Aiemmat Afrikassa näkemäni ottelut on pelattu miljoonakaupungeissa. Pelipaikat ovat olleet tasoltaan kirjavia, mutta silti ainakin etäisesti jalkapallostadionia muistuttavia rakennelmia. Niilin alkulähteellä Jinjassa kaikki vihdoin muuttui. Jinjassa pelaa tällä hetkellä kaksi pääsarjajoukkuetta. Perinteikkäämpi BUL johtaa sarjaa kun puolet kaudesta on pelattu. Vähintään yhtä kiinnostava tapaus on upseereiden ja sotilaiden vuonna 2016 perustama kolmatta kauttaan pääsarjassa pelaaava muoviseura Gaddafi FC.
Libyan Gaddafi koulutti ja tuki Ugandan armeijaa 1970-luvulla Idi Aminin diktatuurin aikana. Luonnollisesti koska isät on kannattanut Gaddafia jo 70-luvulta lähtien, ei pojille ole syntyessä annettu paljon valinnan varaa jne. Niinpä Jinjan sotilastukikohdassa, Gaddafi barracksissa, pelaa pääsarjaa tämä yhdellä maailman upeimmista logoista siunattu joukkue.
Pääsarjaottelu tosiaan pelattiin sotilastukikohdan sisällä sijaitsevalla kentällä. Tukikohdan portilla taksikuskin täytyi sujauttaa vartiomiehelle sopivankokoinen seteli, että tämä suostui nostamaan ajoradan sulkeneen puomin. Positiivisena puolena lippua otteluun ei puolestaan tarvinnut ostaa. Pelin jälkeen näin paikallisten poistuvan jalkaisin erinäisiä metsäreittejä, portin vartiomies sen sijaan yritti rahastaa myös osaa pois lähtevistä moottoripyöristä.
Parkkipaikka puiden katveessa
Kotijoukkueen bussi oli parkissa kentän päädyssä
Vierasjoukkueeksi saapui Bright Stars
Väki seisoi rinteessä ympäri kenttää
Yleisössä oli tietysti runsaasti sotilaita aseineen uniformuissa
En ihan päässyt kiinni tuon seisomakatsomon ideaan. Kai sieltä jotain näki
VIP-katsomo kentän päädyssä oli katettu
Hulikulkue twerkkasi paremmin kuin Tinze
Tuomarinelikkko oli yllätykseksi naisia. Päätuomari juoksi minkä kintuista pääsi, muttei ehtinyt kunnolla mukaan nopeisiin hyökkäyksiin. Vihellykset menivät kuitenkin ihan hyvin, ja muutenkin oli viihdyttävää vaihtelua.
Uutisen mukaan tuomareille maksetaan 33 dollaria kustakin ottelusta. Ugandalaisittain tuo on ihan hyvä korvaus, mutta toisaalta selittää miksi ottelumanipulaatioita on helppo järjestää.
Katsomoon ei näkynyt kuin lähempi sivuraja. Luultavasti muutkin viivat oli piirretty. Joka tapauksessa ruoho oli niin pitkää, että muutamaa päivää myöhemmin siitä olisi taatusti saanut jo korjattua säilörehua. Palloa oli mahdoton pelata maassa, joten peli eteni kukkupalloilla ja pitkillä roiskaisuilla päästä päähän. Kyseessä oli kuin täysin eri laji tekonurmella pelattuun
edelliseen näkemääni Uganda pääsarjaotteluun verrattuna. Ennakkolta tasainen ottelu päättyi lopulta 2-2. Nyt kauden puolessa välissä joukkueet majailevat sarjan alemmassa keskikastissa.
Jos ottelukokemus pitäisi tiivistää yhteen kuvaan, se olisi ehkä tämä. Maailman kaunein peli, upeita hetkiä
Ruoka- ja juomatarjonta oli selvästi aiempia matseja niukempaa. Lehmä käyskenteli kasuaalisti taustalla.
Iso olut maksoi 2700 Ugandan shillinkiä kuten pullossa lukee, eli 65 senttiä. Viereen ilmestyi paikallinen mies varoittamaan, kuinka kyseinen olut on vahvaa kuin etiketissä näkyvä kotka, joten sen kanssa täytyy olla varovainen. Jinjassa sijaitsevassa Ugandan suurimmassa panimossa on avoimet ovet kerran viikkoon. Kiinnosti käydä tutustumassa, mutta koska ajankohta oli juuri päällekkäin pelin kanssa, oli valinta helppo.
Insinööripornoa. Vuonna 2018 valmistunut 525 metrinen Ugandan pisin silta. Japanilaiset ja korealaiset rakensivat sillan, ja Japani rahoitti 80 % kustannuksista nollakorkoisella 40-vuotisella lainalla.
Paikallisia herkkuja. Banaaninlehden sisällä keitettyä lihaa. Maistuu paremmalle kuin näyttää
Tuli käytyä myös jokiristeilyllä Niilillä. Mukava oli nähdä joen alkulähteet ja Jinjan kaupunki, mutta muutamassa päivässä ehti kyllä kiertää kylää enemmän kuin tarpeeksi.
