosena kymmenellä pisteellä kuudesta ottelusta, ja kisapaikka varmistettiin komealla 3-1 kotivoitolla Burkina Fasoa vastaan.
Sinihaijoukkue on eklektinen kokoelma paljon nähneitä keskisuurten eurooppalaisten seurojen pelaajia, joka tietävät mihin pystyvät ja mihin taas ehkä eivät. Matalalla pelaava puolustus, pitkillä palloilla laitojen kautta pelatut vastahyökkäykset ja erikoistilanteet ovat perinteiset aseet. Top5-liigoissa pelaavia ryhmässä on kolme. 10-luvun alussa Portugalin nuorisomaajoukkueessa pelannut laitahyökkääjä Bebé (Rayo Vallecano) vastasi pari vuotta sitten esi-isien kutsuun ja valmistautuu nyt uransa ensimmäisiin arvokisoihin. Peliaikaa on toki tällä kaudella tullut seurassa niukasti, mutta samoihin tehtäviin on tarjolla Turkin liigasta Garry Rodrigues ja Ryan Mendes sekä Serie A:sta Jovane Cabral (Salernitana). Nuori toppari Logan Costa on murtautunut Toulousen avaukseen. Maalista löytyy kokenut kulttipelaaja Vozinha. HJK:ssa loppukauden pelannut puolustaja Da Graca oli mukana lokakuun harjoitusmaaotteluissa, muttei selvinnyt kisajoukkueeseen.
Ennakkoasetelma: ainakin lohkokolmosena on mahdollisuudet mennä jatkoon, mutta sen jälkeen kaikki olisi plussaa.
MosambikMosambik on lopputurnauksessa viidettä kertaa ja neljän yrityksen jälkeen voittotili on vielä avaamatta. Eikä se aukea välttämättä nytkään, sillä vedonlyöntikertointen mukaan joukkue on koko turnauksen epätodennäköisin vaihtoehto poistumaan maasta mestaruuspokaalin kanssa. Karsinnoissa Mosambik hävisi Senegalilla kahdesti, mutta vastaavasti voitti Beninin molemmissa peleissä ja otti Ruandalta neljä pistettä. Kisapaikka tuli viiden pisteen erolla, mutta ratkesi vasta viimeisessä pelissä.
Pelaajalistasta pistää silmään vasen laitapuolustaja Reinildo Mandava, jonka seura on Atletico Madrid. Hän on kärsinyt melkein koko vuoden ristisidevammasta mutta palasi La Liga-kentillä joulun alla ja on tulossa kisoihin. Sportingin nuori laitahyökkäjä Geny Catamo on saanut tällä kaudella hyvin peliaikaa. Hongassa viime kesän pelannut Clesio Baugue oli avauksessa molemmissa marraskuun MM-karsintapeleissä ja päässee pelaamaan myös näissä kisoissa. Keskikentältä löytyy nelikymppinen pelaajalegenda ja kapteeni Domingues, joka pelaa kotimaassaan Songo-nimisessä seurassa. Lueteltujen lisäksi ryhmässä on puolenkymmentä Euroopan divareissa pelaavaa, muutama muiden Afrikan sarjojen pelaaja ja kymmenkunta miestä maan omasta sarjasta.
Ennakkoasetelma: mambojen mahdollisuudet lohkosta jatkoon ei vaikuta kovin hyviltä. Lähinnä kiikarissa portugalinkielinen veljeskansa Kap Verde, mutta vaikeata tulee siitäkin.
C-lohkoSenegalSenegal nousi jalkapallotaivaalla vuosituhannen alussa, kun se vuonna 2002 ylsi sekä AFCON:in finaaliin että MM-kisojen puolivälieriin. Seuraava finaalipaikka tuli kuitenkin vasta 2019 ja ensimmäinen mestaruus sitten 2022. Karsinnat näihin kisoihin menivät puolustavalta mestarilta rattoisasti: se pelasi yhden ottelun tasan sekä Beniniä että Ruandaa vastaan, mutta toinen kisoihin päässyt Mosambik kaatui kaksi kertaa ja eroa karsintarajaan jäi yhdeksän pistettä.
Kahden vuoden takaisen joukkueen isoimmat tähdet on edelleen mukana, mutta pelaavat nykyään saudiliigaa: maalivahti Mendy (Al Ahli), keskuspuolustaja ja joukkueen kapteeni Koulibaly (Al-Hilal) ja tietysti se suurin tähti Sadio Mane (Al-Nassr). Hyökkäykseen on tarjolla myös mm. Jackson (Chelsea), Ismaila Sarr (Marseille), Dia (Salertnitana) ja myös saudeihin siirtynyt Diallo. Keskikentälle on valioliigasta sekä kokeneempaa (Evertonin Gueye ja Nottinghamin Koyat) että nuorempaa (Tottenhamin PM Sarr) pelaajaa. Metzin Lamine Camaraa pidetään isona tulevaisuuden nimenä. Puolustukseenkin löytyisi Koulibalyn rinnalle pelaajia sekä valioliigasta että Ranskan pääsarjasta. Maalivahdin tasosta ei edelleenkään jää kiinni.
Ennakkoasetelmat: Terangan leijonat on ilman muuta turnauksen vahvimpia joukkueita ja mestaruuden uusiminen on realistinen vaihtoehto. Lievä arvoitus lienee, missä vireessä pikku hiljaa vanhenevat tähdet tulevat Arabian niemimaalta.
KamerunKamerun on voittanut AFCON:in viisi kertaa (viimeksi 2017) ja aikoinaan se oli myös Afrikan tienraivaaja maailman tasolla (ensimmäinen afrikkalainen kahdeksan parhaan joukossa 1990). Edelliset kisat päättyivät kotikisoissa kolmossijaan. Karsinnat tähän turnaukseen ei mennyt ihan nappiin, sillä Kamerun pelasi kolmen joukkueen lohkossa, mutta kykeni varmistamaan kisapaikkansa vasta viimeisen kierroksen 3-0 voitolla Burundia vastaan.
Kulisseissa on kuohunut, sillä huippumaalivahti Andre Onana (ManU) ehti jo Qatarin kisojen jälkeen lopettaa maajoukkueuransa. Nyt hän on taas riveissä, mutta vastaavasti Bayern Münchenin veteraanihyökkääjä Choupo-Moting jätettiin kotiin. Manageri Rigobert Songin legendan maine ja kulttistatus on toistaiseksi kestänyt kohut, mutta varmaan menestystä olisi nyt syytä tulla. Hyökkäyksen johtajaksi jää edellisten kisojen maalikuningas Vincent Aboubakar. Viime kesänä Lyonista saudeihin siirtynyt veteraanihyökkääjä Toko Ekambi on myös mukana. Kenttäpelaajista isoin tähti on keskikentän Frank Anguissa (Napoli) ja maalivahti on tosiaan periaatteessa turnauksen paras. Puolustuslinjan saisi kasaan kokonaan Ranskan pääsarjan pelaajista ja ylemmäksi löytyy pelaajia Turkista ja muista kovemman puolen Euroopan sarjoista. Mutta kovimman statuksen tähtipelaajia ei mainittujen lisäksi oikeastaan ole.
Ennakkoasetelmat: materiaalin nimekkyydessä lannistumattomat leijonat antaa vähän tasoitusta muille huipuille, mutta joukkue voi mennä turnauksessa hyvinkin pitkälle eikä voittokaan ole mahdontonta. Toisaalta jos homma rupeaa repeilemään, tällaisessa lohkossa on myös katastrofin vaara.
GuineaGuinean kansalliset elefantit on maanosan ylemmän keskikastin maajoukkue, joka tavallisesti pääsee kisoihin ja menee lohkosta jatkoon, muttei 2000-luvulla kertaakaan puolivälieriä pidemmälle. Karsinnoista se meni jatkoon selvänä lohkokakkosena: Egyptille tuli tappio sekä kotona että vieraissa mutta neljässä pelissä Malawia ja Etiopiaa vastaan joukkue menetti yhteensä vain yhden pisteen.
Guinean johtava pelaaja on viime vuosina ollut ex-Liverpool nyk. Werder Bremen Naby Keita, ja hänen lisäkseen keskikentälle löytyy myös nuori lupaus Ilaix Moriba RB Leipzigista. Tällä hetkellä tarjolla on kuitenkin myös todella kuuma hyökkääjä, kun Stuttgartin Serhou Guirassy paukutteli syyskauden 19 maalia 16 otteluun. Mielenkiintoista nähdä mikä on vire kisoissa. Joukkueesta löytyy myös mm. Valencian keskuspuolustaja Mouchtar Diakhaby sekä lähemmäs kymmenen Ranskan pääsarjan pelaajaa.
Ennakkoasetelmat: missä tahansa muussa lohkossa Guinea olisi tällaisella materiaalilla suosikki jatkamaan, mutta tässä lohkossa tulee vaikeampaa. Jos selviää jatkoon, potentiaalia on yllättää.
GambiaGambian skorpionit nousivat muutamassa vuodessa tyhjästä maanosan kärjen tuntumaan. Aikaisemmin sillä oli vaikeuksia päästä edes karsintojen lohkovaiheeseen asti, kaksi vuotta sitten se pelasi AFCON-debyytissään turnauksen puolivälierissä. Menestys ei ollut myöskään mikään sattumaputkautus, sillä pelaajamateriaalin vilkaisu paljastaa että kyseessä oli tasokas joukkue, jonka avauksessa oli viisi pelaaja Serie A:sta. Näiden kisojen karsinnassa homma jäi kyllä vähän viime tippaan: viimeisessä pelissä se oli kymmenen minuuttia ennen loppua kaksi maalia tappiolla Kongoa vastaan ja sillä tuloksella vastustaja olisi mennyt jatkoon.
Serie A -viisikko on mukana nytkin, mutta kukaan heistä ei enää pelaa Italiassa. Nimekkäin pelaajaa on ehkä Bolognasta saudiliigaan siirtyt Musa Barrow. Joukkueen kapteenin Omar Colleyn euroura taas on edennyt vuosikymmenessä Kallaveden rannoilta Bosporin rannoille, koska nykyseura on Besiktas. Italiassa pelanneiden lisäksi joukkueesta löytyy pelaajia ylemmän keskitason europääsarjoista (Sveitsi, Tanska, Tsekki ym.) sekä Englannin championshipistä. Joukkueen valmentaja Tom Saintfiet on luotsannut lukuisten seurojen ohella yhteensä 11 eri maajoukkuetta ja Gambia on ylivoimaisesti pitkäaikaisin työpaikka: hän on ollut virassa vuodesta 2018 ja luotsannut näin Gambian fairytalea alusta alkaen.
Ennakkoasetelmat: Gambian rakettinousu on aiheuttanut sellaisen ongelman, että maan FIFA-ranking laahaa pahasti suoritustason perässä (tässäkin turnauksessa vain Tansania on alempana). Niinpä se on arvonnoissa liian alhaisissa koreissa, joutui esim. aloittamaan matkan tähän turnaukseen esikarsinnoista ja nyt kun lopputurnaukseen ylemmistä koreista tuli kovat joukkueet, seuraus on kuolemanlohko. Missä muussa lohkossa tahansa olisi vahva kandidaatti jatkkon ja mahdollista se on toki täsaäkin. Lohtua kovaan arpaonneen tuo avausvastustaja, jonka kohtaaminen lienee odotettu tapahtuma.
D-lohkoAlgeriaAlgeria tuli edellisiin kisoihin itseluottamusta puhkuen hallitsevana mestarina, takana yli 30 tappiottoman ottelun putki. Lopputulos oli totaalikatastrofi, karsiutuminen alkulohkon jälkeen ilman voittoja ja myöhemmin keväällä meni vielä paikka MM-kisoihinkin. Karsinnat tähän AFCON:iin kuitenkin menivät vakuuttavasti, kun joukkue voitti viisi peliä kuudesta ja se tasapelikin tuli Algerialle merkityksettömästä viimeisestä pelistä.
Joukkueessa on tehty jonkunlaiista nuorennusleikkausta, mutta vanhat tähden on silti ratkaisevassa osassa. Joukkueeseen jo nimetty maalivahtilegenda Rais M´Bolhi loukkaantui joulukuun lopussa ja jää pois, mutta ryhmässä on edelleen seitsemän pelaajaa viiden vuoden takaisen AFCON-finaalin avauksesta. Joukkoon kuuluvat mm. saudeihin siirtynyt Mahriz, Bennacer (Milan), Mandi (Villarreal) ja Bensebaini (Dortmund). Nuorempaakin potentiaalista pelaajistoa toki on joukkueessa runsaasti: puolustukseen Ait-Nouri (Wolves) ja Larouci (Sheff Utd), keskikentälle Chaibi (Eintracht Frankfurt), Aouar (Roma) ja Zerrouki (Feyenoord) ja hyökkäyksen Amoura (Union SG) ja Gouiri (Rennes). M´Bolhin väistyttyä ykkösmaalivahti tulee Ranskan kakkosesta. Laatua siis löytyy, vaikkei varsinaista eurosarjojen megatähteä Mahrizin poistuttua maanosasta enää joukkueessa olekaan.
Ennakkoasetelmat: edellisen kerran fiasko herättää kysymyksiö, ehkä myös vanhempien pelaajien panos. Mutta jos aavikkokettujen peli lähtee yhtään kulkemaan, eväitä on vaikka voittaa koko turnaus
Burkina FasoBurkina Fason oriit on maanosansa jalkapallon ylisuorittajia, sillä materiaali om näihin kisoihin lähinnä ylempää keskitasoa, mutta viisissä viimeisissä kisoissa se on mennyt kolmesti välieriin ja kerran (2013) finaaliin asti. Tähän turnaukseen se tulee karsinnoista lohkonsa voittajana, 11 pisteellä yhden edellä Kap Verdeä.
Seuraurallaan tällä hetkellä parhaassa lennossa oleva pelaajaa on varmaankin Leverkusenin keskuspuolustaja Edmond Tapsoda, jonka otteita tietysti moni suomalainenkin jalkapallon ystävä on tullut seuranneeksi. Puolustuksen laidalle löytyy valioliigapelaaja Lutonista Izzy Kabore. Joukkueen tähti Bertrand Traore (Aston Villa) on arvoitus loukkaantumisen ja pelituntuman puutteen takia, mutta Dango Ouattara (Bournemouth) paikkaa hyökkäyspäässä. Klubin Bandé pääsee varmastikin kentälle turnauksen aikana, mutta kilpailua yläkerran pelipaikoista on sen verran, että avauksen paikkaa ei uskalla luvata. Muuten kentällä nähdään pelaajia Belgiasta, Ranskan kahdelta ylimmältä tasolta, Serie B:stä, Kreikasta, Venäjältä ym., eli tasokkaissa ympyröissä ovat tottuneet pelaamaan.
Ennakkoastelmat: lohkosta pitäisi ilman muuta mennä jatkoon eikä se välttämättä valtavaan pahaan paikkaan joudu pudotuspelikaaviossakaan. Uusi yllätys mahdollinen, mutta tuskin ihan ensimmäiseen mestaruuteen resurssit riittää.
MauritaniaMauritania vastasi karsintojen suurimmasta ja oikeastaan ainoasta yllätyksestä pudottamalla Gabonin kisoista, kun Chinguettin leijonat kellistivät vastustajan supertähdet viimeisellä kierroksella numeroin 2-1. Mauritaniaa ei pidetä maailman viihdyttävimpänä jalkapallojoukkueena, mutta ainakin lukujen valossa karsinnat ovat olleet ihan vauhdikasta menoa: ryhmä teki kuuteen otteluun kymmenen maalia ja olisi itse asiassa voittanut lohkon, jollei olisi käyttänyt pelikelvotonta pelaajaa yhdessä ottelussa.
Mauritanian tunnetuin pelaaja lienee viidessä Euroopan pääsarjassa valioliigasta alkaen pelannut Aboubakar Kamara. Joukkue vahvistui syksyllä, kun Sint-Truidenin paidassa tällä kaudella toistakymmentä maalia iskenyt Aboubakary Koita päätti lokakuussa ruveta edustajaan Mauritaniaa ja tulee kisoihin. Muuten pelaajisto löytyy siviilissä mm. Ranskan kakkos- ja kolmostasolta, eri arabimaiden liigoista ja Mauritanian omasta sarjasta. Joukkuetta valmentaa Amir Abdou, mies Komorien maajoukkueen jalkapalloihmeen takana.
Ennakkoasetelmat: joukkueen kaksi aikaisempaa yritystä AFCON:in lopputurnauksessa päättyivät alkulohkoon ilman voittoja ja niin saattaa käydä nytkin. Toki hyvin mennyt karsintalohko varmasti luo toivoa.
AngolaAngolan sapeliantilooppien kulta-aikaa oli 2000-luku: vuosina 2006-13 se oli viisi kertaa peräkkäin AFCON:issa (parhaimmillaan ylsi kahdesti puolivälieriin) ja debytoi MM-kisoissa Saksassa 2006. Sieltä mieleen jäi sille tasolle rajallisilla taidoilla varustettu, mutta nöyrästi vastustajan maalintekomahdollisuuksien eliminoimiseksi raatanut joukkue. Ja samoilla eväillä sieltä kai tullaan nytkin. Kisapaikkansa se lunasti pelaamalla karsinnoissa kuuten otteluun saldon 6 2 3 1 6-5 9, jolla lähin haastaja Keski-Afrikan tasavalta jäi kahden pisteen päähän. MM-karsinnat on alkaneet kahdella 0-0 tuloksella, eli joukkue on kyllä vaikea voitettava.
Angolan tämän hetken nimekkäin pelaaja eli Fiorentinan hyökkääjä M´Bala Nzola päätti jättää kisat väliin perhesyihin vedoten. Maalintekoon on silti tarjolla Egyptin liigan hallitseva maalikuningas Mabululu ja rinnalle löytyy mm. Zito Luvumbo (Cagliari). Avainpelaajien takana runko koostuu esim. Portugalin tai Turkin pääsarjojen pienempien seurojen tai kakkostasolla pelaavien seurojen pelaajistosta. Ykkösmaalivahti tulee luultavasti maan omasta sarjasta.
Ennakkoasetelmat: joukkue ei ole paperilla ainakaan Mauritaniaa heikompi ja jos onnistuu voittamaan sen ja vääntämään tasapelin toista kärkijoukkuetta vastaan niin jatkopaikka onkin melkein siinä.
E-lohkoTunisiaTunisia on varma perussuorittaja. Se on selvittänyt tiensä MM-kisoihin kuusi kertaa ja pelaa nyt AFCON:issa 16. kerran peräkkäin, joista 11:ssä se on päässyt vähintään kahdeksan joukkoon. Mutta sitä pidemälle ei ole riittänyt: kaikki MM-kisat on jääneet alkulohkoon ja Afrikan mestaruuksia on vain yksi (kotikisoista 2004). Paikka näihin kisoihin irtosi aika suvereenilla tyylillä, eli se voitti lohkonsa tasapisteissa (13) Päiväntasaajan Guinean kanssa haastajien jäädessä yhdeksän pisteen päähän. Maaliero oli 11-1, mikä tietysti kertoo siitä ettei puolustuksen pitävuus ole tavallisesti ensimmäinen ongelma.
Ihan loppuun asti Tunisialla tuskin riittää nytkään, sillä Karthagon kotkien pelaajisto ei vain ole ihan muiden Afrikan suurmaiden tasolla. Nimekkäin osasto on keskikentällä, jonne löytyy mm. Skhiri (E. Frankfurt), Laidouni (Union Berlin), Ben Slimane (Sheffield U) ja Rafia (Lecce). Muilta osin pelaajat tulee vähän pienemmistä Euroopan seuroistaa ja arabiliigoista, mukaan lukien maan oma sarja. Vanha tähtihyökkääjä Wahbi Khazri on lopettanut maajoukkueessa ja nuori lupaus Hannibal Mejbri keskittyy tällä erää seurauransa edistämiseen. Qatarin liigassa pelaava hyökkääjä ja joukkueen kapteeni Youssef Msakni teki karsinnoissa viisi maalia.
Ennakkoasetelmat: alkulohko ei ole valtavan paha ja mahdollisuuksia on ainakin kahdeksan joukkoon, jos voittaa lohkon. Mali ja Tunisia olivat samassa alkulohkossa myös kaksi vuotta sitten ja kohtasivat välissä myös MM-karsintojen pudotuspelikierroksella.
MaliMali on ollut kisoissa vuodensta 2002 alkaen yhtä lukuunottamatta joka kerta ja edennyt neljä kertaa välieriin asti, muttei koskaan sitä pidemmälle. Pari vuotta sitten Malin kuiskuteltiin murtautuvat lopullisesti Afrikan jalkapalloeliittiin joko menemällä AFCONissa (ainakin melkein) päätyyn saakka ja/tai ottamalla paikan MM-kisoihin. Molemmissa kotkien peli hyytyi vähän surullisella tavalla, mutta nyt alkaa uusi yritys ja nuoren joukkueen ikärakenne alkaa olla sellainen, että pikku hiljaa sitä menestystä saisi alkaa tulla. Karsinnoista ryhmä meni jatkoon aika itsestäänselvän oloisesti, vieraspeli Gambiaa vastaan hävittin mutta muut viisi voitettiin, maaliero oli lopulta 15-2.
Nimekkäin pelaajamateriaali löytyy kentän keskustaan ja yksi keskeinen valmentajan kysymys otteluiden alla kuuluukin, kumman tarjolla olevan maailmanluokan b2b-miehistä (Tottenhamin Bissouma, RB Leipzigin Haidara) pistää kentälle, keksiäkö strategia jossa voi laittaa kummatkin vai jättääkö varmuuden vuoksi molemmat penkille... Juuri keskikentän keskustaan on tarjolla kovia pelaajia muutenkin: Kamara (Monaco), Samassekou (Hoffenheim) ja Coulibaly (Salernitana). Kymppipaikalle löytyisi nuori Kamory Doumbia (Reims), joka on esiintynyt kovin tehokkaana sekä seurassa että maajoukkueessa. Laitapuolustaja Hamari Traoré (Real Sociedad) toimii joukkueen kapteenina. Muillekin paikoille kenttäpelaajat tulee järjestään isoista eurooppalaisista sarjoista ja Ranskan liiga on erityisesti puolustuksen pelaajistossa vahvasti edustettuna. Maalissa lienee AIK:ssa ensi kaudella pelaava Ismael Diawara. Kokonaisuutena materiaali on tasokasta mutta ei ihan turnauksen kovimpien tasolla.
Ennakkoasetelmat: tärkeää olisi voittaa lohko ja välttää Marokko neljännesvälierissä, niin olisi helpompi mennä ehkä pitkällekin.
Etelä-AfrikkaBafana Bafana tuli maailman jalkapallonäyttämöille komeasti, sillä ensimmäinen lopputurnaus apartheidin jälkeen vuonna 1996 toi kotikentällä Afrikan mestaruuden. Sen jälkeen homma onkin mennyt enemmän tai vähemmän alamäkeä, sillä vuoden 2000 jälkeen se ei ole päässyt AFCONissa neljän joukkoon kertaakaan ja 2010-luvulta alkaen ei aina kisoihin ollenkaan.
Maan jalkapallon siunaus ja kirous on hyvätasoinen ja isohkolla rahalla pyörivä kansallinen liiga, jonka lihapatojen äärestä on kova kynnys lähteä maailmalle. Egyptissä on sama tilanne, mutta erona Etelä-Afrikassa ei ole kasvanut supertähtisarjan pelaajia, joille kotinurkilla jääminen olisi yksiselitteisen järjetön ratkaisu. Lisäksi harvahkot maailmalla pelaavat eteläafrikkalaiset eivät tavallisesti ole mukana maajoukkueessa. Niinpä tässäkin ryhmässä on vain kolme ulkomaan sarjojen miestä, joista tunnetuin varmaankin Al-Ahlyssa pelaava hyökkääjä Percy Tau. Kotimaassa pelaavista mainittakoon vaikka joukkuee kapteeni, kuusi kertaa peräkkäin kansallisen mestaruuden voittanneen Mamelodi Sundownsin maalivahti Ronwen Williams. Laadukkaita pelaajia ovat toki muutkin, sillä maan sarja todella on seurajoukkueturnaus menestyksen persteella Afrikan ehdotonta eliittiä.
Ennakkoasetelmat: hyvin menneet karsinnat nostivat varmasti odotuksia: kolmen joukkueen lohkossa kakkossija, kisapaikan varmistaminen hyvissä ajoin ja Marokkon kaataminen kotipelissä. Lisäksi alkulohko ei ole pahimpia. Jatkopaikka on täysin mahdollinen mutta tuskin eväät ihan ratkaisupeleihin asti riittää.
NamibiaNamibia on turnauksen pienimpiä jalkapallomaita ja kyllähän lähtökohta on se, että uljaat soturit lähtevät näissäkin kisoissa jokaiseen taisteluunsa altavastaajana. Kisoihin Namibia selviytyi kolmen joukkueen karsintalohkosta, joten lopputurnaukseen riitti Burundin jättäminen taakse. Kisaliput toki varmistettiin komealla tavalla: kukistamalla Kamerun kotona.
Ryhmässä on neljä Euroopassa pelaavaa: yksi League Onessa (Derby Countyn Ryan Nyambe) ja kolme Kosovon pääsarjassa. Muut pelaajat tulevat Namibian, Botswanan tai Etelä-Afrikan pääsarjasta. Joukkueen tähti on mainitun suurseuran Mamelodi Sundownsin ykköshyökkääjä Peter Shalulile, joka on paukutellut Etelä-Afrikan liigassa vuosikausia reilusti yli puoli maalia per peli tahdilla ja on kuulemma yksi koko sarjan kaikkien aikojen parhaista hyökkääjistä. Karsinnoissa tuli neljä maalia yhtä moneen peliin.
Ennakkoasetelmat: Namibia on pelannut aikaisemmin kolmessa turnauksessa eikä voittanut yhtään peliä. Kaikki menestys on plussaa ja alkulohkossa on yksi vastustaja, jota vastaan se ensimmäinen lopputurnausvoitto tuntuisi varmasti erityisen hyvältä...
F-lohkoMarokkoViime vuoden MM-kisojen sensaatiojoukkue selvisi tähän turnaukseen kolmen joukkueen lohkosta, josta putosi vain Liberia. Marokko hävisi vieraissa Etelä-Afrikalle mutta voitti muut pelinsä. Nälkää luulisi riittävän MM-kisojen jälkeenkin, sillä menestys tässä turnauksessa on ollut yllättävänkin laihaa. Ainoa Afrikan mestaruus on vuodelta 1976 ja viimeiseen 30 vuotaan joukkue on edennyt välieriin vain yhden kerran.
Uutta menestystä lähdetään hakemaan varsin tutuilla eväillä. Kaikki keskeiset Qatarin sankarit on edelleen mukana: maalivahti Bounou, laitapuolustajat Hakimi (PSG) ja Mazraoui (Bayern München), keskuspuolustajat Aguerd (West Ham) ja Saiss, keskikentän Amrabat (ManU). Amallah (Valencia) ja Ounahi (Marseille), laitapelaaja Ziyech (Galatasaray) ja Boufal, hyökkääjä En-Nesyri (Sevilla)... Ilman seuramainintaa edellä luetellut toki siirtyivät kesällä Arabian niemimaan sarjoihin. Nuortakin voimaa on joukkueessa mukana: Leverkusenin Adli, Betisin Ezzalzouli ja Riad, Bolognan El Azzouzzi, Gentin El-Khannous ja PSV:n Saidari edustanevat maajoukkueen lähivuosien runkopelaajia, ja useimmat näistä pelaavat tänä vuonna toisetkin arvokisat eli Pariisin olympialaiset Marokon U23-joukkueessa.
Ennakkoasetelmat: ylläoleva pelaajaluettelo kertoo, että aika tasokkaasta maajoukkueesta on edelleen kysymys. Atlaksen leijonat on MM-menestyksen nosteessa yksi suurimmista ennakkosuosikeista, vedonlyöntikertoimien mukaan peräti kaikkein suurin.
DR KongoSilloin Zaire-nimellä tunnettu maa oli ensimmäinen subsahara-Afrikan joukkue MM-kisoissa vuonna 1974. Siitä jäi aika vähän iloista kerrottavaa (muunlaista toki paljonkin) eikä sitä ole maan jalkapallomaajoukkueelle kohtuuttoman paljon kertynyt sen jälkeenkään. Leopardit on Afrikan jalkapallossa eräänlainen väliinputoaja: ihan hyvä joukkue, mutta ei mantereen parhaiden tasolla. 50 vuoden takaisista suuruuden ajoilta on kaksi mestaruutta, mutta vuoden 1974 jälkeen tilille on kertynyt "vain" kaksi kolmossijaa. Näiden kisojen karsinnat joukkue aloitti kahdella tappiolla, mutta jyräsi sen jälkeen neljä voittoa peräkkäin ja paukutteli kuuteen peliin 11 maalia.
Joukkue koostuu pääosin isojen eurooppalaisten pääsarjijen pelaajistä. Kärkeen on Bragan Simon Banza, joka on tehnyt seurajoukkueessaan alkukaudella toistakymmentä maalia. Laidoilla pelasivat viimeisissä MM-karsintapeleissä Theo Bongonda (Spartak Moskva) ja Yoane Wissa (Brentford). Hyökkäviin rooleihin on tarjolla myös esim. vanha tähti Gael Kakuta (nyk. seura Amiens), Galatasarayn Cedric Bakambu ja Stuttgartin Silas Katomba. Puolustuksen runko saadaan kasaan Ranskan liigan pelaajista kapteeni Chancel Mbemban (Marseille) johdolla.
Ennakkoasetelma: edellisiin kisoihin joukkue ei selvinnyt ollenkaan ja jos paluu päättyisi alkulohkoon niin suuri pettymys olisi kyseessä. Joukkue on vahva mutta tuskin riittää ihan turnauksen loppuvaiheisiin asti.
SambiaSambia oli Afrikan jalkapallon supervaltoja viime vuosisadalla, mutta kunnian vuodet päättyivät hyvin surullisella tavalla joukkuetta kuljettaneen lentokoneen syöksyttyä mereen vuonna 1994. Ainoan mestaruutensa se voitti melko puskista lähes kaksikymmentä vuotta suuruudenaikojen jälkeen, muuten samassa kaupungissa jonka edustalle ysärijoukkueen maallinen vaellus päättyi. Tällä kertaa karsinnat meni kupariluodeilla komeasti: lohkovoitto tasapistein Norsunluurannikon kanssa 13 pisteellä ja maalierolla 12-6.
Ryhmässä on kymmenkunta pelaajaa Euroopasta ja muualta ulkomailta, loput maan omasta liigasta. Tunnetuimmat nimet löytyvät tälläkin joukkueella hyökkäyspäästä. Leicester Cityn Patson Dakan seurajoukkueura ei ole ehkä ihan parhaassa vaiheessa, mutta näiden kisojen karsinnoissa tuli viisi maalia ja MM-karsinnoissa jo tähän mennessä kaksi. Leccen nuori wingeri Lameck Banda näkyisi myös olevan hyvässä nosteessa urallaan. Rangersista saudeihin siirtynyt hyökkääjä Fashion Sakala kuuluu myöt tunnetuimpiin pelaajiin. Euroopan sarjoista joukkueeseeen tulee pelaajia mm. Tanskasta, Serbiasta ja Tsekeistä. Penkin päässä istuu mies menneisyydestä: Avram Grant.
Ennakkoasetelma: Joukkue palaa kisoihin kolmen peräkkäisen karsiutumisen jälkeen. Kulta-ajat tuskin on tällä erää palaamassa, mutta varmasti tähtää lohkosta eteenpäin.
TansaniaItä-Afrikka on perinteisesti Afrikan jalkapallon musta aukko: yksikään sen valtio ei ole koskaan pelannut MM-kisoissa ja AFCON-menestyksetkin jää kaukaiseen menneisyyteen. Nytkin Tansania on alueen (so. Afrikan sarvi ja Viktoriajärven rantaa omaavat valtiot) alueen ainoa edustaja, eikä odotukset ole ihan pilvissä. Joukkue selvisi lohkosta kisoihin vääntämällä kuuteen peliin kolme maalia ja paikka varmistui vastustajalle panoksettomassa 0-0 vieraspelissä Algeriaa vastaan.
Enemmistö kansallisten tähtien pelaajistosta on maan omasta sarjasta, joka on toki nykyään ihan varteenottava: paikallinen suurseuta Young Africans pelasi keväällä Afrikan seurajoukkueturnauksen kakkoskilpailun finalissa. Toinen iso seura on nimeltään Simba. Kokonaisuutena vaikuttaisi siltä, että maan jalkapallo on menossa eteenpäin, mistä kisoihin seviytyminenkin on varmasti osoitus. Muualla kuin kotimaassa pelaavia on Tansanian joukkueessa kymmenkunta, isoimpama nimenä PAOK:n kärki Ally Samatta, joka nähtiin syksyllä kentällä Helsingissäkin. Algeriassa pelaava laitahyökkääjä Simon Msuva teki karsinnoissa ratkaisevat maalit. MLS-hyökkääjä Bernard Kamungo on arponut synnyinmaansa ja nykyisen asuinmaansa välillä, mutta nyt on ratkaisujen aika ja hänet on nimetty Tansanian kisajoukkueeseen.
Ennakkoasetelma: Tansanialle tämä on kolmas turnaus eikä se aikasemmissa ole voittanut peliäkään. Tiukkaa tekee nytkin, vaikkei lohko olekaan mahdoton.
