Phizza
 Poissa
Suosikkijoukkue: Paul Scholes
|
 |
Vastaus #5024 : 24.05.2008 klo 23:24:38 |
|
Manchester United 2007-2008 - Kaikkien aikojen joukkue?
Kesäkuu: Löytyykö YouTubesta mitään?
Upeasti sujunut 06–07 kausi sai Unitedin kannalta ikävän päätöksen FA Cupin finaalissa, mutta jo parin viikon päästä katseet oli suunnattu vahvasti tulevaan sesonkiin. Jo toukokuun lopulla seura ilmoitti hankkineensa kolme uutta pelaajaa, joiden yhteissumma nousi raporttien mukaan jopa yli 50 miljoonan punnan. Kyseessä olivat tietysti Owen Hargreaves, Nani ja Anderson. Edelliseen kesään verrattuna, jolloin David Gillin lupaukset uusista pelaajista olivat jääneet pelkäksi puheeksi, tunnelma United-fanien keskuudessa oli aivan toista luokkaa. Hargreavesin hankinta herätti ehkä eniten keskustelua juuri sen takia, että mielipiteet hänen tasostaan ja tarpeellisuudestaan jakoivat mielipiteet aika vahvasti. Nanista ja Andersonista ei kukaan tiennyt oikeastaan mitään, mutta kun pelaaja tulee Brasiliasta tai Portugalista, niin ei kai hän voi omata huonoa kosketusta palloon?
Heinäkuu: Keltanokka-Keanoa viedään…
Edelliseen kysymykseen saimme osaltaan vastauksen kesä-heinäkuun vaihteessa pelatussa Copa Americassa. Andersonin esitykset jakoivat tälläkin forumilla vahvasti mielipiteet. Laiskalta ja hitaaltahan poika näytti, mutta toiveikkaimmat pistivät kaiken tämän kuitenkin pelituntuman ja edellisen talven jalkamurtuman piikkiin. Kyllä brassi vielä näyttäisi…
Ei Aasiaan. Nämä olivat ainakin omat fiilikseni, kun seura ilmoitti kohteensa kesän kiertueelle. Tuskin kukaan on kovinkaan vakuuttunut puheista, että joukkue saisi optimaalisen valmistautumisen kauteen reissaamalla ympäri Aasiaa ja pelaamalla pelejä League One –tasoisia porukoita vastaan. No, kyllähän kiertue tarjosi ainakin upeita maaleja, ja saimme myös nähdä ensivilauksen uudesta portugalilaishankinnasta, Nanista, joka teki pari hienoa osumaa ensimmäisissä peleissään. Valmennusjohto ja etenkin Sir Alex Ferguson ei sen sijaan pitänyt Nanin maalituuletuksista, ja nuori taituri sai kokea hiustenkuivaajan voiman ensimmäistä, mutta ei taatusti viimeistä, kertaa United-urallaan. Hargreavesinkin kohdalla SAF sai aihetta tuskaan, kun kanukin polvi ei tuntunut kestävän pelaamista.
Kabineteissa nähtiin kuitenkin sen luokan sekamelska, ettei sen selvittämiseen tuntunut kukaan kykenevän. Kyse oli tietenkin Carlos Tevezin siirtosaagasta, joka ei tuntunut selviävän millään. West Ham halusi pitää pelaajan, ManU taas halusi hänet ostaa, pelaaja halusi siirtyä, ja pelaajan omistava firma halusi vain lisää rahaa. Lopulta homma selvisi reilun kuukauden kädenväännön jälkeen, eikä kukaan taida vielä tänäkään päivänä tietävän, kenelle United rahansa maksoi, ja minkälaisista summista puhuttiin. Se tuli kuitenkin selväksi elokuun aikana, että Carlitos siirtyi Old Traffordille kahden vuoden lainasopimuksella, ja seuralla on optio ostaa argentiinalainen kokonaan itselleen tämän jälkeen.
Mutta tottahan tällaisten investointien jälkeen pitää pistää pelaajia myös ulos, ja heinäkuussa ovea näytettiin korkean profiilin pelaajista Giuseppe Rossille ja Kieran Richardsonille. Rossin kohdalla kyse oli tosin pelaajan omasta halusta (ja Richardsonin kohdalla kaikkien halusta). United nettosi näistä pelaajista yhteensä sellaiset 12–13 miljoonaa puntaa, eikä voi kuin ihmetellä Roy Keanen halua tuhlata reilut viisi miljoonaa puntaan Richardsonin kaltaiseen keskinkertaisuuteen. Puhumattakaan United-legendan halusta ostaa joukkue täyteen entisiä ”manulaisia”.
Elokuu: Pöytähopeita ja täydellinen mahalasku
Elokuun alku oli yhtä treenipelirumbaa, kun United pelasi ensimmäisen viikon aikana kuusi harjoituspeliä, mukaan lukien voittoisan Community Shieldin Chelseaa vastaan. Siitä joukkue sai kiittää varsinaisen peliajan ainoaa maalintekijää, Ryan Giggsiä, ja rankkarikisassa kaikki kolmea vetoa torjunutta Edwin van der Saria. Kuun alussa Inter kävi nappaamassa 3-2 voiton Old Traffordilta, ja muistan kuinka täälläkin oltiin huolestuneita punaisten takalinjojen pysyvyydestä. Kuinka väärässä sitä voitiinkaan olla…
Harjoituspeleissä kolmen maalin keskiarvolla osumia paukutelleen joukkueen ongelmat liigakauden alussa löytyivätkin ironisesti hyökkäyspäästä, kun ainoastaan Paul Scholes onnistui maalinteossa ensimmäisen 270 peliminuutin aikana. Wayne Rooney mursi kolmatta kertaa urallaan jalkapöydän luun avauskierroksella Readingia vastaan, Cristiano Ronaldo sai Portsmouth-kamppailussa suoran punaisen, eikä samaisessa ottelussa debyyttinsä tehnyt Tevez pystynyt johtamaan hyökkäyspeliä ilman näitä kahta edelliskauden menestyksen takuumiestä. Tämä kolmen pelin putki päättyikin mahdollisimman surkeissa merkeissä, kun joukkue hävisi paikalliskilpailija Citylle vieraskentällä 0-1. Niin lupaavasti, lähinnä uusien hankintojen ansiosta, käyntiin lähtenyt kausi näytti kaatuvan kuin korttitalo jo ensimmäisten viikkojen aikana. Lohtua tosin antoi se, että pelillisesti kaikki kolme matsia olivat varsin hyviä Unitedilta.
Onneksi varamiehinen joukkue taisteli niukan voiton kuun viimeisessä pelissä Tottenhamia vastaan, eikä Fergusonkaan varmasti jaksanut pahemmin välittää Nanin volteista ottelun ainoan osuman jälkeen.
Seura keräsi lisää varoja kassaan myymällä Alan Smithin Newcastleen, ja täyden petturin itsestään United-kannattajien silmissä tehneen Gabriel Heinzen Real Madridiin. Summat pyörivät taas siellä 15 miljoonan punnan tuntumassa, joten aika nopeasti ylihintaisiksi kritisoitujen Nanin ja Andersonin siirtosummat oli kuitattu. Ja tuskin kukaan jäi tätä nelikkoa kaipaamaan. Omatkin kyyneleeni Rossin lähtemisen johdosta oli nopeasti pyyhitty pois, kun Tevez liittyi joukkueeseen.
Syyskuu: “Offence wins you matches, defence wins you championships”
Syyskuu oli tuloksien valossa erittäin valoisa kuukausi Unitedille, mutta pelillisesti samat nihkeät peliesitykset saivat jatkoa. ManU voitti liigassa kaikki neljä liigaotteluaan maalierolla 5-0, ja Mestarien liigan avauskierroksella kaatui Sporting vieraskentällä 1-0. Cristiano Ronaldo iski vanhaa seuraansa vastaan maalin, ja tuuletuksien sijasta Ronaldon reaktiot olivat lähinnä anteeksipyyteleviä. Tärkeintä kuitenkin oli, että joukkue oli hinannut itsensä liigassa takaisin kärkisijoille, ja voitto Chelseasta nosti selvästi joukkueen itseluottamuksen huippulukemiin.
Tämän kauden Carling Cup päättyi aika synkissä merkeissä, kun Coventry pyyhki United-junnuilla OT:n nurmikkoa osumin 2-0. Ferguson oli ottelun jälkeen erittäin pettynyt pelaajiinsa, ja suurin osa pelaajista jäi loppukaudesta ilman peliaikaa, tai lähtivät lainalle alasarjoihin.
Lokakuu: ”Anderson-son-son…”
Laulun sanat eivät ehkä olleet tiedossa vielä lokakuussa, mutta juuri loka-marraskuun esitykset antoivat faneille aihetta kehitellä laulu brassille, joka oli kovaa vauhtia nousemassa Unitedin parhaimpien pelaajien joukkoon. Ja missä roolissa! Ei suinkaan laidalla tai kärjessä, missä hänen oletettiin pelaavan, vaan keskikentän työmyyränä, joka kykenee ensinnäkin riistämään pallot vastustajalta, ja käynnistämään tämän jälkeen vastahyökkäyksen, joko omalla dynaamisella nousullaan, tai sitten tarkalla pystysyötöllään.
Juuri tällainen Andersonin pystysyöttö oli ratkaisevassa asemassa, kun Wigan kaatui kuun alussa OT:lla 4-0. Brassi oli ennen tätä pelannut yhden pelin punapaidassa, ja se debyytti päättyi vaisun esityksen jälkeen jo tauon aikana. Wigan-matsissa parin avauspelaajan loukkaantumiset kuitenkin pakottivat Fergusonin heittämään Andersonin kehiin, ja samalla alkoi maalitulva. Neljä osumaa peräkkäisissä otteluissa niin Wiganin, Aston Villan, Kiovan Dynamon kuin Boronkin verkkoon eivät tietenkään olleet nuoren brasilialaisen ansiota, mutta eivät varmasti toisaalta ihan pelkkää sattumaakaan. Jotenkin kuvaavaa olikin tälle jo ennen kautta käydylle ”vanha kaarti-uusi kaarti” puheelle, että Paul Scholes loukkasi ennen Ukrainassa pelattavaa UCL-peliä polvensa, ja näin ollen Andersonin peliaika seuraavina kuukausina kasvoi huikeasti.
Lokakuu oli siis tuloksellisesti (5 peliä, 5 voittoa maalierolla 17-4) vähintään yhtä hyvä kuukausi kuin edeltäjänsäkin, ja United oli samalla noussut liigan kärkeen. Myös UCL:ssa jatkopaikka oli kolmen voiton myötä käytännössä sinetöity.
Marraskuu: Ronaldo lämpenee...
Ronaldo oli selvästi auttanut Andersonia ja Nanin sopeutumaan Englantiin, niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Omat peliesitykset olivat kuitenkin olleet hieman vaisumpia, mutta seuraavien kuukausien aikana alkoi tapahtua. Marraskuussa hän teki Unitedin kaikki kolme osumaa kolmessa liigaottelussa, William Gallas vastasi sitten siitä neljännestä. Myös kahdessa voitollisessa UCL-pelissä syntyi maali, ja toinen näistä oli voitto-osuma Sportingia vastaan viimeisen minuutin upealla vapaapotkulla. Marraskuu-tammikuu välillä Ronaldo iskikin vaatimattomat 21 maalia 16 ottelussa.
Marraskuu ei tarjonnut liigapelien osalta pahemmin riemun hetkiä, ja United keräsi vain neljä pistettä kolmesta pelistä. Kahdeksan liigavoiton putken katkaissutta Arsu-tasuria seurasi voitto Blackburnista, ja viimeisessä liigapelissä tuli kuokkaan Boltonilta. Sanomattakin on selvää, että Boltonin voitto oli sille tietysti ensimmäinen uuden managerin, Gary Megsonin, alaisuudessa.
Joulukuu: Giggsin 100. liigamaali ja voitto Anfieldilla
Joulukuu alkoi kahdella kotivoitolla Fulhamista ja Derbystä, ja Giggs saavutti jälleen yhden rajapyykin tekemällä 100. liigamaalinsa Englannin pääsarjassa. Seuraavaa liigaosumaa saatiin sitten odotellakin pitkään, mutta mihin paikkaan se osuikaan…
Mestarien liiga oli edennyt siihen vaiheeseen, että United oli varmistanut lohkovoiton ja Rooman vierailu oli viimeisellä kierroksella täysin merkityksetön peli. ManU haki 1-1 tasurin ”Ikuisesta kaupungista”, ja lohkovaiheen saldoksi jäi 16 pistettä 18 mahdollisesta.
Liigassa pelattiin kuitenkin paljon suuremmista panoksista, eikä Carlos Tevez olisi voinut säästää ensimmäistä vierasmaaliaan Unitedin paidassa parempaan paikkaan kuin Anfieldin taistoon Liverpoolia vastaan. 23. joulukuuta Merseysiden sininen leiri kävi kokeilemassa onneaan Old Traffordilla, mutta tasuri ei kelvannut ainakaan Steven Pienaarille, joka päätti kampata Giggsin rankkarialueella pari minuuttia ennen ottelun loppua. Cristiano Ronaldon henkinen kapasiteetti laitettiin monesti tällä kaudella testiin, ja Evertonia vastaan se kesti erinomaisesti. Näin ei ollut vuoden viimeisessä kamppailussa Upton Parkilla, jossa Ronaldo tykitti rankkarin 1-0 johtoasemassa ohi maalin, ja lopulta West Ham nousi tappioasemasta 2-1 voittoon.
Kuukauden yksi suurimmista puheenaiheista oli angolalaisen Manuchon siirtyminen Unitediin. Valitettavasti kookkaan kärkimiehen työlupa-asioita ei kuitenkaan saatu kuntoon, ja Afrikan mestaruusturnauksessa loistanut pelaaja siirtyi loppukaudeksi lainalle Panathinaikosiin. Hankinta herätti forumisteissakin lähinnä hilpeyttä, mutta Afrikan kisat osoittivat pelaajassa olevan potentiaaliakin. Tulevaisuus tietenkin vasta näyttää, onko hänestä uudeksi tähdeksi Manchesterissa…
Tammikuu: Tutit, ilmapallot ja Aasian reissu vol. 2
Tammikuu oli tuloksellisesti Unitedille täydellinen: kuusi voittoa kuudesta pelistä, ja ainoastaan yksi pallo omiin. Tevez juhlisti voittomaaliaan Birminghamia vastaan tutin kera, ja seuraavalla kierroksella Ronaldo iski uransa ensimmäisen hattutempun Newcastlen verkkoon. Myös Reading ja Portsmouth saivat kyytiä liigassa, ja Unitedin mestaruusjuna näytti kiristävän tahtia. Fantastinen uutinen oli myös Paul Scholesin paluu Pompey-otteluun, ja Scholesy näytti löytävän pelivireen välittömästi. Ronaldo kuitenkin varasti jälleen kerran show’n aivan uskomattomalla vaparimaalillaan, jonka United-fanit äänestivät ansaitusti kauden hienoimmaksi osumaksi.
Tammikuussa potkaistiin tietysti käyntiin myös FA Cup, ja United selvitti tiensä viidennelle kierrokselle pudottamalla Aston Villan ja Tottenhamin. Samalla Man City venytti kannutonta ajanjaksoa 32 vuoteen putoamalla cupista Sheffield Unitedille, ja tappion syyksi nostettiin kentällä olleet ilmapallot…
Reading-voiton jälkeen United suunnisti suoraan Saudi-Arabiaan pelaamaan Al-Hilalia vastaan näytösottelun. Matsi päättyi uskomattomien tuomaripäätöksien myötä saudiarabialaisten 3-2 voittoon, ja vaikka valmennusjohto kovasti reissun hyötyjä kovasti kehuikin, niin monien silmiin se näytti täysin turhalta lisärasitukselta.
Helmikuu: Münchenin tragedian 50. vuosipäivä
Helmikuussa muisteltiin Münchenin lento-onnettomuutta ja siinä menehtyneitä ihmisiä. Tietenkin muisto-ottelun vastustajaksi osui juuri Manchester City. Epäilyistä huolimatta sinisten fanit esiintyivät edukseen, mutta samaa ei voi sanoa kotijoukkueesta. City haki 2-1 voiton Old Traffordilta, ja mestaruus näytti olevan matkalla Lontooseen. Arsene Wenger oli saanut joukkueensa pelaamaan loistavasti, ja Arsenal tuntui pysäyttämättömältä. Ero oli sarjan kärjessä viisi pistettä, ja muistan hyvin sanoneeni itsekin, että jos Newcastle ei kaatuisi kuun viimeisessä pelissä, voi mestaruudelle heittää hyvästit. No, Arsenal kompasteli ja Unitedin lyötyä Harakat 5-1, näytti mestaruuden uusiminen jälleen mahdolliselta. ManU myös pudotti Arsenalin FA Cupista 4-0 murskavoitolla, eikä vierasjoukkue voittanut tämän jälkeen peliäkään kotimaisilla kentillä puoleentoista kuukauteen.
Mestarien liigan neljännesvälierissä Unitedin vastustajaksi arvottiin Lyon. Tevezin loppuhetkien maalilla United haki tärkeän 1-1 tasapelin Ranskasta, joka antoi manchesterilaisille erinomaiset lähtökohdat toiseen osaan.
Maaliskuu: Ulos FA Cupista, jatkoon UCL:ssa
Unitedin puolustuspeli ja sen pitävyys tuntui kulkevan tasaisissa sykleissä, ja maaliskuu oli jälleen hyvä kuukausi maalivahdeille. Seitsemän peliä, eikä yhtään palloa selän taakse. Ainoa päästetty maali merkattiin Rio Ferdinandin nimiin, hän kun joutui tolppien väliin FA Cupissa Portsmouthia vastaan Tomasz Kuszczakin saatua punaisen kortin. Ferdinand ei rankkarivetoon ylettynyt, ja näin Unitedin tie nousi toisessakin kotimaisessa cup-kilpailussa pystyyn.
Liigassa tahti ei olisi voinut olla parempi, ja saldoksi jäi viisi voittoa maalierolla 13–0. Ben Foster ”joutui” tekemään debyyttinsä van der Sarin loukkaantumisen ja Kuszczakin pelikiellon takia, ja Foster ei pettänyt Fergusonin luottamusta joukkueen voittaessa sarjajumbo Derbyn nihkeästi 1-0. Hargreaves, Park ja Brown avasivat maaliskuun aikana maalitilinsä, Brownin osuman ollessa voittomaali Liverpoolia vastaan. Cristiano Ronaldo rikkoi George Bestin keskikenttäpelaajien maaliennätyksen (32 maalia), ja tämä tietysti synnytti väistämättä vertailut näiden kahden fantastisen jalkapalloilijan välillä.
Mestarien liigassa Ronaldo upotti maalillaan Lyonin, ja näin United eteni Mestarien liigan puolivälieriin, jossa vastaan ”arvottiin” AS Roma.
Huhtikuu: Panokset kovenevat
Ilman Francesco Tottia pelannut Roma kaatuikin yllättävän kevyesti, ja ottelupari ratkesi oikeastaan jo ensimmäisessä osassa, kun United haki Roomasta 2-0 vierasvoiton. Toinen osa kääntyi Unitedille Tevezin osumalla 1-0. Välierissä vastaan asettunut Barcelona tarjosikin manchesterilaisille jo selvästi paremman vastuksen, eikä Blaugrana kaukana finaalipaikasta ollutkaan. ManU kuitenkin eteni Moskovassa pelattavaan loppuotteluun Paul Scholesin loistavalla kaukolaukauksella.
Liigassa homma ei sitten toiminutkaan ihan odotettuun tapaan, tosin jotkut osasivat hyytymistä pessimistisissä veikkauksissaan povata. Kuukauden ainoa kotimatsi päättyi sentään punaisten voittoon kun Arsenal kaatui niukasti 2-1, mutta vieraissa kolmesta pelistä saldoksi jäi kaksi tasuria ja tappio Chelsealle. Tämä tulos tiesi sitä, että ManU johti liigaa ainoastaan maalieron turvin, kun kaksi kierrosta oli pelaamatta. Kuinka tärkeä se Carlos Tevezin viime hetken tasoitus edellisenä viikonloppuna olikaan…
Sairastupakin alkoi viime kauden tapaan taas täyttyä sopivasti kauden ratkaisuhetkillä, kun tärkeimmistä pelaajista putoilivat vuorollaan Vidic, Ferdinand ja Rooney. Onneksi koko kolmikko saataisiin vielä kuntoon ennen toukokuun ratkaisupelejä.
Gary Neville teki paluun kentille reilun vuoden poissaolon jälkeen, kun hän tuli vaihtopenkiltä OT:n nurmelle viimeisiksi minuuteiksi AS Romaa vastaan. Pelipaikka oli keskikentän keskusta ja kosketuksia palloon ei tainnut tulla paria enempää, mutta se tuskin ketään haittasi.
Punainen Toukokuu: Kohtalolla näppinsä pelissä?
Koitti toukokuun ensimmäinen viikonloppu, ja paineet olivat United-leirissä varmasti kovat. West Ham oli hakenut edellisellä kaudella 1-0 voiton Old Traffordilta ManU:n viimeisessä kotipelissä, ja nyt edessä vastaava tilanne. Cristiano Ronaldo nousi kotijoukkueen sankariksi kahdella aikaisella maalillaan, ja edes Nanin tyhmä punainen kortti ei estänyt kotijoukkueen selvää 4-1 voittoa.
Chelsean voittaessa oman pelinsä tilanne oli harvinaisen selvä molemmille osapuolille. Unitedille riitti viimeisellä kierroksella voitto Wiganista varmistaakseen mestaruuden, kun taas Chelsean piti joko takoa krikettilukemat taululle Boltonia vastaan, tai toivoa yllätystä JJB:ltä. Puheet Wiganin ”sopupelistä” Steve Brucen alaisuudessa eivät lopulta voineet olla kauempana totuudesta, kun kotijoukkue lähti todella taistelevalla ja terävällä ilmeellä liikkeelle. Ronaldon rankkari vei Unitedin kuitenkin tauolle johtoasemassa, samalla kun Chelsea tuskaili maalittomassa tilanteessa Boltonia vastaan. Andriy Shevchenkon toisen jakson vapauttava maali lisäsi paineita United-leirissä, mutta lopulta joukkueen konkari Ryan Giggs tuli penkiltä ensin rikkomaan Sir Bobby Charltonin otteluennätyksen, ja kymmenen minuuttia ennen ottelun loppua lopetti niin Chelsean kuin Wiganinkin pyristelyt kylmällä sijoituksella etualakulmaan. ManU:n mestaruusjuhlat käynnistyivät samalla hetkellä, ja Giggsin osuman myötä kiinnostuksensa menettänyt Chelsea taipui lopulta tasuriin omassa pelissään.
Näin ollen liigan parhaasta joukkueesta ei jäänyt epäselvyyttä, United kun voitti eniten otteluita (27), teki eniten (80) ja päästi vähiten (22) maaleja, ja mikä ratkaisevinta, keräsi eniten pisteitä (87) kuin mikään muu liigajoukkue kaudella 2007–2008.
10 päivän pitkä odotus päättyi Mestarien liigan finaaliin, Moskovan ikimuistoiseen iltaan. Manchester United ja Chelsea kohtasivat toisensa finaalissa, joka oli ensimmäistä kertaa kilpailun historiassa kahden englantilaisjoukkueen välinen mittelö.
Cristiano Ronaldo vei puskullaan Unitedin johtoon vajaan puolen tunnin pelin jälkeen, mutta Frank Lampard tasoitti aivan ensimmäisen puoliajan lopussa. Toisella jaksolla Didier Drogba laukoi pallon tolppaan, ja kun vielä Lampard kolisteli jatkoajalla ylärimaa, hiipi omaan mieleeni muistot keväästä 1999. Mehmet Scholl osui silloin chipillään tolppaan, ja Carsten Jancker saksipotkullaan ylärimaan. Toistaisiko historia itseään?
Rangaistuspotkuissa molempien joukkueiden kaksi ensimmäistä vetäjää pistivät pallot tyylillä verkkoon. 42 osumaa Unitedille tällä kaudella tehnyt Ronaldo epäonnistui seuraavalla kierroksella, ja kun Chelsean kaksi seuraavaa vetäjää onnistui, alkoi tuntua siltä, että tämä upea kausi päättyisi lopulta sinisiin mestaruusjuhliin. Kohtalo taisi kuitenkin tässä vaiheessa astua mukaan peliin, ja kun John Terry laukoi pallon tolppaan, oli Unitedilla jälleen henkinen yliote. Anderson ja Kalou pistivät pallot seuraavaksi varmasti verkkoon, ja mentiin seitsemänsiin laukojiin. Ja kukapas muukaan kuin Ryan Giggs asettuisi laukomaan ratkaisevaa rankkaria. Tyylikäs sijoitus oikeaan alakulmaan, ja kun van der Sar torjui Chelsean yrityksen, olivat mestaruusjuhlat valmiina alkamaan.
Pelaaja-arviot:
Pelaaja-arvioissa olen huomioinut jokaisen virallisessa ottelussa esiintyneen pelaajan tältä kaudelta. Tarkoituksena olisi tarkastella mennyttä kautta ja luoda katsaus tulevaisuuteen jokaisen pelaajan osalta. Ja arvosanathan (edellytyksenä 10 ottelua) ovat aina mielipidekysymyksiä, yritänkin suhteuttaa niitä siihen, miten suuressa ja ratkaisevassa roolissa pelaaja pelasi, ja etenkin sitä kuinka hyvin esitykset vastasivat sitä ”omaa korkeinta” tasoa:
Maalivahdit:
#1 Edwin van der Sar, aloitti(vaihdosta sisään) 44(0) ottelua, 0+0, 3 keltaista/0 punaista
Arvio: Jotkut varmasti kyseenalaistivat kauden alussa 36-vuotiaan hollantilaismaalivahdin nykytason, ja sen olisiko van der Sarista enää venymään huipputorjuntoihin ratkaisevilla hetkillä. No, van der Sarin kautta kuvaa ehkä parhaiten se, että mies ratkaisi rankkaritorjunnoillaan voiton Unitedille niin kauden avausottelussa kuin päätösottelussakin. Van der Sarin tärkein anti Unitedille on ehkä kuitenkin tasaisen varma suorittaminen, johon yhdistyy hyvä puolustuksen johtaminen ja organisointi, hyvä jalalla pelaaminen, sekä tietysti varma maalivahtipelaaminen. Kevättalvella alkoivat paikat sitten hajota, ja etenkin nivusten kanssa oli ongelmaa, mutta ratkaisupeleihin vdS kuitenkin parsittiin aina kasaan, ja esitykset olivat pääosin totutun varmoja. Montaa palloa ManU:n verkkoon ei tehty van der Sarin virheiden seurauksena, ja vaikka ihan paraatipelastuksia ei välttämättä nähty, niin puolustus pystyi luottamaan hollantilaiseen jokaisessa tilanteessa. 8 1/2
Tulevaisuus: van der Sar teki joulukuussa yhden vuoden jatkosopimuksen, joka pitää veskarin seurassa ensi kauden loppuun asti. Kesällä pelattavissa EM-kisoissa Edwin jättää jäähyväiset orankipaidalle, ja tämäkin varmasti auttaa häntä tulevalla sesongilla, etenkin kun loukkaantumistilanne ei ole ollut optimaalisin mahdollinen. En sulkisi täysin ulos mahdollisuutta Edwinin paluusta Hollantiin, esimerkiksi Ajaxiin, mutta uskoisin hänen jatkavan vielä tulevan kauden Unitedin paidassa. Peliaika voi jakaantua enemmän muidenkin maalivahtien kesken, mutta ratkaisupeleissä hollantilaiseen luotetaan jatkossakin.
#12 Ben Foster, 1, 0+0, 0/0
Arvio: Fosterin päätavoite viime kesän polvileikkauksen jälkeen oli varmasti saada polvi täyteen pelikuntoon, ja pelata loppukausi joko reserveissä tai lainalla. Van der Sarin loukkaantumisen ja Kuszczakin pelikiellon takia Fosterille kuitenkin avautui paikka debyytille Derbyä vastaan vieraissa, ja hän vastasi huutoon tekemällä pari loistopelastusta 1-0 voitossa. Tätä ennen hänellä taisi olla takanaan ainoastaan yksi ressupeli. Loppukaudella peliaika jäi vähiin jo siitäkin syystä, että hän ei ollut edustuskelpoinen europeleissä, ja näin ollen Kuszczak sai kaikki minuutit pelikunnon hiomiseen, mitkä van der Sarilta jäi pelaamatta.
Tulevaisuus: Todella vaikea on sanoa, mitä Fosterin tuleva kausi pitää sisällään. Itse veikkaisin lainapestiä joko toiseen Valioliigaseuraan tai sitten Championshipiin. Itse en pidä Fosteria minään erityisen loistavana maalivahtina, mutta Ferguson selvästi arvostaa englantilaisen kyvyt korkealle, ja voi olla että van der Sarin lähdön jälkeen Foster saa todellisen näyttöpaikan.
#29 Tomasz Kuszczak, 12(4), 0+0, 0/1
Arvio: Toisin kuin moni muu, itse pidän polakkia ihan hyvänä kakkosveskana, eikä hänen nimi avauskokoonpanossa herätä automaattisesti pelonsekaisia tunteita. Päättyneellä kaudella hän pelasi reilussa 15 matsissa, ja se alkaa kyllä olla aika maksimimäärä Kuszczakin tasoiselle maalivahdille, taso kun ei vakituiseksi kassariksi riitä millään. Jalalla pelaaminen on useimmiten erittäin epävarmaa, samoin kuin keskityspallojen poimiminen. Ei United tällä kaudella Kuszczakiin varsinaisesti kaatunut yhdessäkään pelissä, toki punainen Portsmouthia vastaan oli ratkaiseva tapahtuma. 7+
Tulevaisuus: Kuszczak on nimenomaan erinomainen torjuja, mutta muut osa-alueet eivät kanna tästä enää pidemmälle. Polakki seuraa todennäköisesti Carrollin jalanjäljillä, jos hänelle joskus annetaan ykkösmaalivahdin vastuu. Huippupelastuksia varmasti näkisimme, mutta esitykset eivät todennäköisesti olisi riittävän tasaisia ja vakuuttavia. Jalalla pelaaminen ja suhteellisen hasardimaiset keskityspalloihin lähdöt eivät varmasti ole jääneet huomaamatta valmennusjohdoltakaan, ja voi olla että Kuszczakin ura Unitedissa tulee tiensä päähän 1-2 vuoden sisällä. Jatkaa kuitenkin ainakin ensi kauden seurassa.
Yhteenveto: Maalivahtiosasto on ollut kunnossa siitä lähtien, kun van der Sar saapui seuraan. Sitä ennen ManU:n maalilla kävi jos jonkinlaista kokelasta vaihtelevin, mutta lähinnä heikoin, tuloksin. Edwinin ikä ja tällä kaudella lisääntyneet vammat alkavat kuitenkin nousta jo ongelmaksi, ja sanoisinkin, että jos joku Buffon tai vastaava olisi jossain vaiheessa markkinoilla, niin harkitsisin erittäin vakavasti uuden ja jo tasonsa osoittaneen huippuveskan hankintaa. Kuszczakilla en näe olevan mitään saumoja nousta Unitedin ykköseksi, ja Fosterinkin kohdalla kysymysmerkkejä on kosolti ilmassa. Hänellä on kuitenkin periaatteessa ominaisuudet kohdillaan, ja vaikuttaa myös erittäin tervepäiseltä ja henkisesti vahvalta kaverilta.
Puolustajat:
#2 Gary Neville, 0(1), 0+0, 0/0
Arvio: Nevillen kausi oli todella hankala. Edellisen kauden nilkkavamma leikattiin kesällä, mutta sen jälkeen alkoivat ongelmat pohkeen ja ties minkä muun paikan kanssa. Kapteenin toipuminen herätti fanien keskuudessa tunteita laidasta laitaan, ja moni luopui jo toivosta nähdä Neville enää kentillä. Hän kuitenkin teki parikin ”comebackia” ressuissa, ja vihdoin myös ykkösjoukkueessa Mestarien Liigan ottelussa AS Romaa vastaan. Viimeiset kuukaudet mies taisikin olla ihan hyvässä kunnossa, mutta peliaikaa oli mahdoton löytää huipputärkeiden pelien keskellä, etenkin kun paikkaajat pelasivat hyvällä tasolla, ja Nevillen oma pelikunto ja taso olivat suuria arvoituksia. Loppukauden mestaruusjuhlissa Neville oli mukana, ja jotenkin ilmeestä paistoi lähinnä ylpeys muiden pelaajien saavutuksien johdosta, kuin että olisi ollut itse pettynyt missattuaan lähes koko sesongin.
Tulevaisuus: Mitä vain voi tapahtua tulevana kesänä. Neville voi tehdä paluun, kuten SAF on ilmoittanutkin, ja viedä vakituisen paikan taas avauksessa, mutta toisaalta mieleen tulee myös Solskjaerin lopettaminen vuoden takaa. Silloinkin kaiken piti olla ”kunnossa”, mutta pelaaja kuitenkin itse lopulta totesi, että pelaaminen ei ole enää sen arvoista, että kannattaisi riskeerata terveys yhden kauden takia. Omat toiveeni Nevillen kunnossa pysymisestä ovat tällä hetkellä vahvat, enemmänkin mietityttää se, kuinka paljon hänen tasonsa on päässyt putoamaan reilun vuoden poissaolon aikana, etenkin kun kyseessä on reippaasti päälle 30-vuotias pelaaja.
#3 Patrice Evra, 48, 0+3, 7/0
Arvio: Loistokausi ranskalaiselta. Evra vastasi selvästi huutoon, kun Heinze pistettiin viime kesänä pihalle, joka samalla tarkoitti patongille lisää peliaikaa. Yhteispeli Ronaldon kanssa toimi välillä kuin ajatus, ja vaikka tehot hyökkäyspäässä jäivät lopulta melko heikoiksi, tarjosi Evra todella loistavan hyökkäysvaihtoehdon vasemmalta laidalta. Hän petrasi myös puolustuspelaamistaan, ja vaikka ajoittain hänelle tulee ihmeellisiä nukahduksia ja löysäilyjä, niin tuolla hyökkäystarmokkuudella Patricen antama panos puolustuspäähän on minusta varsin tyydyttävä. Ja pääsipähän Evrakin vihdoin käsiksi UCL-kannuun, Monacon kanssa kun tie tyssäsi finaalissa keväällä 2004 Porton osoittauduttua liian kovaksi palaksi. Evra pelasi kauden alussa myös keskikentän laidalla, mutta tuo (pakon edessä) tehty kokeilu ei kyllä toiminut. Hänen nousunsa ei päässeet samalla lailla oikeuksiinsa, ja onneksi hänet palautettiin parin pelin jälkeen takaisin laitapakiksi, jossa hän oli ehdottomasti koko Euroopan parhaimmistoa. 9
Tulevaisuus: Jatko on Evran kohdalla vielä auki. Sopimusta on vuosi jäljellä, ja vaikka uutta pahvia on kohta uumoiltu vuoden päivät, ei ranskalaisen nimmaria näy vieläkään paperissa. Ideaalitilanne olisi tietenkin se, että Mestarien liigan voittohuumassa Evra pistäisi nimensä paperiin ennen arvokisoja, joiden aikana pelaajien pää saattaa tunnetusti hieman sekoittua, mitä tulee näihin siirtoasioihin. Oma luottoni on kuitenkin kova Evran jäämisen suhteen, mies selvästi rakastaa pelaamista Unitedin paidassa, ja nauttiihan hän myös jonkinlaista kulttiasemaa fanien keskuudessa.
#5 Rio Ferdinand, 51, 3+1, 6/0
Arvio: Tällä kaudella Rio nosti tasonsa aivan sinne huippulukemiin, ja johti puolustusta kuten aivan maailmanluokan topparin kuuluukin. Hänen puuttumisensa näkyi välittömästi takalinjoilla, ja jos Cristiano Ronaldon lisäksi pitäisi nostaa yksi pelaaja ylitse muiden, olisi se ehdottomasti Ferdinand. Aiempien vuosien hölmöilyt kentän ulkopuolella on taaksejäänyttä elämää, ja kentän puolella Rio on joukkueen henkinen johtaja, josta osoituksena kapteeninnauha käsivarressaan Nevillen ollessa koko kauden sivussa. Maalejakin syntyi muutama, mutta tärkeintä on ollut se, kuinka monta osumaa Ferdinand on estänyt omassa päädyssä. Virheitä tulee toki kaikille, mutta täytyy rehellisesti sanoa, etten nähnyt tällä kaudella yhtä vakuuttavaa topparia koko Euroopassa kuin Rio Ferdinand. 9 1/2
Tulevaisuus: Pari viikkoa sitten allekirjoitettu sopimus, joka ulottuu kesään 2013 asti, tietää pitkälti sitä, että Rio viettää uransa parhaat vuodet ManU:ssa. Itsehän toppari on todennut, että haluaisi päättää uransa punapaidassa, ja tulevaisuuden kannalta ainoa kysymys onkin siis se, pystyykö hän pitämään tasonsa yhtä korkeana seuraavillakin kausilla. Ikää Ferdinandilla alkaa olla 30 vuotta, joten hyviä vuosia on vielä paljon jäljellä, jos paikat vain pysyvät ehjinä.
#6 Wes Brown, 48(4), 1+5, 8/0
Arvio: Nevillen loukkaantuessa kaikkia varmasti mietitytti, että kuka kipparin nyt korvaisi? Kovan luokan hankinta oli jossain määrin poissa laskuista, SAF kun halusi pitää Nevillelle paikka auki nopean toipumisen toivossa. No, Brownille oikean pakin paikka lankesi, ja lopulta hän pelasikin eniten otteluita koko joukkueesta. Ainostaan Rio Ferdinand ylsi samalle kymmenluvulle Wesin kanssa. Ja kyllähän esityksetkin olivat odotuksiin nähden hyviä, jollei jopa erinomaisia, etenkin hyökkäyspäässä homma alkoi pelipaikkaan tottumisen myötä luistaa. Ei Brownilta toki mitään uskomattomia pallollisia nousuja nähty, mutta tärkeintä oli lähinnä saada keskityksiin jotain ideaa. Ja hieno näyte kehityksestä nähtiin Mestarien liigan finaalissa, kun Brown vippasi huonommalla jalallaan nappikeson suoraan Ronaldon otsaan, josta syntyi finaalin avausmaali. Puolustaahan Brown osaa, vaikka välillä innostuukin keskittymään liikaa vastustajien telomiseen kuin itse pelivälineeseen. 8+
Tulevaisuus: Käytännössä koko ikänsä Unitedissa viettänyt oman kylän poika varmisti jäämisensä pitkän vatvomisen ja vääntämisen jälkeen. Sopimus on myös hänellä viisivuotinen, ja eiköhän myös Brownilla ole tarkoitus lopettaa uransa ManU:n paidassa. Toinen asia onkin sitten se, miten paljon peliaikaa on luvassa tulevalla kaudella, jos a) Neville saa itsensä vanhaan iskuun, tai b) United hankkii kovan nimen oikean pakin tontille. Toisaalta taas Piquen todennäköinen lähteminen toisi lisäminuutteja Brownille topparin tontilla, joten eiköhän sitä peliaikaa tipu myös tulevaisuudessa.
#15 Nemanja Vidic, 45, 1+1, 6/0
Arvio: Vidic jatkoi oikeastaan täysin samalla tasolla kuin edellisellä kaudellakin. Täysin suvereeni ilmassa lähes joka matsissa, ja Rion kanssa yhteispeli toimi erinomaisesti. Maaleja olisi saanut syntyä vähän enemmän, mutta pääasia että puolustuspäässä homma toimi. Vida kärsi keväällä polvivammasta ja parista aivotärähdyksestä, mutta serbi palasi kuitenkin kauden viimeisiin peleihin ja oli erinomainen. United pystyi kuitenkin paikkaamaan hänen poissaolonsa aika hyvin, ja Vidicin ollessa sivussa Mestarien liigan molemmista välieräotteluista, Brown pelasi hänen tilalleen loistavasti. Serbin puuttuminen ei näy takalinjoilla yhtä pahasti kuin Rion, mutta kyllä Vidickin lukeutuu Unitedin avainpelaajiin, ja hänelle kuuluu suuri kiitos koko liigan alhaisimmasta päästettyjen maalien määrästä. 9-
Tulevaisuus: Myös Vidic teki kauden aikana uuden sopimuksen, joka kattaa vielä seuraavat neljä kautta. Serbi pysyy siis Unitedissa varmasti, joka on tietysti tärkeä asia puolustuksen toimivuuden kannalta. Viime vuosina on nähty, kuinka tärkeää joukkueelle on, että puolustus ja etenkin topparipari pysyy samana ottelusta toiseen.
#19 Gerard Pique, 9(4), 2+1, 1/0
Arvio: Piquen minuutit jäivät lopulta aika vähiin, ja etenkin Boltonia vastaan tapahtuneen räikeän virheen jälkeen Pique kulutti lähinnä Old Traffordin katsomon istuinta. Olihan hänellä toki jotain loukkaantumisiakin, mutta olisi peliaikaa enemmän tullut, jos Ferguson todella uskoisi Piquen murtautumiseen jopa avauskokoonpanoon asti. Ressuissa esitykset olivat aika vaihtelevia, välillä Pique oli täysin suvereeni, mutta mahtui väliin niitä töppäilyjäkin. Jotenkin näytti myös, että topparille oli liikakilojakin kertynyt talven aikana. Kauden tähtihetkiksi jäivät puskumaalit Dynamon ja Roman verkkoon. Keväällä Vidicin loukkaannuttua Pique pääsi avaukseen tärkeässä pelissä Arsenalia vastaan, ja pelasi varsin hyvin. Tämä nostatti omaakin uskoani Piquen kehityksestä, mutta sen jälkeen minuutit jäivät minimiin, eikä hän saanut liigassa mitaliin vaadittavaa 10 ottelua täyteen. No, eiköhän hänelle kuitenkin mitali lopulta annettu ”erikoisluvalla”, aivan kuten Kuszczakillekin. 7
Tulevaisuus: Siirto Barcaan näyttää erittäin todennäköiseltä, joten eiköhän Pique palaa Kataloniaan muutaman vuoden Englannin reissun jälkeen. Siirtosummaksi on muodostumassa tuollaiset viisi miljoonaa puntaa, joka vaikuttaa ihan sopivalta hinnalta näyttöihin nähden, etenkin kun ottaa huomioon, että sopimusta on ManU:n kanssa jäljellä vain yksi vuosi. Kyllähän Piquella potentiaalia on, ja ihan mahdollista on hänen nouseminen ihan Barcan avaukseen asti, joka olisi tietenkin hieno asia.
#22 John O’Shea, 17(21), 0+1, 1/0
Arvio: O’Shea pelasi taas kauden aikana varmasti jokaisella pelipaikalla, avauskierroksella jopa kärkimiehenä, mutta peliaika vähentyi taas aiemmasta kaudesta. Taso ei vain tahdo riittää oikein millekään tontille, ja peliaikaakin tuli lähinnä ennalta helpommissa peleissä ja silloinkin lähinnä vain vaihtoehtojen vähyyden takia. Penkiltä hän tuo usein varmuutta keskikentän pohjalle, ja onhan O’Shea ihan käyttökelpoinen pelaaja, mutta ura lupasi kyllä paljon enemmän nuorelle irkulle silloin kaudella 02-03, kun Big John nousi rakettimaisesti liigan laitapakkieliittiin. Maalejakaan ei syntynyt tällä kaudella edellisen kauden malliin. 7
Tulevaisuus: On todella vaikea nähdä O’Shealle mitään varsinaista roolia joukkueessa. Hänen monipuolisuutensa on hyvä asia joukkueelle, mutta tavallaan huono asia hänelle itselleen, kun pelipaikka vaihtuu oikeastaan pelistä toiseen. Keväälläkin hän pelasi muutaman viikon sisällä ensin laitapakkina, sitten topparina ja seuraavaksi keskikentän keskellä. Big John teki uuden reilun neljän vuoden jatkosopimuksen viime syksynä, joten luulisi hänen pysyvän seurassa vielä pari vuotta, enkä itse toivoisikaan hänen lähtevän muualle, varsin tervepäinen ja rento tyyppi kun vaikuttaa olevan. Selänpesijäosastoahan O’Shea edustaa puhtaimmillaan, mutta minusta on ihan hyvä asia, että joukkueessa on pari omaa kasvattia, jotka pystyvät tarpeen tullen pelaaman ihan kohtalaisen hyvällä tasolla. Peliaika saattaa jopa hieman kasvaa jos puolustuksesta lähtee Pique ja Silvestre ulos, ja jos United ei hanki heidän tilalleen ketään.
#23 Jonny Evans, 2(1), 0+0, 0/0
Arvio: Evans pelasi vain pari matsia, joten vaikea tehdä mitään varsinaista arviota hänen kaudestaan. Hän selvisi hienosti testistä vierasottelussa AS Romaa ja Francesco Tottia vastaan, joka kyllä lupailee ihan hyvää tulevaisuutta Evansille. Kentän ulkopuoliset ongelmat haittasivat varmasti Evansin keskittymistä jalkapalloon, mutta ne ovat onneksi taaksejäänyttä elämää. Sunderlandissa kausi meni tietääkseni ihan mukavissa merkeissä, kevätkaudella liigapelejäkin kertyi 16 kappaletta.
Tulevaisuus: Roy Keane on kehunut Evansia vuolaasti, ja on myös sanonut ettei usko Unitedin haluavan luopua lupaavasta topparistaan. Muutkin seurat, kuten Newcastle, ovat ilmeisesti osoittaneet kiinnostusta, mutta itse veikkaan Jonnyn saavan jonkinlaisen mahdollisuuden ensi kaudella ManU:ssa, etenkin jos puolustuksesta lähtee pari pelaajaa muualle.
#25 Danny Simpson, 4(4), 0+1, 0/0
Arvio: Simpson sai yllättävänkin paljon peliaikaa keväällä, ja pelasikin muutamissa peleissä hyvin. Mieleen jäi etenkin hyvät otteet Newcastlea ja Wigania vastaan, joista jälkimmäisessä Simpson tarjosi hienon keskityksen Rooneyn osumaan. Mestarien liigassa Simpson pääsi kahdesti aloitukseen, ja Valioliigassakin kerran. Everton-kamppailu meni tosin Simpsonilta aika heikosti ja vaihtopenkki kutsui jo tauolla. Keväällä laitapakki siirtyi lainalle Ipswichiin, mutta se pesti ei mennyt pelillisesti ihan suunnitelmien mukaan. Minuutteja ja kokemusta kuitenkin kertyi, kun peliaikaa ei olisi kuitenkaan ollut luvassa Unitedissa kevään ratkaisupeleissä.
Tulevaisuus: Uskoisin Simpsonin lähtevän pysyvästi muualle joko tänä tai seuraavana kesänä, sillä on hankala nähdä hänelle roolia nykyjoukkueessa, etenkin jos uusia puolustajia saapuu Old Traffordille. Hän teki kuitenkin uuden sopimuksen viime kesänä, ja sitä on jäljellä vielä kaksi vuotta, joten kyllä Simpsonista voisi pari miljoonaa hyvinkin irrota. Tietysti sitä toivoisi omien junnujen murtautuvan ihan avaukseen asti Unitedissa, mutta en näe Simpsonissa sellaista potentiaalia.
#26 Phil Bardsley, 1, 0+0, 0/0
Arvio: Bardsley pelasi syksyllä surkeasti sujuneessa Carling Cupin ottelussa Coventrya vastaan, jonka jälkeen hänet passitettiin lainalle Sheffield Unitediin. Siellä pelit sujuivat ihan mukavasti, ja tammikuussa Bardsley siirtyi pysyvästi Sunderlandiin siirtosummalla, joka saattaa nousta aina kahteen miljoonaan asti.
#27 Mikael Silvestre, 5(1), 0+0, 0/0
Arvio: Silvestren kausi alkoi hyvissä merkeissä, kun ranskalainen pelasi voitollisessa Community Shieldin ottelussa avauksessa. Syyskuun puolivälissä mies kuitenkin rikkoi polvensa eturistisiteet, ja oli sivussa aina maaliskuun loppupuolelle asti. Silvestre palasi kentille reserviottelussa Manchester Cityä vastaan, ja pari viikkoa myöhemmin hänen nimensä löytyi avauskokoonpanosta Mestarien liigan puolivälieräottelussa AS Romaa vastaan. Loppukaudesta hän pelasi vielä ainakin Chelseaa ja Barcelonaa vastaan Patrice Evran tilalla, mutta ymmärrettävästi rooli jäi jo pelituntuman puutteenkin takia pieneksi.
Tulevaisuus: Silvestre on huhuissa yhdistetty Bordeauxiin, ja puolustaja on itse sanonut Bordeaux’n olevan hyvä vaihtoehto, jos hän lähtee Manchesterista. Sopimusta hänellä on jäljellä yksi vuosi, joten lähtö saattaa todellakin tapahtua jo tänä kesänä. Toisaalta Silvestre on puhunut myös halustaan pelata Yhdysvalloissa, joten ranskalaisen tulevaisuus on vielä täysin auki.
Yhteenveto: Puolustuspelaaminen oli yhdessä Ronaldon tehojen kanssa ehkä se suurin syy Unitedin loistomenestykseen tällä kaudella. Puolustuslinja Evra-Vidic-Ferdinand-Brown toimi pienistä epäilyistä huolimatta erinomaisesti, ja tästä tuloksena pitävin puolustus niin Valioliigassa kuin UCL:ssakin. Parin kokeneen puolustajan puuttuminen ei näkynyt oikeastaan mitenkään, ja ainoa huoli oli oikeastaan aika kapea materiaali takalinjoilla. Loppukaudesta Vidicillä ja Riolla olikin ongelmia loukkaantumisten kanssa, mutta onneksi korvaajat pelasivat hyvin, mm. keskikentältä puolustukseen pudotettu Owen Hargreaves pelasi upeita pelejä oikeana pakkina.
Junnuille peliaikaa siunaantui jonkin verran, mutta varmasti tuo putoaminen Carling Cupista oli kova kolaus heidän mahdollisuuksilleen. Oikeastaan vain Pique ja Simpson saivat tuon jälkeen luottoa, ja Simpsonkin lähti kevääksi lainalle.
Muutoksia on varmaankin luvassa tulevalle kaudelle, mutta tärkeintä on se, että tämän kauden luottopuolustajat ovat kaikki jäämässä seuraan, ainoastaan Evran tilanne on hieman auki. Nuorista Evans luulisi saavan enemmän peliaikaa parin myynnin seurauksena, ja mielenkiintoista on myös nähdä, mitä tapahtuu Nevillelle.
|
